Kengät oli jo kaupassa tosi napakat 
Helsinkiduunit oli ohi jo joskus alkuillasta, joten ennen iltapuhteita kävimme vielä La Famigliassa syömässä. On se jännää miten mielipiteet saattaa elämän edetessä muuttua. Ennen en voinut kuvitellakaan muuttavani tai asuvani Helsingissä, nyt olin aivan rakastunut kaupunkiin ja sen eloisuuteen. Kaikkialla oli siistiä ja kaunista, ihmisiä on joka puolella, oli livemusiikkia ja muutenkin kaupunki oli elossa. Vaikka omaa kotiani en hevillä pois antaisi, ei suurkaupunki asuinpaikkana sittenkään ihan mahdottomalta tuntuisi. 
Tänään suunnataan huvipuistoon. Jee! On sitä lasten puolelta jo odotettukin!
Ihanaa sunnuntaipäivää sinulle!
Love -Miau-
]]>Käväisin eilen illalla mieheni työpaikalla. Liikenteeseen lähdin helpossa ja klassisessa shortsiasussa. 
En valitettavasti nyt ehdi kirjoitella, joten pidän mölyt mahassa ja jätän postauksen kuvien varaan. :) Lähden nimittäin taas pian Helsinkiin. Siitä retkestä kirjoittelen sitten toisella kertaa.
Kun S pääsi töistä käväisimme vielä snägärillä. Mä valitsin lihiksen makkaralla. Just mahtavaa popsia silloin tällöin grilliruokaa maidolla.
Aivan ihanaa perjantaita teille!
Love -Miau-
]]>Meillä on tänään ollut leikkipäivä. Lapsilla on käynyt paljon kavereita kyläilemässä ja minä olen päässyt hoitamaan äidin vaativia velvollisuuksia. Illan suussa käväisin postissa ja Sokos Emotionissa ostamassa meikinpoistoainetta ja tops-puikkoja. Ylleni laitoin seuraavanlaiset vaatteet.
Vaikka Biancon kengät on korkeat ja saattavat joidenkin mielestä näyttää epämukavilta, joudun ilokseni kertomaan etteivät ne ole sitä lainkaan! Kengät istuu jalkoihini kuin nakutettu puristamatta mistään kohdasta. Rakkautta joka askel!
Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että kyllä kesälomat on aika raskaita pienten lasten kanssa… Korvissa on koko ajan narinaa eri asioista, kiukuttelua, kantelua, itkua ja nauruhysteriaa. Ruokapäydässä nahistaan, sotketaan ja sohlataan, jos hetkeksikään kääntää katseensa pois. Kuulen koko ajan sanan ”äiti” sellaiseen pyytävään ja ruinaavaan äänensävyyn ja pahinta kaikesta, lauseen: ”me ei keksitä mitään tekemistä”… Vaikka edelleen lapset on parasta elämässäni, on jatkuva äänimaailma aika rasittavaa… Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? 
Vaikka kesäloma onkin ihana, ei se elokuu enää niin painajaismaisena edessä kummittele… Silloin saa sentäs olla muutaman tunnin yksin oman päänsä kanssa, eikä koko ajan tarvitse täyttää muiden toiveita. Siitäkin huolimatta, ihanaa että vielä on heinäkuu!
Mukavaa illan jatkoa!
