Meitin juhlapäivä alkoi klo 7.30, kun reipas laulajaporukka oli ovella kuuman kahvin ja ison lahjakorin kanssa. Korissa oli kaikenlaista ihanaa. <3 Oli kolmea eri kynsilakkaa, selkäharja saunaan, hiuslakkaa, proteiinipatukoita, palautusjuomia ja vaikka mitä! Hajuvesikin sinne olisi kuulunut, mutta viime vuoden kausituoksu oli loppuunmyyty, eikä mieheni tiennyt mikä minua olisi toisiksi eniten miellyttänyt. Söpöä.
Kun aamukahveet ja Lumin valitsema kakku (se se vasta ihana tarina olikin. Hän nimittäin etsi itse kaupasta myyjän, pyysi minua odottamaan kassoilla ja valitsi tätä päivää varten minulle parhaiten sopivan kakun. Lisäksi hän nappasi ostoskoriin sydäntikkarin ja maksoi nämä omista rahoistaan niin etten minä nähnyt mitä muovipussiin laitettiin. Supersuloista!) oltiin syöty, köllöttelin sohvalla ja autoin lapsia tietokonepelissä. Sitten lähdimme salille kuntoilemaan ja sieltä ajelimme Mammalleni juhlimaan sukulaisten kanssa äitienpäivää. <3 Nyt masu on täynnä herkkuja ja fiilis mitä miellyttävin.
Seuraavaksi suihkuun ja ajoissa sänkyyn. Jos vaikka katsoisimme Netflixistä uutta sarjaa, jonka aloitimme eilen.
Päivän asu-kuvat on eiliseltä, mutta päälläni oli tänäänkin kenkiä lukuunottamatta sama outfit. Ihanan mustan jättikauluspaidan löysin Cubukselta. Pinkki spagettitoppi on Vero Modasta. Trenssi Mexx, housut Zara ja kengät Seppälä.
Ihanaa illan jatkoa sinullekin! <3
Love -Miau-
]]>
Me ollaan sittenkin puuhailtu jotain pientä, vaikka perjantaina vannoin ettemme tee mitään. Saimme viimein autokatoksen kattolaudat paikoilleen ja kohta lähdemme Nooan koripalloseuran avajaistapahtumaan. Jokatapauksessa väitän, että viikonloppumme on ollut super! Olemme syöneet kahtena päivänä naudan sisäfilettä, saunoneet, menneet nukkumaan aikaisin ja hengailleet vain ja ainoastaan perheen kesken. Toivottavasti tällaiseen viikonloppuun olisi taas pian uusi tilaisuus.
Päivän asuksi valitsin sinisen kauluspaidan ja mustat housut. Halusin pukeutumiseni olevan rentoa, kotoisaa ja huomaamatonta. En todellakaan halua olla liian korea tai huomiota herättävä lapseni koripallotapahtumassa, etten kerää pukeutumisellani epämääräisiä katseita. :D Perus on paras. Mun ja Tipun sananlasku jo jostain aikojen alusta.
Nyt on kiiruhdettava, ettei tule hoppu. Mukavaa illanjatkoa sinullekin!
Love -Miau-
]]>
Mulla on ollut kamala ongelma syyspukeutumisen kanssa. Kaapista löytyy vaan viime vuodelle hankittuja rytkyjä tai kesävaatteita. Siellä ei ole muodikkaita farkku,- tai flanellipaitoja, ei pehmoisia villapaitoja, eikä kauden trendivärejä. Automme on ollut viimeisen 3 viikkoa enemmän ja vähemmän hajalla, enkä uskalla ajella sen kanssa pitkiä matkoja (edes keskustaan), ennen kun se on huollettu. Minulla ei siis ole ollut pääsyä syysvaateostoksille. Verkkokaupasta yritin jo viime maanantaina löytää jotain kivaa, mutta jostain syystä mikään vaate ei löytänyt ostoskoriini. Veikkaan, että olin vain surkealla shoppaulituulella. Kyllähän minä muuten olisin jotain löytänyt. Tai sitten kesäinen shoppailuvimmani on vaan kertakaikkiaan laantunut, enkä enää osaa sitä hommaa. *kauhistus!
