Kokoan nyt matkamme kohde kohteelta. Lisään listaan kohteen hyviä ja huonoja puolia ja jotain, joka on jäänyt erityisesti mieleeni.

KOHDE 1, KOH PHANGAN

• Kaunis pieni saari Thaimaan itäpuolella.
• Sää oli epävakaista. Googlasin jossain vaiheessa, että Thaimaan länsipuolella on paremmat säät. En siis välttämättä enää lähtisi talvella itään, vaikka Koh Phangan olikin ihana paikka.
• Hotellimme (Long bay Resort) lähellä oli maailman kaunein iltaravintola! Sellaisen kun saisi Suomeen.
• Maasto oli mäkistä. Kulkeminen oli lasten kanssa hyvin raskasta. Takseja sai parhaiten hotellilta varaamalla.
• Hintataso halvahko.
• Rannat ovat täynnä ihania ravintoloita ja tarjoavat loistavan tunnelman. Lisäksi rannat ovat siistejä.
• Paljon luontoa.
• Drinkit maistuivat lähes joka paikassa kamalilta ja jäi juomatta.
• Matkamme kivoin hotellialue. Huone oli kamala, mutta alue ihana!

KOHDE 2, KHANOM

• Khanom sijaitsee niin ikää Thaimaan itäpuolella, joten sää oli täälläkin paikoin hyvin sateista.
• Täydellinen paikka luonnon ihailuun. Näimme upeita varaaneja ja valtavia perhosia luonnonvarassa.
• Rauhallinen, jopa hiljainen paikka. Sopii siis skootterilla ajeluun huonoille kuskille.
• Nähtävää on paljon, kunhan vuokraa sen skootterin (hinta 250 b / 24 h). Alueelta löytyy luolia, apinakalliot, joissa apinat tulevat ihmisten lähelle, vaaleanpunaiset delffiinit ja useita vesiputouksia.
• Hintataso halpa!
• Kaupoissa myytävää Fullmoon-juomaa kannattaa maistaa! Matkamme parhain löytö!
• Ihmiset erityisen ystävällisiä.

KOHDE 3, MALESIA, KUALA LUMPUR

• Suurkaupunki, jossa paljon liikennettä! Sekaan ei todellakaan ole jalan asiaa.
• Ulkona on kuuma!
• Kaikki sisätilat on jäähdytetty liian kylmiksi. Seuraa pukeutumisongelma. Ulkona pitää olla niukasti vaatetta, sisällä pitäisi olla Suomen syysvarustus.
• Hintataso Thaimaata kalliimpi, mutta Suomea halvempi. Mäkissä söimme kaikki hintaan 10 €, kunnon ravintolassa olisi mennyt 40-50 €.
• Emme löytäneet kivoja terassiravintoloita. Söimme lähes aina ostoskeskuksissa, jotka olivatkin upeimpia koskaan näkemiäni!
• Useita mielettömiä ostoskeskuksia, jotka olivat siistejä ja täynnä toinen toistaan kivempia liikkeitä. Kauppojen hintataso suomen tasolla.
• Suomen juustoikävä tuli tyydytettyä herkullisilla juustopalloilla, joita Malesiasta löytyi.
• Malesiassa oli myös hyvin sateista tammikuussa! Lähes päivittäin satoi.

  

KOHDE 4, KOH LANTA

• Ihana saari täynnä ruotsalaisia turisteja.
• Sää oli mahtava! Lomamme ajalle ei sattunut yhtään sateista päivää.
• Hintataso halvahko.
• Takseja oli jokapuolella ja ne olivat erittäin halpoja.
• Kauniit puhtaat rannat täynnä päivä,- ja iltaelämää.
• Ystävällisiä ihmisiä.
• Hotelleissa netti toimi vähän niin ja näin.
• Tekemistä oli paljon, kunhan siitä oli valmis maksamaan.
• Saarella on yksi selkeä pääkatu, jonka varrella kaikki rantahotellit ovat. Saaren kulki päästäpäähän noin 40 minuutissa.

KOHDE 5, CHA AM

• Piskuinen kalastajakylä Thaimaan mantereella Hua Hinin yläpuolella.
• Hintataso kalliimpi, kuin muualla.
• Sää oli osin pilvinen, osin aurinkoinen. Matkaan mahtui yksi sadepäivä.
• Kaikki toiminta sijoittui yhdelle kadulle rannan varteen. Tarjontaa oli aika vähän niin vaatteissa, kuin ravintoloissakin.
• Paljon Pohjoismaalaisia. Ensimmäinen kohde, jossa pukujen (räätälillä) hinnat oltiin ilmoitettu myös suomeksi.
• Ranta oli siisti, mutta ei hoikutellut auringonottoon.
• Rannalle ei oltu rakennettu iltavalaistuksia.
• Thaimaan isoin ja paras Pizza!
• Tämä oli matkamme turhin kohde. En vaivautuisi menemään sinne uudelleen.

