 Tämän kylän homopoika ke 05.03.2014 |
Lomavapaus, vapausloma 0Killellä on hiihtoloma ja itsellenikin sattui yliopistolta perioditauko, eli luentovapaaviikko, eli käytännössä loma, kun tenttejäkään ei tällä haavaa ole. Miljoona muuta kirjoitettavaa, tehtävää ja luettavaa kouluasiaa olisi, mutta jospa sitten loman jälkeen. Eilen käytiin Killen kanssa lounaalla Fontanassa. Jostain syystä aina kuvittelen, etten pidä Fontanasta, vaikka todellakin pidän. Paikan lounasbuffet on mahtava ja täynnä mitä erinomaisempia herkkuja. Erityisen hyvin Fontanalla on hallussa mielestäni salaattipöytä: kaikenlaisia onnistuneesti marinoituja ja maustettuja superherkkuja. Suosittelen! Lounaspaikan kulmalla tuli myös yksi lukija juttelemaan! Se on aina hauskaa, sillä jotenkin elän kuplassa ja kuvittelen, ettei tätä lue kukaan koskaan ikinä, ei ainakaan kukaan todellisessa maailmassa oleva ihminen. Siksi usein tuleekin höpistyä tänne kaikenlaisia järjettömyyksiä, esimerkiksi todellisessa maailmassa olevista ihmisistä… Terkkuja vaan moikkaamaan tulleelle lukijalle!
Eilen illalla Kille pakkasikin tajuttoman hienon Turun työväen säästöpankki -laukkunsa ja lähti lomanviettoon äitinsä luo. Alunperin mun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta kuinka ollakaan sattui kaikenlaista päällekkäisbuukkausta ja näin ollen jäin yksikseni Turkuun. Mielelläni olisin mennyt mukaan, mutta toisaalta olen ihan mieluusti itsenikin kanssa välillä. Aion ottaa vapaa-ajastani kaiken ilon irti: Kille on meidän taloudessa se neuroottisempi, ja neuroottisuus ilmenee hyvin esimerkiksi ravinnon suhteen. Kille on esimerkiksi sitä mieltä, että sipsejä ja pastaa ei ole sopivaa syödä joka päivä, sopivaa olisi n. kerran kuussa. Pöyristyttävä, joidenkin mukaan jopa pyöristyttävä, väite, jota vastaan kapinoin kaiken aikaa. Kun ravintoterapeuttikissa on poissa, voi pastahiiri tanssia pöydillä ja pastakattiloiden yltäkylläisyydessä, kerman ja voin sävyttämän sinfonian tahdissa. Ostin itseltänikin salaa myös sipsejä. Se on kamalaa, miten lempisipsini ovatkin lähikaupassamme ihan siinä kassan vieressä! Kassajonossa seistessäni nappasin äkkiä pussin koriin. Parempi olisi, jos kaikki lukuisat huonommat sipsit olisivat kassojen lähellä ja luksusherkut kauempana. Ei tulis ihan jatkuvasti herkkupeppuiltua! Kaiken pastan ja sipsin mässyämisen lisäksi aion myös hankkiutua jonkinlaiseen alkoholia ja sosiaalisia tilanteita yhdistävään huvitilaisuuteen. Olen pohjalla. Ja merkiksi muistiin itselleni ja tulevaisuuden historiantutkijoille: tänään oli ensimmäinen päivä tänä vuonna kun käytin tennareita! Se on tärkeä asia merkitä muistiin ja ilmoittaa, varsinkin lifestyleblogissa. Ostin viime syksynä oikeaa nahkaa olevat ns. oikeat kengät, joiden aloittamana jatkumona ostin myös talveksi ihan oikeat kengät. Tennarit tuntuivat oikeiden kenkien jälkeen hyvinkin oudolta, aivan kuin ei kävellä osaisikaan. Jalkaparoillani oli kaikenlaista huomaamatonta ongelmaa, jonka jotenkin luulen korjaantuneen parempien kenkien myötä. Se on ilahduttavaa. Haaveissani näen silti itseni rientämässä halki kesän lyhytvartisissa nahkaisissa Converseissa. Silitin niitä jo kutsuvasti eräässä kaupassa, luulen että seuraavan kerran kohdatessamme ne lähtevät mukaani.
