Hotellin huipulta ottamani kuva istanbulilaisesta maisemasta.

Teoriassa tiesin, että Turkki ei ole arvoiltaan eurooppalainen. Siitä huolimatta monen vakiokitisijän oli helppo kritisoida näkemyksiäni Turkin EU-liittymistoiveiden mahdottomuudesta vedoten siihen, että käytännössä Turkki on liberaali maa ja vasta paikan päällä silmät avautuvat näkemään koko kuvan. Että Turkista puhutaan liian mustavalkoisesti.

Toissa viikonloppuna lähdin yhdessä muiden Euroopan nuorten konservatiivijohtajien kanssa käymään paikan päällä. Silmät avautuivat. Ensimmäisen keskustelun paikallisen kanssa kävin korkeasti koulututetun istanbulilaisen poliitikon kanssa jo lentoasemalla. Tämä ikäiseni musliminainen oli pukeutunut peittävään asuun ja huiviin ja puhui erinomaisesti englantia. Kaksi kertaa yritettyäni opetella lausumaan hänen nimensä oikein, hän totesi: “Tapan sinut, jos et nyt kolmannella kerralla lausu nimeäni oikein”, ja nauroi huolettomasti perään. Vaihdoimme eurooppalaisten nuorisopoliitikkojen kanssa vaivautuneita katseita ja yritimme naurahtaa väkisin kohteliaisuudesta. Siinä tilanteessa realisoitui hyvin nopeasti jokaiselle, että olimme hypänneet aivan toisenlaiseen kulttuuriseen kontekstiin.

Matkalla hotellille joka puolella kohosi toinen toistaan mahtavampia moskeijoja. Siellä naiset ja miehet opettelivat ja elivät Koraanin määrittelemiä rooleja todeksi, omissa ryhmissään. Astuessamme taksista ulos joka puolella kaikuivat minareetin kovaääniset. Ääni oli läpitunkeva, ja muistan viime reissulta palestiinalaisalueella, kuinka heräsin joka aamu viideltä korvatulppien puuttuessa. Äänen oli tarkoitus kutsua muslimit toistamaan seuraavaa rukousta:

“Kunnia Jumalalle, maailman Herralle, Armeliaalle Armahtajalle, Tuomiopäivän Ruhtinaalle. Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi. Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, et niiden joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä.”

Rukouskutsusta pystyin tunnistamaan ainoastaan sanat “Allahu Akbar”, jotka olin kuullut viime viikolla Facebookissa leviävässä teloitusvideossa, jota en pystynyt katsomaan loppuun saakka.

Turkkilaisten host-puolueen vieraanvaraisuus oli käsittämätöntä. Meidät majoitettiin upeassa hotellissa, syötettiin hienoissa paikoissa ja maan johtopuolueen tunnuksin varustetuissa kasseissa saimme jokainen sellaisen kasan lahjatavaroita, mihin en ole koskaan eurooppalaisissa poliitikkojen tapaamisissa tottunut.

Näkymä hotellistamme.

Meille tarjotulla luxusillallisella kysyin turkkilaisen host-nuorisojärjestön poliitikolta, mistä Youtuben ja Twitterin bannaamisessa todella oli kyse. Hän vastasi, että Youtubea ja Twitteriä oltiin käytetty laittomasti levityskanavana paljastusvideoille Erdoganin ja muiden pääpuolueen toimijoiden tekemisistä. Sellainen ei hänen mielestään sopinut Turkille, sillä maa joutuisi sekasorron tilaan. Siitäkin huolimatta, että hän myönsi korruptiota paljastettaneen noiden videoiden avulla. Kyseiset somepalvelut oli ajettu päiväksi alas yli 50% parlamenttipaikoista hallussa pitävän AK-puolueen suuren kokouksen vuoksi.

Kävin lukemattomia keskusteluja turkkilaisten poliitikkojen kanssa ja tulin yhä vakuuttuneemmaksi, että maa eroaa selvästi arvoiltaan ja kulttuuriltaan eurooppalaisesta kontekstista. Mieleenpainuvimman kommentin esitti AK-puolueen eräs nuorisopoliitikko:

”Kyllä identiteetti pitää ajatella ensin uskonnon kautta. Me olemme ensisijaisesti muslimeja, sen jälkeen vasta turkkilaisia. On Turkissa myös sekulaaripuolue, joka ajattelee, että olemme ensisijaisesti turkkilaisia, ja sitten vasta jotain uskontokuntaa, mutta sen kannatus on vain jotain 10%.”

Kurdikysymykseen valtapuolueen nuorisojohtajalla oli selkeä vastaus: tuon kansan ei tulisi saada missään nimessä omaa valtiotaan.

Turkin ajamista EU:hun ovat vaatineet niin Kokoomuksen Sasi kuin monet punavihreät poliitikot. Ennen kuin alkaa vaatimaan tällaisia mahdottomuuksia, kannattaa lukea tietoa asiasta tai käydä paikan päällä tutustumassa Turkin tilanteeseen käytännössä. Tai sitten voi tehdä myös molemmat. Johtopäätöksen pitäisi olla päivän selvä.

Euroopan Unioni rämpii kaaottisessa ja epävakaassa tilassa eteenpäin, ja tilannetta ei yhtään helpottaisi islamilaisen Turkin liittäminen mukaan, josta tulisi väkimäärältään EU:n suurin jäsenvaltio.

Tutustu tästä linkistä laajemmin hlbti-vähemmistöjä koskeviin toimenpide-ehdotuksiin: http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1403781634420/Files/OMSO_34_2014seksuaalivahemmistot.pdf

Pidimme Perussuomalaisten Nuorten IX syyskokouksen Turussa viime viikonloppuna. Ympäri Suomea oli koolla iso joukko isänmaataan rakastavia nuoria ja tunnelma oli katossa. On vaikea kuvailla sitä fiilistä, mikä syntyi Finlandian alkaessa soida valojen sammuessa. Se oli jotain.

Rakasta lähimmäisiäsi. Rakasta itseäsi. Myös omaa isänmaataan saa rakastaa ja siitä saa olla kiitollinen. Se ei ole mitään yliampuvaa patrioottisuutta, vaan ihan normaalia yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vapauden arvostusta. Vaikka monet muuta sanoisivat.

Oli hienoa huomata, että rohkeus valtaa alaa. Puheenjohtajakilpailun aikana uskallettiin puhua asioista, jotka on koettu järjestön sisällä aikaisemmin tabuina. Ei meitä pelota, eikä saakaan. Moni puhui poliittisten mielipiteiden terävöittämisestä. Selkeille mielipiteille oli kysyntää, ja välimaastossa odottelu ei tuntunut enää riittävän. On selkeästi havaittavissa, että järjestömme sisällä kärsivällisyys EU:n ja euron suhteen on lopussa. Olemme olleet aikaisemmin odotustilassa antaen mahdollisuuden eurolle ja EU:lle. Muistanette varmaan kannanottomme “Suomi EU:ssa – Reilu tulos tai ulos.”

