Liza in London » photos

Chelsea Flower Show 2014

Wed, 21 May 2014 10:05:29 +0000

Lontoossa asuva törmää usein yhteen ja samaan ihanaan haasteeseen: mielenkiintoista tehtävää on niin paljon, että on tosi vaikea valita, mitkä kaikista mahtavista vaihtoehdoista kalenteriinsa kelpuuttaisi. Maanantaina pääsin kuitenkin tekemään jotain, mistä olen haaveillut jo useamman vuoden: kävimme nimittäin ennakkokatsastamassa tämän vuoden Chelsea Flower Shown.

Royal Horticultural Societyn (RHS) järjestämä kukkanäyttely on yksi Lontoon vuotuisen tapahtumakalenterin kulmakivistä. Eikä vain Lontoon: kyseessä on kenties maailman kuuluisin puutarhanäyttely, joka houkuttelee vierailijoita ympäri maailmaa. Ja ilmeisesti myös ympäri seurapiirejä: paikalla on pressipäivänä pyörinyt ainakin Benedict C aka 21st Century Sherlock Holmes, Rowan Atkinson aka Mr. Bean ja Twiggy aka yksi maailman ensimmäisistä huippumalleista. Perinteen mukaisesti tapahtumassa vieraili myös kuningatar Elizabeth II.

Vaikka kuninkaallinen kaimani jäi tällä kertaa bongaamatta, pääsimme lähietäisyydelle Queen Beestä – enkä tarkoita Mrs. Carteria. Eräälle standille oli nimittäin pystytetty ihan oikea mehiläiskenno, jonka hyörintää saattoi lasin läpi tarkailla. Toisen näytteilleasettajan vetonaulana taas toimi parimetrinen, scifi-elokuvan hahmolta näyttänyt ja yllättävän sulavasti liikkunut robotti. Tiesin tietysti, että se on kauko-ohjattava ja täysin vaaraton, mutten silti voinut estää kiljahdusta, kun se lähti äkkiä kävelemään perääni.

Juuri tällaisista pienistä, hauskoissa detaljeista muodostuu näyttelyn värikäs ja loistelias yleisilme. Kaikki yksityiskohdat on harkittu huolella ja ammatitaidolla, mutta puutarhanhoitoon vihkiytymättömälle vieraalle jää näytöspuutarhoista ja kukka-asetelmista mieleen ennen kaikkea niiden tunnelma – sekä se spontaani ilo, jonka kukkameren keskellä kulkeminen saa aikaan.

Tämän vuoden CFS-liput myytiin loppuun tosi nopeasti, mutta kukkien (ja mehiläisten!) ystävät voivat vielä napata liput RHS:n heinäkuussa järjestämään Hampton Court Flower Show -tapahtumaan.

Oletko vieraillut tai suunnitellut vierailevasi Chelsean kukkanäyttelyssä? Järjestetäänkö muuten Suomessa vastaavia tapahtumia?

]]>

Spring in Full Bloom

Wed, 30 Apr 2014 21:29:48 +0000

Lontoossa on aivan uskomattoman upeat ilmat: tänään tuntuu jo ihan keväältä. Tai oikeastaan Suomen mittakaavassa kesältä: +20c on ihan kiitettävä lämpötila stadin suvessa. Huomiselle on kyllä luvattu sadetta, mutta mitä sitten: kirkkaat kukkapenkit, virheät nurmikot ja vastaantulijoiden leveät hymyt kertovat kyllä silloinkin, missä vuodenajassa mennään.

Yksi mun suosikkijutuista brittikeväässä on kirsikkapuun kukinnot, kuten huomaatte ehkä myös siitä innokkuudesta, jolla olen liittänyt niiden kuvia tämän postauksen loppuun :p Puistoissa vietettyjen aurinkoisten lounastuntien lisäksi olen superinnoissani myös yhdestä toisesta jutusta: kirjoista. Ei sillä, ettenkö olisi aina tykännyt lukemisesta ja pitänyt sitä jopa ykkösharrastuksenani, mutta kuten olen bloginkin puolella useampaan kertaan valittanut, siirsi nopeatempoinen gradututkinto mun huomion lähes kokonaan kaunokirjallisuudesta non-fictioniin.

Nyt tähän on tullut muutos: vaikka nykyään luen duunissa useim monta tuntia päivässä, mun tekee iltaisinkin mieli istua alas hyvän kirjan kanssa. Lukeminen on kuin mikä tahansa muu pahe: mitä enemmän saat, sitä enemmän haluat. Muista paheista poiketen se on kuitenkin hyvinkin terveellistä, so I’m not complaining!

Kirjojen lisäksi olen sukeltanut myös kirjablogien maailmaan, ja ne ovat nykyään mun lukulistoilla melkein ensimmäisenä: kirjoja julkaistaan niin paljon, että muiden suositukset voivat olla tärkeässä osassa, kun yrittää etsiä helmiä neulasuovasta. Olen jo pidempään ajatellut, että mun pitäisi blogata kirjoista itsekin. Sillä aikaa kun kerään vielä rohkeutta ryhtyä tuumasta toimeen, kuulisin mielelläni, haluaisitteko lukea kirja-arvioita ja jos kyllä, millaisia: kiinnostavatko teitä juonikuvaukset, kirjalliset analyysit, vai lähinä lukijan omat fiilikset kirjasta?

