Moikka kaikki uudet ja vanhat palleroiset! Koska nyt on uusi portaali ja uudet kujeet, aattelin tehdä muiden bloggaajien lailla pienen esittelypostauksen. Tai no, aika jätti-iso tästä oikeasti tuli.
Mie oon siis Sita, 21-vuotias Rovaniemeltä Ouluun muuttanut tyttö. Opiskelen yliopistossa suomen kieltä toista vuotta ja oon pienestä pitäen haaveillut pääseväni tekemään töitä kirjoittamisen parissa. Tähän mennessä oon tosin vain myynyt rintsikoita, sillä oon ollut alusvaatemyyjänä yli kuusi vuotta eli 15-vuotiaasta saakka. Pikku kylillä mua saatetaan erehtyä luulemaan marjanpoimijaksi, vaikka oikeasti oon vaan puolikas sellainen. Eli oon siis puoliksi thaimaalainen kiinalaisilla sukujuurilla. Osaan puhua thaita, mutta oon syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko ikäni. Nyt kun miettii, niin oonhan mie kyllä vähän ristiriitainen hahmo: aasialaisen näköinen bloggaaja Lapista, haha.
Mun harrastuksiin kuului nuorempana tennis ja tanssi, mutta nykyään tykkään lenkkeillä ja käydä ryhmäliikuntatunneilla. Niin ja kirjoitella tätä blogia! Aloitin blogin pitämisen lukion jälkeisenä välivuotena, eli Starry eyesilla on tällä hetkellä ikää kaksi ja puoli vuotta. En oo itse asiassa ikinä ennen tehnyt postausta, jossa kertaisin blogin historiaa ja tapahtumia, joten varmat nostalgiat on luvassa mulle ja ehkä niille, jotka ovat sattuneet seurailemaan Starry eyesia pidemmän aikaa.
Tutustuin blogimaailmaan joskus kesällä 2011, kun kuulin kavereideni puhuvan No Fashion Victims -blogista. Aloin pyöriä suomalaisissa blogeissa ja tykästyin bloggaamisen ideaan; olisi oma sivu, josta voisi tehdä omannäköisen, ihanan paikan. Tiesin kyllä jo tuolloin, ettei minun blogista tulisi mikään muodin mekka, sillä en oo koskaan ollut mitenkään super kiinnostunut pukeutumisesta ja merkkivaatteista. Tarrat on kivempia! Blogin aloittamiseen vaikutti myös se, että mulla oli tuohon aikaan tosi paljon vapaa-aikaa, sillä mun lukion jälkeinen välivuosi oli just alkamassa. Asuin vielä vanhempieni luona ja välivuoden suunnitelmana oli tehdä vähän töitä (olin Rovaniemellä asuessani siis viisi vuotta myyjänä Triumph-alusvaateliikkeessä), auttaa pikkusiskon hoidossa hakemalla neiti koulusta ja lukea seuraavan kevään pääsykokeisiin. Niin ja käydä Thaimaassa asumassa kuukauden ajan, siitä olin haaveillut jo pitkään. Ei ollut kyllä vielä tuolloin mitään hajua siitä, kuinka valtavasti blogin perustaminen tulisi muuttamaan mun elämää.
Starry eyes -putkahti Bloggeriin syksyllä 2011, jolloin täytin 19 vuotta. Blogin nimi tulee Ellie Gouldingin Starry eyed -biisistä, ja siitä että tykkään tähdistä. Oon esimerkiksi hinkuttanut ja kuluttanut tähdet ihan loppuun kaikissa metaforissa, joita oon vuosien varrella käyttänyt kirjoituksissa ja runokkeissa… Joku suomenkielinen nimi olisi kyllä ollut tälle blogille paljon parempi, sillä ensinnäkin otsikko on vähän irrallinen. Ja toiseksi, mie en osaa lausua sitä – miten näppärä nimi! Ihmiset kysyy, että mikäs se sun blogin nimi olikaan. ”Öööö, no tuota kokeilepa laittaa Googleen ”Sitan blogi”, sillä löytyy!”
Blogin aloittaminen tuntui kyllä jännältä, ja oikeastaan aika vaikealtakin. Mulla ei ollut lähipiirissä ketään, joka olisi pitänyt blogia, joten tutustuin blogimaailman kulttuuriin ja käytäntöihin ja termeihin omin päin. Nyt kun miettii, niin onhan sitä kyllä joutunut opettelemaan hulluna kaikkea jo pelkästään blogin ulkoasun muokkaamisesta. Oli kovan työn alla saada sivuista omannäköiset, ja alku olikin vähän haparointia.
