Eilen olin tanssiryhmä Showcasen kanssa tanssikeikalla. Itse keikka meni erinomaisesti. …jos nyt ei huomioida sitä, että Tipun vyö tippui ensimmäisessä liikkeessä tai sitä, että minä takerruin tuolitanssissa takaverhoon ja melkein kaadoin koko tuolin. Hahaa.

Keikan jälkeen otimme pihalla parit yhteiskuvat, vaihdoimme pikaiset kuulumiset, laitoimme tavarat autoon ja auton ovet kiinni. Ja sitten ihmettelimme. Avaimet oli nimittäin auton takakontissa ja ovet olivat lukossa. Jes. Voittajan fiilis.

Onneksi juhlaväki oli mitä ihaninta ja meille tarjottiin kakkua. Avuliaita miehiä riitti auton ympärillä ja saimme heiltä kaiken mahdollisen rikosavun oven avaamiseen. Soittelin jo kotipuoleenkin ja kyselin vara-avainten perään, mutta koska sitäkään ei ihan heti löytynyt, keksimme mennä keikkapaikan naapurustoon kyselemään rautahenkaria, jolla voisimme tiirikoida oven auki. Sellainen löytyi ja muutaman minuutin jälkeen ovet saatiin kuin saatiinkin auki! :)

Tapahtuma oli näin jälkeenpäin ajateltuna super-vitsikäs. Varsinkin kun kaikki päättyi hyvin. Takana siis taas yksi ihana kesäkeikka Suomen kauniissa suvessa. :)

Love -Miau-

Sain eilen linkin facebook- seinälleni Timo Kokolta, joka oli ikuistanut Tanssivan Porvoon kevätnäytöksen upein valokuvin. Julkaisen täällä nyt osan otoksista.

Ihania kuvia ja ihania muistoja! <3 Ensi kautta odotellessa.

…ja sitten kampaajalle loihtimaan kesätukkaa! ;)

Love -Miau-

Päivän asu- postauksia tulee nyt selkeästi vähemmän, kuin ennen. Syy: mulla ei mun mielestä ole tähän vuodenaikaan sopivia vaatteita. Vaatekaappi on täynnä mustaa, tummanpunaista skottiruutua, painavia kankaita ja kulahtaneita kauluspaitoja. Taitaa olla taas aika virittää kevätkirppari pystyyn ja hakea kaupoista jotain mukavaa päällepantavaa. :)

Noh, jos ns. tavalliset vaatteet onkin jääneet hiukan heikommille, olen satsannut ihaniin sporttivaatteisiin. Stadiumilta mukaan on lähtenyt yhdet harmaat ja yhdet mustat treenitrikoot. Lisäksi olen ostanut pari pitkähihaista ja hengittävää treenipaitaa. Kevyt tuulitakki multa vielä puuttuu. Vaikka yritänkin järkeillä treenivaatteeni sellaisiksi, että ne soveltuvat myös Espanjan lämpöön, koen että vuoreton tuulitakki voisi olla hyvä sieläkin. En sitten tiedä… Voihan se olla, että sillä ei kesää vasten tee mitään, mutta syyskaudella ja talvella se on vallan passeli Espanjan lämpimiin lenkkeilyolosuhteisiin.

Eilen kävimme mieheni kanssa kokeilemassa Squashia. Se oli ihan hauskaa kun vauhtiin pääsi. Sali, jossa treenasimme oli aika viluinen, joten maksimi-hiet jäivät saamatta vaikka kuinka koetti juosta pallon perässä. Tänään huomaan käsissäni ja selässäni sellaisten lihasryhmien kipeytyneen, joiden en tiennyt edes olevan olemassa. Hahahaa! Ihanaa että kropassa tapahtuu!

Lisäksi huomaan, että perus salitreenit on myös purreet. Aloittamani AB Challenge (vatsoille) tuottaa pikkuhiljaa tulosta ja vatsalihakset näkyvät entistä paremmin. Nyt kun saisi vielä pepputreenit hyvään vauhtiin, niin olisin iloinen (en ole ikinä treenannut peppua… En oikeastaan ole edes tajunnut, että sitäkin voisi treenata… Hienoa. No mutta nyt.)