Love -Miau-
]]>Aamumme alkoi postilaatikon avaimen etsimisellä. Se on ollut kateissa jo varmaan viikon ja nyt siellä majailevat laskut alkoi todenteolla huolettaa… Isäni sanoi, että lukon saa porattua auki 8 millisellä poranterällä, joten olin täysin varautunut siihenkin. Parempi nimittäin uusi lukko, kuin erääntyvät laskut ja niiden mukana tulevat karhukulut. Avainta ei sinnikkäästä etsimisestä huolimatta löydy, joten lähdimme laatikonhajoituspuuhiin. S onnistui vääntämään kannen pienellä sorkkaraudalla auki ja pääsimme valtavaan postiläjään käsiksi. En ollut väärässä, laatikko oli täynnä laskuja, joita ei voinut enää odotuttaa. Seuraavan tunnin käytin siis laskupinon selvittämiseen…
Iltapäivällä lähdimme Askolan maauimalaan. Lapset odottivat uimista aivan mielettömästi! Olihan siellä hyppyaltaat ja kaikkea. :) Pääsimme paikalle, pukeuduimme uikkareihin ja siihen se odotus sitten loppuikin. Alkoi kamala valitus kylmyydestä, eväiden puutteesta, tuli nälkä, omat vedet ei kelvanneet, oli kylmä ja oli kylmä. Yritin suostutella muruseni veteen ja sainkin ne sinne. Tenavat uivat altaassa kokonaiset 10 minuuttia. Sitten mikään ei enää kelvannut. Oli niin kamalan kylmää vettä ja nälkäkin oli yllättäen niin kova, ettei enää voinut uida. Niinpä me sitten lähdettiin 6 € köyhempinä ja mieli sangen ärtyneenä. Voi olla, ettei ihan heti lähdetä taas maauimalaan….
Illalla ajattelin ajaa Biancon uudet kengät sisään kesän tulevia juhlia varten. Laitoin vasemman kengän jalkaan, se istui hyvin. Laitoin oikean, se oli ahdas… Todella ahdas… Minulla on hyvin samankokoiset jalat, joten kokojen kanssa ei ole aikaisemmin ollut ongelmia. Hetken ihmeteltyäni otin kengät jalasta ja mittasin ne. Toinen oli selvästi millin-kaksi isompi, kuin toinen! Soitin Biancon myymälään Jumboon ja kysyin miten asian kanssa edetään. Myyjä lupasi minulle -10 % alen samoista kengistä ja laittaa uudet 39:t jemmaan. Ja koska iltani olisi ollut täysin vapaa, päätin lähteä Jumboon hetimiten. Kengät kun piti kuitenkin edelleen ajaa sisään ennen kesän juhlia! 
Ylleni valitsin valkoiset shortsit, sinisen peplumin, Armanin kengät, Guessin laukun ja Seppälän jakkutakin.
Löydän siis sopivammat kengät ja olen oikein tyytyväinen aikaansaapuuteeni! Lapsukaiset saavat jäätelöt ja pyörähdämme vielä Brand Galleryssä ja Stockmanilla. Erikoisen päivän jälkeen saimme siis sittenkin ihan mukavan illan! Nyt sauna on lämmin. Sinne.
Love -Miau-
]]>
Eilen meillä oli aihetta pienimuotoiseen juhlaan, joten kävimme lounaalla Porvoon jokirannassa Wilhelm Å:ssa. Olen aina pitänyt kermaisesta kalakeitosta ja sen kanssa tarjoiltavasta maalaisleivästä, joten valintani oli helppo. Lisäksi tilasimme kulhollisen ransksia ja 12 cl valkoviiniä. Voi että maistui hyvältä! Ja vaikka kokonaisuus kuulostaa miljöineen sikakalliilta, oli laskun loppusumma huikeat 27 €. Hehee! Jes.
Lounaan jälkeen lähdimme shoppailemaan miehelleni vaatteita. Olisiko siitä jotakuinkin vuosi, kun hän on jotain viimeksi ostanut… Tarpeena oli siis vähän kaikkea. Housut, paitoja (kaulus,- ja t-paitoja), kengät, kravaatteja ja pikkutakki. Itsehän olin tietysti ihan liekeissä! Olin varannut 150 € ostoksille ja tarkkana hintavertailijana tiesin, että sillä saisi ainakin 2-3 alennuspaitaa, yhdet housut ja kengät puoliksi (oletin siis budjetin ylittyvän hiukan).
