Viikonloppuna näin polttariporukan, jotka olivat pukeutuneet ihanan Pin up -tyylisesti. Oli minihameet, punaiset huulet, leveät vyöt, nahkatakit, verkkosukat ja korkokengät. Ihastuin tyyliin niin paljon, että halusin tämän päivän pukeutumisessa hakea asuuni edes hitusen samaa stailia. Kuitenkin pitäytyen katu-uskottavana ja 2010- vuosilukulaisena.
Oletteko te koskaan miettineet mitä puettiin ylle (noin) 100 vuotta sitten. Siis 1910- luvulla? Vuodesta -20 kyllä puhutaan. Muodissa oli charleston- asut ja sulkapäähineet. 30- luvusta kukaan ei puhu mitään. 50-60-70-luvuista on taas paljon materiaalia. Samoin tietenkin 80,- ja 90- luvuista. Mutta mitä naisilla oli päällä 10- luvulla…?
Pikaisella google-haulla löydän naisten päältä pitkiä mekkoja ja klassista vanhan ajan tyyliä. Ilmeisesti 10- luvulla elettiin edelleen samanhenkisissä vaatteissa, kun esim. 1900-luvun alussa. Tyylissä ei kai sitten tapahtunut niin selviä muutoksia kuin 20- luvulla, jolloin kehiin tulivat sen hetken muoti-ilmiöt. Sittemmin hameet rupesivat lyhenemään ja lopulta kuvioihin astui neon-värit ja ”pojiksi” pukeutuneet naiset.
Jos saisin päättää, eläisin mieluiten Tuulen viemää- aikakaudella. Pitäisin ylläni valtavia ja epämukavia hameita, korseteja, nyörejä ja isoja hattuja. Ne on niin kauniita! Ihan sama vaikka ne olisi ”hiukan” epämukavia. Ei tämän aikakaudenkaan tekoripset, rakennekynnet, hiusten pidennykset ja itseruskettavat mitään miellyttäviä ole. Kaikissa aikakausissa on omat metkunsa. 
Mahtavinta illan jatkoa sinulle!
Love -Miau-
]]>
Olen monesti miettinyt kannattaako niinä päivinä, kun ei ole mitään sanottavaa tai mitään kuviksi puettavaa postata ollenkaan? Onko syvä hiljaisuus parempi kuin se, että hitusen edes antaa omasta ajastaan ja ilmoittaa olemassaolostaan? Itse nautin enemmän siitä, että bloggaaja kirjoittaa lyhyenkin kirjoituksen ja liittää oheen jonkin ennen julkaisemattoman kuvan, kuin se, että sivukäynti tuottaa pienoisen päivittämättömän pettymyksen. Siksipä siis minäkin täällä! Ilman upeita asukuvia, hiusvinkkejä, meikkaustyylejä tai elämänohjeita. Raakileena ja onnellisen väsyneenä. Saatte minusta irti vain hyväntuulisen ja toukokuisen henkäyksen, jossa ilolla ilmoitan että valtakunnassa on kaikki hyvin ja elämä pelittää, vaikka kiireeksi välillä meneekin.
(Ps. sellaisia pikapostauksia inhoan, joissa on vain myyntihenkinen mainos jostain vaatteesta tai rasvasta… Mielestäni ei siis postausta ollenkaan, jos vastakohtana on se, että tekee vain lyhyen ja tylsän mainospostauksen…)
Vuosi sitten löin tässä vaiheessa bloggaamisen hanskat tiskiin. Oli niin tavattoman paljon töitä (ja niin tavattoman vähän lukijoita), etten kokenut mielekkääksi kuluttaa aikaani kirjoittamiseen. Nyt tilanne on ihan toinen! Tekisi mieli vaan blogata ja antaa töiden olla, mutta ajan ollessa rajallista ja elämän julmaa, en tietenkään pysty. Ja se harmittaa. Onneksi minulla on nämä pienet iltahetkeni, jolloin voin vapaasti istahtaa koneelle ja antaa ajatusten virrata paperille. Ja toisaalta tieto siitä, että pian kiireet on voitettu, auttaa jaksamaan muutamien hektisten rypistysten läpi.
Oikein ihanaa viikonloppua sinulle! Nauti kauniista ja lämpimistä päivistä ja vapaa-ajasta, jos sinulla sellaista on! Kevät on ihanaa aikaa, sitä ei saa hukata!
Love -Miau-
]]>
Tässä vappuni kuvina. Toivottavasti sinunkin juhlat sujui kivasti!
