Lentokentän lakkauttaminen on harmittanut monia kaupunkilaisia ilmailuharrastajia. Itse äänestin valtuustossa lentokentän säilyttämisen puolesta, mutta enemmistö päätti toisin. Kentän kaavoittamista asuinalueeksi ajoivat erityisesti Vihreät ja SDP.

Päätös luopua lentokenttätoiminnasta perustuu Suomen hallituksen kevättalvella 2014 tekemään kehyspäätökseen. Siihen kirjattiin Malmin osalta, että valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta ja alue otetaan asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvulla. Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelmien mukaan alueelle olisi mahdollista kaavoittaa asuntoja noin 25 000 asukkaalle ja 2 000 – 3 000 työpaikalle. Tattarisuo ja Tattariharju säilyisivät yritysalueina.

Helsingin kaupunki luovutti ensimmäisen maalentokentän Suomen valtion käyttöön ilmaiseksi vuonna 1935 eli joitain vuosia ennen talvisodan puhkeamista. Aluetta oli tarkoitus käyttää pääasiassa posti- ja siviili-ilmaliikenteeseen. Sittemmin siviili-ilmaliikenne siirtyi 1950-luvulla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Malmin kentälle on jäänyt pääasiassa rajavartioston helikopteritoiminta ja erilaista lentoharrastukseen liittyvää yleisilmailutoimintaa.

Malmin lentoasema on ollut lentosuoritteiltaan Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä ja yksi maailman parhaiten säilyneistä varhaisaikojen siviililentokentistä. Se on tarjonnut alan harrastajille kevyen liikenteen kansainvälisen lentokentän, aktiivisen virkistys- ja harrastekeitaan, paikan ilmailutapahtumille sekä mahdollisuuden kouluttautua ilmailun ammatteihin. Historiallisesti arvokas kenttämiljöö on palvellut myös Rajavartiolaitosta, pelastuslaitosta, Ilmavoimia ja poliisia.

Lentokentältä on valmistunut yhteensä 30 liikennelentäjää, lisäksi siellä on koulutettu Malmilla vuosittain runsaat sata yksityislentäjää ja yli 50 harrasteilmailijaa. Kentän yrityksissä on työllistynyt satoja ihmisiä, ja liikevaihto on laskettu kymmenissä miljoonissa euroissa. Lentäjäkoulutuksen valtakunnallisena keskuksena Malmi on ollut lentosuoritteiltaan Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä. Malmilla on ollut myös noin 700 harrastelentäjää.

Kentällä on ollut merkitystä myös kriisiajan huoltovarmuuden kannalta. Esimerkiksi Tukholmassa on viisi lentokenttää 30 km säteellä keskustasta. Viranomaislentoja varten tarvitaan maan pääkaupungissa paikka, jonka kautta voidaan liikennöidä ilmateitse, vaikka Helsinki-Vantaan lentokenttä tai sinne johtavat liikenneväylät olisivat käyttökelvottomia esimerkiksi onnettomuuden tai jopa sodan takia.

Nyt lentokenttätoiminta siis loppuu Malmilla lähivuosina. Mielestäni se on sääli, mutta ymmärrän toki, että kaupungin on kehityttävä ajan myötä. Ilmailunharrastajille pitää kuitenkin löytää korvaava kenttäalue jostakin pääkaupunkiseudun lähistöltä. Finavia ei ole toistaiseksi ollut halukas rakentamaan Malmille kallista korvaajaa, sillä samaan aikaan sen muilla kentillä on vajaakäyttöä.

Ostin tässä syksyllä kasan kirjoja jenkkien Amazonista. Jostain syystä iso ja tunnettu firma ei käyttänyt lähetyksessään tracking koodia, jolla paketin kulkemista postin sokkeloissa olisi voinut seurata. Se tuli kuitenkin hyvin perille Suomeen ja joutui tietysti tulliin EU:n ulkopuolisena tavarana, jonka arvo ylitti tietyn rahasumman. Maksoin tullin ja arvonlisäveron erittäin kätevästi toimivassa tullin nettopalvelussa. Sain myös saman tien tullauspäätöksen, jossa kerrottiin, että lähiposti voi nyt iloisesti ja vapaasti toimittaa paketin minulle. Kaikki hyvin siihen asti.