Tulosta ei ole syntynyt, vaan jatkamme taloudellisesti kaaottisessa tilassa. Taisi luottoluokituskin laskea. Yhdessä ensi vuodeksi valitun hallituksen kanssa linjaamme, mikä on mielestämme isänmaan etu tällä hetkellä.

Myös järjestön toiminnassa otetaan uusia askelia eteenpäin. Toiminnanjohtajan tehtävä laajentuu järjestö- ja viestintäsihteeriksi ja paikkaa voi lähteä hakemaan. Saa, mutta ei tarvitse olla hallituksen jäsen. Tulen antamaan huolellisen perehdytyksen tähän tehtävään valittavalle henkilölle, sillä järjestökone on viritettävä huippukuntoon heti vuoden alusta lähtien hallituksen vaihtuessa. Tähän mennessä olen ollut erittäin ylityöllistetty toimiessani ¼-osa-aikaisena järjestön puuhamiehenä. Tehtävä vaatii kokopäiväistä panosta, ja töitä kyllä riittäisi loputtomiin, mutta emme lähde vaatimaan muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tapaan läjäpäin palkattua toimijaa, jopa piiritasolle. Yritämme mennä niin pienikokoisella palkatulla henkilökunnalla, kuin se vain tämän kokoiselle järjestölle on inhimillistä, ja jakaa vastuuta mahdollisimman paljon vapaaehtoisille, jotta piirien toimintaan voidaan satsata myös rahallisesti.

Tämä kaikki tapahtuu varsinaisesti ensi vuonna, mutta valmistelut on jo aloitettu. Innolla odotan työskentelyä uusien ja vanhojen loistavien hallituslaisten kanssa, jotka tunnen jo henkilökohtaisesti kentältä.

On hienoa päästä tekemään Suvin kanssa tiiviimpää yhteistyötä, sillä tiedän hänet päteväksi ja lämminhenkiseksi ihmiseksi. Hänen ja Jarmon kanssa oli ilo käydä kisa, joka perustui kunnioitukselle. Se loi syyskokoukseen hyvän ilmapiirin.

Tähän malliin meillä taistellaan puheenjohtajuudesta. Kuva: Matias Turkkila

Yksi asia minua jäi kuitenkin valtavasti harmittamaan. Kaikkia ei voitu valita. Kun kuuntelin teidän hallitukseen hakevien esittelypuheenvuoroja pitkässä jonossa, näin valtavaa potentiaalia. Oli vaikea keskittyä tekemään niitä juoksevia töitä, joita sillä hetkellä olisi pitänyt tehdä, kun vangitsitte ajatukseni. Teillä oli hyviä ideoita sekä osaamista useammaltakin erityisosa-alueelta.

Järjestömme on kasvanut hyvin vaikutusvaltaiseksi, ja samalla kynnys hallitukseen nousemiseksi on vuosi vuodelta kasvanut. Ei kannata siis lannistua, vaikka nyt ei valinta osunut omalle kohdalle. Haluaisin rohkaista teitä hakemaan paikkaa ensi vuonna, ja tekemään itseään tunnetuksi sitä ennen. Kirjoitelkaa aktiivisesti ajatuksistanne julkiseen levitykseen jäsenistön luettavaksi ja yleisissä kokouksissa jutelkaa mahdollisimman monen osallistujan kanssa, minkälaista linjaa te tulisitte ajamaan ja miten kehittäisitte järjestöämme.

Mitä enemmän tunnette porukkaa ja mitä paremmin ajatuksenne tiedetään, sitä paremmat ovat läpipääsymahdollisuudet. Teillä jokaisella on näytön paikka ensi vuoden kevätkokouksessa, jossa valitaan edustajisto. Sitä ennen haku työryhmiin aukaistaan jälleen tammikuussa, kun uusi hallitus alkaa toimimaan. Ja muistakaa ennen kaikkea aktiivinen toiminta piirissä, se kertoo sitoutumisesta järjestötyöhön. Vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä.

Kerron myöhemmin oman tarinani toimimisesta PS-Nuorten parissa, aina Oulun ja Kainuun Perussuomalaisten Nuorten piirisihteerin paikalta tähän pisteeseen. Ilman sitä politiikan oppikoulua en olisi valmis uuteen tehtävääni. Ilahduin suunnattomasti, kun ⅕ syyskokouksen osallistujista oli uusia. Teillä on paljon hienoja asioita koettavana edessänne. Tarttukaa vain rohkeasti toimeen.

Paikalla oli myös henkilöitä, jotka ovat tehneet paljon työtä järjestömme eteen ja olivat siirtymässä kohti uusia haasteita. Sinulla Heikki se tapahtui jo viime vuonna, mutta haluaisin kiittää sinua valtavasta urakasta, jonka tulit hoitamaan toimiessasi syyskokouksen teknisenä puheenjohtajana. Samuli ja Vilhelm, on ollut ilo työskennellä kanssanne. Olette olleet Perussuomalaisten Nuorten kantavia voimia ja paljon menetämme, kun te lähdette.

Ja Roger, sinä et kyllä lähde minnekään! Pätevälle kaverille löytyy aina hommia! Olet niin nuori, että ehdit saada vielä vaikka mitä aikaiseksi.

Lopuksi haluaisin omistaa muutaman sanan sinulle, Simon. Olet ollut minulle esikuva. Olet ottanut minut mukaan toimintaan tällaisena pakettina. Haluan ottaa sinusta mallia, ja suhtautua samalla lämmöllä ja ennakkoluulolla niitä ihmisiä kohtaan, jotka tulevat järjestöömme omalla puheenjohtajakaudellani. Lisäksi sinun esiintymisesi televisiossa, radiossa ja tilaisuuksissa on ollut katseltavaa, jota kaikkien järjestössämme kannattaisi hyödyntää: osaat viestiä poliittisesti kuin parhain ammattilainen.

Se, että olen saanut seistä niin lähellä myös kamppailujesi keskellä, on vahvistanut minua kohtaamaan niitä haasteita, joita tänä syksynä on ollut. Puheenjohtajan paikka ei ole helppo, eikä varsinkaan valintaprosessi, jonka kautta siihen päädytään.

Kuva: Matias Turkkila

Sinun vaimosi on ollut urhea. Kiitos hänelle siitä, että hän on “lainannut” sinua järjestöllemme laskematta tunteja. Pitää tulla käymään, jotta voi ihan henkilökohtaisesti kiittää. Ja että mun tyttökaveri pääsee saamaan vertaistukea.

Kun syyskokousaamuna alkoi tulla paljon viestejä jäseniltämme, jotka olivat olleet kannattamassa minua puheenjohtajaksi, etteivät pääsekään saapumaan Turkuun kokoukseen, koin olevani todella yksin. Mutta Sini, sinä jaksoit uskoa. Kiitos, että jaksat tukea minua unelmissani. Olet elämäni nainen ja rakastan sinua yli kaiken. Ilman sinua tämä kaikki olisi ollut niin paljon raskaampaa. Lopulta puheenjohtajuus irtosikin selvin luvuin, ja se antaa vahvan mandaatin toimia.

