Tänään suunnitteilla olleet treffit meni pipariksi. Olin pukeutunut oikein vetäväksi ja oloni oli kaikista viikonlopun aikana velloneista pahoista fiiliksistä (työjuttuja, teitä ei kiinnosta) huolimatta odottavaiset. No, koska treffit ei sitten toteutuneetkaan, jouduin kokoamaan luuni kahvilan penkeiltä, nyökyttelemään nolot hyvästit tarjoilijoille ja suuntaamaan takaisin kotiin. Ja tässä ollaan. Kamerallinen ylivalottuneita valokuvia täynnä ja sama latistunut fiilis päällä. Heh. Taidan siirtyä piristys-suunnitelmaan B, netflix. Drop Dead Diva kun ei petä ja toimii varmana hyvän olon aiheuttajana! :) Illalla ehkä salille ja jos sen lisäksi vaikka kokkaisi jotain hyvää syötävää, kun S:kin tulee ajoissa kotiin. Hymm, nyt rupesin heti virkistymään! <3
Päivän asun jättikauluspaidan löysin viime viikolla Cubuksesta. Se on mielestäni todella vitsikäs. Iso ja ihana, sellainen johon on mukava hukkua. Kietaisin pienet solmut paidan helmoihin, sillä se antaa sille hauskaa pussimaisuutta.
Mutta nyt nappaan evästä jääkaapista ja pidän pienen tauon ennen kun jatkan töitä. Ihaninta viikon alkua sinulle!
Ps. Fit-lehden saa nyt super-edullisesti TÄMÄN LINKIN kautta. 6 numeroa vain 21,90 €. Musta treenilehdistä saa aina niin hyvää motivaatiota, jos vaikka oma sattuisi toisinaan hiukan olemaan kateissa… ;) Ihan pakko varmaan itsekin tilata tämä!!!
Love -Miau-
]]>
Ylleni valitsin mustat housut, viininpunaisen paidan ja nahkatakin. Lisäksi kietaisin ruutupaitani muodikkaasti vyötärölle. Jalkaan laitoin Zarasta löytämäni nilkkurit, joilla on näemmä oikein hyvä kävellä pitempiäkin matkoja.
Tänään katselemme lasten kanssa Rölli ja kultainen avain -elokuvan. Toivottavasti se on hyvä!
Ihanaa illanjatkoa sinullekin!
Love -Miau-
]]>Pikaisen kaupunkireissun asuksi en kuitenkaan valinnut kumisaappaita ja sadeviittaa, vaan pysyttelin kesäisissä hepeneissä. Jos autolla ajaa parkkihalliin, nousee hissillä ostoskeskukseen ja samalla hissillä palaa autolleen, ei kumisaappaille oli mitään tarvetta. Niinpä siis matka taitettiin keltaisissa shortseissa ja mustassa nahkatakissa. Hyvin tarkeni!
Löysin Porvoon Sko box- nimisestä liikkeestä aivan ihastuttavan Guessin mustan cluchin. Voisin hiipiä sen kanssa kaikkialle. Jos siinä olisi vielä hitusen pitempi olkanauha, me olisimme erottamattomat. 
Mä en tajua näitä järjestelmäkameroita. Tai oikeastaan mä taida osata käyttää niitä. Lähes aina kuvista joka toinen on epätarkka, tai sitten valotus on jollain lailla pielessä. Mulla on tällä hetkellä kolme eri kameraa, joita vaihtelen tilanteen mukaan. Silti liian monesti tarjoan tänne epätarkkoja kuvia, joita joudun käsittelemään todella kovalla kädellä. Huoh…. Musta ennen kamerat oli varmempia. Siis silloin, kun kuvattiin filmille. Lähes koskaan ei ollut rakeisia tai epätarkkoja kuvia, vaan kaikki oli tarkkoja. Onko teillä samoja fiiliksiä vai onko mulle käynyt niin, että aika on kuultanut muistot?