Ensimmäisessä kaupassa ensimmäisessä rekissä roikkui pikkutakki. Harmaa ja ruudullinen. Juuri sellainen, jota Spede aikoinaan käytti. S otti sen ja kokoa katsomatta heitti päälleensä. Muistatteko sen Pekka ja Pätkä jakson, jossa suutari mittasi Pätkällä ”pikkaisen” liian ison takin. Pätkä joutui täyttämään takin paperilla, jotta se pysyi edes jotenkin päällä. 
Noh, saman näköinen oli S: kin pikkutakki. Lisäksi hän oli oikein tyytyväinen malliin tyylillä ”otetaanko tämä?”. Hinta: 200 €. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, ettei tästä mitään tule ja lähteä pitkillä askelilla pois. Sanoin ystävällisesti, että eikös takki ole hiukan liian iso ja aivan liian kallis. Piti kuitenkin hommata vielä housut, kengät ja paidatkin. Niinpä S luopui takista ja katsoi rekistä seuraavaa. 
Hetken taivuteltuani sain vastenhankoisen miehen paitaosastolle. Yritin tiristää tietoa siitä, millaisen tyylin hän halusi. Ei ollut väliä, kunhan vaatteet istui. Lavoin siis käsivarsille paita paidan jälkeen uusia testattavia, mutta kaikissa oli jotain vikaa. Jos hihat olivat sopivat, jäi kaula isoksi, jos kaula oli sopiva, ei hihat istuneet, jos kaikki oli ok, ei se sitten kuitenkaan ollut hyvä. Pahin hetki koettiin, kun istuin odottamassa, että S testaisi yhdet valkoiset housut, jotka olin sovituskoppiin heittänyt. Ensimmäinen pari: liian pieni. Vein uudet. Puhinaa kopissa. S raottaa verhoa ja seisoo lasittunut katse naamallaan tuijottaen minua selvästi liian isot housut jalassa. Ilmekkään ei värähdä, mistään ei saa kiinni pitäisikö minun viedä vielä yksi koko sovitettaviksi. Että pitääkö hän näistä pöksyistä ollenkaan? Kysyn. Ei kuulema pitänyt. Jään istumaan sovituskopin eteen ja odottamaan, että pääsisimme lähtemään. Minuutit kuluu ja minua kyllästyttää. Kurkkaan verhojen alta ihmetellen mitä kopissa oikein tapahtuu. Kaksi sukkaparia tuijottaa liikahtamatta minuun päin ja arvaan S:n istuvan hiiren hiljaa suljettujen verhojen takana. Ei ilmeisesti ollut kiire mihinkään.
Kenkäosastolla tilanne on ihan yhtä mahdoton ja poistumme ensimmäisestä liikkeestä tyhjin käsin. Kertomatta yksityiskohtia voin paljastaa, että saimme lopulta hankittua kengät ja vyön ja kaupanpäällisiksi puhumme ostoskassiin vielä paljaille jaloille tarkoitetun silkkisprayn ja t-paidan. Ei paras mahdollinen shoppailureissu, mutta pääasia että pääsimme aluille.
Miten ihmeessä shoppailu voi olla niin vastenmielistä? Eikös kaikista ole ihanaa saada uutta päällepantavaa ja päästä valitsemaan kauppojen ”karkkihyllyistä” ne makoisimmat palat? Tiedän, että ei. Tiedän että tämä on monen miehen ja naisen inhokkipuuhaa ja siksi shoppausreissuille tulee lähdettyä aniharvoin. Vain silloin, kun on pakkopakkopakko saada jotain. Jos pystyisin, ottaisin täydet valtuudet toistenkin pukeutumisesta. Saisin aina tekosyyn lähteä kaupoille. Kun siitä vielä saisi palkkaa, ei minua saisi pois rekkien välistä.
Onneksi perheessä on kaksi lasta ja ihana shoppailuystäväni S. Kyllä siinäkin riittää penkomista!
Mukavaa päivänjatkoa!