Kiitos jokaiselle äänestäjälle! Tähän päätän kirjoituksen.

Nyt saunaan rentoutumaan, ja sitten jatkan hommia.

Kuva Foreign Policyn jutusta ”Why Do They Hate Us?”

Islam on rauhan ja rakkauden uskonto. Eikä meillä sitä paitsi ole Suomessa mitään hätää islamin suhteen verrattuna muihin maihin.

Maton alle lakaisijoita löytyy. Viimeistään nyt on kuitenkin aika herätä todellisuuteen: radikaalit islamistiset voimat aktivoituvat ja vaikuttavat myös Suomessa. CNN:n eilen julkaisemassa uutisessa kerrotaan hälyttävä viesti: Suomesta on värvätty kaikista maailman maista eniten islamistitaistelijoita hirmukalifaatin riveihin, kun verrataan lähtijöiden määrää maan muslimiväestön kokoon. He lähtevät rikkomaan kansainvälisiä maarajoja, luomaan itselleen uutta järjestelmää, jonka tarkoitus on levitä ympäri maailman, ja tappamaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

Vielä ei ole tapahtunut mitään -retoriikka on vaarallista, sillä se estää meitä näkemästä liikehdintää pinnan alla ja suuntaa, minne olemme menossa. Monissa länsimaissa on jo jouduttu kokemaan islam sen koko laajudessaan. Viimeisimpänä naapurimaamme Norja oli hälytystilassa pommiuhan takia.

Muslimien radikalisoituminen on pienestä kiinni. Tarvitaan vain oikeanlainen ärsyke, ja alkaa tapahtumaan. Varmaan kukaan ei olisi uskonut hetki sitten, että Irakin ja Syyrian alueelle perustetaan ääriradikaali islamilainen valtio, jonka tavoitteena on vallata koko maailma Allahille. Nyt siellä ollaan jo pantu vääräuskoiset maksamaan ylimääräisiä veroja vakaumuksensa perusteella ja lopulta päädytty tappaamaan heitä, elleivät ole kääntyneet islamiin. Kaava on täsmälleen sama, millä profeetta Muhammad aikanaan levitti islamia uskonnon perustamisen aikoihin. Ei mitään kehitystä havaittavissa. Paitsi että vääräuskoisia teloitetaan nyt automaattiaseilla pelkkien miekkojen sijaan.

Tanskassa radikalisoitumiseen riitti yksi sarjakuva, jonka seurauksena Euroopan kaupunkien kaduilla roihusi muslimien mellakoidessa. Islamilainen maailma päätti asettaa tanskan kansalaiselle Kurt Westergaardille kuolemantuomion, ja kaveri on vieläkin poliisin ympärivuorokautisessa valvonnassa, jottei häntä tapetattaisi.

Meillä länsimaalaisilla on naiivi tapa erotella muslimeja kahteen luokkaan uskonnollisen ajattelun suhteen. Puhumme taviksista, joiden kanssa kyllä pärjää ja sitten kuvittelemme pienen fundamentalistijoukon, jonka ajattelemme olevan sitä ääriajattelua edustavaa ainesta. Todellisuudessa muslimien valtavirta on ajattelultaan ääriainesta ja päästessään valtaan he toteuttaisivat omia periaatteitaan. Sekä koraani, että imaamit sisäänajavat muslimeihin ajattelumallia, jonka mukaan naiset ovat miesten omaisuutta ja palvelijoita, homot pitää tappaa ja vääräuskoiset tulee käännyttää – jopa jihadin keinoin.

Tähän kahden leirin harhaan törmää jatkuvasti eri yhteyksissä, kun muslimit yrittävät oikoa meidän länsimaalaisten pehmittämiä mielikuvia heidän näkemyksistään. Yllä oleva video on kuvattu muslimien rauhankonferenssista Norjassa ja siinä juontaja kertoo seuraavaa:

“Joka kerta kun meillä on konferenssi ja kutsumme puhujan, he [ei-muslimit[ esittävät samoja syytöksiä: ‘Puhujanne kannattaa kuolemantuomioita homoseksuaaleille, tuo puhuja taas kannattaa kuolemantuomioita niistä ja näistä rikoksista…’ Sama vanha kuvio toistuu joka kerran. Joka kerran yritämme kertoa heille [ei-muslimit[, ettei ole kyse kutsumamme yksittäisen puhujan ääriradikaaleista näkemyksistä. Ne ovat yhteisiä mielipiteitä, jotka kaikilla muslimeilla on. Jokainen muslimi uskoo näihin asioihin. Se, että he eivät kerro niistä sinulle tai tule niiden kanssa ulos mediassa ei tarkoita, että he eivät uskoisi niihin.”

Konferenssin juontaja kysyy yleisöltä, kuinka moni heistä on normaali muslimi, jota ei voi luokitella ääriradikaaliksi. Käytännössä koko konferenssiväki nostaa kätensä ylös. Sen jälkeen juontaja kysyy yleisöltä, kuinka monen mielestä naisten ja miesten tulisi istua erillään. Kaikki nostavat kätensä. Juontaja jatkaa kysymällä, kuinka monen mielestä islamin mukaiset rangaistukset, oli kyse kuolemantuomioista tai kivittämisestä avioeron tähden ovat paras mahdollinen rangaistus ihmiselle, jota tulisi toteuttaa maailmassa. Kaikkien nostaessa kädet juontaja kysyy, ovatko he siis radikaaleja? Konferenssiväki puistelee päätään naureskellen, etteivät tietenkään ole.

Meidän länsimaalaisten tulisi herätä todellisuuteen. Muslimit haluavat kaikkien ihmisten olevan alisteisia ajattelumalleilleen. Kehitys kohti shariaa kulkee hyvin eri vauhtia riippuen ympäristön voimasuhteista. Suomessakin islamilaisen yhdyskunnan johtaja on toivonut shariaa sovellettavaksi Suomeen. Ja Suomessakin imaami on esittänyt suorassa YLE:n lähetyksessä, että homoseksuaalit pitäisi teloittaa.

Islam on vaarallinen poliittinen ja uskonnollinen järjestelmä, joka leviää kaikkialle, minne sen vain annetaan ulottua. Ollaan tarkkoina, että emme anna tuumaakaan sille periksi. Pidetään kouluissa huolta siitä, että muslimipojat ja -tytöt kohtelevat myös keskenään toisiaan tasavertaisesti ja haastetaan kotona ladattuja taakkoja, joita tytöille laitetaan. Hoidetaan me Suomessa oma osuutemme ja kasvatetaan tasapainoinen muslimisukupolvi, joka ei halua lähteä tappamaan toisia ihmisiä terroristien kanssa.

Ja lainsäädännön puolella voisimme heti ensi toimiksi purkaa Suomessa oikeuden teurastuksessa kiduttaa eläimiä ihan vain sillä perusteella, koska Allah tahtoo.