VIIMEISET PÄIVÄT, BANGKOK

• Paljon liikennettä, sotkua ja kaaosta.
• Isoja kivoja kauppakeskuksia, joissa tuotteiden hinnat ovat pysyneet kohtuullisina.
• Sää osin pilvinen, osin aurinkoinen. Kuuma!
• Emme käyneet Bangkokin varsinaisessa keskustassa, joten näkemykseni kaupungista on aika laiha.

Lukuisia markettialueita ja halpaa elektroniikkaa. Kyselkää ihmeessä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme! Vastaan mielelläni kysymyksiinne. Jos suunnittelet omaan reissua, voi olla ihan kiva kuulla yksityiskohtaisemmin joistakin jutuista, kuten kaupungeista, majoituksista, liikkumisesta jne. Koko reissumme on talletettu tähän blogiin, joten lähde ajan kanssa kahlaamaan postauksia läpi, ja löydät paljon hyödyllistä infoa matkastamme.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Thaimaa on ihana paikka, tulen tänne taas heti, kunhan siihen aukeaa tilaisuus! Kuullaan sitten, kun olen Suomessa.

Love -Miau-

Junamatkasta selvinneinä löysimme Hua Hinin asemalta taksikuskin, joka hetkellisen tinkaamisen jälkeen suostui viemään meidät Cha-am: iin 400 Bahtilla. Kello oli noin 4:30. Saavuimme hotellille ilman ”early chesk in: iä” ja kauhulla ajattelin, miten lasten kanssa pärjäämme, mikäli emme saa hotellihuonetta. Helpotukseksemme saimme ja pääsimme huoneeseen. Tilanne oli hiukan vastaava, kuin Malesiassa. Vastassa on huomattavasti kivempi huone ja näkymät, kuin olimme uskaltaneet edes toivoa! Erona ainoastaan se, ettei täällä ollut ylitehokkaan ilmastoinnin takia kylmä. ;) Kävin pikaisesti lähikaupassa ja valmistin meille iltapalat. Sitten ummistimme silmät ja nukuimme 11:00 saakka. Päivä kului alueen ja hotellin tutkimiseen. Lapset pääsivät uimaan, leikkipaikkaan, pelaamaan pleikkareilla (täällä on oma pleikkarihuonekkin) ja rannalle keräämään simpukoita. Kävimme syömässä läheisessä Norjalaisessa ravintolassa (täällä on tavattomasti palveluita pohjoismaalaisille!) ja tutustuimme alueen kauppoihin. Ei siis paljon puheltavaa, kuvia sitäkin enemmän. Ensifiilikseni Cha-amista on ihan ok. Ei tämä todellakaan saarikohteille maisemiensa puolesta vertoja vedä, mutta muuten paikka näyttäisi oikein siistiltä ja toimivalta. Täällä on tosiaan paljon pohjoismaalaisia, mutta niin on paikallisiakin! Kojumyyjiä on joka puolella ja niiden hinnat ovat sangen huokeita. Paljon parjattu merenranta oli yllättävän hyvä. Ei roskia, eikä muutakaan moitittavaa. Emme uineet, joten meduusoista en osaa sanoa mitään. Parempi tämä on, kuin Phuketin rannat. Hotellilla on sauna ja punttisali. Menen huomenna salille ja käytän hävyttömästi hyväkseni punttiksen peiliä ja teen tansseja. On ihana aloittaa taas uusi viikko uudessa paikassa!

Love -Miau-

• Paljon ruotsalaisia turisteja

• Erinomaisia ruokapaikkoja (yksi mainitsemisen arvoinen oli Sonya-niminen ravintola Klong Khong-beachin tietämillä.)
• Kauniit rannat. Me majailimme sekä Klong Khong-beachillä, että Klong Dao-beachillä. Kummassakaan ei meduusoja, aallot kohtuullisia. Pikkulapset siis pystyivät huoletta leikkimään meressä.

• Saari on helppo ottaa haltuun, sillä varsinaisia päärantoja on vain muutama ja ne ovat kaikki saman tien varrella.