Tällä viikolla olis tarkoitus puuhailla vaikka mitä. Huomenna lähden huvireissulle Helsinkiin ja keskiviikkona lapsillamme on kaverisynttärit. Lisäksi tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä Tanssivan Porvoon mainokset tuleviin paikallislehtiin. Ajattelin myös käydä katsomassa onko koreografiani eläneet My Fair Lady- musikaalissa Loviisassa. Onko teistä muuten kukaan nähnyt kyseistä pätkää? Olisi kiva kuulla kommentteja! :)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ihanaa alkavaa viikoa!
Love -Miau-
]]>
Vaikka mitään näkyvää ei siis eilen ilmaantunut, olen kyllä ahertanut blogini parissa. Pääsin osallistumaan Olympuksen katumuotikampanjaan, jossa kuvaan tavallisia suomalaisia ja heidän kaupunkipukeutumistaan. Yksi malleistani, Albert onkin jo äänestettävänä kampanjan sivuilla. Kunhan saan kaikki mallini kuvattua, julkaisen kuvat täällä. Pääsette kurkkaamaan, miten me suomalaiset pukeudumme sateisina ja kylminä kevätpäivinä ja osallistumaan Olympuksen Pen mini-kameran arvontaan. Tarkoitus on siis tehdä vielä toinen postaus tänään illalla.
Jotten totuus pääsisi unohtumaan, olemassa olen myös minä. Omine katumuoteineni. Sain Guessin laukkuostoksen kylkiäisenä beigen topin. Toppi on livenä ihana, mutta kuvista huomaan, ettei se välttämättä istu niin hyvin kuin luulin. Tai sitten en pukenut sitä oikean kokonaisuuden kanssa. Toppi pääsisi ehkä paremmin oikeuksiinsa vyötärökorkuisen hameen kanssa. Hymm. Kun hamekuume iskee, kokeilen.
Uskalsin ihan oikeasti laittaa tänään jalkaani avokärkisen kengät. Onhan se vähän typerää. Ikäänkuin oikein kerjäisin kevätflunssaa. Lapsilleni en moista käytöstä sallisi, mutta koska tiedän itseni ja ne naurettavat määrät, jotka ulkoiluun käytän (5 min), koen että on ihan sama missä jalkineissa liikun. (Ainakin niin kauan, kunnes ne varpaat sitten kuitenkin jäätyy ja minulle tulee paha,- ja turhautunut mieli). 
Tää viikko on ollut rankka. Lapset sairastu perjantaina ja olivat kovassa kuumeessa noin 4 pv. putkeen. Lumi sai sen jälkeen oksennustaudin ja piti mua öisin hereillä. Ma ja ti oli tietenkin vielä koulupäivät, joista juoksin (oikeasti) suoraan tanssitunneilleni. Automatkoilla yritin kehitellä uusia tanssisarjoja ja koulun tauoilla vastain työsähköposteihin ja hoidin niitä hommia. Kotona odotti sairaat muksut ja läjä kotitöitä. Olin niin poikki tiistai iltana….. Onneksi keskiviikkona sai nukkua hieman pidempään ja pikkuhiljaa sain taas normaalista rytmistä kiinni. 
Nyt voisin jatkaa taas koulutöitteni parissa. Muksut on edelleen kotona, mutta he alkoivat katsomaan elokuvaa. Jos saisin ”läksyni” tehtyä, saisin yhden taakan pois harteilta. Iltapäivällä lähden taas kuitenkin liikenteeseen ja illalla on opetukset. 
Mukavaista torstaita teille kaikille!
Takki -Zara / beige toppi -Guess / huivi -H&M / housut -Seppälä / vyö -Sokos / kaulakoru -Cubus / kello -Calvin Klein / laukku -Guess / nuttura -tehty nutturadonitsilla
Love -Miau-
]]>
Mä lähden ihan kohta kaupungille ja töihin. Postaan siis nopeahkosti kertoakseni päivän asuvalinnasta. Juttuhan on niin, että aina ei ole niin luovalla tuulella, että keksisi jotain erilaista ja mielenkiintoista päällepantavaa. Sitä lähtee liikkeelle niissä samanhenkisissä vaatteissa, joissa monena päivänä aikaisemminkin. Eikä siinä mitään jos tapaat eri henkilöitä eri päivinä. Mutta jos muotibloggaat tai törmäät jatkuvasti samoihin ihmisiin, on vaihtelevuus varsin suotavaa.
