Postauksen päivän asu- kuvat on otettu eilen leiripäivän päätteeksi, kun päätimme lähteä lasten kanssa Hoploppiin. Olin todella, siis oikeasti todella väsynyt, joten liian tarkasti kokonaisuutta ei kannata tuijotella. Tarkoituksena oli olla Hoplopin huomaamattomin ja tiukkapipoisin äiti, jonka nuttura oli niitattu päähän tuhannella pinnillä ja hiuslakalla.

Nutturakampaus oli vielä vuosi sitten mun lempikampaus. Näytin siinä mielestäni mahtavalta! En tajua mitä mulle on tapahtunut, mutta jotenkin tällä hetkellä se ei lähde lainkaan. Koen näyttäväni kivalta ainoastaan hiukset auki (kuten olette ehkä huomanneet. Missä on nuttura,- tai ponnarikuvaukset….?), mikä on erittäin ihmeellistä ottaen huomioon, että olen 32:n elinvuoteni (fuck, onko niitä tosiaan jo niin monta?) aikana näyttänyt aina kivemmalta ponnarilla, kuin hiukset auki. Toisin on näemmä nyt……

Tein viime vuoden marraskuussa postauksen äitini syntymäpäivämatkalta New Yorkista. Käytin matkalla lähes joka päivä nutturakampausta. Muutamien blogimuuttojen takia kaikki tämän postauksen kuvat hävisivät, mutta tulen uusimaan ne piakkoin. Lisäsin matkalta muutaman nutturakuvan alle. Katsokaa nyt itsekin! Miksi olen näissä nutturakuvissa paljon kauniimpi kuin nyt? Meikki on kuitenkin suht sama, en ole lihonnut tai laihtunut, en ole sen ruskeampi kuin nyt. Okei, eilisen postauksen kulmakarvat olivat hiukan holtittomat ja onhan hiukset muuttaneet väriä. Mutta voiko se nyt todella vaikuttaa noin paljon? Ilmeisesti voi…

Tsemppaan huomiseen nutturalookkiini niin paljon, ettette tiedäkään. Saatan olla jopa kauniimpi, kuin Nycin matkallamme (as if). Pakko se on ainakin yrittää, haluan tästä nutturasta taas lempikampauksen, sillä se on helppo, selkeä ja pitää karvat poissa naamalta.

Nyt lähden kauneus-saunaan, läträän kasvoilleni täydellisiä voiteita ja teen oloni autuaaksi. Haluan näyttää huomisessa nutturassani myös sisältä päin leväneeltä. (ettekä sitten naura ainakaan kovasti, jos en olekaan upea. Pakko se on kuitenkin yrittää…)

Ihanaa ja virkistävää iltahetkeä sinullekin!

Muisku -Miau-

Tänään pääsette taas valmistautumaan kanssani päivän koetoksiin. Teen videolla supernopean nutturan ja esittelen päivän asuni. Toivottavasti pidät videostani!

Ihanaa viikonlopun alkua sinulle!

Love -Miau-

Tänään kävimme lasten kanssa tapaamaan hyvää ystävääni, joka on synnyttänyt neljännen lapsensa noin kuukausi sitten. Kävin viimeksi moikkaamassa heitä sairaalassa, joten nyt oli jo korkea aika tehdä uusi visiitti.

Ylleni valitsin ihanan rennon ja ihoa täydellisesti hyväilevän mekon, jonka olen joskus löytänyt H&M:ltä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan mokomaa, pehmoisempaa asua saa hakea! Istuessani pieni vauva sylissä, tulin miettineeksi äitien pukeutumista. Onhan selvää että äidin, joka touhuilee koko päivän sottaavan lapsen kanssa, tulee olla yllään jotain sellaista, jonka kanssa päivästä selviää. Vaate ei saa kiristää, sen tulee mukailla jatkuvaa menoa ja antaa periksi myös lialle ja pienille tahroille. Liian korea ei siis tietenkään sovi olla, joten ilokseni olen huomannut, että tämän hetken muodista löytyy paljon sekä kauniita, että käytännöllisiä asuvaihtoehtoja myös menevään vauva-arkeen. Jos siis joskus haluaa poiketa t-paita ja legginssit-linjasta, voi ylleen vetäistä esim. kauniin peplumin ja farkku,- tai kangas shortsit. Tietenkin kaikki hameet ja mekot toimivat.  Samoin haalaripuvut, joita löytyy sekä pitkälahkeisina että lyhyinä ja shortsimallisina. Päälläni oleva maximekko toimii myös aivan loistavasti. Eikun rohkeutta ja mielikuvitusta asuvalintoihin! Omaa oloa piristää kummasti, kun peilistä kurkkaa nuutuneen olemuksen sijasta raikas ja hyvinpukeutunut kotiäiti. :)

Mä menen nyt poimimaan mansikoita, niitä on koko pihapenki täynnä. Ihanaa illan jatkoa!