Tänään pääsin viimein uusimaan edes pienen osan syysvaatekaapistani, kun lähdimme Tipun kyydillä kaupoille. Ostin muutamia peruspaitoja, yhden farkkupaidan, yhden ruutupaidan ja yhdet oliivinväriset farkut. Olen niin tyytyväinen uusiin juttuihini! Kaikki villaneuleet vielä jäivät, samoin kengät, mutta pääsinpä edes alkuun. Ensi kerralla panostan sitten niihin. :) Päivän asukuvissa shoppailuasuni ja matkaevääni. 
Ihanaa illanjatkoa sinullekin! Palaan kuviin huomenna ja esittelen uudet ostokseni hiukan tarkemmin. Nyt lähden tiskaamaan… Meillä on nimittäin myös astianpesukone hajalla, joten joudumme tekemään tiskauksen vanhanaikaisilla konsteilla… Eikös se vähän niin menekin, että kun jotain hajoaa, niin pikkuhiljaa kaikki muutkin hajoaa siitä ympäriltä. Ihmiset viimeisinä…. Heh.
Love -Miau-
]]>Joudun lähtemään tanssipuuhiin ihan kohta puoliin, mutta postaan teille vielä ennen sitä päivän asu- kuvat. 
Ylleni päivän rientoihin valitsin mustat Seppälän housut, Guessin (kulahtaneet) korkokengät, Nellyltä aikoja sitten tilaamani paidan ja HM:n vyön. Lisäksi nappasin henkarista Mexxin trenssi, jotta olisin tarjennut edes jotenkin. Jälkeenpäin tajusin, että myös huivi olisi ollut hyvä….. Ulkona tuntui olevan jo ihan älyttömän kylmät oltavat… Äh.
Masentavaa, kun kameran valoteho ei riittänyt näihin kuviin. Minulle näyttäisi olevan ihan mysteerio saada asetukset kohdilleen tällaisina pilvisinä päivinä (eli tästä eteenpäin 6 kuukautta).
Ennen kun avaudun Suomen säästä yhtään enempää, otan tanssitarvikkeeni ja juoksen. Siitä aiheesta voisin meinaan paasata loputtomiin. Oma syksyinen / talvinen selviytymiskeinoni onkin yleensä olla sisällä niin paljon, kuin mahdollista. Mitä vähemmän ulkona, sen parempi (joko mä ehdin aloittaa…?). Fuck. Nyt menoksi.
Kuulemme taas!
Love -Miau-
]]>
Noh. Sitten käy ilmi, että auto on vietävä iltapäivällä huoltoon. Jaahas. No, teen äkkiä nämä katumuotipostaukseni. Ihan helppoahan ja nopeatahan se on… Kahden tunnin kuluttua istun edelleen aamuasussa ja pakerran postausten parissa. Saan pieniä hoputuksia ja yritänkin kiirehtiä. Perhe lähtee autoliikkeeseen ennen minua, päivitän, printtaan, panikoin, meikkaan, pukeudun ja hotkaisen leivän naamariin. Juoksen toiselle autollemme ja lähden. Huh. Yksi etappi saavutettu. Syömme huoltamolla ja käymme pyöräkaupoissa. Polkupyörä jää ostamatta, mutta ostoskoriin tarttuu hoitoainetta Lumin hankaliin, mutta kauniisiin luonnonkihariin hiuksiin. 
Pääsemme kotiin ja lapset hajoavat ympäri taloa tekemään omia touhujaan. Minä kuvaan ”pikaisesti” päivän asu-kuvani ja käsittelen ne. Kello on lähes kuusi. Vielä pitäisi ehtiä leppoisasti saunaan, pitää lasten kanssa leffailta ja ainiin. Koreografioida tansseja huomiselle. Äääh! Kiirettä pitää näinkin kiireettömänä päivänä. 
Vaikkakin meillä on ollut ihana päivä. Olemme olleet perheen kanssa yhdessä, lapset on viimein tervehtyneet ja kodissa on suht siistiä. (Taidankin lopettaa läpinät tähän ja aloittaa sen koreografioinnin vielä kun lapsia ei kuulu.) Kohta alkaa kuitenkin se ”koska me katotaan se leffa” -pulina ja tottahan se on, kohta se on katsottava, jotta ehdimme ajoissa vielä nukkumaankin. (Miksen vuorokauteen voisi saada kolmea lisätuntia?)