Entä osaatteko suositella hyviä kotimaisia kirjablogeja? Tällä hetkellä melkein kaikki lukemani kirjallisuusblogit ovat brittiläisiä, joten ne eivät ymmärrettävästi ihan hirveästi käsittele suomalaista kirjallisuutta. Itse haluaisin kuitenkin sitä lukea paljon nykyistä enemmän, joten olisi kiva löytää inspistä ennen seuraavaa matkaa Helsinkiin ja Helmettiin. :) Siihen asti nautin kuitenkin Lontoon täydessä kukassa olevasta keväästä!

]]>

Firenze, day 1

Sat, 12 Apr 2014 12:24:57 +0000

Miten voisin kuvailla sitä tunnetta, jonka koin astuessani melkein kolmen vuoden tauon jälkeen Santa Maria Novellan rautatieaseman edustalle? Heinäkuussa 2011 lähdin täältä kohti Gardajärvellä vietettyä kuukauden kesälomaa ja sitten Lontoota ja suurkaupungin seikkailuja. Olin odottanut, että näin pitkän ajan jälkeen Firenze tuntuisi erilaiselta, muuttuneelta. Olin väärässä.

Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana.

Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa.

Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua.

Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.

]]>

Miksi Lissabon on niin ihana?

Fri, 21 Mar 2014 17:04:19 +0000

Lissabon. On kulunut jo kuukausi siitä, kun kuljin pitkin sen kauniita katuja, ja nyt uskallan jo sanoa, että Portugalin pääkaupunki onnistui todella tekemään muhun suuren vaikutuksen.

Miksi? Mikä tekee juuri Lissabonista niin erityisen, etten saa sitä mielestäni? Miksi haluan palata sinne, kun tiedän, että maapallo on täynnä toinen toistaan kauniimpia paikkoja?

En osaa vastata itse asettamiini kysymyksiin, tai selittää Lissabonin taikaa sanoiksi. Ehkä se on juuri sopiva yhdistelmä kauneutta ja karuutta. Ehkä se on tarpeeksi eksoottinen tuntuakseen jännittävältä, mutta tarpeeksi eurooppalainen tuntuakseen tutulta. Ehkä se on tarpeeksi iso ja vilkas pitääkseen matkailijan mielenkiinnon yllä, mutta tarpeeksi pieni ja rauhallinen sopiakseen jalan valloitettavaksi.

Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin jostain muusta, tunnelmasta ja henkilokohtaisista mieltymyksistä. Kauniita siiltoja, hämyisiä kujia, kulman takaa paljastuvia pieniä aukioita… Lissabon tarjosi kaikkea sitä, mitä kaupungeissa rakastan.

Värikkäitä taloja unohtamatta. Onhan omistajien nyt pakko olla aika kivoja, jos he maalaavat ulkoseinänsä pääsiäistipunkeltaisiksi tai hattaranpinkiksi.. :)

Tai istuttavat ikkunalaudalle kukkia… mutta niin fiiliksissä kun sitä itse turistina tällaisista pienistä yksityiskohdista on, ja niin mielellään kuin sitä matkabloggaajana omistaisikin kaikki postaukset niiden jakamiselle, tiedän, että reissua suunnitellessa haluan lukea myos niistä isoista linjoista: mitä kohteessa voi tehdä? Mitä siellä on pakko tsekata? Millaista paikallinen keittio on? Kuinka ison budjetin lomalle tarvitsee?

Jos haluaa saada vähän paremman yleiskuvan Lissabonista, kannattaa kavuta mäelle. Kaupunki ei ole turhaan saanut lempinimeä cidade das sete colinas, seitsemän kukkulan kaupunki. Niiltä loytyy useampi mirador eli näköalapaikka, joilta avautuvat huikeat maisemat tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin.

Ratikan kyytiin kiipeäminen on toinen hyvä tapa tututua Portugalin pääkaupunkiin. Epävirallisena turistiratikkanakin tunnettu reitti 28 kiertää tärkeimmät turistinähtävyydet. Emme tämän matkan aikana ehtineet raitiovaunuajelulle – vielä yksi juttu jonka haluan tehdä jos KUN palaan Lissaboniin!

Ruoka on Lissabonissa paitsi superherkkullista, myos superedullista, ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita on ihan joka kulmassa. Pakko tosin myontää, että itse ihastuimme heti ekana päivänä bongaamaamme tavernaan niin totaalisesti, että emme edes testanneet muita paikkoja. Nam!

Itselleni yksi muutenkin mahtavan reissun ehdottomia kohokohtia oli ”eksyminen” vanhaan kaupunkiin. Vaeltelin päämäärättomasti toinen toistaan suloisemmilla mukulakivikaduilla, poikkesin aina välillä johonkin kaupungin lukuisista kauniista kirkoista, ihastelin vapaana kulkevia koiria ja muistelin joskus kauan sitten kuulemaani teoriaa, joiden mukaan ihmiset viihtyvät parhaiten juuri tiiviisti rakennetuissa, keskiaikaisissa kaupungeissa.