Paketti hukkui pieneen lähipostiin noin kuukaudeksi. Lähetyksen saapumisesta ei tullut sieltä ilmoitusta. Kun kävin sitä kyselemässä tullilappusen kanssa, virkailijat sanoivat, etteivät voi mitenkään etsiä sitä ilman saapumisilmoitusta. Tein reklamaation postin asiakaspalveluun. Sieltä vastattiin, että Suomen posti ei ole missään vastuussa tavaran katoamisesta, jos kyseessä on nettikauppaostos. Oletteko tienneet sitä? Kuulemma vaikka postilähetys katoaisi tullauksen ja lähipostin välillä, tai lähipostin ja kuluttajan kodin välillä, postilla ei ole mitään vastuuta asiasta. Kuulemma vastuu lähetyksen perille menosta on aina ja ainoastaan myyjällä, vaikka paketti putoaisi postimiehen laukusta jakelukeikalla.

Kuulostaa vähän kummalliselta. Postihan on sitten periaatteessa aivan täydellinen työpaikka, josta virkailija voi poimia taskuunsa mitä sattuu halajamaan ilman, että joutuu koskaan vastuuseen asiasta. Kunhan tietysti pitää huolen siitä, ettei kukaan satu oman käden oikeutta näkemään. Ei kai asia voi niin olla? Jos se tosiaan pitää paikkaansa, meidän pitäisi selvästi saada Suomeen enemmän kilpailua valtiolliselle postilaitokselle. Nettiostokset ovat nykyään arkipäivää monelle ja lainsäädätöntö pitää uudistaa huomioimaan se.

Tuo oma asiani ratkesi lopulta onnellisesti, kun menin lähipostiin kertomaan virallisesta reklamaatiosta. Tällä kertaa virkailija suostui etsimään pakettia. Hän otti kaksi askelta kohti lähintä hyllyä, ojensi kätensä ja kysyi ”onko se tämä?” Olihan se.

Tein kaupunginvaltuustossa aloitteen, että valtuutetut saisivat tiedon siitä, miten Helsinki on varautunut tällaisen laajamittaisen ja pitkäkestoisen, esimerkiksi viikkoja, kestävän sähkökatkon varalta. Pyysin myös tietoa siitä, kuinka pitkästä ja laajasta sähkökatkosta Helsingin kaupunki ja sen asukkaat voivat selviytyä ilman vakavampia seurauksia. Aloite sai kannatusta kaikista puolueista ja sen allekirjoitti enemmistö koko kaupunginvaltuustosta.

Rovaniemellä kokeiltiin syskuussa mittavan sähkökatkoksen seurauksia ja sitä, kuinka verkoston palauttaminen toimintakuntoon onnistuisi katkoksen jälkeen. Sitä pidettiin jopa kansainvälisesti kiinnostavana harjoituksena ja paikalle saapui kutsuvieraita ulkomailta asti seuraamaan tapahtumaa ja keskustelemaan varautumisasioista. Vastaavaa harjoitusta ei ilmeisesti oltu järjestetty missään maassa

Jos aihe oli kiinnostava Rovaniemellä, niin vielä suuremmalla Helsingissä, joka on koko maan pääkaupunki. Kaiken lisäksi Helsinki on kerrostalovaltainen kaupunki. Mittavan sähkökatkoksen seuraukset ovat nykypäivänä aivan toiset kuin mitä ne olisivat olleet Suomessa ennen kaupungistumista 50-60-vuotta sitten.

Kysyin aloitteessa, miten kaupunki järjestää helsinkiläisten elinolot tilanteessa, jossa mm. vesi-, viemäri- sekä kaukolämpöverkostot ja jätehuolto ovat toimintakyvyttömiä pitkiä aikoja ja kenties kylmissä talviolosuhteissa? Hanasta ei tule vettä ilman sähköä, vessaa ei voi vetää ilman sähköä, jääkaapit, lamput tai hellat toimivat sähköllä. Myös patterit kylmenisivät, kun kaukolämpöverkko seisahtuisi.

Omakotitalossa asuvat voivat sentään saada vettä pihakaivostaan, käyttää puuceeta ja polttaa metsästä pilkottuja halkoja polttopuuna takassaan. Puhumattakaan maatalousvaltaisesta Suomesta viime vuosisadan alkupuolella, jolloin maaseudulla oltiin paljon omavaraisempia ruokataloudenkin suhteen. Kaupungissa kaikki on toisin.

