Raumalla lainsäätäjä ja viranomaiset keksivät, että Rauman maauimalan hyppytornin allas on vaarallisen matala ja pitää asettaa käyttökieltoon. Näin siitä huolimatta, että hyppypaikalla ei tiettävästi ole loukkaantunut ketään ainakaan altaan syvyyden takia uimalan koko 60-vuotisen historian aikana. Hyppytornin käyttäjät eivät ole asiasta valittaneet, mutta onneksi virkamies keksi huolestua raumalaisten puolesta, kun eivät tajunneet itse huolestua omasta hyvinvoinnistaan.

Uudenmaan ELY-keskuksen byrokraateille on lainvoimaisesti suotu valta estää ihmisiä kiinnittämästä mainosbanderolleja omistamansa rakennuksen seinälle. Uutisessa mainittua latoa oli käytetty mainospaikkana jo vuosikausia eikä ketään tiettävästi ollut haitannut, että ladon omistaja tekee ladollaan mitä haluaa. Tienvarsimainos oli kuulemma laiton, mutta kukaan ei osaa perustella miksi oman kiinteistönsä seinällä mainostamisesta pitäisi edes laissa säätää? Onneksi ely-keskuksille on annettu lisää verorahaa kansalaisten kiusaamiseksi, koska ihmiset ovat virheellisesti kuvitelleet saavansa käyttää omaisuuttaan itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tekijänoikeuslobbareiden airut, Paavo Arhinmäki, huolestui taannoin nettikopioinnista. Lääkkeeksi verotuksen, teosto-maksujen, tuotantoyhtiöiden ahneuden ja vuosia ajastaan jäljessä olevan jakelumetodien aiheuttaman nettilatailun kitkemiseksi Arhinmäki ehdotti, että kaikkien suomalaisten nettiyhteydet rajoitettaisiin niin hitaiksi, ettei latailu olisi enää mielekästä. Arhinmäen ehdottamilla modeeminopeuksilla modernin uutissivuston etusivun aukaiseminen kestäisi vain muutamia minuutteja. Onneksi Arhinmäki keksi että kuluttajille tarjotaan tekijänoikeuslobbareiden ja viihdekorporaatioiden toimesta jo ensiluokkaisia palveluita, kun kuluttajat eivät tätä vielä ole tajunneet.

Joku jalkatutkija ilmoitti vastikään, että korkeat kengän korot pitäisi kieltää lailla. Onneksi tämä auktoriteetti tietää kaikkien muiden puolesta, millaisia kenkiä heidän tulisi sakon ja vankilatuomion uhalla käyttää. En hämmästyisi vaikka esitys olisi jo Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa.

AY-liikkeen aisankannattajat keksivät, että ihmiset pitää pakottaa pitämään lomat kesällä. Viis siitä, että osa meistä tykkää pitää kesälomien sijaan talvisin laskettelulomia, katkaista kaamoksen käymällä rantalomalla jossain aurinkoisemmassa maassa tai muuten vain matkustaa lomasesongin ulkopuolella. Onneksi nämä AY-jyrät keksivät milloin meidän muiden olisi parasta lomamme viettää, kun emme itse sitä ole tajunneet.

Rahapelitutkija on sitä mieltä, että ihmisten vapautta päättää omasta rahankäytöstään tulisi rajoittaa piilottamalla tiettyjä kuluttajille tarjottavia palveluita. Onneksi tämä tutkija keksi sermien estävän uhkapeliongelmat, kun ihmiset eivät sitä itse keksineet. Siis vähän samaan tapaan kuin silloin aikoinaan viinan ollessa kortilla Suomessa ei esiintynyt lainkaan alkoholismia, nerokasta!

Samassa hengessä sisäministeriö miettii, miten kansalaisten oikeutta käydä kauppaa ulkomaisten internet-palveluntarjoajien kanssa voitaisiin rajoittaa. Koska valtion rahapelimonopoli ei toimi markkinaehtoisesti, eikä näin ollen tuota kysyntään vastaavia palveluita, ovat kansalaiset joutuneet kantamaan rahansa ulkomaisiin pokeripöytiin. Onneksi lainsäätäjä ja virkamies puhaltavat yhteen hiileen kansalaisten vapauksien rajoittamiseksi, koska mitä siitä nyt tulisi, jos kansalaiset saisivat käyttää nettiä vapaasti ja rahojaan itse valitsemiinsa palveluihin ja tuotteisiin?