Love -Miau-

Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen saan aikaiseksi tosiaankin oikein kauniin (ei tällä vielä häihin lähdettäisi, mutta suunta on oikea…) niskanutturan. Koska en omista umpinaista nutturadonitsia, laitoin normaalin. Lisäksi laitoin pitkään tukkani niskaponnarin lisäksi toisen ponnarin latvaan, jotta ne eivät olisi karanneet nutturan ulkopuolelle. Väkertämiseen meni arviolta 2 minuuttia, pinneihin ehkä 5, sillä jouduin korjailemaan niitä muutamaan kertaan. Kun minusta tulee hyvä, teen aiheesta videon. Vaikka asukuvissa näytinkin omasta mielestäni (edestä katsottuna) aivan liian pienipäiseltä, on nuttura hauskaa vaihtelua avonaisille hiuksille. Vai mitä mieltä sinä olet?

Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3

Love -Miau-

Okei, myönnetään. Mulla on tauti. Sen nimi on shopaholic. Rakastan shoppaamista yli kaiken ja voisin kyllästymättä tehdä sitä koko ajan. Vaikka olisin koko päivän kierrellyt kaupoissa, saatan illalla viettää vielä muutamia tunteja nettikaupoissa. Kun herään ja olen aamiaisella, aloitan miettimään mitä päivällä tulisi tehdä. Monesti siihen liittyy ”pakollinen” tarve käydä jossain kaupassa. Ihan mikä vaan kelpaa. Ruokakauppakin toisinaan. Minusta on vaan niin ihanaa lastata uutta tavaraa ostoskärryyn ja tietää, että pian ne on omia.

Minulla on myös toinen ongelma. Rahattomuus. En ole lainkaan rikas ja joudun väenvängällä keksimään keinoja, mistä saisin ostosrahaa. Milloin tekaisen kasaan jonkin tanssitapahtuman, milloin teen pikakauppaa pörssissä, milloin suunnittelen pihakirppiksiä ja milloin laitan tuotteita myyntiin huutonettiin. En siis tavallaan ole täysin holtiton törsääjä, sillä koen ansaitsevani puhtaalla ja ylimääräisellä työllä kaikki ne rahat, jotka shoppailuun käytän.

Noh, on minulla myös kolmaskin ongelma. Olen erittäin hyvä valehtelemaan itselleni. Keksin mitä uskottavampia tekosyitä ja pakottavia tarpeita lähteä ostoksille, vaikka edellisenä iltana olisin vakuuttunut, etten enää tarvitse mitään. Tuo tarvita- sanakin on niin hassu. Onnistun selittämään itselleni kerta toisensa jälkeen, että ihan tosiaan muka tarvitsisin jotain tuotetta! Tälläkin hetkellä tarvitsen harmaat legginssit ja lohen värisen peplumin. Siis TARVITSEN. Etsin niitä kaupoista ihan hulluna mutten löytänyt. Melkein kiukustuin! (Unohda sana melkein. Minä kiukustuin…)

Toisaalta haluan myös puolustella meitä shopaholiceja. Otetaan esimerkiksi tämä asu viikonlopulta:Ostamani toppi on niin lyhyt, että se tarvitsee seurakseen vyötärölle saakka nousevan alaosan. Minulla on niitä kolme. Kaksi mustaa mekkoa (joista toinen on kauhtunut ja ikiryppyinen ja toisesta aukeaa selän puolelta napit) ja yksi harmaa-musta-ruudullinen, eikä sovi lainkaan topin kanssa. Kaikissa on siis jotain vikaa. Niinpä minä ihan oikeasti tarvitsen topin kanssa (joka on supermuodikas ja ihanan naisellinen!) eri värisiä ja mallisia alaosia, jotta sitä voisi käyttää useiden eri yhdistelmien kanssa moneen kertaan! Lisäksi tarvitsen asukokonaisuuteen sopivat kengät ja koska Suomessa on iltaisin viileätä, tarvitsin myös takin (takki minulta toki löytyi itseltänikin). Miltä teistä näyttäisi, jos yhdistäisin asuun suomisandaalit ja tuulitakin? On minulla onneksi myös hyviä puolia. Olen erittäin hyvä hintavertailemaan tuotteita ja kalliit, minulle selvästi ylihintaiset tavarat jätän hyllylle (paitsi kerran, kun ostin saman päivän aikana 2 Guessin laukkua ja Calvin Kleinin kellon. Mutta siihenkin minulla oli erittäin hyvät tekosyyt.) Osaan siis oikeasti katsoa mitä ostan ja millä hinnalla. Määriä voisi toki hiukan rajoittaa… Siksipä meillä kai vielä onkin voita ja juustoa leivän päällä sen sijaan, että siihen ladottaisiin huonoksi todettuja huiveja. ;)

