Murut, mulla alkoi viimeinen viikko täällä maalla. Ensi viikon keskiviikkona, aamulla klo 6 hypätään koneeseen ja matkataan laukkuinemme eteenpäin. Nyt siis kaikki ilo irti rakkaan kotimaan kesäfiiliksistä ja kauniista järvimaisemista!
En tiedä olenko ainut, mutta tänä kesänä päivät on kiitäneet mun mielestä jopa aiempaa vauhdikkaammin. Varattiin esim. eiliselle Lintsireissulle 5 tuntia huvitteluaikaa, sillä oltiin serkkuni Hannan kanssa varmoja, että se riittäisi. Noh, ennen kun huomattiin, oli kaks tuntia kulunut ja kun siitä seuraavan kerran vilkaistiin kelloa, oli meillä enää tunti jäljellä. Ohhoh! Syötiin vain kerran ”kunnon ruokaa” ja jädet otettiin mukaan automatkalle. Ei ehditty käydä niissä ”ei niin kivoissa” laitteissa vaan jouduttiin vauhdilla etsimään niitä oikeasti kivoja vempaimia, jotta oltais ehditty kaikkiin (joo siellä kyllä jonoja, mutta ei niin pahoja! Nopeesti ne liikkui).
Tää sama on ollut muuallakin. 10 minuuttia tuntuu 2:lta ja tunti menee yhtä nopeasti kuin 20 minuuttia. Aika rientää aamusta iltaan ja mä en millään ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin. Ja huom. olen sentään mökillä, jossa ei ole sen kummempaa tekemistä! On vaan syömistä, rantailua, mustikan poimintaa ja jutustelua. Weard.
Mutta nyt toimeen. Biksut ylle, ristikkolehti rantakassiin ja rantsuun. Ihanaa heinäkuista tiistaita teillekin!
Love -Miau-
]]>Haluan toivottaa teille kaikille mitä mukavinta ja leppoisinta juhannusta!
Omaan juhannukseeni tulee kuulumaan leppoinen oleilu perheen ja ystävien kanssa. Mansikat ja kermavaahto. Raparperipiirakka. Pihvi ja runsas sormisuola. Ruokaisa salaatti ja grillikasvikset. Siihen kuuluu punaviini (mikäli onnistun ostamaan pullon naapurista…) ja lautapelit. Ehkäpä vielä joku sellainen, johon saamme lapset mukaan. Siihen kuuluu punaiset huulet ja punaiset kynnet. Ja valtavat silmäripset. Ja jos potkua riittää, yösauna ja ulkoporeamme.
Päivän kauppareissuasuksi valitsin G-Starin farkut, ryppyisen paidan Seppälästä (ei se peilissä noin ryppyiseltä näyttänyt….), aurinkolasit ja Converset. Lisäksi olin varustautunut lyhytmittaisella farkkutakilla (en muista mistä se on aikoinaan ostettu), jos vilu olisi päässyt yllättämään. Laukku on Nellyltä.
Ihaninta päivää ja iltaa myös teille!!!!!
Love -Miau-
]]>Muistanette, että blogissani käynnistyi yli viikko sitten bloggaajille suunnattu kilpailu, jonka tarkoituksena oli esitellä oma lempivaate ja kertoa miksi juuri se on itselle tärkeä. Pääsin tuomarin ominaisuudessa lukemaan hauskoja ja liikuttavia tarinoita ja toteamaan, että useinmiten se oma lemppari oli joku suhteellisen vanha ja kulahtanut vaatekappale. Joku jolla on tunnearvoa, elämää ja muistoja. Valinta voittajasta osoittautui yllättävän hankalaksi. Ihastuin ihan tavattomasti Fashion Statement- blogin Jumpsuit tarinaan, mutta niin ihastuin Tipulandiankin hauskaan kertomukseen Disco-koroista.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin valita kilpailun ja 75 € arvoisen Zalandon lahjakortin voittajaksi Tipulandian ja tarinan Disco-koroista. Musta on mahtavaa, ettei lempivaatteita jätetä kaappiin roikkumaan ja odottamaan ehkä jotain joskus tulevaa. Vaatteet ja vaatekappaleet on tarkoitettu käytettäviksi, ei säilöttäviksi! :) Kovasti onnea voittajalle ja kiitos teille kaikille kilpailuun osallistuneille! <3
Eilen vietimme ihanan ja rauhallisen päivän maaseudulla. Minä sain harjoitella kuvaamista uudella kamerallani ja onnistuinkin ikuistamaan yllättävän kauniita kuvia. :) Nyt siis maaseudun ja kesä-Suomen tunnelmiin.
