Blogiani ja kaikkia muitakin tämän portaalin blogeja pystyy seuraamaan BlogBookin kautta tekemällä tänne itselleen käyttäjätunnukset. Kommentoiminen onnistuu käyttäjätunnuksien lisäksi monista muistakin blogeista tutulla tavalla, jossa annetaan kommenttilomakkeeseen nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoite, joka ei tule näkyviin muille.

Blogiani voi kuitenkin edelleen seurata myös Bloggerin kautta, mutta postaukset eivät päivity vanhasta osoitteesta automaattisesti lukulistallesi.

Uuden osoitteen perään tarvitsee Bloggerin kautta seuratessa lisätä /feed/ ja laittaa koko osoite (http://blogbook.fi/ninedayswonder/feed/) yllä olevan kuvan mukaisesti Bloggerin etusivulta löytyvän lukulistan kohdassa ”Lisää”. Tämän jälkeen postauksien pitäisi päivittyä sinne ihan normaalisti.

Blogia ja meidän juttuja on helppo seurata myös Facebookin kautta. Päivitän sinne jokaisen uuden postauksen lisäksi aina välillä ekstrajuttuja, joita ei kaikkia aina tule näkymään blogin puolella. Kaikki ilmoitusluontoiset asiat tulevat myös näkymään monesti ensimmäisenä Facebookissa, joten kannattaa ehdottomasti käydä klikkaamassa tykkää-nappia.

Edellämainittujen lisäksi minua ja blogiani voi seurata Instagramissa, Blogilistalla, Bloglovinissa ja Pinterestissä.

Pidempään juttujani seurailleet tietävät minusta jos jonkinlaista, mutta suurimmalle osalle taidan kuitenkin olla melko tuntematon. Inhosin koulussa aina kaikenlaisia tutustumisleikkejä ja ryhmäytyksiä, mutta siitä seikasta huolimatta päätin kuitenkin näin alkajaisiksi kertoa muutamalla sanalla itsestäni ja blogistani, jotta te kaikki muutkin saatte jonkinlaisen käsityksen siitä kuka näitä juttuja tänne aina kirjoittelee.

Nimeni on Sara ja olen 22-vuotias koko elämäni Helsingissä asunut nuori nainen. Olen isosta perheestä, vanhempieni esikoinen ja isosisko neljälle. Omaan pieneen perheeseeni kuuluvat kihlattuni Petri sekä pienet poikamme Elias 2,5v. ja Niklas 1v. Lisäksi kotiamme karvoillaan koristaa Luci-koira, kaksi marsua ja kani.

Blogia olen kirjoittanut tänä keväänä kolme vuotta. Aloin kirjoittamaan sitä hetken mielijohteesta esikoisen odotusaikana tarkoituksenani ikuistaa muistoja ja ajatuksia niiltä ajoilta. Pian kuitenkin huomasin pitäväni bloggaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä siinä määrin, että samalla tiellä olen edelleen.

Todennäköisimmin minut saattaa bongata heilumassa kameran kanssa, koiran hihna vasemmassa kädessäni tai juoksemassa poikien perässä. Aika usein päädyn kuitenkin tekemään näitä kaikkia samaan aikaan, joskin nuorempi lapsista ei ihan vielä juokse. Kotiäitinä elämäni pyörii suurimmaksi osaksi näiden kahden murusen ympärillä, vaikka äitiyden ohella olen pyrkinyt pitämään kiinni myös niistä itselleni tärkeistä asioista.

Vapaa-aikani eli useimmiten ne illan muutamat tunnit lasten nukkuessa kulutankin yleensä vain lempijuttuihini eli omaan blogiini sekä muiden blogien lukemiseen, lemmikkien hoitamiseen, hyvien tv-sarjojen ja leffojen katseluun ja yhteiseen aikaan miehen kanssa. Sydämestäni löytyy paikka myös valokuvaamiselle, sisustamiselle, DIY-näpertelylle ja kaikenlaiselle kauneushömpälle. Tällä hetkellä pinnalla on myös häiden suunnittelu ensi vuodelle. Aina tuhat rautaa tulessa.

