Kokoan nyt matkamme kohde kohteelta. Lisään listaan kohteen hyviä ja huonoja puolia ja jotain, joka on jäänyt erityisesti mieleeni.

KOHDE 1, KOH PHANGAN

• Kaunis pieni saari Thaimaan itäpuolella.
• Sää oli epävakaista. Googlasin jossain vaiheessa, että Thaimaan länsipuolella on paremmat säät. En siis välttämättä enää lähtisi talvella itään, vaikka Koh Phangan olikin ihana paikka.
• Hotellimme (Long bay Resort) lähellä oli maailman kaunein iltaravintola! Sellaisen kun saisi Suomeen.
• Maasto oli mäkistä. Kulkeminen oli lasten kanssa hyvin raskasta. Takseja sai parhaiten hotellilta varaamalla.
• Hintataso halvahko.
• Rannat ovat täynnä ihania ravintoloita ja tarjoavat loistavan tunnelman. Lisäksi rannat ovat siistejä.
• Paljon luontoa.
• Drinkit maistuivat lähes joka paikassa kamalilta ja jäi juomatta.
• Matkamme kivoin hotellialue. Huone oli kamala, mutta alue ihana!

KOHDE 2, KHANOM

• Khanom sijaitsee niin ikää Thaimaan itäpuolella, joten sää oli täälläkin paikoin hyvin sateista.
• Täydellinen paikka luonnon ihailuun. Näimme upeita varaaneja ja valtavia perhosia luonnonvarassa.
• Rauhallinen, jopa hiljainen paikka. Sopii siis skootterilla ajeluun huonoille kuskille.
• Nähtävää on paljon, kunhan vuokraa sen skootterin (hinta 250 b / 24 h). Alueelta löytyy luolia, apinakalliot, joissa apinat tulevat ihmisten lähelle, vaaleanpunaiset delffiinit ja useita vesiputouksia.
• Hintataso halpa!
• Kaupoissa myytävää Fullmoon-juomaa kannattaa maistaa! Matkamme parhain löytö!
• Ihmiset erityisen ystävällisiä.

KOHDE 3, MALESIA, KUALA LUMPUR

• Suurkaupunki, jossa paljon liikennettä! Sekaan ei todellakaan ole jalan asiaa.
• Ulkona on kuuma!
• Kaikki sisätilat on jäähdytetty liian kylmiksi. Seuraa pukeutumisongelma. Ulkona pitää olla niukasti vaatetta, sisällä pitäisi olla Suomen syysvarustus.
• Hintataso Thaimaata kalliimpi, mutta Suomea halvempi. Mäkissä söimme kaikki hintaan 10 €, kunnon ravintolassa olisi mennyt 40-50 €.
• Emme löytäneet kivoja terassiravintoloita. Söimme lähes aina ostoskeskuksissa, jotka olivatkin upeimpia koskaan näkemiäni!
• Useita mielettömiä ostoskeskuksia, jotka olivat siistejä ja täynnä toinen toistaan kivempia liikkeitä. Kauppojen hintataso suomen tasolla.
• Suomen juustoikävä tuli tyydytettyä herkullisilla juustopalloilla, joita Malesiasta löytyi.
• Malesiassa oli myös hyvin sateista tammikuussa! Lähes päivittäin satoi.

  

KOHDE 4, KOH LANTA

• Ihana saari täynnä ruotsalaisia turisteja.
• Sää oli mahtava! Lomamme ajalle ei sattunut yhtään sateista päivää.
• Hintataso halvahko.
• Takseja oli jokapuolella ja ne olivat erittäin halpoja.
• Kauniit puhtaat rannat täynnä päivä,- ja iltaelämää.
• Ystävällisiä ihmisiä.
• Hotelleissa netti toimi vähän niin ja näin.
• Tekemistä oli paljon, kunhan siitä oli valmis maksamaan.
• Saarella on yksi selkeä pääkatu, jonka varrella kaikki rantahotellit ovat. Saaren kulki päästäpäähän noin 40 minuutissa.

KOHDE 5, CHA AM

• Piskuinen kalastajakylä Thaimaan mantereella Hua Hinin yläpuolella.
• Hintataso kalliimpi, kuin muualla.
• Sää oli osin pilvinen, osin aurinkoinen. Matkaan mahtui yksi sadepäivä.
• Kaikki toiminta sijoittui yhdelle kadulle rannan varteen. Tarjontaa oli aika vähän niin vaatteissa, kuin ravintoloissakin.
• Paljon Pohjoismaalaisia. Ensimmäinen kohde, jossa pukujen (räätälillä) hinnat oltiin ilmoitettu myös suomeksi.
• Ranta oli siisti, mutta ei hoikutellut auringonottoon.
• Rannalle ei oltu rakennettu iltavalaistuksia.
• Thaimaan isoin ja paras Pizza!
• Tämä oli matkamme turhin kohde. En vaivautuisi menemään sinne uudelleen.

VIIMEISET PÄIVÄT, BANGKOK

• Paljon liikennettä, sotkua ja kaaosta.
• Isoja kivoja kauppakeskuksia, joissa tuotteiden hinnat ovat pysyneet kohtuullisina.
• Sää osin pilvinen, osin aurinkoinen. Kuuma!
• Emme käyneet Bangkokin varsinaisessa keskustassa, joten näkemykseni kaupungista on aika laiha.

