On totta, että kaikki paitsi äärimmäisin libertarismi rikkovat jonkin verran negatiivista vapautta. Negatiivinen vapauskäsitys ei ole synonyymi libertarismille. Tämän virheen monet yksilönvapauden vastustajat tekevät argumentoinnissaan. Myös suhteellisuudentajua tosin saa käyttää. Verorahojen kerääminen negatiivisen vapauden suojelemiseksi on kaikkein pienin paha. Tosiaan minarkismi on pakkovaltaa, joskin kaikkein pienin mahdollinen pakkovallan muoto, siis minimivaltio. Se ei kuitenkaan mitätöi negatiivista vapauskäsitystä. Negatiivinen vapauskäsitys puhtaimillaan tarkoittaisi anarkismia, jossa samalla tavalla ajattelevat ihmiset tekisivät yksilöinä päätöksen valtion kaltaisiin verkostoihin liittymisestä. Kommunistimieliset ihmiset muodostaisivat omanlaisia yhteisöjä, kun taas individualistit painottaisivat hieman minimaalisempaa viitettä ja omaa valinnanvapautta. ”Valtion” kansalaisuus olisi tällöin aivan toisenlainen sopimus kuin nykyään. Kyse on tavallaan palvelusta: paljon omistavat ihmiset sitovat enemmän resursseja suuremman omaisuuden, alueiden jne. turvaamiseksi. Täten on perusteltua, että he maksavat jossain suhteessa enemmän ”veroja”. Libertarismin idea perustuu sille, että ihmiset haluavat vapaaehtoisesti ja yhteistyöllä muuttaa epävakaan epäjärjestyksen järjestykseksi. Toki tätä et tullut ajatelleeksi, koska et ole sisäistänyt etkä perehtynyt libertarismiin muuten kuin valmiiden kulutettujen vastaväitteiden kautta.

Tai sitten vapaus voidaan määritellä myös esimerkiksi vankeuden vastakohdaksi. Ihminen on vapaa jos hän ei ole vangittu. Yhteiskunnallisessa mielessä ihmiset ovat vapaita jos heitä ei mielivaltaisesti vangita tai pidetä vangittuina. Kelpaisiko tämä vapauden minimiehdoksi?

Negatiivinen yksilönvapaus näyttäytyy aika ristiriitaisena oppina, koska sen turvaamiseksi yhteiskunnnassa joudutaan aina rikkomaan negatiivista yksilönvapautta. Verorahoin ylläpidetään esimerkiksi poliisilaitosta ja oikeuslaitosta. Minarkismiin sisältyy näin ollen looginen ristiriita.

Subjektivistisempi kritiikki voisi olla seuraavanlainen: Entä jos en halua maksaa veroja vain siksi, että rikkaiden omaisuutta suojellaan? Miksi minun oikeuttani saisi loukata toisten oikeuksien turvaamiseksi? Entäpä jos en kaipaa suojelua, vaan haluan itse puolustaa oikeuksiani. Myös minarkismi on pakkovaltaa. Ihmiset pakotetaan valtion tarjoamien turvallisuuspalvelujen piiriin.

Libertarismi olisi loogisesti minarkismia ristiriidattomampi aate. Mutta libertaristinen yhteiskunta ei ole vakaa. Ihmisten omaisuus ei ole turvassa (kuka sen turvaisi?) eikä ihmisiä suojele mikään toistensa mielivallalta. Keskiajan Eurooppakin oli jossain mielessä libertaristinen yhteiskunta. Lääninherra omisti maan ja muiden oli taivuttava tämän sääntöihin. Kirkon auktoriteetti vain vähän hillitsi törkeimpiä ylilyöntejä. Samanlaiseen sotaherrojen valtaan on kuitenkin taannuttu kaikkialla, jossa moderni valtio syystä tai toisesta lakkaa olemasta.

Marxilaisen työnarvo-teorian mukaan rikkaiden omaisuus ei ole ansaittua, vaan työläisiltä riistettyä. Sen vuoksi sen konfiskointi valtiolle ei ole mikään suurempi vääryys. Mitäs mieltä muuten olisit sellaisesta sosialismin muodosta, jossa yhtiöiden maksamia osinkoja vastaan näiden täytyisi maksaa aina sama rahamäärä bonusta työntekijöille? Esimerkiksi jos yritys maksaisi osinkoja yhteensä 1 000 000 euroa, niin sen täytyisi maksaa työntekijöille bonuksia yhteensä saman verran. Bonus olisi yhtä suuri jokaista työntekijää kohden.

Länsimaiden ja Lähi-idän erona on muuten myös se, että monin paikoin Lähi-itää valtio puuttuu ihmisten asioihin paljon vähemmän kuin länsimaissa. Spontaanisti historian saatossa kehittyneiden paikallisyhteisöjen ja perinteisten instituutioiden rooli taas on paljon suurempi. Länsimaissa taas juuri ne on pitkälti tuhottu, kun markkinatalouden institutionaalinen perusta väkivalloin ja valtiojohtoisesti luotiin.

