Olipa hauska päivä! Ensin olimme tanssikeikalla Showcase- tanssiryhmän ja koulumme nuorten oppilaiden kanssa ja siitä liki suoraan lähdin lasteni kanssa sukuloimaan. Keikkaa edeltävä vaatetukseni oli enemmän ja vähemmän poikamainen. Vedin ylleni punaisen ruutupaidan ja muruni löysät farkut (boyfriendit). Jalkaan laitoin korkomaiharit. Asukokonaisuus oli ehkä vähän kamalan näköinen, mutta samalla hyvin käytännöllinen. Sain löysien päälivaatteiden alle kaikki esiintymisvermeeni ilman, että ne olisivat tursunneet esim. pilleistä ulos, tai että olisin lähtenyt liikenteeseen verkkarilinjalla. Kuvaa en tästä kokonaisuudesta ottanut. Tarkoituksella.
Keikan jälkeen pikapuin ylleni savun väriset farkut, valkoisen silkkipaidan ja sini-valkoisen kauluspaidan. Laukuksi valitsin Guessin sinisen laukun ja jalkoihin kiskaisin taas ne samat, jo lemppareiksi muodostuneet maiharini. Viihdyin tässä vaaleammassa asukokonaisuudessa erinomaisesti!
Huomenna on jännää, kun pyöräytämme käyntiin viikon mittaisen tanssileirin. Jännäksi kaiken tekee tietenkin se, kuinka saamme kaikki käytännön asiat toimimaan. Tuleehan tilattu ruoka ajallaan, riittääkö suunniteltujen koreografioiden pituudet, viihtyyhän kaikki leirillä ja niin poispäin. Ensimmäisten kahden päivän jälkeen homma sitten jo helpottuukin ja lähtee rullaamaan kuin itsestään. Sitä ennen on oltava jännityksessä ja mentävä hetki kerrallaan. Jaiks. Pitäkää mulle peukkuja!
Nyt iltapuuhiin ja lepäilemään, jotta olisin huomenna täydellisessä iskussa. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa sinullekin!
Love -Miau-
]]>
Me ollaan sittenkin puuhailtu jotain pientä, vaikka perjantaina vannoin ettemme tee mitään. Saimme viimein autokatoksen kattolaudat paikoilleen ja kohta lähdemme Nooan koripalloseuran avajaistapahtumaan. Jokatapauksessa väitän, että viikonloppumme on ollut super! Olemme syöneet kahtena päivänä naudan sisäfilettä, saunoneet, menneet nukkumaan aikaisin ja hengailleet vain ja ainoastaan perheen kesken. Toivottavasti tällaiseen viikonloppuun olisi taas pian uusi tilaisuus.
Päivän asuksi valitsin sinisen kauluspaidan ja mustat housut. Halusin pukeutumiseni olevan rentoa, kotoisaa ja huomaamatonta. En todellakaan halua olla liian korea tai huomiota herättävä lapseni koripallotapahtumassa, etten kerää pukeutumisellani epämääräisiä katseita. :D Perus on paras. Mun ja Tipun sananlasku jo jostain aikojen alusta.
Nyt on kiiruhdettava, ettei tule hoppu. Mukavaa illanjatkoa sinullekin!
Love -Miau-
]]>
Mulla on ollut kamala ongelma syyspukeutumisen kanssa. Kaapista löytyy vaan viime vuodelle hankittuja rytkyjä tai kesävaatteita. Siellä ei ole muodikkaita farkku,- tai flanellipaitoja, ei pehmoisia villapaitoja, eikä kauden trendivärejä. Automme on ollut viimeisen 3 viikkoa enemmän ja vähemmän hajalla, enkä uskalla ajella sen kanssa pitkiä matkoja (edes keskustaan), ennen kun se on huollettu. Minulla ei siis ole ollut pääsyä syysvaateostoksille. Verkkokaupasta yritin jo viime maanantaina löytää jotain kivaa, mutta jostain syystä mikään vaate ei löytänyt ostoskoriini. Veikkaan, että olin vain surkealla shoppaulituulella. Kyllähän minä muuten olisin jotain löytänyt. Tai sitten kesäinen shoppailuvimmani on vaan kertakaikkiaan laantunut, enkä enää osaa sitä hommaa. *kauhistus!