Lukuisia markettialueita ja halpaa elektroniikkaa. Kyselkää ihmeessä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme! Vastaan mielelläni kysymyksiinne. Jos suunnittelet omaan reissua, voi olla ihan kiva kuulla yksityiskohtaisemmin joistakin jutuista, kuten kaupungeista, majoituksista, liikkumisesta jne. Koko reissumme on talletettu tähän blogiin, joten lähde ajan kanssa kahlaamaan postauksia läpi, ja löydät paljon hyödyllistä infoa matkastamme.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Thaimaa on ihana paikka, tulen tänne taas heti, kunhan siihen aukeaa tilaisuus! Kuullaan sitten, kun olen Suomessa.

Love -Miau-

Kävimme läpi myös Ko Yao ja Ko Yao Yai:n saaret. Näissäkin hotellit olivat joko täynnä tai ylihintaisia. Seuraavaksi tutustuimme Koh Lantan tarjontaan. Sama laulu. Muutamia rupuisia hotelleja löytyi, mutta aina niistä löytyi jotain hämärää. Vaikka nirsoilla ei saisikaan, olen sitä mieltä, että mieleinen paikka on mahdollista löytää, kunhan sitkeästi jaksaa etsiä ja yrittää. Voi olla, että halukriteerejä on pakko hiukan höllentää, mutta ei liikaa. ;) Muutaman tunnin etsimisen jälkeen olin jo hiukan epätoivoinen. Ei mitään kivaa kohdetta. Annoimme olla ja jatkoimme seuraavana päivänä. Seuraavana aamuna toistui sama laulu. Laajensin hakukoneita ja etsin hotelleja myös Agoda-nimisestä palvelusta. Se osoittautui yllättävän selkeäksi ja vapaita hotelleja oli enemmän tarjoilla kuin Booking.comissa. Agodasta löysimme hyvähintaisen ja arvostetun hotellin, joka oli Booking.comissa loppuunmyytyjen listalla! Hinta oli kohdillaan, hotellista löytyi ilmainen wi-fi ja ihan mukava uima-allas. Lisäksi se on saanut hyvät arvostelut ja sillä on mukava sijainti. Ah! Viimein meillä on hotelli.Lennot olen varannut poikkeuksetta Airasia-nimiseltä lentoyhtiöltä. Hinnat ovat halvat ja lennot on toimineet hienosti! Nettisivut toimivat ja ovat selkeät. Suosittelen!Monet (myös me ennen) kokevat omatoimimatkailun hankalaksi ja pelottavaksi. Varsinkin, kun mukana on lapsia ja paljon siirtymiä. Olen todennut, ettei matkailu ole maailmalla yhtään sen hankalampaa, kuin Suomessakaan. Aina selviää, kun avaa suunsa ja kysyy. ”Where can we get the buss to center?” Se on siinä. Ihmiset neuvovat niin mielellään. Eikun rohkein mielin liikenteeseen. Aina löytyy taksi, joka vie sinut perille. Aina on ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat. Matkailu on ihanaa, koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa löytyy!

Love -Miau-

Thaimaassa (Koh Phanganin saarella ja Khanomissa) hinnoittelu perustui joko kilohintaan tai hintaan / vaatekappale. Koska Phanganin saarella oli useita pesuloita, pääsimme vapaasti valitsemaan paikan. Otimme vaihtoehdoista keskihintaisen ja vähiten epäilyttävän näköisen. Valitsemamme pesula oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Paikka näytti nykyaikaiselta ja pyykkejä oli päivittäin ulkona kuivumassa. Vaikka naapurissa on huokeampi pesula, tuntui tämä moderni kuitenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta. Tässä pesulassa hinnoittelu oli kilokohtainen. Halvemmassa paikassa kadun toisella puolella kilo pyykkiä peseytyi hintaan 40 baht / kg (hiukan yli 1 €), kun valitsemassamme se pestiin hintaan 50 baht / kg. Erotus ”halvan ja kalliin” välillä ei siis ollut kumoinen, suunnilleen pari euroa koko pussilta. :)Olen tarkka pyykinpesijä. Inhoan sitä, jos vaatteeni tulevat pesussa harmaiksi, nukkaisiksi tai muutenvaan kulahtaneen värisiksi. Oli sekä arveluttavaa, että inhottavaa jättää omat vaatekappaleet sellaisen huomaan, joka pystyy ne niin helpolla pilaamaan. :/ Pyykit olivat valmiina seuraavana päivänä. Saimme käsiimme tiiviin muovipussin, jossa ihan ok tuoksuisia pyykkejä. Kaikki oli kauniisti ja tarkasti mankeloituina, jopa alusvaatteet. Värit pysyivät hyvinä ja olin palveluun enemmän kuin tyytyväinen.

