Mulla on nyt todella kova hiuskriisi ja aion kertoa teille kaiken.
Kaikki alkoi siitä, kun halusin päästä kesän alussa eroon rakastamastani pesukarhuvärjäyksestä sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Ruskeat etuhiukseni vaalentuivat nimittäin auringossa pissin värisiksi, enkä thaimaa-kokemukseni perusteella enää halunnut kokea sitä. Varasin ajan suosikkikampaajaltani Heliltä ja lähdin tohkeissani hakemaan vaaleampaa ilmettä.
Lopputulos oli ihana. Juuri sitä, mitä tilasinkin. …vaikkakin ruskeaan kasvojenkehykseen tottuneena koin vaaleuden alkuun hiukan tylsäksi (oletin ilman muuta palaavani tummaan heti, kun syksy koittaisi).
Julkaistuani kuvat vaaleasta etutukasta, sain ihania ja kannustavia kommentteja. (alatukka minulla oli edelleen ruskea. Tässä kuvassa se on piilossa…) Ja sitten sain ”Kampa”-nimimerkiltä viestin, joka laittoi minut ajattelemaan. Siis ihan tosissaan ajattelemaan.
”Paljon parempi kuin edellinen tukka! Upea! Nykypäivänähän luonnollisisuus on muotia, joten unohda vahvat eri värivärjäykset ja etutukat, ne vanhentavat sua, tai siis niinku näytät helposti old schoolilta muihin bloggaajiin verrattuna. Kaksväritukka jäi 2000-luvulle, nyt koko päähän just tota ihanaa vehnää!”
Old Schoolilta muihin bloggaajiin verrattuna!!!!! Pyörittelin tota lausetta päässäni ja googletin kauden tukkatrendit löytäen yhden hyvän artikkelin Voicen sivuilta. Artikkelin tärkein lause oli tämä: Ehdoton ei tänä keväänä ovat niin sanotut on värikypärät, eli tasaisen väriset hiukset. Hiusten tulee olla vivahteikkaat ja kiiltävät, ja muistuttaa omaa hiusväriä, mutta paranneltuna. Muutoinkin sanoisin että liian suuret kontrastit eivät ole tämän hetken juttu, Hytönen summaa.
Ja vaikka hiukseni oli jo osin värjätty vaaleiksi, otin tämän ”vahvat kontrastit”-jutun todella raskaasti itseeni. Tässä myös pieni ote silloisesta Facebook- keskustelusta kaverini kanssa (keskustelu osin sensuroitu):
MÄ: Luin ton artikkelin SATAAN kertaan!!!! Miten me ollaan menty niin pahasti metsään?!!! Värikypärä ja vahvat kontrastit……
KAVERI: SIIS MEINASIN DELATA NOLOUDESTA KU LUIN TON
MÄ: Hekotin oikeesti ääneen siel treeneis kun luin ton!
KAVERI: ja tiiäx, jos näkisin tollasen bloggaajan (siis mut) EN SEURAIS, koska toi tukka on PAHA
MÄ: olen ihan kauhuissani… En mäkään tollaista seurais… Nolottaa niin paljon!!! Mähän olen viel se ”muotibloggaaja”, mun tulis olla ajan hermoilla…
VÄLISSÄ YLEISTÄ JAUHANTAA…
MÄ: En kestä enää yhtään tota vanhaa yläbannerikuvaakaan. Pakko vaihtaa se pian!
KAVERI: Joo just olin sanomas, et ny jotenki kaikki noi kuvat pistää silmään eri taval… Kun taas sun uudet kuvat oli päällihiuksist ihanat. Sain hengittää.
MÄ: Kyllä!!!!! Ärsyttää, et mul on edelleen se ruskee alatukka…
KAVERI: SE ON RUTON ÄLLÖÄ.
