Tänään on ollut hieno päivä. Kävimme aamuisellaan sukulaistytön synttäreillä ja iltapäivällä aloitimme pakkailupuuhat. Myös lapset lähti Mammalaan lomalle joten meillä on S:n kanssa vapaailta. Lasissani tuossa vieressä poreilee kuohuvainen ja kun ilmakin on taas suht lempeä, hiivin kohta takaisin terassille nauttimaan kesäisestä illasta. <3

Tässä tämänpäiväinen look.

En ole tainnut pitkään aikaan päivittää Espanjan muuttoaikeista. Syy on varmaan siinä, että ne on ihan retuperällä ja aihe ärsyttää mua. Kaikki kyselee innoissaan missä mennään ja vastaukseni on aina ”noh….. Ei oikein missään.” Lentoja ei ole varattu, merikonttia ei ole varattu (tai on se melkein, mutta ei ihan), tavaroita ei ole pakattu Suomessa ja isot liikkuvat asiat kuten autot on myymättä. …ja myymättä / eliminoimatta on miljoona muutakin pikkutavaraa. Puuskuttaa ajatellakin koko tuota edessä olevaa urakkaa.

Tänään kuitenkin aloitimme ensimmäisen muuttosatsin paketoimisen. Laatikot täyttyivät kirjoista, lautapeleistä, ”rakkaista tavaroista” (=lapsuusajan piirustuksista, kirjoista, leluista ym. ”elintärkeästä” jotka jälkipolvet sitten joskus ilolla polttavat) ym. enemmän ja vähemmän tärkeästä. Ja kun näitä laatikoita täyttelimme, iski totuus ensimmäistä kertaa kasvoilleni. Vasta nyt tajusin, että olemme ihan oikeasti muuttamassa pois kodistamme ja tehdäksemme näinkin ison urakan, on muuton oikeasti oltava suunniteltu ja pitkäaikainen. Fuck. Ehkei sellainen ”noooooh, me nyt käydään tossa vähän kokeilemassa” -ajatusmalli sittenkään toimi… Vaikka en mä toisaalta tiedä. Olen loppupeleissä sitä mieltä, että jos elämä osoittautuukin jossain olosuhteissa typeräksi, on muutos pystyttävä tekemään. Toki harkiten ja järkeä käyttäen. Mutta sitä on turha surra, että käytin pakkailuun täällä Suomessa muutaman viikon, olin reissussa muutaman kuukauden ja palasin ruskettuneena ja kielitaitoisena takaisin. Että se olisi muka pahempi kuin se, etten olisi lähtenyt ollenkaan. Eip.

Meillä on elämässämme noin 55 vuotta aikaa (18-75 v.) toteuttaa juuri niitä asioita, joita haluamme ja minusta se aika on pelattava hyvin. Sinä aikana tulee rakastaa ja antaa rakkautta. Tulee ottaa vastuuta ja opettaa hyviä käytöstapoja. Tulee kuunnella sydäntään ja oppia uutta. Tulee tehdä töitä ja olla nöyrä. Ja mikä tärkeintä, tulee olla onnellinen. Kirjoitin tuon joskus teinivuosinani omaan ystäväkirjaani (säälittävää…). Koin jo silloin, että ihmisen tärkein tehtävä on elää onnellisesti. Onneen kuuluu toki paljon asioita: perhe, terveys, harrastukset, kunniallinen elämä, verojen maksaminen, ystävät jne. Ja samaa mieltä olen edelleen. Ihmisten tulee tehdä elämässään niitä päätöksiä, mitkä milloinkin tekevät heidät onnellisiksi. Pieniä, isoja asioita. Ja niiden äärellä mekin olemme nyt. Toteuttamassa pitkäaikaista unelmaamme. Olkoon se sitten vuoden tai 5:n mittainen, ihan sama. Kunhan kokeilemme ja elämme. Ja olemme onnellisia.

Nyt suuntaan ulkoporealtaaseen ja viikonlopun viettoon. Ihaninta viikonloppua sinullekin lukijani!