Seuraava pesu tapahtui Khanomin kaupungissa. Koska hotellimme henkilökunta puhui säälittävää englantia, en onnistunut kysymään olisiko kaupungilla pesulaa, jonka hinnoittelu perustui kilohintaan. Pesetimme siis pyykkimme kalliiseen kappalehintaan, 15 baht / vaatekappale (0,37 €). Tarkanmarkan tyttönä en todellakaan halunnut antaa perheemme kaikkia alusvaatteita pesuun, vaan hoitelin ne nyrkkipyykillä. Lastasimme pesuun lähinnä isoja hameita, shortseja, pyjaman jne. Hinnaksi muodostui 255 baht, eli noin 6 euroa. Tavallaan pyykkääminen on  Thaimaassa halpaa, mutta jos vertaa suomalaiseen kotikoneeseen ja 4 € -hintaan ostettuun pesupulveriin, on kertapesu tietenkin kalliin kuuloinen.

Tälläkin kertaa pyykkimme tulivat pesulasta erinomaisessa kunnossa. Puhtaina, kirkkaina ja huolella mankeloituina.

Eilen veimme pyykkipussimme Malesian pesulaan. Täällä ei ollu valinnanvaraa, joten oli pakko ottaa se, joka helposti löytyi. Pesula veloitti taas kilohinnalla. Pyykkimme painoivat noin 4 kiloa, joten yhteissummaksi muodostui 37 rin (9,20 €). Täällä pyykkääminen näyttää siis olevan kalliimpaa, kuin Thaimaassa. Tai no ei Khanomissa. Jos kaikki pikkupyykki olisi sielläkin pesty pesulassa, olisi loppusumma ollut jopa enemmän kuin täällä. Pyykki luvattiin valmiina seuraavana päivänä, klo 18-20 aikoihin.

En tiedä miten mikään on mahdollista, mutta kuten ensimmäisistä kuvista huomaatte, käsissäni on kolme isoa pyykkipussia. Lähtiessäni puhtaiden kanssa, käsiini lastattiin vain yksi normaalikokoinen kassi. Olisi pitänyt punnita pyykit vielä lähteissäkin. Voiko kaikki kolme kassia tosiaan sulloa noin pieneen tilaan, kun ne viikkaa huolella? Lopputulos oli tällä kertaa pettymys. Pyykki oli paikoin likaisen oloista ja rupesimme pohtimaan oliko sitä pesty vedellä laisinkaan. Sukkien pohjat näyttivät siltä, että lika olisi lähinnä levinnyt ja haalistunut, et peseytynyt pois. Alusvaatteemme oltiin mäiskästy sotkuiseen kasaan erilliseen pussiin ja ne olivat aivan rypyssä. Ikäänkuin ne eivät olisi omassa käytössänikin täysin hujan hajan, mutta kahteen huippupesulaan verrattuna ero oli melkoinen. Käyn vielä huomenna kaiken läpi, ettei mitään oli ”unohtunut” pesulaan. Summa summarum. Thaimaan pesulat ovat olleet loistavia, enkä enää pelkää käyttää niitä. Malesian pesula oli kallis ja laadullisesti pettymys. Jokainen pesula on tietenkin täysin oma yksikkönsä, joten ei voi yleistää, että Thaimaassa olisi kaikkialla vain hyviä pesuloita ja Malisiassa huonoja.

Toivottavasti tästä oli jotain apua, jos harkitset pesulapalveluiden käyttöä matkoilla.

Love -Miau-

Viikko takana tällä upealla Koh Phanganin saarella. Olemme ottaneet lomasta kaiken irti syömällä hyvin, rentoutumalla, uimalla ja nauttimalla perheen yhteisestä ajasta. Torstaina nostamme kytkintä ja lähdemme Khanomiin. On uuden seikkailun aika.

Olemme mieheni kanssa hyvin elämysten nälkäisiä matkustajia. Kuljemme jalan paikasta toiseen (siis silloin, kun lapsia ei ole mukana) ja saamme näin laajan kokonaiskuvan alueesta. Nyt kun muksut on mukana, emme voi harkitakkaan pitkien retkien tekemistä tai kävelyreissua tuntemattomaan. Maasto on niin mäkistä, että pienet matkaajat lopahtavat paljon ennen maaliviivaa ja me tietenkin myös. Ensin kunnellen ”mä en enää jaksa kävellä”-kitinää ja sitten fyysiseen rasitukseen, kun pienet matkaavat sylissä ja reppuselässä loppumatkan. Vaikka tätä saarta ei nähtykään niin laajalti kuin olisin halunnut, on ajateltava että meillä on nähtävää ja koettavaa vielä vaikka millä mitalla. Ja mistäs sen tietää, jos vielä huomemma käyttäisimme viimeisen tilaisuuden hyväksi, ottaisimme taksin saarelle toiselle laidalle ja viettäisimme päivän uusissa maisemissa. Ei hullumpi idea!

Koh Phangan jää mieleeni seuraavista asioista:

- Puhtaat vedet ja kauniit rannat! Siis erittäin puhtaat rannat, ei yhden yhtä meduusaa mailla halmeilla.

- Suht edulliset hinnat (edullisemmat, kuin Phuketissa)

- Tuliset ruuat (vaikka tilaat ateriasi mietona, tulinen se on silti)

- Mäkinen maasto

- Jäätelö on loppu lähes kaikkialta (sitä saa lähinnä Seven 11 –stä. Ei edes kaikki ravintolat tarjoile jäätelöä- En tiedä miksi).