Mun ensimmäinen banneri taisi näyttää tuolta. Haha ei hele! Muistan niin hyvin, miten maagiselta muiden bloggaajien bannerit tuntuivat, kun niitä klikkaamalla pääsi kyseisen blogin etusivulle.
Onneksi varmaan kuukauden sisällä päästiin siihen mustavalkoiseen versioon, joka oli mulla itse asiassa muuttumattomana yli kaksi vuotta.
Aloitin siis ihan nollasta, niin kuin kaikki muutkin bloggaajat. Olin niin innoissani, kun ensimmäisen kuukauden aikana tilastoista näkyi, että mun sivuilla oli käyty 2000 kertaa viikon aikana – ja sekin oli kyllä vain ahkeran Facebook-spämmäyksen ansiota. Innostuin blogin pitämisestä heti tosi paljon, ja päivittelin Starry eyesia päivät pitkät seuranani Roosa-koira ja pikkusisko.
Noihin aikoihin bloggaaminen oli kyllä hyvin erilaista kaikin puolin, ja nyt vanhoja kuvia selatessa esimerkiksi huomaa, miten muokkasin kuvat pelkästään Pixlr-o-matic:lla. Kaikissa oikein mojovat värifiltterit, kuten näette.
Ottaen huomioon mun kokemattomuuden, sain mun ensimmäisen blogiyhteistyön yllättävän nopeasti, sillä pääsin mukaan Yves Rocherin kampanjaan jo tuolloin 2011 vuoden syksyllä. Mulle lähetettiin kerran kuussa tuotepaketti (niin kuin kymmenille muillekin bloggaajille), mistä olin niin innoissani ja ylpeä! Koko blogiyhteistyökulttuuri oli mulle tuolloin kuitenkin aika vieras, ja aattelin olevani siunattu saadessani parit ilmaiset kynsilakat :D (Muistan myös, että kirjoitin kerran johonkin postaukseen, etten voinut ymmärtää, miten joku voi saada rahaa bloggaamisesta ja olin muutenkin sitä mieltä, etten voisi koskaan ikinä saavuttaa sitä pistettä, että saisin kirjoittaa blogia työkseni.)
Ensimmäisen puolen vuoden aikana mulle kertyi vähän yli sata rekisteröitynyttä Blogger-lukijaa. Ihmiset eksyivät mun blogiin yleensä mun viestien kautta, sillä kommentoin tuolloin muistaakseni aika paljon kaikkien tunnettujen bloggaajien postauksia. Järjestin myös pienen arvonnan, johon olin itse ostanut palkintoja Thaimaasta. Koska arvontaan sai muistaakseni osallistua vain jos oli blogin lukija, sain sen kautta muutaman uuden seuraajan. Suurin ja varmasti koko blogin historian merkittävin asia oli kuitenkin se, kun Motherfucking fashion -blogin Laura valitsi Starry eyesin Linkitä blogisi -postaukseensa tammikuussa 2012. Olin oikeasti ihan shokissa, kun yhtäkkiä mun mitättömässä pikku bloginrääpäleessä kävi tuhansia ihmisiä. Oon ottanut tuolloin tällaisen kuvakaappauksenkin Bloggerin tilastoista.
Aika merkittävä piikki noihin aiempiin kävijämääriin verrattuna, huh. Olin kyllä onnekas, että Laura sattui tykkäämään mun blogista – tuo linkitys antoi mulle tosi paljon voimaa ja vauhtia blogin kehittämiseen. Sain viikossa satoja rekisteröityneitä lukijoita ja tajusin, että vitsi blogin kirjoittaminen on mun juttu. Ihmiset voi tykätä, vaikkei postaisikaan tosi laadukkaita asukuvia tai kirjoittaisi fiinistä elämästä Helsingin kaduilla.
Eikä haittaa, vaikkei omaa oikeaa kuvaajaakaan: välivuoden aikana blogin kuvathan otti yleensä minun tuolloin 8-vuotias pikkusisko :) Esimerkiksi yllä näkyvä kuva on pikkuneidin käsialaa.
Sitten tulikin vuoden 2012 kevät, ja oli mun pääsykokeiden aika. Hain Oulun, Helsingin ja Turun yliopistoihin lukemaan suomen kieltä, ja pääsykoereissun aikaan taisin päivittää Starry eyesia parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä.
Tuo pääsykoereissu oli kyllä ihana. Oli tosi lämmintä ja elämä tuntui jännältä, kun oli kaikkea uutta edessä. Tapasin samalla reissulla myös monia ihania ihmisiä, joihin olin tutustunut blogin kautta. Tuossa ylhäällä näkyy esimerkiksi Senja, joka kirjoittaa Olemassaolosta-nimistä blogia.