Love -Miau-

Mä olen herännyt rättiväsyneenä. Nukuin aamuyöni unet heikosti. Heräilin vähän väliä katsomaan kelloa ja pelkäsin myöhästyväni päivän toimista. Kohta vetäisen aamun toisen kahvikupillisen ja toivon sen auttavan. :)

Meillä oli eilen kotikirppis ja yhdistetyt läksiäiset. Tupa oli täynnä kivoja tyyppejä välillä 11-21. Päivän päätteeks olin ihan poikki… En kyllä tajua miks. Eihän se nyt niin rankkaa ole hölistä, syödä kakkuja ja esitellä myytäviä tavaroita. :D hahahaa.

No joo, juttu ei nyt ihan luista. Aivot takkuilee edelleen. Mennäänpä siis päivän pääteemaan eli ihanaan asukokonaisuuteen, joka oli ylläni tuossa jokunen päivä sitten. Silloin, kun Suomessa oli vielä kesä. Ja silloin, kun en ollut vielä leikannut kesähiuksiani. Kokonaisuuden housut ja paita on Zarasta. Kello Glitter ja kengät Tommy Hilfiger.

Mitäs pidät tästä kevyestä kokonaisuudesta?

Blogini siirtyy muuten huomenna Blogbookin lifestyle-puolelle. Se sopinee minulle paremmin. ;) Sisältö ei tietenkään tule muuttumaan. Henkilökohtaisesti muutos tarkoittaa sitä, ettei mun enää tarvitse stressata muotijuttujen ja muotiasujen kanssa. Saan olla juttuineni ja muoteineni juuri sitä mitä olen ja lätistä laaja-alaisesti niistä aiheista, jotka milloinkin sattuu kiinnostamaan! Jesssss.

Näihin kuviin. Ihanaa perjantaita sinulle!

Love -Miau-

Eilen kävin luottokampaajallani Helillä. Halusin keventää paksuja ja pitkiä hiuksiani ja saada niistä kesäisen kevyet ja ilmavat. Mielessä oli JLo:n rikottu hiustyyli, joka olisi samalla helposti käsiteltävissä, mutta kuitenkin pitkä. Väriin ei tällä kertaa kajottu, sillä se on laitettu vastikää.

Tässä lopputulos. Mitä pidät uudesta tyylistäni?

Asukokonaisuudeksi valitsin HM:n valikoimista löytyneen pilkkuhamosen ja crop topin. Jalassa Converset. Tekonahkatakki on Zarasta ja laukku on Michael Kors:in. Kello Glitter, kaulakoru HM.

Olen ollut hiuksiini aivan supertyytis! Ne on juuri niin ilmavat kuin toivoinkin ja samalla pituus säilyi. Ja koska etuosan hiukset ovat lyhyehköt ja pitkä takaosa on mahdollista ”piilottaa” selkäpuolelle, voin leikitellä myös ajatuksella polkka-mallisista hiuksista. Ne ei muuten toimi mulla yhtään. ;) Musta tulee paljon vanhemman ja tylsemmän näköinen. Voin joskus näyttää. :)

No mutta, nyt jatkan kotikirpparin rakentelua. Siinä riittää puuhaa!

Love -Miau-

Täällä ollaan, lämpimässä ihanassa Espanjassa. Aurinko paistaa +27 c ja olemme päässeet uimaan ja ottamaan rennosti. Kello on Suomessa jo hieman vaille 2 yöllä, joten jutun laatu on tässä vaiheessa iltaa jo aika kömpelöä. Pikaisen postauksen päivän ilta-asusta ajattelin kuitenkin heittää, jottei mulle jäisi liikaa postattavaa huomiselle. :)

Nyt sänkyyn, heippa!

Love -Miau-

Totuuden nimessä, olen kuitti. Kello on miljoona ja haluan päästä rauhoittumaan olohuoneen sohvalle. Niinpä päivän postauksena on nyt vain päivän asu ja vasta huomenna saatte kattavamman artikkelin tanssikilpailusta kuvien ja videoiden kera. :)

Ihania lauantai-illan sutinoita sinulle!

Love -Miau-

Se olisi sitten taas maanantai ja viikko täynnä vaikka mitä! Keskiviikkona ja torstaina on koulua (opiskelen markkinointi-instituutissa johtamisen erikoisammattitutkintoa), perjantaina vien kasan lastenvaatteita kirpparille ja sunnuntaina pari koulumme tanssiryhmää kilpailee tanssikisoissa. Lisäksi viikkoon mahtuu muutamia extra-tanssitreenejä ja tietenkin kaikki arkinen aherrus lasten hakuineen ja harrastuksineen.