Jos teoria pitää paikkansa, ei ole ihme että minä ja oikeastaan kaikki paikan päällä vierailleet kaverini ovat ihastuneet Lissaboniin. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on todella kompakti kaupunki, jossa kaikkialle voi kävellä. Me vieläpä majoituimme aivan ydinkeskustassa, Rossion torin kupeessa. Ihan asunntomme vieressä sijaitsi monta mielenkiintoista vierailukohdetta, muiden muassa yksi kaupungin kuuluisimmista maamerkeistä, Elevador de Santa Justa. Nimensä mukaisesti rakennelma tosiaan toimii hissinä ja vie matkalaiset kauniille ylätasanteelle ihailemaan alle avautuvia maisemia. Mulle tuli tästä heti ekaksi mieleen Tour de Eiffel, ja vähän myöhemmin luin paikallisesta turistioppaasta, että elevadoria pidetäänkin Lissabonin omana Eiffel-tornina! :)

IHANA PAIKKA, eikö?

Mikä teille on matkustaessa se juttu, joka erottaa jyvät akanoista tai kertakäyntikohteet sellaisista, jonne tekee aina mieli palata? Onko lukijoiden joukossa muita Lissaboniin hullaantuneita?

Hauskaa viikonloppua kaikille!

]]>

Katsaus vuoteen 2013, 3/4

Sun, 26 Jan 2014 13:59:00 +0000

Olenkohan mä vähän hidas bloggaaja? Kun valitsen kuvia tätä vuosikoostetta varten, jään selaamaan niitä ja hups, postauksen kirjoittaminen pääsikin unohtumaan. Koitan kuitenkin saada sarjan valmiiksi vielä tammikuun puolella. :) Eka osa löytyy täältä ja toka täältä.

Heinäkuu sujui oikein lämpimissä merkeissä. Olin saanut graduni kvantitatiivisen aineiston kerättyä, ja nyt oli aika siirtyä tilastollisen analyysin pariin. Istuin tunnin jos toisenkin pihallamme auringossa herkkuja napostellen ja paksua SPSS-ohjekirjaa lukien. Opiskelun lomassa leikin uudella puhelimellani, ihanalla pinkillä Nokiallani, josta olen edelleen aivan fiiliksissä <3 :).

Kun oli aika siirtyä lukemisesta kirjoittamiseen, kannoin tietokoneen pihalle. Paras tapa pitää työmotivaatio korkealla! Tässä vaiheessa työtahtini oli kuitenkin vielä aika normaali, ja kävin melkein joka päivä joko T:n tai ystävien kanssa puistoissa ottamassa aurinkoa, ihailemassa kukkaloistoa, pelaamassa palloa tai valtaamassa leikkikenttiä. Rekisteröidyin British Libraryn jäseneksi, vaeltelin pitkin kesäistä Lontoota ja kävin leffassa katsomassa Bling Ringin.

Eräänä aurinkoisena päivänä saimme ex tempore idean lähteä retkelle St. Albansiin. Kiersimme pikkukapungin tärkeimmät nähtävyydet, ostimme ison boksin jäätelöitä ja asetuimme puistoon nauttimaan ilta-auringosta. Heinäkuun aikaavievin aktiviteetti tuntuikin sekä kuvien että päiväkirjamerkintöjeni perusteella olevan auringosta nauttiminen, hihi.

Kuun puolivälissä lähdimme kolmeksi viikoksi Suomeen. Oli ihanaa viettää pk-seudulla vaihteeksi pidempi aika: sen lisäksi, että sain kerättyä lopun gradua varten tarvitsemani haastattelumatskun, ehdin myös nauttia kesäisestä suomalaisesta arjesta. Siihen kuului rakkaiden seurasta nauttimista <3, Tuomiokirkon portailla istumista, kaverien tapaamisia Espalla, Itämeressä uimista, grillailua, saunomista, brunssaamista ulkoilmassa, leffassa käymistä (katsottin Lone Ranger, Pilvikartasto ja Now You See Me, kaikki kolme aivan huippuja!) ja varmaan useamman kilon verran Makuuni-karkkeja, haha.

Teimme retken Hankoon. Kiipeilimme kallioilla, kävelimme pitkin rantoja (joskin vesi oli sen verran viileää, ettei uimaan tehnyt edes mieli!) ja söimme saaristolaispöydässä, slurps. Matkalla takaisin stadiin pysähdyimme keskellä mustikkametsää, söimme marjoja ja ihailimme paikasta kumpuavaa kylmää lähdettä. Kyllä Suomi on kesällä kaunis!

Ohjelmaan kuului tietysti myös illallista ystäväporukassa, kotibileitä ja tyttöjen iltoja. Taisin käydä klubilla vain kerran (yaiks!) ja silloin huomasin, etten ehkä enää tunne Helsinkiä ihan niin hyvin kuin aiemmin – lähdimme ystäväni kanssa Tigeriin, jossa en ollut aiemmin käynyt, mutta saavuimme paikalle niin aikaisin, että koko klubi oli tyhjä. Meillä oli joka tapauksessa hauskaa.

Tein paljon kävelyretkiä rantaa pitkin ja yhdellä niistä löysin kaupungin ylläpitämän laiturin. Palasin sinne useamman kerran ottamaan aurinkoa, ja paikalla ei ikinä ollut ketään muuta, eli sain yksityislaiturin ihan omaan käyttöön. Hengasin tietysti paljon koiramme kanssa, ja yksi lempparileikeistämme oli lähteä pimeän tultua metsään leikkimään piilosta.