Syy miksi aloitin tällä aiheella on tämän päiväinen shoppailureissu (ylläri). Tipu kertoi minulle nähneensä Zaran nettikaupassa aivan ihania wedgeseitä ja ajattelimme pikaisesti käydä kurkkaamassa valikoimaa. Lähdin liikenteeseen Thaimaasta ostamissani lököhousuissa ja Guessin mustassa topissa. Jaloissa oli Björn Borgin wedgesit. Asuani en ehtinyt sen kummemmin suunnitella, sillä lähtö tuli loppupeleissä aivan puskista.

Hiukseni kietaisin nopealle nutturalle. Tällä kertaa tarpeenani oli löytää mustat wedgesit, kaunis yöasu ja ne harmaat legginssit, sekä peplum. Jumbon liikkeet tuottivat aluksi aivan mielettömän pettymyksen. Olisikohan ollut 3 ensimmäistä kauppaa, kun mitään ei tarttunut matkaan. Neljännestä lähti rannekoru 1 eurolla. Bik Bokista löysin ilokseni sinisen peplumin ja alennuksesta vielä kauniin valkoisen topin. Seppälästä löysin yöasun ja H&M: ltä saimme aamutakit. Paras löytö oli kuitenkin Brand Gallerystä. Minulla oli liikkeeseen 125 € arvoinen lahjakortti, jonka olin saanut yhdestä epäonnistuneesta farkkuostoksesta. Löysin liikkeestä maailman suloisimmat Armanyn kengät! Oikea hinta oli 199 €, mutta ne oltiin alennettu 139 €: n. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kengät istuu minulle kuin sandaalit ja niillä on niin hyvä kävellä! Korot ja remmit on aitoa nahkaa ja ne on niin pehmeät. Love!!! Niinpä tuhlasin lahjakorttini Armaneihin ja poistuimme lopulta onnellisena kohti kotia. Taas oli kertakaikkisen suuri nautinto shoppailla! En malta odottaa, että pääsen pitämään uusia kenkiäni huomenna. 

Ihanaa viikon jatkoa!