Pääsykokeiden jälkeen alkoi kesä. Noihin aikoihin Starry eyesilla oli reilut 800 Blogger-lukijaa, ja blogi näytti osimoilleen tältä:
Kesä 2012 menikin sitten Triumphilla töitä tehdessä, blogia päivitellessä sekä Rovaniemellä meidän tyttöporukan kanssa höntyillessä. Sain jossain vaiheessa kuulla päässeeni sisään Turun ja Oulun yliopistoon, ja päätin muuttaa kesän loputtua Ouluun. Niimpä vuoden 2012 kesästä tuli viimeinen, jonka vietin Rovaniemellä.
Elokuussa 2012 mie sitten muutin pois kotoa ja lähdin Ouluun kouluun. Aloitin yliopistossa opiskelun ja tutustuin uuteen kotikaupunkiin Maijan kanssa, joka oli tuolloin minun lisäksi ainoa meän tyttöporukasta, joka lähti Rovaniemeltä Ouluun. Syksyllä 2012 sain paljon uusia blogiyhteistyökumppaneita, ja Bloggerissa näkyi noin tuhat seuraajaa. Mulle isoimmat jutut taisi olla Indiedays Inspirationiin liittyminen sekä blogiyhteistyö liikuntakeskus Hukan kanssa, jossa jumppailin puoli vuotta. Niin ja sen avautumispostauksen kirjoittaminen, sekin oli kyllä aika merkittävä homma. Oli oikeastaan sekä hermostuttavaa että helpottavaa kertoa blogissa avoimesti mun itsetuhoisuus- ja syömishäiriötaustoista, sillä olin varjellut salaisuuksia monta vuotta läheisiltäkin. Mutta näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että kaapista ulos tuleminen oli pelkästään hyvä juttu. Sain älyttömästi tukea ja ihania kommentteja lukijoilta, ja ainakin toivottavasti autoin joitakin ihmisiä näkemään asiat vähän eri tavalla.
Yliopiston ensimmäinen vuosi meni tosi nopeasti, ja sen aikana mun bloggaaminen muuttui ja meni eteenpäin koko ajan. Vuoden aikana tein mm. paljon juttuja Hukka-yhteistyöhön liittyen…
…eli löysin itseni esimerkiksi jammailemasta Viman muotinäytöksestä.
Kävin myös Helsingissä Inspiration-juhlissa…
Enpä olisi muuten tuossa kuvassa nätisti poseeratessani uskonut, että reilun vuoden päästä mie ja Valtteri kirjoitettaisiin samassa blogiportaalissa.
Keväällä 2013 pääsin muiden oululaisten bloggaajien kanssa kokemaan vaikka ja mitä Oulun Matkailu Oy:n kanssa…
Tulee ikävä noita tyyppejä ja näitä tapahtumarikkaita päiviä. Lisäksi tein vuoden 2013 keväällä yhteistyötä esimerkiksi Glitterin, Otto K:n, Fastin, Salon K:n ja Lifehairin kanssa, ja olin välillä vähän hämmentynyt kaikesta blogikuhinasta. Hämmentynyt, mutta kiitollinen :)
Yliopiston eka vuosi meni opiskelujen suhteen mulla vähän ohi, sillä laitoin melkoisen paljon aikaa ja energiaa blogiin. En kyllä toisaalta kadu sitä, sillä se oli mun juttu silloin ja sain Starry eyesista niin paljon kaikkea ihanaa; lukijoiden kommentteja, uusia tuttavuuksia, siistejä kokemuksia ja ehkä sellaista pientä viisauttakin, jota ei saa kuin tekemällä virheitä ja oppimalla niistä.
Vuoden 2013 kesällä olin vähän vähemmän aktiivinen blogissa, mutta muutama isompi juttu jäi kyllä vahvasti mieleen. Mulle tuli esimerkiksi 2000 Blogger-lukijaa täyteen, ja sen kunniaksi järjestin arvontaviikon, jonka aikana tein pari arvontaa päivässä.
Yksi arvontaviikon sponsoreista oli Qstock-festarit, jonne myös pääsin kuvailemaan heinäkuun lopussa.
Qstockin tyypit oli aivan huippuja, ja antoi mulle pressipassin lisäksi esimerkiksi Samsungin uuden kameran testikäyttöön festareiden ajaksi. Jäi kyllä niin hyvä fiilis koko yhteistyöstä.
