Mä märehdin täällä taas tätä pohjaton- juttua. Siis sitä, ettei meikkaa kasvoihin lainkaan meikkipohjaa. Laittaa vaan silmät, kulmat, aurinkopuuterin ja suun. Olen tässä nyt vajaa viikon meikannut tällä tyylillä, ja ollut oikein tyytyväinen. Toki olen pitäytynyt miedoissa luomiväri-sävyissä, sillä olen pelännyt vahvemman silmämeikin ja pohjattomuuden yhdistelmää. Noh, näin sunnuntaina kun ei ole sen kummempaa ohjelmaa (paitsi työpalaveri Tipun kanssa), ryhdyin leikkisäksi. Laitoin silmiin tämän hetken muotivärin eli turkoosin. Musta turkoosi on jotenki kreisi luomivärinä, joten käytän sitä vaan silloin kun olen leikkisä, eikä meikillä oli niin merkitystä. Tahtoisin toki käyttää sitä enemmänkin. Tahtoisin sen osaksi arkimeikkäni. Ehkä joskus.

Lisäsin turkoosin kaveriksi vahvat ala,- ja ylärajaukset ja ripsarit. Eikä lopputulos nyt niin mahdoton ole! Ei oikeastaan lainkaan. Näemmä voin rohkeasti yhdistää pohjattomuuden vahvempaan silmämeikkiin. Vai mitä mieltä sinä olet?

Hiusten väristä teillä ei ole sitten niin mitään oikeutta pulista. Totuuden nimessä, kauniita meikkikuvia oli eri valoissa ja eri kuvakulmista enemmänkin, mutta hiukset KATASTROFAALISINE juurikasvuineen pilasi suurimman osan. Vaihdoin jopa kuvausten välillä kameraa, sillä oletin värin paranevan. Ja se parani. Toisen kameran kuvissa hiukseni olivat aivan puna-kelta-harmaat. Pahimmat ever. No joo, hienoa tämä luonnollistamisprojekti. Kun vaan saisin ton punaisen sävyn taitettua pois ikuisiksi ajoiksi… Ei mulla ole mitään juurikasvua vastaan, mutta punaisuutta on. Äh. Seuraavalla kampaajakäynnillä ehdotan Helille jotain todella vahvaa kestoväriä kevytsävytteiden sijaan. Katsotaan meneekö läpi. Hih.

Nyt Tipu on jo matkalla meille, joten heitän palaverivaihteen päälle ja avaan tanssikoulun kansiot. Ihanaa sunnuntaita sinulle! <3

Love -Miau-

Takana leppoisa, rauhallinen, yllätyksellinen ja extempore-henkinen vappu. <3 Toivottavasti sinullakin oli kivaa! Kerron lisää sitten myöhemmin kun jaksan käydä kaikki kuvat läpi ja paneutua niihin paremmin.

Nyt haluan avautua jostain aivan muusta. Asiasta, joka on sekä nolo, että herättävä. Nimittäin meikkaamisesta. Eikä niinkään meikkaamisesta, vaan pohjustuksesta.

Yleensä meikkaan pohjan näin:

1) Lumenen heleyttäjä 2) Lumi meikkivoide 3) Joe Blascon punaisuuden peittäjää nenänpieliin, otsaan, silmäkulmiin ja hiukan leukaan 4) Joe blascon sinisyyden neutralisoijaa silmän alusille 5) Diorin valikynää ”pöllö-alueille” 6) irtopuuteria 7) shimmeriä poskipäille 8) aurinkopuuteri 9) poskipuna

Vola, pohjani on valmis! …unohdinkohan jotain… No mutta joka tapauksessa, pohjustukseen käytän arviolta noin 7-9 eri tuotetta, joista kaikki on laadukkaita ja kalliita. Ja siihen sitten tietenkin lisäksi ripsarit, eyelinerit, kulmat jne jne. Olen aina ajatellut että pohja on meikin tärkein osa-alue. Että ilman sitä kaikki muu näyttää huonolta, eikä meikkiä oikeastaan edes voi tehdä, jollei pohja ole kunnossa.

…niinpä niin. Turpiin tuli maanantaina, kun yhtä paljon meikkaava kaverini keksi laittaa vain silmät ja suun. Hän kysyi oliko meikissä jotain erikoista. Sanoin että ei, se oli kuulas ja kaunis. Tavallinen. Ja sitten hän kertoi, ettei hänellä ollut pohjaa ollenkaan. Siis kaikki ne diorit, joe blascot, shimmerit ja puuterit korvaantui ihmisen normaalilla iholla. Great. Ja mitä kaverit edellä, minä perässä.