Mahtavaista ja leppoisaa viikonlopun alkua sinulle!
Farkut -h&m / paita -h&m / trenssi -Mexx / laukku -Guess / kengät -Guess / kello -Calvin Klein / vyö -h&m
Love -Miau-
]]>
Ennen pelkäsin enemmän kuin mitään kommandopipoisia miehiä. Sellaisia, jotka murtautuvat kotiin keskellä yötä. Pelkään heitä hitusen vieläkin, mutta en enää niin paljon. Enemmän pelkään sitä, että tavallisiin vaatteisiin pukeutunut ovikellon soittaja kaivaa aseen esiin ja ampuu minut siihen.
Vaikka toisaalta koen, että jos minä väkivallan kohteena kuolisin, ei asia enää olisi minun ongelmani. Olisin poissa pelistä. Tiedoton. Delete. Mutta se mikä minua ärsyttäisi olisi lasteni, perheen ja rakkaitteni suru, jonka he joutuvat yhden ihmisen ajattelemattoman ja tyhmän teon takia kärsimään. Ei ole oikein aikaansaada kenellekään (ja vielä suht isolle joukolle) niin suurta surua, jonka toisen ihmisen älytön tappaminen aiheuttaa. Pyrin siis todellakin pysymään hengissä ja välttelemään niitä sairaita pyssy,- tai puukkomiehiä.
On se ärsyttävää, että maailma on mennyt tähän. Tavallinen, kiltti ihminen joutuu pelkäämään jotain muutakin, kuin verokarhua tai ylinopeussakkoa. Olisinpa edes jossain jengissä, joka huseeraan jotain epäilyttävää. Olisinpa tekemisissä laittomien aineiden kanssa tai myisin itseäni. Jos päättäisin elää vaarallisesti, olisi tietoinen riskeistäni joutua (helpommin) sairaiden ihmisten ja sairaan väkivallan kohteeksi. Se, että kotimatkalla tai kaupassa joudun pelkäämään, on väärin.
No, otetaanpa keksitty tilanne. Puukkomies on päälläni ja yrittää viillellä minua. Yritän tietenkin pelastautua tilanteesta (potkin munille, raavin naamaa, nipistän, puren ja mitähän vielä keksisin…). Jos siitä selviän, saatan joutua vastuuseen väkivallan käytöstä toista ihmistä kohtaan. Siis mitä!? Tietääkö kukaan enää, miten saa puolustautua? Mikä on sallitua ja mikä ei. Ymmärrän, että jos omalla puukollani tappaisin uhkaajani, saisin siitä syytteen. Vaikkakin vain puolustauduin ja pelastin oman henkeni. Ymmärrän, mutta en sitten kuitenkaan ymmärrä. Henki hengestä. Jompi kumpi meistä olisi tässä tilanteessa kuitenkin kuollut. Uhkaaja olisi saanut syystä linnatuomion (hän hyökkäsi), mutta minä puolustautuessani sain sen täysin turhasta. Jouduin vastoin tahtoani sairaaseen ja pelkäämääni tilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä. Ei ole helppoa elää tässä maailmassa. (Onneksi tilanne oli kuvitteellinen).
Voin siis parhaani mukaan keksiä keinoja, joilla vältellä pahoja tilanteita. Voin juosta karkuun, näyttää välinpitämättömältä, voin tarkkailla ympäristöäni ja ennakoida. Mutta jos kuitenkin joudun väkivallan kohteeksi, on se voi voi. Asialle ei tietenkään enää silloin voi mitään. Voi vain harmitella ja kysellä miksi. Miksi minä? Miksi juuri minä? Mutta tajuattehan, että jos se et olisi sinä, se olisi viereinen ihminen (joka on muuten myös itselleen minä). Asiaa ei pääse pakoon ja se tällaisen pelkurin on tajuttava. Juostaan siis edelleen kovaa ja tarkkaillaan sivuille ja taakse. Tehdään parhaamme ja jatketaan elämistä pelossa. Tai sitten yritetään päästä sen päälle.
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia pelosta? Olenko ainut hölmöläinen, joka pelkää väkivaltatilanteita monta kertaa päivän aikana? Kiitos vastauksestasi!
Vihreä paita H&M / huivi Zara / housut Seppälä / vyö H&M / kengät Spiritstore / laukku Guess / trenssi Mexx / kello Calvin Klein / korut &M / silmät -ruskeat ja hyvinhyvin väsyneet.