Luonteeltani olen kiltti, sellainen kaikkien kaveri. Nykyäänkin vielä aavistuksen ujo, mutta tutustumisen jälkeen minua ei saa enää hiljaiseksi. Luotettava ystävä, joka kuuntelee kaikki ilot ja murheet. Helposti innostuva ja paljon haaveileva, jolloin meidän suhteessa mies onkin se, joka pitelee jalkojani maassa. Yritän elää hetkessä, nauttia jokaisesta päivästä ja iloita kaikista pienistäkin asioista.

Blogini on pintaraapaisu elämästäni. Kirjoitan tänne mitä milloinkin mieleeni tulee ja tämä on se paikka, jonne voin purkaa niin hyvät kuin huonotkin fiilikseni. Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan ja kommentoimaan!

Sain kunnian liittyä blogini kanssa osaksi ihan uutta Blogbook-blogiportaalia, joka tullaan julkaisemaan nyt maaliskuun alussa. Tämä tulee olemaan myös viimeinen postaukseni tässä osoitteessa eli seuraava uusi postaus tuleekin löytymään jo osoitteesta www.ninedayswonder.blogbook.fi. Kannattaa laittaa jo uusi osoite muistiin, vaikka vanhasta osoitteesta tuleekin automaattinen uudelleenohjaus uuteen osoitteeseen.

Suosittelen viimeistään nyt seuraamaan meitä myös Facebookin ja Instagramin kautta, jotta pysytte varmasti meidän menossa mukana! Facebookkiin laitan aina kaiken tiedon ensimmäisenä – mm. naamakirjan kautta seuraavat saivatkin tietää jo eilen, että meidän perheen juniorikin alkoi päivä synttäreidensä jälkeen kävelemään ilman tukea! :)

Blogi ei tule muuttumaan sisällöltään muutossa mitenkään eli suunnilleen samanlaisia postauksia on odotettavissa tulevaisuudessakin kuin tähänkin asti. Musta on ihan mahtavaa saada tällainen mahdollisuus ja innolla odotan mitä kaikkea se tuo tullessaan!

Joudun muuton myötä hyvästelemään myös Indiedays Inspirationin ja kiittämään tästä kuluneesta ajasta jona sain olla osana yhteisöä. Toivon, että te kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella seuraatte meitä uuteen blogikotiin ja palataan taas postausten merkeissä heti alkuviikosta uudessa osoitteessa! <3

Viikonloppu saaressa 2009

Tulin viettäneeksi samana kesänä kavereideni kanssa yhden viikonlopun Espoon saaristossa telttaillen. Salaa ikävöin koko ajan erästä tiettyä henkilöä ja harmittelin, kun ei mulla ollut edes sen puhelinnumeroa – odottaakohan se ees mua vielä, kun tuun takaisin täältä.

Kyllähän se sitten oli odotellut ja salaa sekin oli ikävöinyt. Ei tosin kerrottu sitä toisillemme, mutta ei meidän tarvinnut.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun me mentiin kihloihin. Ei sovittu vielä silloin mitään päivämäärää meidän naimisiinmenolle ja kyselijöille kerroimme sanovan tahdon muutaman vuoden sisällä. Alettiin pian sen jälkeen odottamaan Eliasta eikä meidän suunnitelmiin kuulunut mennä naimisiin minun ollessa raskaana tai vielä Eliaksen vauvavuodenkaan aikana. Alle vuosi Eliaksen syntymästä alettiin odottamaan Niklasta ja sama rumba alkoi uudestaan.