Tänään järjestimme tanssisalilla EK (erikoiskoulutus)- ryhmähaun koulumme nuorille oppilaille. Teetimme heille kolme erityylistä sarjaa joista yksi oli hip hoppia, toinen musikaalia ja kolmas pop:ia. Tällä kattauksella pystyimme hyvin näkemään oppilaiden valmiudet koulumme edustusryhmäksi. :)

Ihanan monipuolinen treeniviikko siis takana! <3 Nyt siirryn olohuoneeseen ja aloitan sen paljon puhumani pepputreenin. Kun kerran on vielä trikootkin yllä… :) Hauskaa viikonloppua sinulle lukijani!

Love -Miau-

Tässä on nyt pari päivää väännetty töiden ja koulun kimpussa niin ahkerasti, että korvissa soi. Onneksi asiat alkavat olla voiton puolella, joten kohta saan keskittää ajatukseni taas kaikkeen muuhun kivaan. Tässä kuvafiiliksiä eiliseltä. On lehtikuva Uusimaa-lehden artikkelista, pari kuvaa palaverikahveilta, palaverivaatteet ja pari in action-kuvaa tanssisalilta. :)

Nyt silmät painuu kiinni… Taidan ottaa sekuntin huilitauon ennen kun lähden taas illan opetuspuuhiin. Jutustelen kanssanne enemmän, kunhan nämä paksuimmat kiireet hiukan helpottavat. :)

Iloa ja aurinkoa päiväänne!

Love -Miau-

Nyt siis luvassa lupaamaani kuva,-ja videosaldoa. Ihan ensiksi pääsette kurkkaamaan kummankin ryhmän kisavedot.

I BELIVE, koreografia Mia Koponen. Sarja: Show,- ja jazztanssi, 10-15 v.

TIMBER, koreografia Diana Anttila. Sarja: Show,- ja jazztanssi, 10-15 v.

Mulle yrittämisessä on aina ollut tärkeintä omilta tunneilta saatava energia ja tanssinilo jota voin viedä eteenpäin. Mulle merkitsee paljon se, että tunteja kehutaan ja että oppilaat ylistävät tuntiemme sisältöä. Mulle ei merkitse juuri mitään raha, bisneksen tekeminen, valta tai päteminen. Olen itseasiassa bisnesnaisena aika huono. En laske tuntien kannattavuuksia oikeilla laskukaavoilla. En osaa jakaa kuluja koko vuodelle, vaan elän hetkessä. En ole perehtynyt yritykseni kirjanpitoon sen kummemmin, kiikutan vain tarvittavat kuitit asiantuntijoille sovittuihin päiviin mennessä.

Mulle merkitsee eniten oppilaat ja taitojen karttuminen. Se, että näkee silminnähden lasten ja nuorten kehityksen ja tajuaa, miten kunnianhimoisiksi nämä nuoret ovat kehittymässä. Mä haluaisin, että mun koulusta lähtisi maailmalle paljon showtanssin ammattilaisia. Heitä, joille olemme antaneet tanssilliset perustaidot, mutta myös realistisen kuvan tanssimaailmasta sen hyvine ja huonoine puolineen. Ja kun näiden nuorten esityksiä katsoo, tietää etten ole kovin kaukana tavoitteestaan! Nämä nuoret ovat kuitenkin vasta 13-15 -vuotiaita (+pari vanhempaa). Ajatelkaa! Ja vaikka voittoa ei tule, on kiistämätön tosiasia, että nämä nuoret ovat taitavia. Ja videoita katsellessani tajuan jälleen kerran, kuinka paljon rakastankaan ammattiani. <3

