Terveiset maaseudulta! Reppureissulaiset on päässeet matkallaan eteenpäin. Helsinki on jätetty taakse ja olemme ajautuneet Porvoon kautta Askolaan. Nyt olisi tarkoitus hengailla yhdessä paikassa parisen viikkoa. Toki päiväreissuja tehden, mutta kuitenkin.

Eilen valitsin ylleni muutaman kesän takaisen mekon. Tässä on aina jotain hauskaa. Se on helppo ja selkeä ja kesäinen. Mutta toisaalta, jostain syystä tuntui se nyt myös kauhean juhlavalta… En ymmärrä miksi. Niinkuin olisin ollut mikäkin riikinkukko. Hahaha. Kun vielä pari kesää sitten pidin tätä kaikkialla ja sulauduin ihmisjoukkoon mielestäni oikein hyvin. (Huom. mielestäni.) Hiuksistani olen myös tykännyt ihan hirveästi juuri tällaisina olkapää-mittaisina. Vaikka pitkätkin oli ihastuttavat, en juuri nyt huokaile niiden perään. Nyt on kevyen ja pöyheän kesätukan aika. Mitä mieltä olet ollut hiuksistani nyt kun olet päässyt katselemaan niitä jo kuukauden verran?

Olen jostain syystä ollut viime päivinä tosi kiukkuinen… Mikä vaan pikkujuttu on saanut mut hermostumaan ja ärräpäitä on lennellyt paljon enemmän, kuin normaalisti. Vaikka ei siis silleen, ei se elämää ole haitannut tai ulospäin näkynyt. Lähinnä olen mieleni syövereissä harmistellut. Tänään en enää ollut ihan niin toivoton, joten toivon hartaasti et tää menee ohi. ;) Ehkä jotain naisten päiviä taas tiedossa tai muuten vaan jonkin sortin uupumusta. On tässä rehkittykin ja yritetty selvitä sekä fyysisesti ja henkisesti. No mutta, määränpäätä odotellessa. :)

Nyt olisi ilta pesujen ja palojen aika. Ihanaa illanjatkoa teillekin kaikille!

Love -Miau-

Näitä kuvia katsellessani mietin, olisiko asu sittenkin ollut täydellisempi ihan pitkillä housuilla. Nuo mustat kun loppuu hassusti juuri ennen nilkkoja. Tavallaan se onkin yksi näiden Seppälän houssujen vahvuuksista, mutta avokkaiden kanssa pitkät housut voisivat toimia vielä paremmin. Ehkä. En tiedä. Huoh. Pitäisi nähdä sekin versio, että osaisin päättää mitä mieltä olen. Muuten kokonaisuus on leopardeineen ja statement-koruineen mielestäni oikein kiva.

Uskomatonta, että viimeisimmästä kampaamokäynnistäni on jo noin 5 viikkoa. Siis uskomatonta siinä mielessä, että juurikasvuni on edelleen hyvin olematon. Juu, se näkyy kyllä ja on alkanut hiukan häiritsemään, mutta hyvin vähän. Värivalintana tämä oli siis kymppi! Huomenna käyn piilottamassa vähäisenkin juureni jotta saan taas porskuttaa seuraavatkin viisi viikkoa ilman huolen häivää.

Tällainen sekalainen kuvakavalkaadi tällä kertaa. On tietä ja lehtiä ja syksyn sävyjä. Nyt taas muihin puuhiin. Ihanaa illanjatkoa myös sinulle!

Love -Miau-

Nyt haluaisin teitää, mistä Sinä blogissani pidät. Mitkä aiheet kiinnostavat ja mitkä taasen tuntuvat pitkästyttäviltä. Haluatteko nähdä asupostauksiani samaan tahtiin, vai kiinnostaako sinua enemmän lifestyle- tyyliset postaukset elämästäni ja arjestani? Tuleeko videopostauksia sopivaan tahtiin ja viihdytkö niiden parissa? Onko juttujani mukava lukea, vai keskitytkö pelkästään kuvien katseluun? Vai onko niin, että skippaat kuvat ja vain luet tekstit?