Kuukauden statuspäivityksiä:

Decided I absolutely need to fix my computer before I can continue writing my dissertation. The funny thing is that it has been broken since last April, and only now do I suddenly find the time to do something about it. What a coincidence :P

To swim or not to swim? That is the question.

Elokuussa jouduin vastahakoisesti lähtemään Suomesta aivan ihanan ja rentouttavan loman jälkeen. Lentokoneen laskeutuessa Lontooseen saimme nauttia fantastisista näkymistä. Kotiin päästyäni oli kuitenkin aika tarttua ihan kunnolla toimeen, ja koko kuukauden voisikin tiivistää kahteen sanaan: kirjoitin gradua.

Elokuussa tein myös ison periaatteellisen päätöksen: taas yhden eläinten julmaa kohtelua käsitelleen videon jälkeen päätin, ettei mulla enää riitä tekosyitä olla ryhtymättä kasvissyöjäksi. T lähti tietysti mukaan projektiin. Tapasimme kasvissyöjäystäviämme intialaisessa vegeravintolassa ja saimme paljon hyviä vinkkejä urakan helpottamiseksi. Jälkiviisaana sanoisin kuitenkin, ettei välttämättä ole fiksua tehdä näin isoa muutosta ruokavalioon kesken palavan gradukiireen: muistan, että olin monena päivänä aivan supernälkäinen.

Koska kuukausi sujui niin intensiivisesti tietsikan, muistiinpanovihkojen ja akateemisen kirjallisuuden parissa, ovat kaikki poikkeukset sääntöön jääneet vahvasti mieleeni. Yksi tällaisista oli koko iltapäivän ja illan vienyt kävely East Endistä Tower Bridgelle, ja matkan aikana sekä määränpäässä meitä ihastuttaneet fantastiset maisemat.

Vedin graduprosessin aikana ainakin kolme allnighteria poikaystäväni yliopistolla. Ylläolevat kuvat on otettu yhtenä tällaisista öistä. Aloitimme yleensä illan wasabi-ruoalla, energiajuomalla ja Scrabblen pelaamisella. Mitä pidemmälle yö eteni, sen kovemmaksi kävi kirjoitustahti. Poikaystäväni nukahti ainakin kerran sohvalle mun jatkaessa kirjoittamista aamuseiskaan, hänen väitöskirjansa palautuspäivä kun oli huomattavasti kauempana kuin mun gradun.

Unirytmini oli ymmärrrettävistä syistä ihan mitä sattuu, mutten edes ottanut asiasta mitään stressiä. Kävimme melkein joka ilta pitkillä kävelylenkeillä, tai sitten hengasin puutarhassamme lämmöstä nauttien. Oikeasti, jopa puutarhatyöt tuntuivat tässä vaiheessa kivalta tauolta gradusta. Mun on kuitenkin pakko myöntää, että vaikka 24/7-tyylinen työskentely oli tietysti väsyttävää ja vaativaa, niin oikeasti nautin siitä aivan superpaljon. Oli ihana saada omistautua kuukaudeksi mua kiinnostavalle aiheelle, ja siksi päätin heti elokuun alusta, että otan tästä mahdollisuudesta kaiken irti – ja niin otinkin. :)

Kuukauden statuspäivityksiä:

First week of veggie diet: I’m constantly hungry and, consequently, grumpy. I really hope this gets easier, soon!

Trying to calculate effect sizes for non-parametric data = I’m clueless.

Syyskuun kolmantena päivänä olikin sitten aika palauttaa gradu. En muista palautusta edeltävistä päivistä hirveästi muuta kuin sen, että aloin olla niin väsynyt, etten ihan oikeasti pysynyt hereillä. Viimeistelin kaavioita, väsäsin lähdeluettelon ja tietysti oikoluin graduni ainakin kymmenen kertaa. Olin samalla iloinen ja ylpeä itsestäni, ja samalla salaa vähän harmistunut siitä, että työ piti palauttaa jo nyt – olisin mielelläni jatkanut gradukuplassani vielä vähän pidempään!

Varsinaisena palautuspäivänä lähdin ajoissa yliopistolle printtaamaan ja sitomaan työni. Siitä huolimatta, että olin varannut näihin n. 45 minuuttia vieviin operaatioihin monta tuntia aikaa, pelkäsin koko ajan, etten ehdi ajoissa. Huoli osoittautui onneksi turhaksi, ja vein kaksi kaunista, punakantista opinnäytetyöni leveästi hymyilevälle administraattorille. Tämän jälkeen olisin rehellisesti sanottuna halunnut lähteä kotiin nukkumaan, mutta unirytmistäni huolissaan ollut poikaystäväni ”pakotti mut ensin kanssaan kävelylle, puistoon, sushille ja elokuviin.

Palautuksen jälkeen olin niin väsynyt, että en tehnyt viikkoon mitään muuta kuin hengaillut puistossa, tavannut kavereita ja nukkunut pihalla. Sitten oli aika aktivoitua: lähdin taas käymään Suomessa <3. Kävin ekaa kertaa moneen vuoteen Heurekassa, kirjauduin takaisin stadin yliopistoon, shoppailin, käytiin leffassa katsomassa Rush (yksi vuoden parhaista leffoista!) ja uskaltauduin kahden vuoden tauon jälkeen taas hammaslääkäriin, auts.