Nyt on pakko mennä nukkumaan. En kertakaikkiaan enää jaksa 6 h tunnin yöunilla seuraavaa ja vielä sitäkin seuraavaa päivää, jollei saa taas kunnon yöunia. Noloa.
Ihanaa illan jatkoa!
Love -Miau-
]]>
Pauliina on mukana Indiedaysin ja Olympuksen katumuotikampanjassa, jonka brändisivut löytyvät TÄÄLTÄ. Käythän äänestämässä Pauliinaa ja samalla osallistut Olympuksen Pen Mini- kameran arvontaan! (Jolla kaikki kampanjan kuvat onkin otettu!)
Kuvauspäivänä Pauliinalla oli yllään tällainen asukokonaisuus:
Pauliinalle voit siis käydä antamassa äänesi TÄSTÄ LINKISTÄ! Samalla osallistut Olympus Pen Mini- kameran arvontaan! Onnea jokaiselle äänestäneelle!
Love -Miau-
]]>Liikuin Porvoon keskustassa Olympuksen Pen Mini -kameran kanssa keskiviikkona ja kaappasin ruuduille muutamia ihastuttavia katumuotimalleja. Esittelen tässä postauksessa 3 erityylistä naista, joiden jokaisen tyylistä löytyi kauniita ja hauskoja yksityiskohtia. Jonna ja Anu ovat mukana Indiedaysin ja Olympuksen katumuotikampanjassa, jonka brändisivut löytyvät TÄÄLTÄ. Käythän äänestämässä suosikkipukeutujasi ja samalla osallistut Olympuksen Pen Mini- kameran arvontaan! (Jolla kaikki kampanjan kuvat onkin otettu!)
Ensimmäisenä esittelyvuorossa kaverukset Jonna ja Aija. Jonnan katutyylissä puhutteli värikkäät kengät ja niiden nauhat, Guessin upouusi laukku, mustat hiukset ja sininen pitsitoppi, jonka alareuna pilkistää hauskasti nahkatakin alta.
Sitten Aijan kuviin. Aijan asussa ilahdutti pirteän väriset housut ja neon-keltaiset kengät!
Samana päivänä ikuistin myös Anun. Anun tyylissä ihastuin tupsuhattuun ja rennon hipahtavaan lookkiin. Lisäksi takki ja kengät sopivat erinomaisesti yhteen lastenvaunujen kanssa!
Olympuksen katumuotikampanja on käynnissä toukokuun 27. pv saakka, joten ehdit hienosti antaa äänesi ja osallistua Olympus Peni mini- kameran arvontaan! TÄSTÄ PÄÄSET ÄÄNESTYSSIVULLE. Onnea arvonnassa!
Love -Miau-
]]>KATUMUOTIKAMPANJAN ÄÄNESTYS ON KÄYNNISSÄ 27.5. SAAKKA. Osallistumalla osallistut Olympuksen Pen Mini- kameran arvontaan!
Nyt kuitenkin Albertin kuviin!
Huomenna lisää upeita malleja!
Love -Miau-
]]>
Ennen pelkäsin enemmän kuin mitään kommandopipoisia miehiä. Sellaisia, jotka murtautuvat kotiin keskellä yötä. Pelkään heitä hitusen vieläkin, mutta en enää niin paljon. Enemmän pelkään sitä, että tavallisiin vaatteisiin pukeutunut ovikellon soittaja kaivaa aseen esiin ja ampuu minut siihen.
Vaikka toisaalta koen, että jos minä väkivallan kohteena kuolisin, ei asia enää olisi minun ongelmani. Olisin poissa pelistä. Tiedoton. Delete. Mutta se mikä minua ärsyttäisi olisi lasteni, perheen ja rakkaitteni suru, jonka he joutuvat yhden ihmisen ajattelemattoman ja tyhmän teon takia kärsimään. Ei ole oikein aikaansaada kenellekään (ja vielä suht isolle joukolle) niin suurta surua, jonka toisen ihmisen älytön tappaminen aiheuttaa. Pyrin siis todellakin pysymään hengissä ja välttelemään niitä sairaita pyssy,- tai puukkomiehiä.
On se ärsyttävää, että maailma on mennyt tähän. Tavallinen, kiltti ihminen joutuu pelkäämään jotain muutakin, kuin verokarhua tai ylinopeussakkoa. Olisinpa edes jossain jengissä, joka huseeraan jotain epäilyttävää. Olisinpa tekemisissä laittomien aineiden kanssa tai myisin itseäni. Jos päättäisin elää vaarallisesti, olisi tietoinen riskeistäni joutua (helpommin) sairaiden ihmisten ja sairaan väkivallan kohteeksi. Se, että kotimatkalla tai kaupassa joudun pelkäämään, on väärin.
