Onnistuin aamulla tekemään jo kaksi tanssisarjaa (joista olen tooodella iloinen!) ja käymään pullonpalautuspisteellä lasteni kanssa. Lapset ovat keksineet, että palauttamalla pulloja rikastuu. He ovat myös keksineet, että vaihtoraha on kova juttu, ja että jos toinen saa Mäkkärin Sunday- jäätelöstä vaihtorahaa, on hän kovempi jätkä, kuin se joka ei saa vaihtorahaa. 
Meidän pienet pisnes-ihmeet myös keksivät käydä kavereillaan kysymässä, suostuisivatko he päivän kuumaan tarjoukseen: 0,50 € vaihdetaan 5 €: een ja 2 euronen 20 euroseen. Onneksi kukaan kavereista ollut kotona. Innokkaat kaksoset (oikeastaan vain Nooa) tuli myös kotiin kysymään, saisiko hän käydä ehdottelemassa tarjousta tuntemattomillekin. Vastaus oli kieltävä.
Nyt ihanat lukijani hiivin viltille kotipihalle. Mukavaa ja kauniin aurinkosta päivänjatkoa myös sinulle!
Love -Miau-
]]>Kello on noin puoli kymmenen. Me (minä ja Nooa) herättiin tänään poikkeuksellisesti jo 8.30 aikoihin. Yleensä aamut on venyneet kymmeneen, jopa puoli yhteentoista. Lumi on meistä kovin kuorsaaja. Vaikka talo olisi ollut eloisa jo pitkään, vetelee pienin prinsessa kauneusuniaan meidän jo herättyä. Aamuiset rutiinini ovat aina ihan samat. Kasvojen pesu, kahvi valumaan, Aktivia-jugurtti, Hesari ja ruisleipä. Kun nämä on nautittu, olen hereillä.
Eilisen päivän asuksi valitsin sinivalkoisen shortsi-lookin. Pyydän myös huomioimaan kiharani! Eikö olekin aika hienot. Tein nuo siis kuiviin hiuksiin neljällä sukalla. Uskomatonta, että niistä tuli noinkin kivat! 
Kiharoiden ohje on helppo. Ota takaraivolta yksi noin 7 cm leveä osa hiuksia, suihkaise niihin pari-kolme suihkausta vettä ja kieritä sukan ympärille. Solmi sukka ja jätä yöksi. Tee myös toinen vastaava takaraivoon päällimmäisen alle. Tämän jälkeen tee vielä molemmille sivuille yhdet sukkakieritykset. Ne saa jäädä roikkumaan korvien alle. Sitten painele nukkumaan. Aamulla kiharat on valmiit.
Eilen hommasin viimeiset jutut viikonlopun häihin. Nyt lapsille on vaatteet ja kengät. Lumille on sukkahousut ja hääparille kortti. On hiuspinnejä ja läpinäkyviä ponnarilenkkejä. Vaatteet on silitetty ja nude mekkoni lyhennetään. Lisäksi piipahdan vielä kampaajalla laittamassa juurikasvuni ja leikkaan huonot latvat. Tästä tulee hyvä päivä!
Mukavia torstai-fiiliksiä myös sinulle!
Love -Miau-
]]>
Eilen mä eksyin You Tuben hiuskanaville ja etsin kivoja kampausmalleja. Löysinkin vaikka mitä aivan ihania ja helppoja juttuja. Hitsi, miksei niitä tajua katsella enemmänkin ja kokeilla vaikka päivittäin jotain uutta? Varsinkin näin kesälomalla, kun päivässä ei ole muuta kuin aikaa ja itseaiheutettua ohjelmaa.
Eilen tukassani ei ollut mitään hienoja kiemuroita. Päälleni löysin kaapissa jo pitkään viruneen mustan hameen ja sen pariksi löysän paidan. Teki mieli olla rennon tyylikäs. Se että onnistuttiinko tavoitteessa, vai mentiinkö pahasti metsään on jokaisen itsensä pääteltävissä. Itse kuitenkin viihdyin asussani ja piikkikoroissani. Se lienee tärkeintä.
