Pakko myöntää, etten bongannut italialaista suosikkikirjailijaani ihan sattumalta, enkä myöskään ollut tapaamisessamme yksin, uten yllä oleva kuva varmasti paljastaa. Kenington Town Hallin iso sali oli ihan täynnä kirjllisuusihmisiä, jotka halusivat kuulla Il Nome della Rosan isän puhuvan uudesta kirjastaan ja tuotannostaan ylipäätään. Koska pari tuntia kestäneen keskustelutilaisuuden jälkeen Eco signeerasi kirjoja, oli minun ihan pakko hankkia hänen uusi kirjansa, Il cimitero di Praga, paikan päältä, vaikka tarjolla olikin vain englanninkielinen versio. Oman vuoroni tultua kerroin Ecolle italiaksi häntä kohtaan tuntemastani ihailusta (noloa), ja sain nimmarin lisäksi vielä kiitoksen, kädenpuristuksen ja leveän hymyn. Ihanaa!
]]>