No, otetaanpa keksitty tilanne. Puukkomies on päälläni ja yrittää viillellä minua. Yritän tietenkin pelastautua tilanteesta (potkin munille, raavin naamaa, nipistän, puren ja mitähän vielä keksisin…). Jos siitä selviän, saatan joutua vastuuseen väkivallan käytöstä toista ihmistä kohtaan. Siis mitä!? Tietääkö kukaan enää, miten saa puolustautua? Mikä on sallitua ja mikä ei. Ymmärrän, että jos omalla puukollani tappaisin uhkaajani, saisin siitä syytteen. Vaikkakin vain puolustauduin ja pelastin oman henkeni. Ymmärrän, mutta en sitten kuitenkaan ymmärrä. Henki hengestä. Jompi kumpi meistä olisi tässä tilanteessa kuitenkin kuollut. Uhkaaja olisi saanut syystä linnatuomion (hän hyökkäsi), mutta minä puolustautuessani sain sen täysin turhasta. Jouduin vastoin tahtoani sairaaseen ja pelkäämääni tilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä. Ei ole helppoa elää tässä maailmassa. (Onneksi tilanne oli kuvitteellinen).
Voin siis parhaani mukaan keksiä keinoja, joilla vältellä pahoja tilanteita. Voin juosta karkuun, näyttää välinpitämättömältä, voin tarkkailla ympäristöäni ja ennakoida. Mutta jos kuitenkin joudun väkivallan kohteeksi, on se voi voi. Asialle ei tietenkään enää silloin voi mitään. Voi vain harmitella ja kysellä miksi. Miksi minä? Miksi juuri minä? Mutta tajuattehan, että jos se et olisi sinä, se olisi viereinen ihminen (joka on muuten myös itselleen minä). Asiaa ei pääse pakoon ja se tällaisen pelkurin on tajuttava. Juostaan siis edelleen kovaa ja tarkkaillaan sivuille ja taakse. Tehdään parhaamme ja jatketaan elämistä pelossa. Tai sitten yritetään päästä sen päälle.
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia pelosta? Olenko ainut hölmöläinen, joka pelkää väkivaltatilanteita monta kertaa päivän aikana? Kiitos vastauksestasi!
Vihreä paita H&M / huivi Zara / housut Seppälä / vyö H&M / kengät Spiritstore / laukku Guess / trenssi Mexx / kello Calvin Klein / korut &M / silmät -ruskeat ja hyvinhyvin väsyneet.
Love -Miau-
]]>
En valita. Tää päivä on ollut omalla tavallaan oikein leppoisa. Nooa on huilaillut, Lumi leikkinyt leegoilla, piirrellyt ja pelaillut tietokoneella. Mä olen saanut tutustua lainaksi saamaani Olympuksen Pen Mini (E-PM2) -kameraan, tehnyt ruokaa (sitä ei yleensä koskaan tapahdu) ja tarjoillut pienille sairas-suklaata sekä paljon juotavaa. Ainiin. Ja vilkaisin mä ihan sivusilmällä Guessin kellojakin. Jos Englannista olisi lähtenyt halvalla… Ei lähtenyt… Onneksi serkkuni laittoin sinä siunaamana aikana tekstarin ja kysyi, tiedänkö Pitäjänmäessä olevaa MPH fashion outlettia. En tiennyt. Sieltä saa upeita laatumerkkejä outlet- hinnoilla, eli – 30 % OVH: sta. Kunhan S tulee kotiin, keksin tekosyyn ottaa vapaaillan ja lähden käymään siellä….. Älkää kertoko. Hysssss. 
Itseasiassa mä olen keksinyt, että tarvitsen sellaisen kellon syntymäpäivälahjaksi! Mulla on 15 pv. päästä tasaluku-juhlat (täytän tasan 22 v. vai miten se nyt menikään…?), joten oletan, että kaikki sukulaiset juhlii mua ja lahjoittaa pienen summan rahaa, joista kasaamalla saan kellorahat. Näppärää! Saan täydellisen ja pitkäikäisen laatukellon, joka toivon mukaan kestää hiukan pidempään, kuin Thaimaasta 10 €: lla hankkimani halpis. Sitä paitsi (huomaatteko vakuutteluni) olen sitä mieltä, että maapallo tuhoutuu, jos ostamme kasakaupalla roskaa ja halpisroinaa, joka menee hetkessä rikki ja ajautuu vihreään pihapönttöön. Teen siis ekologisen ja vihreän teon ostamalla laatukellon, joka kestää elämistä. 