Postauksen kuvat on napattu Instagram-feedistäni. Sitä saa ja pitää ehdottomasti seurata, mikäli Instagramia käyttää. Muista myös sivuni Facebookissa ja Twitterissä! |
|
Tämän kylän homopoika ti 04.03.2014 |
Leffatarjonta juuri nyt: AIDSia ja adoptoivia koiria 0Kevään leffatarjonnasta löytyy jälleen elokuvia myös sateenkaariväen hengessä.  Matthew McConaughey Dallas Buyers Clubissa. Viimeistään Oscar-gaalan myötä tuli tutuksi suurellekin yleisölle elokuva Dallas Buyers Club. Itse en tiennyt Dallas Buyers Clubista mitään ennen Oscar-gaalailtaa. Olin nimen perusteella sijoittanut elokuvan ei kiinnosta-osastoon, koska olin jostain syystä kuvitellut, että elokuva kertoo urheilujoukkueesta tai on muuten joku äijäkohellus. No, voin sanoa, että ei kerro. Enempää en olisi oikeastaan voinut erehtyä. Katsoimmekin elokuvan kaveriporukalla juuri ennen Oscar-gaalaa. Sopivasti pääsin veikkaamaan ja toivomaan elokuvalle Oscareita, ja kyllähän niitä sitten tulikin. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo Ron Woodroofista (Matthew McConaughey), joka on hyvinkin perusäijä: elämä koostuu äijäilystä viinan, rodeon ja villien naisten parissa. Elämä kuitenkin muuttuu hetkessä Woodroofin saadessa HIV-diagnoosin ja kolmekymmentä päivää elinaikaa. 1980-luvun puolivälissä HIV oli paitsi uusi ilmiö, myös nopeaan ja häpeälliseen kuolemaan johtava sairaus. Woodroof ei kuitenkaan tyydy kohtaloonsa, vaan hoitomuotojen puutteesta huolimatta hän ryhtyy etsimään vaihtoehtoisia hoitoja ja auttamaan myös muita HIV:hen sairastuneita. Luvassa on vääntöä ja kääntöä AIDS-lääke AZT:tä kehittävän lääkefirman kanssa.  Jared Leto Dallas Buyers Clubissa. Vaikka päähenkilö Woodroof on varsinkin elokuvan alussa homovitsejä kertova raivohetero, tarjoaa elokuva näkymän myös AIDSin repimään homokulttuuriin Rayonin (Jared Leto) kautta. Rayon on naisten vaatteita käyttävä, narkkaava mies, joka on Woodroofin linkki muihin sairastuneisiin. Elokuva tosiaan sai kolme Oscaria: parhaan miespääosan, miessivuosan ja maskeerauksen. Muita ehdokkaita näkemättäkin voi todeta, että juuri oikein palkittu. Miesten, varsinkin McConaugheyn, muuntautumiskyky sekä fyysisesti että henkisesti oli uskomaton. Niin nääntyneeksi, luisevaksi ja huonovointiseksi ei pääse edes nykyelokuvan tekniikoilla. Merkittävä, vaan ei kaikkea tekevä roolinsa oli myös maskeerauksella, joka oli toden totta erinomainen. Itse tunnistin esimerkiksi Jared Leton elokuvan ollessa jo hyvin pitkällä, vaikka toki tiesinkin Leton olevan elokuvassa. Se kertonee jotain. Joka tapauksessa oli helpottavaa nähdä molemmat herrat varsin komeina ja hyväkuntoisina gaalan punaisella matolla ;). Dallas Buyers Club tuli Suomessa ensi-iltaan 31.1.2014.  Herra Peabody & Sherman. Kevyempänä leffavinkkinä ajattelin vinkata myös Dreamworksin uutuusanimaatiosta Herra Peabody & Sherman. Näin elokuvan trailerin jo aiemmin, mutta vasta nyt muistin vinkata elokuvasta myös teitä. Elokuva kertoo herra Peabodystä, joka on liikemies, tiedemies, Nobel-palkittu, keksijä, gorumet-kokki, olympiamitalisti ja nero. Lisäksi hän on myös koira. Herra Peabody adoptoi Sherman-nimisen pojan, jonka kanssa koiraherra lähtee aikakoneella seikkailemaan historiaan. Loppujen lopuksi elokuvassa vaikeinta ja tärkeintä on kuitenkin isänä oleminen. Elokuvaa näkemättäkin on helppo pohtia elokuvan tausta-ajatuksia: mitä päähenkilökoira mahdollisesti symboloi? Koiran tilalle on aika helppo sijoittaa vaikka homo. Näin tasa-arvoista avioliittolakia käsittelevälle Suomelle Herra Peabody & Sherman on ajoitettu mainiosti. Lain vastustajien argumentit kun tuntuvat pyörivän sen ympärillä, joudutaanko tasa-arvoisen avioliittolain myötä hyväksymään myös moniavioisuus, eläinavioliitot ja insesti. Elokuva tarjoaakin vastustajille lisää hyvinkin käyttökelpoisia argumentteja: olemmeko pian tilanteessa, jossa eläimilläkin on oltava oikeus adoptoida ihmislapsia? Herra Peabody & Sherman ensi-illassa 7.3.2014. Oletko jo nähnyt Dallas Buyers Clubin? Kiinnostaako? Mitä pidit? Aiotko katsoa? Kiinnostaako Herra Peabody & Sherman? |
|
Tämän kylän homopoika ma 03.03.2014 |
Tällainen on Suomen ensimmäinen gay lifestyle-blogi 4Moikka!