YLE:n A-studiossa toimittaja pääsi helpolla, kun oma puoluetoveri huolehti siitä, että likaviemäri vuotaa ja puolue joutuu huonoon valoon. Toimittajan sijaan Räsänen joutui vastailemaan usein Peuhkurille. Kuva: YLE

Tänä päivänä ei ole helppo astella kristillisdemokraattien johtajan korkkareissa. KD on perustellut olemassaolonsa tarpeen poliittisella kentällä nimenomaan kristillisten arvojen puolustajana. Näiden arvojen ytimessä on Jeesuksen peräänkuuluttama lähimmäisenrakkaus. Kristillisen teologian pääarkkitehti Paavali muuraa lisää kristillisyyden perustuskiviä Raamatussa: “Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”

Aloitetaanpa kirjoitus tällä tviitillä. Sen on kirjoittanut viestinnän ammattilainen Mari Kokko:

Puolueiden sisäisessä riitelyssä kyllä muut jäävät KD:n jalkoihin #astudio. Hämmentävää. Kamalaa katsottavaa.

— Mari Kokko (@KokkoMari) 30. kesäkuuta 2014

Katsomme porukalla epäuskoisesti YLE:n suoraa A-studiota, jossa KD:n varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri kertoo puukotusprojektista, joka hakee vertaistaan. Piti kaksi kertaa kuunnella uudestaan, että tuliko kuultua varmasti oikein, kun Peuhkuri kertoo kirkkain silmin, kuinka hajaannus ei ole kapinajengin vika:

“Ne ihmiset jotka meidän työtä tekee, niin ne tekee sitä niinkun 100% rakkaudessa ja 100% totuudessa. Eli hieman koen, että sellainen niin kuin repivä viesti, niin nimenomaan meidän joukoista se ei ole lähtenyt, me ollaan tuotu yhteistyötä tavallaan esille.”

Kuulostaa irvokkaalta. Todellisuudessa 100% rakkautta ja totuutta on se, että kapinaliike soitti tärkeät linkit läpi vetääkseen maton istuvan puheenjohtajan ja ministerin alta. Ja joustavaa yhteistyötä taas se, että kapinaliike vetää vaikka väkisin tahtonsa läpi yli puheenjohtajan tahdon kutsumalla koolle puolueen ylimääräisen kokouksen ja muuttamalla puolueen säännöt.

Peuhkuri: “Ne ihmiset jotka meidän työtä tekee, niin ne tekee sitä niinkun 100% rakkaudessa ja 100% totuudessa.” Kuva: Yle

Suurin syy hätään vaihtaa puheenjohtaja on yksinkertainen. Kapinajengin mielestä Räsänen on tehnyt KD:stä kansan silmissä liian kristillisen. Silti Peuhkuri kertoi YLE:n lähetyksessä, kuinka puolue toimii ”Jumalan Sanan” pohjalta ja ”mandaatti tulee korkealta”. Edes Päivi ei käytä noin kristillisiä termejä. Todella ristiriitaista toimintaa.

Räsänen on suoraselkäisesti ilmaissut kantansa homoliittoihin, abortteihin ja muihin kiistakysymyksiin ja nämä mielipiteet ovat koko kansan huulilla. Mutta kun nämä kannat eivät KD:ssa vaihdu puheenjohtajaa vaihtamalla. En tiedä yhtäkään puheenjohtajatasoista KD:laista, joka sallisi homoliitot tai suhtautuisi abortteihin kevyemmin. Uusi puheenjohtaja osaisi korkeintaan ilmaista puolueen näkemykset arvokysymyksiin vesitetymmin, jotta kannatuspohjasta saataisiin laajempi. Reilua äänestäjiä kohtaan?

Räsäsestä erittäin mahtavalta tuntuu varmaankin se, että hänen oli pakkoraossa lähdettävä puheenjohtajan ja ministerin tehtävien keskeltä noukkimaan eurovaaleissa viimeinenkin ääni, jotta KD saisi europarlamenttiin Sari Essayahin, jonka jäsenistö halusi jatkamaan edustajanaan nimenomaan Euroopassa. Se oli Päiviltä iso uhraus puolueen eteen, joka oli erittäin epäitsekäs teko. Kiitoksena tästä Essayahin äänisaalista käytetäänkin yhtäkkiä lyömäaseena Räsästä vastaan, ja vaaditaan, että eurovaalikannatusta saanut nostetaan sisäpolitiikan johtoon, kun Päivi ei pärjännyt. Onko hävyttömyydellä mitään rajaa?

Peuhkuri keskeytti Räsäsen jatkuvasti, joka pyysi saada jatkaa puheenvuoronsa loppuun saakka. Kuva: YLE

Pääkirjoitustoimittaja Matti Linnanahde kirjoittaa Twitterissä:

Kristillisdemokraattien puoluesota voi johtua siitä, että heillä on kirjanmerkkinä selkäpuukko Raamatun lehtien välissä. #astudio — Matti Linnanahde (@MattiLinnanahde) 30. kesäkuuta 2014

En tiedä, kuinka kovaa viestintäosaamista puukkojengiltä löytyy takaansa. Miten on mahdollista, että eduskuntatasoinen puolue joutuu pääkanavalla luotisateeseen ilman, että toimittajan tarvii tehdä pahemmin mitään. Koko projekti on ollut katastrofi. Ihmettelen, milloin puukkohippasilta herätään tajuamaan, että oksa oman ja muiden tekemiseltä on viilletty kohta kokonaan katki. Ja että tuleva puheenjohtaja, oli se Essayah tai kuka tahansa muu, on tahrittu jo verellä. Päivi jatkaa puhtailla papereilla.

Yksi asia on selvää: Jos puoluekokous onnistutaan pitämään aikaisemmin, Laura Peuhkurin varapuheenjohtajuus loppuu myös aikaisemmin. Peuhkuri varmisti juuri, että hänellä ei ole enää mitään asiaa KD:n johtoon seuraavissa vaaleissa. Se, kuihtuuko viemärijengi kokoon, riippuu siitä, kuinka moni kristillinen saadaan värvättyä likaisiin hommiin. Rotat juoksevat jo vauhdilla pitkin putkia.

Media on ruoskinut Räsästä rajusti hänen tehdessään työtä KD:n arvojen eteen. Yksi lähimmistä puolestaan oli antamassa teititellen kuolemansuudelmaa. Nyt omat haluavat ristiinnaulita ja hylätä johtajansa. Saa nähdä, saako tämä tarina kristillisen lopun.

—
Sosiaalinen media täyttyi hetkessä hämmennyksestä KD:n haastattelun alettua.

Kristilliset aloittivat ihan kunnon mäiskinnän #astudio ssa. Mielenkiintoista. #politiikka #kävely

— Pete Pokkinen (@petepokkinen) 30. kesäkuuta 2014

Voisiko toimittaja johtaa tätä keskustelua? #astudio — Ari Reunanen (@AriReunanen) 30. kesäkuuta 2014

No nyt pestään KD:n likapyykkiä suorassa #astudio:n lähetyksessä.