Tänään pääsin viimein uusimaan edes pienen osan syysvaatekaapistani, kun lähdimme Tipun kyydillä kaupoille. Ostin muutamia peruspaitoja, yhden farkkupaidan, yhden ruutupaidan ja yhdet oliivinväriset farkut. Olen niin tyytyväinen uusiin juttuihini! Kaikki villaneuleet vielä jäivät, samoin kengät, mutta pääsinpä edes alkuun. Ensi kerralla panostan sitten niihin. :) Päivän asukuvissa shoppailuasuni ja matkaevääni. 
Ihanaa illanjatkoa sinullekin! Palaan kuviin huomenna ja esittelen uudet ostokseni hiukan tarkemmin. Nyt lähden tiskaamaan… Meillä on nimittäin myös astianpesukone hajalla, joten joudumme tekemään tiskauksen vanhanaikaisilla konsteilla… Eikös se vähän niin menekin, että kun jotain hajoaa, niin pikkuhiljaa kaikki muutkin hajoaa siitä ympäriltä. Ihmiset viimeisinä…. Heh.
Love -Miau-
]]>Tänään valitsin ylleni siniset farkut, sinisen peplumin ja villa-rusettineuleen. Kaulaan laitoin itsetekemäni huivin. Asu ei ole kummoinen eikä sillä palkintoja voitettaisi, mutta se käy hyvin tällaisena leppoisana kaveripäivän asuna. 
Olen kiitollinen teille kaikille, ketkä olette antaneet mielipiteenne Nokia Lumia 1020- puhelimesta! Haaveilen siitä ihan nyt jo ihan satasella ja jos hiukkaakaan itseäni tunnen, tulen sen jollain kytky-systeemillä vielä hommaamaan. Jesssss!!!! Lisää mielipiteitä toki edelleen kaivataan. Etenkin olen kiinnostunut siitä Instagram- sovelluksesta, joka käy Mirrosoftin laitteisiin, mutta ei ole oikea insta. Meneekö sitä kautta lataamani kuvat siis myös tähän viralliseen instaan? Kaiketi menee, mutta en tajua miten…….
Nyt siis liikenteeseen. Ihanaa sunnuntaita teille!
Love -Miau-
]]>Tänään päiväni lähti käyntiin palaverilla. Meikattuani puin ylleni jotain helppoa ja nopeata, sillä meinasin myöhästyä aamulähdöstä. Tuolin selkänojalla eilisestä saakka keikkuneet farkut ja kauluspaita oli helppo vetäistä niskaan ja loppu asu muotoutuikin takin ja kenkien myötä. 
Ihmisellä on hyvä olla olemassa ne muutamat perussetit juuri tällaisia kiireisiä hetkiä varten, kun ei kertakaikkiaan ehdi käydä läpi uusia ja hauskoja asuyhdistelmiä. Tällöin valitsen melkein poikkeuksetta siniset tai mustat perusfarkkujani, kauluspaidan ja vyön. Kengät valitsen sitten vyön ja laukun mukaan. Ongelmanani tällä hetkellä on kuitenkin se, että kaapistani löytyy vain kaksi valkoista kauluspaitaa (joista toisessa on timantteja kauluksessa -> olen tuhottoman kyllästynyt näihin timantteihin -> paita on käyttökelvoton….), yksi musta (siinäkin on niitä tyhmiä timantteja….. Eli sama homma kuin valkoisen kanssa. -> Taidan itseasiassa yrittää saksia ne tänään pois…) ja yksi oliivinvihreä kauluspaita. Käytännössä minulla on siis vain kaksi käyttökelpoista paitaa ja sehän harmittaa. Joutunen siis etsimään täydennystä juuri tähän perusvaate-osastoon, sillä se on pukeutumisessa kaiken A ja O.
Heräsin taas aamulla umpiväsyneenä kesken erikoisen unen, jossa olin menossa naimisiin sekä S:n ja Tipun kanssa. Tipun kanssa siis ihan vain kaverimielessä, mutta silti. Hahhaaa!!! (olen selvästi viettänyt liikaa aikaa hänen kanssaan). Meikkasin vauhdilla, pukeuduin ja koristin itseni uusilla Snö-koruilla, jotka eilen ostin alennusmyynistä. Koruista tuli niin hyvä fiilis! Siis miten niinkin pieni juttu voi ilahduttaa niin paljon!? Huulille laitoin myös eilen ostamaani Lancomen huulikiiltoa (love it!) ja lähdin huomattavasti virkeämpänä liikenteeseen.