Tässä sitä nyt ollaan, uudella sivustolla Blogbookissa! Blogille on tullut sekä vanhassa osoitteessa että varmasti täällä Blogbookissakin sen verran uusia lukijoita, että lienee paras vähän kertoa itsestäni ja blogin historiasta.
Olen 23-vuotias, muutamassa vuodessa vahvasti turkulaistunut poika. Poikaystäväni Killen kanssa muutimme yhteen viime heinäkuussa. Lähdimme muuttopuuhiin keskeltä Helsinki Prideä, how gay is that?
 Perustin blogini keväällä 2010. Blogin nimi, Tämän kylän homopoika, on yhdistelmä Pariisin kevät-yhtyeen tämän kylän poikii-biisiä ja Pikku-Britannian Only gay in the village-sketsiä. Blogini oli aluksi, ja oli hyvin pitkään muutenkin, anonyymi ja siksi hyvin avoin. Tai hyvin avoin ja siksi anonyymi. Asuin noihin aioihin vielä pienellä kotipaikkakunnallani, ja olin todellakin the only gay in the village. Elämä pikkukaupungissa toi tietynlaisia ongelmia ja ahdistuksenaiheita, joita tuntui hyvältä kirjoittaa johonkin. Yllätys oli suuri, kun huomasin, että blogia vieläpä lukeekin joku. Toisaalta uskoin kirjoituksistani olevan vertaistueksi muille. Ja onhan niistä ollutkin, kuten olen aikojen saatossa saanut kuulla.
Ajan kuluessa blogini aihepiirit laajenivat ja lopulta blogin kasvettua kohtuullisen tunnetuksi päätin luopua anonyymiydestäni. Olin siinä vaiheessa asunut Turussa jo hyvän tovin. Anonyymiydestä huolimatta moni osasi jo tunnistaa minut kirjoituksistani. Tiedostin myös, että bloggaamisen nostaminen uudelle tasolle ei onnistuisi ilman anonyymiydestä luopumista. Rohkaistuin, ja aloin julkaista blogissa myös kuvia.Se kannatti, sillä pian löysinkin itseni vierailemasta ensin Radio Helsingistä, sitten YleX:ltä sekä useammista Ylen ohjelmista. Esimerkiksi YLE TV2:n Blogistania-sarjasta joku saattoi bongata allekirjoittaneen viime syksynä.
Nyt bloggaaminen jatkuu siis uudella innolla mutta vanhoin kujein täällä uudessa osoitteessa. Otan mieluusti palautetta, kommentteja ja postaustoiveita vastaan juuri Sinulta. Voit seurata meikämandoliinia myös Twitterissä, nimimerkillä kylanhomopoika tai Instagramissa nimimerkillä tamankylanhomopoika.
Blogissa paneudutaan monenlaisiin aiheisiin: vaikka bloggaankin lifestyle-otsikon alla, tullaan blogissa sopivissa väleissä käsittelemään myös vakavampia aiheita. Keskeistä bloggaamisessani on oma fiilis: kirjoitan siitä, mikä hyvältä tuntuu. Jonkinlainen sateenkaari-aspekti postauksissani usein kuitenkin on. Joku joskus kutsui minua Suomen ensimmäiseksi gay lifestylebloggariksi. Se lienee kuvaavasti sanottu.
Mikään homoguru ei kuitenkaan tarvitse Tämän kylän homopoikaa lukeakseen olla: seuraajia löytyy tietojeni mukaan 11-vuotiaista yli kuusikymppisiin, opiskelukavereiden äideistä talk show-juontajiin. Homoja ja heteroita, kaikkia yhdessä. Tervetuloa siis mukaan!
|