— Mari Haavisto (@Mari_Haavisto) 30. kesäkuuta 2014

Mitä #astudio:ssa tapahtuu? Juontaja syö popcornia, kun KD:n vara-pj isottelee Päivi Räsäselle. er.com/hashtag/catfight?src=hash”>#catfight — Kasperi Kunnas (@kaustoFI) 30. kesäkuuta 2014

#KD:n PJ keskustelu aiheuttaa kiusallisen olon jopa kotisohvalla. #jäätävä #ilmapiiri #astudio — Niko Leppänen (@NikoLeppanen) 30. kesäkuuta 2014

Jotenkin hassua toi teitittely ja sisäisten asioiden vatvominen telkkarissa. #kristillisdemokraatit #astudio @PaiviRasanen — Virtuaalikokoomus (@virkokoomus) 30. kesäkuuta 2014

Jos katse voisi tappaa. #astudio — Katja (@Vuohenputki) 30. kesäkuuta 2014

KDssä jotain sekoa meneillään. #astudio — Taina (@tainakoskinen) 30. kesäkuuta 2014

Ilmeisesti nuo kaksi ovat kuitenkin samasta puolueesta. Siis ehkä. #kristillisdemokraatit #lähimmäisenrakkaus #politiikka #astudio — Pete Pokkinen (@petepokkinen) 30. kesäkuuta 2014

Hoh hoh, kristillisdemokraattien sisällä aika tulehtunut tilanne. #astudio — Henri Ossian (@HenriOssian) 30. kesäkuuta 2014

Kristillisdemokraatit pesee likapyykkiään julkisesti. Varapj onnistui vertaamaan puoleen kapinahenkeä Lapuan liikkeeseen #astudio #lol — Mari Pirttikoski (@MariPirttikoski) 30. kesäkuuta 2014

Rivit suoraksi. Häh? Julkisesti itse repivät. #astudio — Mari Kokko (@KokkoMari) 30. kesäkuuta 2014

Hämmentävintä #astudio:ta aikoihin… ei taidettu ehtiä kääntämään toista poskea, kun loppui… — Jarmo Lahti (@jarmolahti) 30. kesäkuuta 2014

Saman puolueen edustajat kiistelevät suorassa tv-lähetyksessä. Toivottavasti karkoittaisi viimeisetkin äänestäjät ja kannattajat. #astudio — Henri Lyyra (@HLyyra) 30. kesäkuuta 2014

Essayahin pj-pestin tuoma mahd. hyöty voi olla pienempi kuin haittavaikutus tavasta jolla uutta pj:tä ollaan nostamassa #astudio #yleastudio — Matti Lehto (@mattilehto) 30. kesäkuuta 2014

Järkyttävä esiintyminen @peuhkuri. Käsittämätöntä omia vastaan hyökkäämistä. #kd #astudio — Eetu Rahkola (@Rhkola) 30. kesäkuuta 2014

@AulikkiS @JuhaRostedt @petepokkinen @AMVirolainen Voiko enää törkeämmin toimia, kuin hyökkäys suorassa lähetyksessä. #mautonta #astudio — Joni Heikkilä (@HeikkilaJoni) 30. kesäkuuta 2014

Aikamoisen röyhkeä, avoin hyökkäys istuvaa puheenjohtajaa kohtaan. Harmillinen haastattelu puolueelle. Pisteet @PaiviRasanen. #astudio #kd — TittaAnderssonBohren (@TittaAB) 30. kesäkuuta 2014

Oli pakko katsoa #astudio #areena’sta – #kd taisi nyt unohtaa sisäisen ja ulkoisen viestinnän eron. Hämmentävä pätkä. — Jarkko Sanisalo (@jarkkosan) 30. kesäkuuta 2014

Käsittämätöntä ja surullista miten KD toi likapyykkinsä koko kansan nähtäville. Kapinaliike ampuu samalla koko puolueen jalkaan. #astudio — Mitja Piipponen (@MPiipponen) 30. kesäkuuta 2014

Kauheaa katsottavaa tämä #astudio ja kristillisten muijien riitaisa bitch-piikittely. Varmaan puolueen PR-henkilöt katsoneet suut auki. #kd — Aleksi Koivisto (@AleKoivisto) 30. kesäkuuta 2014

Väittäisin, että tää #astudio pesee kaikki noi #mmfutis-pelit mennen tullen. — Riina Kasurinen (@superflicc) 30. kesäkuuta 2014

Aika sekaisin näyttää #Kristillisdemokraatit olevan http://t.co/J4wa8hD9TP Harvoin näkee vastaavaa piikittelyä puolueen sis. tv:ssä #astudio — Riku Ranta (@Riku_Ranta) 30. kesäkuuta 2014

Btw en ymmärrä puolueita jotka omivat Jumalan. Miksei KD kutsu itseään Jumalan puolueeksi? Tämä saksalaisversio ei ole uskottava. #astudio

— Matti Maunu (@MattiMaunu) 1. heinäkuuta 2014

Jotain on pahasti pielessä puolueessa, jossa varapuheenjohtaja teitittelee pj:aa. #kylmätväreet #yleareena #astudio

— Matti Maunu (@MattiMaunu) 1. heinäkuuta 2014

@PesuMatti @ljkangasniemi KD:n nykyinen meininki karkottaa tod. näk. perinteisiä äänestäjiä. Ja tyyli. (#astudio)

— Katja Pudas (@katjapudas) 1. heinäkuuta 2014

@EveliinaTalviti Ihan samaa ajattelin! Hyytävä kohtaaminen #astudio ssa.

— Kati Nyman (@kati_nyman) 1. heinäkuuta 2014

Olen koonnut tähän kaikki kuulemani pakkoruotsittajien argumentit, sekä vastaperustelut, miksi ne eivät ole päteviä. Listaa päivitetään sitä mukaa, kuin uusia argumentteja esitetään.

1. Suomi on kaksikielinen maa

Suomi on todellisuudessa monikielinen maa, jonka ylivoimainen pääkieli on Suomi. Perustuslaki ei vaadi jokaista suomalaista opiskelemaan toista kotimaista, vaan laki tästä säädettiin poliittisissa lehmänkaupoissa 40 vuotta sitten.

2. Ruotsi on naapurimaamme

Myös Venäjä ja Viro ovat naapurimaitamme. Jos naapurimaan perusteella tulisi opiskella kieltä, opiskelisimme pakolla kaikki myös näitä kieliä.

3. Lukeminen ja laskeminenkin on pakollista

Tietenkin, koska kummatkin ovat tarpeellista. Opetussuunnitelmaan pakolliseksi tulee määritellä ne aineet, joista on todistettavasti merkittävää hyötyä joko yksilölle tai yhteiskunnalle.

4. Ruotsi on yleissivistävää

On päivänselvää, että kaikki kielet yleissivistävät. Ruotsi ei ole ainoa kieli, joka lisäisi suomalaisten yleissivistystä.

