1.
Länsimaat ovat supistaneet asevoimiaan huomattavasti, ja useat valtiot ovat lakkauttaneet yleisen
asevelvollisuuden. Reservien koot ovat pienentyneet huomattavasti, ja sotilastoiminta painottuu
kriisinhallintaan, sekä uhkakuvien torjuntaan kaukana kotirintamalta. Samaan aikaan asejärjestelmät ja varusteet ovat muuttuneet teknisemmäksi ja miesvajetta on pyritty korvaamaan kalustolla.
Asevoimien talous ei kuitenkaan kovin monessa valtiossa kestä jatkuvaa varustepäivittelyä, ja niitä
onkin jätetty hankkimatta, jolloin suorituskyky kärsii. Länsimaiden puutteellinen kalusto ja
ongelmat toimintakykyisen joukon ylläpitämisessä huomattiin Libyan konfliktin alkuvaiheessa.
Lisäksi nykyinen talouskriisi ja Yhdysvaltain velkaantumisen vuoksi tehtävät leikkaukset laskevat
Länsivaltioiden puolustusbudjettia.
Länsimaiden heikentyessä Venäjä uudistaa jatkuvasti rappiolle päässyttä sotakoneistoaan, mikä ei ole ongelmatonta, mutta nostaa Venäjän toiminnalista kykyä sen raja-alueilla jatkuvasti.
Lähteet yllä olevalle:
”Venäjän turvallisuuspoliittinen kehitys ja Suomi” http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/1da21d804868e06a9246ba5c6ba8100e/StratL2_47w.pdf?MOD=AJPERES
”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012. Valtioneuvoston selonteko”
http://vnk.fi/julkaisukansio/2012/j05-suomen-turvallisuus-j06-finlands-sakerhet/PDF/fi.pdf
Itse näen tämän ehdottomasti selkeänä osoituksena mahdollisimman laajan reservin ylläpidon ja liittoumattomuuden puolesta. Muilla EU-alueen NATO-mailla ei yksinkertaisesti ole kalustoa ja materiaalia, jolla puolustaa Suomea jos Eurooppa joutuu konfliktiin Venäjän kanssa.
Nykyisellään Venäjällä ei ole intressiä yrittää hyökätä Suomeen tai vaikuttaa muilla tavoin Suomen alueelliseen koskemattomuuteen. Venäjä tietää, että Suomi on toistaiseksi riittävän voimakas aiheuttamaan sille kustannuksia ja vastarintaa mikäli se päättäisi hyökätä. Lisäksi teko tuomittaisiin kansainvälisesti sikäli kun sillä on jotain väliä.
Jos Suomen puolustus ajetaan sellaiseen kuntoon, että ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää liittyä NATO:on, Venäjälle syntyy em. intressi vaikuttaa Suomen alueeseen. Se ei halua yli tuhatta kilometriä ylimääräistä yhteistä rajaa NATOn kanssa. Venäjä on ainakin toistaiseksi tyytyväinen niin kauan kun Suomi toimii puskurina sen ja NATO:n välissä.
Jos Suomi liittyy NATO-jäseneksi, on todennäköistä että puolustusmenoista karsitaan ja ammattiarmeija nostetaan vaihtoehdoksi korvaamaan nykyistä mallia. On olemassa siis varteenotettava riski, että Suomen oma puolustuskyky kärsii huomattavasti päättäjien ja kansan luottaessa NATO:on ja sen luomaan pelotteeseen ja tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin:
2.
Tekstissä käsittelet NATOa siten, että siihen liittymällä saa varman tuen jos sota syttyy. Näinhän ei välttämättä ole.
”Pohjois-Atlantin sopimus sitoo Naton jäsenmaat yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenmaahan kohdistuu hyökkäys. Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla” ”
”Tarpeelliseksi katsomillaan keinoilla” ei ole tae riittävästä miesvoimasta ja kalustosta. Puolustusvoimat (lähinnä MPKK) arvioi, että todennäköisintä olisi jonkinlainen materiaalituki ja NATO-alusten sijoittaminen Itämerelle, mikä tulee todennäköisesti tapahtumaan Saksan,Norjan,Puolan ja Baltian maiden läsnäolon takia joka tapauksessa, kuului Suomi NATO:on tai ei. (Sotilasaikakausilehti 3/13 s.50-56 ja 62-63)
Monet mieltävät Suomen uhkakuvat hiukan epärealistisesti. Kukaan ei tietenkään tiedä varmuudella mitä tulevaisuus tuo tulleessaan, mutta nykyisellään ei ole mitään syytä olettaa, että Venäjä pyrkisi vaikuttamaan Suomen alueeseen kuten yläpuolella jo totesin. Jos jostain syystä syntyisi muusta maailmasta eristetty Suomi vs. Venäjä maaottelu, haluaisin olla NATO:n jäsenenä. Me emme kuitenkaan varaudu tällaiseen skenaarioon, emmekä ole koskaan varautuneetkaan. Tilanne jossa Venäjä aloittaa laajamittaisen sodankäynnin Suomea vastaan liittyy mitä todennäköisimmin maailmanlaajuiseen konfliktiin. Ja kuten osoitin, sellaisessa konfliktissa niillä mailla joilta Suomi NATO-jäsenenä pyytäisi apua on kädet täynnä oman maansa puolustamisessa.
Voimme siis valita käytännössä kahdesta. Valitaan NATO ja toivotaan, että Eurooppaa koskevan konfliktin syttyessä jostain ilmaantuisi ylimääräisiä joukkoja tukemaan taistelussa. Todennäköisyys tälle on aika pieni, ottaen huomioon naapurivaltioiden ja Euroopan yleisen puolustuskyvyn.
Toinen vaihtoehto on nykyisen järjestelmän resurssien lisääminen. Laajan aseellisen konfliktin syttyessä saamme todennäköisesti ainakin osan siitä tuesta, jonka saisimme NATO-jäsenenä (Itämeri, Ruotsi ja Norja), mutta olennaisimpana erona on huomattavasti omavaraisempi ja voimakkaampi puolustus, joka ei ole riippuvainen muiden maiden päätöksistä ja viidennen artiklan ”tarpeellisiksi katsotuista keinoista”.
Pahoittelut tekstin sekavuudesta.
]]>Olen sitä mieltä että EU:ssa ja NATO:ssa oleminen lähentää meitä aina vain enemmän lännen suurvaltaan joka on paska vaihtoehto, mutta pitää valitettavasti paikkaansa että uusien Mainilan laukausten mahdollisuus on hyvinkin mahdollinen. Suo siellä, vetelä täällä.
]]>Miksi Venäjä hyökkäisi Suomen kimppuun, kun se ei ole hyökännyt Liettua, Latvian, Eestin tai Puolan kimppuun niiden liittyessä NATOon? Minä eläisin mieluummin NATO-Suomessa kuin Georgian tai Ukrainan kaltaisessa liittoutumattomassa Suomessa, jota kukaan ei ole sopimuksin velvoitettu puolustamaan kriisin sattuessa.
]]>