Tiedän, että moni kyseenalaistaa muuttoni ja tästä kaikesta luopumisen. Minäkin. Moneen kertaan. Mutta toisaalta tiedän, että kouluni toiminta tulee jatkumaan ja että pääopettajat pysyvät lesteissään. Tiedän, että nämä nuoret saavat jatkaa samojen huippuammattilaisten parissa entiseen malliinsa ja kenties saavat lisäoppeja uusiltakin opettajatulokkailta. Ja onhan omissa suunnitelmissanikin perustaa sisarkoulu Espanjaan. Ja tällöin pääsen taas jakamaan samaa, ihanaa tanssiniloa uusille lapsille ja nuorille. Eikä ole lainkaan poissuljettua, että pystyisimme järjestämään jonkinlaista yhteistyötä Espanjan ja Suomen tanssinuorten välilä. Etäisyyshän on naurettavat 4 h. ;)

Ihania filistelyjä! Ihana kevät ja ihana toivontunne! Tätä olen kaivannut.

Love -Miau-

Jessss, tanssitunnit alkaa viimein!!!!! Ihan liian pitkä oli tää loma jotenkin. Olis pitänyt aloittaa tunnit jo viikko sitten. Noh, joka tapauksessa nyt ne alkaa! Olen suunnitellut sarjat jo hyvissä ajoin ja käynyt ne vielä tänään läpi. Enköhän mä ne jo pikkuhiljaa muista vaik lahopää olenkin. Hehe.

Eilen vein salille pari laatikkoa tuoreita mandariineja. Tänään lienee tarpeen ostaa niitä vielä toinen mokoma. Näin tiistaisin sali on täynnä pikkulasten tunteja ja oppilaita on yhteensä yli sata. Eli tuskin selviämme kahdella pienellä laatikolla… :)

Nyt lähdemme käymään isälläni. Ihanaa tiistaita sinullekin!

Love -Miau-

Jos tänään lomaillaan, niin eilen siihen ei vielä suotu mahdollisuuksia. Vuosi huipentui kahteen suureen tapahtumaan, joista itselleni tärkein oli Tanssivan Porvoon joulunäytös. Päiväni alkoi klo 10, kun pääsimme koristelemaan ja järjestelemään urheiluhallin isoja tiloja. Klo 11-12.30 pidimme kenraaliharjoitukset ja itse esitys pääsi alkamaan klo 13-14. Paikalle saapui ennätysmäärä katsojia (noin 500) ja mukaan varaamani liput loppuivat lopulta kesken. Muutaman lisäpenkkirivin jälkeen  saimme kaikki katsomoon ja näytöksen käyntiin.

Tässä kuvia kenraaliharjoituksista. (itse esityksestä en ehtinyt ottamaan kuvia…)

Näytös meni kuulemani mukaan loistavasti! Kuulemani mukaan siksi, etten päässyt takahuoneesta käsin seuraamaan esityksiä. Onneksi kotona odottaa videotallenne, josta pääsen kurkkamaan kaikki tanssit! En oikeasti malta odottaa!!!

Illalla jatkoin vielä teatterille, jossa vedimme vuoden viimeisen Varieteen. Nyt on siis kaikki suuret ja aikaa vieneet prokkikset kunnilla takana. Iso huh!

Nyt viimein kohti lepoa, rauhaa ja rakkautta. Hiljentymistä, siivoilua, hyvää musiikkia ja leppoisia elokuvia. Olemme päättäneet ahmia taas Taru sormusten herrasta- trilogian, kuten joka joulu. Love it!

Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

Love –Miau-

Kotiuduin juuri tanssikeikalta ja olen ihan superväsynyt. Pian siis petiin. Mutta hiukan höpinää sitä ennen! :)

(kuvat tanssisalilta juuri ennen keikalle lähtöä. Mulla poikkeuksellisesti nuttura, koska keikka tuli vedettyä hattu päässä…)

Tosi monet esiintyjät saavat keikasta jonkun mahdottoman adrenaliini-annoksen, eivätkä he voi käydä nukkumaan pitkäänkään hetkeen vedon jälkeen. Muhun ja mun uniin keikka ei ole koskaan vaikuttanut. Kun veto on ohi, olen täysin valmis suihkuun ja petiin. Ei tuota pienintäkään ongelmaa… Joo, olen varmasti tässä asiassa tosi mummomainen, mutta sellainen mä olen. En ole bilettäjä, enkä jaksa jäädä notkumaan ja iltaa viettämään vain sosiaalisen paineen takia. Toki joskus jaksan ja joskus se on hauskaa, mutta yleensä haluan omaan rauhaan, omaan kotiin, oman tuhisevan siiliperheeni luokse.