Nyt olen taas kotitoimistossani ja ylläni on pehmoinen Jumpsuit. Tukka on ponnarilla. Edessäni on huurteinen ryyppy (kutsun Batteryä ryypyksi). Huulillani on edelleen Lancomen kiilto ja kaikki kauniit korut. Teen hetken töitä ja sitten aloitan viikonloppuun valmistautumisen. Ja tämän viikonlopun meinaan huilata! Edellinen oli niin täynnä ohjelmaa, etten ole vieläkään toipunut sen rasituksista…. ;) Eikä ole lapsenikaan. Huomaan myös heistä, että he kaipaavat rauhallisia hetkiä äitinsä ja isänsä kanssa. Ehkä leivontaa ja pleikkapelejä. Ehkä saunomista ja perheen yhteisiä ”palavereita”, joita Lumi eilen peräänkulutti.
Ihanaa alkavaa viikonloppua myös teille!
Love -Miau-
]]>Jostain syystä mä olen ollut nyt muutaman viime päivän ihan hirveen väsynyt. Hetkellisesti vähemmän, hetkellisesti enemmän. Veikkaan tietenkin, että säällä on tähän suuri merkitys. Ja tietenkin liian vähäisillä yöunilla… Ajaudun ihan liian helposti sänkyyn vasta puoliltaöin ja ennen kun ne vammaiset iltarutiinit on tehty, on kello jo jotain 00:30 – 01:00. Jee jee….
Väsypäivinä jaksan parhaiten heti aamusta. Jollen silloin tee niitä hommia, joita olen päivään suunnitellut, voin varmuudella sanoa, etten tee niitä myöhemminkään. Tänäänkin olin taas aamulla tehokas, mutta päivälle pamahtanut palaveri vetäisi maton täysin jalkojen alta. Kun sieltä selvisin kotiin, oli nälkä ja kun sain vatsan kylläiseksi, tuli tappoväsy. Murrrrr!!! Miten niin pieni ja onneton tunne voikaan olla niin vahva ja lamauttava.
Jos olisin toimistotyöläinen, saisin tietenkin asioita aikaiseksi senkin jälkeen, kun väsy on jo iskenyt. Silloin ei olisi mahkuja velttoilla, vaan hommat tulisi tehdä, tai ainakin näyttää naamasta siltä, että niitä tekee. Itseasiassa juuri tuo teeskentely on ns. tavallisissa töissä kaikkein ärsyttävintä! Olin aikoinani töissä paikassa, jossa yksin vastasin toimipisteen toiminnasta ja asiakasviihtyvyydestä. Vaikka esim. iltavuorolaisena tiesin, että kaikki tarpeellinen oli tehty ja vastuuni hoidettu, oli minun koko ajan keksittävä jotain ”muka-puuhastelua”, etten olisi saanut johtoportaalta pahansuopia katseita. Siis mitä!? Eikö ihminen ole silloinkin töissä, kun hän työajallaan seisoo uniformussaan ja vastaa toiminnasta?! Hän kuitenkin pitää huolen siitä että kun töitä on, ne tehdään, ja kun niitä ei ole, on lupa ottaa rennommin. Miksi siis aina tulisi seistä rätti tai muu vastaava vempain kädessä ja näyttää tehokkaalta…?
Nyt kun itse vastaan itsestäni ja oman firmani toiminnasta, voin onneksi laatia omat sääntöni. Minun työntekijäni saa maata vaikka X: nä lattialla, jos oppitunnit on hoidettu ja suunniteltu kunnialla. Minulle ei tarvitse esittää ahkeraa, eikä olla olevinaan muka-tehokas. Minä teen työni silloin, kun teen. Pääasia, että ne tulee tehtyä. Nih.
No joo, tulipahan taas avauduttua…. Hahhahaaa! Nyt taidan ottaa hetken rennommin ennen kun haen lapset kotiin ja lähden iltaopetuksiin. Ihanaa illanjatkoa sinullekin!
Love -Miau-
]]>Asiaa mulla ei nyt ihan hirveästi ole, mutta halusin silti jakaa päivän kauppareissu-asun kanssanne. Olen lisäksi niin innoissani lastenkutsujen ohjelmasta, että siitäkin on pakko päästä puhumaan. 