Niklaksen vauvavuosikin on nyt kuitenkin virallisesti ohi. Tähänkin vuoteen mahtui paljon haasteita, mutta samalla myös todella paljon iloa ja onnen hetkiä. Toisen naama on saattanut aina pahimpien yövalvomisten keskellä ärsyttää ja ajoittain rankka vauva-aika on ollut haastavaa myös parisuhteelle. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan tullut sellaista oloa, että me haluttaisiin heittää kaikki tämä pois ja kaikista haasteistakin ollaan selvitty aina yhdessä. Tänä päivänä me ollaan paljon onnellisempia kuin esimerkiksi silloin viisi vuotta sitten ja nyt meillä onkin ihana pieni perhe ja maailman ihanimmat pienet pojat, joten paljon paremmaksi ei voikaan enää muuttua!

Nyt mulla onkin ilo kertoa myös teille, että olemme vihdoin päättäneet milloin tulemme saamaan toisemme ja tämänhetkisten suunnitelmien mukaan häitä tullaan juhlimaan ensi vuoden aikana. En kerro vielä sen tarkemmin, koska suunnitelmat on vielä auki ja voikin olla, ettei me mennäkään naimisiin ihan ns. perinteisen kaavan mukaan. Kaikesta lisää kuitenkin myöhemmin. ;)

Käyn aina tasaisin väliajoin päässäni kamppailua siitä tulisiko lapsista lisätä tunnistettavia kuvia nettiin. Osa minusta on sitä mieltä, ettei välttämättä pitäisi ja toinen puoli perustelee tähänkin asti tehtyjä valintoja sillä, että hyvän maun mukaan julkaistut tekstit ja kuvat eivät varmasti ole haitaksi.

Olen myös yrittänyt asettautua itse lapsen asemaan ja pohtinut mitä olisin ajatellut jos äitini olisi pitänyt blogia, jossa olisi juttuja ja kuvia lapsuudestani. Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei se olisi haitannut itseäni missään nimessä jos blogin jutut olisi tehty hyvällä maulla – ei siis mitään noloja kirjoituksia, pissa-/kakka-/pottajuttuja tai alaston-/vaippakuvia. Olisi itseasiassa ollut todella mielenkiintoista päästä lukemaan enemmän meidän arjesta silloin joskus äitini kirjoittamana jos se olisi toteutettu juuri niinkuin tuossa mainitsin.

Poikien kohdalla olen pyrkinyt toimimaan edellämainitusti enkä usko, että tähän mennessä blogissa julkaistuista jutuista olisi haittaa heille tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa kuitenkin varmaan tulee se raja, kun lapset alkavat olla sen verran isoja, etten mielelläni julkaise heistä enää tunnistettavia kuvia ennen kuin he itse osaavat kertoa mielipiteensä asiasta. Mikä sitten on se raja on vähän epävarmaa ja onko sellaista edes.

En vielä tiedä tasan tarkalleen minkälaiseksi blogi tässä muotoutuu vuoden loppua kohti, mutta jotain muutoksia on kuitenkin varmaan hiljalleen luvassa jossakin vaiheessa. Ei kuitenkaan toivottavasti ainakaan huonompaan suuntaan, mutta aika näyttää kuinka käy!

Minkälaisia mietteitä teillä on asiasta?

Täytekakku
5:n munan sokerikakkupohja
1. täyte: maitosuklaatäyte
2. täyte: vaniljavanukastäyte
Kuorrute: vaahtokarkkimassa
Koristeet itse sokerimassasta

Taitaa olla yksi parhaimmista tähän mennessä tekemistäni täytekakuista ja maun puolesta oli ihan mielettömän hyvää! Maitosuklaa- ja vaniljavanukastäyte sopivat kivasti toisiinsa ja vaahtokarkkimassa peittoaa omasta mielestäni ainakin marsipaanin ihan 6-0. Massan tekemiseen kannattaa varata aikaa ja sen voi hyvin tehdä valmiiksi tuolla ohjeella jo esimerkiksi viikkoa ennen juhlia.

Suklaan rakastajan unelmakakku
Alkuperäinen ohje kakkuun löytyy täältä.

