Aivan kuin haluaisit sanoa, että häirikön sijoittaminen häiriköiden joukkoon on eliminoimista. Taloudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa. Jos häirikköä auttaa opiskeluissaan toisten kiusaaminen ja pelleily tunnilla, on hänellä siihen oikeus, jos muut haluavat sille alistua, mikä on todella epätodennäköistä. Jokaisella oppilaalla tulisi olla koulussa oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön.

Itse en juuri pidä deterministisestä (lue:tyhmästä) keskustasosialistisesta logiikasta, jonka mukaan yksilöt voidaan alistaa huonosti toimivaan kokonaisuuteen, siis tasapäistää, eriarvoistaa, jos ei henkilökohtaisesti sanojalla itsellään ole kovin negatiivisia kokemuksia moisesta. Siispä se on empatianpuutetta.

Koulu oppitunteineen on ensisijaisesti opiskelua ja yhdessä tekemistä varten. Minulla on todella huonot muistikuvat esimerkiksi ryhmätöistä, joissa täytyi ottaa muiden vähätaitoisempien taakka, koska muuten yksilön saama arvosana olisi ollut ryhmätyön arvosana. Yksi tekee ja muut lepää. Ei kovin porvarillista lisätä yhden taakkaa, jos hän haluaa saada palkkion edes omasta tekemisestään. Välitunnit taas ovat leikkimistä ja sosiaalista kanssakäymistä, virkistymistä varten. Sosialistidemokraattien koulu henkisenä kasvattajana -fetissi on mielestäni sadistinen. Vapaa-ajallakin voi toimia sosiaalisesti paljon paremmin kuin vaikka koulussa.

Jotain hyötyä oli kokemastani kiusaamisesta, mutta kyllä olen edelleen sitä mieltä, että olisin vaihtanut sen kehittävään laatuaikaan toisenlaisessa seurassa. Ihmisellä kun katsos täytyisi olla vapaus valita.

En vertaa koulusurmaajia itseeni, vaan osoitan ymmärrystäni ainakin yhtä tietämääni henkilöä kohtaan. Eivät hänen epäinhimilliset tekonsa sokaise minua ymmärtämästä hänen henkistä ahdinkoaan, joka myöhemmin johti hänet tekemään mitä teki.

Teille pilkunviilaajille kaikkien sekaannusten välttämiseksi selvennän omia arvojani ja inhimillisyysnäkemyksiäni osoitteessa
http://koti.mbnet.fi/thauzie/?sivu=arvot

Siispä arvaa uudestaan.

Kuinka porvarillisen ihanalta tämä kuullostaakin! Jos joku ei minun silmissä ole oikea, eliminoidaan se. Jos jollain ei ole samanlaisia taloudellisia edellytyksiä elämään kuin minulla, niin eihän se minun elämääni vaikuta.

He, jotka ovat sinua koulineet ala-asteella, ovat tehneet sinulle suuren palveluksen tulevaisuutta silmällä pitäen. He ovat kasvattaneet luonnettasi, josta ei ole muuta kuin hyötyä poliittisen urasi kannalta.

Mutta kaikista huvittavinta tekstissäsi on se, miten vertaat koulusurmaajia itseesi. Mutta onhan se totta, että joukkotappajien ja porvarien välillä on paljon yhteistä, ei teitä kiinnosta miten teidän tekonne vaikuttavat uhrien ja niiden omaisten elämään. Ja mitä Auviseen vielä tulee, epäilen ettei edes hän lähtisi ammuskelemaan luokkakavereitaan vain sillä perusteella, että hän turhautui siihen, että he eivät oppineet lukemaan yhtä nopeasti kuin hän!

peace man, onneksi porvarit ovat ottaneet sinut lämpimästi vastaan kuin oman poikansa, kun tekstisi huokuu suurta katkeruutta, joka viittaa mahdollisesti siihen, etteivät vanhempasi ole tukeneet sinua kouluaikoinasi…

”Itse olen myös tehnyt sellaisen ratkaisun, että menin kouluun nimenomaan kuusi-vuotiaana. Tämä on mielestäni ihan hyvä tapa, jos on liian helppoa. ”
Ø Itsekin menin, ja minulle tarjottiin myös mahdollisuutta hypätä ala-asteella korkeammalle vuosiluokalle, mutta tuo idea erikoisluokan korvaamisesta on silti ristiriidassa ajatuksesi kanssa myöhäisherännäisistä. Ei vuotta vanhemmat opiskelijat ole mikään takuu hyvästä, motivoivasta opiskeluilmapiiristä. Voisin kertoa taas omista kokemuksistani sellaisella luokalla, kun ne varmasti ovat todenmukaisempia verrattuna mutu-arveluihin. Voin sanoa, etten ollut luokan huonommasta päästä, mutta siltikään ilmapiiri ei ahdistanut ketään kamppailuun kärkisijoista. Yleinen taso motivoi vain ylittämään itsensä, eikä ilmapiiri ollut painostava.