MÄ: kiharois se saattaa viel korostua…
KAVERI: Se on niin iso kontrasti. Tai sit kiharois menee paremmin piiloo? Sun pitää enivei peitellä sitä nykyään
MÄ: Täytyy huomen piilottaa se ihan kunnolla kiharoiden sekaan.
Sain Heliltä uuden ajan ja pääsin eroon myös ruskeasta alaväristäni. Arvanettekin, että olin tyytyväinen. Kunnes käväisin kylässä isälläni…..
ISÄ: Mitäs sun tukalle on tapahtunut?
MÄ: Miten niin, ihan normaali se on…? (mulla oli tukka ponnarilla ja olin lähdössä teatteriharjoituksiin)
ISÄ: No miten se sit on noin homeisen näköinen? (siis HOMEISEN!)
(ihmisillähän on aina tarve selitellä omia virheitään. Niin nytkin.)
MÄ: aaaa, joo, kato se oli vähän likainen, niin ”pesin” sen nopeesti ennen lähtöö kuivashampoolla. Se teki siihen varmaan sellaisen vähä jauhoisen, valkoisen pinnan. Joo, kato hahhhaaaa, ei se todellakaan ole oikeasti homeisen näköinen! Varmaan täs valos näyttää vaan vähän pahemmalta….!
Keskustelu loppui siihen, mutta tiesinhän minä sydämessäni, että se näytti oikeasti ihan homeiselta. Katsokaas jos omat hiukset on tummuusasteeltaan jotain 7:aa ja vaalennettu väri jotain 9-10:ä, niin näyttäähän vähänkin likainen ponnari siltä että se olisi raidoitettu vaaleilla, homeisilla raidoilla…
Tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että tämä blondi on ehkä sittenkin liian vaalea sopiakseen minulle täydellisesti. Joudun pitämään sitä usein ponnarilla, enkä edelleenkään pese sitä kuin kaksi kertaa viikossa. Aina tulee siis niitä päiviä, jolloin hiukseni muistuttavat homeitiöistä ampiaispesää.
Ote hiukan tuoreemmasta facebook- keskustelusta:
MÄ: Mä täs tuumin tätä tukkaani. Pitäiskö mun vetää se niinku saman värisiks ku täl mallil http://marie.elle.se/ Siis hiekan väriseks… Koska ei tää keltainenkaan OIKEESTI ketään imartele…
KAVERI: Suoraan sanottuna: PITÄIS!! Kelta/home vie värin naamalta.
MÄ: Niin vie! Eikä järkky juurikasvukaan ei ole mistään kotoisin…. Mut se vaan, et sopiiko mulle BEIGEKÄÄN?!!!! Siis EI MIKÄÄN VÄRI!?
KAVERI: Sun pitää ottaa riski
MÄ: oonhan mä kuitenkin hiekan värinen enemmän, ku LAKANAN.
KAVERI: Niimpä
MÄ: Fuck….. Mä tuumin tätä
KAVERI: Ny on eloton vähä
MÄ: Älä edes puhu nykyisestä! Nyt se on KARMEE! (tarkoitan juurikasvua, kellastuneita alahiuksia ja tukan heikkoa kuntoa…). Tuleeks mieleen joitain julkkuja, joil olis beige tukka?
KAVERI: Lauren Conrad. Toi on muoti ikoni.
MÄ: Mä täl jauhotukallani en ole.
KAVERI: HAHA! Oot paras!
…………
Mulla on siis huomenna kampaaja. Haluaisin niin kovasti laittaa Lauren Conradin sävyisen beigen alahiuksiini ja muutamia raitoja ylähiuksiin. Mitä mieltä te olette? Sopisiko minulle hiukan ruskeampi sävy, vai pidättekö tästä maidonvaaleasta?