• Tuk tuk –takseja on joka puolella ja niitä saa halvalla

• Rannoilta löytyi monia kauniita ja tunnelmallisia ruokapaikkoja.

• Hintataso on halvahko. Hintaesimerkkejä: Olut kaupassa 35 B ja ravintolassa  60 B, sipsit 35 B, jugurtti 15 B, leipä kaupasta 75 B, banaaniterttu 30 B, drinkit ravintoloissa 100-150 B, Thaimaalainen ruoka (80-150 B), pizzat 200-250 B (pieniäkokoisia toistaiseksi kaikki!), pihvit 300-500 B, viinipullo kaupassa 300-800 B ja ravintolassa (lasillinen) 100-120 B. (viinit on olleet oikein hyviä).

• Lasten ravintola-annokset 59-120 B.

• Sää on ollut fantastinen! Pelkkää aurinkoa ja nautintoa.

• Isompi ostosalue löytyy Saladanista, saaren pohjoispäästä. Alueella on rättikauppojen lisäksi vaikka mitä muuta ja paljon ruokapaikkoja!

• Saarella on hyvin pankkiautomaatteja

• Lukuisia retkimahdollisuuksia (norsuajeluita, melontaa, luolia, perhoskeitaita ym)

Kaikkinensa Koh Lanta on toimiva pieni saari! En ole kuullut siitä juurikaan aikaisemmin, joten oletan Suomen markkinamiesten keskittyneen Koh Samuin, Taon sekä Phuketin saarireissuihin Lantan sijaan. Ruotsissa sitä vastoin ollaan ymmärretty Lantan päälle, sillä heitä on täällä ylivoimaisesti eniten!

Suosittelen lämpimästi saarta matkakohteeksi ainakin lapsiperheille ja helpon loman etsijöille.

Tänään matkaamme Cha Amiin junalla. Olkaa siis kuulolla! Päivitän reissukokemuksistamme heti, kun olen taas netin äärellä.

Love -Miau-

Tässä postauksessa on paljon valokuvia ja apinoita.