Lasten uimahyppyjä oli hauskaa kuvata nopeilla kuvausasetuksilla. Muistikortille tallentui mitä upeampia otoksia veden roiskeista ja pisaroista!
Innostuin kamerastani taas entistä enemmän kun huomasin, että sinnikkäällä harjoituksella sain eilen jopa tarkkoja kuvia (eikös se oli vähän niinkuin lähtökohta….). Toissapäivänä melkein jokainen oli meinaan epätarkka. Meni niin fiilis…. Tänään jatkan treenejä ja joku päivä rokkaan kamerallani yhtä vahvasti, kuin rokkaan autoni ratissa. Nopeasti reagoiden, asetuksia lennosta vaihtaen ja käyttäen vikkelää sormitekniikkaa.
Nyt maanantaipäivän puhteisiin. Ihanaa viikon alkua sinullekin!
Love -Miau-
]]>Meillä oli eilen ihana ilta. Päivän selvittelimme muuttokuormaan liittyviä kiemuroita ja illalla suuntasimme salille. Jumpan jälkeen rauhallinen sauna ja uiminen, pikainen meikki naamaan ja sitten lähdimme syömään.
Lapset tulevat lomamatkaltaan tänään kotiin, joten eilen pystyimme vielä nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta, hyvästä ruuasta, viinistä ja lämpimästä kesäillasta. S on ollut nyt niin paljon töissä, ettei tämä pariskunta oli liikaa toisiaan nähnyt. Nyt olis siis täydellinen ilta date nightille. :)
Illan kruunasi kotimatka, jonka päätimme tehdä jalan. Tätähän ei siis oikeasti tapahdu koskaan… Se on aina joko auto, taksi tai lentokone. Tämä pariskunta ei buisseissa tai muissa julkisissa kulje, eikä varsinkaan jalan. Paitsi eilen. Sää oli lämmin ja linnut lauloivat lähes yhtä kuuluvasti, kuin Thaimaassa. Peltojen yllä oli usvaa ja kuu mollotti. Tarvoimme kaikessa rauhassa noin tunnin mittaisen matkan ja siinä samalla yritin ottaa kameran kuvausominaisuuksia haltuun.
Juuri tällaiset retket tekevät kesästä kesän. Että sen muistaa aistia kaikilla aisteilla, ei vain näkö- tai rusketusaistilla. ;)
Nyt kiiruhdan tämän päivän puuhiin. Ihan kohta lähden synttäreille ja iltapäivällä tanssikeikalle. Illalla leikin lasteni kanssa. Jee! Ihanaa lauantaita myös teille!
Love -Miau-
]]>Tarkoituksena oli alunperin mennä Linnanmäelle, mutta uusitun hinnoittelusysteemin vuoksi vaihdoimme Tykkimäkeen. Lapsemme ovat 117,2 ja 118,2 cm. pitkiä, joten he eivät olisi päässeet kuin alle 120 cm. laitteisiin. Tämä on tietenkin ok, ei muksumme välttämättä niihin hurjempiin olisi halunneet muutenkaan, mutta se ei ole ok, että hinta on kaikille sama, 37 € iästä ja koosta riippumatta. Tällä laskukaavalla olisimme joutuneet pulittamaan 148 € rannekkeista.
Tykkimäellä on käytössä mittatolpat, joista katsotaan lasten pituus. Vaikka pituudet tuli ennen lähtöä mitattua varsin tarkasti, näytti mittatolppa kuitenkin siltä, että he voisivat juuri ja juuri saada 120 cm. rannekkeet. Myyjä myönsi ne meille ja niinpä lähdimme isojen rannekkeet käsissä (29 €) alueelle.
Päivä oli tosiaan aivan mahtava! Taukoamatta tahkoimme laitteita läpi. Otimme aikuisista vain minulle rannekkeen, joten se olin sitten minä, joka olin vatkattavana vuoroin toisen, vuoroin toisen lapsen kanssa. Hauskimmaksi vekottimeksi muodostui 70 m. korkeudessa vauhdilla pyörivä karuselli, jossa oli valittavana sekä maisema-ajelu, että vauhtiajelu. Ensimmäiset 4 rundia menimme maisema-ajelulla ja viimeiseksi uskallettiin tarttua vauhtiajeluun. Tällöin kone antaa 72 km / h tuntivauhdin ja pyörii 70 m korkeudessa. Vaikka aluksi ajatus kovasta vauhdista huimasi, ei kyyti ollutkaan ihan pahimmasta päästä. Kyllä meitä Nooan kanssa nauratti, kun lopulta päät pyörällä poistuttiin laitteesta.