Tällä hetkellä päässäni on neljä sukkaa. Yök. Joo, kuulostaa ällöltä. Mutta tietenkin ne on puhtaita. Löysin ihanalta näyttävän sukkakihara-ohjeen you tubesta. En ikimaailmassa usko, että näillä neljällä löysästi roikkuvalla sukalla muka saisin upeat kiharat. Videon pikkutyttö kyllä sai….. Voi olla, että joudutte odottamaan ”kiharapilveni” julkaisua huomiseen. …jollen sitten intoonnu tekemään toistakin postausta tänään. 
On nämä muotiblogit aika outoja. Kun oikein miettii, niin mitä järkeä on ladata julkaisun 10 kuvaa samasta vaatteesta ja samasta naisesta? Samasta meikistä ja samasta kuvauspaikasta. Periaatteessa idea asusta näkyy kuitenkin jo yhdestäkin kuvasta. Hmy. Silti. Itse muotiblogien suurkuluttajana haluan nähdö ne 10 kuvaa samasta asusta hiukan eri poseissa ja eri puolilta. Jotain hienoa siinä on. Kuvat loppuvat mielestäni aina kesken, jos asusta on vain 1-3 kuvaa. Kun kerran kuvaamaan on ryhdytty, voi samantien heittää eetteriin useammankin. Eikö?!
Ideaalihan olisi, että myös yksityiskohdista oli selkeitä ja hyviä otoksia. Ihmisen ei tarvitsisi arpoa millainen kaulassa roikkuva koru onkaan, vaan sen näkisi selkeästi. Talvella mulla oli hienoja yksityiskohtakuvia, kun rakas puolisoni oli kotona. Nyt kun blogini kuvista vastaa joko jalusta ja itselaukaisin tai 5-vuotias lapseni, ei liikaa voi vaatia…. Mun pitäisi ehdottomasti keksiä jokin konsti, jolla ikuistaa myös yksityiskohdat, vaikka apukäsiä ei olekkaan saatavilla.
Nyt mä lähden avaamaan sukkakiharoitani ja valmistaudun uuteen kesäiseen päivään. Ihanaa sellaista myös sinulle!
Love -Miau-
]]>Eilen meillä oli aihetta pienimuotoiseen juhlaan, joten kävimme lounaalla Porvoon jokirannassa Wilhelm Å:ssa. Olen aina pitänyt kermaisesta kalakeitosta ja sen kanssa tarjoiltavasta maalaisleivästä, joten valintani oli helppo. Lisäksi tilasimme kulhollisen ransksia ja 12 cl valkoviiniä. Voi että maistui hyvältä! Ja vaikka kokonaisuus kuulostaa miljöineen sikakalliilta, oli laskun loppusumma huikeat 27 €. Hehee! Jes.
Lounaan jälkeen lähdimme shoppailemaan miehelleni vaatteita. Olisiko siitä jotakuinkin vuosi, kun hän on jotain viimeksi ostanut… Tarpeena oli siis vähän kaikkea. Housut, paitoja (kaulus,- ja t-paitoja), kengät, kravaatteja ja pikkutakki. Itsehän olin tietysti ihan liekeissä! Olin varannut 150 € ostoksille ja tarkkana hintavertailijana tiesin, että sillä saisi ainakin 2-3 alennuspaitaa, yhdet housut ja kengät puoliksi (oletin siis budjetin ylittyvän hiukan).
Ensimmäisessä kaupassa ensimmäisessä rekissä roikkui pikkutakki. Harmaa ja ruudullinen. Juuri sellainen, jota Spede aikoinaan käytti. S otti sen ja kokoa katsomatta heitti päälleensä. Muistatteko sen Pekka ja Pätkä jakson, jossa suutari mittasi Pätkällä ”pikkaisen” liian ison takin. Pätkä joutui täyttämään takin paperilla, jotta se pysyi edes jotenkin päällä. 