Love -Miau-
]]>Kirjoitinkin eilisessä postauksessa, että halusin käydä Pitäjänmäen fashion outletissa. Serkkuni ilmoitti että sieltä löytyy Guessin, Calvin Kleinin, Armanin ja muiden laatumerkkien vaatteita, laukkuja, kelloja, huiveja jne. huokeaan outlet- hintaan. Koska kelloni oli mennyt rikki, lähdin etsimään sieltä itselleni uutta. Haaveena oli löytää kultainen ja pyöreä Guessin malli. Sellaista ei löytynyt, mutta iskin silmäni Calvin Kleinin ihan mielettömän hienoon ja moderniin korukelloon. Hintakin oli sama kun Guessissä, joten tällainen ihanuus lähti matkaan!
Valitettavasti tän päivän kuvat jäi jotenki pimeiks. Mun luottokamerasta (Nikon J1) loppui akku juuri ennen kuvausten alkua, joten valitsin kakkosvaihtoehtoni (Nikon D 3000). Ja koska en ole kuvauksen ammattilainen, en saanut vikkelällä aikataululla haluamaani valotustilaa kameraan ja kuvat jäivät hiukan pimeiksi ja osin jopa rakeisiksi. Huomenna siis kuvaillaan taas Nikon J1:n voimin. Ja tietenkin lainaksi saamani Olympuksen! En ole vielä tarpeeksi päässyt testaamaan sitä, joten en uskaltanut rärsiä päivän asukuvia senkään kanssa. No, onhan minulla aikaa harjoitella ja testailla.
No, löytyihän sieltä outletista jotain muuttakin. Nimittäin Guessin valkoinen supersöpö (itseasiassa hyvin tavallinen) pikkulaukku. Siitä ei tässä postauksessa ole vielä juttua. Palaan valkoiseen laukkuun, kun ylläni on jotain siihen sopivaa. Valkoista laukkua olen tarvinnut ihan oikeasti, sillä käyttölaukkuni on rajoittuneet vain mustaan ja satunnaisesti punaiseen pieneen kukkalaukkuuni. Mutta kyllähän laukku asukokonaisuuteen ihan hirveästi tekee! Jos olet pukeutunut rock- henkisesti ja lähdet liikkeelle naisellisuutta ja tyylikkyyttä huokuvassa mustassa pikkulaukussa, on kokonaisuus ihan pilalla. Joten on hyvä omistaa muutamia selkeitä perusväreissä olevia erityylisiä laukkuja, joita voi sitten yhdistää eri lookkeihin ilman ristiriitoja kokonaisuuden kanssa.
Olin eilen myös niin ahkera, että kävin palauttamassa Jumbosta ostamani Guessin siniset farkut, jotka menivät polvipusseille parin käyttökerran jälkeen. Nähtäväksi jää saanko mitään hyvitykseksi. Luulisi, että niinkin isolle firmalle kuin Guess on ihan yhdentekevää antavatko he minulle hyvitykseksi jonkin toisen oman tuotteensa. Yhdet farkut sinne tänne. Kunhan asiakas pysyy tyytyväisenä ja raha firman sisällä. Sillä kyllähän asia niin on, että voisin haalia itselleni vaikka mitä siltä tuotemerkiltä! Oioioi, siis vaikka mitä! Ja niinhän minä taisin haaliakin… Näin nimittäin universumin upeimman ruskean laukun, jonka ohi en voinut kävellä! En siis vain pystynyt. En pystynyt, en pystynyt, en pystynyt! Ja vaikka rahan meno kirpaisi ihan hirveästi, tiesin että tällä hetkellä tililläni oli laukkuun vaadittava summa. Sieltä löytyi myös lainojen hoitoon tarvittava raha, laskujen hoitoon tarvittavat rahat, elämiseen menevät rahat ja niin edelleen. Eli tavallaan talouteni ei menisi nurin, jos hankkisin vielä toisenkin Guessin laukun. Sitä paitsi itseni tuntien olisin jäänyt katumaan ostamattomuuttani ja ajanut liikkeeseen toisena päivänä takaisin. Ja taas laukku olisi ollut bensarahojen verran kalliimpi. Tässä se minun kultani on. Suloisin, uniikein, herttaisin ja kaunein. 