Tässä eilinen vappulook. 1) Sensain aurinkopuuteria kasvojen kehysalueille 2) Lancomen luomiväriä 3) ripsari 4) eyeliner 5) kulmat 6) huulet. Thats it. KOKO pohjustus puuttu. Siis huom, KOKO POHJUSTUS.

Oikeastihan tämä on ihan sairaan nolo juttu. Mä olen henkeen ja vereen paukuttanut pohjustuksen perään ja ollut sen suurin puolestapuhuja. Olen laittanut täydellisen meikkipohjan jopa tanssitunneille ja kuntosaleille. Ja nyt kun katson peiliin tai yllä oleviin kuviin, voin tajuta olleeni hölmö ja laittaneeni rahaa suoraan kankkulan kaivoon. Näinkin hyväkuntoisella iholla on ollut suorastaan rikollista meikata niin paljon…

Kännykkäkuva eilisillalta, kun tulimme kotiin. (en ollut tietenkään lisännyt mitään muuta naamaani, kuin huulikiiltoa. Esim. meikkipuuteria…)

Ihan kun pohjattomuuden myötä multa olis lisäks hävinnyt 5 vuotta ikää naamasta. Iho ei ole enää väärän värinen; ei punainen, ei keltainen, eikä harmaa. Silmänaluset ei ole niin tummat, eikä meikki paakkuunnu silmäryppyjen alueelle. Woouu.

Nyt ei tarvitse pelätä, että pohja karisee illan aikana. Vaatteet pysyvät kaulan alueelta puhtaina. Voin laittaa kasvoni valkoisille tyynyille ilman meikkitahroja. Voin halata lapsiani ilman pelkoa, että pohja tuhriintuu. Voin lähteä liikenteeseen ilman meikkipuuteria. Jos sataa, annan sen kastella kasvoni. Jos minua kutittaa, voin hieroa naamaani. Noh, lista on aika pitkä.

Toivon, että sinäkin hyväihoinen lukijani siellä uskallat kokeilla meikkiä ilman pohjustusta! Meikkaa vain silmät, huulet, sekä mahdollisesti aurinkopuuteri. Jos näytät omasta mielestäsi kamalalta, lisää pohja jälkeenpäin. Toivon kuitenkin sydämestäni, että löydät omasta ihostasi sen saman kuulauden ja hehkun, jota aineilla tavoitellaan. Tästä tuli ainakin mun juttu! …ja kukkaro kiittää. ;)

Love -Miau-

Rutto, nyt pitää kiirettä! Hyvä, että syödä ehtii…. Aamusta heti showmeikki naamalle ja työkoneen ääreen. Olen innostunut myymään ylimääräisiä tavaroitani / lasten vaatteita ja leluja kirppareilla, joten niiden setviminen ja postittaminen vie tietenkin tämän kaiken muun häsläkän keskellä oman aikansa. Noh, tämä viikko enää, sitten on Varieteet ja tanssikoulu ohi. Ja sitten aikaa vapautuu joululahjoihin, joulun ruokiin (meille tulee iso porukka viettämään aattoa), sisustukseen ja muuhun leppoisaan. Kuten tähän blogiin. :)

Valitettavasti en tämän enempää ehdi kanssanne rupatella, huomenna uusin yrityksin!

Love -Miau-

Tässä kuitenkin kuvat tämän päiväisestä showmeikistäni. Ensimmäinen kuva on ilman irtoripsiä ja ”siistejä” hiuksia, toinen niiden kanssa.

Tuntuu ihan jumalalliselta, kun kerrankin ei ole tulenpalava kiire teatterille! Tähän mennessä 3 aikaisempaa näytöstä on mennyt niin, että olen tuli persiin alla rynnännyt tanssisalilta teatterille, laittanut äkkiä vaatteeni oikeille paikoilleen ja rukoillut, että löytäisin jostain keskittymisrauhan showlle. Ja vielä toistaiseksi olen löytänyt. Varmasti pystyisin parempiinkin suorituksiin (varsinkin tanssien kohdalla), mutta ihan ok: sti on mennyt. Ei valiteta kun ei ole pahemmin syytä valittaa. :) Tänään saan kuitenkin lähteä kaikessa rauhassa liikenteeseen ja ehkä jopa nauttia tästä puuhasta. Niin siistiä!