Tänään vuokrasimme auton ja ajelimme saaren eteläkärkeen, jossa on alueen kansallispuisto. Mä olen luontofriikki nro1, joten ajatus sademetsästä viehätti tavattomasti! Ollaan S:n kanssa käyty ennenkin moisissa, mutta ne on osoittautuneet niin vaikeakulkuisiksi, vaarallisiksi ja pelottaviksi, ettei niitä ole päässyt läpitalsittua. Edes ilman lapsia. Tämän päiväinen reitti oli selkeä ja pituudeltaan täydellinen (2 km) myös neljälle pienelle matkaajalle, joita seurueessamme oli. Alueelle saavuttuamme näimme apinan! Ihanan ja suloisen apinan istumassa ”Ei saa ruokkia” kyltin päällä. Alueella liikkuu paljon täysin luonnontilassa eläviä apinoita. Lapsilla oli nälkä ja jano, joten annoimme heille Pringles-sipsejä ja vettä. Salamaakin nopeammin rauhassa istunut apina nappasi S:n kädestä purkin ja taistelusta huolimatta vei sen puuhun. Saakeli! Meidän kalliit ja maukkaat eväät! Mutta me emme ruokkineet apinaa, se ruokki itse itsensä… :D Hävytön! Polulla joku rikkoi lakia tarjoamalla apinalle mandariinia. Olihan se kivaa katseltavaa, mutta kun kerran kielletään…? Tyttöapinoilla on muuten aikamoiset rinnat! En ole ikinä ajatellut / nähnyt moisia. Hahaa!Matkalla törmäsimme myös isoon varaaniin, joka väijyi herkullisia pikkuturisteja rantavedessä. Nakkasimme sille leivän, mutta se ei sitä kiinnostanut. Maisemat kansallispuiston alussa olivat huikeat! Merta, merenrantaa ja kasvillisuutta silmän kantamattomiin! Olisin voinut leikkiä valokuvaajaan vaikka kuinka kauan. Oli kuitenkin pakko jatkaa, sillä pikkuiset kyllästyivät odottamaan ja halusivat suunnata kohti metsän sisintä. Ilma sademetsässä ei ollut yhtään niin kosteaa, kun väitetään. Ok, emme suinkaan olleet sisällä kilometrejä jatkuvassa sademetsässä, jossa ilma varmasti on hyvin lämmintä ja kosteata. Täällä se oli aivan normaalin lämpöistä. Varjossa oli viileämpää kuin suorassa auringonpaisteessa ja silleen. Tie, jota kuljimme oli hyväkuntoinen ja selkeä. Sen varrella oli paljon liaaneja ja yhteenkasvaneita isoja puita. Ymmärrän, miksi Tarzan viihtyi moisissa. Minäkin olisin halunnut kiivetä puuhun, tarrata liaaniin, huutaa aaaiaaiaaa ja leijua puulta toiselle tuulen vinkuessa korvissa. Harkitsinkin moista, mutta pelkäsin jokaisella liaanin nykäisyllä saavani käärmeen tai muun eksoottisen eläimen niskaani. Eikä meillä ollut septidiniä tai laastareita, joita olisi kipeästi tarvittu, mikäli olisin saanut haavan polveeni. ;) Tyydyin olemaan Janen sijasta pelkkä valokuvaava turisti. Välillä pidimme taukoja ja söimme eväitä. Salaa tietenkin, ettei apinat nähneet! ;) En ymmärrä miten lapset 2,4,5 ja 5 jaksoivat koko matkan niin hyvin! Portaita oli paljon ja paikoitellen ne olivat hyvin korkeita. Minun lapseni leikkivät olevansa tehtäväradalla, josta piti etsiä opastaulujen (niitä oli reitillä paikoitellen) eläimet ja kasvit. MUTTA! Missä oli ne oikeasti mielenkiintoiset isot eläimet? Missä oli kaikki ne käärmeet, joita Thaimaassa pitäisi olla? Reissua takana kohta 6 viikkoa, eikä yhtään elävää käärmettä ole näkynyt! Ja minä olen niitä etsinyt. Ei sinällään. Mä inhoan käärmeitä. Kammoan ja inhoan. Mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä yksi sellainen turvallisen välimatkan päästä. Vaikka käpertyneenä puunrungolle tai oksan ympärille. Edes jotain! Miettikää miten hienoa olisi sanoa, että on nähnyt 6-metrisen mustan mamban. Mutta ei. Mä olen nähnyt apinoita, tuokan, sudenkorennon ja hämähäkkejä. Hah.Matka oli päätöksessä ja päätimme mennä välipalalle alueen kahvilaan. Jäätelöä ei saanut sähkökatkoksen vuoksi. Ei myöskään paahtoleipiä. Tilasimme munakkaan ja pannaria. Kun herkullinen pannari tuotiin meille, hyppäsi iso apina pöydälle, tarttui kaksin käsin lautaseen ja kurkotti sen kaikin voimin kaiteen yli varmistuakseen, että se putoaa maahan! Ja sinne se putosi, lautasen kera. Olisi ollut hauska saada koko episodi videolle! Oli siinä aika monta hämmentynyttä ilmettä, kun lautanen oli maassa ja pannarit pitkin poikin. Osa jo apinankin suussa. Tarjoilija lupasi toimitaa meille uuden. ;) Apinoita oli joka puolella ravintolaa. Niitä istuskeli kaiteilla ja välillä ne lähestyivät pöytää hitain, hiipivin askelin. Lapset eivät enää olleet yhtään innoissaan näistä pienistä ja söpöistä elukoista. Enkä kieltämättä minäkään. Ne olivat häijyjä, ilkeitä, ovelia ja kaikenlisäksi ahneita! Lähteissämme joku jätti lähes tyhjän kokistölkin pöydälle. Sen kimppuun hyökättiin heti! Kokista ei juotu suoraan tölkistä, vaan kaadettiin pöydälle ja lipitettiin siitä. Ok, onhan se hauskan näköistä. Kattokaa nyt sen ilmettäkin! :DIltapäivällä nautimme rannalla uiden ja snorklaillen. Näen varmaan unta varastelevista apinoista.

Love -Miau-

Joka tapauksessa, ystävämme ovat Thaimaassa enää 5 yötä ennen kun lähtevät takaisin Suomeen, joten ajattelimme että paikanvaihto voisi virkistää. Kun etsimme nykyistä hotelliamme, rakastuimme Koh Gnai-saarella olevaan Koh Gnai Resort-nimiseen hotelliin sen luonnonläheisyyden ja upeiden maisemien takia. Paikka sai kuitenkin booking.com: issa valitettavan paljon haukkuja sen sijainnin, kehnon ruokansa ja eristyneisyytensä vuoksi. Väitettin, että hotelli sijaitsisi vaikeakulkuisen polun päässä saaren muista resorteista ja ravintoloista. Lisäksi paikkaa oltiin arvosteltu kalliiksi senkin takia, ettei siellä ollut kauppaa, josta ostaa eväitä tai virvokkeita. Kaikki tuli ostaa huonoruokaisesta ja kalliista ravintolasta. Eniten haukkuja sai kuitenkin vaikeakulkuinen reitti ja ruoka.