Haluan nyt sävyn, joka olisi ihan oikeasti lähellä omaa väriäni! Siis maantienharmaata (tai unohda sittenkin sana harmaa ja korvaa se kullalla. Kuulostaa paremmalta.). Heittäkääpä niitä hyviä kommenttejanne, jotta ymmärrän tulla järkiini ja tehdä hiuksilleni jotain pitkäkestoisesti kannattavaa. Kiitos murut, olette ihania!
Love -Miau-
]]>Voihan venäjä, tanssikausi alkaa tänään! Olen ennakkovalmistellut onneksi kaiken huolella, joten tänään tehtävikseni jäi vain katukylttien laittaminen ja muutamien pikkujuttujen toimittaminen salille. Siitä se taas alkaa, kausi täynnä oppimista, onnistumisia, haasteita ja ankaraa ahertamista. Jänskää!!!!
Päivän asuksi valitsin (ensiksi) ihanan uuden villapaitani ja leopardi-kuosiset farkut. Kun olin aikani poseerannut villapaidassani, olin litimärkä ja totaalisen tuskissani. Eli tällä asulla en kuvista huolimatta sitten lähtenytkään liikenteeseen. Odottakoon villapaita vielä hetken hiukan syksyisempiä kelejä.
Ajatukset karkas nyt ihan täysin…. Kävi nimittäin niin, et lapset tuli äsken eskarista kotiin ja molemmilla oli mukanaan piirustusyllätykset. Nooa antoi ensin omansa. S:n puhelin soi, se meni vastaamaan. Mä tulin nopeasti tekemään tätä päivitystäni. Sit kuulen yläkerrasta Lumin itkua. Kysyin, mikä on hätänä. Ei vastausta. Lähden katsomaan, niin prinsessa makaa yläkerran lattialla hiukan ryppyinen piirustus vierellään ja itkee kuin viimeistä päivää. Tiesinhän mä mikä sen itkun aiheutti ja yritin kaikkeni lohduttaakseni häntä. On se jännä, miten pieni voi ottaa niin raskaasti yhden hiukan ryppyisen piirustuspaperin. Vaikka ymmärränhän minä, että toisella on ollut kova vaiva vääntää upea työ ja lisäksi jännityshetkensä antaa se ns. yllätyksenä. Ja jos siihen vielä on ilmaantunut yllättäviä ryppyjä, niin harmittaahan sellainen…. Onneksi näin aikuisena on jo oppinut hyväksymän tällaiset ”pienet” vastoinkäymiset. Omat paperini rypistyvät aina kulmista ja eikä elämä todellakaan mene niinkuin on suunnitellut ja haaveillut. Onneksi vastoinkäymisiä on oppinut sietämään ja vaikka ne aina satuttaakin, tietää, että seuraavana päivänä asiat näkee taas hiukan kirkkaammassa valossa. 
Oikeastaan valehtelen teille. Mulle on käynyt nimittäin ihan kamala juttu, joka ei todellakaan näytä yhtään paremmalta huomisen päivän valossa. Veikkaan, että pahenee vaan….. Teen tästä epämiellyttävästä asiasta ihan oman postauksen. Varoitan jo nyt, on täysin omalla vastuullanne lukea se. Postaus tulee olemaan epämiellyttävä ja hirveä. En toivo kenellekään samaa kohtaloa.
Näihin kuviin. Palataan kaverit!
Love -Miau-
]]>Tässä muutamia muitakin kuvia, joita olisi voinut ajatella. 
Ylläni on nyt kahden päivän ajan jumittanut Seppälän mustat housut ja tiukka toppi. Olin ostavinani housut tanssitunteja varten, mutta sarjoja tehdessäni huomasin niiden olevan hiukan liian joustamattomat tanssiin… Ehkä niillä voi joitain tunteja vetää, mutta ihan tarkoitustaan ne eivät vastaa. Pidän silti housuista ihan hirveästi enkä kadu hankintaani. 
Nyt sunnuntai-illan muihin puuhiin. Ihanaa viikonlopun loppua teillekin!