Huomenna onkin teatterivapaa päivä ja sunnuntaina viimeinen Vantaa- veto. Sitten pakkaamme tavaramme ja palaamme vetämään vielä 3 showta Porvooseen. Ja kun loma koittaa, makaan laakereillani pari päivää, enkä tee yhtään mitään! Sitten palaan ruotuun ja aloitan normalisoitumisen. Teitä varmaan ihan hirveästi taas kiinnostaa nämä jorinat, joten voisin vaikka lopettaa ja antaa teille iltarauhan. :D

Eli heippa!

Love -Miau-

Laiton siis jo illalla itseruskettavat kasvoille. Aamulla jatkoin operaatiota sheivaamalla itseni ja laittamalla kestovärit ripsiin ja kulmille. Ripsissähän ei oikeastaan voi mennä pieleen, mutta kulmissa kyllä. Sainkin elämäni naurut, kun pesin kulmani ja huomasin värin tarttuneen täysin myös isoon osaa ihoani. Nauru oli hersyvää, mutta samalla paniikinsekaista. Mitä jos se ei lähdekään ihosta pois? Millä kehtaisin mennä illan tanssitunneille tai yleensäkään ihmisten ilmoille? Eikun vahvat saippuat kehiin ja raapimaan. Siinä lähti ihosolukkoa ihan huolella, mutta niin lähti väritkin. Ei kokonaan, mutta yritän meikata loput piiloon tavallista vahvemmilla meikeillä. Lisäksi ajattelin vähentää tanssisalin valaistusta ja väittää lamppujen olevan sattumalta juuri tänään rikki… Tuskin kukaan silloin mitään huomaan. Viisas ei katsokaas voi mokata.

Päivääni on piristänyt myös hyvä musiikki. Suunnittelin 3-4 -vuotiaille pikkutanssijoilleni koreografian Antti Tuiskun Lämmin lumi peittää maan- biisiin. Siitä tuli niin hieno! Innostuin ihan sikana musiikista ja sen suomasta hyvästä joulufiiliksestä. Onhan se selvää, ettei pikkuisten kanssa koreografisesti mitään helmijuttuja tehdä, mutta hyvällä fiiliksellä ja tarpeeksi selkeillä jutuilla uskon luoneeni mestariteoksen. Meistä tulee lasten kanssa niin hyviä!

Ostin eilen ihanan leveähelmaisen nahkahameen HM:ltä. Ostopäätös syntyi ihan viime metreillä, kun kauppa oli menossa kiinni. Sovittelut jäi siis tekemättä. Ihme kyllä hamonen istui päälleni hyvin, eikä sitä tarvitse palauttaa. Hauskaa huomata mitä pieni shoppailutauko tekee mulle. Mentiin siis eilen tanssituntien jälkeen lasten kanssa ostamaan heille juhlavaatteita tämän illan syntymäpäiväkutsuille ja muihinkin juhliin. Mun ei pitänyt katsoa itselleni mitään. Enkä katsonutkaan. Minkäs sille voi, jos täydellinen nahkahame nyt sattuu kävelemään vastaan oikean kokoisena ja hintaisena. Niin voihan sen ottaa kotiin sovitettavaksi. Sattumalta myös yhdet sukkahousut löys mun kassiin ja melkein yks yöpukukin. Jos eteeni olisi tullut täydellinen collegepaita, olisin varmaan napannut senkin sen enempää asiaa pohtimatta. Huomioni oli siis se, että koin tarpeekseni saada itsellenikin vaikka mitä, sillä muka tarvitsin kaikkea! Ja kuumeisesti! Koin olleeni ihan liian pitkään poissa rättimarkkinoilta, kun kaikki tuotteista huusivat nimeäni. Tervettä? …no ei.

Jassoo, nyt muihin puuhiin. Kivointa torstaita sinulle! Kohta on viikonloppu, jeee!!!!

Love -Miau-

Matkalla veljeni vaimon juhliin! Illalla katsomaan Sami Hedbergin keikkaa. :) Kiva päivä tiedossa!

Tällainen minipostaus tällä kertaa. :)
Love – Miau-

Peilistä väitän kuitenkin tuijottaneeni ihan normaalin värisiä hiuksia. Kullanruskeita ja kiiltäviä. Oikein kauniita. Tajunnette siis, että mulla on ongelma. Uskoako peiliin vai valokuviin?