Saari on tunnin venematkan päässä Koh Lanta:n saaresta, joten päätimme ottaa pitkähäntäveneen ja ajella katsomaan, miltä paikka livenä näyttää. Knoppitietoja tarvitseville: maksoimme taksista Klong Dao-beachiltä Old towniin (sieltä kuulema lähtee parhaiten siimahäntäveneitä) 900 Baht / 8 hlö (4 aikuista, 4 lasta). Laiva saarelle maksoi 3000 baht / me kahdeksan, eli 1500 baht / pesue. Vene oli käytössä koko päivän Näitä siis lähdimme selvittämään! Kun saavuimme Koh Gnain saarelle, oli näky upea! Meri oli turkoosin sinistä, vuoret olivat jylhiä ja täynnä upeaa kasvustoa. Merestä nousi lukuisia mahtavia sokeritoppavuoria, joita olisi jaksanut silmäillä loputtomiin. Rannat olivat valkoiset ja fiilis oli hieno. Rantauduimme ensin ns. päärannan puolelle, jossa suurin osa resorteista sijaitsee. Hetken tepastelun jälkeen saimme venekuskin heittämään meidät Koh Gnai Resortille, joka tosiaan sijaitsi selvästi erillään muista alueen hotelleista. Vastassa oli kirkas meri täynnä upeita kaloja! Ajattelin toiveikkaana, että huomenna ehkä muutamme tänne! Huoneita täältä sai hintaa 1200 bath / yö. Huonehintaan sisältyi aamiainen, mutta ei lämmintä suihkua, ilmastointia tai jääkaappia. 1700 baht hinnalla olisi irronnut ilmastointi ja muistaakseni lämmin vesi, mutta jääkaappia ei edelleenkään ollut. Hotellihuoneet olivat kauniin rinteen varjoissa. Osa kerrostaloissa, osa omina majoinaan. Kauniin majan olisi saanut hintaan 3000 baht / yö tai jotain. Minä en valitettavasti ollut kuulolla, kun hintoja ladeltiin. Nooalla oli vessahätä ja katsoin, että pikkuinen selviää reissusta.

Koska olimme nälkäisiä, halusimme päästä todentamaan paikan ”kalliina ja pahana” pidetyn ruokamaineen. Lisäksi henkilökunnan laiskuutta ja epäystävällisyyttä oltiin parjattu. Eihän kaikkiin kommentteihin tietenkään ole uskominen. Me ihmiset kirjoittelemme milloin missäkin mielentiloissa julkaisuja, jotka eivät toisen mielestä pidä lainkaan paikkaansa. Tässä tulee siis taas yksi mielipide. Uskokaa tai älkää: Ei kymmenet ihmiset voi olla väärässä! Ruoka oli ala-arvoista, sitä tarjottiin väärin (S ja lapseni saivat eri annokset, kuin tilattiin) ja lopulta laskutus onnistuttiin söhläämään. Meidän väitettiin kivenkovaan tilanneen kolme cokista kahden sijaan. Mikä pitikin tavallaan paikkansa, sillä ekaa tilausta ei toimitettu lainkaan. Pyysimme juomaa uudelleen ja saimme sen. Laskussa siis vaadittiin rahaa kolmesta limusta, vaikka vain kaksi oli juotu ja oikeasti tilattu. Noin kymmenen minuutin (naurettavan) selvittelyn jälkeen juomamme hyvitetiin ja saimme maksu-urakan hoidettua (korttimaksuun tuhriintui myös uudet 10 minuuttia. Oikeasti!). Hintataso oli kalliimpi, kuin muissa käymissämme paikoissa. Limut maksoivat 50 baht kappaleelta (”norm” 20-30 baht), spagetti bolognese ja muutamat muut pastat 180 baht (norm. max 150), Green Curry  150 (norm. 100-120) jne. Laskun loppusumma oli huomattavasti suolaisempi, kuin normaalisti. Eikä ruuan tasossa ollut hurraamista.Vatsat täysinä oli hyvä tutustua seutuun ja paratiisimaisiin näkymiin, kuten arvosteluissa annettiin ymmärtää. Oli vehreyttä ja vihreyttä, upea meri ja sinistä vettä. Vaikka puitteet olivat upeat, edes tällainen luontofriikki kuin minä, en kuitenkaan ihan lämmennyt paikalle. Uima-altaan vesi oli hyvin likaista ja yleisfiilis alueesta jätti jotenkin kylmäksi. Ranta oli täynnä pisteleviä korallinpaloja ja pieniä simpukoita sekä kiviä. Hotellin uima-allasalueen ja meren välillä oli jotakuinkin 1,5 metrinen kivimuuri, josta pelkäsin jonkun lapsista putoavan. En tajua miksi en räpsinyt kuvia hotellihuonesta tai alueesta laajemmin. Olin kai niin meren lumoissa. Se oli kaunis! Pojat päättivät mennä snorklaamaan. Alueen snorklausvesiä oltiin nimittäin kehuttu erinomaisiksi. Minä halusin nähdä sen kuuluisan  ”vaikeakulkuisen rantareitin”. Tämä oli näitä juttuja, joihin en alkuunkaan uskonut. Olin varma, että kyseessä oli tavallinen hiekkapolku, joka nyt oli hiukan ränsistynyt ajan saatossa ja olisi varsinkin pimeällä hiukan vaikeakulkuinen. Ainakin kaikille vanhuksille, lapseperheille rattaiden kanssa ja kaikille muille valittajille. Niin. Tai sitten ei. Mitään polkua ei ollut. Oli nousu kalliolle ja sieltä selviytyminen. Koska olin kolmisin lasten kanssa en harkinnutkaan lähteväni kiville kävelemään. Matkasta olisi selvinnyt, jos yhdellä aikuisella olisi ollut yksi lapsi talutettavana. Reitti oli naurettavin koskaan näkemäni ”yleinen” kulkureitti. Hah. Hotelli siis sijaitsi täysin eristyksessä muista resorteista. Siellä ei ollut omaa kauppaa, joten jokainen vesipullo ja muu tavara olisi pitänyt ostaa ravintolan kalliista baarista. En muista vesipullon hintaa, mutta yhdessä kirjoituksessa 0,50 l pullon sanottiin maksavan 30 batia. Täältä sellainen saa hintaan 8 baht.