Tänään haaveilin lähteväni liikenteeseen Guessin sinissä farkuissa ja t-paidassa. Pällistelin itseäni peilin edessä lukuisista eri katselukulmista, mutta aina vaan näytin jotenkin mahakkaalta. Kiva. Kikkailin aluspaitojen ja vöiden kanssa, mutta tilanne pysyi samana. Niinpä päätin vaihtaa paitaa. Ja johan parani! Vedin kaapistani jonkun ikivanhan hiukan nyppyyntyneen paidan, jossa näytin mielestäni uskomattoman upealta. Sitten otin valokuvat.
Eihän noissa ollut mikään kohdallaan! Kengät näyttää jotenkin ihan sisäänpainuneilta ja muodottomilta, housut roikkuu polvista ja harmaa paitani on tuhannella makkaralla. Ja nämä olivat siis joukon parhaat kuvat! Masennun ja vaihdoin vaatteet.
Vedin harmaan paitani alas ja laitoin vyötärölle leveän vyön. Housut vaihtoivat väriä ja kengät mallia. Lisäksi lisäsin kokonaisuuteen nahkatakkini. Nyt olen tyytyväinen! Mielestäni asu on kivan erilainen ja persoonallinen, vaikka se on koottu enemmän ja vähemmän vanhoista housuista ja paidoista. Mitä mieltä olet? Mentiinkö metsään, vai paraniko lookki vaihtamalla? 
Uskomattoman hienoa, että olemme saaneet nauttia auringosta nyt muutaman päivän ajan! Olkoonkin pakkasia, se kuulunee asiaan, mutta on ihanaa kun saa katsella sinistä taivasta ja valkoista lunta. Muistatte vaan laittaa aurinkolasit silmien suojiksi ja hankkia sellaiset lapsillennekin! 
Nyt kiirehdin, jotten myöhästy aikatauluista! Mahtavaista päivää ja alkavaa viikonloppua sinulle!
Love -Miau-
]]>
Aloitin mulle rakkaan työprojektin joskus 5 vuotta sitten. Projeksi on ollut kautta matkan haastava, suuria tunteita herättävä ja energiaa vievä, mutta samaan aikaan erittäin rakas ja tärkeä. Monien mutkien ja pitkien keskusteluhetkien, ahdistumisten ja asioiden kyseenalaistamisen jälkeen päädyin raskaaseen, mutta pakolliselta tuntuvaan ratkaisuun. Lopetin tämän projektin. Luulin, että sulkemalla oven, aukeaisi jossain ikkuna. Että saisin samalla energialla aikaan muita minulle tärkeitä juttuja. Olin väärässä. 
Projekti josta puhun, on myös yksi urani upeimmista työvoitoista. Olen saavuttanut sen ansiosta asioita, joita en koskaan uskonut saavuttavani. Kun tajusin, että kaikki oli ohi, ei minuun iskenytkään vapautunut olo. Päin vastoin. Ahdisti entistä kovemmin ja suretti kaikki se, jonka jätin taakse. Ja miksi? 
Näin jälkeenpäin olen puhunut lisää (ja lisää ja lisää….) asiasta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat osallisina. Ne seikat, joiden vuoksi halusin projektista luopua, on onnistuttu kumoamaan. Suurin osa asioista on osoittautunut väärinkäsityksiksi ja ne jotka eivät sitä ole, on ymmärrettävissä ja korjattavissa. En väitä, ettenkö nauttisi tästä ihanasta naisporukasta, mutta on se välillä sellaista, kun laitetaan kasa akkoja yhteen ja aletaan järjestelemään. ;) Siinä menee muutama lusikka väärään paikkaan ja kauhalla onnistutaan sohaisemaan sellaiseen paikkaan, josta ampiaisetkin suuttuvat. 
Eikös päätöksen saakin perua, jos tajuaa olleensa väärässä? Jos huomaakin toimineensa tyhmästi ja katuu ratkaisuaan? Nyt melkein naurattaa! Palaamme sittenkin, kaikesta huolimatta taas yhteisen projektimme ääreen alkavalla viikolla. On aika aloittaa alusta ja katsoa, mihin rahkeemme tällä kertaa riittävät!