Mä en hirveästi pidä tällaisista touhuviikoista… Paljon kivempia on ne tasaisen rauhalliset viikot, jolloin pystyy keskittymään ryntäilyn sijaan elämän perusjuttuihin. Hyväsisältöisiin tanssitunteihin, leppoisiin aamuhetkiin ja tasokkaisiin postauksiin. Mutta toisaalta, ilman näitä touhuviikkoja en osaisi arvostaa rauhallisia viikkoja. Eli paljon hyvää tässäkin! Ja toisaalta ihanaa päästä pitkästä aikaa koulun penkille! Olen varma, että se motivoi minua ahertamaan valmiiksi myös lopputyön, jonka tulisi olla valmis huhtikuun puoleenväliin mennessä.

Tänään olin liikenteessä farkuissa, farkkutakissa ja peplumissa. Ja tietenkin toppiksessa. Tuossa pakkasessa kun ei todellakaan tarkene ilman… :)

Ihanaa viikkoa sinullekin!

Love -Miau-

Tänään on ollut tavattoman leppoisa päivä. Kävimme Rossossa syömässä ja siitä ajelimme Selloon katsomaan Lego-elokuvaa lasten kanssa. Ylleni valitsin tänä talvisena päivänä paksuinta mahdollista villaa ja muutenkin mukavinta, mitä kaapista löysin. Hyvin istuvat Cubuksen farkut ja varrelliset lättäsaappaat.

Lego-leffa oli täynnä menoa ja meininkiä, tulitaisteluita ja sankarihahmoja. Ei ollut värikkäitä poneja, prinsessamaailmoja, pilvilinnoja ja tuulessa liehuvia vaaleita hiuksia (tai no… olihan siinä noita. ei vaan tarpeeksi paljon feminiiniseen lällymakuuni!). Legot- ei siis ollut ihan minun leffani. Mutta lapset tykkäsivät ja se lienee tärkeintä! Ja se, että nyt yläkerrassa on käynnissä täydelliset legoleikit. Piilomarkkinointi niin rulettaa. ;)

Miinuksia meidän ihanassa päivässä saa Sellon Finnkinon lipunvarausjärjestelmä. Soitimme sinne etukäteen ja varasimme paikat hyvissä ajoin. Meille ilmoitettiin, että paikalle tulisi saapua 30 minuuttia etuajassa. Kuten saavuimmekin. Jonotettuamme valehtelematta 25 minuuttia, meille ilmoitettiin, että varausjärjestelmä on automaattisesti hylännyt lippumme ja paikkamme on myyty. Yritimme kyseenalaistaa tilannetta vedoten pitkiin jonotusaikoihin ja siihen, että meitä nimenomaan kehoitettiin saapumaan paikalle 30 minuuttia aikaisemmin, ei seisomaan lippu kädessä. Ja koska teatteri oli meille muutenkin vieras (taitanee olla aika uusi), ei sen jonotuskulttuurista ollut minkäänlaisia ennakkoaavistuksia. Kassaneiti pahoitteli tilannetta sillä jo niin ärsyttäväksi muodostuneella suomalaisella tyylillä, ”valitettavasti tilanne nyt vaan on tämä. Ei, en pysty auttamaan, kone poistaa lippunne automaattisesti. Valitettavasti en osaa sanoa kuka tästä vastaa. Valitettavasti voitte ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme vasta huomenna” jne. Valitettavasti ja valitettavasti. Eikö tässä maassa voi tehdä mitään ilman, että aina vastassa on valittelemisia ja pahoittelemisia. Ärrrsyttävää!!!! Lisäksi mun tulisi asiakkaana ymmärtää, ettei kassaneiti ole vastuussa koneen tekemisistä. Mun tulisi ottaa pahoittelut hyvällä ja tajuta, että pahoittelu on sentään parempi kuin se, ettei pahoittele lainkaan. Mun tulis toivottaa kassatytölle mukavat viikonloput ja pahimmassa tapauksessa jopa lohduttaa häntä sanoin: ”ei se mitään. Kyllä meille käy noi huonommatkin paikat. Eihän tämä sun syytä ole.” Siis ihan oikeasti. Kuinka pitkään me jaksetaan tässä valitusten maailmassa, jossa vastassa ei enää ole inhimilliset ihmiset, vaan koneet ja ohjekirjojen säännöt? Välillä mä sitten inhoon meidän teknologiayhteiskuntaamme.