Noh, saman näköinen oli S: kin pikkutakki. Lisäksi hän oli oikein tyytyväinen malliin tyylillä ”otetaanko tämä?”. Hinta: 200 €. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, ettei tästä mitään tule ja lähteä pitkillä askelilla pois. Sanoin ystävällisesti, että eikös takki ole hiukan liian iso ja aivan liian kallis. Piti kuitenkin hommata vielä housut, kengät ja paidatkin. Niinpä S luopui takista ja katsoi rekistä seuraavaa. 
Hetken taivuteltuani sain vastenhankoisen miehen paitaosastolle. Yritin tiristää tietoa siitä, millaisen tyylin hän halusi. Ei ollut väliä, kunhan vaatteet istui. Lavoin siis käsivarsille paita paidan jälkeen uusia testattavia, mutta kaikissa oli jotain vikaa. Jos hihat olivat sopivat, jäi kaula isoksi, jos kaula oli sopiva, ei hihat istuneet, jos kaikki oli ok, ei se sitten kuitenkaan ollut hyvä. Pahin hetki koettiin, kun istuin odottamassa, että S testaisi yhdet valkoiset housut, jotka olin sovituskoppiin heittänyt. Ensimmäinen pari: liian pieni. Vein uudet. Puhinaa kopissa. S raottaa verhoa ja seisoo lasittunut katse naamallaan tuijottaen minua selvästi liian isot housut jalassa. Ilmekkään ei värähdä, mistään ei saa kiinni pitäisikö minun viedä vielä yksi koko sovitettaviksi. Että pitääkö hän näistä pöksyistä ollenkaan? Kysyn. Ei kuulema pitänyt. Jään istumaan sovituskopin eteen ja odottamaan, että pääsisimme lähtemään. Minuutit kuluu ja minua kyllästyttää. Kurkkaan verhojen alta ihmetellen mitä kopissa oikein tapahtuu. Kaksi sukkaparia tuijottaa liikahtamatta minuun päin ja arvaan S:n istuvan hiiren hiljaa suljettujen verhojen takana. Ei ilmeisesti ollut kiire mihinkään.
Kenkäosastolla tilanne on ihan yhtä mahdoton ja poistumme ensimmäisestä liikkeestä tyhjin käsin. Kertomatta yksityiskohtia voin paljastaa, että saimme lopulta hankittua kengät ja vyön ja kaupanpäällisiksi puhumme ostoskassiin vielä paljaille jaloille tarkoitetun silkkisprayn ja t-paidan. Ei paras mahdollinen shoppailureissu, mutta pääasia että pääsimme aluille.
Miten ihmeessä shoppailu voi olla niin vastenmielistä? Eikös kaikista ole ihanaa saada uutta päällepantavaa ja päästä valitsemaan kauppojen ”karkkihyllyistä” ne makoisimmat palat? Tiedän, että ei. Tiedän että tämä on monen miehen ja naisen inhokkipuuhaa ja siksi shoppausreissuille tulee lähdettyä aniharvoin. Vain silloin, kun on pakkopakkopakko saada jotain. Jos pystyisin, ottaisin täydet valtuudet toistenkin pukeutumisesta. Saisin aina tekosyyn lähteä kaupoille. Kun siitä vielä saisi palkkaa, ei minua saisi pois rekkien välistä.
Onneksi perheessä on kaksi lasta ja ihana shoppailuystäväni S. Kyllä siinäkin riittää penkomista!
Mukavaa päivänjatkoa!
Love -Miau-
]]>
Olen siis saanut perinteisen kevätflunssan. Nokka vuotaa kuin avonainen siirappipurkki ja aivastelen vähän väliä. Inhoan nenän tukkoisuutta yli kaiken, joten olen käyttänyt sen nujertamiseen jo vuosia Otrivinin nenäsumutetta. Se on mielestäni aina ollut ylitse muiden! Nenä pysyy auki koko yön tai koko päivän. Takuuvarmasti! 
