Kokoan nyt matkamme kohde kohteelta. Lisään listaan kohteen hyviä ja huonoja puolia ja jotain, joka on jäänyt erityisesti mieleeni.
KOHDE 1, KOH PHANGAN
- Kaunis pieni saari Thaimaan itäpuolella.
- Sää oli epävakaista. Googlasin jossain vaiheessa, että Thaimaan länsipuolella on paremmat säät. En siis välttämättä enää lähtisi talvella itään, vaikka Koh Phangan olikin ihana paikka.
- Hotellimme (Long bay Resort) lähellä oli maailman kaunein iltaravintola! Sellaisen kun saisi Suomeen.
- Maasto oli mäkistä. Kulkeminen oli lasten kanssa hyvin raskasta. Takseja sai parhaiten hotellilta varaamalla.
- Hintataso halvahko.
- Rannat ovat täynnä ihania ravintoloita ja tarjoavat loistavan tunnelman. Lisäksi rannat ovat siistejä.
- Paljon luontoa.
- Drinkit maistuivat lähes joka paikassa kamalilta ja jäi juomatta.
- Matkamme kivoin hotellialue. Huone oli kamala, mutta alue ihana!
KOHDE 2, KHANOM
- Khanom sijaitsee niin ikää Thaimaan itäpuolella, joten sää oli täälläkin paikoin hyvin sateista.
- Täydellinen paikka luonnon ihailuun. Näimme upeita varaaneja ja valtavia perhosia luonnonvarassa.
- Rauhallinen, jopa hiljainen paikka. Sopii siis skootterilla ajeluun huonoille kuskille.
- Nähtävää on paljon, kunhan vuokraa sen skootterin (hinta 250 b / 24 h). Alueelta löytyy luolia, apinakalliot, joissa apinat tulevat ihmisten lähelle, vaaleanpunaiset delffiinit ja useita vesiputouksia.
- Hintataso halpa!
- Kaupoissa myytävää Fullmoon-juomaa kannattaa maistaa! Matkamme parhain löytö!
- Ihmiset erityisen ystävällisiä.
KOHDE 3, MALESIA, KUALA LUMPUR
- Suurkaupunki, jossa paljon liikennettä! Sekaan ei todellakaan ole jalan asiaa.
- Ulkona on kuuma!
- Kaikki sisätilat on jäähdytetty liian kylmiksi. Seuraa pukeutumisongelma. Ulkona pitää olla niukasti vaatetta, sisällä pitäisi olla Suomen syysvarustus.
- Hintataso Thaimaata kalliimpi, mutta Suomea halvempi. Mäkissä söimme kaikki hintaan 10 €, kunnon ravintolassa olisi mennyt 40-50 €.
- Emme löytäneet kivoja terassiravintoloita. Söimme lähes aina ostoskeskuksissa, jotka olivatkin upeimpia koskaan näkemiäni!
- Useita mielettömiä ostoskeskuksia, jotka olivat siistejä ja täynnä toinen toistaan kivempia liikkeitä. Kauppojen hintataso suomen tasolla.
- Suomen juustoikävä tuli tyydytettyä herkullisilla juustopalloilla, joita Malesiasta löytyi.
- Malesiassa oli myös hyvin sateista tammikuussa! Lähes päivittäin satoi.
KOHDE 4, KOH LANTA
- Ihana saari täynnä ruotsalaisia turisteja.
- Sää oli mahtava! Lomamme ajalle ei sattunut yhtään sateista päivää.
- Hintataso halvahko.
- Takseja oli jokapuolella ja ne olivat erittäin halpoja.
- Kauniit puhtaat rannat täynnä päivä,- ja iltaelämää.
- Ystävällisiä ihmisiä.
- Hotelleissa netti toimi vähän niin ja näin.
- Tekemistä oli paljon, kunhan siitä oli valmis maksamaan.
