Tänään aloitimme aamun epävireisellä ja ujolla laululla. Lapset saivat kulkea etunenässä, kun herätimme S:n ennen työpäivän alkua. Oli kynttilänvaloa, kortteja ja lahjoja. Aamiaista kiireinen mieheni ei sänkyyn halunnut, joten sen jätimme välistä. Onko teillä kanssa tapana viedä isänpäivänä, syntymäpäivänä ja äitienpäivänä aamiainen ja lahjat sänkyyn? Meillä tuo perinne on kulkenut matkassa omasta lapsuudestani saakka, joten ihan hevillä en tästä tavasta luovu. …vaikka hiukan kirpaisikin nousta jo seiskan jälkeen, jotta mieheni ehtisi töihin..

Iltapäivällä lähdemme syömään oman isini kanssa ja illan vietän teatterilla päntäten tulevaa esitystä. Ei siis ohjelmanpuutetta tällekään päivälle.

Kuvissa eilisen asu. Ylleni valitsin HM:n kauluspaidan ja HM:n mustat, hiukan kiiltävät farkut. Koin kokonaisuuden kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein toimivaksi ja kotoisaksi. (Anteeksi kuvien surka laatu. En kertakaikkiaan saa kameran asetuksia sellaisiksi, että itsestäänlaukaisin pärjäisi näissä harmaissa keleissä…)

Tää päivä on sujahtanut jotenkin tosi nopeesti. Mulla piti olla aikaa lukea rauhassa kirjaa, mulla piti olla aikaa päntätä vuorosanoja, mulla piti olla aikaa pakata kaikki teatteritavarat kasaan ja ehtiä vielä näiden lisäksi meikkaamaan ja laittamaan itseni juhlakuntoon iltaa varten. Kello on jo puoli kolme ja neljältä on pöytävaraus. Replat ja kirja on lukematta ja naama on ku linnunpelätillä. Lapset on laittamatta ja lahjat paketoimatta. Nyt tulee taas se surullisen kuuluisa hoppu… Ei auta kun hyvästellä teidät hetkeksi ja lähteä puuhailemaan, jotta edes jotenkuten pysyisin aikataulussa.

Ihaninta isänpäivän jatkoa sinulle!

Ja muista, että tänään on Inspiration Blog Awardsin viimeinen äänestyspäivä. Vielä ehdit vaikuttamaan lopputulokseen. Äänestämään pääset TÄSTÄ.

Love -Miau-

Olipa hauska päivä! Ensin olimme tanssikeikalla Showcase- tanssiryhmän ja koulumme nuorten oppilaiden kanssa ja siitä liki suoraan lähdin lasteni kanssa sukuloimaan. Keikkaa edeltävä vaatetukseni oli enemmän ja vähemmän poikamainen. Vedin ylleni punaisen ruutupaidan ja muruni löysät farkut (boyfriendit). Jalkaan laitoin korkomaiharit. Asukokonaisuus oli ehkä vähän kamalan näköinen, mutta samalla hyvin käytännöllinen. Sain löysien päälivaatteiden alle kaikki esiintymisvermeeni ilman, että ne olisivat tursunneet esim. pilleistä ulos, tai että olisin lähtenyt liikenteeseen verkkarilinjalla. Kuvaa en tästä kokonaisuudesta ottanut. Tarkoituksella.

Keikan jälkeen pikapuin ylleni savun väriset farkut, valkoisen silkkipaidan ja sini-valkoisen kauluspaidan. Laukuksi valitsin Guessin sinisen laukun ja jalkoihin kiskaisin taas ne samat, jo lemppareiksi muodostuneet maiharini. Viihdyin tässä vaaleammassa asukokonaisuudessa erinomaisesti!

Huomenna on jännää, kun pyöräytämme käyntiin viikon mittaisen tanssileirin. Jännäksi kaiken tekee tietenkin se, kuinka saamme kaikki käytännön asiat toimimaan. Tuleehan tilattu ruoka ajallaan, riittääkö suunniteltujen koreografioiden pituudet, viihtyyhän kaikki leirillä ja niin poispäin. Ensimmäisten kahden päivän jälkeen homma sitten jo helpottuukin ja lähtee rullaamaan kuin itsestään. Sitä ennen on oltava jännityksessä ja mentävä hetki kerrallaan. Jaiks. Pitäkää mulle peukkuja!

Nyt iltapuuhiin ja lepäilemään, jotta olisin huomenna täydellisessä iskussa. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa sinullekin!