Tänään hain apteekista tukkoiseen ja vuotavaan nenään sopivan Otrivin Compin. Hallelujaaa! Siihen loppui nenän valuminen! Ihana tuote! (tämä ei siis ole mainospostaus enkä saa penniäkään tuotteen kehumisesta. Olen vaan oikeasti niin iloinen asiasta, että pakko hehkuttaa teillekin!) Olisipa tällaisia ihmeaineita aivasteluille ja muillekin flunssan oireille. Me suomalaiset osaisimme arvostaa… 
Pitää toivoa, ettei tämän iltaiset tanssitreenit tee hallaa paranemiselle. Tai nuo avonaiset kengät…. Suosittelen kaikille, että muistatte pukeutua näin keväisinkin lämpimästi! Flunssissa ei ole mitään järkeä, niihin ei kannata lähteä.
Mukavaa ja keväistä viikkoa teille!
Love -Miau-
]]>
Jos olisin fiksu, olisi nukkumaan meno ihan lällyä. Sulkisin tietokoneen ja jättäisin blogini päivittämättä. Lukisin hetken kirjaa, sammuttaisin valon ja alkaisin nukkumaan. Mutta kun en ole fiksu. Teen edelleen päivitystä, koska oletan että sellainen pitää tehdä. Kohta menen sänkyyn ja aloitan Instaamisen. Lisään innoissani Instagramiin (nimeni on siellä miauslife, jos sattuu kiinnostamaan) uuden kuvan ja miljoona hashtagia, koska oletan saavani niiden avulla paljon tykkäyksia (mikä on itseasiassa ihan aika turhaa ajanvietettä!). Sen tehtyäni avaan Hay Day- nimisen maatilapelin, jossa on aika ajoin ihan pakko kylvää viljaa, lypsää lehmiä, ruokkia eläimiä ja valmistaa piirakoita. Liikun eläinpelin ja instan välillä ainakin 20 minuuttia, jolloin järkevä puoleni minusta hermostuu ja pakottaa laittamaan kännyn pois. 
Sitten otan näppeihini vielä kirjan, sillä kaikki kunnolliset ihmisethän lukevat kirjaa ennen nukkumaan menoa. Ja kun olen ahtanut itseni täyteen dekkaria ja selvästi kuolemanväynyt, muistan, että herätyskello on pakko vielä laittaa soimaan. Ja silloin näen, että lehmillä on nälkä…. Ja että instassa on vain 20 tykkäystä. Pakko uusia vielä kerran hashtagit ja syöttää lehmät. Voi sanonko mikä!
Onneksi aamulla ei ole aikaista heräämistä. Voin rauhassa nukkua tämän päivän pöhnät pois ja unohtaa menneet. Jos vaikka jo huomenna lähettäisin ne laskut, hommaisen ne liput näytökseen ja printtaisin ne paperini.
Huomanetteko muuten päivän asuani koristavan huivi? Se on kolmas omatekemistäni tuubihuiveista. Sinipunainen ja täynnä pieniä lintuja. Olen ihan lääpälläni siihen! Niinkuin koko hassuun haaremiasuuni. Se sopi täydellisesti täydellisen lödöön päivääni. Jesh!
Nyt aloitan hashtaggaamisen, heippa kaverit!
Love -Miau-
]]>
Kaukaisten sukulaisten kanssa onkin sitten ihan eri tilanne. Inhoan sitä olettamaa, että ihmisen tulisi saman tien olla ”samaa maata” jonkin kaukaisen sukulaisen kanssa, sillä meillä nyt sattuu olemaan sama veljen vaimon isotäti. Oikeasti. Eikö sukulainenkin loppupeleissä ole tavallinen ihminen, jonka kanssa joko synkkaa tai ei. Ihan sama kantaako hän pisaran samaa verta tai sattuuko hänkin muistamaan jonkin jännittävän tarinan iso iso- enon kalaseikkailuilta. Vaikka toisaalta, onhan etäisemmätkin sukulaisetkin rikkaus. Mutta minun mielestäni enemmänkin sillä tavalla, kuin mikä tahansa muukin uusi tuttavuus. Loppupeleissä kaikilla ihmisillä keillä synkkaa ja keiden kanssa juttu luistaa, on jotain annettavaa. Olkoonkin kyseessä sitten tuikituntematon sukulainen tai naapuriin muuttava pariskunta. 