Ely-keskuksille on ennätyskorkean verotuksen myötä saatu kanavoitua sen verran rahaa, että virkamiehet ovat luoneet yksityiskohtaiset asetukset teiden varsille asetettavista kylteistä. Tilapäisten opastekylttien, kuten hääpaikkaopasteiden, pystyttämiseen pitää anoa viranomaiselta lupa, mutta kukaan ei kerro miksi. Sellaisestakin iloisesta asiasta kuin naimisiinmenosta on suomalainen byrokraatti pyrkinyt puristamaan kaiken mahdollisen ilon kuoliaaksi. Onneksi virkamies vahtii näitä kylttiasioita, koska ei sitä tiedä millaiseen kaaokseen yhteiskuntamme syöksyy, jos tällaista perusteetonta valvontaa vähänkin puretaan.

Rovaniemellä skeittiharrastajat olivat rakentaneet kaupungin käyttämättömälle tontille skeittipuiston talkootöinä, kun harrastajille ei tiloja muuten tarjota. Sen sijaan, että byrokraatit olisivat neuvotelleet kaupunkilaisten tarpeista skeittipuiston suhteen, palkittiin kansalaisten talkoointo ja aktiivisuus purkamalla puisto yön hämyssä ja tuhoamalla kaikki puiston kalustukseen käytetty materiaali ilman ennakkovaroitusta. Jos minä puhkoisin naapurin lasten jalkapallon joka kerta, kun se tipahtaa pihalleni, minua pidettäisiin täydellisenä kusipäänä. Samantyyppisestä toiminnasta virkamiehistöä kuitenkin kiitellään vuolaasti, minä en ymmärrä miksi.

Vielä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa me Oulun Haapalehdossa asuneet lapset käytimme paljon aikaamme lähialueiden leikkipuistoissa. Kiikuista esimerkiksi pystyi hyppäämään korkeutta ja pituutta. Välillä alla oli hiekkaa, välillä soraa, välillä nurmikkoa, mutta kokeilemalla opimme, kuinka lujasta vauhdista kiikusta pystyi hyppäämään loukkaamatta itseään. Joskus sattui jalkaan, joskus päähän, joskus käteen. Mutta kertaakaan ei tullut mieleen mennä itkemään muualle kuin peilin eteen tai äidille, ei edes silloin kun Jukka ajoi polkupyörällä liukumäkeä alas ja mursi ranteensa.

Kun virkamies ei sotkeutunut leikkeihimme, opimme että tekevälle sattuu, ja että pieni kipu on vain merkki elämässä löytyneestä uudesta rajasta, joka yritetään ylittää jahka nilkkaan lakkaa taas sattumasta. Kiikkulaudan korkeus ei koskaan tuottanut mainittavia ongelmia kenellekään ellei nyt puhuta liian alhaalla roikkuneesta kiikkulaudasta, joka teki vauhdin ottamisen vaikeaksi. Hiekkalaatikon kulmien terävyyttä en muista miettineeni ennen tätä vuosikymmentä, enkä silloinkaan omasta aloitteestani. Ruusupusikoitakin oppi varomaan, kun niihin oli painiessa tai pallopelejä pelatessa syöksynyt pari kertaa. Siinä sivussa opin miten pinseteillä ja nuppineulalla saa tikkuja pois ihosta.