Muistatteko lapsena leikkineenne valokuvasuunnistusta? Oli siis valokuva, jonka perusteella piti löytää joku tietty paikka, josta löytyi jotain kivaa? Mä rakastin sitä leikkiä yli kaiken! Ole joutunut odottamaan tämän perinteen jakamista 6 vuotis-syntymäpäiville saakka, sillä aikaisempina vuosina ns. helpommatkin leikit (lusikan piilotus, aasille häntä) on uponneet ihan täysin. Tulemme varmasti nytkin piilottamaan lusikkaa ja törkkimään aasille häntää, mutta huippu-uutuutena on nyt tämä kuuluisa valokuvasuunnistus. Jeiiii!!!! Täytyy toivoa, etten tehnyt hommasta heti liian vaikeata / helppoa, jottei pienten kiinnostus lopahda alkumetreille. En kyllä usko… Ja jos piiloja ei rupea löytymään, voinhan minä uhrautua auttamaan etsinnöissä ja piilomainostaa leikin erinomaisuutta. 
Olisin niin mielelläni julkaissut piilopaikkojen kuvia tänne teillekin, mutta jos joukossanne on muitakin tosifaneja, olisi palkinnot viety jo ennen kun ehdin edes hakea lapsia esikoulusta…. Eli sortsi, ei kuvia, ei leikkejä. Tai sitten teidän pitää kaveerata lasteni kanssa tosi nopeasti ja tulla illalla juhliin. Hahhaaa!
Tavallaan tämä intoilu valokuvasuunnistuksesta johti siihen, että jouduin ostamaan lasertulostimeeni lisää mustetta. Tulostimen hommasin vasta viime keväänä ja sen piti tulostaa noin 700 arkkia mustaa tekstiä. Olen ilmeisesti aika kova tulostamaan tai sitten minua on (taas) huijattu, mutta muste oli tosiaan jo nyt loppu…. (kesällä en käyttänyt konetta ollenkaan…) Uusi muste maksoi yli 60 €. Wow. Kivaa tämä kotitoimiston ylläpitäminen ja juhlaohjelmien printtaaminen…
No niin, joku voisi nyt kysyä teenkö elämässäni ollenkaan töitä vai touhuilenko vaan lastenkutsujen ja kissanristiäisten parissa. Joo ja en. Joo – touhuilin tähän saakka. En – nyt lopetan ja aloitan työt. Eli heippa taas! (Jos postaan kahden tunnin kuluttua innoissani Aasin häntä-leikistä, pieskää mut kommenteillanne ja pakottakaa lopettamaan pelleily!)
Työniloa myös teille muille, jotka ette ole voittaneet lotossa.
Love -Miau-
]]>
Ajattelin hyvästellä pari ihanaa laukkuani ja yhdet kengät. Vaikka ne olisivat edelleen täysin käyttökelpoiset, huomaan käyttäväni niitä liian harvoin. Olenkin ihan varma, että joku muu saisi ne tehokkaampaan käyttöön!
En ole aikaisemmin pitänyt blogikirpputoria, joten nähtäväksi jää miten saan tämän toimimaan. Noh, eiköhän tämä suht simppeliä kuitenkin ole.
Homma toimii niin, että ilmoitan tuotteelle lähtöhinnan. Sinä saat tehdä tarjouksen osoitteeseen: miauslife.blogi@gmail.com. Minimikorotus laukuille on 10 € ja kengille 4 €. Saadessani tarjouksen päivitän blogiini sen hetkisen hinnan. Kun tarjouksia ei enää kuulu, tai olen tyytyväinen tuotteen hintaan, kauppa sulkeutuu ja postitan tuotteen eniten tarjonneelle. Ostos tulee maksaa tililleni ennen, kun postitan sen eteenpäin. Maksuun lisätään postimaksu, joka on maksimissaan 10 €.
Kyselkää, jos ette ymmärtäneet! Mutta tärkeimmät lienevät nämä: tarjous sähköpostiini ja minimikorotus on 10 / 4 €. Sitten tuotteisiin!
GUESSIN BEIGE LAUKKU
Ostin laukun viime keväällä ja olen käyttänyt sitä muutaman kerran eri tilaisuuksissa. Laukku on täydellisessä kunnossa (kuin uusi)! Jostain syystä en kuitenkaan käytä sitä niin usein, kuin sen soisi olevan käytössä. Koska laukku on täysin ehjä ja käyttökelpoinen, en luovu siitä liian halvalla. Itse maksoin laukusta 195 €.