Sana on nyt vapaa! Kertokaa, mistä te pidätte ja mihin suuntaan haluaisitte blogini kehittyvän! Kiitos.

Love -Miau-

Uusi viikko taas täynnä vauhtia! Tänään Nooa aloittaa kitaransoiton ja koripallon ja me menemme Lumin kanssa tanssimaan. Ihanaa että on harrastuksia ja lapset ovat niistä innoissaan!

Aurinko on houkutellut mua ulos taas eri tavalla kun hetkeen. Tossa heinäkuun lopussa jo luovutti ruskettamisessa ja elokuun alussa siihen ei oikein ollut mahdollisuuksia. Nyt kun taas paistaa ja iho on kananpojan (raa´an sellaisen) värinen, on ihana satsata brunaamiseen kun siihen vielä pystyy. Olisinko eilen istunut tunnin ulkona (klo 14-15) ja siinä ajassa sain taas ihan selvästi menettämääni rusketusta takaisin.

Eiliseksi asuksi valitsin tanssitunneille ostamani HM:n farkkulegginssit ja alesta löytämäni sinisen silkkisekoite-paidan. Vaikka noi farkut on maailman lapsellisimmat, on niissä jotain suloista! Ne istuu hyvin ja on olemattoman pehmoiset. Saas nähdä käytänkö niitä koskaan tanssitunneilla, vai tuleeko ne sittenkin arkikäyttöön. Hih!

Itseasiassa mä olen miettinyt monesti tota treenivaate-juttua. Eikös esim. juuri tanssivaatteiden tulisi olla justavat, rennot ja sellaiset, että niissä voisi tanssia? Ja koska vaatteet eivät likaannu tanssiessa tai mene millään muullakaan tavalla pilalle, eikö voisi ajatella että ne olisivat myös kauniit ja ajanhenkiset. Tällöin esim. eilen ylläni ollut sininen kokonaisuus olisi toiminut tanssitunneilla moitteetta! Housut avat stretsiä ja paita löysin mahdollinen. Paidan alle voisi laittaa urheiluliivin tai vastaavan ettei rintaliivit vilku, kun kumartuu tai venyttelee. Korut olisi tietenkin hyvä jättää pois, tai vaihtaa sellaisiin, jotka eivät ole tanssiessa tiellä. Toisin sanoen, tarvitsemmeko tässä harrastuksessa niitä kalliita urheiluvaatteita joissa lukee Puma, Reebok tai Adidas? Mielestäni emme.

Monille treenivaate-ajattelu onkin yhtä kuin joustavat urheilutopit ja saumoitetut trikoohousut. Tästä ajattelutavasta lieneekin vaikeata päästä yli, sillä se on se, jota meille urheilukaupoissa (ja vaatekauppojen urheiluosastolla) tarjotaan. En ole pitkiin aikoihin päätynyt näille osastoille (osaksi jo hinnan takia), vaan haen vaatteni niistä kaupoista, joista haen muutkin vaatteeni. Mielestäni parhaat treenivaatteet on kauniita, käytännöllisiä ja edullisia. Monesti päältäni löytyykin siis esim. legginssit ja sen päällä tavalliset, joustavat shortsit. Yläosaan laitan löysän t-paidan tai vaikkapa jonkin pitsisen ihanuuden. Oikeastaan on ihan sama mitä päälläni on, kunhan vaate antaa myöten ja soveltuu liikkumiseen.

Uskaltakaa siis ystävät ajatella laatikon ulkopuolelle ja kaivaa kaapeista muutakin, kuin ne iänikuiset Puman verkkarit. Ainakin kannattaa kokeilla. Tai vaikkei edes kokeilla, niin ajatella sitä mahdollisuutta.

Nyt töihin! Ihanaa tiistaita sinulle!

