Liza in London » venäjä http://blogbook.fi/lizainlondon Sun, 13 Jul 2014 23:46:20 +0000 fi hourly 1 http://wordpress.org/?v=3.9.1 Next up: FIFA2018! http://blogbook.fi/lizainlondon/next-up-fifa2018/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=next-up-fifa2018 http://blogbook.fi/lizainlondon/next-up-fifa2018/#comments Sun, 13 Jul 2014 23:46:20 +0000 http://blogbook.fi/lizainlondon/?p=1220 Rossija 090

Ah, en voi uskoa, että futiksen MM-kisat on nyt pelattu… seuraaviksi neljäksi vuodeksi! Saksa otti tänään ihan ansaitun voiton Argentiinasta, mutta mun on pakko myöntää, että itse kallistuin ehkä pikkuisen enemmän Messin tiimiin päin.

Ei kuitenkaan paljon: en kannattanut finaalissa oikeastaan kumpaakaan joukkuetta. Kaikki suuret suosikkini karsiutuivat kisoista jo aikaisessa vaiheessa. Fanitin täysillä Venäjän (one of my teams!) ja Italian (I just love that country!) joukkueita, semitäysillä Kreikkaa (another one of my teams!), ja suosikkeihini lukeutui myös Portugali (no particular reason). Näistä ainoastaan muutaman vuoden takainen EM-mestari Kreikka selvitti tiensä alkulohkosta. Venäjän peli oli yleisesti ottaen aika heikkoa, ja Italian karsiutuminen pelistä niin aikaisessa vaiheessa yllätti monet. Loppujen lopuksi jokainen kisoihin mukaan päässyt joukkue saa kuitenkin olla todella ylpeä itsestään. Ken tietää, ehkä ensi kerralla saamme lukea joukkoon myös Suomen.

No joo, eiköhän tämä jo täyttänyt ja ylittänyt tämän blogin futisanalyysikiintiön. En todellakaan ole mikään pelin asiantuntija (yllätys!), mutta jalkapalloa on hauska katsoa jo matsien yleisen fiiliksen vuoksi. Sen lisäksi on ollut hienoa päästä kisojen ajaksi edes television välityksellä Rio de Janeiron ja muiden brassikaupunkien tunnelmaan. Ei ihme, että isot urheilutapahtumat toimivat usein hyvänä matkailumainoksena järjestäjäpaikkakunnalle.

Ja arvatkaapa, missä futiksen MM-kisat on seuraavaksi tarkoitus järjestää? Venäjällä. Eikä vain missä tahansa, vaan superkauniissa synnyinkaupungissani Rostovissa. Okei, ei pelkästään siellä, vaan useammalla paikkakunnalla eri puolilla Venäjää – mutta Rostov on yksi järjestäjistä. Tämä tarkoittaa sitä, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa saavat mahdollisuuden nähdä, miten kaunis, vieraanvarainen ja tunnelmallinen kaupunki se onkaan. Olen niin innoissani! Niin innoissani, että harkitsin ensin kuvittavani tämän postauksen kymmenillä Rostovissa otetuilla kuvilla. Päätin kuitenkin ei makeaa mahan täydeltä -periaatteen ohjaamana tyytyä vain yhteen. Toistaiseksi. ;)

Mitä tiimiä te kannustitte MM-kisoissa? Ovatko vieroitusoireet jo päällä? :)

]]>
http://blogbook.fi/lizainlondon/next-up-fifa2018/feed/ 0
Juhliin suoraan lennosta http://blogbook.fi/lizainlondon/juhliin-suoraan-lennosta/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=juhliin-suoraan-lennosta http://blogbook.fi/lizainlondon/juhliin-suoraan-lennosta/#comments Thu, 16 Feb 2012 13:27:00 +0000 http://blogbook.fi/lizainlondon/juhliin-suoraan-lennosta/ Ja kuten lupasin, tässä heti jatkoa parin päivän takaiselle postaukselle eksootisesta (:D) synnyinkapungistani Rostovista. Tällä kertaa palaan samalle reissulle ja oikeastaan sen ensimmäiseen iltaa.
Yksi venäläisten ihanimpia puolia on rajaton vieraanvaraisuus. Yksi hyvä esimerkki siitä ovat 80-vuotisjuhlat, jonne päädyin syyskuun matkallani suoraan lentokentältä. En tuntenut sankaria entisestään, mutta koska  olimme kuulleet toisistamme, mummoni on hänen ystävänsä ja satuin olemaan kaupungissa bileiden aikaan, minua odotettiin paikalle kunniavieraana. Asiassa oli vain yksi mutta… mummo oli unohtanut mainita siitä itse kunniavieraalle.