Vapaus voi toki viitata eri asioihin eri kehyksissä, mutta silloin irtaudutaan yhteiskunnallisesta ja yksiselitteisestä sekä yksimitallisesta käsitteestä siirtymällä epämääräisyyden ja subjektiivisuuden alueelle (esim. mielenfilosofia, vapauden tunne, utopiat jne.) Puolustan jokaisen sananvapautta olla vapaus-sanasta mitä mieltä tahansa, mutta itse olen osoittanut pystyväni perustelemaan, miksi yhteiskunnallisessa mielessä negatiivinen vapaus on ainut yksilönvapaus, ja jonka kanssa esim. positiivinen vapauskäsitys on enemmänkin ristiriidassa kuin täydentävänä osana.

Suomi on kyllä länsimaiden rajatapaus. Hyvin monilla takapajuisilla suomalaisilla on vieläkin iskostunut asenne, että olisimme idän ja lännen välissä.

Hegeliläisyys ilmeni enemmänkin Euroopassa varsinaisen klassisen valistusajattelun jälkeen. Länsimainen perustuslakiajattelu poiki jopa hetkelliseen libertarismiin, sittemmin klassiseen liberalismiin Yhdysvalloissa. Euroopassakaan Rousseaulainen hörhö”liberalismi” ei saanut täyttä jalansijaa, vaan sikisi lähinnä teoreettisimpien filosofien keskuudessa. Jos vertaa länsimaisia maita esimerkiksi Lähi-idän maihin, mainittavin ero on lännen runsaampi yksilönvapaus. Se ei ehkä tarkoita, että kaikissa länsimaissa vallitsisi jotenkin absoluuttisesti runsas yksilönvapaus, mutta kuitenkin yksilönvapautta kunnioitetaan länsimaissa sille ominaisena piirteenä enemmän kuin sen vastaisia asioita.

Hegeliläisyys ilmenki enemmänkin Euroopassa varsinaisen klassisen valistusajattelun jälkeen. Länsimainen perustuslakiajattelu poiki jopa hetkelliseen libertarismiin, sittemmin klassiseen liberalismiin Yhdysvalloissa. Euroopassakaan Rousseaulainen hörhö”liberalismi” ei saanut täyttä jalansijaa, vaan sikisi lähinnä teoreettisimpien filosofien keskuudessa. Jos vertaa länsimaisia maita esimerkiksi Lähi-idän maihin, mainittavin ero on lännen runsaampi yksilönvapaus. Se ei ehkä tarkoita, että kaikissa länsimaissa vallitsisi jotenkin absoluuttisesti runsas yksilönvapaus, mutta kuitenkin yksilönvapautta kunnioitetaan länsimaissa sille ominaisena piirteenä enemmän kuin sen vastaisia asioita. Vapaus voi toki viitata eri asioihin eri kehyksissä, mutta silloin irtaudutaan yhteiskunnallisesta ja yksiselitteisestä sekä yksimitallisesta käsitteestä siirtymällä epämääräisyyden ja subjektiivisuuden alueelle (esim. mielenfilosofia, vapauden tunne, utopiat jne.) Puolustan jokaisen sananvapautta olla vapaus-sanasta mitä mieltä tahansa, mutta itse olen osoittanut pystyväni perustelemaan, miksi yhteiskunnallisessa mielessä negatiivinen vapaus on ainut yksilönvapaus, ja jonka kanssa esim. positiivinen vapauskäsitys on enemmänkin ristiriidassa kuin täydentävänä osana.

Hegeliläisyys ilmenki enemmänkin Euroopassa varsinaisen klassisen valistusajattelun jälkeen. Länsimainen perustuslakiajattelu poiki jopa hetkelliseen libertarismiin, sittemmin klassiseen liberalismiin Yhdysvalloissa. Euroopassakaan Rousseaulainen hörhö”liberalismi” ei saanut täyttä jalansijaa, vaan sikisi lähinnä teoreettisimpien filosofien keskuudessa. Jos vertaa länsimaisia maita esimerkiksi Lähi-idän maihin, mainittavin ero on lännen runsaampi yksilönvapaus. Se ei ehkä tarkoita, että kaikissa länsimaissa vallitsisi jotenkin absoluuttisesti runsas yksilönvapaus, mutta kuitenkin yksilönvapautta kunnioitetaan länsimaissa sille ominaisena piirteenä enemmän kuin sen vastaisia asioita. Vapaus voi toki viitata eri asioihin eri kehyksissä, mutta silloin irtaudutaan yhteiskunnallisesta ja yksiselitteisestä sekä yksimitallisesta käsitteestä siirtymällä epämääräisyyden ja subjektiivisuuden alueelle (esim. mielenfilosofia, vapauden tunne, utopiat jne.) Puolustan jokaisen sananvapautta olla vapaus-sanasta mitä mieltä tahansa, mutta itse olen osoittanut pystyväni perustelemaan, miksi yhteiskunnallisessa mielessä negatiivinen vapaus on ainut yksilönvapaus, ja jonka kanssa esim. positiivinen vapauskäsitys on enemmänkin ristiriidassa kuin täydentävänä osana.