Love -Miau-

En muuten kertonut koulupäivästäni vielä mitään. Aloitin siis yritysjohdon erikoisammattitutkinnon suorittamisen Markkinointi-instituutissa. Koulutuspäivä alkoi Helsingissä klo 9.00 ja päättyi klo 15.30. Jouduin kuitenkin livahtamaan paikalta jo klo 15.00, kun piti ehtiä illan tanssitreeneihin. No, luokassa oli 20 oppilasta. Keski-ikä jotain 40 v. Porukka oli enemmän ja vähemmän suurjohtajia suomen yritysmaailmasta. Ja sitten siellä olin minä. Taiteellinen, punahuulinen, kevyen kepeällä maalaisjärjellä asioita selviävä tyttönen. Ensimmäisenä esittelimme itsemme ja kerroimme mitä kurssilta haemme. Lisäksi jouduimme kertomaan ketä johtajaa ihailimme. Löi hiukan tyhjää sen kysymyksen kohdalla… Olen ollut töissä lukuisissa eri firmoissa, mutta aikaisemmat työni ovat olleet joko lyhytkestoisia kesätöitä tai showmaailman keikkatöitä, joiden työnantajia en välttämättä niin kauheasti arvosta. Sain kuitenkin esittelyn jotenkuten hoidettua ja paniikin alla onnistuin keksimään hyvää sanottavaa yhdestä nuoruuden aikaisesta pomostani (joka ihan oikeasti oli hyvä johtaja). Esittelyjen jälkeen luennoitsija aloitti kertomalla koulutuksen opetussisällöistä monotonisella äänellä. ”Yritysmaailman instansseihin kuuluu itsensä laaja-alainen kehittäminen globaalin markkinatilanteen mukaisesti. Joudutte tekemään työyhteisössänne näyttötutkintoja, jotka näyttöjenarvioitsijat tulevat arvioimaan. Teette näyttösuoritteista universaalit työsuoritetoteutukset yhdessä näyttöjenarvioitsijoiden kanssa ja raportoitte tuloksista omnettiin.” Kuuntelin tätä lounaaseen saakka. Söin hiljaisuuden vallitessa ja palasin tunnille. ”ihmisen globaalissa kehitysverkostossa on asioita, joita kompakti tietoturvayhteisö valvoo. Johtajan on selvitettävä laajassa mittakaavassa omat ja työyhteisön kehitystarpeet ja toteutettava niitä yhteistyössä valvovien instanssien kanssa.” Siis ihan sama, jos olisin ollut venäjän tai latinan tunnilla. Kun kello oli kaksi, eikä mulla ollut hajuakaan mitä tulemme oppimaan, uskalsin avata suuni. Viittasin kevyesti ja pahoitellen ilmoitin, etten ollut ymmärtänyt mitä ihan oikeasti kurssilla teemme? Siis mistä aloitamme, onko meillä oppimateriaalia, montako kurssia suoritamme jne. jne. Vastapäätä hengähdettiin ja todettiin, ettei kysymys todellakaan ollut tyhmä, vaan enemmän kuin aiheellinen. Ei hänkään ollut ymmärtänyt mistä koko hommassa oli kyse. Niinpä tunnelma vapautui. Luokassa virisi nauru ja helpottunut keskustelu kaiken maailman monimutkaisista akateemisista termeistä, joita emme olleet ymmärtäneet tai aiemmin kuulleet. Saimme selville, että esimerkiksi ”näyttötutkinnolla” tarkoitettiin tavallista työpaikan palaveria tai että ”arvioitsija” oli kuka tahansa oman työpaikan työntekijä, joka on mukana palaverissa. Helppoja juttuja, jotka on piilotettu monimutkaisten termien taakse. Typerää.Olen todennut monesti ennenkin, ettei maalaisjärjen käyttöä pidä nolostella. Se on itseasiassa erittäin kova kortti maailmassa, jossa elämme loppupeleissä täysin tavallisten ihmisten kanssa. Olkoonkin koulutusta taustalla, kovia työkomennuksia, upean kuuloisia projekteja ja ulkomaanmatkoja, mutta aina tulee niitä hetkiä, kun putoat kelkasta, etkä tajua mistä puhutaan. Olenhan minäkin oman alani expertti, en siis yhtään huonompi, kuin jonkin toisen alan tekijä, mutta kaikessa emme voi pärjätä. Silloin on kysyttävä ja kyseenalaistettava. Ja sitten pääsemme eteenpäin. Jokatapauksessa, ensimmäinen koulupäivä on siis takana. Seuraavalla kerralla tapaan ohjaajan kanssa kahden ja suunnittelemme minulle räätälöidyn koulutusohjelman. Eiköhän se siitä aukea, kun pääsee sanahirviöistä eroon ja sellaisten projektien kimppuun, joissa minä olen ihan oikeasti hyvä ja jotka ovat sitä ominta alaani.

Mukavaa päivää sinulle!

Love -Miau-

Olen niin rakastunut uuteen tyyliin tehdä nutturaa, että ajattelin jakaa vinkkini myös kanssanne. Tässä kuva miltä nuttura näyttää valmiina.

Tästä pääset Tutorialiin. Mukavia nutturantekohetkiä![youtube=http://www.youtube.com/watch?v=NhrkwtBuK_o]Love -Miau-

Ajattelin tehdä teille videotutorialin yhdestä lempikampauksestasi. Olen käyttänyt sitä ties missä. Niin kotoisissa, kuin juhlavissakin tilanteissa. :) Kampaus on helppo ja nopea tehdä, eikä haittaa jos se on hiukan ”räjähtänyt”.

Tässä muutamia kuvia kampauksesta.

TÄSSÄ TUTORIAL-VIDEO:[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=bMvsnTUYzE4&feature=youtu.be]

Mukavaa lauantaita ja onnistuneita nutturahetkiä!