Ø En tosiaan ymmärrä pointtiasi, kun ensin valitat, ettei ideani huomioi myöhäisherännäisiä, ja sitten ehdotat ”parempaa” ideaa, joka huomioisi myöhäisherännäisiä paljon puutteellisemmin jos ollenkaan.

Yritätkö ilmeisesti selittää, että toisten valinnanvapauksia täytyisi rajoittaa, koska joku voisi menettää toivonsa koulussa nähdessään, että toiset ovat kartuttaneet itselleen paremmat eväät opiskeluun aikaisemmilla valinnoillaan? Yhteiskunnan puolesta olisin kuitenkin valmis tukemaan sitä, että lahjakkaat nuoret ohjattaisiin taitojaan ja kiinnostuksiaan vastaaviin suuntiin. Toisten valinnanvapauksien rajoittaminen ei kuitenkaan auta tätä millään lailla. Itse kannatan vapautta ja vastuuta näissä asioissa ja yleensä vähän kaikessa.

Mitä sinä kannatat?

Minulla oli kuitenkin yläasteella ystävä, joka oli jäänyt luokalleen kuudennella. Hän oli juuri näitä häiriköitä. Numerot seitsemännellä luokalla pyörivät vitosessa ja kutosessa. Poika oli kuitenkin äärettömän fiksu, ja kaverin keskiarvo oli yli kahdeksan, kun jakso vähän kiinnostaa.

Jos hänen tietotasonsa olisi sitten kuitenkin heikompi näitä ”elitistejä” lukioon mentäessä, on helppo ajatella että ei hänen motivaatio enää niin korkea ole. Vielä pahempaa, jos hän on jo aikaisien teinivuosiensa takia mahdollisesti menettänyt jatko-opiskelumahdollisuuksiaan.

Lokerointia on mielestäni se, että pakotetaan vastentahtoisesti erilleen siitä ryhmästä, jossa haluaisi ja olisi kyvykäs olemaan. Toisaalta jo nyt on olemassa heikoimmille oppilaille omia tehoryhmiä. Monesti häiriköitä ei voida pakottaa heitä varten oleviin ryhmiin, vaikka heidän kuuluminen sellaisiin ryhmiin olisi kaikkien etujen mukaista.

Miksei innokkailla oppilailla saisi olla valinnanvapaus rauhalliseen työympäristöön, jos häirikköoppilailla on vapaus valita näiden oppilaiden häiritseminen opiskelun sijaan? Kieltäisit siis oikeuksia innokkailta oppilailta ja antaisit näin häirikköoppilaille enemmän valinnanvaraa. Valinnanvapauden kieltäminen tietyiltä ihmisiltä on juuri lokerointia pahimmillaan.

Sinun ei tarvitse jossitella näiden luokkien seurauksista, sillä ne ovat tuottaneet hyvää tulosta, eikä syrjäytymistä aiheudu ainakaan sen enempää kuin tavallisilla luokilla. Kuinka moni Suomen kouluammuskelijoista on syrjäytynyt erikoisluokalla?

Esimerkiksi Auvinen oli tavallista parempana oppilaana turhautunut ”tavallisiin” ihmisiin, joita hän piti tyhminä. Hän turhautui juuri tavallisella luokalla haasteettomuuteen, koulukiusaajiin ja siihen, ettei hänellä ollut saman tasoista seuraa. Hän turhautui yksilöitä alistavaan järjestelmään, minkä hän tunnusti. Luonnonvalinnasta ja alistavaa järjestelmää kohtaan kohdistamastaan kritiikistä päätellen hänestä oli tullut vähintään radikaali libertaari.

Jos Auvisella olisi ollut mahdollisuus valinnanvapauteen, hän ei todennäköisesti olisi turhautunut kiusaajiin ja hänen kuvailemiinsa ”luonnonvalinnan vääristymiin”.

Nykyään nuo nörtit ovat tavallista huonommassa asemassa. Heillä ei ole koulussa tarpeeksi haastetta, ja he turhautuvat ja pitkästyvät – puhumattakaan koulukiusaajien kohtelusta, mitä tapahtuu luokan sisällä. Nörteillä, keskivertoa kyvykkäämmillä oppilailla on myös oikeus saada tasoaan vastaava opetusympäristö. Suomessa on kielletty yksityiskoulut, eikä rahalle saa saada vastinetta, jolloin vastapainoksi olisi odotettavaa yhteiskunnan tukevan kaikkia tasa-arvoisesti, ei tasapäistävästi.

Nykyisessä järjestelmässä nörtit näyttävät enemmän olevan korokkeilla, kun he korostuvat keskivertoluokilla, joilla on runsaasti myös heikkoja oppilaita. Entä, jos olisi luokka keskivertoa innokkaampia oppilaita? Siellä erot kapenisivat, eikä alemmuudentunne iskisi heikompien kohdalla, jotka saavat olla ansaitsemassaan ympäristössä.