- Saarella on yksi selkeä pääkatu, jonka varrella kaikki rantahotellit ovat. Saaren kulki päästäpäähän noin 40 minuutissa.
KOHDE 5, CHA AM
- Piskuinen kalastajakylä Thaimaan mantereella Hua Hinin yläpuolella.
- Hintataso kalliimpi, kuin muualla.
- Sää oli osin pilvinen, osin aurinkoinen. Matkaan mahtui yksi sadepäivä.
- Kaikki toiminta sijoittui yhdelle kadulle rannan varteen. Tarjontaa oli aika vähän niin vaatteissa, kuin ravintoloissakin.
- Paljon Pohjoismaalaisia. Ensimmäinen kohde, jossa pukujen (räätälillä) hinnat oltiin ilmoitettu myös suomeksi.
- Ranta oli siisti, mutta ei hoikutellut auringonottoon.
- Rannalle ei oltu rakennettu iltavalaistuksia.
- Thaimaan isoin ja paras Pizza!
- Tämä oli matkamme turhin kohde. En vaivautuisi menemään sinne uudelleen.
VIIMEISET PÄIVÄT, BANGKOK
- Paljon liikennettä, sotkua ja kaaosta.
- Isoja kivoja kauppakeskuksia, joissa tuotteiden hinnat ovat pysyneet kohtuullisina.
- Sää osin pilvinen, osin aurinkoinen. Kuuma!
- Emme käyneet Bangkokin varsinaisessa keskustassa, joten näkemykseni kaupungista on aika laiha.
Lukuisia markettialueita ja halpaa elektroniikkaa.
Kyselkää ihmeessä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme! Vastaan mielelläni kysymyksiinne. Jos suunnittelet omaan reissua, voi olla ihan kiva kuulla yksityiskohtaisemmin joistakin jutuista, kuten kaupungeista, majoituksista, liikkumisesta jne. Koko reissumme on talletettu tähän blogiin, joten lähde ajan kanssa kahlaamaan postauksia läpi, ja löydät paljon hyödyllistä infoa matkastamme.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Thaimaa on ihana paikka, tulen tänne taas heti, kunhan siihen aukeaa tilaisuus! Kuullaan sitten, kun olen Suomessa.
Love -Miau-
]]>
Bussimatka oli kamala! 12-paikkainen minibussi sullottiin täyteen matkustajia ja kaikkien matkalaukkuja. Koska matkustajia oli paljon ja kaikilla useita laukkuja (niille ei oltu varattu tilaa), jouduttiin bussin lattia täyttämään laukuilla, eikä kukaan matkustajista päässyt liikkumaan niiden yli. Jos joku olisi kärsinyt ahtaanpaikankammosta, olisi hänellä ollut koettelemuksellinen reissu. Matka hotellilta satamaan kesti jotakuinkin 45 min. Siitä lossille. Lossimatka kesti noin 10 minuuttia. Siitä jatkoimme toiselle lossille ja siitä vielä 1,5 tuntia Trangiin. Bussissa oli älyttömän kuuma ja se pomppi ihan hulluna. Suurin osa matkustajista yritti nukkua, jotta matka olisi taittunut edes joten kuten.
Trangissa meitä neuvottiin menemään K.K. nimiseen matkatoimistoon, jossa aikaisemmin ostamamme junaliput oli tarkoitus muuttaa oikeiksi. Löysimme paikan ja saimme liput. Kävimme vielä pienellä kävelyllä, söimme ja kahvittelimme. Sitten oli aika nousta junaan.
Juna kolisee. Se heittelehtii puolelta toiselle ja pitää kamalaa ääntä. Seon täynnä tarjoilijoita ja kanavartaita myyviä kauppiaita. Junan ulko-ovet ovat auki ja päädystä näkee kauas. Minun olisi jopa mahdollista kiivetä junan katolle. Tunnelma on kuin Clint Eastwood-leffassa. 