Tietenkin me myös pelailimme paljon! Lapset olivat saaneet pelirahaa Iso-mammalta, joten sitä käytettiin ahkerasti! Lisäksi pysähdyimme syömään ja juomaan.
Nyt olisi taas aika arkisemmille jutuille. Ei muuta kuin ihanaa ja lämmintä alkavaa viikkoa sinulle!!!
Love -Miau-
]]>Vastausta kysymykseen ei tullut.
Mulla oli siis bad face, body ja hairday. Mikään ei näyttänyt miltään ja oli ”pakko” itsensä vuoksi laittautua niinkin alastomalle paikalle, kuin uimarannalle. Heh. Mutta meillä oli kivaa. Tipu ja lapset hyppi hyppytelineestä ja mä olin laiturilla seisova hengenpelastaja (en onneksi joutunut pelastuspuuhiin). Syötiin jädeä ja puhuttiin taukoamatta. 
Tarkoitus olisi pestä muutama koneellinen pyykkiä ja leikata nurmikko. Kotikin kaipaisi siivousta….. Äääh, miten ikävää! Siivouksen taidan kyllä jättää sadepäivälle. Piste. Kaikkea ei tarvitse yhteen päivään ahtaa… Olihan tuo uimareissukin jo niin rankka, että nyt on pakko ottaa hiukan lepoa. ;)
Love -Miau-
]]>Toivottavasti juhannuksesi sujui hyvin! Me oltiin lasten kanssa maalla ja pidettiin rentoa. Kokolle ei valitettavasti päästy, sillä kylän vuotuista juhannusjuhlaa ei tänä vuonna resurssipulan vuoksi järjestetty… Harmi. Onhan ne aina ihan kivoja tapahtumia! Olemme vieläkin kyläilemässä, joten en kehtaa liiemmin nakutella. Niinpä siis teen vain kuvapostauksen ja jaan näin eilisen tunnelmia kanssanne. 
Mahtavinta juhannuksen jatkoa sinulle!
Love -Miau-
]]>
Jos energiatasoihimme vaikuttaa hyvä sää, niin kyllä vaikuttaa musiikkikin. On uskomatonta, miten suuri voima musiikilla on tunnetasoihimme ja tiloihimme. Huonon päivän saa paremmaksi, kun kuulee siihen tunnetilaan sopivasti vastavoimia antavan kappaleen. Runo saattaa saada siivet selkäänsä, kun kuuntelet kauniin biisin ja lasten huutoa jaksaa paremmin, kun korvissa on napit, joista raikaa vaikkapa elokuvamusiikkia tai muuta kaunista, joka rentouttaa ja antaa perspektiiviä sen hetkiseen melusaasteeseen. Vauvaperheet, suosittelen. 
Keväisin energiatasossamme on toivomisen varaa. Vaikka onkin kaunista ja toivo kesästä lähempänä kuin aikaisemmin, on kesän aikana nautitut vitamiinivarastot huvenneet kropastamme ja ainainen lumi ja kylmyys saaneet yliotteen.
Helppoina energian lähteinä voisi toimia esim. siivouksen jälkeinen puhdas koti tai uudet kokeilut ja henkilökohtaiset haasteet, kuten terveellisen ruokavalion, sisustamisen, urheilun tai laihdutusprojektin aloittaminen. Suosittelen myös toteuttamaan sellaisia vanhoja projekteja, joita et ole aikaisemmin viitsinyt tehdä. Osaatko kuvitella miten hyvä olo sinulle tulisi, kun saisit viimein teetettyä ne lukuisat digikuvat paperisiksi ja järjestettyä albumeihin? Laita samalla hyvää musiikkia soimaan ja juo kupponen teetä.
Jos tämä postaus oli liian iloinen harmistuneelle mielellesi, unohda se. Itsekin inhoan sitä, kun joku yrittää tuputtaa iloista mieltä päähän, joka ei sillä hetkellä kertakaikkiaan vastaanottaa mitään iloista.
