Olen ollut pitkätukkainen nyt jo moonen vuoden ajan. Rakastan sitä, enkä ole ajatellut luopua siitä. Silti ajatus lyhyemmästä hiusmallista aina silloin tällöin kutkuttaa. Mitä jos olisinkin upea? Mitä jos näytäisinkin siinä nuoremmalta ja viisaammalta? Ja mistä sen toisaalta tietäisi, jollei kokeilisi. ;)

Noh, en ole leikannut lyhyitä hiuksia, ei pelkoa. Olen kuitenkin leikannut tyylikkään kesätukan, jonka avulla pystyn leikkimään, miltä se näyttäisi jos se olisi lyhyt. Nyt siis mielipiteitä kehiin. Kumpi on kivempi, lyhyttukkainen Mia vai pitkätukkainen Mia?

Ja tässä pitkätukkainen vastaava:

Hih, hauska leikki! :) Eikö!

Love -Miau-

Eilen kävin luottokampaajallani Helillä. Halusin keventää paksuja ja pitkiä hiuksiani ja saada niistä kesäisen kevyet ja ilmavat. Mielessä oli JLo:n rikottu hiustyyli, joka olisi samalla helposti käsiteltävissä, mutta kuitenkin pitkä. Väriin ei tällä kertaa kajottu, sillä se on laitettu vastikää.

Tässä lopputulos. Mitä pidät uudesta tyylistäni?

Asukokonaisuudeksi valitsin HM:n valikoimista löytyneen pilkkuhamosen ja crop topin. Jalassa Converset. Tekonahkatakki on Zarasta ja laukku on Michael Kors:in. Kello Glitter, kaulakoru HM.

Olen ollut hiuksiini aivan supertyytis! Ne on juuri niin ilmavat kuin toivoinkin ja samalla pituus säilyi. Ja koska etuosan hiukset ovat lyhyehköt ja pitkä takaosa on mahdollista ”piilottaa” selkäpuolelle, voin leikitellä myös ajatuksella polkka-mallisista hiuksista. Ne ei muuten toimi mulla yhtään. ;) Musta tulee paljon vanhemman ja tylsemmän näköinen. Voin joskus näyttää. :)

No mutta, nyt jatkan kotikirpparin rakentelua. Siinä riittää puuhaa!

Love -Miau-

Jännä miten tämän kevään aikana on jäänyt paljon mielenkiintoisia postausaiheita roikkumaan. Takana on huikea Tarzan musikaali, josta en ole vielä ehtinyt sanoa sanaakaan. On legendaarinen kesäpäivägrillaus ja viime viikonlopun pääsiäisriennot. Ja tietenkin tämä tämänpäiväinen, parin viikon takainen kampaamoreissu.

Olen vauhkonnut täällä nyt useampaan otteeseen luonnollisten hiusten puolesta. Haluan kasvattaa oman värini takaisin ja unohtaa jatkuvan juurikasvun ja kikkailun eri taittoväreillä. Kävin lempikampaajani Helin (Chic, Kerava) käsittelyssä nyt siis pari viikkoa sitten. Heli laittoin päähäni läjäpäin ”hopeisia” raitoja taittamaan keltaisuutta pois ja antamaan hiuksilleni hiukan vaaleampaa ilmettä. Vaikka kuinka rakastan ruskeita hiuksia, on minun myönnyttävä totuuden edessä. En en brunette. En ole vetyperoksidiblondi. Olen hiekanharmaa ja sillä selvä. Ja siihen pyrin!