Junassa on ravintolavaunu, josta saisi eväitä joko siellä nautittuna tai omalle paikalle tuotuna. Vaunumme on ilmastoitu ja istuimet mukavan leveitä. Olemme luokassa 2. Luokissa 3 ja 4 ei ole makuupaikkoja. Ihmiset istuvat tavallisilla penkillä. Mitä taaemmaksi mennää, sitä hurjemmaksi vaunut käyvät. Viimeisessä vaunussa haisee pissalle.
Hengailemme hetken lukien kirjoja ja katsellen maisemia, mutta päätämme luovuttaa jo klo 20 aikoihin. Meitä väsyttää ja aamuyöllä 4:12 olemme perillä Hua Hinissä. Istun nyt yläpedissäni, jotka meille loihdittiin pyynnöstämme. Ei toivoakaan, että tässä kolinassa saisi unta. Mutta pakko se on yrittää.
Love –Miau-
]]>- Paljon ruotsalaisia turisteja
- Erinomaisia ruokapaikkoja (yksi mainitsemisen arvoinen oli Sonya-niminen ravintola Klong Khong-beachin tietämillä.)
- Kauniit rannat. Me majailimme sekä Klong Khong-beachillä, että Klong Dao-beachillä. Kummassakaan ei meduusoja, aallot kohtuullisia. Pikkulapset siis pystyivät huoletta leikkimään meressä.
- Saari on helppo ottaa haltuun, sillä varsinaisia päärantoja on vain muutama ja ne ovat kaikki saman tien varrella.
- Tuk tuk –takseja on joka puolella ja niitä saa halvalla
- Rannoilta löytyi monia kauniita ja tunnelmallisia ruokapaikkoja.
- Hintataso on halvahko. Hintaesimerkkejä: Olut kaupassa 35 B ja ravintolassa 60 B, sipsit 35 B, jugurtti 15 B, leipä kaupasta 75 B, banaaniterttu 30 B, drinkit ravintoloissa 100-150 B, Thaimaalainen ruoka (80-150 B), pizzat 200-250 B (pieniäkokoisia toistaiseksi kaikki!), pihvit 300-500 B, viinipullo kaupassa 300-800 B ja ravintolassa (lasillinen) 100-120 B. (viinit on olleet oikein hyviä).
- Lasten ravintola-annokset 59-120 B.
- Sää on ollut fantastinen! Pelkkää aurinkoa ja nautintoa.
- Isompi ostosalue löytyy Saladanista, saaren pohjoispäästä. Alueella on rättikauppojen lisäksi vaikka mitä muuta ja paljon ruokapaikkoja!
- Saarella on hyvin pankkiautomaatteja
- Lukuisia retkimahdollisuuksia (norsuajeluita, melontaa, luolia, perhoskeitaita ym)
Kaikkinensa Koh Lanta on toimiva pieni saari! En ole kuullut siitä juurikaan aikaisemmin, joten oletan Suomen markkinamiesten keskittyneen Koh Samuin, Taon sekä Phuketin saarireissuihin Lantan sijaan. Ruotsissa sitä vastoin ollaan ymmärretty Lantan päälle, sillä heitä on täällä ylivoimaisesti eniten!
Suosittelen lämpimästi saarta matkakohteeksi ainakin lapsiperheille ja helpon loman etsijöille.
Tänään matkaamme Cha Amiin junalla. Olkaa siis kuulolla! Päivitän reissukokemuksistamme heti, kun olen taas netin äärellä.
Love -Miau-
]]>
Tänään käytimme nelisen tuntia aamupäivästä uuden kaupungin ja hotellin etsimiseen. Tarkoituksenamme oli lähteä Chiang Maihin tai Chiang Raihin (tai no, mun tarkoituksena. S ei ollut innoissaan, kun niissä ei ole rantaa ja merta). Lisäksi piskuinen Pai kiinnosti sen maaseutuhenkisyyden ja luonnonläheisyyden vuoksi. En tiedä mitä meille lopulta tapahtui, mutta kaikki nuo kolme Pohjois-Thaimaan kaupunkikohdetta lopulta hylättiin. Lähdimme tutkimaan Hua Hinin hotelleja ja sen seutua, mutta lopulta löysimme Cha am: in ja sieltä yhden aivan ihanan luksusresortin.