Toista on tänä päivänä, kun virkamies on keksinyt optimin kiikkulaudan korkeudelle, leikkihiekan rakeisuudelle, hiekkalaatikkojen reunojen muodolle, ketjulenkkien koolle ja lukuisille muille asioille. Taloyhtiön leikkipaikalla sattuneesta vahingosta vedetään vastuuseen isännöitsijä ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja sen sijaan, että leikkijän tarvitsisi kasvaa ihmisenä ymmärtämään tekojensa seurauksia. Minua taloyhtiöimme PJ:na hirvittää, että leikkipaikallamme itsensä loukkaava naapuritalon muksu voi sinetöidä päätymiseni raastupaan ja rikosrekisteriin. Ratkaisuksi en keksi muuta kuin esittää taloyhtiön leikkipaikan purkamista. Kohtuuttoman sääntelyn edessä moni muukin on tullut siihen tulokseen, että vanhat leikkipaikat puretaan eikä uusia rakenneta. Onneksi virkamies keksi kieltää suomalaisilta lapsilta ulkona leikkimisen, kun lapset eivät itse tajunneet tuota hengenvaarallista aktiviteettia lopettaa.

Huomaathan, että tässä on vain pieni osa kaikista parina viime vuonna ehdotetuista ja toteutetuista kielloista. Kaikki suomalaisille asetetut uudet velvoitteet, lupaprosessit ja maksut jätän johonkin toiseen blogaukseen. Niiden kaikkien listaaminen edes tämän vuoden ajalta tuottaisi todennäköisesti kymmenkunta sivua referoituakin tekstiä.

Mikä ratkaisuksi? Muistakaa äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa sellaisia ehdokkaita, joiden agendalla on sääntelyn ja byrokratian purkaminen. Minä henkilökohtaisesti lupaan pyhittää poliittisen toimintani ytimen tälle sääntelyn, holhouksen ja kansalaisten kiusaamisen lopettamiselle. Haluan, että suomalaiset voivat kasvaa ihmisinä omien kokemustensa kautta ja olla oman vapautensa herroja sen sijaan, että byrokraatit ja lainsäätäjät taluttavat uusavuttomiksi ja aloitekyvyttömiksi taannutetut suomalaiset kahleissa kehdosta hautaan.

Tässä piti olla kuva Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Kuvan katselu tuotti kuitenkin minulle sellaista ahdistusta, että jätän sen hyperlinkin taakse, teitä on varoitettu. Kuva on elokuvasta Passion of The Christ, jota allekirjoittanut ei yksinkertaisesti pystynyt katsomaan loppuun.

Asian pähkäily on verrattavissa siihen, että miettisi vievänsä lapsen katsomaan Jammu Siltavuori-rekonstruktiota. Mietitkö koskaan, että miten voisit tutustuttaa lapsesi Saw-elokuvasarjalle tai muulle vastaavalle viihteelle? Jos et, miksi et? Jos kyllä, miksi?

Minusta tällaisten neuvojen kyseleminen on korkeintaan merkki siitä, ettei kyseinen aikuinen ollut alunperinkään henkisesti kypsä vanhemmaksi. Ymmärrän kyllä, että netistä kysellään esimerkiksi miten lapselle olisi helpointa opettaa luistelua,  miten helpotetaan kipuja hampaiden puhjetessa tai hankitaan pedagogisia neuvoja asetettaessa rajoja uhmaikäiselle. Haluaisin kuitenkin ainakin kuvitella eläväni maailmassa, missä normaaleilla aikuisilla olisi sen verran älyllistä kapasiteettia, että pystyisivät miettimään omilla aivoillaan kannattaako lapsia piinata groteskeilla tarinoilla kidutuksesta ja kuolemasta.

Eihän minulla lapsia ole enkä näin ollen tietenkään voi tietää yhtään mitään mistään lapsiin liittyvästä. Heitän silti tällaisen ajatuksen ilmoille: Jos et vanhempana tiedä miten saattaa lapsesi ”turvallisesti” alttiiksi tällaiselle väkivaltaviihteelle, niin voisiko se olla alitajuinen viesti siitä, ettei lapsesi todellisuudessa ole valmis käsittelemään tämän kaliiperin asioita? Kysy itseltäsi; miksi lapsellesi on tärkeää tietää pääsiäisen väkivaltaisesta kristillisestä mytologiasta senkin uhalla, että se vaikuttaa hänen henkiseen hyvinvointiinsa negatiivisesti?