Love -Miau-
]]>
Kengät oli jo kaupassa tosi napakat 
Helsinkiduunit oli ohi jo joskus alkuillasta, joten ennen iltapuhteita kävimme vielä La Famigliassa syömässä. On se jännää miten mielipiteet saattaa elämän edetessä muuttua. Ennen en voinut kuvitellakaan muuttavani tai asuvani Helsingissä, nyt olin aivan rakastunut kaupunkiin ja sen eloisuuteen. Kaikkialla oli siistiä ja kaunista, ihmisiä on joka puolella, oli livemusiikkia ja muutenkin kaupunki oli elossa. Vaikka omaa kotiani en hevillä pois antaisi, ei suurkaupunki asuinpaikkana sittenkään ihan mahdottomalta tuntuisi. 
Tänään suunnataan huvipuistoon. Jee! On sitä lasten puolelta jo odotettukin!
Ihanaa sunnuntaipäivää sinulle!
Love -Miau-
]]>Käväisin eilen illalla mieheni työpaikalla. Liikenteeseen lähdin helpossa ja klassisessa shortsiasussa. 
En valitettavasti nyt ehdi kirjoitella, joten pidän mölyt mahassa ja jätän postauksen kuvien varaan. :) Lähden nimittäin taas pian Helsinkiin. Siitä retkestä kirjoittelen sitten toisella kertaa.
Kun S pääsi töistä käväisimme vielä snägärillä. Mä valitsin lihiksen makkaralla. Just mahtavaa popsia silloin tällöin grilliruokaa maidolla.
Aivan ihanaa perjantaita teille!
Love -Miau-
]]>Meillä on tänään ollut leikkipäivä. Lapsilla on käynyt paljon kavereita kyläilemässä ja minä olen päässyt hoitamaan äidin vaativia velvollisuuksia. Illan suussa käväisin postissa ja Sokos Emotionissa ostamassa meikinpoistoainetta ja tops-puikkoja. Ylleni laitoin seuraavanlaiset vaatteet.
Vaikka Biancon kengät on korkeat ja saattavat joidenkin mielestä näyttää epämukavilta, joudun ilokseni kertomaan etteivät ne ole sitä lainkaan! Kengät istuu jalkoihini kuin nakutettu puristamatta mistään kohdasta. Rakkautta joka askel!
Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että kyllä kesälomat on aika raskaita pienten lasten kanssa… Korvissa on koko ajan narinaa eri asioista, kiukuttelua, kantelua, itkua ja nauruhysteriaa. Ruokapäydässä nahistaan, sotketaan ja sohlataan, jos hetkeksikään kääntää katseensa pois. Kuulen koko ajan sanan ”äiti” sellaiseen pyytävään ja ruinaavaan äänensävyyn ja pahinta kaikesta, lauseen: ”me ei keksitä mitään tekemistä”… Vaikka edelleen lapset on parasta elämässäni, on jatkuva äänimaailma aika rasittavaa… Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? 
Vaikka kesäloma onkin ihana, ei se elokuu enää niin painajaismaisena edessä kummittele… Silloin saa sentäs olla muutaman tunnin yksin oman päänsä kanssa, eikä koko ajan tarvitse täyttää muiden toiveita. Siitäkin huolimatta, ihanaa että vielä on heinäkuu!
Mukavaa illan jatkoa!