5. Ruotsi helpottaa muiden kielten oppimista

Niin helpottavat muutkin kielet. Jos haluaa oppia espanjaa, ranska helpottaisi tämän kielen oppimista. Kiina taas on portti aasialaisiiin kieliin. Mutta miksi kukaan opiskelisi ensin jonkun toisen kielen, jotta olisi helpompi oppia sitten sitä varsinaista kieltä, jonka haluaa oppia?

6. Ruotsinkielisten palvelut on turvattava

Maantieteellisesti vain yhdessä prosentissa Suomen kuntia on ruotsinkielinen enemmistö. Niissä ruotsinkieliset kattavat itse äidinkielellään palvelut. Muualla ruotsinkielisille kaikista järkevintä ja halvinta on taata palvelut ruotsin kielellä tulkkipalveluiden kautta, sillä nykyinen kallis ja massiivinen ruotsinopetus ei tuota riittävää ruotsintaitoa, jolla voitaisiin palvella asiakkaita ruotsiksi.

7. Ilman ruotsia ei pohjoismainen yhteistyö suju

Pohjoismainen yhteistyö ei tarkoita ruotsin kielellä puhumista, vaan se on maiden välistä kumppanuutta, julkilausumia ja sopimuksia. Emme tarvitse suurta määrää ruotsin alkeiden puhujia, vaan meidän tulee panostaa laatuun. Pakkoruotsin lakkauttamisen myötä epämotivoituneet ruotsin kieltä tarvitsemattomat nuoret ohjautuvat opiskelemaan itselleen hyödyllisiä aineita, ja samalla ruotsinkieltä tarvitsevien opetusryhmien taso nousee, ja opetuksessa päästään syvemmälle.

8. Pakon loputtua kukaan ei opiskele ruotsia

Ei se määrä, vaan se laatu. Tietenkään ei ole mitään mieltä siinä, että kaikkien pitäisi opiskella kieltä, jota eivät tarvitse. Se on kallista, eikä palvele yhteiskunnan etua. Tarvitsemme myös suuria maailmankieliä, joiden osaaminen on vielä hyvin heikkoa. On luonnollista ja välttämätöntäkin, että 100% ruotsin kiintiöstä osa siirtyy opiskelemaan muitakin kieliä.

9. Virkoihin vaaditaan ruotsia

Keinotekoiset vaatimukset, jotka eivät perustu todelliseen tarpeeseen, pitää purkaa. Menetämme turhaan kyvykkäitä työntekijöitä, kun heille asetetaan muodollinen vaatimus, jota työelämä ei vaadi. Virkamiesruotsin vaatimus tulee lakkauttaa, sillä edes valtion johtajamme eivät ruotsia taida eivätkä tarvitse, kuten Svenska Ylen ruotsinkielisessä puheenjohtajatentissä ja monissa muissa vastaavissa tilanteissa on nähtävissä.

10. Suomenkieliset työnhaussa eriarvoisessa asemassa, jos ei osata ruotsia

Edelleen, ilman ruotsin osaamista työelämässä pärjää suurimmassa osassa Suomea. Virkamiesruotsin myötä myös tämä suurin osa Suomea velvoitetaan ruotsin osaamisen vaatimuksella, vaikka kyseinen vaade on aivan turha. Se pitää poistaa lainsäädännöstä. Jos asuu ruotsinkielisellä alueella tai on muuttamassa Ruotsiin, mikään ei estä suomenkielistä opiskelemasta ruotsia.

11. Muiden kielten opiskelu väheni, kun ruotsin kirjoittaminen pakollisena poistui

Ei ruotsin pakollinen opiskelu lukiosta ole mihinkään poistunut. Edelleen jokaisen on opiskeltava viisi pakollista ruotsin kurssia, jonka päälle saa vielä päättää, haluaako opinnoistaan ylioppilaskokeesta arvosanan. Ruotsin kielen opiskelu ei ylläpidä muiden kielten opiskelua. Jos yläkoulussa alkavan vieraan kielen saa itse valita, on paljon suurempi todennäköisyys kiinnostua myös muista kielistä ja ottaa kielipalettiinsa muitakin kieliä. Vielä näin ei ole.

12. Mikä onglema pakkoruotsin vastustajilla on suomenruotsalaisten kanssa? Myös suomenruotsalaiset ovat suomalaisia.

Sekä suomenkieliset, että ruotsinkieliset suomen kansalaisuuden omaavat ovat suomalaisia. Pakkoruotsin vastustajat eivät vastusta suomenruotsalaisia, vaan sitä, että suomenkieliset pakotetaan opiskelemaan kieltä, jota ei tarvita.

13. Olimme osa Ruotsia

Onko tämän perustelun esittäjiltä unohtunut, että olimme myös osa Venäjää?

14. Kaksikielisyys on rikkaus

Vielä rikkaampaa on monikielisyys. Vain 2% Euroopasta ja 0,2% maailmasta puhuu ruotsia tai suomea. Äidinkielen opiskelu on välttämätöntä, mutta sen lisäksi rinnalle kannattaa valita niitä kieliä, joille on käyttöä. Tällainen kieli ei kaikkien suomenkielisten kohdalla ole ruotsi.

15. Mistä sitä tietää, minne isona muuttaa?

Tämän argumentin esittäminen on kestämätöntä, sillä se perustuu aina taustaoletukseen: kaikki muuttavat kuitenkin ruotsinkielisille alueille (joita on Suomessa hyvin vähän). Taustaoletus on virheellinen. Mitä jos muuttokohde onkin Itä-Suomi tai ulkomaat? “Mistä sitä tietää” -perustelu on tyhjää argumentointia.

16. Resurssit riittävät vain ruotsin- ja englanninopettajiin

Tilanne on tällä hetkellä erittäin huolestuttava, sillä B2- (yläkoulussa alkava vieras kieli) ja C1-kielivalikoimat (toisella asteella alkava vieras kieli) ovat kouluissa hyvin suppeat. Englannin kielen asema on perusteltu kyseisen kielen tarpeellisuuden vuoksi, mutta ruotsinryhmien perustamisen pakollisuus toimii tulppana pätevien muiden kielten opettajien palkkaamiselle.

17. Yliopistot eivät kouluta tarpeeksi muiden kielten opettajia ruotsinopettajien tilalle

Eivät vielä, sillä pakkoruotsi nimenomaan jyrää muiden kielten koulutustarpeen yliopistoissa. Yliopistot kouluttavat niitä opettajia, joita koulukentällä tarvitaan. Kun pakkoruotsiasetus poistetaan, yliopistojen kannattaa alkaa kouluttamaan monipuolisemmin myös muiden kielten opettajia.

