Kirjoitin jokin aika sitten toukokuisen Espanjan-matkamme yhteydessä tekemästämme retkestä kauniiseen Gironaan. Jotkut saattavat muistaa myös haaveiluni Hollannin kerran kymmenessä vuodessa järjestettävistä kukkamessuista. No, vaikka en matkannutkaan tulppaanien luvattuun maahan tämän kesän aikana, onnistuin yhdistämään kukkien ihailua myös vierailuumme Iberian niemimaalla. Ja vieläpä ihan vahingossa: matkamme aikana  Gironassa kun satuttiin järjestämään kuuluisa Temps de Flors -kukkaisfestivaali Kuultuani, että vuosittain toukokuussa pidettävä juhla olisi kukkeimmillaan (hihi) juuri vierailumme aikaan, innostuin jo aiemmin suunnittelemastamme retkestä kauniiseen Gironaan entistä enemmän. Poikaystäväni ei valitettavasti ole ihan yhtä kiinnostunut kukista ja puutarhoista kuin minä, ainakaan mehiläisten puuttuessa kuvioista, hehehee. Siinä missä allekirjoittanut kävi heti Gironaan saavuttuamme hakemassa turisti-infosta ympäri kaupunkia ripoteltujen kukka-asetelmien kartan ja alkoi kirmata edes takaisin kurkkimassa saleihin, sisäpihoille ja kulmien taakse festarikohteiden bongaamisen toivossa, laahusti T perässä vähemmän kuin tyytyväisen näköisenä ja kyseli:

Kumpaakin! halusin vastata. Tässä vaiheessa ymmärsin kuitenkin, etten ollut lomalla yksin, ja oli oikea aika hillitä hieman omaa innostustani ja antaa ohjat vahteeksi miehelle. Tämä oli ihan hyvä päätös, sillä näin ehdimme päivän aikana näkemään sekä niitä kukkia että itse Gironaa, josta kerroin enemmän täällä ja joka kyllä ansaitsee matkailijan täyden huomion. Mutta vaikka joku olisikin halunnut karsia kukat ohjelmasta kokonaan (En tarkoita tässä T:tä, joka kyllä tykkää puutarhoista, joskaan ei aivan yhtä lapsellisen intohimoisesti kuin minä), olisi se ollut mahdotonta: kukkia tai kasveista koottuja taideteoksia näkyi melkein joka kadulla. Girona, sen asukkaat ja paikalliset yritykset olivat nähneet tapahtuman eteen huikeasti vaivaa, ja sen kyllä huomasi – koko kaupunki oli muutettu ihanaksi, tyylikkääksi satumaaksi!

Yksi mua eniten hämmästyttänyt ja ilahduttanut juttu festareilla oli niiden kekseliäisyys. Näytteilleasettajat olivat käyttäneet hyväksi Gironan tarjoamia kauniita maisemia ja integroineet teoksensa osaksi niitä: esimerkiksi kuivuneen joenuoman ylle oli ripustettu kaloja, katedraalin portaat oli peitetty kukkamatolla, ahtaisiin tiloihin oli loihdittu kauniita pieniä kukkayksityiskohtia, avarat torit ja puistot taas omistettu upeille suurille tilateoksille. Kuten niin usein, tässäkin tapauksessa sanat eivät riitä tavoittamaan tapahtuman kauneutta: annan siis nyt kuvien puhua puolestaan. Mitä tykkäätte? :)

Ei mennyt kuin neljä kuukautta, niin saan aikaiseksi blogipostauksen keväisestä Espanjan matkastamme! Kävimme siis ihanalla kesänaloittamislomalla Barcelonan seuduilla jo toukokuussa. Viikon kestäneen loman aikana majailimme Blanesin pienessä kalastajakaupungissa ja vierailimme tietysti pariinkiin otteeseen Katalonian upeassa pääkaupungissa. Yhtenä päivänä päätimme lähteä retkelle läheiseen Gironaan. Kuvankauniissa kaupungissa järjestettiin käyntimme aikaan fantastinen kukkafestivaali: kerron tästä Temps de Flors -nimisestä tapahtumasta lisää omassa postauksessaan ja keskityn tällä kertaa fiilistelemään itse kaupunkia.

Girona on ihastuttavan vehreä ja värikäs kaupunki varmasti myös muulloinkin kuin festariaikaan. Kaupungissa näytti olevan paljon puistotilaa, vaikka mun on tietysti paikkaa ennestään tuntemattomana vähän vaikea arvioida, mitkä puutarhoista ja puistoista oli avattu yleisölle vain juhlallisuuksien ajaksi ja mitkä ilahduttavat turisteja ja kaupunkilaisia myös muulloin.