Suklainen pinta jäi itselläni ohjeen mukaan tehtynä aiemmin todella löysäksi, joten tällä kertaa laitoin hieman enemmän suklaata samaan määrään kermaa. Lopputulos ei ollut yhtä löysä kuin ensimmäisellä kerralla, muttei myöskään mielestäni samanlainen kuin reseptin kuvissa. Ehkei meidän jääkaappi ollut sitten tarpeeksi viileä tätä kakkua varten, mutta tämän takia käyttäisin itse seuraavalla kerralla 1dl kermaa ja 130g suklaata, jolla se pysyisi kakun päällä vielä paremmin. Makuun tämä ei onneksi vaikuttanut mitenkään ja kaikki suklaan ystävät takuulla rakastuvat tähän kakkuun!

Savulohirulla
Ohje löytyy täältä.

Itse olen muokannut ohjetta sen verran, että laitoin koristeeksi katkarapujen sijasta kylmäsavulohta, jätin paprikan täytteestä pois ja vaihdoin kuorrutteen katkaraputuorejuuston vastaavaan savukalan makuisena sekä mausteseoksen Santa Marian lime-pepperiin. Aiemmin olen laittanut ohjeen mukaan tähän myös paprikaa ja sekin on kuitenkin sopinut kakkuun hyvin. Meillä tämä on ollut näillä fiksauksilla ihan ehdoton suosikkikakku niin aikuisten kuin vähän vanhempienkin lasten keskuudessa ja voin todellakin suositella kaikille muillekin.

Kinkkuvoileipärulla
Tehty samalla ohjeella kuin aiempikin rulla, mutta savukala on vaihdettu saunapalviin, katkaraputuorejuusto on vaihdettu vastaavaan yrtin muodossa, tilli on vaihdettu ruohosipuliin ja täyte on maustettu Santa Marian pasta basilicolla. Tästä en jättänyt tälläkään kerralla paprikaa täytteestä pois ja tämäkin rulla on yleensä syöty juhlakansan toimesta ihan ensimmäisten joukossa kokonaan pois.

Minttusuklaamuffinssit
Näihin käytetty ohje löytyy täältä ja toinen ihan hyväksi havaittu ohje on myös tämä.

Kuorrute
Vatkaa 4dl kuohukermaa
Sekoita vielä löysänä ollessa mukaan halutessa elintarvikeväriä
Siivilöi vatkaamisen keskivaiheilla mukaan 2rkl vaniljakreemijauhetta, joka tekee pursotuksesta jämäkämmän
Pursota valmis kerma lopuksi kylmänä muffinsseihin.

Niklaksen ykköset on nyt juhlittu ja virallisesti pojan synttärit onkin sitten ylihuomenna. Viimeisiä kakkuja väännettiin pikkusiskon kanssa vielä kahden jälkeen yöllä, mutta lopulta saatiin kaikki valmiiksi jasuunnitellusti vältettiin juhlapäivänä kaikki stressi ja kiire. Kakut ja muut leivonnaiset ylittivät taas kaikki odotukset ja olivat täysin kaiken vaivannäön arvoiset. Joitain juttuja tekisin ehkä vähän toisin, mutta hieman yli 20 hengen porukka sai lähes kaikki tarjoiltavat lautasilta pois, joten mikään ei tosiaankaan ollut pahaa. ;) Meille jäi miehen kanssa hieman kolmen suklaan juustokakkua illaksi, josta aion mutustaa oman palani tänään vielä leffan parissa rentoutuen ennen huomista arkeen paluuta.

Ystäviä, sukulaisia, suussa sulavaa kakkua, lahjoja ja kivaa mieltä – niistä oli meidän kuopuksen ensimmäiset synttärijuhlat tehty. <3 Seuraavat synttärit onkin sitten vasta heinäkuussa, kun Elias täyttää jo kolme.

Nyt kuitenkin näihin fiiliksiin, ihanaa alkavaa viikkoa!