No sitten päivän asuun. Tänään valitsin ylleni Guessin olkaimettoman topin ja mustan Seppälän hamosen. Lisäksi puin päälle Sokokselta hankkimani söpön rusetti-nappineuleen ja sen päälle itseompelemani lintuhuivin! (Huomaatteko, olen muuttumassa shopaholicista käsityöläiseksi. Pian minulta saa ostaa uniikkeja tuubihuiveja hintaan 29,90 €. Hihhiii!)
Ihana päivä olisi vielä tarkoitus lopettaa iltauintiin ulkoporealtaassamme. Näihin kuviin ystäväiset!
Love -Miau-
]]>
Päivän musikaaliharkkoihin valitsin asuksi farkut, super starit, rennon valkoisen neuleen ja itse ompelemani huivin (eikö olekkin suloinen!)! No, neule osoittautui hyvin pian liian kuumaksi ja jouduin luopumaan siitä. Huomenna menen treeneihin niin pienissä vaatteissa, kun sallittua ja läträän itseeni kilon ruskettavia öljyjä. Aion muuttua valkoista haamusta upeaksi rutiruskeaksi kissanaiseksi, jota ette ehkä seuraavassa postauksessa tunnista… ;) (jep jep…)
Kivaa kun huomenna on äitienpäivä! Pääsee taas tapaamaan sukulaisia ja saa (jos perhe nyt sattuu muistamaan…) aamulla laulut ja kahveet sänkyyn. En ole kyllä liikaa lauluista (ja lahjoista) muistutellut, joten hiukan pelottaa ettei perhe ehkä muistakaan aamuista aikatauluani ja jään vielä ilman sänkykahveita. Jaiks… No, sitten ei auta kun nostaa pää ja nousta siitä valtaisasta pettymyksen suosta uskotellen itselle, että kyllä minä ihan tärkeä tyyppi olen, ja mitäs siitä jos nyt pikkuisen juhlapäivät unohtuu… Heh. 
Nyt hiivin sänkyyn, jotta olen aamulla virkeä vastaanottamaan röykkiöittäin kivoja ja persoonallisia lahjoja ja antamaan isoimmat halit maailman mahtavimmille pienilleni! Parasta äitienpäivää myös kaikille muille äideille!
Love -Miau-
]]>Uuuh, ihana ja ansaittu vapaapäivä takana! Eilinen ”vapaa” meni tanssitreeneissä (treenasimme noin 5 h putkeen) ja illalla muutamat mutkat aiheuttivat hankaluuksia vapaaillan aloittamisessa. Lisäksi koko viikonlopun tulen nauttimaan raittiista ulkoilmasta Lurenssissa, kun My fair ladyn treenit siirretään sisältä ulkotiloihin. Joten eiköhän tämän päivän vapaa ollut varsin oikeutettu! 
Kävin tänään kangaskaupassa etsimässä tanssikoulun loppunäytökseen kankaita. Tarkoituksena oli löytää ainakin mustaa ja valkoista hiukan näyttävämpää, sinistä liehuvaista ja jotain paljetein päällystettyä kangasta. Sainkin lähes kaiken ja lisäksi ostin tilkkulaarista kolme erilaista tuubihuiveille sopivaa kangaskaitaletta. Voi itku miten halpoja ne olikaan! Nyt tuntuu ihan naurettavalta maksaa huivista 19,90 €, kun uniikin ja aivan ihanan saan 6 € :llakin. 
Olen huono ompelija. Tai no, on minulla luojan kiitos hiukan maalaisjärkeä päässä joten ihan metsään ompelukseni eivät mene. Tekniikka minulta kuitenkin uupuu ja siksi pitäydyn ihan vaan tuubihuivi-tasolla. Tein minä tänään yhden tanssikoltunkin, hauska nähdä millaisen täysityrmäyksen se saa salilla, kun kaverit näkee tekeleeni. Heh.