Äh, ikävästi osuu valo noihin asukokonaisuuskuviin. Mutta joka tapauksessa, laukku on livenä vielä ihanampi! Rakastan sitä, enkä kadu sekunttiakaan sen hankintaa! Nyt minulla on tarvittavat peruslaukut. Musta, ruskea ja valkoinen. Kesä on tervetullut! 
Mä olen kulutusjuoppo. Tuhlaan rahaani silloin kun sitä on, vaikka hyvin tiedän että puolen vuoden kuluttua olemme kipeästi sen tarpeessa. En kuitenkaan kadu ostoksiani. Edes silloin kun sitä rahaa ei ole. Ei nämä nimittäin mitään turhuuksia ole. Jokainen kalliilla hankkimani merkkituote on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä ja paiskin mielelläni muutamia extratunteja töitä, jotta saan kasaan niihin tarvittavat rahat.
En osta kesäksi hienoa pihagrilliä tai polkupyörää. Emme vaihda autoamme uuteen ja kiiltävään tai sisusta kotiamme kalliilla huonekaluilla. Jokainen tekee niitä ostoksia, jotka juuri sillä hetkellä kokee tärkeiksi ja kantaa vastuun niiden hankinnasta ja rahanmenosta.
Mutta nyt minä kannan vastuuni loppupäivän aikataulusta! Vauvakutsut, here i came! Mukavaa lauantain jatkoa teillekin!
Love -Miau-
]]>
Tänään on tarkoitus laittaa töitä vauhdilla eteenpäin. Kokoan esiintymisvaatteita kevään tanssikilpailuihin, joihin koulun ryhmien kanssa lähdemme. Paljon on hankittavaa ja nettishoppailtavaa. Nähtäväksi jää kuinka maltan pitää ajatukseni ihan vaan tanssiasuissa. Toki ei olisi kamalan valitettavaa, jos tanssitilauksen yhteyteen ”vahingossa” eksyisi jotain itsellekin sopivaa. Vaikka itseasiassa. Tällä hetkellä en ihan oikeasti tarvitse mitään (paitsi valkoisen vyön ja Guessin laukun), joten yritän pysyä kovana ja shopata vain pakolliset. (Voisin aloittaa siitä laukusta…) 
On se jännä, miten ihminen voi johonkin niin pahasti hurahtaa. Vielä vuosi-kaksi sitten mua ei olis saanut kuuna päivänä haaveilemaan kalliista merkkilaukusta. Laukku oli mulle vain kassi, jossa kannoin tavarat paikasta A paikkaan B. Oli ihan yhdentekevää, minkä näköinen se oli. Nykyisin kassi on asuste. Sen pitää istua täydellisesti (tai ainakin melkein) muuhun vaatetukseen ja näyttää syötävän hyvältä. Enää en pidä tärkeänä sitä, mitä laukkuun mahtuu tai millaisia taskuja sen sisällä on. Vaihtelen sitä kuitenkin asun mukaan lähes päivittäin, jolloin on ihan sama missä lokerossa avaimet, lompakko ja puhelin on. Kunhan ne nyt jostain löytyy.
Lisäksi muoti yleisesti ottaen on alkanut kiinnostaa ihan hirveästi. Thaimaassa katselin usein fashiontv: tä ja ihailin mallien vaatteita. Lisäksi ostin pitkästä aikaa Trendilehden, joka oli nuorempana lempparini (ei se hullumpi ollut nytkään!). Luin jokaisen artikkelin ja jokaisen sivun ja yritin silloin tällöin valistaa miestäni tajuamaan, että jos hän joskus näkee minut tällaisissa ja tällaisissa vaatteissa tai aurinkolaisessa, ne on sitten muodikkaat ja in. Hahhaa! Highfashion kun kulkee tänne Porvooseen pikkuisen muotilehtiä hitaammin…
Vaikka toisaalta itse en halua olla mikään couture- tyylinen muodin edeltäkävijä. En halua leikata epäsymmetristä Lady Gaga- tukkaa, ostaa kirpparilta peltipurkkeja ja silikonipyssyä ja tuunata itselleni jotain käsittämättömiä high fashion- luomuksia. Minulle riittää se, että H&M ja Nelly on ulottuvillani, löydän inspiraatioita eri lähteistä ja toteutan pukeutumistani kotipaikkakunnalleni sopivaksi. En halua jäädä seinäruusuksi, mutta mahdottomiin ylilyönteihinkään en ole valmis tai halukas. (…ainakaan tänään. Yleensä kun jotain julistan, toteutan sen heti seuraavassa käänteessä. Heh.) No joo, ymmärtänette pointtini ja tyyliäni jo nähneenä tietänette, mitä tällä tarkoitin. 