Cha am: ista ei keskustelupalstoilta puhuttu juurikaan hyvää. Monet haukkuivat kohdetta tylsäksi, sanoivat että rannat on sameita ja täynnä meduusoita. Paikasta sai kuulema etsiä tekemistä, mikä teki siitä toki ihanteellisen löhölomakohteen. Paikkaa kehuttiin kuitenkin halvemmaksi, kuin viereistä turistikohdetta Hua Hiniä. Keskustelupalstoilla ihmiset kehuivat Koh Samuita, Phukettia ja Pattayaa. Varmasti ihania paikkoja nekin, mutta ei me sellaisiin haluta! Me ei missään nimesssä mennä Pattayan suomibaariin kuuntelemaan Matti Nykästä, syömään lihapullia ja yön turvin hiivitä tissibaariin. Kriittisen matkailijan tulee siis aina miettiä, kuka kommentteja kirjoittaa ja nähdä ainakin osin niiden läpi. Uskon kyllä kommentteihin, joissa moititaan sameita ”turkoosittomia” rantoja ja kerrotaan meduusoista. Käsittääkseni Siaminlahden puoli on roskaisempi ja rannoiltaan heikompi, kuin itäpuoli. Mutta. Kun me emme kuitenkaan ui näissä vesissä! Lapsille riittää uima-allas ja meille aikuisille rantaviiva, jota iltaisin tepastella. Siinä ei paljon meduusat haittaa.
Sitten siihen turkoosin veteen. Olemme nähneet nyt seuraavat rannat: Koh Lanta, Koh Phangan, Phuket ja Khanom. Missään ei ole ollut turkoosia vettä. Tai no, valehtelen. Otimme viime kesänä Phuketista pitkähäntäveneen yksityiselle sarelle, jossa ei ollut lisäksemme muita. Matkasimme Rawai-beachiltä noin 45 min. saarelle, jossa tosiaan oli upeata turkoosia vettä. Kata,- tai Karon beachiltä sitä oli turhaa luulla löytävänsä.
Meidän vaakakupissa painaa tässä vaiheessa seuraavat jutut: hotelli uima-alaalla (kun lapset viihtyy, viihtyy aikuisetkin), ranta iltaelämää,- ja iltasyömisiä varten. Lisäksi paikan tulee olla halpa ja seudun luonnonkaunis ja vehreä. Tärkeätä loppumatkaa ajatellen on myös päästä lähelle Bangkok: ia, josta lennämme parin viikon kuluttua takaisin Suomen pakkasiin. ÄH!
Odotan jo innolla, että pääsen heittämään tänne oman ”täydellisen” mielipiteeni Cha Am: ista. Vielä joudutte odottamaan, sillä huomenna aion nauttia täydellisen ja viimeisen päivän Koh Lantalla. Palvon aurinkoa, luen kirjoja ja syön viimeisen kerran lempiravintolassamme.
Love –Miau-
]]>Tässä postauksessa on paljon valokuvia ja apinoita.
Tänään vuokrasimme auton ja ajelimme saaren eteläkärkeen, jossa on alueen kansallispuisto. Mä olen luontofriikki nro1, joten ajatus sademetsästä viehätti tavattomasti! Ollaan S:n kanssa käyty ennenkin moisissa, mutta ne on osoittautuneet niin vaikeakulkuisiksi, vaarallisiksi ja pelottaviksi, ettei niitä ole päässyt läpitalsittua. Edes ilman lapsia. Tämän päiväinen reitti oli selkeä ja pituudeltaan täydellinen (2 km) myös neljälle pienelle matkaajalle, joita seurueessamme oli.