(kuvissa hiukset on paljon punaisemmat, kuin ne luonnossa onkaan… suru)

Juureen emme tällä käsittelyllä kajonneet. Omaa tukkaa on näkyvissä nyt parin-kolmen sentin verran ja annan sen jatkaa kasvamistaan. :)

Arvatkaa miten hauskaa on tietää, että kuukauden kuluttua minulla ei ole minkäänlaista juurikasvua (sillä se on siinä jo)! Ei enää ylläreitä siitä, miltä pää näyttää ja miten hiukset elävät auringossa tai pesuissa. Ahhhh! Täydellistä! Jos / kun kaipaan muutosta ilmeeseen, meikkaan eri tavalla tai pukeudun kivasti. Tai teen jonkin hauskan kampauksen. Mutta ei enää värileikkejä. Ne on nyt tältä erää ohi. :)

Love -Miau-

Kirjoitin joulukuussa artikkelin hiuksistani ja pienestä salaisuudesta, jota yritin tavalla tai toisella peitellä. Kertauksena: kyseessä oli siis hiusten värjäilystä aiheutunut hiustenkatkeilu kasvojenkehysalueella, joka tuntuu olevan maailman hankalin piiloteltava. Jos hiukseni ovat auki haituvia ei näe, mutta auta armias kun ne on ponnarilla…. Ja sillä ne on jokaikisellä tanssitunnilla…  Tilanne ei näin 4 kk myöhemmin ole helpottunut yhtään. Piilottelen karkulaisiani samaan malliin ja tuskailen niiden hidasta kasvuvauhtia. Enää pari senttiä, niin saan ne taas kiinni. Tilanteen pitäisi helpottaa kesään mennessä. Pitäisi.

Meikatessani laitoin suoristusraudan lämpenemään ja kun naama oli valmis, ajattelin suoristaa luonnonkiharat hiukseni. Sitten tulin katumapäälle. Pienenä olisin antanut toisen jalkani, jos olisin saanut kiharat hiukset. Nyt kun minulla sellaiset olisi, suoristan niitä kaksi kertaa viikossa. Logiikkaa? No ei. Olen selitellyt asiaa itselleni sillä, etten saanut täydellisiä korkkiruuveja vaan typerät ja lapselliset laine / lettikiharat. Ettei nämä nyt ole niin hienot, kuin tilasin. Mutta toisaalta on ne. Ne on eloisat, tuuheat, luonnolliset ja hauskat. Niinpä jätin suoristusraudan tältä päivältä väliin. Paitsi etuhaivenieni kohdalta. Suoristin piiloteltavat ”rumat” haivenet ensimmäistä kertaa eteen otsatukaksi ja TsÄdääm kuinka ne iskikään! Ihanat otsiksit, tarpeeksi pitkät ja harvat ja niin täydelliset!!! Uuuuuh, olenko ollut urpo tai mitä, mutta miksi olen piilotellut henkeni kaupalla maailman suloisempia otsahiuksia!? En tiedä, enkä välitä. Nyt tunnen taas olini prinsessaksi (pahasta juurikasvusta huolimatta). :)

Ponnarikin näyttää taas hauskalta! Enää mun ei tarvitse pinnittää koko päätä, nyt selvien ala,- ja sivupinnityksellä. Liikaa se on sekin, mutta hei, parempaan suuntaan mennään! :)

Asiasta juustokeittoon. Me lähdetään huomenna Espanjaan! Jeiii! Supersiistii!!! Oman kodin vuokra-asiat täällä Suomessa alkaa viimein olla selvillä, enää Espanjan päähän kaivataan selvyyttä. S on siellä parhaillaan kiertelemässä ja etsimässä meille hyviä asuntovaihtoehtoja, joista parhaita vaimo pääsee itsekin paikanpäälle ihailemaan. Sää fuengirolassa on huomisesta eteenpäin täydellinen, eli voisinko enempää innostani kertoa?! :) Hotellin ja lennot varasin Ebookersin kautta. Sain sieltä parhaan hotelli + lentoyhdistelmän. Ilman pakettia ne olisivat tulleet huomattavasti kalliimmiksi. Weard.

No mutta nyt aloitan taas koreografioinnin ja valmistaudun henkisesti huoltomiehen tuloon. Huomanette, että heti kun mies on matkoilla, alkaa huoltomiehet hiippailla nurkissa…. ;) hmy hmy.

Ihanaa torstaita sinullekin!