- Kaunis luonto ja tulikuumat päivät!

Tuoretta mantelia

Ihana paikka tämä on! Me onnistuimme välttämään huumeet, full moon partyn ja nuorten illakoinnin (saari on kuulema tunnettu niistä). Ajankohtamme sattui juuri sopivasti off-seasoniin, joten saimme viettää ihanan ja rauhallisen perheloman lähes ainoina koko rannalla ja allasalueella. Suosittelen!

Love –Miau-

Tänään olimme seikkailumielellä. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen Koh Ma- nimiselle saarelle, joka sijaitsee Koh Phanganin pohjoisosassa. Saaren piti olla todella kaunis ja täynnä erinomaisia snorklauspaikkoja. Otimme hotellilta taksin, joka maksoi noin 2 € / matkustaja (lapset pääsivät vissiin puoleen hintaan. En ihan ymmärtänyt kieltä..) Saari oli pienen kävelymatkan päässä (kahlausmatkan) isommasta saaresta. Vaihdoimme uikkarit ylle ja lähdimme etsimään upeita snorklauspaikkoja. Kun olimme ylittäneet kahluualueen, vastassa oli miljoona lasinsirua. Vedimme kiireesti sukelluskengät ja jatkoimme kävelyä saaren vasemmalta puolen. Maisemat olivat masentavat. Roskaa ja rikkinäisiä rakennelmia jokapuolella. En kertakaikkiaan keksinyt mitään hyvää sanottavaa. Pääsimme kulkemaan jotakuinkin 50 metriä, kun vastassa oli niin paha kivikko, ettei jatkaminen ollut enää vaihtoehto. Eikun takaisin. Yritimme kiertää saarta vielä toista kautta, mutta se oli taasen niin synkän viidakon peitossa, että matkaan olisi tarvittu terävä viidakkoveitsi. Jee jee.

Minä kävin snorklaamassa ainoassa kohdassa, josta pääsi veteen. Noloa edes kertoa, mutta ainut mitä näin oli pökäleen malliset luirut veden pohjassa. Niitä oli paljon. Ensin epäilin niiden olevan merimatoja / makkaroita, mutta kun ne eivät liikkuneet minuun iski epätoivo. Jos ne olivatkin sitä itseään…? Uin kiireesti pois ja lopetin ”elämyksellisen” snorklaamiseni siihen.

Loppupäivän vietimme rannalla uiden. En ole pätkääkään hiekkarantojen fani (ainakaan silloin, kun aurinkotuoleja ei ole tarjoilla) ja oloni oli koko ajan hiukan ärtynyt. Onneksi lapset ja S viihtyivät uimassa ja minä sain paneutua ihanaan kirjaani. Söimme suht edullisen päivällisen (lähes joka päivä kulutamme ns. pääruokailuun noin 700 baht, eli noin 17-18 €) ja tepastelimme rantaa päästä päähän.

Joskus klo 17 aikoihin saimme päähämme käydä läheisellä vesiputouksella ja elefanttifarmilla, jonka näimme taksin ikkunasta tulomatkan aikana. Koska arvioimme matkaa olevan suht vähän, lähdimme taittamaan sitä jalan. Putous löytyi helposti. Onneksi, sillä se oli pieni ja vaatimaton. Jos olisimme käyttäneet paljon energiaa ja aikaa sen etsimiseen, olisi loppunäkymä saattanut harmittaa. Tepastelimme hetken putouksen lähettyvillä ja yritimme selvittää, olimmeko edes oikeassa paikassa. Voiko mainostettu ”vesiputous” olla todellakin vain kallioilta laskeva puro? Emme saaneet vastausta kysymykseemme.

Täällä tulee pimeäta heti kuuden jälkeen. Olimme siis matkalla elefanttifarmille joskus klo 17.30 aikoihin. Ilta oli ihanan tunnelmallinen laskevan auringon vuoksi. Kannoimme lapsia välillä repparissa ja välillä sylissä, jotta he olisivat jaksaneet paremmin. Löysimme helposti myös elefanttifarmin, mutta paikka oltiin jo  suljettu. Lohdutuksemme näimme apinoita ja krokotiilejä. Ja lapsille tärkeimpiä, koiria. :) Kysyimme paikan pitäjältä taksikuljetusta hotellille. Hän ei voinut heittään meitä, mutta lohdutti kertomalla, että kadulla niitä kulki jatkuvasti. Kun olemme seisseet tienposkessa 15 minuuttia ilman yhtään taksia, päätimme jatkaa matkaa jalan. Otimme lapset syliin ja lähdimme tarpomaan valtaisaa ylämäkeä. Pimeä alkoi laskeutua ja me olimme ties missä. Takseja ei kulkenut ja itikoita oli joka puolella. Pysähdyimme tiensivuun, käärimme muksut pyyhkeisiin  ja etsimme kartasta hotellimme puhelinnumeron. Pienen selvittelyn ja paikallisten avun ansiosta onnistuimme saamaan taksin paikalle (tai oikeastaan paikalle lensi hotellin johtaja) noin 30 min. kuluttua siitä, kun siihen pysähdyimme. Kokemus oli hyvin jännittävä ja hermostuttava. Minulla oli toki tunne, että kaikki menee hyvin, mutta silti. Istua nyt pienten lasten kanssa pilkkopimeässä ilman varmuutta siitä, milloin sieltä päästään pois.