Palattuani Lontooseen rupesin hoitamaa opintojen lopettamiseen liittyviä velvollisuuksia: palautin paksun pinon kirjoja yliopiston kirjastoon ja kävin satapäisen yleisön edessä rekrytoimassa uusia opiskelijoita laitoksemme lehden toimituskuntaan. Juhlimme poikaystäväni kanssa vuosipäiväämme – tuntui hassulta ajatella, että olimme olleet yhdessä jo kuuden vuoden ajan. Meidän piti lähteä kotiseutumatkailemaan, mutta päädyimmekin viettämään ihanan päivän Lontoossa hengaillen.

Syyskuun lopulla aloitin työnhaun ja kävin ensimmäisessä haastattelussani. Se meni todella hyvin ja oli yleisesti tosi posiitiivinen kokemus, vaikken saanutkaan paikkaa. Tapasin ystäviä, nautin alkusyksyn auringosta ja varasin matkan ihanaan Moskovaan!

Kuukauden statuspäivityksiä:

flights to Moscow – check!!!

London today, +20 degrees. Oh yes.

*********

Aika gradupainotteista tosiaan, mutta onneksi ehdin myös nauttia kesästä – ja, kuten varmasti tuli selväksi – auringosta. Ensi kerralla vuorossa loppuvuoden kertausta, jeii! :)

]]>

Katsaus vuoteen 2013, 2/4

Sat, 11 Jan 2014 15:00:00 +0000

Jatketaan vielä hetki vuoden 2013 muistojen parissa. Tällä kertaa vuorossa kevät ja alkukesä. Eka osa löytyy täältä.

Huhtikuun alun vietin Suomessa. Sitten tulin muutamaksi päiväksi Lontooseen ennen pikalähtöä Ranskaan – osallistuin Rennesissä kahden viikon mittaiseen rikollisuutta, mielisairautta ja vangitsemiskäytäntöjä käsittelevään seminaariin. Meidän koko yliopistostamme osallitujiksi oli hakemusten perusteella valittu vain viisi ihmistä eri aloilta ja laitoksilta, joten olin tosi ylpeä saadessani olla mukana.

Innostustani ei hälventänyt edes se, että kaikki opiskelivat jakoivat seminaarin ajan pienen pienet hotellihuoneet muiden osallistujien kanssa. Omassa huoneessani oli itseni lisäksi kaksi entuudestaan mulle aivan tuntematonta naista, ja jännitin etukäteen vähän, mitenköhän se sujuisi. Turhaan – tulimme kaikki kolme aivan loistavasti toimeen ja olemme edelleen yhteyksissä. Oli muutenkin tosi hauska saada viettää kaksi viikkoa ranskalaista yliopistoelämää, hengata kampuksella ja käydä paikallisissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa vaikka mun on pakko myöntää, että tämän reissun jälkeen en pitkään aikaan halunnut koskeakaan patonkeihin tai croissanteihin, hahaha.

Tiivis ja mielenkiintoinen ohjelma piti sisällään tavanomaisten luentojen lisäksi myös kenttätyötä ja tutustumiskäyntejä – vierailimme esimerkiksi nuorisovankilassa. Aikaa jäi kuitenkin myös kaupungilla pyörimiselle sekä retkeilylle: pääsin suureksi riemukseni käymään Mt. Saint Michelissä ja Saint Malossa. Retkipäivä oli kaiken kukkuraksi niin aurinkoinen, että sain nauttia kevään lämmöstä minimekossa. Ihana aloitus kesäkauteen!

Seminaarin jälkeen astuin väsyneenä mutta tyytyväisenä junaan, joka kiidätti mut Pariisiin ja siellä odotelleen T:n syliin. Vietimme aivan täydellisen pitkän viikonlopun Seinen rannoilla auringosta nauttien, Musee d’Orsayn impressionistitaidetta ihaillen, ravintoloissa ja kahviloissa hengaillen, katutaidetta bongaillen ja yleisesti Pariisin bulevardeja ja pikkukujia samoillen. Lomailun ohessa kirjoitin väitöskirjasuunnitelmaani, jolle potentiaalinen ohjaaja näytti suureksi riemukseni vihreää valoa.

Huhtikuun lopussa olikin jo ekojen tenttien aika. Niiden lisäksi keskityin tiiviisti valmennustunteihin, esseiden suunnitteluun, väitöskirjahakemukseen ja gradutyöhön. Tenttikausi aiheutti aika kovaa stressiä, mutta onneksi sää suosi Lontoota ja pääsin rentoutumaan pihatöiden ja puistohengailun parissa kauniista auringonpaisteesta nauttien.

Kuukauden statuspäivityksiä:

This morning, we went through some anger management techniques. They came in handy later in the day, when our Belgian lecturer, before starting his performance, which we were promised would be in English, said: ’French is my mother tongue and I will speak French. Unfortunately for our English colleagues. But you can always ask questions in your mother tongue’. FYI, I am not English, English is not my mother tongue, and unfortunately I am not able to ask questions in any of my native languages, because no one else here speaks Finnish, Russian or Estonian – so please don’t make me feel like an evil British imperialist. Anyway, tonight I decided to show my respect for the local culture by going to see a theatre performance – 1,5 hours of pure French. Oui!

