Normaalisti en lukisi varmaan blogiasi, mutta sattuma näemmä ohjasi. Olin samanlaisissa tunnelmissa joskus inttikutsujen aikoihin ja päässä alkoi oikeasti käydä läpi kaikenlaista, kun vain halusi skipata tuon elämästä. Samoin myös äitini oli huonossa kunnossa, tosin hänen kuntonsa huononi entisestään. Intin skippasinkin. Rohkeasti tein sen mitä jokaisen palvelukseen haluamattoman kannattaa tehdä. Menee sanomaan, ettei ole kykenevä tulemaan ja toimittaa lääkärintodistuksen. Lääkäri pyynnöstä kirjoittaa todisteen että olet kertonut itsetuhoisista ajatuksista ja kärsit psyykkisistä oireista. Tämän kruunaat sillä, että paperissa mainitaan vielä sinun olevan asepalvelukseen sopimaton ja suosittaa hakemaan hoitoa. Mulla oli aikalailla nämä, koska pyysin omalääkärin niin raapustaan. Lähetin tämän lääniin ja tuli ilmoitus että vapautettu palveluksesta. Tämä ei vaatinut ihmeiden keksimistä tai sitä että oikeasti edes olisin oireillut, sillä voin ihan hyvin. Kysyin apua ja silloin minun vuoden pelasti sama tieto kuin tässäkin jaoin, eli pyytämällä saa ja kenenkään ei oikeasti ole pakko. Ihminen joutuu elämänsä aikana monen valheen eteen, tämä oli niistä helpoin kertoa. Sillä minua ei kiinnostanut. Sanokaa sille kaverillenne joka ei varmaan kestäisi tai ainakaan halua inttiin tai muualle, että sinne ei ole pakko mennä. Juridisesti vain pitää olla paperisotaa joka hoitaa, mutta sillä siitä selviää. Eikä ole perään soiteltu.
Tsemppiä ja ensi kerralla kun on elämän tienristeyksessä, kannattaa puhua peloista ja tahtotilastaan vähän kovempaan ääneen. Ehkä joku olisi tämän myös kertonut ja ei olisi tarvinnut niin montaa unetonta yötä viettää. Jospa tämä jonkun muun pelastaisi ratikan alta ja keskittäisi voimat muuhun elämään kuin velvoitteen täyttämiseen, josta aika on ajanut ohi.
]]>
Armeijaan meneminen on ennemminkin kunnia kuin velvoitus, mut ei..ei nää nykyajan pullamössö hinttarit siihen edes pysty. Ei sillä että oisit siellä pärjännykkää mut oispaha tupakavereilla ainaki ollu nauramista joka päivä 
]]>