Kun aikoinani tein paljon keikkaa ja esiinnyin laivoilla, oli ihmisten automaattinen oletus se, että me kaikki kännäämme, petämme, biletämme ja elämme sopimattomasi koko putken ajan. Oli vaikeata, jopa mahdotonta selittää ihmisille, etten se nyt ihan niin toiminut. Toki sellaisiakin tyyppejä löytyi (ja paljon löytyikin), mutta mä pysyin aina tyylilleni uskollisena. Joskus harvoin lähdin bilettämään, mutta melkein aina suuntasin keikalta hyttiin katselemaan telkkaria, lukemaan kirjoja tai ratkomaan ristikoita (noloo). Tietenkin jos joku tosi hyvä ystävä oli samalla putkella, (esim. Tipu) jäimme keikkojen jälkeen notkumaan käytäville, kahviloihin, punttisaleille, hytteihin tai muihin paikkoihin ja puhumaan kaikesta. Se oli sellaista rentoa, kivaa oleilua. Ei väkinäistä ja teennäistä.

Vaikka siis show vedetään sexysti ja pilke silmäkulmassa voin vannoa, että todellinen minä olen jotain muuta. Tavallinen, kiltti tyttö, joka rakastaa ammattiaan, mutta pitää työt töinä ja kun keikka on ohi, palaa takaisin normaaliksi ujoksi itsekseen. Niinpä siis toivon, että kaikki ne nuoret tytöt ja pojat, jotka haaveilevat show-alan ammatista, löytäisisivät itsensä ennen, kun lähtevät mukaan tähän houkutusten maailmaan. Kyllähän tarjoilla on bileitä, ilmaista viinaa, seuraa ja vislauksia. Mutta kun tajuaa sen olevan vain pintaa, yhden illan ohimenevää huumaa, osaa pitää työt irrallaan oikeasta elämästä. Siitä jossa illat vietetään puuvillapyjamassa ja villasukissa.

Omalla kohdallani koen saaneeni turpaan siitä, etten ollut bilettäjä. Näin omin silmin, kuinka viinanhajuiset kollegani saivat ne keikat, joille mun olis taitojeni puolesta pitänyt päästä. Toki se nuorena harmitti, mutta tyyliäni en oikein osannut muuttaa. Ja näin jälkeenpäin koen tehneeni sittenkin oikeat ratkaisut. Ne silloiset keikkakomeetat on tällä hetkellä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa kuin minä. Lapsettomia, perheettömiä, tekevät samaan työtä, kuin 15 vuotta sitten ja hakevat epätoivoisesti uusiin produktioihin. Joskus onnistuu, joskus ei. En tietenkään väitä, että olisin heitä parempi tai että minulla menisi lujempaa. Ei. Mutta jos jotain olen saavuttanut, niin sen, että olen saanut perheen, ja se on minusta elämässä tärkeintä! Olen päässyt luomaan uraa tanssikouluyrittäjänä ja oman tanssiryhmän vetäjänä. Teen edelleen keikkoja, mutta omilla ehdoillani. Ei jonninjoutavia treenejä keikkapaikalla 5 h ennen esityksen alkua, eikä maailman tylsintä pakkobiletystä silloin, kun siihen ei ole aikaa tai jaksamusta. Saan siis napsia työstä ne parhaan hetket ja herkullisimmat palat. Ja se sopii minulle.