Illalla emme jaksaneet lähteä enää mihinkään. Kävimme suihkussa ja vedimme pehmoiset pyjamat ylle. Tällainen päivä tänään.

Love –Miau-

”Hotelli”huoneemme on kamala, kuten taisin jo aikaisemmin mainita. (Meillä on itseasiassa kaksi mökkiä, sillä emme millään mahtuisi samaan.) Huone on pienenpieni ja säilytystilaa ei ole nimeksikään. Yksi nolo rekki, jossa 7 henkaria. Mahduta siihen sitten koko vaatekaappini sisus… Täällä ei ole jääkaappia ja vessan säilytystila on myös lähes minimaalinen. Näin rupusessa majoituksessa en ole koskaan ennen ollut. Vaikka sinällään, ei täällä juurikaan aikaa vietetä. Pääasia, että ilmastointi löytyy (toki yöllä otan sen pois), joka päivälle on puhtaita pyyhkeitä ja lakanat ja elukoita ei ole näkynyt. Ei siis ihan mahdoton majoitusvaihtoehto.

Kun olimme tarpeeksi snorklanneet päätimme lähteä kauppaan. Ajattelimme ostaa kevyttä lounasta ja syödä sen hotellilla. Lähdimme kuitenkin seikkailumielellä toiseen suuntaan kun viimeksi. Vastassa oli muutama pesula, mutta ei yhtään ruokakauppaa. Ylämäkiä riitti. Jossain vaiheessa nostimme lapset reppariin ja jatkoimme patikointia korkean mäen harjalle. Olimme nähneet mainoksen, että meistä seuraavalla rannalla olisi lasten leikkipaikka ja halusimme sinne kovasti. Leikkipaikkaa ei näkynyt, mutta jyrkkä alamäki kylläkin. Eikös alamäen alla aina ole poukama? Teimme päätöksen jatkaa kiukulla eteenpäin ja ottaa taksi paluumatkalle. Jonkin ajan jälkeen päätie kaartui rajusti rannasta poispäin ja toinen (pikkutie) vei suoraan rannan suuntaan hotellialueelle. Päätimme lähteä hotellialueen suuntaan, sillä yleensä niiden läpi pääsee myös rannalle. Onnisti! Pääsimme ihanalle uudelle rannalle, joka oli pullollaan mielenkiintoisia ravintoloita, hierontapaikkoja, hotelleja ja vaikka mitä kivaa katseltavaa. Iltapäivämme sujui ihanasti. Lapset keinuivat palmuihin ripustetuissa keinuissa, kävimme syömässä nuudeleita ja laitoimme thaikukat hiuksiin. Aina välillä sataa ripsautti, mutta sade oli sen verran kevyttä, että pystyimme hyvin liikkumaan ilman litimäriksi kastumista. Reissumme oli aivan ihana! Extempore ja yllätyksellisyys on kyllä makuuni! Ai niin, sitä leikkipaikkaa ei löytynyt.

Lumin uskomattoman kauniit korkkiruuvikiharat. Ne menee korkkiruuveille aina, kun on tarpeeksi kosteata.

Illalla hengailimme hotellialueen rantaravintoloissa pelaillen Uunoa ja tilaten yhdet drinkit. Ne olivat kyllä pahimmat ikinä, joten juomatta jäi. Pahan maun karkoittamiseksi tilasimme vielä kevyttä iltapalaa. Johan kelpasi. Edelleen satoin.

Love -Miau-

Tänään oli rento päivä. Emme tehneet juurikaan mitään. Mitä nyt olimme auringossa, uimme meressä ja altaassa, keräsimme simpukoita ja luimme kirjaa. Ja illalla tutustuimme hotellin lähimaastoon.

Aamiainen kuuluu hotellin hintaan, joten menimme herättyämme syömään. Saimme eteemme listat, joista piti tusseilla rastittaa ruuat, jotka halusi tilata. Minä rastittelin innoissani kahveja, mehuja, munakkaita jne. ja jäimme odottamaan. Ruuat tulivat suht lyhyen odottelun jälkeen, mutta kahveja ei kuulunut. Olemme ennenkin olleet ravintoloissa, joissa aamiaiskahvia joutuu odottamaan tosi kauan. Se on niin ärsyttävää. Kun mitään ei aikoihin kuulunut, menin kysymään asiasta. Lopulta selvisi, että kahveen saa ottaa tiskiltä itse. Jaa jaa. No miksi se sitten piti rastittaa paperiin? Äh, ihan sama. Sainpahan kahvini. Ja huomenna osaan paikan tavat! Lisäksi aamiainen oli erinomainen!

