Mielestäni Suomen kasvutilanteen näyttävät todella heikoilta. Sisäpoliittisesti meillä menee ihan hyvin, paitsi se tärkein, eli talous ja ihmisten hyvinvointi, on ihan kuralla. Tämä pitäisi korjata uudistamalla hyvinvointivaltiota kannustavampaan suuntaan, purkamalla työllistämisen esteitä, pääsemällä yli korporatiivisesta sopimiskulttuurista. Ulkopoliittisesti olemme vielä kekkoslaisia – eli kuten itsekin mainitsit, elämme ”Neuvostoaikaisen autokratian jälkimainingeissa.” Terve länsiliittoutuminen ei olisi huono asia, vaikka USA:n ja EU:n megavallat eivät olekaan ongelmattomia kumppaneita.
Suomen ongelmat ovat samoja kuin lähes kaikkien länsimaiden: ikääntyvä väestö, laskeva huoltosuhde ja siitä seuraava kestävyysvaje; ilmastonmuutoksen torjuminen; maahanmuuton järkevöittäminen; hyvinvointivaltion uudistaminen 2000-luvulle; globaalin talouden kilpailun haasteeseen vastaaminen. Näiden lisäksi Suomessa on omia ongelmia johtuen meidän kyvyttömyydestä uudistaa jäykkiä rakenteitamme. Samalla pitäisi tietenkin pyrkiä lisäämään kansalaisten vapautta päättää itse omasta elämästään, koska tämä on sekä moraalisesti että taloudellisesti välttämätöntä.
]]>Kun olet kirjoittanut paljon puolueista, olisi kiinnostava lukea mitä ajattelet Suomen (poliittisesta, talous, työllisyys) tilanteesta lähivuosina tai vuosikymmeninä.
Mielestäni Suomessa vasta opetellaan demokratiaa sodanjälkeisen ja Neuvostoaikaisen autokratian jälkimainingeissa. Onko realistista ajatella, että Suomi yhdistyy ja kääntää kurssinsa vaikeuksien kasvaessa vai sysääkö veronkorotusten myötä kasvava työttömyys hyvinvointivaltion kurjistumisen kierteeseen?
]]>Ai nytkö ei pidäkään aktiivisesti ja koko ajan vastustaa valtiota, vaan rakentaa välitavoitteita valtiollisen säätelyn avulla?
Hauskasti aloitkin vastustamaan sitä argumenttia jolla koko raapustuksen aloitit:
”Vasemmisto on siis vallanhimoinen ryhmä. Se haluaa poliittista valtaa, ja haluaa käyttää sitä kaikkien yli. Tässä se toimii samoin kuin porvarilliset puolueet.
Vasemmistolainen valtio – kaikkien Suomen vasemmistopuolueiden tavoite – ei olekaan nykyvasemmistolle vain väliaikainen keino oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi tai luokkaerojen poistamiseksi, tai välitila kohti valtiotonta yhteiskuntaa, kuten jo Marx ja Engels ajattelivat, vaan päämäärä itsessään.”
]]>(lähde: http://www.alternet.org/story/85427/howard_zinn%3A_anarchism_shouldn't_be_a_dirty_word)
]]>Jos kapitalismilla tarkoitetaan valtiojohtoista pääoman valtaa, sitä on hyväkin vastustaa. Jos taas kapitalismilla tarkoitetaan ihmisten välistä vapaata vaihdantaa, se on täysin yhteensopiva anarkismin kanssa.
Erimielisyydet syntyvät (paitsi erilaisesta taloudellisesta analyysistä), lähinnä siitä, että jotkut näkevät, A) yksityisen omaisuuden epäoikeudenmukaisena vallankäytön muotona, ja B) anarkismin aatteena, joka vastustaa kaikkiea hierarkioita, myös ”vapaaehtoisia” sellaisia. Tällaisessa tulkinnassa anarkismi ei tarkoita pelkästään valtion (tai muiden pakkovaltaa käyttävien instituutioiden) vallan vähentämistä. Nämä ovat legitiimejä väittelyn aiheita.
Mielestäni on järkevää olla lyhyen linjan tavoitteita ja pitkän linjan tavoitteita. Lyhyen linjan tavoitteena voi olla esim. uudistunut hyvinvointiyhteiskunta, homoavioliittolaki, sääntelyn purkaminen ja NATO:oon liittyminen. Pitkän linjan tavoitteena voi olla valtion pakottavien rakenteiden purkaminen, ihmiskunnan köyhyyden poistaminen ja globaalin kansalaisyhteiskunnan luominen vapaaehtoisuuden pohjalle.
]]>Aikamoinen kongitiivinen dissonanssi tulee kyllä tästä tekstistä tähän verrattaessa: http://ottolehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163414-venaja-tarjoaa-valinnan-paikan-kuunteleeko-suomi
Oletko tehnyt jonkinlaisen jyrkän käännöksen vai oletko eksyksissä?