Minä tulenkin aina kannustamaan meidän tanssikoulun nuoria rehtiyteen, avoimuuteen ja itseensä uskomiseen. Minä en tule jakamaan keikkapaikkoja sen mukaan kuka on paras bilettäjä tai paras kaverini, vaan sen, joka treenaa eniten, haluaa keikkailla ja olla paras, tai vaan sattuu olemaan luontaisesti karismaattinen ja taitava. En malta odottaa, että saamme joskus myös nuorista aikuisista kootun tanssiryhmän kasaan (tällä hetkellä meillä on vain +30 v. ryhmä) ja pääsemme rakentamaan yhdessä hieman erilaista ja karismaatista showta! Hyvää kannattaa odotella, eikö niin!

Mutta nyt viimein pehkuihin!

Love -Miau-

Tässä on oltu koko päivä liikenteessä, joten koneelle en ole ehtinyt. Paitsi nyt. Nytkin on jo iltamyöhä, joten en kirjoittele pitkään. Ajattelin kuitenkin jakaa palasen tanssi,- ja teatterifiiliksiä kanssanne.

Päivän vietimme Vantaan Cobellossa, joka on suomen jumalaisin huonekalukauppa. Tai no Suomen ja Suomen, mutta ainakin eteläsuomen. Ja ainakin minun mielestäni, kun en paremmastakaan tiedä. Ostimme jo eilen liikkeestä aivan ihanan valkoisen lipaston ja tänään haimme sen peräkärryllä kotiin. Sitten kiireesti meikkaamaan ja tanssisalille. Tanssisalilta minulla oli 20 minuuttia aikaa ehtiä teatterille Varietee- esitykseen. Huh huh… Ei kateeksi käy! Teatteriprokkista olisi ihan mukavaa vetää, jos sen ympärille ei kasaantuisi noin valtavia aikatauluongelmia. :/ Pääasia kuitenkin oli, että ehdin ja esitys vedettiin mallikkaasti läpi! Ja ihan kivaa oli. :)

Huomenna siirrämme leirin Vantaalle, jossa esitys on tuttuun tapaan klo 19. Tanssituntini Porvoossa loppuu poikkeuksellisesti jo klo 17.30, joten huomenna minulla pitäisi olla hyvin aikaa siirtyä teatterille, järjestää vaatteet henkareihin ja vetää jopa hetken henkeä ennen lavalle nousua. Jes! Nyt jatkan pyykkiurakkaani ja haukkaan jotain proteiinipitoista. Sitten läskit silmille.

Love -Miau-

En ole pitkään aikaan – jos koskaan – tehnyt postausta tanssisalilta, joka on kuitenkin elämäni yksi keskipisteistä. Tässä postauksessa siis fiiliskuvia salilta, jota voisi karusti kutsua myös toiseksi kodikseni. Rakensimme salin talkoovoimin muutama vuosi sitten. Kokonaisuuteen kuuluu ison salin lisäksi pienempi sali ja kaunis pukuhuone. Sisustusvaiheessa pyrin tekemään saleista niin kotoisat, kuin osasin. Sillä miksi ne eivät voisi olla yhtä tunnelmallisia, kuin esim. jonkin kauneushoitolan tilat? Miksi tanssisalien tulisi olla karuja ja kylmiä, kun kerran on mahdollisuus panostaa viihtyvyyteen, paksuihin verhoihin ja kauniisiin materiaaleihin?

Päivän kuvat on otettu illalla tanssituntien jälkeen. Tänään ohjasin Show junior (9-12 v.) ryhmää ja aikuisten Showfit- tuntia. Huomenna on vuorossa 3-4 -vuotiaat, 5-6 -vuotiaat ja show juniorit (taso 2).