18. Kaikille oppilaille ei tule tasavertaiset kielivalikoimat, joista valita

Kielivalikoimat eivät tälläkään hetkellä ole tasavertaiset. Koulut tarjoavat oppilaille niitä B2- ja C1-kieliä opiskeltaviksi, joiden opettajia niiltä kullakin hetkellä löytyy. Joissakin kouluissa Suomessa on tällä hetkellä mahdollista opiskella käytännössä vain englantia ja ruotsia, kun suurimmissa Helsingin kouluissa on mahdollisuus opiskella jopa italiaa ja aasian kieliä. Kielivapaus ei tarkoita sitä, että jokainen koulu pakotetaan tarjoamaan B1-kieleksi ruotsia ja viitta suurta maailmankieltä, vaan että oppilas saa valita niiden kielten joukosta, joista koululla on mahdollista järjestää opetusta. Kysynnän ja tarjonnan laki tulee korjaamaan opetuksen saannin tarpeeseen perustavaksi ympäri Suomea. Rannikolla tullaan perustamaan enemmän ruotsinkielisiä ryhmiä, itärajalla enemmän venäjänkielisiä ryhmiä jne.

19. Suomenruotsalaisen kulttuurin tulevaisuus on turvattava

Kenenkään suomenkielisen tehtävänä ei ole ylläpitää toisen vähemmistön kulttuuria, vaan suomenruotsalaisten on itse elettävä, ylläpidettävä ja tuotettava omaa kulttuuriaan.

20. Suomi on ruotsalainen

Kukaan ei voi määritellä toisen identiteettiä toisen puolesta.

21. Suomessa on tärkeämpiäkin asioita käsiteltäväksi

Siinä vaiheessa kun Suomessa käsitellään vain työllisyys- ja kasvupolitiikkaa, yhteiskunnan eteenpäin meno pysähtyy. Yhteiskunta on kokonaisuus, jossa on pieniä ja suuria asioita, joihin kaikkiin tulee puuttua, kun huomataan epäkohtia. ”Ei puututa tähän, koska tämä on liian pieni asia” -retoriikka on älytöntä. Lisäksi pakkoruotsin kohdalla ei ole kyse mistään pienestä asiasta, sillä sillä on taloudellisia vaikutuksia, ja sen lisäksi kyseistä kieltä joutuu opiskelemaan jokainen suomalainen, tarvitsi sitä tai ei.

22. Ilman pakkoruotsia en opiskelisi nyt Tukholmassa korkeakoulussa

Tämä perustelu kuuluu luokkaan, jossa yhden yksittäisen ihmisen kokemuksella yritetään epätoivoisesti perustella koko yhteiskunnan tarpeet. Ymmärrämme kuitenkin, että tarpeet siitäkin huolimatta ovat jokaisella erilaiset. Suomalaisia opiskelee ympäri maailman huippuyliopistoissa. Vaikka suomalaispoika on päässyt Pariisiin yliopistoon ranskan opintojensa vuoksi, sen vuoksi ei ole perusteltua vaatia jokaista suomalaista opiskelemaan ranskaa.

Oletko kuullut uuden väitteen, miksi jokaisen suomalaisen tulisi opiskella pakkoruotsia? Kerro se kommenttikenttään, ja lisään sen uudeksi kohdaksi tekstiin.

Suomalaisessa kielipolitiikassa on yksi kieli ylitse muiden.

Eräs useasti esitetty kysymys paljastaa, kuinka pinnallisella tasolla pakkoruotsin kannattajien ymmärrys kielipolitiikasta on. Se menee suurin piirtein näin:

“Eikö pohjoismaisen yhteistyön lisääminen ja pakkoruotsin alasajo ole mahdoton yhtälö?”

Jos pohjoismainen yhteistyö ymmärretään ruotsinkieliseksi keskusteluksi Islannin, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen välillä, niin olemme epäonnistuneet totaalisesti. Tiedemiehemme, yrityselämämme ja iso osa poliitikoistamme keskustelevat englanniksi näiden maiden kanssa, eikä suurimmalla osalla suomalaisista ole mitään edellytyksiä jatkaa keskustelua nimensä esittelystä pidemmälle.

Onneksi yhteistyötä on huonosta ruotsin osaamisestamme huolimatta tehty pohjoismaiden välillä. Näen lähtökohdat pohjoismaiseen yhteistyöhön erittäin hedelmällisiksi: meillä on hyvin samankaltainen yhteiskuntamalli, arvopohja, kulttuuri sekä monta muuta yhdistävää tekijää. Näin ei ole muun Euroopan kanssa ja siksi EU:n liittovaltioprojetki tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.

Suomen tulisi alkaa nojaamaan pohjoismaisiin veljiinsä nyt enemmän kuin koskaan.

Tähän päästään päättäjien poliittisella linjamuutoksella, ja pienenä sivuhaarana kielipolitiikka oikein toteutettuna vain tukee tätä tavoitetta. Tällä hetkellä Suomessa panostetaan ruotsinkielen opetuksessa määrään – ei laatuun. Yhteistyön kannalta tässä ei ole mitään järkeä. Nyt laitamme kaikki opiskelemaan kieltä, jota vain pieni osa tarvitsisi, ja muut opiskelijat menevät epämotivoituneimpien ehdoilla. Laatuun meidän on panostettava, jotta saamme niitä osaajia, joille ruotsista tulee käyttökieli. Yksi toimiva hehkulamppu tuo enemmän valoa kuin viisi käyttökelvotonta rikkinäistä.

Ja kun Pohjoismaiden Neuvoston roolia aletaan vahvistamaan, emme saa tehdä samaa virhettä, mikä EU:ssa on tapahtunut. Yhteistyötä tulee tehdä niissä asioissa, joista kaikki mukana olevat maat hyötyvät, eikä yhteistyöelin saa muuttua byrokratiaksi, joka kurjistaa jäsenmaidensa oloja, jakelee tuomioita toisilleen ja marssii kansallisen päätäntävallan yli.

Veronmaksajien rahoilla on kustannettava opetusta, joka hyödyttää yhteiskuntaa ja yksilöitä. Minulle ei ole mikään ongelma, että kaikki suomalaiset pakotetaan opiskelemaan tulevaisuudessa ruotsia, jos kieliasetelma on muuttunut niin, että iso osa suomalaisista puhuu ruotsia äidinkielenään. Silloinhan pakkoruotsi olisi nimenomaan järkevää ja välttämätöntä. Nyt tilanne on aivan päinvastainen. Ja suuntakin selvä: 1800-luvun 20% ruotsinkielisestä väestöstä on tipahdettu viiteen prosenttiin, ja ruotsinkielisten osuus laskee entisestään. Pakkoruotsin sijaan jokaisen tulisi opiskella Suomessa vieraana kielenä englantia, sillä sitä tarvitsee täällä jokainen.