Puistojen ja kukkien lisäksi omaa mielikuvaani Gironasta hallitsevat keskiaikaiset kadut – ja korkealla kulkevat muurit! Kaupunki on perustettu vuonna 79 eKr. ja se kukoisti läpi keskiajan, eli historiaa tämä paikka on todella nähnyt. Osa muureista on säilynyt ihan alkuperäisinä, osa taas ehti tuhoutua lukuisten kaupunkiin suuntautuneiden hyökkäysten aikana, mutta nyt ne on kunnostettu ja avattu kaikessa komeudessaan turistireitiksi. En osaa tarkkaan arvioida, kuinka pitkään muurien päällä kuljimme, mutta kyseessä on yksi pisimmistä muurikävelyistä, joita olen lukuisten matkojeni aikana päässyt kulkemaan. (Ja jos joku ihmettelee intoa, jolla kirjoitan tästä Passeig de la Murallasta, voin kertoa, että olen suuri muurien, tornien ja näköalatasanteiden fani. Kuten T sanoo, jos kaupungissa on joku paikka, jonne voi kiivetä, mä oon ensimmäisenä jonossa).

Mutta kun näkymät on näin kauniita, can you blame me?

Näkymien lisäksi muurien päällä kiipeilyssä mua viehättää seikkailun tunne. Okei, okei, päästiin perille ihan vain portaita nousemalla, ja vihollisten sotajoukkoja muistutti meidän vierailumme aikana vain ampiaiset ja nekin vain hyvin etäisesti, mutta onhan noissa keskiaikaisissa rakennelmissa oma fiiliksensä, eikö?

Olin ostanut vähän ennen matkaa kuvassa näkyvän hameen, joka pääsi ensimmäistä kertaa päälle Espanjassa. Olin ihan vakuuttunut, että kyseessä on todella espanjalaistyylinen vaatekappale. Hameen röyhelöt tuovat siihen kieltämättä tiettyä flamencon henkeä, mutta totuus lienee se, että olisin ihastunut hameen tyttömäiseen tyyliin myös ihan ilman edessä siintänyttä matkaa Iberian niemimaalle. ;)

Näissä kuvissa Girona näyttää todella pieneltä, kun taustalla siintää jo metsä, ja historiallisessa keskustassa olikin vähän keskiaikaisen kylän tuntua – vaikka ihan joka kylällä ei ole niin upeaa katedraalia! Todellisuudessa kaupungissa asuu kuitenkin nykyään lähes 100 000 ihmistä, ja historiallisen osan lisäksi siihen kuuluu myös uudempia alueita, joilla esim. bussipysäkki sijaitsee.

Tällaiset kujat on ihan mun suosikkeja! Etelä-Euroopasta näitä löytyy mielin määrin, Lontoosta jonkun verran, mutta Suomesta tällaiset pittoreskit salareitit taitavat puuttua kokonaan. Ilmastollakin saattaa tietysti olla jotain vaikutusta asiaan.

Yleensä en julkaise täällä kuvia, joissa T esiintyy, mutta yllä olevan foton kohdalla tein poikkeuksen. ;)

Tämä katu oli aivan ihastuttava. Vieri viereen rakennetut, kauniisti rapatut talot, kukkakoreja koristeina, eikä ketään muita mailla halmeilla. Tällainen näkymä liittyy mun mielessä todella vahvasti juuri Etelä-Eurooppaan.

Keskustassa kävelyn, katedraalissa vierailun ja kukkafestareiden ihastelun jälkeen kiipesimme seuraaville muureille, toisella puolella kaupunkia. Tällä kertaa mukana oli entistä enemmän seikkailun makua, kun emme löytäneet muurille johtavia portaita ”mistään” ja päätimme kiivetä ylös ihan itse. Olimme niin ylpeitä muurille päästyämme, kunnes käveltyämme noin sata metriä eteenpäin huomasimme kadoksissa olleen portaikon, ahahaha.

No, vaativan ”urheilusuorituksen” jälkeen oli hyvä rentoutua näin kauniiden maisemien keskellä. Alla olevassa kuvassa suoraan takanani näkyy majesteetillinen katedraali, joka on todella vaikuttava myös sisältä. Ihmettelimme katedraalissa istuessamme siellä vallinnutta avaruuden tunnetta, ja pikainen googletus paljasti, että Catedral de Santa Maria de Geronan laiva on maailman toisiksi levein, heti Pietarinkirkon jälkeen. :)

Päivä oli hyvä päättää iltakävelyyn ja paikallisesta torikojusta ostettuihin churro-herkkuihin. Ihanaa!