Alueelle saavuttuamme näimme apinan! Ihanan ja suloisen apinan istumassa ”Ei saa ruokkia” kyltin päällä. Alueella liikkuu paljon täysin luonnontilassa eläviä apinoita. Lapsilla oli nälkä ja jano, joten annoimme heille Pringles-sipsejä ja vettä. Salamaakin nopeammin rauhassa istunut apina nappasi S:n kädestä purkin ja taistelusta huolimatta vei sen puuhun. Saakeli! Meidän kalliit ja maukkaat eväät! Mutta me emme ruokkineet apinaa, se ruokki itse itsensä… :D Hävytön!
Polulla joku rikkoi lakia tarjoamalla apinalle mandariinia. Olihan se kivaa katseltavaa, mutta kun kerran kielletään…? Tyttöapinoilla on muuten aikamoiset rinnat! En ole ikinä ajatellut / nähnyt moisia. Hahaa!
Matkalla törmäsimme myös isoon varaaniin, joka väijyi herkullisia pikkuturisteja rantavedessä. Nakkasimme sille leivän, mutta se ei sitä kiinnostanut. 
Maisemat kansallispuiston alussa olivat huikeat! Merta, merenrantaa ja kasvillisuutta silmän kantamattomiin! Olisin voinut leikkiä valokuvaajaan vaikka kuinka kauan. Oli kuitenkin pakko jatkaa, sillä pikkuiset kyllästyivät odottamaan ja halusivat suunnata kohti metsän sisintä.
Ilma sademetsässä ei ollut yhtään niin kosteaa, kun väitetään. Ok, emme suinkaan olleet sisällä kilometrejä jatkuvassa sademetsässä, jossa ilma varmasti on hyvin lämmintä ja kosteata. Täällä se oli aivan normaalin lämpöistä. Varjossa oli viileämpää kuin suorassa auringonpaisteessa ja silleen. Tie, jota kuljimme oli hyväkuntoinen ja selkeä. Sen varrella oli paljon liaaneja ja yhteenkasvaneita isoja puita. Ymmärrän, miksi Tarzan viihtyi moisissa. Minäkin olisin halunnut kiivetä puuhun, tarrata liaaniin, huutaa aaaiaaiaaa ja leijua puulta toiselle tuulen vinkuessa korvissa. Harkitsinkin moista, mutta pelkäsin jokaisella liaanin nykäisyllä saavani käärmeen tai muun eksoottisen eläimen niskaani. Eikä meillä ollut septidiniä tai laastareita, joita olisi kipeästi tarvittu, mikäli olisin saanut haavan polveeni. ;) Tyydyin olemaan Janen sijasta pelkkä valokuvaava turisti. 
Välillä pidimme taukoja ja söimme eväitä. Salaa tietenkin, ettei apinat nähneet! ;) En ymmärrä miten lapset 2,4,5 ja 5 jaksoivat koko matkan niin hyvin! Portaita oli paljon ja paikoitellen ne olivat hyvin korkeita. Minun lapseni leikkivät olevansa tehtäväradalla, josta piti etsiä opastaulujen (niitä oli reitillä paikoitellen) eläimet ja kasvit. 
MUTTA! Missä oli ne oikeasti mielenkiintoiset isot eläimet? Missä oli kaikki ne käärmeet, joita Thaimaassa pitäisi olla? Reissua takana kohta 6 viikkoa, eikä yhtään elävää käärmettä ole näkynyt! Ja minä olen niitä etsinyt. Ei sinällään. Mä inhoan käärmeitä. Kammoan ja inhoan. Mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä yksi sellainen turvallisen välimatkan päästä. Vaikka käpertyneenä puunrungolle tai oksan ympärille. Edes jotain! Miettikää miten hienoa olisi sanoa, että on nähnyt 6-metrisen mustan mamban. Mutta ei. Mä olen nähnyt apinoita, tuokan, sudenkorennon ja hämähäkkejä. Hah.