Love -Miau-
]]>Aamumme alkoi postilaatikon avaimen etsimisellä. Se on ollut kateissa jo varmaan viikon ja nyt siellä majailevat laskut alkoi todenteolla huolettaa… Isäni sanoi, että lukon saa porattua auki 8 millisellä poranterällä, joten olin täysin varautunut siihenkin. Parempi nimittäin uusi lukko, kuin erääntyvät laskut ja niiden mukana tulevat karhukulut. Avainta ei sinnikkäästä etsimisestä huolimatta löydy, joten lähdimme laatikonhajoituspuuhiin. S onnistui vääntämään kannen pienellä sorkkaraudalla auki ja pääsimme valtavaan postiläjään käsiksi. En ollut väärässä, laatikko oli täynnä laskuja, joita ei voinut enää odotuttaa. Seuraavan tunnin käytin siis laskupinon selvittämiseen…
Iltapäivällä lähdimme Askolan maauimalaan. Lapset odottivat uimista aivan mielettömästi! Olihan siellä hyppyaltaat ja kaikkea. :) Pääsimme paikalle, pukeuduimme uikkareihin ja siihen se odotus sitten loppuikin. Alkoi kamala valitus kylmyydestä, eväiden puutteesta, tuli nälkä, omat vedet ei kelvanneet, oli kylmä ja oli kylmä. Yritin suostutella muruseni veteen ja sainkin ne sinne. Tenavat uivat altaassa kokonaiset 10 minuuttia. Sitten mikään ei enää kelvannut. Oli niin kamalan kylmää vettä ja nälkäkin oli yllättäen niin kova, ettei enää voinut uida. Niinpä me sitten lähdettiin 6 € köyhempinä ja mieli sangen ärtyneenä. Voi olla, ettei ihan heti lähdetä taas maauimalaan….
Illalla ajattelin ajaa Biancon uudet kengät sisään kesän tulevia juhlia varten. Laitoin vasemman kengän jalkaan, se istui hyvin. Laitoin oikean, se oli ahdas… Todella ahdas… Minulla on hyvin samankokoiset jalat, joten kokojen kanssa ei ole aikaisemmin ollut ongelmia. Hetken ihmeteltyäni otin kengät jalasta ja mittasin ne. Toinen oli selvästi millin-kaksi isompi, kuin toinen! Soitin Biancon myymälään Jumboon ja kysyin miten asian kanssa edetään. Myyjä lupasi minulle -10 % alen samoista kengistä ja laittaa uudet 39:t jemmaan. Ja koska iltani olisi ollut täysin vapaa, päätin lähteä Jumboon hetimiten. Kengät kun piti kuitenkin edelleen ajaa sisään ennen kesän juhlia! 
Ylleni valitsin valkoiset shortsit, sinisen peplumin, Armanin kengät, Guessin laukun ja Seppälän jakkutakin.
Löydän siis sopivammat kengät ja olen oikein tyytyväinen aikaansaapuuteeni! Lapsukaiset saavat jäätelöt ja pyörähdämme vielä Brand Galleryssä ja Stockmanilla. Erikoisen päivän jälkeen saimme siis sittenkin ihan mukavan illan! Nyt sauna on lämmin. Sinne.
Love -Miau-
]]>
Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen saan aikaiseksi tosiaankin oikein kauniin (ei tällä vielä häihin lähdettäisi, mutta suunta on oikea…) niskanutturan. Koska en omista umpinaista nutturadonitsia, laitoin normaalin. Lisäksi laitoin pitkään tukkani niskaponnarin lisäksi toisen ponnarin latvaan, jotta ne eivät olisi karanneet nutturan ulkopuolelle. Väkertämiseen meni arviolta 2 minuuttia, pinneihin ehkä 5, sillä jouduin korjailemaan niitä muutamaan kertaan. Kun minusta tulee hyvä, teen aiheesta videon.
Vaikka asukuvissa näytinkin omasta mielestäni (edestä katsottuna) aivan liian pienipäiseltä, on nuttura hauskaa vaihtelua avonaisille hiuksille. Vai mitä mieltä sinä olet?
Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3
Love -Miau-
]]>Tänään käväisin Ristiinassa ja Mikkelissä. Veimme (kenenkäs muunkaan, kuin..) Tipun kanssa lapset äidilleni viikonloppuhoitoon. Liikkeelle lähdin Seppälän mustissa housuissa, Bik Bokin peplumissa ja Armanin korkokengissä (meistä on tullut erottamattomat). Liftauskuva on lavastettu.