Love -Miau-

Kävin viimein alkuviikosta kampaajalla. Tarkoituksenani oli katkeä lähinnä inhaksi kasvanut tyvi ja taittaa punaisuutta pois. Luulin näyttäväni muuten vielä ihan siedettävältä. …kunnes istahdin kampaajan karulle penkille ja katsoin tarkemmin. Hiukseni olivat kulahtaneet, ylipitkät ja huonokuntoiset. Ilmeisesti alkuvuoden stressi näkyy niissä näinkin selvästi. Huh hei… Niinpä annoin Helille valtuudet tarttua saksiin ja leikata noin 10 cm. pituudesta. Mitä tekee pitkillä hiuksilla, jos ne roikkuvat, näyttävät rispaantuneilta ja takkuuntuvat vähän väliä?

Tässä tulos. Hiukset kiiltää, on hyväkuntoisen näköiset ja napakat! En voisi tyytyväisempi olla. :) Nyt kun vielä saisin stressini kuriin, niin ne oletettavasti säilyisivätkin kauniina……

No, mitäs sanotte? Oliko muutos parempaan päin?

Anteeksi, kun en ehdi jubailla kanssanne kauemmin. Olemme lähdössä liikenteeseen, joten on ihan pakko ottaa ja rynnätä. Palaan jutulle taas paremmalla ajalle.

Love -Miau-

1) Harrastin viime talvena pesukarhuvärjäystä.

2) Keväällä sain päähäni, että pesukarhu oli kammottava ja huippunolo. Kiiruhdin kampaajalle blondaamaan sitä.

3) Kesän edetessä blondaus oli ensin entisen pesukarhuraidan kohdalta keltainen. Piilottelin sitä salamavaloilla ja erilaisilla kampauksilla. Myöhemmin saimme taitettua keltaisuutta pois, mutta väristä tuli jauhoisen vaalea. Ei siis luonnollisen kiiltävä. Piilottelin jauhohiuksia pehmeän kiharan sisällä ja sukkakiharat olivatkin kesän lempikampaukseni.

4) Syksyllä sain piilottelusta tarpeekseni ja vedin koko päähän beigen värin.

5) Ja kun tuli taas aika kunnostaa beiget hiukseni kampaajalla, halusin hiuksistani vielä hiukan ruskeammat.

6) Ja kun juuri näissä ruskeissa hiuksissa kasvoi entistä vahvemmin esille, halusin palata kohtaan 4, eli beigeen sävyyn. …ja sehän onkin helpommin sanottu kuin tehty.

7) Nyt tilanne on siis tämä:

Hiukseni ovat mukavan ruskeat (ehkä hiukan liikaa punaisuuteen taittuvat), mutta ihan kivat. Juurikasvu on silmiinpistävä, mutta siihen on tulossa helpotusta 7.1.

…te mietitte nyt varmaan, miksi postauksen nimi on ”Salaisuus”. Huoh…. Noh, jos ulkokuori onkin taas ihan kaunis ja päällisin päin kaikki vaikuttaa hyvältä, voin kertoa teille, että taaskaan ihan niin ei ole…. Moni kakku on päältä kaunis, mutta entäs kun kurkataan pintaa syvemmälle…?

8)

Sillä lailla. Huomanette, että koko se alue, jossa tämä ihastuttava pesukarhuraita joskus oli, on palanut pois. Kasvojani kehystää tällä kertaa naurettava katkenneiden hiusten kehä, jota ei kunnolla saa edes ponnarille. Tällä hetkellä piilottelen aluetta pinneillä ja pannoilla ja yritän viihtyä hiukset auki niin paljon, kuin suinkin mahdollista.

Että näin. Siinä nolohko salaisuuteni. Saa nauraa. Itsehän olen tilanteen aiheuttanut sekopäisellä värjäämisvimmallani. Jos jotain hyvääkin haluaa aiheesta kaivaa, niin ehkä sen, että kamallalla höyhenpäälläni voin toimia nuorille varoittavana esimerkkinä. Älkää hyvät nuoret IKINÄ lähtekö hiusten radikaaleihin värjäyskierteisiin! Niistä ei seuraa niin mitään hyvää! Jos jotain on pakko päähänsä laittaa, niin muutamia raitoja. Mutta välttäkää näitä suuria ja jatkuvia muutoksia….. Ihan oikeasti.