Luopuminen on oikein silloin, kun siitä tulee hyvä olo. Mutta jos kokee hautaavansa jotain ennenaikaisesti, ei päätös voi olla oikea. Kiitos teille ihanille, jotka olette osa projektiani! Kiitos kun annoitte meille vielä tilaisuuden jatkaa. Tiedän sydämestäni, että me pärjäämme. Kunhan puhumme vähemmän ja keskitymme siihen, mitä ihan oikeasti osaamme. ;)
Love -Miau-
]]>
Iltapäivällä lähdimme Tipun kanssa moikkaamaan Heliä Keravan Chic-kampaamoon. Mulle laitettiin uusiks jälleen kerran haalistunut etutukka, jonka Thaimaan aurinko pilasi. Uskoisin värin kestävän nyt hiukan pidempään. Etutukkani on tällä hetkellä meinaan aika tumma. Kampaamoreissu ei kuitenkaan uusinut minua merkittävästi, joten jätän tukkapuheet tällä kertaa vähemmälle.
Tipu sen sijaan revitteli oikein kunnolla. Hän lähti vaalentamaan musta-beigen sävyisiä hiuksiaan isoilla otteilla. Vaikka lopputuloksesta ei ole kuvaa, oli jälki erinomainen! Kiitos taas Heli! Olet loistava, ammattitaitoinen ja hauska kampaaja!
Ilta tarjosi vielä lisää ihanaa tekemistä. Saimme muksut hoitoon, joten pääsimme S:n kanssa testaamaan paljon kiitosta saaneen Bistro Sinne- ravintolan. Sisustus ravintolassa oli erikoinen. Tavallaan oikein lämminhenkinen ja tunnelmallinen, toisaalta taas aika kova ja suomalaisromanttinen. Sisustus oltiin tehty pelkistetyistä elementeistä, mutta toimivan hauskalla tavalla. 
Henkilökunta oli ihanan palvelualtista! Meille esiteltiin jokainen menu huolellisesti, luetellen kaikki sen sisältämät raaka-aineet ja yksityiskohdat. Menuissa oli vaikka miten paljon erilaisia juttuja, en tajua miten tyttö muisti kaiken tosta noin vaan… Ehkä toistoja on takana muutama…. ;)
Päädyimme kuitenkin menun sijaan tilaamaan annoksemme Ala Carte-listalta. Alkupalaksi jaoimme Blinejä lohitartarilla. Vaikka tämäkin annos oli äärimmäisen yksinkertainen, oli blini sekä suussasulavaa, että rapeata. Ja lohitartar ihanan sitruunaista ja suomalaista. Nam!
Pääruuaksi valitsin Cesar-salaatin. Tilatessani en tajunnut, että se tarjoillaan ilman kanaa tai katkarapuja. Kun eteeni ojennettiin pleini salaatti pelkillä salaatinlehdillä, krutongeilla, kastikkeella ja juustolla, ajattelin osuneeni harhaan. Missä oli se ruoka? No anyway, salaatti kastikkeineen oli hyvää ja sain vatsani täyteen. Olihan lisukkeena tuoretta leipää, voita ja alkupalaksi nautittu bliniannos. Iso salaatti maksoi 13 € ja se oli todellakin iso! Ilman lihaakin annos täytti ja mikä tärkeintä, maistui hyvältä. Kuin äitini tekemältä! (ja vaikka nyt vertaan huippuravintolan ja äidin tekemää ruokaa, on sanottava, ettei äitini Cesarsalaatti kalpene rahtuakaan tälle. Se on jopa vielä maukkaampi. Hän ON loistava kokki!). 
S tilasi paahdettua villisiankylkeä perunalla ja porkkanalla. Myös hänen annoksensa oli maukasta ja taatusti laadukasta!