Jos taas sait tästä hyvän mielen ja inspiraatioita päivääsi, jes. Mukavaa päivää kaikille!
Love -Miau-
]]>
Oletteko koskaan kuulleet tikkupullasta? Tehdään normaali pullataikina, joka painellaan pitkulaiseksi. Lisäksi tarvitaan pitkä puukeppi, jonka päähän taikina kieritetään. Sitten sitä lämmitetään nuotiolla niin kuin makkaraa. Näppärää! Tämä pullanvalmistustapa on hiukan tavanomaisesta poikkeavaa ja maustakin saatte herkullisen, kunhan ette polta pullaanne. Kannattaa kokeilla!
Tikkupullan lisäksi tarjoilla oli kuumaa kaakaota, makkaraa ja olutta. Näitä perinteisiä ei tainnut mennä yhtään kaupaksi, mutta pullaa paistettiin sitäkin enemmän. :) Ajatella miten pienellä saa aikaan jotain todella kivaa. Ei tarvita kun paikka nuotiolle, mäki ja hyvää seuraa. Vaikka hauskaa tällainen olisi ollut toki omankin perheen kesken. Sitä ei vaan saa silloin mitään aikaiseksi. Omiensa kanssa olla möllöttää sisällä ja yrittää joillain tavoin viettää talvipäiviään. Pitänee yrittää uusia ilta vielä kerran tämän talven aikana. Nyt kun nurmikkokin on jo valmiiksi palanut ja mäki testattu toimivaksi. 
Mukavaa viikonlopun jatkoa Somalainen muija! Uuh! (Onnea Karim!)
Love -Miau-
]]>Inhoan niitä, jotka retostelevat omilla lomakuvillaan ja haukkuvat kotimaan säätä heti, kun tänne palaavat. Tänään olen yksi heistä. Ainakin tavallaan. Haukkuisin säätä nimittäin joka tapauksessa. Lomalla tai ilman. Kyllä minä jo tähän ikään mennessä tiedän, ettei Suomi ole talvella mikään paratiisi ja muualla on kauniimpaa. Mutta välillä on pakko verrata ja olla muiden mielestä ärsyttävä. Kuten nyt.
OMA MAA MANSIKKA, MUU MAA MUSTIKKA
Olen monesti miettinyt miksi asuisin suomessa. Mikä täällä on niin hienoa, että se houkuttelee meitä pysymään täällä elämän jokaisena päivänä? Kunnollinen koulutus. On! Se on erinomainen. Ilmainen terveydenhuolto? Get over it. Jos haluat saada kunnon hoitoa ja oikean diaknoosin, joudut joka tapauksessa varaamaan ajan lääkärikeskuksesta tai muulta yksityiseltä, jossa oikeasti tiedetään mikä ihmisellä on vialla. 
Veljeni on kova bodaamaan. 187 cm pitkä ja painaa varmaan 100 kg painava. Täyttä lihasta koko poika. Hän oli mennyt terveystarkastukseen terveyskeskukseen. ”Lääkäri” oli ensimmäisenä punninnun ja mitannut veljeni. Sitten hän oli hengähtänyt. ”Sä olet aivan liian lihava! Sun ikäisen kuuluis painaa niin ja niin paljon. Suosittelen sulle kovaa laihdutuskuuria.” Veli yritti sanoa, että hän käy kyllä salilla ja eikös kropasta näe, että hän on täyttä lihasta? Rasvaa löytyy tuskin grammaakaan. Lääkäri tuijotti papereitaan ja vedoten painoindeksiin laittoi hänet laihdutuskuurille. 
Näitä kuulee ihan liikaa. Ainut mitä terveyskeskuksessa osataan antaa, on antibiootit. Ja niitä minä en suostu syömään tai antamaan lapsilleni (jollei ole oikeasti PAKKO!) Niinpä turvaudumme entistä useammin maksullisten lääkäreiden puoleen.
Sosiaaliturva? Wouuuu, yritäppä saada moista! Ei muuten onnistu. En tiedä miten huonosti meillä tulisi mennä, että saisimme verorahoillamme maksettua sosiaaliturvaa.
Opintotuki. Kiva kun se kasvaa samassa suhteessa, kuin elintasoindeksi, palkat ja vuokrat. Tosi kiva. 298 € / kk. Opiskeleeko sillä täysipäiväisesti ja rahoittaa elämisen ja vuokran? Töitä kun ei opiskellessa saa tehdä. Se leikkaa opintotukea ja pitkittää opintoja. Eiku oikeesti. Antakaa olla.