Matka oli päätöksessä ja päätimme mennä välipalalle alueen kahvilaan. Jäätelöä ei saanut sähkökatkoksen vuoksi. Ei myöskään paahtoleipiä. Tilasimme munakkaan ja pannaria. Kun herkullinen pannari tuotiin meille, hyppäsi iso apina pöydälle, tarttui kaksin käsin lautaseen ja kurkotti sen kaikin voimin kaiteen yli varmistuakseen, että se putoaa maahan! Ja sinne se putosi, lautasen kera. Olisi ollut hauska saada koko episodi videolle! Oli siinä aika monta hämmentynyttä ilmettä, kun lautanen oli maassa ja pannarit pitkin poikin. Osa jo apinankin suussa. Tarjoilija lupasi toimitaa meille uuden. ;)
Apinoita oli joka puolella ravintolaa. Niitä istuskeli kaiteilla ja välillä ne lähestyivät pöytää hitain, hiipivin askelin. Lapset eivät enää olleet yhtään innoissaan näistä pienistä ja söpöistä elukoista. Enkä kieltämättä minäkään. Ne olivat häijyjä, ilkeitä, ovelia ja kaikenlisäksi ahneita! Lähteissämme joku jätti lähes tyhjän kokistölkin pöydälle. Sen kimppuun hyökättiin heti! Kokista ei juotu suoraan tölkistä, vaan kaadettiin pöydälle ja lipitettiin siitä. Ok, onhan se hauskan näköistä. Kattokaa nyt sen ilmettäkin! :D
Iltapäivällä nautimme rannalla uiden ja snorklaillen. 
Näen varmaan unta varastelevista apinoista.
Love -Miau-
]]>Tässä esimerkki käymästämme keskustelusta:
”Mennäänkö tonne syömään?”
”Ei. Siellä lastenateria maksaa 100 baht. Viereisessä ravintolassa annoksen saa 59 baht hintaan.”
”Ai niin havalla! No sit me mennään sinne!”
Sitten vertaillaan. 100 baht on 2,49 €, 59 baht on 1,47 €. Hintaeroa näillä kahdella on siis huimat 1,02 €. Olemmeko koskaan Suomessa valinneet ruokapaikkaa sen mukaan, missä ruoka on yhden euron halvempaa? Emme. Onhan säästäväisyys hyve, mutta ilmiönä tämä on erittäin jännittävä ja erikoinen, sillä me tosiaan valitsemme ruokapaikkamme tämän selvästi halvemman vaihtoehdon mukaan.
Grillattua tonnikalaa valkosipuli-sitruunakastikkeen ja uuniperunan kera. Hinta 6,45 €. Emme ole ottaneet tätä, sillä se on niin kallis.
Tässä toinen pala keskustelua:
”Olispa ihana mennä elefanttiajelulle”
”Joo, mut ei meil ole varaa. Ne maksaa 800 baht / aikuinen ja 400 lapselta”
”Joo, mut respassa ne lupas 100 baht alea. Eli se olis vaan 700 ja 300″
”Joo, mut ei meil ole varaa.”
”Ei niin.”
Elefanttiajelu kestää 30-60 minuuttia ja on taatusti elämys! En ole vielä katsonut mitä hinnat ovat euroissa, mutta tällä hetkellä todella tuntuu, ettei meillä ole varaa moiseen. Kurkataanpa. Aikuinen pääsee elefantin selkään hinnalla 17 €, lapsi hinnalla 7,50 €. Koko perhe ratsastelisi sademetsässä hintaan 49 €. Suomessa vastaava maksaisi yhdeltä henkilöltä 50 €. Koska kyseessä on kertaluontoinen elämysmatka, ei hinta taida sittenkään olla mahdoton.
1 litra Sangriaa hintaan 6,20 €.
Tätä keskustelua käymme usein, lähes päivittäin:
”Mitä meidän ruuat makso?”