Love -Miau-

Vaikka ilta onkin jo pitkällä, ajattelin vielä postata tämänpäiväisen asuni. Tällä maanläheisellä kokonaisuudella ei mieli ehkä virkisty, mutta jotenkin se kuvastaa viimeaikaisia tuntemuksiani. Asukokonaisuus on mattaisen harmaa, synkkä, tylsä ja tunkkainen. Ihan niinkuin minä viime päivinä. Olen ollut myös äkäinen, kärkäs ja viihtynyt hyvin omissa oloissani. Toivon kovasti, että tämä ”ei yhtään miamainen”- olotila ottaa pian lähteäkseen ja tilalle tulee taas se iloinen, hyvää tahtova nainen.

Yritin tänään alalysoida mikä minussa aiheuttaa näitä negatiivisia fiiliksiä. Kaikki on kuitenkin erittäin hyvin! En ole stressaantunut esim. rahasta tai muustakaan. Minulla on mielekästä tekemistä ja lapseni ovat käyttäytyneet ihanasti! Järkkään miehelleni ja itselleni mukavaa ylläriviikonloppua parin viikon päähän ja olen suunnittelmista tietenkin innoissani. Silti saatan ärähtää täysin turhasta asiasta ja mielialani muuttuu sekuntissa hyvästä huonoon. Otan asioita herkästi itseeni ja koen että joka puolelta minua halutaan satuttaa ja olla ilkeitä.

Toivotaan, että nämä on näitä vammaisia naisten juttuja, jotka ovat ohi pian. :D Hahaaa! Siihen saakka: älä laita minulle ilkeitä kommentteja, tai saatan iskeä tiukoilla vedoilla takaisin. (vitsi vitsi…)

Oikein hyvää yötä sinulle!

Love -Miau-

Lupasin tänään palailla asiaan eilisten ostosten tiimoilta. Normaalihintaisina tuotteina mukaan lähti siis HM:n oliivinvihreät farkut (on muuten ihanan stretsit ja joustavat!) ja HM:n sinivalkoinen kauluspaita. Lisäksi kahmin Seppälästä puna-siniruudullisen kauluspaidan. Alelaareista löysin valkoisen ja mustan ”silkki”paidan, musta-valkoraidallisen kauluspaidan ja ihanan leopardikuosisen silkkiaidan. Nämä toimivat näin syksyisin ihanasti jakkujen ja sisätakkien alla.

Nyt kun vielä löytäisin jostain huokeita ja laadukkaita kenkiä ja takkeja, niin talvi olisi tervetulut (tai ehkei ihan vielä…. Olisi hienoa nauttia tästä syksystä niin pitkään, kun siihen suinkin suodaan mahdollisuus.)

Ihanaa päivää sinulle!

Love -Miau-

Heräsin taas yöllä painajaisiin. Unessa en ollut tehnyt tanssikoulun ensi kauden lukujärjestystä, vaan olin buukannut samaan aikaan samaan saliin kolme eri ryhmää. Aikuiset, nuoret ja 5-6 -vuotiaat. En myöskään ollut tehnyt ryhmille omia sarjoja, vaan kuvittelin selviäväni vanhoilla. Tunne tekemättömistä pohjatöistä ja mokistani oli ihan hirveä. Yritin unessa sitten soveltaa koko jengille sellaista sarjaa, että kaikki olisivat pärjänneet mukana….

Onneksi heräsin. Painajaiset on niin toden tuntuisia. Vaikka heräänkin ja tajuan nähneeni unta, alkavat aivot silti kuvittelemaan, että ehkä noin käykin. Ehken ansaitse lomaa, vaan minun on pakko tehdä lukujärjestys ja roikkumaan jääneet asiat heti alta pois. Ja tiedättekö, mulla on aina tämä sama. Aina kun olen lomalla, näen nämä samat tanssipainajaiset. Aina. Onneksi takana on jo sen verran opetusvuosia, että tiedän kyllä ehtiväni tekemään ennenaikaisesti vaivaavat työni. Silti painajaiset inhottavat.

Oletteko te koskaan nähneet niitä tyttö / poikaunia, joissa rakastutte palavasti? Ja kun aamulla heräätte, luulette edelleen ihan oikeasti rakastavanne häntä. Tai niitä inhottavampia versioita, joissa näette unta pettävästä kumppanista? Jos näen sellaisen unen, olen herätessäni äkäinen, epäluuloinen ja vihainen. Mies parka… Omat poikauneni ovat viime aikoina olleet onneksi aivan ihania. Olen unissani ihastunut eri miehiin, mutta lähes jokaisessa olen alkanut katumaan ja tajunnut, että S on minulle se ainut oikea. Välillä olen itkenyt menetystäni, välillä taistellut sen puolesta, että S hyväksyisi minut vielä takaisin. Juuri näin sen kuuluukin hyvässä liitossa olla. <3

Ihanaa ja maittavaa unta sinulle! Älä näe painajaisia.