Love -Miau-
]]>
Olen siis saanut perinteisen kevätflunssan. Nokka vuotaa kuin avonainen siirappipurkki ja aivastelen vähän väliä. Inhoan nenän tukkoisuutta yli kaiken, joten olen käyttänyt sen nujertamiseen jo vuosia Otrivinin nenäsumutetta. Se on mielestäni aina ollut ylitse muiden! Nenä pysyy auki koko yön tai koko päivän. Takuuvarmasti! 
Tänään hain apteekista tukkoiseen ja vuotavaan nenään sopivan Otrivin Compin. Hallelujaaa! Siihen loppui nenän valuminen! Ihana tuote! (tämä ei siis ole mainospostaus enkä saa penniäkään tuotteen kehumisesta. Olen vaan oikeasti niin iloinen asiasta, että pakko hehkuttaa teillekin!) Olisipa tällaisia ihmeaineita aivasteluille ja muillekin flunssan oireille. Me suomalaiset osaisimme arvostaa… 
Pitää toivoa, ettei tämän iltaiset tanssitreenit tee hallaa paranemiselle. Tai nuo avonaiset kengät…. Suosittelen kaikille, että muistatte pukeutua näin keväisinkin lämpimästi! Flunssissa ei ole mitään järkeä, niihin ei kannata lähteä.
Mukavaa ja keväistä viikkoa teille!
Love -Miau-
]]>Tanssituntien jälkeen ryntäsin Porvoon vanhaan kaupunkiin. Kuvaamme parhaillaan musiikkivideota parille porvoolaiselle musiikintekijälle. Mukana videolla on myös tanssikouluni MTV Music Video- ryhmä, joille olemme rakentaneet sellaiset koreografiat, että liikkeet sopivat myös mukulakiville. Postauksessa tällä kertaa vähemmän puhetta ja enemmän fiiliksiä kuvauksista. Esittelyssä tietenkin myös päivän asu.
Päivän asuksi valitsin simppelit farkut, wedges-lenkkarit ja itsetekemäni huivin. Farkut ostin sikapieninä Cubukselta, mutta pidän niistä juuri niiden napakkuuden vuoksi! En enää ikinä osta liian isoja farkkuja. En. Näitäkin saa vetää jalkaan ihan tosissaan, mutta vaivannäkö kannattaa!
Mukavaa illan jatkoa! Ihan pakko mennä nyt petiin!
Love -Miau-
]]>
Jos olisin fiksu, olisi nukkumaan meno ihan lällyä. Sulkisin tietokoneen ja jättäisin blogini päivittämättä. Lukisin hetken kirjaa, sammuttaisin valon ja alkaisin nukkumaan. Mutta kun en ole fiksu. Teen edelleen päivitystä, koska oletan että sellainen pitää tehdä. Kohta menen sänkyyn ja aloitan Instaamisen. Lisään innoissani Instagramiin (nimeni on siellä miauslife, jos sattuu kiinnostamaan) uuden kuvan ja miljoona hashtagia, koska oletan saavani niiden avulla paljon tykkäyksia (mikä on itseasiassa ihan aika turhaa ajanvietettä!). Sen tehtyäni avaan Hay Day- nimisen maatilapelin, jossa on aika ajoin ihan pakko kylvää viljaa, lypsää lehmiä, ruokkia eläimiä ja valmistaa piirakoita. Liikun eläinpelin ja instan välillä ainakin 20 minuuttia, jolloin järkevä puoleni minusta hermostuu ja pakottaa laittamaan kännyn pois. 
Sitten otan näppeihini vielä kirjan, sillä kaikki kunnolliset ihmisethän lukevat kirjaa ennen nukkumaan menoa. Ja kun olen ahtanut itseni täyteen dekkaria ja selvästi kuolemanväynyt, muistan, että herätyskello on pakko vielä laittaa soimaan. Ja silloin näen, että lehmillä on nälkä…. Ja että instassa on vain 20 tykkäystä. Pakko uusia vielä kerran hashtagit ja syöttää lehmät. Voi sanonko mikä!