No niin, nyt syvä hengitys ja katse paitaan. Keltainen on piristävä väri.

Love -Miau-

Mun pitää lähteä ihan just siistimään sitä surullisen kuuluisaa kirpparipöytää, jonka innoissani varasin viikko sitten. Muistatteko, miten olin asian suhteen epäluuloinen. Olin varma, ettei siellä mene yhtään vaatetta kaupaksi ja teen vain kamalan työn saamatta siitä mitään hyötyä. No yllätys yllätys, OLIN OIKEASSA. Se saamarin kirpparipöytä on tasan yhtä täynnä, tasan yhtä hyviä vaatteita, kun sinne viikko sitten vein. Hah. Olen auton kumit vinkuen mennyt päivittäin paikalle täynnä lapsenmielistä uskoa ja intoa -kyllä siellä tänään on kauppa käynyt! …vaan eipä ole.

Nyt pitäisi pohtia jatkaako taistelua vielä viikolla, vai luopuako leikistä. Hymm. Luulen, että jatkan ja tyhjennän pöytää hiukan, jotta tavarani erottaa paremmin. Oletan, että on nyt liikaa kaikkea ja ihmiset eivät näe metsää puilta (huomaatteko, miten selittelen epäonnistumistani…? Varmasti kuulette tästäkin ”loistavasta” yrityksestä taas viikon kuluttua. Kenen myyntiin on oikeasti koskaan vaikuttanut se, että pöydällä on vähemmän tavaraa? …vaikka niin kyllä olen kuullut tapahtuneen… Kuten sanottu, yrittänyttä ei laiteta. Pakko jatkaa myyntejä vielä viikolla.)

Tänään päälläni oli Zarasta ostamat housut ja vanha tekonahkatakki. Mitä pidätte tästä tyylistä?

Nyt kiiruhdan, muuten en ehdi sinne tyhmälle kirpparille ja sieltä tanssitunneille. :) Palaan taas pian!

Love -Miau-

Ihana ilma!!!! Ulkona tarkeni viimein hienosti ilman paksuja takkeja ja kaulahuiveja. Hitsi kun jos se takatalvi taas iskee… -20 pakkasta ja 10 cm lunta…. Ei! Toivotaan että se menis yhtä pikaisesti ohi, kuin se tuleekin… Joka tapauksessa, nyt katseet kohti keväistä Vanhaa Porvoota.

Kevään inspiroimana halusin myös päälleni iloisia värejä. Ylläni on Ginan fuksianpunainen paita ja Zaran housut. Korut on Glitteristä.

Mä olen nyt tajunnut, et ulkomaille muuttoa edeltävä aika ei missään nimessä sais olla puolta vuotta. Siinä ehtii ajatella ihan liikaa. Ensin innostuu ja selvittää asioita hyvällä tempolla. Sitten pääsee käymään maassa ja innostuu vielä enemmän. Sen jälkeen tulee aika, kun mikään asia ei etene. On helmikuu ja muuttoon on 6 kk jäljellä. Asunnon varaaminen elokuulle osoittautuu liian aikaiseksi. Muuttofirman varaaminen samoin. Kukaan ei halua varata Suomen kotia, koska se vapautuu vasta elokuussa. Autoja ei voi myydä eikä kirppareillekaan saa kaikkea viedä, sillä jossain kamoissahan tässä on elettävä vielä monen kuukauden ajan.

Mulle kävi niin, että alkuinnon jälkeen, hiljaisina ja piiiitkinä kuukausina hukkasin suunnittelua kohtaan mielenkiintoni ja aloin näkemään mörköjä kummallisissa paikoissa. Aloin pohtimaan päivien ratoksi, teenkö kuitenkaan oikein. Päässäni velloo vähän väliä ne samat kysymykset, joihin olen jo itselleni vastannut.