Viime kesänä tutustuin myös oululaiseen valokuvaajaan nimeltä Harri Rauhanummi, ja pääsin useamman kerran hänen kameransa eteen pällistelemään kiusaantuneena, haha :)
Harrin töitä pääsee katsomaan sivulla harrirauhanummi.com ja herran hääkuvaukset löytyvät sivuilta linnanjuhlakuva.fi. Harri on myös ottanut blogin nykyisen bannerikuvan, siitäkin isot isot kiitokset!
Tästä päästäänkin enemmän tai vähemmän sujuvasti tähän blogin nykyiseen tilanteeseen. Oon siirtynyt Bloggerista tänne Blogbookiin, ja kirjoitan ensimmäistä kertaa blogiportaalissa. Ja vieläpä ihan uudessa blogiportaalissa, ei paljon jännemmäksi voisi mennä :)
Mulla on oikeastaan tosi sellainen toiveikas ja utelias olo tulevaisuuden suhteen; on mukavaa palata bloggaamisen pariin ja nähdä, mitä kaikkea tuleva kevät ja kesä tuovat tullessaan. Blogissa tulee perinteisesti näkymään postauksia mun kuulumisista, treenaamisesta, ruokapaikoista, ehkä valitusta yliopistossa opiskelusta ja taivastelua siitä, kuinka ihanaa elämä silti on.
Arvatkaapa muuten, kuinka kauan tämän jättipostauksen tekemisessä meni? Koko päivä! Huh huh, toivottavasti edes jotkut jaksoivat lukea loppuun. Olisi ihan parasta lukea teän kommentteja, joten jos yhtään tekee mieli, käykäähän tekemässä itsellenne tunnukset ja laittakaa mulle moikat kommenttilaatikkoon. Blogia voi toki seurailla myös Starry eyesin Facebookin kautta.
Lopuksi haluaisin sanoa tervetuloa, niin uusille kuin vakkarilukijoillekin. Tällainen on Starry eyesin tarina, ja toivottavasti se jatkuu entistä parempana. Heipa :)
]]>
Ei hele mulla jännittää hulluna.
Postauksen kuvat © www.harrirauhanummi.com
Ps. Nuo tuossa kuvassa on muuten vanhimmat ja kuluneimmat kalsarit jotka omistan. Miksi parhaimmat kotihousut on ne rumimmat…
]]>
Ja sitten vähän pinnallisuuspisteitä: on nuo säärystimet kyllä mun mielestä niin kivan näköisetkin! Neonvärit piristää ja nuo mustat sopii vähän kaiken kanssa yhteen. Oon pitänyt säärystimiä shortsien lisäksi lenkkeillessä myös jumppahousujen alla, ja ne mahtuu ainakin mun pitkien juoksutrikoiden alle ongelmitta.
En oo koskaan ollut sitä mieltä, että ihan tavallista treenaamista varten pitää hankkia kaiken maailman hifistelyvälineet, mutta toisaalta pieni lisämotivointi vaikka kivojen treeniasusteiden kautta ei oo musta yhtään huono homma – ainakin mulla välillä on vaan niin laiska ja aikaansaamaton olo, että liikuntaan on pakko liittyä jotain pieniä kivoja juttuja, että jaksaa lähteä kotoa. Onpa se sitten herkku palkkari tai pinkit treenivaatteet.
Koitin koota tähän postaukseen kaikkea tarvittavaa tietoa, mutta kyselkäähän jos jotakin tulee mieleen :)
Sainkin sitten kolmea erilaista herkkua testiin: hampunsiemeniä, kuivattuja mulperinmarjoja sekä raakakaakaota papujen ja nibsien muodossa.
Mulperinmarjoja kannattaa syödä siksi, että niistä saa kuituja, rautaa, kalsiumia sekä C- ja K-vitamiinia. Ja ihan vaan koska ne maistuu hyvältä – oon oikeasti alkanut miettiä, miksi sitä edes haluaa ostaa irtokarkkeja ja muuta lisäainemixejä, kun oikeasti on kaikkia vaihtoehtoherkkuja, joista ei tuu paha olo.
Raakasuklaa on tietenkin kalliimpaa kuin se tavallinen, mutta silloin tällöin herkutellessa hinta ei oo mun mielestä liian korkea. Tai no, riippuu mihin vertaa. Mun perinteinen vertailukohde jollekin ”kalliille” jutulle on baarissa tilattu siideri – ei hele silläkin seitsemällä eurolla saisi paljon järkevämpää vastinetta rahoilleen, haha.
Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan saakka. Voittaja arvotaan maanantaiaamuna ja mie utelen hänen osoitettaan sitten sähköpostin kautta :) Ja palkinto tulee postitse kotia saakka!