Kuulimme tänään, että high season ei ole vielä alkanut. Se alkaa vasta ihan juuri ennen joulua, joskus 20.12. tienoilla. Sen näkee kyllä kaikesta. Meidän hotelli ja saari muutenkin on ihan tyhjä! Saamme vallata koko uima-allasalueen ja rannalla on siistiä ja avaraa. Tämä sopii meille erittäin hyvin! Vaikkemme mitään erakoita olemmekaan, on paljon mukavampi hengailla leveästi, kuin tapella aurinkotuoleista ja hyssytellä lapsia leikkimään hiljempaan.

Uimisen jälkeen siistiydyimme ja lähdimme tepastelemaan hotellin ulkopuolelle. Minusta on ihana nähdä missä olemme ja mitä kaikkea alueelta löytyy. Vastassa oli suht leveä ja hyväkuntoinen tie jonka varrella oli  pieniä putiikkeja. Löysimme halpoja ravintoloita, ruokakaupan, ihanan rantareitin ja upeita maisemia. Lapset saivat valita kaupasta yhdet herkut. Lumin karamellit lensivät heti pitkin poikin maahan ja sitten itkettiin. Lumi sai ostaa uuden purkin. Lisäksi ostimme hyttysmyrkkyä moskitojen suojaksi. Se oli ihan tappokallista! 550 baht. Eli jotain 12 €. Eihän se Suomen mittapuun mukaan kallis ollut, mutta täkäläisen kyllä.

Ruoat täällä ovat selvästi edullisempia, kuin Phuketissa. Jollen nyt ihan väärin muista, oli Thaimaalaisten peruskeittojen (mm. Green Curry ja Massaman) hinta jotain 140-200 baht luokkaa. Täällä samat annokset saa hintaan 95-100 baht. Me like! Lapset eivät tietenkään (vielä) paikalliseen ruokaan koske, vaan vetävät perus eurooppalaisia spagetteja ja burgereita. Pakottaisin heitä maistelemaan myös täkäläistä ruokaa, jollei se olisi niin tulista. On täysin paikasta kiinni saammeko tulisen annoksen (vaikka pyydämme miedon) vai supertulisen (vaikka asiasta ei ole puhuttu etukäteen). Eiköhän me vielä opita tilaamaan lapsillekin sopivia mietoja Thai-annoksia. Yritetään ainakin!

Illalla tepastelimme rannalla ja kävimme vielä ”yö” uinnilla pimeän turvin. Nyt vieressäni tuhistaan. Minunkin on aika ummistaa silmäni ja valmistautua huomiseen päivään.

Love –Miau-

Päästyämme satamaan matkaamme tuhannen matkalaukun kanssa lautalla, joka vie meidät saarelle. Lautta on ruma ja rupunen matkustusalus. Ei yhtään sellainen, kun kuvittelin. Luulin, että täällä istutaan kannella ja juodaan pina coladaa. Vierestäni kuuluu röhkinää, kun Nooa ampuu linnuilla possuja. Tämä aamupäivä ei ollut sairastelun takia häävi. Syytän itseäni jääpaloista ja lupaan vastedes olla tiukkana.

Jostain syystä laivamatkalla otetut torkut riittävät Lumille ja hän ”paranee”. Pääsemme laivasta pois ja lähdemme etsimään taksia. Löydämme avolava-auton, jonka kuljettaja lupaa viedä meidät hotellille hintaan 300 baht. Pidän hintaa oikein sopivana 15 km matkalle, joten nousemme iloisin mielin kyytiin. Tämähän sujuu! Matka läpi Koh Phanganin saaren on vaihteleva. On upeita rantaviivoja, korkeita nousuja, matalaa ja rähjäistä kauppakeskittymää jne. Vastaan tulee muutamia rötisköhotelleja ja pelkään jokaisen kohdalla, että se on meidän. Vaikka tämä ensimmäinen hotelli olikin se hiukan hienompi (koko matkan budjettiin nähden), niin halpa se oli tämäkin. Minusta 380 € / viikko ei ole paha hinta hotellista, jossa on uima-allas ja suora kulku merelle. Muistatteko Uuno Espanjassa – jaksoa? Siinä Uuno luulee pääsevänsä huippuhotelliin yöksi, mutta päätyykin telttamajoitukseen hotellin pihalle. Mua sekä naurattaa että kauhistuttaa, että tästä ”halpamatkasta” on tulossa Uunon matkassa – henkinen telttamajoitusreissu, kun kerran olemme niin halpojen paikkojen perään. :D Tässä vaiheessa on vielä hyvä nauraa…

No joo, avolava-auto pysähtyy ja heittää kanssamatkustajamme pois kyydistä. Samalla hän pyytää meitä maksamaan matkastamme 700 baht. Mä olen ihan pihalla. Yritän mössöttää, että me sovittiin, että kolmesataa, mutta miehen mielestä me ei olla sovittu mitään sellaista. Ottaa niin päähän, kun kieltä ei kunnolla ymmärretä ja luulemani sopimukset muuttuvat tuplahintaisiksi. Tivaamme aikamme, mutta pieleen menee. Maksan kuljetuksesta lopulta koko kuskin vaatiman summan. Ihan sama. Äh.