Maaperänvakaus? Joo, täällä ei ole maanjäristyksiä. Paitsi toissapäivänä Espoossa.
Ystävät ja sukulaiset? Pitää paikkansa. Heitä tulee ikävä. Mutta sinäkö et saisi uusia ystäviä matkoiltasi? Etkö pääse jouluksi kotiin, tai voi pitää heihin yhteyttä skypen ja netin avulla? On kunnioitettavaa, jos ihminen nostaa omien haaveiden ja unelmien eteen ystävät ja sukulaiset ja jää heidän takiaan Suomeen. Mutta miten käy, kun ystävä saakin vauvan, muuttaa paikkakunnalta, tai kohtaa jonkin muun suuren elämänmuutoksen. Jääkö hän takiasi yhteen paikkaan? Ei. En halua olla ilkeä, mutta vahvalla kokemuksella tiedän, että tosiystävät ovat lähelläsi aina, vaikka he eivät olisi fyysisesti vierelläsi. Mun ystävät on valinneet muuton ulkomaille ja he ovat onnellisia siellä missä asuvat. Eikä he ole silti mua hylänneet. Päinvastoin. Olemme yhteydessä enemmän ja vähemmän netin kautta ja he pysyvät aina sydänystävinäni! Ihan kuin asuisivat naapurissani. Eli unohtakaa ne ”ystävät ja tuttavat” tekosyyt.
Vakuutuitko? En edes lähtenyt ruotimaan negatiivisiä seikkoja yhteiskunnastamme. Kuten ruuan alati nousevaa hintaa, korkeita veroja ja taloudellista ahdinkoa, jossa hyvin moni suomalainen tällä hetkellä elää. Kysynkin itseltäni, miksemme voisi muuttaa kokonaan ulkomaille, kun kerran Suomessa on aina niin kurjaa ja harmaata? Talvi kestää puoli vuotta ja kesä on tuulinen ja sateinen. Helpoin vastaus varmaan on: Koska Suomi on turvallinen. Tietää tasan mihin naulakkoon saa takkinsa ripustaa ja mistä löytyy Kela tai Posti. Asiointikieli on suomi ja töitäkin saa (tai sai), kun osaa kotimaisen kielen lisäksi ruotsin ja englannin. Ja kunhan on jonkin alan ”nomi” tai korkeamman tutkinnan suorittanut kandi tai maisteri ja työkokemustakin on karttunut muutaman vuoden verran ja kunhan työsopimus on määräaikainen ja kunhan rekistereistä ei löydy mitään moitittavaa. 
Suomessa pitää menestyä ja päteä. Olla niin perhanan hyvä ihan kaikessa. Minäkin olen kunnianhimoinen, mutta voisin vaihtaa tämän kaiken heti, jos saisin hoitaa esimerkiksi pientä viinitilaa Sveitsissä tai Italiassa. Survoa marjoja millälie koneella ja laittaa viinin tekeytymään puutynyreihin (tai mitä niitä nyt onkaan). Saisin avata silmäni maaliskuussa auringon valoon ja nauttia kesäisistä päivistä aina marraskuulle saakka. Saisin olla enemmän perheeni kanssa ja istua iltoja terassilla ilman ainaista kylmyyttä ja koleutta. Raha ei aina ole kaikki kaikessa. Sillä ei loppupeleissä paljoakaan saa.
Suomessa on paljon paljon hyvää, älkää käsittäkö minua väärin! Pointtini on, että elämässä on vaihtoehtoja. Meillä on mahdollisuuksia toteuttaa unelmia, kunhan uskallamme ottaa samalla myös riskin. Suomesta menee työpaikka, koti menee joko vuokralle tai myyntiin ja kaikki tuttu ja turvallinen jää taakse. Toisaalta, kannattaako näitä ajatella liikaa? Jos on luonteeltaan sellainen, että haluaa muutosta, kitisee ja valittaa harmautta, kylmyyttä ja kurjuutta, niin miksei voisi kokeilla? Lähteä vuodeksi tai kahdeksi. Sitä tajuaa hyvin pian, että tuossa on paikallinen Kela ja tuossa posti. Tuolta saa ruokaa ja tuolla välitetään työpaikkoja. Ja jos homma menee poskelleen, aina pääsee takaisin.
Love -Miau-
]]>