Pisteenä I:n päälle oli poikien sukellusreissu. Ennen, kuin he pääsivät kertomaan kaloista ja muista merenalaisista kummajaisista, he kertoivat vastaan uineista kakkakikkareista. Ilmeisesti lähistöllä oli viemäri, jonne alueen sonnat toimitettiin. Kuka voi kehua alueen snorklausvesiä upeiksi, jos vastaan ui myös useita pökäleitä?

Se siitä. Paratiisi ei ole paratiisi pelkästään luontonsa turvin. Siihin tarvitaan aika paljon muutakin. Pakkasimme siis vauhdilla ja lähdimme siimahäntäveneelle. Paluumatka oli leppisa. Aurinko laski ja maalasi taivaan upean väriseksi. Vesi loiskui veneen kylkiin ja välillä näimme pikkukajojen hyppelevän jossain kauempana. Vaikkei hotellikauppoja tullutkaan, oli matka taaskin aivan uniikki ja mieleenpainuva! Ps. Mieheni ei saanut iltapusua.

Love -Miau-

Lapset pääsivät tänään laitesukeltamaan! Raya Diversin iloiset suomenkieliset tytöt tupsahtivat altaallemme ja kysyivät onko kiinnostuneita kokeilijoita. Olihan niitä. Lapset vetivät maskit naamaan ja ilman yhtään hämmennystä, paniikkia tai ahtaanpaikankammoa vajosivat veden alle ja sukelsivat kahteen kertaan altaan ympäri. Kouluttajatyttönen piti muksuja ihmishahmoon naamioituneina kaloina. :)   Sukeltelun jälkeen nautimme pilvettömästä paisteesta. Heittelimme frisbeetä rannalla, lapset söivät valtavat jäätelöt ja lopuksi pelattiin palloa. Tein mä siinä sivussa töitäkin, mutta ei se niin pahalta täällä tunnu. Ehkä sitten kirpoo, kun rupean fyysisesti pakertamaan koreografioiden kimpussa. +30 lämmössä hiki virtaa hitusen erilailla, kun talven pakkasissa. Iltapäivällä kävelimme Koh Lannan pääväylää. Nautimme banaanipirtelöt ja pysähdyimme jääkahville. Auringon laskiessa innostuimme taivaskuvaamaan. :) Se oli tavattoman hauskaa. En jaksa nyt tarinoida paljon, puhukoon kuvat puolestaan. Eilen meidän piti katsoa Hobitti-elokuva, mutta se meni mönkään. Nyt uusi yritys!