Jälkkäriksi jaoimme ihan kummallisen kombon. Annos sisälsi sitruunakreemiä, persikkasorbettia ja salmiakkimarenkia. Ja poksukaramelleja! Siis muistatteko niitä lapsuuden nameja, jotka poksuivat suussa kun niitä söi! Tässä oli sellaisia, hahahaa!!! Vaikka annoksen ainesosat kuulostavat ihan kummallisilta, oli sekoitus saatu toimivaksi. Uskokaa tai älkää, salmiakki ja persikkasorbeti todellakin sopi yhteen. Vaikka en lukeudukkaan makean ystäviin, tästä annoksesta pidin kovasti.
Eihän elämä ole aina juhlaa. Joskus (usein) se on tavattoman rasittavaa, kiireistä ja ahdistavaa. On vaan pakko tehdä ja pakko ehtiä. Ei saa myöhästellä eikä hutiloida. Mutta silloin, kun on lupa nauttia ja elää, on sitä myös ihana tehdä. Luvalla! Suo siis itsellesikin aina silloin tällöin pari helpompaa päivää ja tee silloin niitä juttuja, joita olet jo pitempään halunnut toteuttaa. Ei siinä ole mitään pahaa, että silloin tällöin käy ulkona syömässä tai hurvittelee kavereiden kanssa. Aina välillä pitää vaan ollakkin ja elää. Sitä vartenhan elämä on.
Love -Miau-
]]>
Tänään vetäisin ylleni ihan sekavan kokonaisuuden. Musta nahkatakki, Cubuksen vyö, korut ja Guessin kengät toi yhdistelmään tiettyä rock-henkisyyttä, kun taas nutturakampaus antoi ilmeelle jännää toimistotäti-kilttityttö-henkeä. Outo yhdistelmä. Mutta ihan viehättävä! Viihdyin lookissani hienosti! 
Meikkini oli suht minimalistinen. Pohjustukseen käytin Lorealin ihastuttavaa LUMI-sarjan meikkivoidetta ja luomille laitoin Oriflamen nestemäistä luomiväriä. Meikin tekikin oikeastaan punaiset huuleni, joihin olen aivan hurahtanut. Yrittäkääkin viedä punani, ei onnistu!
On se jännä miten asufiilikset vaihtelevat päivien mittaan. Joskus on ihanaa olla rock-henkisenä, joskus taas sievänä, joskus tärkeilevänä ja joskus rentona farkkutyttönä. Vaikka uhkasin huomenna näyttäväni kotipeikolta, voi olla että joudun silti punaamaan huuleni. ;) Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saisin odottamattomia vieraita! Hahaaa, ei vaan… On se vaan niin kivaa olla innostunut! Mukavaa illan jatkoa!
Love -Miau-
]]>Tänään oli Varieteessa päivänäytös. Mulla on aikamoinen kiirelento-päivä, joten en laittanut täysiä tekoripsiä, vaan päädyin esitykseen pelkillä tupsuripsillä. Niiden kanssa voi vetää päivän läpi ilman, että näyttää ihan sirkuspelleltä.
Koska ulkona on niin penteleen kylmä, laitoin mustan nahkatakkini ns. päälispaidaksi. :) Hyvin toimii ja lämmin oli! Yhdessä tukalassa tilanteessa takkini osoittautui jopa liian lämpimäksi.
Mä olen ruvennut jännittämään tulevaa Thaimaanmatkaa ihan hirveesti. Lähinnä pienet suuret jutut aiheuttavat stressiä. Muistanko jättää tarpeelliset paperit ja ohjeet tanssisalille ja kasteleeko joku varmasti kukat ja miten työpuhelut, hommatakko soitonsiirto vai jättääkkö koko työkännykkä tänne tai mitä ihmettä. Pakko ajan kanssa käydä nämä vielä läpi.
Äh, nyt mulle tuli yks kaks kiire. Lähden taas Lumin kanssa Olariin.
Palaan myöhemmin!
Love -Miau-
]]>Tänään riittää taas vauhtia. Kohta ystäväni Tipu tulee leikkaamaan musiikkeja kanssani, sitten tanssitreeneihin, sieltä teatterille ja illalla vielä uusiin tanssitreeneihin. Valitsin päivän asuksi hiukan tavallista mustempaa päällepantavaa. Välillä on ihana olla rock-henkinen!
Mahtavaa keskiviikkoa! 
Love -Miau-