After a lovely, sunny day of sightseeing at St. Malo and Mont Saint Michel yesterday, today I got the chance to visit the forensic institute, Centre for sex offenders, autopsy theatre and an adolescent prison. It’s really strange walking through a prison courtyard, just a couple of steps from barred windows, seeing the young boys (aged 13-17!!!!) behind the bars and hearing them talk, shout and bang the windows. For some of us, word ’freedom’ has quite a literal meaning.

Toukokuun ensimmäiset viikot menivät koulutöiden, kokeiden ja esseiden parissa. Huomasin, että ajankäytössäni on vielä paljon parantamisen varaa, sillä jouduin palauttamaan yhden esseen päivän myöhässä, kun en yksinkertaisesti ehtinyt saamaan sitä valmiiksi eräpäivään mennessä. Vaikka tässä vaiheessa en sitä vielä tiennytkään, menivät esseet ja kokeet kuitenkin onneksi tosi hyvin.

Maaliskuun juhlahumun ja suureksi osin Ranskassa vietetyn huhtikuun jälkeen nautin myös ihan tavallisesta lontoolaisesta arjesta: tapasin ystäviä, kävin urheilemassa, heitin talviturkin maauimalassa ja pidin hauskaa illanvietoissa.

Kuukauden puolivälissä lähdin käymään Suomessa. Nautin maailman parhaasta seurasta, ulkoilin, rentouduin, samoilin pitkin stadia, katsoin jokavuotisen perinteen mukaisesti Euroviisut ja tapasin kavereita. Aloitin graduhaastattelut, ja jännityksestä huolimatta ne sujuivat tosi hyvin. Olin Skype-haastattelussa King’s Collegeen ja sain kuulla tulleeni hyväksytyksi arvostettuun väitöskirjaohjelmaan.

Toukokuun lopulla lähdimme poikaystäväni kanssa Belgradiin. Hän oli työreissulla ja minä taas sain maistiaisia siitä, millaista trophy-vaimoilu saattaisi olla ;) No ei kai, vaan oli tosi hauskaa, että pystyin lähtemään mukaan ja tutustumaan minulle ennestään aivan tuntemattomaan kaupunkiin ja maahan. Miehen ahkeroidessa kiertelin kaupunkia yksinäni. Eräänä iltapäivänä tulin kaatosateen yllättämäksi ja kastuin niin pahasti, että puhelimeni sanoi sopimuksensa irti. Toisina päivinä taas iloittiin 30 asteen helteistä.

T:n vapauduttua jatkoimme lomailua yhdessä esimerkiksi illallisilla tämän kollegoiden kanssa. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme tutustumaan lähisseutuihin. Oli aivan huippua, ja Serbian siisteys ja kiinnostavuus sekä paikallisten ihmisten ystävällisyys teki meihin kumpaankin todella suuren vaikutuksen.

Kuukauden statuspäivityksiä:

Why did I not pay attention in math class at school… and why, oh why, did I then decide to use quantitative methods in my dissertation?

Okei. Olen liittänyt tv:n scart-johdolla digiboksiin. Olen liittänyt digiboksin kaapelijohdolla seinään. Olen liittänyt sekä tv:n että digiboksin virtajohdolla seinään. Miksi TV edelleen sanoo ”Ei signaalia”? Nimim. en ole teekkari, mutta haluan katsoa Euroviisut

Kesäkuu alkoi Serbiassa, ja melkein heti Lontooseen palattuamme oli seuraavan reissun vuoro: lähdimme viikonlopuksi mökille engantilaiselle maaseudulle. Tämä pieni, mutta sitäkin ihanampi breikki on jäänyt mieleeni yhtenä koko vuoden kohokohdista: oli ihanaa viettää aikaa metsän keskellä keskittyen ihan vain yhteen asiaan rentoutumiseen.

Kaiken chillailun, porealtaassa polskuttelun (aaaah, mun ensi kämpässä on oltava tällainen!:p) ja leffojen katselun vastapainoksi vuokrasimme pyörät ja vietimme tuntikausia satulassa metsäteitä ja pellon reunaa polkien. Ajoimme läheiseen Winchesteriin asti ja vietimme ihanan illan kaupungin upean katedraalin edustalla ruohikolla makaillen.

Lontoossa suurin osa ajastani meni gradun kvantitatiivista puolta hioessa ja potentiaalisia vastaajia etsiessä. Sen lisäksi tapasin kavereita, kävin leffassa (Great Gatsby rokkasi!) ja nauroin stand up -illoissa. Kävin myös hieronnassa, jonka ihanat ystävät olivat mulle jo maaliskuussa synttärilahjaksi ostaneet – tämänkin voisi ottaa tavaksi. Pääsin myös kokeilemaan jotain ihan uutta, kun tankotanssia ihan kunnolla harrastava ystäväni kutsui minut ja toisen ystävämme luokseen kokeilemaan lajia. Vitsi, miten vaativaa mutta hauskaa!

Kuukauden puolivälissä oli aika lähteä kauan odotetulle matkalle Italiaan. En ollut käynyt siellä kertaakaan oman vaihtoni jälkeen, eli melkein kahteen vuoteen – oli siis jo korkea aika palata takaisin. Lensimme ensin Napoliin, jossa vietimme viikon, ja matkasimme sieltä laivalla toiseksi viikoksi Palermoon.