 

En siis osannut lentokoneesta Rostovin kentälle kahdeksan aikaan illalla astuessani arvatakaan, että joutuisin kahden lentomatkan ja muutaman tunnin Pietarissa hengailun jälkeen suoraan arvokkaisiin juhliin. En ymmärtänyt epäillä mitään edes siinä vaiheessa, kun huomasin mummoni seisovan odottamassa minua aivan fantastisen tyylikkäässä asussa ja viimeisen päälle laittautuneena. Itsehän olin varustautunut matkaan pehmeillä housuilla, mukavalla t-paidalla ja rennolla hupparilla – sekä tietysti isolla matkalaukulla.  Pehmeä, mukava ja rento ei ehkä kuitenkaan ole se juttu, mitä venäläiseltä naiselta juhlapukeutumisessa odotetaan. Matkalaukun sopivuudesta iltalaukuksi en ole myöskään ihan varma. ;)

Esitin ensin mummolleni liudan vastaväitteitä – ei, olen ihan väsynyt! voidaanko edes mennä kodin kautta? katso mitä mulla on päälläni! mennään vähän myöhemmin? ai miten niin ne on jo aloittaneet? – mutta sitten päätin, etten voi jättää väliin tilaisuutta johon minua innolla odotetaan vain siksi, etten ole meikannut tai pukeutunut hienosti. Venäläiset illanistujaiset ovat aina niin hauskoja, että niiden missaaminen niin turhasta syystä olisi silkkaa hulluutta – ja vieläpä epäkohteliasta syntymäpäiväsankaria kohtaan. Niinpä hop! taksiin ja suunta kohti ravintolaa, jossa kestit järjestettiin.
 
Tilaisuuden isännät ottivat meidät ilolla ja mielenkiinnolla vastaan, mutta eivät edes vaivautuneet teeskentelemään, että lookini olisi ollut missään määrin hyväksyttävä: sain heti neuvoksi, että ravintolan kylppärissä mahtuu kyllä vaihtamaan vaatteita. Minulla siis tosiaan oli mukanani matkalaukku ja siinä erinäisiä mekkoja. Harmi vain, että jouduin avaamaan laukkuni ja etsimään sopivaa päälle pantavaa muiden vieraiden katseiden alla – enkä todellakaan ollut pakannut siististi. Löydettyäni sopivan asun, oli edessä seuraava haaste; vaatteiden vaihto. Niinpä yritin pujotella valitsemaani mekkoa päälle ravintolan ahtaassa kylppärissä samalla huulikiiltoa toisella kädellä lisäillen, kun oven takaa kuului ”me jo odotetaan sua!” -huutoja. Eniten häpesin kuitenkin sitä, ettei mulla edes ollut äkkiä impovisoitua Presidentti-kahvia (jostain syystä todella rakastettu Venäjällä, joten raahaan sitä aina mummolle kassillisen) parempaa lahjaa, koska en tosiaan ollut tiennyt bileistä mitään etukäteen. Kahvipaketti kahdeksankymmenvuotislahjaksi, hmmmm… Laihialla nämä. ;)
Kaikesta huolimatta kaikki olivat minulle superystävällisiä, juhlat olivat aivan mahtavat ja meillä oli todella hauskaa. Pöytä notkui tarjottavista ja jossain vaiheessa porukan naiset, aina meistä nuorimmista kaksikymppisistä itse päivänsankariin asti, innostuivat tanssilattialle. En olisi voinut toivoakaan parempaa alkua ihanalle lomaviikolleni. Tarinan opetus: no matter what you’re wearing, never miss a Russian party.
]]>
http://blogbook.fi/lizainlondon/juhliin-suoraan-lennosta/feed/ 2