Love -Miau-

Pitkä ja hieno päivä takana, joka sisälsi Lurenssia, aurinkoa, hienoja tanssisuorituksia, vielä hienompia näyttelijäsuorituksia ja kasapäin iloisia ihmisiä onnistumisen jälkeen. Olen aivan poikki, joten jätän postauksen päivän asu- kuvien varaan.

Ylleni vetäisin aamulla farkkushortsit, pari vuotta sitten ostetut (lähes käyttämättömät) sandaalit, H&M:n kauluspaidan ja koruja. Ihanan helppo ja samalla kivan näköinen yhdistelmä. Me like!

Kirjoittelen teille taas enemmän, kunhan väsy on voitettu. Olette tärkeitä, kiitos kun seuraatte ja elätte mukanani!

Love -Miau-

Kun olin lukiossa, olin olevinani maailman viisain ja magein. Tiesin kaiken ja osasin kaiken. Kun täytin 18 v. olin omasta mielestäni yhteiskuntakelpoinen aikuinen.

Ollessani 24 v. ja edelleen sinkku, olin varma etten koskaan löydä ketään ja jään yksin. Olinhan jo niin vanha!

Kun 27- vuotiaana sain kaksoset, koin olevani oikean ikäinen synnyttämään esikoiseni ja perustamaan tanssikoulun, joka on tarkoitettu aikuisille. (Aluksi koulussani oli vain aikuisten tunteja). Olin ylpeä iästäni ja sen tuomasta uskottavuudesta. Kun olin 28 v. ajattelin, että urani tanssijana lähenee loppuaan. Oletin myös, että rikastun yritystoiminnalla.

30- vuotiaana myönsin itselleni, etten vieläkään ollut aikuinen, vaan leikkisä likan riiviö aikuisen naisen vartalossa. En kärsinyt minkäänlaisesta kolmenkympin kriisistä. Oletan, että kriiseilen enemmän, kun täytän 40 v.

Nyt, 32- vuotiaana olen hyvin sinut itseni kanssa. Tiedän heikkouteni ja osaan nauraa niille. En oleta olevani jotain muuta kuin olen, enkä yritä väkipakoin saavuttaa sellaista, mitä muut minulta haluavat, mutta mitä en. Olen sinut kroppani ja ulkonäköni kanssa. Olen sinut elämäntilanteeni kanssa. Osaan nauraa itselleni ja naurattaa läheisiäni. Lisäksi, näin 32- vuotiaana olen tajunnut, etten sittenkään rikastu tanssikouluyrittäjänä. Mutten anna sen lannistaa minua.

Tällä hetkellä oletan, että elämäni jatkuu suht normaalina sittenkin, kun täytän 40 v. Ainoa, mitä hiukan vieroksun on juonteet kasvoissa ja käsissä….

50- vuotiaana haluan matkustella ja nähdä maailmaa! (Tällöin en enää välitä juonteista) 60- vuotiaana haluan rauhoittua ja nauttia (toivottavasti) lapsenlapsista. 70- vuotiaana laitan nuoruudenaikaisen tanssikuvan seinälleni ja yritän selittää jälkipolville, että tiedän kyllä mitä he käyvät läpi ja millaista nuoruus on. 80 -vuotiaana katselen ikkunasta ulos ja mietin mitä kaikkea elämä minulle antoikaan. Tänään syntymäpäiviäni on juhlittu aamuisella kahveella, laululla ja lahjoilla, sekä näin iltapäivällä jäätelökakulla ja pullilla, jotka leivoimme eilen lasten kanssa. Juhlat kestivät noin 15 minuuttia, sitten muksut ilmoittivat lähtevänsä katsomaan piirrettyjä.

Nyt olisi taas aika laskeutua juhlahumusta ja lähteä tanssitunnille. Illalla hautaudun sohvalle tapittamaan viidakon tähtösiä! Mukavaa torstaipäivää sinulle!

Love -Miau-

(Miksen vuorokauteen voisi saada kolmea lisätuntia?)

Mahtavaista ja leppoisaa viikonlopun alkua sinulle!