Minusta on myös aika erikoista, että Jeesuksen kärsimysnäytelmän juhlistamista varten kyseinen tapahtuma rekonstruoidaan ja ristillä kuolleen uhrin fanittajat palvovat tätä teloitusvälinettä pyhänä symbolinaan. Kirkko & Kaupunki-lehden kuvassa krusifiksia tuijottavan kuusivuotiaan tytön ilme puhuu mielestäni enemmän kuin tuhat sanaa. Karua kieltään puhuu myös artikkelissa esitetyt kuvailut lasten reaktioista kristilliseen perimätietoon.

Rakensin alla olevan analogian teille, jotka ette ymmärrä miltä pääsiäisen vietto, ja uskonnon harjoittaminen yleensä, näyttää näin uskonnottoman silmiin:

Kuvitelkaapa holokaustin muistopäivä, jolloin Senaatintorille rakennetaan kaasukammiot ja polttouunit, jotta ”juhlaan” liittyvät kauhut voidaan uudelleennäytellä. Veisittekö lapset katsomaan? Miltä näyttäisi teidän silmiinne, jos osa suomalaisista kantaisin Zyklon B-kanistereiden miniatyyreja kauloissaan ja lapsille annettaisiin hypisteltäviksi kaiverroksia Mengelen kokeissa tai teloituspartioiden edessä kuolevista ihmisistä?

Saman analogian saa tarvittaessa rakennettua esimerkiksi Jonestownista, Mika Murasen tapauksesta tai vaikkapa Korkeimmasta Totuudesta.

Sanottakoon näin loppuun, että minusta hengellisyys on hieno juttu, jos aikuinen ihminen kokee siitä jotain positiivista saavansa. Onko kuitenkaan mieltä piinata lapsia näillä kansantaruilla, joiden rationaalinen käsittely on selkeästi monille aikuisillekin vaikeaa?

PS. Jos kuitenkin haluat kertoa lapsellesi pääsiäisestä, niin olen avannut sen niin kuin se minulle kristillisessä kontekstissa näyttäytyy:

”Kolmiyhteinen (isä, poika ja pyhä henki), ehdottoman täydellinen ja kaikkivoipa Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen, siis täydellisiksi. Jumala kaikkivoipaisuudestaan ja täydellisyydestään huolimatta epäonnistui ihmisten luomisessa ja loikin ihmisistä epätäydellisiä. Niinpä ihmiset tekivät ikäviä asioita ja suututtivat Jumalan, joka olisi kaikkivoipana voinut estää ihmisten huonot teot ja oman harmistumisensa. Suivaantuneena Jumala lähetti reinkarnaationsa maan päälle kutsuen itseään omaksi pojakseen. Jumala oli niin harmistunut ihmisille, että uhrautti itsensä itselleen erittäin väkivaltaisessa rituaalissa, missä ihmiset ensin pahoinpitelivät Jumalan ja sitten naulasivat hänet ranteistaan ja jalkateristään puiseen ristiin kuolemaan hitaasti ja kivuliaasti. Juuri ennen kuolemaansa Jumala kysyi itseltään, että miksi hylkäsi itsensä (Mark. 15:34)? Parin päivän päästä Jumala herätti inkarnaationsa henkiin ja homma jatkuu niin kuin ennenkin

Kaikki tämä oli kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa, jossa kaikkien ihmisten tekemiset ovat Jumalan ennalta päättämiä. Näin ollen Jumala on itse kaikkivoipaisena keittänyt koko sopan vaikka olisi ilman minkäänlaista vaivannäköä voinut tehdä ihmisistä itselleen mieluisia ja järjestää asiat järkevälle tolalle. Koko hässäkkä oli paljon melua tyhjästä.”

Totuudessa pystyttelevä halunnee kuitenkin kertoa lapselleen pääsiäisestä seuraavan version:

”Pääsiäinen on alunperin kevätpäiväntasauksen kunniaksi vietetty juhla, jonka Suomeen väkivalloin tuotu monoteistinen tuontiuskonto, kristinusko, omi itselleen tuhotakseen suomalaisen alkuperäiskulttuurin.”

Oletettavasti molemmat versiot herättävät lapsessa kysymyksiä, joiden puimisessa osa viikonlopusta kuluu rattoisasti. Ihmeellistä kyllä, tuo ensimmäinen versio ei herätä osassa aikuisväestöstä minkäänlaisia kysymyksiä.