Love -Miau-

Tänään oli erikoinen ja ehkä vähän outo päivä. Heräsin aamulla ihan super-touhukkaana hieman levottoman yön jälkeen. Haaveilin auringonotosta, vaaterekkini siivoamisesta, ruuanlaitosta, kodin siivouksesta ja postauksesta, jossa olisi upeita kuvia. Siistin aamutuimaan keittiön ja laitoin aamupalaa. Pinnailin kuviani pinterestiin ja muokkasin You Tube- kanavaani. Kello oli vasta kymmenen. Ulkona oli liian kylmä jotta olisin vielä voinut mennä palvomaan aurinkoa, joten jatkoin hyvillä mielin netissä verkostoitumista.

Joskus ennen klo 11 anoppini soitti ja kysyi, haluaisinko lähteä lasten kanssa heille tekemään ja syömään pizzaa. Ihana ajatus!!! Mutta entä ne kaikki päiväiset touhuni….. Jaiks….. Onnistuin takellellen selittelemään, että olisihan tuo ihanaa, mutta olin jo ehtinyt rakentamaan päivälle hiukan ohjelmaa… Anoppi ymmärsi yskän ja kysyi, jos vain lapset pääsisivät tulemaan. Siihen suostuin ilolla ja niin saaime asian sovituksi.

Palvoin aurinkoa kuten suunnittelin. Luin kirjaa ja rentouduin. Iltapäivällä minua rupesi himottamaan ne upeat blogikuvat, joten lähdin laittautumaan. Ajattelin meikata itselleni luonnollisen ja viikonloppuun sopivan meikin. Päivän asuksi halusin niin ikää jotain rentoa ja leppoisaa. Noh. Muuten kaikki meni ihan hyvin, mutta jostain käsittämättömästä syystä innostuin laittamaan hopeista luomiväriä koko luomelle…. Ups. En ole ennen kokeillut moista. Jos olisin pysynyt kohtuudessa, olisi look olisi jollain ilveellä vielä onnistuakin. Mutta ei. Enhän minä tunne sanaa kohtuus. Vetelin hopeata isolla kädellä koko ylä,- ja alaluomelle. Wouuu! Pian peilistä tuijotti maalaisromanttisen tytön sijaan avaruusolio. Ups…

Harmaa luomiväri oli niin sitkeässä, ettei se lähtenyt pyyhkimällä ja koko meikin uusimiseen minulla ei ollut aikaa. Niinpä puin vaatteet ylle, vedin tukan harjan läpi ja valmistauduin kuvailemaan. Jokaisessa kuvassa oli taas jotain vikaa…. Milloin ne ylivalottuivat, milloin naamalla risteili 1000 epämääräistä varjoa, milloin kuva oli epätarka ja milloin näytin muuten vaan surkealta. …upeista blogikuvista ei siis tullut upeita. Niistä tuli ihan tavallisia. Erona tietenkin se, että minulla on hiukan luotaantyöntävän värinen meikki ja pullean näköiset jalat, koska halusin olla kerrankin ilman korkokenkiä. Inhoan muuten itselläni lattajalka-lookkia. Mielestäni korot sopii minulle niin paljon paremmin…. No, oli miten oli, eikö olekin kivaa elää jännityksessä sen suhteen, että koska opin tekemään sellaisen täydellisen, upean postauksen, jossa jokainen kuva on värikäs ja kirkas ja tarkka. Minä ainakin odotan sitä päivää kovasti!

Nyt aloitan sen ruuan valmistuksen. Teen rosmariini-salvia-kanaa. Bravuuriani. Slurps! Ihanaa lauantain jatkoa sinulle!!!

Love -Miau-

Eilen me kieputtiin ja naurettiin Linnanmäellä. Saatiin mieheni töistä pari vapaalippua rannekkeisiin, joten hinta hankkia kaksi lisää ei enää kirpaissut ihan niin paljon, kuin jos olisimme hankkineet neljä täysihintaista. Ylleni valitsin pallohameen ja pinkin topin.

Lumi sai itselleen tarkan mittauksen tuloksena maagisen 120 -leiman merkkinä siitä, että hän pääsisi yli 120 cm. laitteisiin. Nooalta puuttui vaivainen sentti….. Voih….. Pääsimme kuitenkin liikkumaan erinomaisesti, sillä aina kun Nooa halusi kummituspaikkoihin, painelimme Lumin kanssa johonkin 120 cm -laitteeseen. Lumi ei suostunut kummituspaikkoihin, eikä S mahdottomiin vemputtimiin. Jako oli siis helppo.