Ja tässä ollaan vielä ihan perusasioissa. Miten kaupunkilaisten peruspalvelut, kuten terveydenhoito turvataan sellaisissa oloissa? Tai liikenne? Vaikka autot kulkisivatkin jonkin aikaa, niin bensa-asemilta ei voi pumpata bensaa ilman sähköä, kun tankki tyhjenee. Tai miten kaupasta voi ostaa ruokaa, jos maksujärjestelmät eivät pelaa, pankkiautomaatit mykistyvät ja hyllyt tyhjenevät, jos myytävien tuotteiden kuljetus ja logistiikkaketju sortuvat?

Toivoin aloitteessa myös, että kaupunginhallitus miettii myös sitä, miten näitä poikkeusolojen tilapäisratkaisuja koskeva tiedonvälitys järjestetään kaupungin ja sen asukkaiden välillä. Kaikki nykyaikaiset viestintäkanavat kännykät – tietokoneet -tv -radio – ovat riippuvaisia sähköstä.

Ehkäpä Helsingin olisi syytä järjestää oma sähkökatkoharjoitus Rovaniemen malliin?

Omasta mielestäni Stubb näyttää hyvää esimerkkiä muille päättäjille sosiaalisen median käytöllään. Ennen vanhaan poliitikot järjestivät pari kertaa vuodessa ns. toritapahtuman, jossa he piipahtivat hetkisen  ”kansalaisten tavattavissa”. Tosin käytännössä he olivat siellä vain niiden kahden tai kolmen kansalaisen tavattavissa, jotka uhmasivat perinteistä toritapahtumasäätä eli hyytävää vinokaatosadetta ja lähtivät vaihtamaan pari sanaa puolueen edustajan kanssa teltan kulmalle.

Yleensä poliitikolta menee toritilaisuuteen vähintään kaksi tuntia, jona aikana hän pääsee juttusille vain muutaman kansalaisen kanssa. Kaiken lisäksi samat henkilöt juttelevat yleensä vuoronperään jokaisen teltalla seisoskelevan poliitikon kanssa, joten päättäjien siellä saamaa kansalaispalautetta voi sanoa vähintäänkin suppeaksi. Pahimmassa tapauksessa poliitikko saa toritapahtumasta vain aivan vääristyneen kuvan kansalaismielipiteestä.

Facebook on nykyaikainen toritapahtuma. Sillä erotuksella, että sosiaalisen median kautta päättäjä on joka päivä yhteydessä kansalaisiin ja saa heiltä jatkuvasti palautetta, kommentteja ja uusia ideoita päätöksenteon tueksi. Yhteen twiittiin tai Facebook-päivitykseen vastaa yleensä suuri joukko ihmisiä jo muutamissa minuuteissa, joten se on myös todella nopea ja tehokas tapa viestiä päättäjien ja kansalaisten välillä.

Tiedän, että on olemassa suomalaisia, joiden mielestä poliitikkojen ei pitäisi ”tuhlata aikaa” Facebookissa vaan tehdä päätöksiä, joita varten heidät on tehtäväänsä valittukin. Tuon näkemyksen ymmärtää, jos ajattelee, että poliitikon tehtävä koostuisi ”päätöksenteosta” ikäänkuin se olisi muusta todellisuudesta irrallaan oleva yksittäinen tapahtuma. Oikeasti päätöksenteon tärkein vaihe koostuu taustatietoihin ja erilaisiin näkökulmiin perehtymisestä ja niiden arvioimisesta sekä suhteuittamisesta omaan arvomaailmaan. Nuijankopautus esityslistan päätöskohdassa on vain muodollinen sinetti sille pitkälle prosessille, jota edustuksellinen demokratia eli poliittinen päätöksenteko on.

Sosiaalinen media on siis mullistanut vuorovaikutuksen suunnan päättäjien ja äänestäjien välillä. Aikaisemmin kansalaisilla ei ole ollut ihmeempiä mahdollisuuksia pitää yhteyttä kaupunginvaltuutettuunsa tai kansanedustajaansa vaalien välillä. Nykyään sen sijaan kuka tahansa poliitikko on kenen tahansa äänestäjän tavoitettavissa missä asiakysymyksessä tahansa. Se on tuonut demokratian ja kansalaisvaikuttamisen kokonaan uudelle vuosituhannelle. Otetaan siis jatkossa kaikki esimerkkiä Stubbista ja käytdään enemmän poliittista asiakeskustelua sosiaalisessa mediassa!

PS. Meikäläisen tavoittaa Facebookista, Twitterin käyttö on vielä opettelun alla…