Tänään päätin tehdä testin kahdella eri kameralla. Toista, eli Olympuksen Peni Mini -kameraa olen käyttänyt nyt viime aikoina, sillä koen saavani sillä kaikista kauneimpia kuvia. Värikkäitä, taustablurreja ja tarkkoja. Olen ollut kameraan ihan älyttömän tyytyväinen! Ainut ongelma, minkä tästä kamerasta löydän on se, että se vetää ihmisten kasvoista monesti punakoita. Joudun siis värikäsittelemään Auto- asetuksella ottamiani valokuvia jälkeenpäin, joka tietenkin vaikuttaa koko muuhunkin kuvaan. Olen toki varma, että jos osaisin käyttää automaatin sijaan manuaaliasetuksia, saisin kuvista heti niiden ottohetkellä sellaisia, kuin haluan. Joka tapauksessa, aina kun olen kyllästynyt punaisiin kasvoihin, olen vaihtanut kameraa. Käyttööni on tullut Nikon J1, jolla saan myös tarkkoja kuvia, mutta en niin värikylläisiä ja taustablurreja, kuin Olympuksella. Nikonin selkeästi parempi puoli on siis se, ettei se tee kenestäkään punakkaa.

Nyt vertailemaan. Alla kuvasarja täysin samasta paikasta ja meikistä. Värierot on yllättävän suuret! Ja näissä kuvissa Nikon J1 vie voiton.

NIKON J1

OLYMPUS PEN MINI

NIKON 

OLYMPUS

NIKON

OLYMPUS

Voin siis tavallaan huokaista helpotuksesta! Tukkani ei ole lila, enkä minä ole tullut hulluksi jos satun näkemään itseni peilistä ihan normaalin näköisenä. Nyt joudun vain miettimään millä ihmeen kameroilla meinaan reissuni varustaa? Sillä, jolla saan kaikista kauneimmat ja tunnelmallisimmat luonto,- maisena ja yksityiskohtakuvat (Olympus), vai sillä joka on ihonsävyille sopivampi, mutta häviää kaikessa muussa (Nikon)? Ehkä kannan kiltisti molempia mukanani ja valitsen kameran tilanteen mukaan. Sillä mitäpä täydellisyyteen pyrkivä bloggaaja ei tekisi bloginsa ja kuviensa eteen? Tai sitten opettelen ja otan selvää Olympuksen väriasetuksista ja pidän matkassani vain sen. Jotain tällaista. :)

Mitä ajatuksia postaus teissä herätti?

Kiitos taas kommenteistanne ja ihanaa torstaipäivän jatkoa!

Love -Miau-

Toivottavasti viikonloppunne sujui hyvin! Itse nautin kavereiden ja lasteni seurasta, uusista meikeistä ja herkullisista hetkistä S:n kanssa. Olemme nykyisin niin vähän mieheni kanssa yhdessä. S tekee pitkiä päiviä ja kun hän illalla tulee kotiin on aikaisen aamuherätyksen takia mentävä petiin jo tyyliin klo 20-21 aikoihin. Silloin minä vasta kotiudun tanssitunneilta ja voimme heittää hyvästit yhteiselle laatuajalle. (kuvat ei liity mitenkään kuluneeseen viikonloppuun)

Olemme S:n kanssa kokeneet niin monenlaista. Yrittäjinä vietimme lähes 24/7 yhdessä. Samanaikaisesti kärsimme talousvaikeuksista ja rahahuolista. Monen liitto olisi kaatunut jo tähän. Olemme matkanneet Thaimaassa kolmen kuukauden ajan ja olleet perheenä erottomattomat. Nyt tuskin näemme toisiamme. Olemme töppäilleet, mutta aina on annettu anteeksi. On tarvittu joustoa, ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Olen niin iloinen ja onnellinen siitä että olemme päässeet kokemaan hyvin erilaisia elämäntilanteita! Niistä jokainen on kasvattanut meitä ja hionut lähemmäs toisiamme. On hienoa että vierellä on ihminen, johon voi luottaa ja joka tuntee toisen juuri sellaisena, kuin tämä on. On ihanaa kun ei tarvitse esittää mitään. Ei tarvitse luopua mistään sellaisesta, mitä on aina halunnut tehdä, vain ollakseen toiselle parempi ihminen.