Moni kyselee voiko lapsen tuoda tanssitunneille jo kaksivuotiaana. Olen aina sanonut, että miksikäs ei, jos lapsi viihtyy tunneilla ja keskittyy opetukseen. Pienten kehitys on kuitenkin äärimmäisen nopeata ja ikäherkkää juurikin tuon varhaislapsuuden aikana. Omien havaintojeni pohjalta voin todeta, että moni 2 -vuotias jättää leikin kesken siinä, kun kolmevuotiaat jatkavat harrastustaan. Toki tämä on hyvin lapsekohtaista, mutta ehkä sittenkin se 3 v. olisi parempi aloitusikä. :)

Pikkuisten tunnit on ihania! Yksikin pieni kertoi mulle tunnin alussa kaiken heidän perheen tableteistaan. Miten veljellä on tabletti, miten äidillä on tabletti ja miten siskolle ollaan hankkimassa tablettia. Toinen tulee sisään ruttuisen prinsessapiirustuksen kanssa, jossa ei ole lainkaan prinsessaa. Siinä on vain paljon sinisiä viivoja. Yksi tulee kertomaan, ettei tule ensi viikolla tunnille, koska on risteilyllä ja yksi kertoo, ettei hänellä ole vettä juomapullossa, vaan mehua. Tärkeitä juttuja! Tunnin aikana sama jatkuu. Ihan kesken balettiharjoituksen tämä tabletti-tyttö saattaa jatkaa tarinaansa perheen teknisistä laitteista ja joku kertoo menevänsä mummille yökylään. Toisinaan joku keksii painella kesken kaiken juomapullolleen. Ja kun yksi lähtee, seuraa muut perässä. Pienten kanssa on koko ajan oltava tarkkana ja keskittyneenä. Jos liikkeet menee esim. liian hankaliksi, lasten keskittyminen herpaantuu ja he alkavat tuijotella seiniä, toisiaan tai juosta ympäri salia. Pienten lasten tunnit ovat ihania ja suloisia, mutta samalla hyvin otteessaan pitäviä ja haastavia.

Aikuisten tunnit ovat myös yksiä lemppareitani. Aikuiset ei kyseenalaista, he tanssivat. Aikuiset keskittyvät ja haluavat oppia. Aikuisilta voi vaatia ja oppi menee päähän. …kunhan tarpeeksi tekee toistoja. Toki aikuisille tulee myös antaa. Tuntien tulee olla tarpeeksi monipuolisia ja vaihtelevia. Hiki pitää saada pintaan ja mitä enemmän kaloreita palaa, sen parempi. :)

Junnut on suloisia! He ovat niin täynnä intoa ja energiaa. He olettavat osaavansa kaiken ja vaativat opettajalta vaikeampia ja vaikeampia juttuja. Venyttely ei kiinnosta, koska se sattuu ja jalanheitot on tylsiä, koska kädet väsyy. Hyppyjä on kiva tehdä, sillä ne koetaan helpoiksi ja hienoiksi ja mikäpä voittaisi kärrynpyörän tai spagaatin siltä, joka on sen juuri oppinut! Junnuilta vaaditaan jo aika paljon, jolloin opettajan tulee olla koko ajan tarkkana laskujen ja rytmien kanssa. Myös liikkeitä on hiottava paljon, jotta huolella suunnitellussa koreografiassa joka toinen ei pyörähtäisi ympäri väärää kautta. Tämä ikäryhmä on opettajalle ehkä se vaativin. Halutaa paljon, mutta taidot ei ihan vielä riitä siihen, mitä pyydetään.

Rakastan työtäni sen kaikissa kiemuroissaan! Rakastan iloisia ilmeitä tunneilla ja kehitystä, jota näen kaikissa oppilaissa. Koen joskus olevani tanssitunneilla niin onnellinen, että voisin pakahtua. Toisinaan taas olen ennen tuntien alkua niin väsynyt, että voisin vaan maata X:nä lattialla ja unohtaa koko homman. Tanssissa parasta on ehdottomasti se, että kun tunnin aloittaa ja ensimmäinen lämppäsarja on tehty, on olo taas virkeä ja olen täynnä energiaa. X -fiilikset unohtuvat ja palaan siihen moodiin, johon minut selvästi on luotu. On siunaus, että saan tehdä työtä, josta lapsena unelmoin ja joka on osoittautunut minulle sopivimmaksi. <3

Love -Miau-