Asiasta juustokeittoon. Meidän Nooa leikki eilen pihalla kavereiden kanssa vesisotaa. Leikin päätteeksi hän tuli kotiin ja hetken perästä rupesi päivittelemään kipeätä korvaa. Nooalla on kova kivunsietokynnys, joten ihan turhasta hän ei itkeskele. Aikamme asiaa selvitettyä päätimme lähteä sairaalan päivystykseen tarkistamaa, että kaikki on ok. Sairaalassa: ”Nooa ei siis kuule toisella korvalla mitään?” Me: ”ei me olla sellaista pystytty testaamaan. Ei me tiedetä kuuleeko se.” Hoitaja: ”Okei. Ei siis kuule. Katsotaas… Joo tämä näyttää ärtyneeltä. Siellä saattaa olla pieni reikä tärykalvossa, vaikkei sitä näykkään. Nyt ei sitten saa saunoa, uida, leikkiä vesisotaa tai suihkutella kahteen viikkoon.” Me: ”näitkö sä sen reiän tärykalvossa?” Hoitaja: ”En. Mutta tässä olis vielä antibioottiresepti. Kiitos käynnistä”. Aha. Sitten me poistuttiin sairaalalta resepteinemme.
Oikeasti! Arvatkaa kahteen kertaan annettiinko Nooalle se antibioottikuuri? Korva on ollut koko päivän ihan kunnossa ja yön Nooa nukkui normaalisti. Musta on erittäin ajattelematonta tyrkätä aina se resepti kouraan, kun asia koskee lapsia ja korvia. Olen ennenkin vaahdonnut täällä hoitajien ammattitaidosta ja valitettavasti hyvin moni lääkärikäynneistä on edelleenkin ollut pettymys! Antibiootit tappaa koko elimistön hyvän bakteerikannan ja silloin lapsi altistuu paljon helpommin ties mille pikkuflunssille. Itse en antaisi kuuria kun ihan pakosta ja todella pätevin perustein. Pidän myös arveluttavana sitä, että monet vanhemmista antavat kuurin heti lapselleen kyseenalaistamatta asiaa lainkaan. Inhottaa niin paljon suomalaisen terveydenhoidon tyyli. Lääkettä vaan naamaan, niin potilas hiljenee…. Ei ei ei…. 
Ja edelleen painotan samaa, mitä aikaisemmissa kirjoituksissani. Hyviä lääkäreitä on! Olen päässyt monen upean lääkärin hoitoon. Sellaisten jotka oikeasti kuuntelevat, tutkivat, kiinnostuvat ja löytävät avun. En siis halua yleistää. Mutta silti tällaiset vastoinkäymiset saavat kerta toisensa jälkeen harmistumaan.
Nyt lätkämatsin, valkoviinin ja sushin pariin. Täydellisen Espoolainen ilta siis tiedossa! (Musta espoolaiset on jotenkin vaan niin chic.)
Love -Miau-
]]>Kirjoitinkin eilisessä postauksessa, että halusin käydä Pitäjänmäen fashion outletissa. Serkkuni ilmoitti että sieltä löytyy Guessin, Calvin Kleinin, Armanin ja muiden laatumerkkien vaatteita, laukkuja, kelloja, huiveja jne. huokeaan outlet- hintaan. Koska kelloni oli mennyt rikki, lähdin etsimään sieltä itselleni uutta. Haaveena oli löytää kultainen ja pyöreä Guessin malli. Sellaista ei löytynyt, mutta iskin silmäni Calvin Kleinin ihan mielettömän hienoon ja moderniin korukelloon. Hintakin oli sama kun Guessissä, joten tällainen ihanuus lähti matkaan!
Valitettavasti tän päivän kuvat jäi jotenki pimeiks. Mun luottokamerasta (Nikon J1) loppui akku juuri ennen kuvausten alkua, joten valitsin kakkosvaihtoehtoni (Nikon D 3000). Ja koska en ole kuvauksen ammattilainen, en saanut vikkelällä aikataululla haluamaani valotustilaa kameraan ja kuvat jäivät hiukan pimeiksi ja osin jopa rakeisiksi. Huomenna siis kuvaillaan taas Nikon J1:n voimin. Ja tietenkin lainaksi saamani Olympuksen! En ole vielä tarpeeksi päässyt testaamaan sitä, joten en uskaltanut rärsiä päivän asukuvia senkään kanssa. No, onhan minulla aikaa harjoitella ja testailla.