Eihän tämä bloggaaminenkaan esimerkiksi ole monen miehen mieleen. Tavallaanhan minä esineellistän ja tuotteistan itseni, asetan itseni kansan näyteikkunaan ja annan kaikkien kurkkia sieluuni. Monet miehet halveksuisivat tällaista ja pitäisivät minua tyrkkynä. Pyrkyrinä. Ja pitäköön. Jokainen saa kokea asiat kuten haluaa, mutta minulle on tärkeätä seurustella henkilön kanssa, joka ei arvostele tekemisiäni tai ilkeile vain tavan vuoksi, vaan luottaa tyyliini ja antaa minun jatkaa hassua harrastustani. Mieheni ymmärtää, että harrastukset on ihmisille tärkeitä ja pitävät mielen virkeinä. Ja siitä bloggaamisessani onkin kysymys. Tämä on minulle ajanvietettä ja hauskaa puuhastelua muun arjen ohella. Ei tyrkyttämistä, ei vonkaamista, ei esittämistä. Vain harrastus muiden ohella.

Ihan hassuille urille lähti tämä keskustelu. Tarkoitukseni oli puhua ihan muista asioista, mutta avauduinkin suhteestani. Hahaaha! Noh, näin niitä ajatuksia sitten riittää muihinkin postauksiin.

Love -Miau-

PS. Mitä pidätte uudesta bannerikuvastani?

Kuvasimme teille Tipun kanssa videon, jossa meikkaamme arkea hiukan vahvemman iltameikin 10: ssä minuutissa. Toivottavasti pidätte!

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Love -Miau-

Alkusanat: Tästä piti tulla erilainen ja kiva päivitys. Tämän piti olla nopeata tehdä ja sisältää teille hauskaa vaihtelua.

Lopputulos: Postauksen videosta tuli uskomattoman epämääräinen ja heikkolaatuinen. Harmittaa, mutta julkaisen sen silti.

Okei. Mun piti siis aloittaa uusi hauska tapa elää kanssanne päiväinen meikkihetkeni, asukokonaisuuden valinta tai muu vastaava. Kuvasin innoissani meikkaushetkeni ja olin oikein tyytyväinen napakkaan otteeseeni saada video purkkiin yhdellä otolla. Tuon materiaalit koneelle ja yritän siirtää niitä minulle tuttuun leikkausohjelmaan. Ohjelma ei hyväksy materiaalia. Voi pilli. Ottaa niin vahvasti päähän, voitte arvata. Kekseliäänä googletan sanat ”Quick time movie editor” ja löydän heti ”ilmaisen” ohjelman. Lataan sen ja hyökkään uuden softani kimppuun.

Kuten arvaatte, ei ole helppoa ottaa haltuun täysin uutta videonleikkaustyökalua. Minulta menee hetkeni, kun keksin miten ohjelmaa käytetään. Miten sinne lisätään alku,- ja lopputekstit, miten musiikki, miten yksinkertaisesti vaan leikkaan videota ja mitä teen, kun ääni ei olekkaan synkassa. Hoh hoh. No kun näistä jotenkin olin selvinnyt, huomaan että video on aivan puhkipalanut….. Fuck. Käsisäädän valoja hiukan, mutta ei sille ihmeitä enää siinä vaiheessa tehdä. Saan kuitenkin kuin ihmeen kaupalla videon valmiiksi ja vien sen  tallennukseen. Silloin ohjelma ilmoittaa, että ps. tämä ”ilmainen” tutoriaali muuten haluaa laittaa vesileiman videoosi. Jos se haittaa, niin maksathan meille hiukan. Voi kirosana. Niin, että olkaa hyviä vaan. Tässä huikea videoni. Se on pahasti ylivalottunut ja siinä on vesileima.

Ai niin. Eikä siinä vielä kaikki. Myös valokuvani ylivaloittuivat. Ehkä olen tänään niin hohtava tai jotain… En tajua… Touhusin kamerallani sata tuntia ja vaihtelin asetuksia, mutta joko kuvat olivat epätarkkoja tai sitten ne valottuivat. Leikitään, että päivän kuviin on haettu sellaista valkoista, enkelimäistä ja hentoa otetta. Ei oletetakaan, että ne olisivat epäonnistuneita.

Aina ei siis mene putkeen. Toivottavasti video on kuitenkin sisällöltään mukiinmenevä ja saat siitä ideoita päivämeikin tekoon. Mitään mullistavaa se ei sisällä, mutta ei niiden aina tarvitsekaan. Arkea kun meillä kuitenkin on suurin osa elämästämme.

Ihanaa päivänjatkoa sinulle!

Love -Miau-