Mitä tästä unelmien matkasta oikein voisi sanoa? Se täytti ja ylitti kaikki odotuksemme. Saimme nauttia täydellisestä ilmastosta, maailman herkullisimmasta ruoasta, ihanasta arkkitehtuurista, lämpimästä vedestä, kauniista kielestä, ihmisten ystävällisyydestä, puistoista, kaduista, auringonlaskuista… Italia hurmaa mut uudestaan, ihan joka kerta. Tästä huolimatta oli kiva palata kuun lopussa takaisin Lontooseen. Se kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, miten ihanassa kaupungissa oikein asunkaan. :)

Kuukauden statuspäivityksiä:

Mountain biking,wildlife spotting…and now jacuzzi time!!

Nine hours on the bike today England is such a beautiful country!

*********

Vuoden toinen neljännes oli siis hyvin matkapainotteinen ja hyvin ihana :). Ensi kerralla vuorossa heinä-syyskuun muistelua, ja voin jo etukäteen varoittaa, että gradu tulee olemaan aika tärkeässä roolissa. :P

]]>

Katsaus vuoteen 2013, 1/4

Mon, 06 Jan 2014 16:01:00 +0000

Tulen vähän myöhässä näihin juhliin, mutta haluan silti kerrata vielä täällä bloginkin puolella ihanaa vuotta 2013. Pidemmittä puheita, aloitetaan tammi-, helmi- ja maaliskuusta.

Rauhallisesti vietetyn UV:n jälkeen tammikuu alkoi kenttätyöllä: tein ensimmäiset antropologiset tutkimushaastatteluni koskien Lontoossa asuvien kreikkalaisten suhtautumista talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Mua jännitti todella paljon, mutta selviydyin tehtävästä kai ihan kunnialla, sain paljon uutta tietoa ja keräsin tärkeää kokemusta gradua varten. Pian tämän jälkeen olikin aika lähteä vauhdikkaalla opintomatkalle Israeliin. Vietimme kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa ensin puoli viikkoa Tel Avivissa, jossa pääsin muun muassa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä segwaylla ajelua. Retki ei mennyt ihan kunniakkaasti, mutta hauskaa oli silti.

Reissun keskivaiheilla siirryimme – pikaisen aavikolle poikkeamisen jälkeen – Jerusalemiin. Ehdimme kierrellä hienoa ja historiallista kaupunkia ja vierailla esimerkiksi Pyhä Haudan Kirkossa, mikä oli itselleni koko reissun kohokohta. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oli ihana tuijotella upeita maisemia hotellimme ikkunoista tai rentoutua sen hammamissa ja porealtaassa. Talven keskellä pikkuinen kylpyläbreikki tekee niin hyvää!

Matkan varsinainen tarkoitus oli kuitenkin hammamissa istuskelun tai nähtävyyksien ihastelun sijasta journalistisen ammattitaitoni kehittäminen. Tästä syystä vierailimme myös Palestiinan puolella, ja pakko sanoa, ettei Lähi-itää koskevia uutisia ole sen jälkeen pystynyt lukemaan samalla tavalla kuin ennen. Ennen Länsirannalle lähtöä saimme tosi tiukat turvallisuusbriiffaukset ja jouduimme itse asiassa keskeyttämään visiitin – emme onneksi minkään turvallisuusuhan vuoksi, vaan siksi, että maahan satoi lunta, jolla ei alueella ole ihan niin totuttu kuin Pohjolassa.

Paluumatkalla Lontooseen pysähdyin Frankfurtissa. Bestikseni oli viettänyt syksyn 2012 tässä ihastuttavassa saksalaisessa kaupungissa, ja vaikka hän oli jo lähtenyt jatkamaan seikkailujaan muualle, sain majoittua E:n entisen kämppiksen luona. Emme siis J:n kanssa tunteneet toisiamme lainkaan tavatessamme, mutta päädyimme istumaan olkkarin lattialla ja juttelemaan yömyöhään – joidenkin tyyppien kanssa synkkaa heti. Seuraavana päivänä hostini kierrätti mua kaupungilla, ja ihastuin täysin Frankfurtin eurooppalaiseen tunnelmaan.

Matkalta palattuani vietin muutaman päivän kotona ihan yksin uppoutuen reissun aikana rästiin jääneisiin koulutehtäviin, tuliaisherkkujen maisteluun – ja unirytmin epäsäännöllistämiseen. Kiertelin kaunista kotikaupunkiani, ostin juustokakkuja Borough Marketin kojuista, poikkesin mieleen painuneella visiitillä Tate Modernissa, osallistuin opastetuille kiertokäveluille, kävin frendien kanssa laulamassa karaokea ja vietin pubi-iltoja opiskelukavereiden kanssa. Lontooseen satoi taas lunta, ja pakko myöntää että muun kaupungin tavoin minäkin olin asiasta aivan innoissani.

Kaiken kaupunkikulttuurin, koulun ja kaverikivan (apua, toi kuulostaa joltain muulta kuin sen oli tarkoitus) lisäksi talviseen arkeen mahtui kirjakaupassa hengailua, lukemista, sarjojen fiilistelyä ja koti-iltoja poikaystävän seurassa. Join myös innokkasti täydellistä sesonkijuomaa kaakaota - ehkä vähän turhankin innokkaasti. ;) Tässä kuussa varasimme myös T:n kanssa kesälomalennot Italiaan.