”650 baht.”
”MITÄ! Miten ihmeessä se taas oli noin kallis! Onko lasku oikein?”
”Kyl tää ihan oikein on. Kahdet spagetti bologneset, Yks green curry, yks pizza, vesipullo, olut ja briiseri”
”No huh huh, ihan sika kallis silti. Ne oli ne juomat. Ens kerralla juodaan vaan vettä.”
”niin juodaanki!”
Viini täällä on oikeasti kallista. Halvimmasta pullosta joutuu pulittamaan 7,50 €. Lasillinen ravintolassa maksaa noin 2-3 €.
Illallinen, jonka nautimme rantaravintolassa meren pauhua ja livemusiikkia kuunnellen maksoi yhteensä 16,60 €. Olisimme olleet tyytyväisiä, jos hinta olisi ollut jossain 500 baht (12 €) tienoilla tai sen alla. Suomessa meidän perheemme kuluttaa aina ravintolaillallisella 60-70 € (2800 baht). Jos täällä menisi niin paljon rahaa syömiseen, varmaan pyörtyisin. Oikeasti!
Jätimme aamiaisen ottamatta, sillä se olisi maksanut 200 baht / aamu / 2 hlö. Aamiaiseen sisältyy munakas, nakki, kaksi paahtoleipää, pekonia, hedelmiä ja kahvia tai teetä. Ja huom, hinta on kahdelle! Jätimme siis kaiken tämän, koska aamiainen olisi maksanut 5 €. Eli 2,50 € / hlö. Nyt ostamme kaupasta leipää, juustoa, instant-kahvia, jugurttia ja banaaneja. Tuleehan se varmasti halvemmaksi, mutta onkohan se kuitenkaan sen arvoista…
Limu maksaa 0,50 €.
Kun palaamme suomeen, kaikki normalisoituu. Emme enää laske yhden euron hintaeroja, sillä Suomessa se on jokseenkin mahdotonta. Ravintolaillasta maksamme taas kiltisti 70 € ja mieltä ei vaivaa hiukkaakaan, jos kauppalasku on 120 € (4800 baht). Sehän on normaalia.
Love -Miau-
]]>Kello on täällä jo puolen yön tuolla puolen. En jaarittele pitkään, kerron vain paksuimmat.
Iltamme meni ihanasti. Kävimme syömässä viereisessä ravintolassa samalla, kun odottelimme kummipoikaa perheineen kylään. Lapset söivät kanaa ja raneja, minä tonnikalasalaattia ja S pastaa. Lisäksi tilasimme valkosipulileipää, kun se on Nooasta niin herkullista. Ennen ruuan saapumista leikimme silmämurhaajaa ja muita suosikkileikkejä. On mahtavaa, että lomilla pystyy olemaan niin täysipainoisesti perheensä kanssa. Suomessa se olisi tätä: aamulla päiväkotiin ja töihin, iltapäivällä kotiin, illalla minä tanssitunneille ja lopulta nukkumaan. Vaikka tähänkin mahtuu hyviä hetkiä perheen kanssa, ei se ole millään lailla verrattavissa siihen, kun kavereita ei kertakaikkiaan pääse karkuun. ;) On pakko keksiä keskusteltavaa ja olla toisten kanssa. 
Lasten suosikkipuheenaiheita loman aikana ovat olleet Jumala ja Jeesus. Niistä keskustellaan useammin, kuin vanhemmat jaksaisivat. Heitä kiinnostaa erityisen kovasti mitä hyvää Jeeuss on tehnyt, milloin, olemmeko me nähneet Jeesuksen ja onko hän suomalainen. Lisäksi Nooa on hyvin kiinnostunut kuulemaan mitä aseita Jeesus on käyttänyt Saatanaan vastaan, mitä aseita Nooa voisi kehittää Saatanaa vastaan ja niin edelleen. Näitä me sitten pohditaan. Lisäksi juttelemme heidän vauva-ajastaan, minun lapsuudestani, kuukautisista ja sen sellaisesta. Mitä nyt 5-vuotiaiden kanssa jutellaan. ;)
Loppuillasta saimme kauan odotettua seuraa Suomesta, kun kummipoikamme perheineen saapui. Istuimme hotellin terassilla ja höpisimme kaikesta. He ovat viettäneet Thaimaassa nyt hiukan yli viikon ja 10 yötä on vielä jäljellä. Asumme viereisissä huoneissa. Voitte arvata, että on mukavaa!