Hotellialue on kuin onkin ihana! Mökkimme on erittäin vaatimaton, jopa nolo, mutta meitä ei haittaa! Maisemat ovat upeita, uima-allas on loistava ja meri aivan vieressä. Hetken relaamisen jälkeen tuntuu, että lomamme on viimein alkanut ja hankala alku on mahdollista, jopa helppoa unohtaa. J Lumi on täysissä voimissaan, me uimme pitkään, etsimme simpukoita ja käymme vielä illalla syömässä ihanassa rantaravintolassa.

Tästä tuli sittenkin erinomainen päivä!

Love –Miau-

Googletin lentoja (halpoja) koko kesän. Halvimmillaan haluamamme liput sai hintaan 2400 €. En tällöin iskenyt tarjoukseen, joten odotteluni koitui pari saturaista kalliimmaksi. Saimme siis lennot hintaan 2600 € ja ne kulkivat reittiä Helsinki-Amsterdam-Kanton (kiina) ja Bangkok. Matkassa kaksi 5-vuotiasta, kolme ruumaan menevää matkalaukkua, yksi iso käsimatkatavaralaukku, kameralaukku, läppärilaukku ja satunnaisia pussukoita. Tiedän että vähemmälläkin olisi selvinnyt, mutta koska tällainen pitkä matka on minulle jotain ihan uutta, halusin varautua kaikkeen. No niin, olimme siis Helsinki-Vantaan lentokentällä aamutuimaan klo 5:00, sillä lento lähti klo 7:00. Muuten kaikki sujui erinomaisesti, mutta lähtöselvityksessä emme saaneet viimeiselle lennollemme lippuja (kiina-Bangkok). Virkailija kehoitti meitä hommaamaan liput Amsterdamista ja me tyydyimme tähän. Vaihdoimme matkarahaa, söimme aamiaista ja painelimme koneeseen. Lentomme lähti ajallaan ja parin tunnin lento Amsterdamiin kului pelailessa pelejä ja torkkuessa.

Amstardamin kentällä aamuinen kaava toistui. Söimme taas eväitä, joimme kahvia ja yritimme saada kaksi tuntia jollain tavalla kulumaan. Lisäksi yritimme saada liput viimeiselle lennolle siinä taaskaan onnistumatta. Mua inhotti jättää lippujen hankinta viimeiseen maahan, sillä ikinä ei tiedä millainen kenttä ja millaiset etäisyydet on edessä. Lisäksi mua ärsytti, kun joka kentällä liki ainuana lähtöselvitystapana oli itsepalvelupömpelit. Mä olen niiden kanssa on ihan hermona sillä tuntuu, että aina jotain menee pieleen.  Ja menikin. En kertaakaan saanut niistä lippujani ulos ja jouduin aina kilometrikaupalla etsimään palvelupistettä, jossa elävä ihminen pystyisi auttamaan mua.

Amsterdam-Kiina- lento oli 11 tuntia pitkä. Vaikka se oli pisin lentoni ikinä, ei sekään ollut kamala. Torkuimme, katselimme elokuvia ja söimme. Lentoyhtiönä oli China Airways. Koneessa oli hyvin jalkatilaa, saimme pussukat joissa oli korvatulpat, hammasharjat, silmälaput, kampa ym. Ruoka oli hyvää ja elokuvatarjontaa oli riittävästi. Viime kesänä lensimme samalla lentoyhtiöllä ja silloinkin pidin koneesta ja sen puitteista. Voin siis lämpimästi suositella!

Kiinassa olimme paikallista aikaa joskus klo 7:00. (mulla oli ajantaju hävinnyt ihan täysin pitkän lennon ja aikaeron takia). Sää oli kylmä (jotain 18 c) ja ulkona oli sateista. Vaihtoaika viimeiselle lennolle oli taas jotain 2 h. Löysimme jatkolentojen lähtöselvityksen hyvin ja kävimme jonottamaan. Samalla täyttelimme maihinnousukorttia-korttia (taimikäsenniminytonkaan?) Jonotettuamme aikamme pääsimme virkailijalle, jolle mainitsin jatkolennostamme Bangkokkiin. Hän pahoittelee ja ohjaa meidät jonoon numero 2. Jonoa 20 metriä. Voi pehva että otti päähän. Niinpä jonottamaan. 15 min. kuluttua on meidän vuoro. Virkailija kysyy lentolippuja, joita emme siis vieläkään ole saaneet mistään. Pienen mutinan jälkeen poistumme jonosta ja menemme kolmanteen. Silloin mulla meinaa loppua iloinen loma-asenne. Onneksi jonossa on vain yksi pariskunta ennen meitä. Pääsemme kassalla. Hapan virkailija ottaa meidät vastaa ja rupeaa kyselemään Visasta ja pyytää tietoja laukuista, jotka on mukana. Löydämme Suomessa laitetut matkalaukkutositteet, mutta visan kanssa olen ihan pihalla. ”Do have Visa?” ”Don´t you have Visa?” ”Where is your Visa?” Näitä kysymyksiä loputtomasti. Me vastailemme, että ”I don´t know what Visa is” ja että ”We have a creditcard called Visa”. Virkailija pysyy happamana. Aikaa kuluu, mä olen aivan hermona ja kiukkuinen ja yritän sanoa, ettei me kiinaan jäädä, vaan lennetään suoraan Thaimaaseen. Jollain konstilla saamme lopulta lippumme, eikä Visastakaan sen enempää puhuta. (Jälkeenpäin ynnäilimme, että kysymys oli varmaan Viisumista). Lennon lähtöön on jäljellä 40 minuuttia, joten tilaamme vielä pizzaa lapsille ja jäämme odottamaan. Viimeinen lento sujuu myös hyvin.