Onneksi aamulla ei ole aikaista heräämistä. Voin rauhassa nukkua tämän päivän pöhnät pois ja unohtaa menneet. Jos vaikka jo huomenna lähettäisin ne laskut, hommaisen ne liput näytökseen ja printtaisin ne paperini.
Huomanetteko muuten päivän asuani koristavan huivi? Se on kolmas omatekemistäni tuubihuiveista. Sinipunainen ja täynnä pieniä lintuja. Olen ihan lääpälläni siihen! Niinkuin koko hassuun haaremiasuuni. Se sopi täydellisesti täydellisen lödöön päivääni. Jesh!
Nyt aloitan hashtaggaamisen, heippa kaverit!
Love -Miau-
]]>
Kaukaisten sukulaisten kanssa onkin sitten ihan eri tilanne. Inhoan sitä olettamaa, että ihmisen tulisi saman tien olla ”samaa maata” jonkin kaukaisen sukulaisen kanssa, sillä meillä nyt sattuu olemaan sama veljen vaimon isotäti. Oikeasti. Eikö sukulainenkin loppupeleissä ole tavallinen ihminen, jonka kanssa joko synkkaa tai ei. Ihan sama kantaako hän pisaran samaa verta tai sattuuko hänkin muistamaan jonkin jännittävän tarinan iso iso- enon kalaseikkailuilta. Vaikka toisaalta, onhan etäisemmätkin sukulaisetkin rikkaus. Mutta minun mielestäni enemmänkin sillä tavalla, kuin mikä tahansa muukin uusi tuttavuus. Loppupeleissä kaikilla ihmisillä keillä synkkaa ja keiden kanssa juttu luistaa, on jotain annettavaa. Olkoonkin kyseessä sitten tuikituntematon sukulainen tai naapuriin muuttava pariskunta. 
No sitten päivän asuun. Tänään valitsin ylleni Guessin olkaimettoman topin ja mustan Seppälän hamosen. Lisäksi puin päälle Sokokselta hankkimani söpön rusetti-nappineuleen ja sen päälle itseompelemani lintuhuivin! (Huomaatteko, olen muuttumassa shopaholicista käsityöläiseksi. Pian minulta saa ostaa uniikkeja tuubihuiveja hintaan 29,90 €. Hihhiii!)
Ihana päivä olisi vielä tarkoitus lopettaa iltauintiin ulkoporealtaassamme. Näihin kuviin ystäväiset!
Love -Miau-
]]>
Päivän musikaaliharkkoihin valitsin asuksi farkut, super starit, rennon valkoisen neuleen ja itse ompelemani huivin (eikö olekkin suloinen!)! No, neule osoittautui hyvin pian liian kuumaksi ja jouduin luopumaan siitä. Huomenna menen treeneihin niin pienissä vaatteissa, kun sallittua ja läträän itseeni kilon ruskettavia öljyjä. Aion muuttua valkoista haamusta upeaksi rutiruskeaksi kissanaiseksi, jota ette ehkä seuraavassa postauksessa tunnista… ;) (jep jep…)
Kivaa kun huomenna on äitienpäivä! Pääsee taas tapaamaan sukulaisia ja saa (jos perhe nyt sattuu muistamaan…) aamulla laulut ja kahveet sänkyyn. En ole kyllä liikaa lauluista (ja lahjoista) muistutellut, joten hiukan pelottaa ettei perhe ehkä muistakaan aamuista aikatauluani ja jään vielä ilman sänkykahveita. Jaiks… No, sitten ei auta kun nostaa pää ja nousta siitä valtaisasta pettymyksen suosta uskotellen itselle, että kyllä minä ihan tärkeä tyyppi olen, ja mitäs siitä jos nyt pikkuisen juhlapäivät unohtuu… Heh. 
Nyt hiivin sänkyyn, jotta olen aamulla virkeä vastaanottamaan röykkiöittäin kivoja ja persoonallisia lahjoja ja antamaan isoimmat halit maailman mahtavimmille pienilleni! Parasta äitienpäivää myös kaikille muille äideille!
Love -Miau-
]]>