Parasta uutta vuotta kaikille lukijoilleni! Ensi vuonna jatketaan!

Love -Miau-

Meillä on tänään huippu ilta! S on rakentanut pihallemme ison valkokankaan ja tarkoituksena on katsoa kavereiden kanssa ulkoilmaelokuvaa, syödä poppareita, makkaraa ja maistella viiniä. Lapset ajamme yökylään, joten pääsemme rentoutumaan ihan vain aikuisten kesken. Kävimme pikaisesti kaupoilla hommaamassa tarvittavia sapuskoja, äänentoistolaitteita ja muuta mahdollista tilpehööriä. Liikenteeseen lähdin kesäisessä mekossani ja uusissa syyskengissäni.

Alkava viikonloppu tulee olemaan täynnä vilskettä! Rakkaat esikoululaisemme täyttivät eilen 6-vuotta ja viikonloppuna juhlimme heitä useampaan otteeseen. Lisäksi huomenna lupasin emännöidä Tuppervare-kutsuja, joten tuleva viikonloppu näyttäisi olevan aikamoinen. Ihan varmasti hauska, mutta kokkailuineen ja siivoiluineen myös hyvin raskas.

Tarjoiluiden miettiminen juhliin on aina aikamoinen urakka. En kuitenkaan haluaisi tarjota joka vuosi ihan samoja juttuja, vaikka muutamia pravuureita onkin kiva toistaa. Omia lemppareitani on suklaiset mutakakut. Lisäksi iso suklaakakku-marenki on osoittautunut aika monien juhlien pelastukseksi. Jännää nähdä mitä tällä kertaa keksimme. (Mitään en siis ole vielä ostanut tai suunnitellut…)

Nyt lähden siivouspuuhiin, jotta saan talon kauniiksi iltaan mennessä. Mahtavaista perjantai-iltaa sinullekin!

Love -Miau-

Huomaan olevani ihan holtiton bannerinvaihtelija, vaikka en itse arvostakaan sitä piirrettä bloggaajissa. Tällä kertaa syynä oli tietenkin uusi tukka ja uusi ilme. Minkäs sille siis mahtaa. Jos on holtiton tukan muuntelija, täytyy olla myös holtiton bannerin vaihtaja. Ilmiselvää.

Yleensä uudet bannerit on syntyneet suht helpolla. Olen räpsinyt kuvat ja korvannut vanhan uudella. Tälläkin kertaa tilanne olisi ollut sama, jos olisin löytänyt kuvakavalkadista useamman silmää miellyttävän otoksen ja olisin tajunnut pitää käteni kurissa. Nyt useissa kuvissa käteni oli vyötäröllä, jolloin sen liittäminen banneriin tuntui mahdottomalta (tein sen kuitenkin vaikka tiedän, ettei torsoja saisi käyttää…).

Voi olla, että kyllästyn piankin uuteen banneriini, sillä en itse pidä sitä millään lailla täydellisenä. Edellinen oli minusta kivempi. Mutta nyt mennään tällä.

Mitä mieltä sinä olet? Oliko muutos hyvä vai mentiinkö metsään?

Love -Miau-

Mitenköhän ihminen silleen tuppaakin pelleilemäänkin hiustensa kanssa? (Käytän sanaa ”ihminen” siksi, ettei kukaan tajuaisi, että tarkoitan itseäni). Minäkin valitsin aikoinani päähäni kahta eri väriä. Milloin se oli oranssi-valkoinen (ette onneksi nähneet niitä kuvia) ja milloin ruskea-valkoinen. Olin kuin olisin joku raidallinen kissa. Äh ja ei. Tällainen tasainen ja selkeä väri on kyllä niin paras! Ei huolta läikistä tai juurikasvuista ja pahimmassa / kiireisimmässä / köyhimmässä tapauksessa värin voi uusia jopa itse kotona.