No, löytyihän sieltä outletista jotain muuttakin. Nimittäin Guessin valkoinen supersöpö (itseasiassa hyvin tavallinen) pikkulaukku. Siitä ei tässä postauksessa ole vielä juttua. Palaan valkoiseen laukkuun, kun ylläni on jotain siihen sopivaa. Valkoista laukkua olen tarvinnut ihan oikeasti, sillä käyttölaukkuni on rajoittuneet vain mustaan ja satunnaisesti punaiseen pieneen kukkalaukkuuni. Mutta kyllähän laukku asukokonaisuuteen ihan hirveästi tekee! Jos olet pukeutunut rock- henkisesti ja lähdet liikkeelle naisellisuutta ja tyylikkyyttä huokuvassa mustassa pikkulaukussa, on kokonaisuus ihan pilalla. Joten on hyvä omistaa muutamia selkeitä perusväreissä olevia erityylisiä laukkuja, joita voi sitten yhdistää eri lookkeihin ilman ristiriitoja kokonaisuuden kanssa.
Olin eilen myös niin ahkera, että kävin palauttamassa Jumbosta ostamani Guessin siniset farkut, jotka menivät polvipusseille parin käyttökerran jälkeen. Nähtäväksi jää saanko mitään hyvitykseksi. Luulisi, että niinkin isolle firmalle kuin Guess on ihan yhdentekevää antavatko he minulle hyvitykseksi jonkin toisen oman tuotteensa. Yhdet farkut sinne tänne. Kunhan asiakas pysyy tyytyväisenä ja raha firman sisällä. Sillä kyllähän asia niin on, että voisin haalia itselleni vaikka mitä siltä tuotemerkiltä! Oioioi, siis vaikka mitä! Ja niinhän minä taisin haaliakin… Näin nimittäin universumin upeimman ruskean laukun, jonka ohi en voinut kävellä! En siis vain pystynyt. En pystynyt, en pystynyt, en pystynyt! Ja vaikka rahan meno kirpaisi ihan hirveästi, tiesin että tällä hetkellä tililläni oli laukkuun vaadittava summa. Sieltä löytyi myös lainojen hoitoon tarvittava raha, laskujen hoitoon tarvittavat rahat, elämiseen menevät rahat ja niin edelleen. Eli tavallaan talouteni ei menisi nurin, jos hankkisin vielä toisenkin Guessin laukun. Sitä paitsi itseni tuntien olisin jäänyt katumaan ostamattomuuttani ja ajanut liikkeeseen toisena päivänä takaisin. Ja taas laukku olisi ollut bensarahojen verran kalliimpi. Tässä se minun kultani on. Suloisin, uniikein, herttaisin ja kaunein. 
Äh, ikävästi osuu valo noihin asukokonaisuuskuviin. Mutta joka tapauksessa, laukku on livenä vielä ihanampi! Rakastan sitä, enkä kadu sekunttiakaan sen hankintaa! Nyt minulla on tarvittavat peruslaukut. Musta, ruskea ja valkoinen. Kesä on tervetullut! 
Mä olen kulutusjuoppo. Tuhlaan rahaani silloin kun sitä on, vaikka hyvin tiedän että puolen vuoden kuluttua olemme kipeästi sen tarpeessa. En kuitenkaan kadu ostoksiani. Edes silloin kun sitä rahaa ei ole. Ei nämä nimittäin mitään turhuuksia ole. Jokainen kalliilla hankkimani merkkituote on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä ja paiskin mielelläni muutamia extratunteja töitä, jotta saan kasaan niihin tarvittavat rahat.
En osta kesäksi hienoa pihagrilliä tai polkupyörää. Emme vaihda autoamme uuteen ja kiiltävään tai sisusta kotiamme kalliilla huonekaluilla. Jokainen tekee niitä ostoksia, jotka juuri sillä hetkellä kokee tärkeiksi ja kantaa vastuun niiden hankinnasta ja rahanmenosta.
Mutta nyt minä kannan vastuuni loppupäivän aikataulusta! Vauvakutsut, here i came! Mukavaa lauantain jatkoa teillekin!
Love -Miau-
]]>