Love -Miau-

Eilen oli kiva ilta! Pelailtiin pelejä, syötiin hyvin, ulkoiltiin ja höpöteltiin. Ainoana verona on ollut pieni väsymys, jota nyt podetaan pois illan esitysten edestä. Kaksi näytöstä jäljellä, sitten se on ohi ja taas yksi etappa on saatu päätökseen.

Tässä eilinen juustotarjotin. Kahdelle. Tai no viinit oli neljälle. Äitini pyysi että tekisin hänelle Suomen lipun itsenäisyyspäivän juhlia varten. Hänellä on tapana laittaa lasten tekemät liput kukka-asetelmaan juhlapäivän ajaksi. Äidiltäni löytyi veljieni tekemät liput, mutta minun uupui. En tituleeraisi itseäni askartelijaksi, joten työhön ryhtyminen osoittautui vastenmieliseksi. Pakon edessä sain jotain paperille ja olin enemmän kuin tyytyväinen aikaansaapuuteeni. (…Jälkeenpäin kuulin, että minun lippuni olikin tallessa ja toisen veljistäni uupui. Hän kieltäytyi tekemästä uutta.)Testasin eilen uutta nutturadonitsiani ja rakastuin siihen totaallisesti! Jollei tänään olisi esitystä ja kiharruspakkoa, olisin esitellyt vehkeen teille lähemmin. Mitä pidät nutturastani? Sen tekemiseen meni ehkä minuutti. :)Nyt vaikenen ja alan leikkimään lasteni kanssa.

Love -Miau-

Ihanaa itsenäisyyspäivää jokaiselle! Meille on kohta tulossa vieraita, miten mukava ilta onkaan tiedossa! Näiden ystävien kanssa pelailemme paljon lauta,- ja korttipelejä. Tänään on tarkoituksena kokeilla ainakin klassista Pekka-peliä. Lapset saivat sen joulupukilta ja mikä onkaan mukavampaa lentokoneviihdettä (sitten kun sen aika on), kuin pieneen menevät pelit.

Tänään on ollut siivous, pyykkäys ja pakkauspäivä. Tavaraa on joka puolella ja kaikki on vielä hujan hajan. Onneksi saamme vieraita, oli pakko laittaa tupa siistiksi ja itsenäisyyspäivän vastaanotto-kuntoon. Meillä on myös epäviralliset pukeutumisjuhlat. Epäviralliset siinä mielessä, että asiasta on mainittu ehkä kerran. Ohimennen. Minä olen laittautunut itseni varmuudeksi oikein tyylikkääksi. (Tällä porukalla ei haittaa, vaikka tulisi vahvoja ylilyöntejä ja myötähäpeä-hetkiä. Niitä tulee kuitenkin ja niihin on totuttu). Ostin muutama vuosi sitten mieheni kolmekymppisille sinisen silkkihameen ja mustan paidan. Nämä ovat tarpeeksi tyylikkäät tämänkin illan teemaan. Hiuksiin laitoin ihanan nutturan. Ruokana popsimme karjalanpaistia. Lisäksi on juustoja ja punaviiniä. Jälkkärinä on nameja ja joulutorttuja. Eiköhän me vatsamme saada täyteen.Eilisestä. Kävimme katsomassa Lumin esityksen Tapiolasalissa Espoossa. Esitys oli aivan ihana ja pienokaisemme esiintyi niin hienosti! Sain videokuvattua kenraaliharjoituksen, onneksi. Kun yritin kuvata esityksen, kamera rutisi ja ilmoitti: ”Objektiivivirhe. Ota yhteys valtuutettuun Nikon-huoltoon”. Että silleen. Kiva ajoitus. Nikon J1 kamerani on ostettu viime keväänä, eli siinä on edelleen täysi takuu. Se ei olekkaan ongelma, vaan se että kameraa ei ehditä saada huoltoon ja Thaimaan matkalle millään konstilla. Huomenna on ainut ja viimeinen päivä huoltaa kameraa, eikä se riitä. Onneksi ystäväni Nani on ammattivalokuvaaja ja saan häneltä lainaksi hänen vanhan järkkärinsä. Jollemme sitten onnistu korjaamaan omaani. On aika tehdä viimeiset juhlavalmistelut ennen vieraiden saapumista. Nauttikaa illasta, linnanjuhlista, lumesta ja rauhasta!

Love -Miau-