Huomaan nyt, että näihin hiuksiin sopii aina kivasti värikkäämmät sävyt, kuten lila, fuksia, turkoosi jne. Kaivelinkin tänään niiden toivossa vaatekaappiani, mutta se oli täynnä mustaa, valkoista, sinistä, harmaata ja beigeä. Siellä ei oikeasti roikkunut yhtään värikästä vaatekappaletta (paitsi yksi tanssitoppi). OHO. Eli, toisinsanoen mun on pakko lähteä shoppailemaan uusia vaatteita uusiin hiuksiin. Enkä kuuntele vastaväitteitä, sillä silloin kun ihmisen on pakko, niin hänen on pakko. Että heippa! Pakkaankin tästä kassini ja kiiruhdan kaupoille.

Vitsi vitsi. En mä mihinkään kirmaa. Ajan kanssa sitten uusia vaatteita. Mutta nyt päivän muihin touhuihin! Ihaninta keskiviikon jatkoa sinulle!

Love -Miau-

Voihan venäjä, tanssikausi alkaa tänään! Olen ennakkovalmistellut onneksi kaiken huolella, joten tänään tehtävikseni jäi vain katukylttien laittaminen ja muutamien pikkujuttujen toimittaminen salille. Siitä se taas alkaa, kausi täynnä oppimista, onnistumisia, haasteita ja ankaraa ahertamista. Jänskää!!!!

Päivän asuksi valitsin (ensiksi) ihanan uuden villapaitani ja leopardi-kuosiset farkut. Kun olin aikani poseerannut villapaidassani, olin litimärkä ja totaalisen tuskissani. Eli tällä asulla en kuvista huolimatta sitten lähtenytkään liikenteeseen. Odottakoon villapaita vielä hetken hiukan syksyisempiä kelejä.

Ajatukset karkas nyt ihan täysin…. Kävi nimittäin niin, et lapset tuli äsken eskarista kotiin ja molemmilla oli mukanaan piirustusyllätykset. Nooa antoi ensin omansa. S:n puhelin soi, se meni vastaamaan. Mä tulin nopeasti tekemään tätä päivitystäni. Sit kuulen yläkerrasta Lumin itkua. Kysyin, mikä on hätänä. Ei vastausta. Lähden katsomaan, niin prinsessa makaa yläkerran lattialla hiukan ryppyinen piirustus vierellään ja itkee kuin viimeistä päivää. Tiesinhän mä mikä sen itkun aiheutti ja yritin kaikkeni lohduttaakseni häntä. On se jännä, miten pieni voi ottaa niin raskaasti yhden hiukan ryppyisen piirustuspaperin. Vaikka ymmärränhän minä, että toisella on ollut kova vaiva vääntää upea työ ja lisäksi jännityshetkensä antaa se ns. yllätyksenä. Ja jos siihen vielä on ilmaantunut yllättäviä ryppyjä, niin harmittaahan sellainen…. Onneksi näin aikuisena on jo oppinut hyväksymän tällaiset ”pienet” vastoinkäymiset. Omat paperini rypistyvät aina kulmista ja eikä elämä todellakaan mene niinkuin on suunnitellut ja haaveillut. Onneksi vastoinkäymisiä on oppinut sietämään ja vaikka ne aina satuttaakin, tietää, että seuraavana päivänä asiat näkee taas hiukan kirkkaammassa valossa.

Oikeastaan valehtelen teille. Mulle on käynyt nimittäin ihan kamala juttu, joka ei todellakaan näytä yhtään paremmalta huomisen päivän valossa. Veikkaan, että pahenee vaan….. Teen tästä epämiellyttävästä asiasta ihan oman postauksen. Varoitan jo nyt, on täysin omalla vastuullanne lukea se. Postaus tulee olemaan epämiellyttävä ja hirveä. En toivo kenellekään samaa kohtaloa.

Näihin kuviin. Palataan kaverit!

Love -Miau-