Nyt on aika vilkuttaa ja lähteä töihin! Heippa!
Myrkynvihreä paita, H&M / huivi, Zara / shortsit, H&M / saappaat, Spiritstore / trenssi, Mexx / korut, H&M ja Cubus / laukku, Thaimaa
Love -Miau-
]]>Vaikka ei kai lumisade kaikkialle Suomea yltänyt? Eikös se ollut lähinnä etelän kiusana? No oli miten oli, nyt voidaan lopettaa puheet siitä ja keskittyä sään sijaan vaikka kuvasaaliiseen, joka onkin tällä kertaa valtava. Jos eilen ei lähtenyt, tänään meni sitäkin kovempaa.
Kävin aamupäivällä Itäväylä- lehden toimituksessa. Ihastuttava toimittaja Mia teki minusta ja bloggaamisestani jutun tulevan keskiviikon Itäväylä- lehteen. Ylleni valitsin valkoisen kauluspaidan, leopardifarkut, saappaat ja uuden trenssi. Huulet ja kynnet maalasin punaisiksi ja hiukset kietaisin ponnarille. Mitä pidät tästä kokonaisuudesta?
Yksityiskohdista. Te tarkasilmäiset lienettekin jo huomanneet, että olen sujauttanut pitsitopin valkoisen kauluspaidan alle. Päälimmäinen syy oli piilottaa nolon näköiset rintaliivit. Mutta vähänkö se toimii muutenkin kivasti! Pitsi tuo ihanan lisämausteen ja romantiikkaa asun yläosaan. Vaikka ei tämä kokonaisuus välttämättä mitään kikkailuja kaipaisikaan. Housut ovat itsessään jo niin kirjavat, että asu olisi kaunis myös pelkällä valkoisella paidalla ja sen alta näkyvillä kauniilla liiveillä. Ei kauhtuneilla, kuten minun. Hahhaaa!
Tänään mä pääsen vetämään tanssitunnit MTV Junior,- ja MTV music video- ryhmille. Heidän oma opettajansa lähti laivoille tanssimaan 6 viikon ajaksi ja ryhmien vetovastuu siirtyi mulle. Hauskaa päästä vakoilemaan mitä ryhmät on tehneet ja missä mennään. Molemmat näistä ryhmistä esiintyy myös lukuisissa kevään tapahtumissa, joten oikeastaan on enemmän kuin hyvä, että näen mitä he osaavat, kaipaavat ja tarvitsevat. Niin vaate,- aikataulu,- kuin infopuolellakin. Eli ilolla odotan iltaa! :) Kunhan tämä rakas tanssinopettaja-kollegani vielä lähettäisi tarvitsemani musiikit…. Ilman oikeita biisiversioita tunneilla on pikkuisen hailakka meininki… hehh.
Otetaanpa tänään uusiksi tämä trenssin esittely. Valitsin siis tavoistani poiketen kevättakikseni hyvin klassisen ja linjakkaan beigen trenssin. Se istuu päälleni kuin nakutettu (ainakin tietyissä kuvakulmissa…) ja tuntuu ihanan kevyeltä ja lämpimältä. Kaupan täti kehoitti hankkimaan tekstiilisuihkeen, jotta takki ei likaantuisi niin helposti. Ja ehkä se olisikin ihan hyvä hankkia. Tällaisina kausina, kun esim. auto on kurainen ja joudut vähän väliä sinne nousemaan, ei takin puhtaanapito ole helppoa. Tai kun lapset ryntäävät halaamaan päiväkodin pihalla…. En taida ottaa tätä päiväkotiin….
Nyt kiiruhdan aloittamaan päivän työt että ehdin tehdä kaiken, mitä olen suunnitellut. Huomanette allaolevista kuvistakin, että olen kiireinen ja agenttimaisella tavalla vauhdikas. (huolisikohan mikään agenttitoimisto minua kesätöihin…? Voisin liittää nämä kuvat työhakemukseen.)