Perinteiseen tapaan ostimme myös hattarat. Lapset ovat saaneet niitä ennenkin, joten en osannut odottaa mitään erikoista kummaltakaan. Noh… Meni vajaa minuutti siitä, kun Nooa oli saanut omansa. Olin ottanut kuvat lasten hattaroista ja laittamassa kameraa laukkuun. Nostin katseeni ja näin että Nooan kädet olivat täynnä tahmaista hattaraa ja kuohkeasta pilvestä oli jäljellä enää muisto. Hassua miten samaan aikaan naurattaa ihan hirveästi ja samaan aikaan pitäisi torua pikkumiestä. Vaikka toisaalta eihän olisi väliä miten hattaransa syö. Jos kädet olisivat puhtaat…… Lumi söi omansa nautinnollisesti ja hitaasti samalla, kun veli kävi kaksi minuuttia kestäneen ahmimisen jälkeen käsipesulla.

Söimme terveysvaikutteista superfoodia, pelasimme pelejä ja kävimme lukuisissa eri laitteissa. Lumin lemppari oli se laite joka nostaa porukan ylös ja pudottaa vapaasti alas (ymmärsiköhän kukaan…?). Nooan mieleen olivat kummituspaikat ja avaruusjuna. Meillä oli tosi kivaa!

Nyt palaan töiden pariin. Olen ihan stressissä niiden kanssa. Vaikka tiedän, että saan kaiken kuntoon ennen maanantaina alkavaa tanssikautta, olen silti ihan hermona. Täytyy keskittyä, etten vaan unohda mitään. Ihaninta torstaita sinulle!

Love -Miau-

En taaskaan halua piinata teitä pitkillä teksteillä, sillä tuskin näillä helteillä kukaan aikaansa koneella tappaa. Haluan kuitenkin postata päivän asuni ja olla edes pikkuisen läsnä tässä bittien täyttämässä maailmassamme.

Tänään laitoin ylleni vyötärökorkuiset shortsit (Monkey) ja mustan kauluspaidan. Jalkoihin laitoin ihanat beiget korot (Bianco) ja koristeeksi joulukuuseen muutamia HM:n koruja. Laukuksi valitsin Thaimaasta ostamani mustan laukun.

Tällä asukokonaisuudella siis pyörähdimme muutamissa miestenvaateliikkeissä hommaamassa uusia päällepantavia (ei minulle).

Vaikka toisaalta tuo ”ei käydä kesäpäivinä netissä” -juttu on ihan bullskit: ia. Kaikilla on netti koko ajan käsissä joko Iphonen, tabletin tai muun vempaimen muodossa. Nykyisin meidän ei siis tarvitse jättää surffailua vain tunkkaisiin ja pölyisiin (puhunko nyt omasta työhuoneestani…?) toimistoihin, vaan sen hoitaa missä vaan, milloin vaan. Ja vaikka elämässä pitäisi olla kaikkea muutakin kuin netti, on silti ihan kivaa että se on saavutettavissa silloin, kun haluaa.

Minä luen netistä eniten muiden blogeja, muotijulkaisuja, uutisia ja vietän aikaani facebookissa. Ehkä tabletti ja kännykkä sitten korvaa omalla kohdallani kirjojen lukemisen. Sitä tekisin varmaan enemmän, mikäli nettiä ei olisi.

Nyt grillissämme kärisee itsetehdyt hampurilaiset. NAM! Lähden syömään ja nauttimaan vapaaillasta. Ja kavereiden seurasta sitten, kun he meille saapuvat!

Ihaninta sunnuntai-iltaa sinulle!

Love -Miua-

Tässä asu, jolla lähdin liikenteeseen.

Ylle halusin jotain lämmintä ja helppoa. Korot eivät saa olla sellaiset, jotka uppoavat katsomon lattiakoloihin. Kassin pitää olla iso. Saan sinne kamerani ja Ipadini. Lisäksi vielä ehkä joku jakku ja miksei joku huivikin. Niillä luulisi tarkenevan tässä upeassa ja iltaa kohti viilenevässä kesäkelissä.