Farkut -h&m / paita -h&m / trenssi -Mexx / laukku -Guess / kengät -Guess / kello -Calvin Klein / vyö -h&m

Love -Miau-

Luento jatkuu. Puhumme sosiaalisesta mediasta. Koen, että minun on samalla oiva hetki kirjoittaa blogiani. Sosiaalinen media toki aiheena kiinnostaa, mutta heti kun kuulen jotain uutta ja tuoretta, keskityn kuuntelemaan. Näytän tietenkin naamastani siltä, että kirjoittaisin muistiinpanoja. Tein niin nuorenakin. Surullista huomata, että olen edelleenkin ihan se sama laiska opiskelija, joka haluaisi vain päästä helpolla ja lintsata heti, kun siihen suodaan mahdollisuus. No, nyt sitä mahdollisuutta ei ole (olisin taatusti tarttunut siihen). Haluan saada opinnot niin pian pakettiin, kuin mahdollista. Tämä kurssi olisi järjestetty seuraavan kerran vasta joskus syksyllä tai vasta ensi keväänä. On siis pakko jaksaa ja näyttää kiinnostuneelta. Eih… Vaikka on opiskelussa toki paljon hyvääkin! Olen oppinut muutamia oikein kiintoisia juttuja ja mikä tärkeintä, herännyt useisiin sellaisiin arkityötäni koskeviin asiohin, joita en ole muistanut. Koulutus on siis erinomaisen tärkeätä, kunhan tunneilla jaksaa pysytellä hereillä. ;)

Housut -Cubus / jakku -H&M / kauluspaita -H&M / kengät -Spiritstore / kello -Calvin Klein / laukku -Guess / naama -väsynyt ja oma. Näkisittepä silmäpussini (kuvat on käsitelty)

Love -Miau-

Tänään on tarkoitus laittaa töitä vauhdilla eteenpäin. Kokoan esiintymisvaatteita kevään tanssikilpailuihin, joihin koulun ryhmien kanssa lähdemme. Paljon on hankittavaa ja nettishoppailtavaa. Nähtäväksi jää kuinka maltan pitää ajatukseni ihan vaan tanssiasuissa. Toki ei olisi kamalan valitettavaa, jos tanssitilauksen yhteyteen ”vahingossa” eksyisi jotain itsellekin sopivaa. Vaikka itseasiassa. Tällä hetkellä en ihan oikeasti tarvitse mitään (paitsi valkoisen vyön ja Guessin laukun), joten yritän pysyä kovana ja shopata vain pakolliset. (Voisin aloittaa siitä laukusta…) On se jännä, miten ihminen voi johonkin niin pahasti hurahtaa. Vielä vuosi-kaksi sitten mua ei olis saanut kuuna päivänä haaveilemaan kalliista merkkilaukusta. Laukku oli mulle vain kassi, jossa kannoin tavarat paikasta A paikkaan B. Oli ihan yhdentekevää, minkä näköinen se oli. Nykyisin kassi on asuste. Sen pitää istua täydellisesti (tai ainakin melkein) muuhun vaatetukseen ja näyttää syötävän hyvältä. Enää en pidä tärkeänä sitä, mitä laukkuun mahtuu tai millaisia taskuja sen sisällä on. Vaihtelen sitä kuitenkin asun mukaan lähes päivittäin, jolloin on ihan sama missä lokerossa avaimet, lompakko ja puhelin on. Kunhan ne nyt jostain löytyy. Lisäksi muoti yleisesti ottaen on alkanut kiinnostaa ihan hirveästi. Thaimaassa katselin usein fashiontv: tä ja ihailin mallien vaatteita. Lisäksi ostin pitkästä aikaa Trendilehden, joka oli nuorempana lempparini (ei se hullumpi ollut nytkään!). Luin jokaisen artikkelin ja jokaisen sivun ja yritin silloin tällöin valistaa miestäni tajuamaan, että jos hän joskus näkee minut tällaisissa ja tällaisissa vaatteissa tai aurinkolaisessa, ne on sitten muodikkaat ja in. Hahhaa! Highfashion kun kulkee tänne Porvooseen pikkuisen muotilehtiä hitaammin… Vaikka toisaalta itse en halua olla mikään couture- tyylinen muodin edeltäkävijä. En halua leikata epäsymmetristä Lady Gaga- tukkaa, ostaa kirpparilta peltipurkkeja ja silikonipyssyä ja tuunata itselleni jotain käsittämättömiä high fashion- luomuksia. Minulle riittää se, että H&M ja Nelly on ulottuvillani, löydän inspiraatioita eri lähteistä ja toteutan pukeutumistani kotipaikkakunnalleni sopivaksi. En halua jäädä seinäruusuksi, mutta mahdottomiin ylilyönteihinkään en ole valmis tai halukas. (…ainakaan tänään. Yleensä kun jotain julistan, toteutan sen heti seuraavassa käänteessä. Heh.) No joo, ymmärtänette pointtini ja tyyliäni jo nähneenä tietänette, mitä tällä tarkoitin. Nyt on aika vilkuttaa ja lähteä töihin! Heippa!

Myrkynvihreä paita, H&M / huivi, Zara / shortsit, H&M / saappaat, Spiritstore / trenssi, Mexx / korut, H&M ja Cubus / laukku, Thaimaa

Love -Miau-