LÄHTÖHINTA TÄLLE IHANUUDELLE: 130 €
GUESSIN SININEN LAUKKU
Sininen laukku on myynnissä täsmälleen samoista syistä, kuin edellinenkin. Se on täydellisessä kunnossa, käytetty vain mutaman kerran. Tätäkään laukkua en käytä niin usein, kuin olisi suotavaa. Laukku on niin ikää ostettu viime keväänä. Ostohinta laukulle oli keväällä 195 €.
LÄHTÖHINTA 100 €
BJÖRN BORGIN WEDBESIT, koko 39
Tällä kertaa viimeisenä myyntikohteena on kesällä hankkimani Björn Borgin fuksianpunaiset wedgesit. Koron korkeus on 10 cm. Koko 39. Kengät on täydellisen napakat ja tukevat. Syy, miksi näistä luovun on se, että ne ovat minulle hitusen liian pienet. Oma kokoni on 39-40 ja ilmeisesti minun olisi kannattanut valita se koko 40. Kengät on käsitelty vettä,- ja likaa hylkivällä aineella ja ne on erittäin siistissä kunnossa. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni jotain 60 + euroa.
LÄHTÖHINTA WEDGESEILLE 30 €
Nyt siis ystäväiset tarjoamaan, jos kiinnostuit jostain tuotteesta!
Tarjoukset osoitteeseen miauslife.blogi@gmail.com
Ihanaa viikon alkua sinulle!
Love -Miau-
]]>
Yhdenkin päivän postaustauko tuntuu itsestä aina ihan käsittämättömän pitkältä ajalta, vaikkei se sitä tietenkään ole.
Olimme siis eilen Ristiinassa, äitini ja hänen miehensä omistamassa Wanha Peltola- nimisessä kartanossa juhlimassa veljeni häitä. Vaikka sää antoi ennen juhlia syytä jännitykselle, meni kaikki aivan nappiin.
Veljeni ja hänen kaunis morsiamensa Susanna vihittiin kartanon takapihalla. Susanna saateltiin häämusiikin soidessa upean syreenikujan poikki veljeni luokse. Vihkikaava oli nopein ikinä nakemäni, joten ennen kun ehdin kameraani tarkentaa oli hääpari jo saanyt toisensa. Kylmät väreet ja onnenkyyneleet ehdin tietenkin tirauttaa. Jo pelkästään kävely syreenikujan sai minut herkistymään!
Minulla on kaksi pikkuveljeä, joista viimeisin 17 vuotta itseäni nuorempi. Seisomme tässä ikäjärjestyksessä minusta lähtien.
Vihkimisen jälkeen hääparista ja juhlaseurueesta otettiin yhteis,- ja yksittäiskuvia, joten ehdimme hengailemaan ja seurustelemaan hetken juhlavieraiden kanssa. 
Kuvien jälkeen siirryimme syömään. Äitini, joka on huippu hyvä tekemään ruokaa vastasi ruokapuolesta. Tarjoilla oli jos jotakin! Maksaisin aika hyvän hinnan, että pääsisin taas nauttimaan näistä herkuista… 
Ruuan jälkeen ohjelmassa oli puheita ja häätanssi. 
Kun olimme tanssineet, pääsimme nauramaan veljeni polttareista kootulle videolle. Se oli loistava! Sitten painelimme maistelemaan morsiamen äidin loihtimia hääkakkuja ja muita pöytään nostettuja makeita herkkuja! Jos näistä juhlista jäi nälkä, oli se kyllä oma syy.
Kakkukahvien yhteydessä järjestettiin myös hääparia koskeva tietokilpailu, jossa minä toimin vetäjänä ja pisteiden tarkastajana. Palkinto meni kaasojen pöytään pistein 10 / 10. Ei hullumpaa. 
Ohjelmassa oli myös kolikon heittoa. Tavoitteena oli heittää 1 € kolikko mahdollisimman lähelle kultahippu-kuohuviinipulloa. Se, joka onnistui heittämään sen lähimmäksi, sai pullon. Kilpailu oli kova ja taistelu pullon herruudesta kävi kiivaana. Milloin minä johdin, minä äitini johti, milloin isäni. Isäni ollessa johdossa ja äitini toisena, onnistui joku heittäjistä kolkkaamaan isäni johtokolikon pois paikoiltaan ja ykköstila muuttui äidilleni. Siinä vaiheessa isäni lähti hakemaan kourallisen kolikoita lisää ja laittoi peliin taas uutta jännitettä! Ja kannattihan se, toisiksi viimeinen kolikko meni kuin menikin lähimmäksi ja koska kukaan ei enää lähtenyt peliin mukaan, vie isäni palkinnon! Kolikot kasattiin ja niillä kartutettiin hääparin juhlakassaa.