Parahinta päivänjatkoa ihanat lukijani! Heittäkää ihmeessä postia minulle alla olevaan palautelaatikkoon. Ilahdun jokaisesta!
Love -Miau-
]]>Ei ollut minun päiväni. Ei todellakaan. Olin teatteritreeneissä aamupäivän ja tarkoituksena oli kuvata asukuvat niiden jälkeen. Olisin kuvanutkin, ei mulla mitään sen kummempaa ollut, mutta mä jäädyin treeneissä niin syvään jäähän, et fiilis seistä ulkokuvissa oli täysin kadotettu. Yritin kyllä sisäkuviakin, mutta mieleni oli jäätymisen jälkeen niin ärtynyt, että pieleen meni. Naama näytti ihan kamalalta, mikä tietenkin ärsytti mua vielä enemmän. Jaloissa oli Guessin uudet, mutta muotonsa menettäneet farkut (olisi pitänyt arvata, että se oli paha virhe) ja huivi, joka asuuni kuului, oli tietenkin unohtunut autoon ja auto oli muualla. Sain kyllä ponnarin avulla itseni taas muistuttamaan ihmistä, mutta asukuviin en lähtenyt. Niinpä tyytynette tuijottamaan kasvojani ja kuvittelemaan miltä mahdoin näyttää Guessin sinisissä pilleissä ja uudessa myrkyn vihreässä kauluspaidassani. 
Miksiköhän valituksen tekeminen on niin hankalaa? Istun päivät päästyäni tietokoneen äärellä ja kirjoitan. Miksen voisi saada sen verran aikaiseksi, että kirjoittaisin myös sinne Guessille ja valittaisin housuistani. Ei 120 € maksaneet farkut saa lösähtää nopeammin, kuin Cubuksen 29 € arvoiset. Ei todellakaan. Ostin kalliit housut ainoastaan siitä syystä, että ne pitäisivät muotonsa ja minulle olisi niistä pitkäksi aikaa iloa. No ei ollut. Mielummin olisin satsannut rahani Guessin ihanaan laukkuun tai kaulakoruun kuin housuihin, jotka menettävät muotonsa kahden käyttökerran jälkeen. (kyllä, olen pessyt ne kerran. Muoto palasi, mutta kesti ehkä 2 tuntia…)
Toinen vastaava juttu tapahtui hiukan ennen pääsiäistä. Ostin kaupasta mehevän mustikkatassu-munkkipussin. Ajattelin paistaa muksuilleni herkullisia pullia ja olla täydellinen äiti. Sitten huomasin, että pussi oli auennut noin 15 cm. sen takaosasta. En tajua, miten en ollut huomannut tätä. Yök. Lisäksi asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että päiväys oli mennyt vanhaksi jo tammikuussa… Eih. Siinä meni maailman parhaan äidin titteli ja perheen yhteinen munkkihetki. Tarkoitukseni oli palata kauppaan valittamaan pussista, mutta tuolla se kököttää vieläkin keittiön pöydällä. Edelleen asia kaivelee minua ja haluaisin siitä valittaa, mutta A, en ottanut kuittia mukaani ja B, jos ajan takaisin kauppaan, on minulta mennyt vähintään pullapussin verran rahaa bensoihin. Mitä järkeä siis palata? Aaarggh!
Kerroin teille hankkimastani uudesta Mexx: in trenssistä. Tänään oli tarkoitus kuvata sekin. Ja kuvasinhan minä. Mutta kaikkien huolien jälkeen ei näistäkään mitään tullut ja kuvasaldo jäi enemmän, kuin onnettomaksi. Tässä se nyt kuitenkin on. Minä ja trenssi. Minä olen se, joka on ensimmäisessä kuvassa ilman päätä. 
Lupaan olla joskus toiste parempi muotibloggaaja. Lupaan jättää pään kuviin ja olla niissä sen verran kaunis, että kasvoistani voi julkaista kuvia myös ilman aurinkolaseja. Tänään oli vain sunnuntaifreezing… Nyt viltin alle lämmittelemään, TV auki ja lapset kainaloon katsomaan Kapteeni kuokkua. Näissä tunnelmissa kohti leppoisampaa huomista!
Love -Miau-
]]>