Love -Miau-

Iltaisin sää on täydellisen lämpöinen. Parhaiten lämpötilaa kuvastaa se, ettei ilmaa oikeastaan tunne laisinkaan. Ilma on ihonlämpöistä, kuin tehty ihmiselle. En ymmärrä miksei tällaista ole joka paikassa. Näinhän ihmisen on hyvä olla.

Täällä on paljon turisteja. Ruotsalaisia enimmäkseen. Nooa on ystävystynyt heistä jokaisen kanssa. Se poika puhuu aikuisena itsensä vaikka neulansilmän läpi, toista yhtä reipasta ja sosiaalista en ole milloinkaan nähnyt. Enkä ole puolueellinen.

Kohdallamme illat loppuvat usein liian pian. Lapset väsähtävät, me väsähdämme tai toteamme järkeväksi painella yöpuulle. Vaikka jatkuuhan se ilta hotellillakin. Nytkin istun terassilla, meri pauhaa muutaman metrin päässä, iloisten ihmisten äänet kantautuvat ravintolasta ja linnut sirkuttavat kovaäänisesti. Kohta katsomme you tubesta superlaatuisen Hobitti-elokuvan. Hitsi, tähän haluaisi jäädä.

Love -Miau-

Tässä hieman kuvasaldoa mukavasta päivästä Koh Lanta:n saarella. Uusi hotelli (Ocean View) on osoittautuntu erinomaiseksi, samoin sen lähiseudut. Tänään oli kiva ja rento päivä!

Rapujen taideteoksia

Illalla mun läppäri ei päästänyt mua nettiin ja koko loppuilta meni sen setvimisessä. Ei keksitty syytä. Olen edelleen ilman omaa konetta. Mitä luulette, harmittaako ja turhauttaako? Huomenna uusi yritys. Pahus!

Love -Miau-

Eilen oli tarkoitus vaihtaa hotellia Koh Lannalla sijatsevasta Lanta Pavilion Resortista Lanta Emerald – hotelliin (huoneeseemme ei tule lämmintä vettä ja se on muutenkin risainen ja ällö). Olimme sopineet uuden hotellin kanssa, että menisimme paikalle jo ennen kello yhdeksää ja pääsisimme valitsemaan huoneen. Hinnaksi olimme sopineet 1500 bath / yö (sama, kuin meillä nykyisin). Olimme paikalla ajoissa. Vastassa ei ollut samaa ihmistä, jonka kanssa olimme sopimuksen tehneet, vaan vanhempi äkäinen mies, joka ei edelliselläkään kerralla olisi ottanut meitä huokeaan (neuvoteltuun) hintaan. Hän ilmoittaa meille, että tänään ei ollut huoneita. Tulkaa huomenna uudelleen. Mulla meni hermot, sillä jo edeltävänä päivänä ne oli höpisseet samaa. Varmaan me ruvetaan päivittäin talsimaan ennen aamuyhdeksää 500m matkaa vain kullaksemme, ettei ole tilaa. Äkäinen ei suostunut joustamaan ja me lähdimme pois. Veikkaan, että jos olisimme saaneet saman kaverin tiskiin, joka meille huoneen lupasi, olisi niitä löytynyt. Vanha äkäinen olisi taatusti löytänyt huoneen, jos olisimme heittäneet enemmän rahaa tiskiin.  En voi suositella siis Lanta Emeralda – hotellin asiakaspalvelua. Itseleni jäi tosi paha maku tästä vanhasta kurjasta ukosta, joka omien sanojensa mukaan oli ”melkein johtaja”.

Kuvat nykyisestä hotellistamme. Lanta Pavilion Resort.