Love -Miau-
]]>Lapset pääsivät tänään laitesukeltamaan! Raya Diversin iloiset suomenkieliset tytöt tupsahtivat altaallemme ja kysyivät onko kiinnostuneita kokeilijoita. Olihan niitä. Lapset vetivät maskit naamaan ja ilman yhtään hämmennystä, paniikkia tai ahtaanpaikankammoa vajosivat veden alle ja sukelsivat kahteen kertaan altaan ympäri. Kouluttajatyttönen piti muksuja ihmishahmoon naamioituneina kaloina. :) 
Sukeltelun jälkeen nautimme pilvettömästä paisteesta. Heittelimme frisbeetä rannalla, lapset söivät valtavat jäätelöt ja lopuksi pelattiin palloa. Tein mä siinä sivussa töitäkin, mutta ei se niin pahalta täällä tunnu. Ehkä sitten kirpoo, kun rupean fyysisesti pakertamaan koreografioiden kimpussa. +30 lämmössä hiki virtaa hitusen erilailla, kun talven pakkasissa. Iltapäivällä kävelimme Koh Lannan pääväylää. Nautimme banaanipirtelöt ja pysähdyimme jääkahville. 
Auringon laskiessa innostuimme taivaskuvaamaan. :) Se oli tavattoman hauskaa. En jaksa nyt tarinoida paljon, puhukoon kuvat puolestaan. 
Eilen meidän piti katsoa Hobitti-elokuva, mutta se meni mönkään. Nyt uusi yritys!
Love -Miau-
]]>Iltaisin sää on täydellisen lämpöinen. Parhaiten lämpötilaa kuvastaa se, ettei ilmaa oikeastaan tunne laisinkaan. Ilma on ihonlämpöistä, kuin tehty ihmiselle. En ymmärrä miksei tällaista ole joka paikassa. Näinhän ihmisen on hyvä olla.
Täällä on paljon turisteja. Ruotsalaisia enimmäkseen. Nooa on ystävystynyt heistä jokaisen kanssa. Se poika puhuu aikuisena itsensä vaikka neulansilmän läpi, toista yhtä reipasta ja sosiaalista en ole milloinkaan nähnyt. Enkä ole puolueellinen.
Kohdallamme illat loppuvat usein liian pian. Lapset väsähtävät, me väsähdämme tai toteamme järkeväksi painella yöpuulle. Vaikka jatkuuhan se ilta hotellillakin. Nytkin istun terassilla, meri pauhaa muutaman metrin päässä, iloisten ihmisten äänet kantautuvat ravintolasta ja linnut sirkuttavat kovaäänisesti. Kohta katsomme you tubesta superlaatuisen Hobitti-elokuvan. Hitsi, tähän haluaisi jäädä.
Love -Miau-
]]>Tässä hieman kuvasaldoa mukavasta päivästä Koh Lanta:n saarella. Uusi hotelli (Ocean View) on osoittautuntu erinomaiseksi, samoin sen lähiseudut. Tänään oli kiva ja rento päivä!
Rapujen taideteoksia
Illalla mun läppäri ei päästänyt mua nettiin ja koko loppuilta meni sen setvimisessä. Ei keksitty syytä. Olen edelleen ilman omaa konetta. Mitä luulette, harmittaako ja turhauttaako? Huomenna uusi yritys. Pahus!
Love -Miau-
]]>