Päivät loppuu kesken ja synttärihulinat vaan lähestyy, mutta onnea on siskot, jotka tulevat meille mieluusti kyläilemään ja auttavat niin poikien viihdyttämisessä kuin itse järjestelyissäkin. Sunnuntaina vietetään kuopuksen ykkösiä ja en voi vieläkään oikein käsittää, että meidän vauva täyttää tiistaina jo yksvee. <3 Kuvat on Niklaksen nimenantojuhlista, joista niistäkin on jo pieni ikuisuus, vaikka kaikki tuntuu kuin eilen tapahtuneelta.

Lupaan palata blogin pariin taas heti niinkin pian kuin sunnuntaina, mutta huominen päivä tulee menemään vielä kokonaan järjestelyiden ja leipomisen parissa. Tällä kertaa tavoittelen sitä, ettei sunnuntaille jäisi mitään muuta kuin tarjoilujen koristeleminen, joten tekemistä on vielä riittävästi. Paljon löytyisi juttua muunmuassa kaikista tulevista jutuista, mutta nyt mun täytyy karata nukkumaan ja toivotella teille oikein mukavaa viikonloppua sinne ruudun toisellekin puolelle!

Arkisia ja vähän vähemmän arkisia hetkiä.

Oltiin eilen miehen kanssa pitkästä aikaa treffeillä. Parikin tuntia ihan vain kahdestaan päiväsaikaan on meille harvinaista herkkua ja teki todella hyvää. Viimeksi taidettiin käydä yhdessä leffassa ennen Eliaksen syntymää eli yli 2,5 vuotta sitten. Hups… Pitäisi ottaa tavaksi käydä yhdessä jossakin vaikka kerran kuukaudessa tai edes parissa.

Pojat eivät olleet kaivanneet meitä näiden muutamien tuntien aikana ollenkaan ja jopa maailman suurin mammanpoika Niklas oli ollut niin tyytyväinen, ettei ollut käynyt kertaakaan huutelemassa eteisessä äitiä ja se on paljon se. Elias oli leiponut yhdessä tätiensä kanssa sämpylöitä ja lisäksi piirrellyt heidän kanssaan liitutauluunkin, jota esitteli ylpeänä meille myöhemmin. Vaikuttaisi, että kaikkien sunnuntai oli siis ollut oikein mieluinen.

Saatiin tässä ajassa myös päätettyä vähän eteenpäin meidän tulevia suunnitelmia, joista varmasti myöhemmin lisää täällä blogissakin. ;) Tiedän, että on inhottavaa kun vihjataan eikä kerrota mitään, mutta uskon tämän olevan odottamisen arvoista.

Seuraavana sunnuntaina vietetään Niklaksen 1-vuotissynttäreitä, joten tämä viikko tulee menemään suurimmaksi osaksi varmaan järjestelyiden parissa. En pysty vieläkään käsittämään, että Niklaskin on jo noin iso! Yritän kuitenkin ehtiä siitä huolimatta bloginkin pariin ainakin muutaman kerran, mutta nyt kuitenkin hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Nasu tuli Puhin vierelle.
”Puh?” kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni.”

Yllättäen meillä ei ole mitään sen suurempia ystävänpäiväsuunnitelmia kuin että miehen kanssa korkeintaan muistetaan toisiamme jotenkin pienesti. Sunnuntaita odotan sen sijaan sitäkin enemmän, koska päästään vihdoin todella pitkästä aikaa olemaan ihan vain kahdestaan jonnekin ja ollaan menossa leffaan! Meille se on iso juttu, koska edellisen kerran ollaan käyty jossain ihan kahdestaan marraskuussa ja sitä ennen en edes muista. Pieni yhteinen hengähdystauko ennen ensi viikon synttärihulinoita on enemmän kuin tervetullut.

Sunnuntaita odotellessa siis! ;) Hyvää ystävänpäivää ja rentouttavaa viikonloppua!