Sitten liikenteeseen! Ihanaa illanjatkoa sinulle!

Love -Miau-

Eilen mieleni teki kokeilla hiukan tummempaa – ei kuitenkaan liian tummaa – silmämeikkiä. Valitsin luomivärin sävyksi ruskean, mutte levittänyt sitä koko luomelle, vaan tein hyvin kapeat varjostukset (tuskin oikea termi…) liikkuvan luomen yläreunaan. Lopputulos oli oikein kiva! Meinaan käyttää tätä meikkiä toistekin. Lisäksi käytin pohjustuksessa paljon valoa antavia tuotteita kasvojen valoalueille.

Tänään taasen vetäisin ylleni seuraavanlaiset vaatteet. Mokasin kuvausasetuksissa, joten nämä ovat valitettavasti ihan rakeisia… Jalassa on alennusmyynnistä löytämäni Björn Borgin wedgesit, hame on Seppälästä, paita Cubukselta ja laukku CoCo- nimisestä liikkeestä Loviisasta.

Nyt valmistautumaan Lurenssin ensi-iltaan, ihan pian on mentävä!

Mukavaa päivän jatkoa ja viikonlopun alkua sinulle!

Love -Miau-

Tänään oli tosi kiva päivä! Lähdettiin Tipun ja pienen Sara-neidin sekä omien lasteni kanssa korkeasaareen. Kantamuksina kasapäin vaihtovaatteita, sillä sääennusteet olivat lupailleet hiukan epävakaista keliä. Odotukset korkeina menimme ensimmäisenä kissalaaksoon, jossa vastassa olikin upea tiikeri täydessä vauhdissa. Tiikeri oli niin innokas, että nousi jopa takajaloilleen ikkunaa vasten ja näytti nälkäiseltä. Meitä jännitti. Loppu kissalaaksosta olikin enemmän ja vähemmän pettymystä. Tai no, johan me kolmekymppiset tiedettiin, ettei niitä elukoita koskaan löydä, mutta pienemmille niiden piileskely aiheutti harmia. Häkissä asuvan eläimen näki siis parhaiten isosta kuvasta häkin edustalla. Totesimme naureskellen, että ensi kerralla kun haluamme nähdä kissaeläimiä, menemme kirjastoon ja katselemme niitä kirjoista. Muut eläimet olivatkin sitten huomattavasti helpompia löytää ja tepastelimme alueen läpi kaikessa rauhassa koluten häkkejä. Milloin haistelimme (tai no, minä haistelin…) haisunäädän ällöttäviä tuoksuja, milloin pysähdyimme pukemaan, milloin riisumaan, milloin poseerasimme hiekkataideteosten edustalla ja milloin ihailimme eläinkunnan pienimpiä, muurahaisia. Ylleni valitsin ihastuttavat (SpiritStore) wedges-lenkkarit, mustan (jo viime tai toissavuonna hankitun) Seppälän hamosen ja Cubukselta löytämäni mustavalkoisen topin. Koska kokonaisuus oli aika 60- luvun henkinen, jatkoin lookkiani vielä punaisella huulipunalla. Vaikka asu oli mielestäni hurmaava (omakehu ei kai voi haista yhtä pahalta, kuin se haisunäätä…?) mietin jälkeenpäin, ettenhän vain näyttänyt liikaa polttareitaan viettävältä Pin up- henkilöltä? Noh, oli miten oli, viihdyin Pin Upissani ja meillä oli ihana päivä!

Lapsena korkeasaaren parasta antia oli jättinalle-tikkari! Halusin jatkaa perinnettä myös omille muksuilleni, joten kun paikat oltiin moneen kertaan koluttu ja ihmetelty, lähdimme nekku suussa kohti autoja. Seuraava isompi kesäreissu tehdään lintsille. Olen jo luvannut sen muksuilleni.

Ihanaa viikon  jatkoa ja tätä päivää!

Love -Miau-