Lanta Pavilion Resort

Lanta Pavilion Resort

Lanta Pavilion Resort

Lanta Pavilion Resort

Lanta Pavilion Resort

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään rannan muille hotelleille kysyäksemme onko heillä tilaa ja millä hinnalla. Lähes kaikki paikat olivat täynnä! Jopa tämä aivan omituisen näköinen hökkelimaja-alue. Huoneiden hinnat vaihtelivat rannalla 600-3500 baht välillä. Uima-altaaton hotelli ilman tuuletinta lähti 1000 baht (25 €) hinnalla, uima-altaasta joutui yleensä pulittamaan halvimmillaan noin 2000 baht. Rannalta emme löytäneet yhtään sen parempaa hotellia, kuin meillä jo oli, joten päästimme pikkuiset uimaan. Iltapäivällä kävimme tutustumassa Khlong Dao –rannalla (kuulema yksi Koh Lannan parhaista rannoista) Ocean View – nimiseen hotelliin, jonka huoneiden piti netin mukaan olla hyvin edullisia. Hotelli oli oikein viehättävä, uima-allas siisti ja rantaviiva ihastuttava. Lähtöhinnaksi meille tarjottiin huonetta hintaan 1800 baht / yö sisältäen aamiaisen. Se oli paljon enemmän, kuin netissä annettiin ymmärtää. Niinpä yritimme hitaiden kännykkänettien avulla tarkistaa hintaa netistä, mutta lopputulos jäi tilaan ”raksuttaa”. Saimme kuitenkin neuvoteltua huoneen ilman aamiaista hintaan 1500 baht (38 €), joten otimme sen.  Tänään siis muutto Ocean View hotelliin muutaman kilometrin päähän nykyisestä paikasta. Jippii! Illalla nautimme rantatuoleissa istuen ja meren pauhua kuunnellen.  Ihana ilta ja antoisa päivä taas takana!

Love –Miau-

Päivä on ollut aikamoinen, en laarittele pitkään, jotta pääsisin pian nukkumaan.

Meidän hokemamme on reissun aikana ollut ”Tämähän sujuu”. Asiat on tupanneet mennä suunnitelmien mukaan ja haluamallamme tavalla. Ei tänään.

Eilen illalla tilattu taksi ei saapunut hotellille sovittuun aikaa klo 4:15. Odottelimme klo 4:23 asti, kun pihaan ajoi tilaamamme punaisen taksin sijaan keltainen taksi. Hän tarjosi kyydin samaan hintaan, kuin tilaamamme kuski, joten hyppäämme matkaan.Lentokentällä ja koneessa kaikki sujui hienosti ja pääsemme Malesiasta Thaimaan Krabiin. Olimme tilanneet lentokenttäkuljetuksen Krabin lentokentältä Koh Lanta:n saarella olevalle hotellillemme, mutta kuskia ei näkynyt. Pakko myöntää, että olin hiukan aavistellut jotain tällaistä. Epäily siitä, mahtoiko hotelli olla edes tietoinen saapumisestamme, vaivasi minua. Varsinkin sen jälkeen, kun kuljetustakaan ei näkynyt. Syyt: kaikki muut matkantarjoajat ilmoittivat hotellin olevan täyteenbuukattu.

Saimme kuitenkin omatoimisesti taksin lauttasatamaan ja pääsimme ostamaan lauttaliput. Odottelimme lautan lähtöä noin 3 tuntia.  Odotusaika meni yllättävän hyvin. Päästessämme lautan edustalle, näimme että sitä tyhjennettiin edellisistä matkustajista. Odotimme siivosti vuoroamme. Yks kaks se iso ja hieno laiva lähti pois. Sen edessä oli pienempi laiva, jota en aluksi ollut edes huomannut. Oletin ison laivan kääntyvän ja ottavan meidät kyytiin. Niin ei tapahtunut. Iso laiva lipuu aavalle jättäen meidät pienen purkin armoille. Lauttamatka oli ärsyttävä. Sisälle ei tuullut juuri lainkaan ja lämpötila nousi tavattoman korkeaksi. Laiva oltiin lastattu jokaista istuma,-ja seisomapaikkaa myöten piripintaan. Meillä oli sinällään ihan hyvät paikat kun pääsimme istumaan, mutta hapen puute ja kova väsy tekivät matkasta raskaan.

Kahden tunnin jälkeen lautta saapui Koh Lantan saarelle. Saimme satamasta taksin hyvään hintaan ja suuntasimme hotellille. Ja kuten arvasin, hotellivaraustamme ei ole olemassakaan. Onneksi meillä on varaustunnukset ja tarvittavat dokumentit. Muutaman puhelinsoiton jälkeen meille tarjottiin rupuhuonetta puoleen hintaan alkuperäisestä. Tämä on kuulema managerin huone. Päätämme hetkellisen tuumimisen jälkeen ottaa huoneen kahdeksi päiväksi ja tuumia sen aikana mitä teemme loppuajan kanssa.

Kun viimein istahdimme ruokapöytään, oli matkustusta takana tasan 12 tuntia. Yöunia edelliselle yölle kertyi noin 2-4 tuntia. Vaikka väsyttää, on ihanaa olla taas Thaimaassa! Tässä maassa on kyllä sitä jotain. : )

Love –Miau-