Lapsille teimme vastaavan leikin, mutta he tavoittelivat tikkari-kukkaa 50 c panoksilla. Lumi onnistui heittämään kolikon lähimmäksi ja nappasi pystin. Arvatkaa leijuiko pienin tällä koko illan!
Loppuillan nautimme Baltix- bändin menevästä musiikista, täytimme polaroid-kuvin varustettua vieraskirjaa, juttelimme, tanssimme, saunoimme ja grillasimme makkaraa. Oli aivan uskomattoman ihanat ja onnistuneet häät!
Nyt olisi aika laskeutua taas juhlatomusta ja aloittaa normaalit arkiset puuhat. Pyykinpesu, tiskaus ja puhtaat liinavaatteet odottavat laittajaansa. Huoh… Olisipa jokainen päivä juhlapäivä.
Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa sinulle!
Love -Miau-
]]>
Aamumme alkoi postilaatikon avaimen etsimisellä. Se on ollut kateissa jo varmaan viikon ja nyt siellä majailevat laskut alkoi todenteolla huolettaa… Isäni sanoi, että lukon saa porattua auki 8 millisellä poranterällä, joten olin täysin varautunut siihenkin. Parempi nimittäin uusi lukko, kuin erääntyvät laskut ja niiden mukana tulevat karhukulut. Avainta ei sinnikkäästä etsimisestä huolimatta löydy, joten lähdimme laatikonhajoituspuuhiin. S onnistui vääntämään kannen pienellä sorkkaraudalla auki ja pääsimme valtavaan postiläjään käsiksi. En ollut väärässä, laatikko oli täynnä laskuja, joita ei voinut enää odotuttaa. Seuraavan tunnin käytin siis laskupinon selvittämiseen…
Iltapäivällä lähdimme Askolan maauimalaan. Lapset odottivat uimista aivan mielettömästi! Olihan siellä hyppyaltaat ja kaikkea. :) Pääsimme paikalle, pukeuduimme uikkareihin ja siihen se odotus sitten loppuikin. Alkoi kamala valitus kylmyydestä, eväiden puutteesta, tuli nälkä, omat vedet ei kelvanneet, oli kylmä ja oli kylmä. Yritin suostutella muruseni veteen ja sainkin ne sinne. Tenavat uivat altaassa kokonaiset 10 minuuttia. Sitten mikään ei enää kelvannut. Oli niin kamalan kylmää vettä ja nälkäkin oli yllättäen niin kova, ettei enää voinut uida. Niinpä me sitten lähdettiin 6 € köyhempinä ja mieli sangen ärtyneenä. Voi olla, ettei ihan heti lähdetä taas maauimalaan….
Illalla ajattelin ajaa Biancon uudet kengät sisään kesän tulevia juhlia varten. Laitoin vasemman kengän jalkaan, se istui hyvin. Laitoin oikean, se oli ahdas… Todella ahdas… Minulla on hyvin samankokoiset jalat, joten kokojen kanssa ei ole aikaisemmin ollut ongelmia. Hetken ihmeteltyäni otin kengät jalasta ja mittasin ne. Toinen oli selvästi millin-kaksi isompi, kuin toinen! Soitin Biancon myymälään Jumboon ja kysyin miten asian kanssa edetään. Myyjä lupasi minulle -10 % alen samoista kengistä ja laittaa uudet 39:t jemmaan. Ja koska iltani olisi ollut täysin vapaa, päätin lähteä Jumboon hetimiten. Kengät kun piti kuitenkin edelleen ajaa sisään ennen kesän juhlia! 
Ylleni valitsin valkoiset shortsit, sinisen peplumin, Armanin kengät, Guessin laukun ja Seppälän jakkutakin.
Löydän siis sopivammat kengät ja olen oikein tyytyväinen aikaansaapuuteeni! Lapsukaiset saavat jäätelöt ja pyörähdämme vielä Brand Galleryssä ja Stockmanilla. Erikoisen päivän jälkeen saimme siis sittenkin ihan mukavan illan! Nyt sauna on lämmin. Sinne.
Love -Miau-
]]>