Päälleni kiskaisin tänään rennon kauluspaidan ja sen päälle villapaidan. Jalkoihin laitoin leopardifarkkuni. Vaikka asu näyttää hieman liian krumeluurilta vain kotioloihin ja sairaspäivän asuksi, on se päällä rento ja pehmoinen. Olen viihtynyt siinä hyvin. Lisäksi on näppärää pukeutua siististi, sillä ikinä ei tiedä, jos saa äkkiseltään Love -Miau-
]]>
Lähdetäänpä alusta. Rauta ja sen vesisäiliö oltiin pakattu ihanaan kiiltävään laatikkoon (vain naiset ja hullut tykkää kiiltävistä laatikoista). Lisäksi sisällä oli lämpösuojaa antava hoitoaine kosteisiin, vastapestyihin hiuksiin. (Koska nyt en pessyt hiuksia, suoristin lettini ilman lämpösuojia. Ehtiihän sen sitten ensi kerrallakin….) Lisäksi laatikossa oli ohjeet, jotka kampaajani Heli kehoitti lukemaan huolella. Ihan hyvä niin, sillä ensimmäinen asia johon törmäsin oli PH- mittari ja ohjeet kuinka tulkita kraanavetemme PH-arvot. Jaiks. 
Aikani ihmeteltyä liuskaa totesin ilman sen kummempia analyysejä, että vetemme oli loistavaa höyrysuoristusraudan toiminnalle ja lastasin säiliön täyteen vettä! (miksei olisi ollut? Ehkä joissain ruostevesiputkissa vesi ei olisi mennyt läpi, mutta eiköhän se nyt meillä mennyt…) Sitten käynnistin laitteen ohjeiden mukaisesti ja odotin, että ensimmäiset höyryt sihahtivat raudasta pihalle. Se oli valmis käyttöön!
Laitoin rauhan lämpötilaksi 180 c. Se riitti viimeksi kampaajallakin, miksei se siis riittäisi kotonakin. Raudassa on ihana kampa-osuus, joka erottelee suoristettavat hiukset. Kamman pitää olla raudan alapuolella, kun hiuksia suoristetaan. Vedin jokaisen sortuvan vain kerran läpi, sillä hiukset suoristuivat täydellisiksi ensimmäiselläkin vedolla. Jokaisen vedon aikana vesisäiliö puhisi ja tuhisi ja antoi raudalle vettä, jonka se höyrytti hiuksiini. Käytin koko päähäni arviolta 7-10 minuuttia. Lopputulos on niin ihana, että voisin lentää! No siis miettikää. Hiusten paino putosi arviolta 2 kg ja ne on niin pehmeät, että luulisi pumpuliksi, jos ei tietäisi niiden olevan hiuksia. Hahaa. Ainakin melkein. Ei mutta tosissaan, hiukseni ovat aivan käsittämättömän pehmeät ja keveät. Ilmavat ja ihanat. 
Tyytyväisempää tyttöä saa hakea!
Ps. kelloni hajosi. Pakko etsiä uusi….. Olisikohan Guessillä kellojen alennusmyyntejä missään……?
Love -Miau-
]]>Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut muutamia tärkeitä koreografioita eteenpäin ja aina kun tansseihin saa jotain uutta, muuttuu homma taas mielenkiintoiseksi. Odotan siis innolla iltaa, että pääsen näyttämään oppilaille mitä olisi luvassa. Lisäksi löysin ihan mielenvikaisen verkkokaupan, mutta ennen kun heitän teille linkkiä tarkistan vielä muutamista lähteistä, että kauppa on luotettava ja tuleeko päälle tullit, verot ym. lisäkulut.
Tänään halusin pukeutua rennosti. Valitsin H&M:n rikkinäiset farkut ja laitoin niiden kaveriksi Bik Bokin peplumin. Vaikka ajatus risasta ja tyylikkäästä ehkö hiukan sotii, oli lopputulos mielestäni oikein toimiva. Arkinen, mutta ei tylsä.
Sään ollessa näinkin lämmin (+5 c), saattoi ulos ajatella lähtevänsä kevyemmässäkin pikkutakissa. Ainakin lyhyiden siirtymien ajaksi. Laitoin siis Peplumin ylle farkkutakkini ja sinisen huivin. Ihan ok tuli. Keväinen ja rento.
Voi ei, mulle tuli yllättävä aikataulumuutos…. Joudunkin ryntäämään eteenpäin. Äääh. Laitan teille nyt loput kuvat ja palaan juttujen pariin paremmalla ajalla. 
Harmitaa tämä kiire…. Mutta ei auta. Näihin kuviin!
Love -Miau-
]]>