Kun lapset oltiin saatu turvallisesti perille, käväisimme vielä Mikkelin keskustassa. Olin positiivisesti yllättynyt kaupungin keskustasta! Ihanan tunnelmallinen paikka hienoine ostoskeskuksineen. Koko päiväisen ravaamisen jäljiltä Tipun jalat sanoivat itsensä irti ja oli aika huoltotoimenpiteille. Onneksi naisten laukuista löytyy tarvittavat välineet ruhjeiden hoitoon. 
Kotimatkalla pysähdyimme vielä yhdelle levähdysalueelle ja napsimme ilta-auringon paisteessa muutamat puukasakuvat. Meillä oli täydellinen kesäpäivä!
Love -Miau-
]]>Meillä oli niin rento aamupäivä. Mä makoilin nurmikolla lueskellen (aivan ihanaa!) kirjaa nimeltä Vieras. Sit lapset halus pyöräillä meidän pihatiellä, joten roudasin vilttini ja kirjani tien varteen. Kaikki nautti. Tenavat sai pyöräillä turvallisesti ja mä seurata heidän puuhia samalla, kun ahdoin tarinaa itseeni.
Auringonoton jälkeen söimme ja aloimme suunnitella lähtöä videovuokraamoon. Lainasin sieltä nimittäin eilen pari leffaa, jotka tuli palauttaa. Lisäksi halusin vuokrata täksi illaksi Nälkäpeli- elokuvan, sillä meillä on Tipun kanssa leffailta. Jes! (…olen toki jo nähnyt elokuvan, mutta sen jaksaa katsoa uudelleenkin!)
Puuhastellessani lähtöä kaupungille jotain tapahtui. Ihan ilman sen kummempaa syytä mä hermostuin ja muutuin pahantuuliseks. Meikkasin liikaa ja olin tuhannen pulassa vaatteideni kanssa. Mikään asuista ei oikein lähtenyt ja mistään kokonaisuudesta en saanut inspistä. Suttusilmien kanssa mitkään vaatteet ei näyttänyt miltään…. (Näin jälkeenpäin homma jo hiukan huvittaa, mutta silloin huono tuuleni oli totisinta totta…) Pisteenä I:n päälle, Tipu ilmoitti odottavansa jo keskustassa. Mulla oli kaikki kesken, lapset hajallaan pitkin pihapiirejä, tukka repsotti ja olo oli muutenkin niin tunkkainen. Huoh. Paniikissa paketti kasaan ja matkaan. 
Onnistuin ensimmäisen tunnin näyttelemään Tipulle iloista ja normaalia. Kävimme kurkkaamassa Seppälän valikoiman löytämättä mitään kivaa, söimme jädeä ja pyörähdimme videovuokraamossa. Sitten mä jäin kiinni. Tipu huomasi huonotuulisuuteni, enkä itsekään enää jaksanut peitellä sitä. Onneksi minulla on ihana ystävä! Hän yritti kaikin tavoin keksiä mulle kivaa puuhasteltavaa. Käydä kakulla jokirannassa, mennä puistoon lasten kanssa, tulla meille, mitä vaan. Lopulta minä kuitenkin ehdotin, että ehkä hiipisimme nyt omiimme. Minä teen päivityksen, kuuntelen musiikkia ja annan tenavien mekastaa yläkerrassa. 
Nyt tilanne on jo huomattavasti parempi. Kuuntelin äsken hääbiisimme -Thousand years. Eihän mikään ilahduta yhtä paljon, kuin hyvä musiikki! Meinaan pestä suttumeikkini lavuaarista alas ja pukeutua leffailtaan niin lödösti kun pystyn. Tästä edes en anna pahan tuulen hyökyä ylleni. Oli mikä oli.
Parempaa iltaa siis minulle ja ihanaa sellaista myös sinulle!
Love -Miau-
]]>