Sydämeni ei onneksi ole suunnitelmien tiellä, ainoastaan aivot on. Ja ehkä se hiukan lohduttaakin minua. Olen aika usein seurannut intuitiotani ja todennut sen toimivaksi. Jos sydän hangottelisi vastaan, olisin lyönyt jarrut päälle jo aikoja sitten. Olen joskus verrannut vauvan odotusta ja ulkomaille muuttoa toisiinsa. Molemmissa (meidän tilanteessamme) on vastassa pitkä valmistautumisaika ja täydellinen elämänmuutos. Isona erona koen kuitenkin sen, että vauva on lähes aina onnellinen perheuutinen! Siitä hehkutetaan, sitä odotetaan, siitä onnitellaan, siitä ei moitita ja siitä ei haluta luopua. Muutto ulkomaille sitten…. Sehän on läheisille täydellinen takaisku. He menettävät tämän heille tärkeän perheen ja yhteydenpito muuttaa muotoaan. Tällöin heidän on helppo arvostella ja kyseenalaistaa ihmisten tekemiä ratkaisuja. Lisäksi, vaikka Suomestakin tällä hetkellä paljon muutetaan ulkomaille, koetaan se edelleen hiukan eriskummalliseksi. Jättää nyt turvallisen kotimaan, talon ja työn. Sitä pidetään edesvastuuttomana ja ajattelemattomana. Elämän pilaamisena. Ja kun näitä ajatuksia alkaa työstää, tuntuu puolen vuoden odotusaika aivan liian pitkältä…

Jos saisin täysin itse, muista riippumattomista syistä, valita parhaan mahdollisen miettimisajan muutolle, olisi se noin 3-4 kk. Siinä ajassa alkuinnostus pysyy ja sen turvin saa suuria elementtejä liikkeelle. Siinä ajassa ei ehdi miettiä liikaa, mutta silti tarpeeksi.

Me menemme huhtikuun alussa taas Espanjaan. Plakkarissa on muutamia asuntoja, joita käymme katsomassa ja tällä kertaa olisi tarkoitus saada nimet vuokrapapereihinkin. Uskoisin, että se on meille konkreettisin siirto kohti muuttohumuista elokuuta. Ja sitä odotan!

Love -Miau-

Onnekseni tänäänkin paistaa! Tänään ehdin ulkokuvaamaan ennen pilvien kasaantumista (ne on meinaan jo täällä Porvoossa päällämme). Ihan fantastinen fiilis kun voi olla ulkona kastumatta ja masentumatta! Rakastan meidän lähikalliota ja rauhallisia kuvaushetkiäni. Rakastan lempeän lämmintä tuulta kasvoilla ja kirpeätä kevätsäätä. Rakastan tätä kaikkea niin paljon, etten voi kun toivoa että viikonlopuksi luvatut lumisateet olisivat höpöpuhetta ja kevät ihan oikeasti tulisi meillekin!

Ylläni tänään on Zaran paksu villaneule ja Zaran huivi. Boyfriend-housut on Bikbokista. Laukku Michael Kors:in ja arskat HM:ltä.

Tajusin tänään, että mulla on hassu haave. Olen tehnyt elämäni aikana töitä jos missäkin yrityksissä. Olen ollut perheeni mansikkamaalla jokapaikan höylänä, olen siivonnut matkahuoltoa ja pessyt Citymarketin lihakoneita. Olen myynyt Tukholmassa joulukortteja ja skannannut henkilöllisyystodistuksia. Olen tehnyt muotinäytöksiä ja mainoskuvauksia, toiminut tanssinopettajana, koreografina ja kahvilatyöntekijänä. Olen ollut Hesen kassalla ja pankkivirkailijana. Listaa voisi jatkaa vielä tästäkin, jos vain jaksaisin. Mutta se mitä en ole kokeillut, on työskentely vaatekaupassa. Ja sen haluaisin vielä joskus toteuttaa! Pieni suuri haave.

Minusta tulisi rehellinen myyjä. Sanoisin heti, jos joku vaate ei sovi asiakkaalle ja miettisin sille vaihtoehtoja. Olisin muodin maailmassa kuin kala vedessä. Ehkä kokeilen tuota vielä jonain päivänä. Joko oman liikkeen muodossa, tai valmiin konseptin esimiehenä. Katsokaas, tavoitteet tulee asettaa korkealle. Ei kaltaiseni ihmisen työkokemuksella ja esimiestaidoilla enää haluaisi kesätyöpaikoista tapella. Suuntaa samantien sinne johtoportaaseen ja ottaa homman haltuun. ;)

No, nyt en ota muuta haltuun kuin lounaan. Suunta kohti mikroa! Mukavaa tiistaita sinulle!

Love -Miau-