Olemme siis perillä Bangkokissa. Lähdemme kyselemään takseja lentokentältä hotellille, joka on varattu Booking.comin kautta. Varasin ne ihan kentän vierestä, jotta aikaa matkustamiseen ei enää kuluisi paljon. Varauksen yhteydessä ilmoitetaan, että etäisyys lentokentältä on noin 5 min. kävellen. Olen siis varautunut pieneen reippailuun. Väsyneet kanssamatkustajani ovat kuitenkin sitä mieltä, että taksi olisi kiva ja kyllä minäkin rupean siihen kallistumaan. Kentällä useat taksiyrittäjät tarjoavat meille kyytiä hintaan 700 baht. Musta se on 5 min. kävelymatkasta aiva liikaa! Emme siis huoli kyytiä vaan jatkamme kentältä ulos jatkokyselemään kyytejä. Muutaman kyselyn jälkeen saamme matkan hintaan 200 baht. Hah! Siitäs saivat happamat ylihinnoitellut taksi-tarjoajat. Ajamme hotellille joka on oikein mukava, uima-altaalla varustettu perushotelli.

Suihkuttelun, hampaidenpesun ja virkistäytymisen jälkeen lähdemme etsimään ruokaa. Tilaamme taas taksin viemään meidät läheiseen ruokakeskittymään. Alue on koristeltu miljoonin joulutähdin ja taustalla soi tunnelmalliset joululaulut. Tilaamme ihanaa Thaimaalaista ruokaa ja naama näkkärillä popsimme annokset. Ainakin kaikki muut, paitsi Lumi. Hän ei oikein innostu paikallisesta ruuasta. Ei hän toki innostu oikein mistään muustakaan ruuasta. Ainut mikä harmittaa on jääpalat, jotka tarjoillaan pyytämättämme. Lapsethan ovat niistä aivan innoissaan ja ensitöikseen rupeavat tuhoamaan niitä. Minua epäilyttää, sillä jäät on tehty samaisesta vedestä, jota kielletään ulkomailla juomasta… Äh. En ollut tarpeeksi kova kieltämään lapsia ja kaatamaan jäitä pois. Ne nautittiin hyvällä ruokahalulla.

Palaamme hotellille, uimme hetken ja ihailemme hotellin pihassa olevaa kala-allasta. Katselemme jättiperhosta ja 20 centtistä geggoa. Sitten lähdemme nukkumaan. Kello on paikallista aikaa 16:00. Herätys on seuraavana aamuna jo klo 3:30, sillä tarkoituksena on jatkaa matkantekoa Air Asian lennolla ja lauttamatkalle kohti Koh Phanganin saarta. Nukumme aivan miten sattuu. Jo klo 17:40 nousen ja olen paniikissa, että olemme nukkuneet pommiin. Sama klo 21:00. Tällöin kaikki muuta paitsi minä ovat täysin hereillä. Minä jatkan nukkumista. Herään taas klo 23 aikoihin ja olen varma, että kellomme ovat väärässä ajassa. Ja viimein tasan klo 3:29 Lumi putoaa sängystä ja herättää meidät. Minuutin kuluttua soi herätyskello. On aika jatkaa uuteen päivään.

Kirjoitan pian lisää.

Love -Miau-

Ensimmäinen majapaikka Thaimaassa varattu! Matkasuunnitelmat ovat siis tällähetkellä näin: Saapuminen Bangkok: iin ti. 11.12. klo 10:50. Takana kaksi välilaskua ja 25 h. kotoa lähtemisestä. Nukumme univelat Bangkokissa ja lähdemme aamulla 12.12. lentäen kohti Koh Samuin saarta. Sieltä lautalla Koh Phangan: in saarelle, jossa vietämme seuraavat 8 yötä.

Tässä kuvia tulevasta hotellista. Hotellin nimi Long Bay Resort.

Hinta 8: lta yöltä 380 €. Musta aika hyvä hinta jos ajatellaan, että tää olis se reissun ”kallein” hotelli.

Koh Phangan sijaitsee puolessa välissä Thaimaata siiaminlahden puolella.

Se on pieni saari, selvästi pienempi kuin esim. Phuketin saari, mutta isompi kuin Koh Tao, josta myös hiukan haaveilimme. Matkalla meitä kiinnostaa luonto, halvat hinnat, hyvät uimapaikat ja raula. Toki iltaisin on kiva käydä jossain ja katsella paikallista menoa. Käsittääkseni hotellimme ei ole ihan ostosalueiden lähellä, joten matka tulee taittaa bussilla tai taksilla.

Saaren keskimääräinen lämpötila joulukuussa on 25,5 c. En sitten tiedä onko saari yhtään makuumme… Jos ei ole, pääseehän sieltä pois! Tällä reissulla on se hyvä puoli, että aikaa on riittämiin kierrellä ja majailla juuri siellä missä viihtyy. :)

Love -Miau-