Meidän isät ja äitit, sekä meistä ne nuoret, jotka on siirtyneet jo työelämään, maksavat veroja omasta palkasta. Näillä veroilla maksetaan meidän koulutus. Esimerkiksi liikunnanopettajaksi, lääkäriksi tai näyttelijäksi kouluttaminen maksaa yli 150 000€/tutkinto. Kun ulkomaalainen tulee Suomeen opiskelemaan, hän opiskelee ilmaiseksi. Sen lisäksi, että me suomalaiset maksetaan hänen opiskelunsa, me joudutaan maksamaan myös oma opiskelumme, jos menemme hänen kotimaahansa opiskelemaan. Tämä on räikeän epäoikeudenmukaista. Me halutaan korjata tilanne niin, että ulkomaalainen maksaa valtiolle sen tarjoamasta palvelusta. Me suomalaiset maksetaan jo. Ja sen päälle meiltä veronmaksajilta ei tule vaatia enää ylimääräisiä lukukausimaksuja.

Mä kuulun niihin nuoriin, jotka opiskelee yliopistossa. Se tarkoittaa, että raha on tiukassa, koska opintotukea tulee tilille 470€/kk. Siitä huolimatta mun pitää maksaa ylioppilaskunnalle joka lukuvuosi sata euroa, että saan opiskella, ja ne maksut nousee kokoajan. En saa itse päättää, kuka on mun edunvalvoja, vaan se on määrätty mulle, käytti se kuinka epätarkoituksenmukaisesti tahansa rahojani. Vaikka oon pääsykokeiden kautta hyväksytty yliopistoon opiskelemaan, yhdellä taholla on oikeus vetää välistä, jotta saan opiskella ja vielä yksinoikeudella. PS-Nuoret haluaa purkaa tämän älyttömän järjestelyn ja estää saman tapahtuminen ammattikorkeakoulupuolella.

Pakkoruotsi on yksi Suomen hämmentävimmistä epäkohdista. Suurin osa kansasta luulee, että perustuslaki määrää opiskelemaan ruotsia. RKP onnistui pakottamaan kaikki suomalaiset opiskelemaan ruotsia vuodesta 1968 lähtien, eikä pykälää olla vieläkään saatu pois laista. Vuonna 2003 otettiin harppaus eteenpäin, kun ruotsia ei ollut enää pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Me halutaan mennä vieläkin pidemmälle ja uudistaa koko kielipolitiikka vastaamaan nykypäivää. Me halutaan monipuolistaa suomalaisten kieltenosaamista ja tuoda suurten maailmankielten opiskelu samalle viivalle ruotsin kanssa. On hirveän kallista pakottaa porukka opiskelemaan kieltä, jota suurin osa ei halua opiskella, ja jota suurin osa ei tule koskaan tarvitsemaan.

Lisäksi Perussuomalaisilta Nuorilta löytyy periaateohjelmasta tuoreet ideat yleispolitiikkaan (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut, työllisyys, puolustus, ulkosuhteet ym.), joiden parissa “aikuispuolue” operoi päivittäin. Me PS-Nuorissa halutaan erityisesti nostaa niitä asioita esiin, jotka koskettaa ennen kaikkea meitä nuoria, sillä jos meillä ei ole mielenkiintoa puhua niistä, ei ole kyllä pääpuolueillakaan. Tässä kirjoituksessa nostin esille vain muutaman esimerkin, miksi haluan kuulua juuri PS-Nuoriin. Jos nämä ajatukset kolahti suhun, niin tuu ihmeessä mukaan meidän porukkaan! Sitä kautta sä saat sun äänesi ja mielipiteesi paremmin kuuluviin.

Oma työ ”Vaiettu satu” valmistumassa.

Suomessa on yksi ryhmä, jonka ammatinharjoittaminen sotii ihmisen oikeustajua vastaan: taiteilijat.

Onneksi näin ei ole kaikkien kohdalla. Esimerkiksi muusikot tekevät ihmisiä koskettavaa taidetta, joka maksaa itsensä takaisin ja vielä käteenkin jää reilusti. Siinä samalla työllistetään assistentit, levy-yhtiöiden henkilökunta, mainostoimistot, musiikkielokuvien tekijät, konserttitalojen työntekijät ja lista jatkuu loputtomiin.

Suomessa on paljon tuntemattomia kuvataiteilijoita, joiden teokset eivät myy, mutta silti he vuokraavat työtiloja itselleen, ja me veronmaksajat maksamme. Esimerkkinä täällä Oulussa yli 30:lle taiteilijalle maksetaan vuokrakuluja omista työtiloistaan. Samaan aikaan kaikki kaupungin opettajat lomautetaan.

Kävimme muutama vuosi takaperin katsomassa luokanopettajaksi opiskelevien kollegoideni kanssa taidegalleriassa. Ihmettelimme peräjälkeen ammattitaiteilijan tuotoksia, jotka eivät pärjänneet alakouluikäisten oppilaidemme kuvaamataiteen töille.

Jokainen meistä tekee jotain luovaa toimintaa. Tuntuu väärältä, että toisille siitä joudutaan maksamaan, kun he haluavat tehdä sitä kokopäiväisesti, vaikka eivät elätä sillä itseään.

Kulttuuriavustukset on priorisoitava niin, että kaupungille vastikkeellinen toiminta saa tukea. Tästä esimerkkinä ovat laadukkaat tapahtumat, jotka keräävät kävijöitä, jopa alueen ulkopuolelta ja ulkomailta saakka (mm. Ilmakitaran MM-kisat, Irkkufestarit ym.). Taide ei ole vain tauluja.

Kulttuurin tuottaminen on mahdollistettava laajemmassa mittakaavassa hyödyntämällä tehokkaammin kunnan koulujen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen taidetilojen yhteiskäyttöä sen sijaan, että yksittäisille ihmisille maksetaan vuokria ja apurahoja. Valtiolla ja kunnilla on lakisääteisiä ja vapaaehtoisia palveluja, joita he maksavat. Lakisääteiset on turvattava, ja vapaaehtoisista tulee tiukkoina aikoina säästää. Se on vastuullista, laillista ja oikeudenmukaista politiikkaa.

Tässä vielä loppuun lukijoille taidetta ilmaiseksi. Kyseessä on teininä tekemäni akvarelli-liitutyö, johon olen taiteillut valoa ja varjoja hyväksikäyttäen mustalle taustalle erään kuuluisan italialaistaustaisen näyttelijän. En ole tämän tuotoksen tekemiseen hakenut kaupungilta senttiäkään, eikä tulisi mieleenkään.

P.S. Jos joku haluaa väkisin vääntää tämän kirjoituksen siihen propagandaan, että taas yksi kulttuuria vihaava persu, niin voisin kertoa, kuinka paljon sitä kulttuuria vihaankaan. Tänä vuonna on tullut käytyä katsomassa mm.

- 4 konserttia
- 1 teatteriesitys
- 1 tanssiesitys
- 2 taidemuseon näyttelyä
- 4 elokuvaa

Sekä nautittua

- noin 150 tuntia musiikkia klassisesta heviin
- nettitaidetta ja -videoita suuri määrä
- urheilua televisiosta ja paikan päältä
- säveltämällä, urheilemalla ja valokuvaamalla, sekä monilla muilla tavoilla

Se siitä kulttuurivihamielisyydestä. Puhutaan nyt itse asiasta: kulttuuripuolen epäkohtiin pitää puuttua.