Itse olin myös yläasteella aika erikoinen näky, mutta siitä kuuli yllättävän vähän. Kerran tosin sain legendaarisessa Messengerissä viestin, jossa kerrottiin, että jopa jonkun luokan luokanvalvoja olisi nauranut vaatteilleni :D. Se nauratti kyllä jo silloin.

Monillahan tosiaan menee niin, että alkaa kaivata takaisin maaseudun rauhaan. Toisaalta on kyllä monia sellaisiakin, jotka eivät koskaan palaa. Meidän pikkukylälle aika monet muuttavat vanhuuspäiviksi, mutta itse olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että vanhuuspäiviä ei kannata pilata tekemällä sitä virhettä, että palaa takaisin sinne, mistä on kerran päässyt.

Mutta jännä juttu sikäli, että 15 vuotta Tampereen keskustassa asumista riitti lopulta korjaamaan traumat tosilandea kohtaan, ja huomasin haaveilevani ihanan hiljaisesta omasta talosta ja puutarhasta pöndellä. Eipä siinä, toimeksi sitten vaan ja täällä sitä taas ollaan, rakastan! (Eri kylässä tosin, kotikylään ei pysty enää). Odottelen tässä parhaillaan kylähullun mainetta pikkukaupungissa tapahtuvaksi, joskaan nykyään ei hetkauta enää pätkän vertaa mitä muut ajattelevat. Olen ihan mielelläni kylähullu :D

Ehdottomasti hyvä juttu että läksit, olisit todennäköisesti katunut joskus jos olisit jäänyt. Ja aina pääsee takaisin jos niikseen tulee. Nuorena saa ja pitää mennä ja kokeilla, eikä missään nimessä turtua ja tyytyä koska se on helppoa.

Pikkupaikkakunta on ihan ok kasvuympäristö, tiettyyn pisteeseen saakka… Mutta kyllä sitä tälleen nuorena haluu välillä vaihtaa maisemaa ja päästä ns. ”suurempiin kuvioihin.”