Kuukauden statuspäivityksiä:

Today: Palestine, hammam, jacuzzi and Jerusalem. And some essay-writing, of course!

Just conducted my first proper anthropological interviews – now I just need to find the courage to listen to the recordings!

Helmikuun tahti määräytyi aika pitkälti koulun mukaan. Tein myös tietoisen päätöksen nauttia koululla käynnistä nyt, kun se vielä oli lähes jokapäiväistä huvia, enkä edes lähtenyt reissuun väliviikolla. Kuukauden ekana päivänä sain graduaiheeni hyväksyttyä, ja olin todella tyytyväinen ja helpottunut. Yliopistotehtävät ja gradun suunnittelu pitivät mut kiireisenä, ja erilaisia esitelmiä ja projekteja riitti kiitettävässä määrin. Yksi parhaiten mieleen jääneistä koulujutuista oli venäjän tunnille tekemäni alustus feminismistä Venäjällä – uskon, että moni maan ongelmista parantuisi naisten asemaa parentamalla. Kiireen ja kirjastopäivien vastapainoksi kaivoin vesivärit kaapin perältä ja vietin pari rauhallista iltaa sivellin kädessä.

Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä.

Tapasin ystäviä ja kävin ahkerasti leffassa sekä erilaisissa ravintoloissa. Vietin viini-iltoja ja illanistujaisia kavereiden kanssa ja biletin Zebranossa. Kokeilin Early Doors Discoa eli ”yöklubia”, joka avaa ovensa jo alkuillasta ja sulkeutuu puoliltaöin – voisin käydä tällaisissa vaikka joka toinen päivä. Kävin museossa, osallistuin akateemisia haastatteluja käsittelvään seminaariin ja sain kukkia ystävänpäiväksi. Vietin aikaa myös akateemista lehteämme editoiden ja sen julkkareita valmistellen.

Kuukauden statuspäivityksiä:

I finally have my final and APPROVED dissertation topic as well as some questionnaires and good instructions, so I’m ready to start the proper work. SO RELIEVED! Bye-bye dissertation stress!

Reading about gender equality and feminism in Russia… I don’t even know what to say.

Työpainotteisen helmikuun vastapainoksi maaliskuuhun mahtui paljon kivaa. Täytin 25 vuotta ja juhlistin synttäreitäni pinkissä :). Varsinaisena synttäripäivänäni poikaystäväni valmisti mulle herkkuillallisen, johon kuului mm. jälkiruokana tiramisua. Järkkäsin myös synttärijuhlat Lontoo-kavereilleni. Tarjoilin itse koristelemiani (mutten sentään leipomiani, ahahaha) kuppikakkuja ja samaten kotitekoista risottoa. Yllättävää kyllä, kukaan ei paennut paikalta, vaan meillä oli tosi hauska ilta, jota jatkoimme yökerhossa pikkutunneille asti.

Maaliskuussa olivat myös ne lehdenjulkistusjuhlat. Yli sadan hengen bileiden järjestäminen sujui yllättävän hyvin. Meillä oli alan huippuasiantuntijoihin kuuluva puhuja ja balkanilainen bändi sekä paljon ruokatarjoituluja. Kiireisen ja vähän stressaavankin julkkari-illan jälkeen oli ihana mennä tanssimaan stressi pois yliopiston discoon. Tanssia sai myös laitoksemme laivabileissä, joissa saimme juhlia iltapuvuissa Thamesia pitkin seilaten ja aina välillä kaiken bailauksen ja naurun lomassa kauniita maisemia kannelta ihaillen.

Nautin myös vähän arkisemmista sosiaalisista menoista. Eräänä iltana kävimme T:n ja ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand upia ja syömässä hampurilaisia. Kahvittelin ystävien kanssa, osallistuin seminaareihin ja lisäkoulutuksiin ja nautin hyvistä ilmoista puistoissa ja kaupungin kaduilla. Sain ystävältäni synttärilahjaksi liput Singing in the Rain -musikaaliin, jonka kävin katsomassa yhdessä T:n kanssa. Kenttätyöhön kevään ja kesän ajaksi lähtenyt ystäväni järkkäsi meille farewell dinnerin ravintolassa.

Viimeiset luennot menivät aika haikein mielin. Kurssien päätyttyä järjestimme ystävieni ja opettajan kanssa tapas-illan pienessä pubissa Bloomsburyssa. Sieltä siirryimme vielä yhteen pubiin, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme yht’äkkiä drinkeillä hienossa (ja kalliissa) St. Pancras -hotellissa.

Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona.

Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.

Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.

Kuukauden statuspäivityksiä:

On the phone with granny:
’Happy birthday, my dear! Hope you’ve had a nice day. Oh, by the way, I got tired of people bothering me with questions about when will you find a husband,
so I told them you got married.’

Weekend full of friends and fun: boat party on Thursday, my BD celebrations on Friday, stand up comedy yesterday and lunch with some lovely people today. Next up – work, work, work!!!

*********

Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)

]]>

Joulupuu on rakennettu

Tue, 24 Dec 2013 06:14:00 +0000

Huomenta! Suomessa Joulua vietetään yleisesti tänään, Briteissä vasta varsinaisena Joulupäivänä. Meidän olisi tarkoitus juhlia asuinmaamme perinteiden mukaisesti, mutta pakko sanoa, että kauniin kuusemme alle kootut lahjapaketit alkavat pikkuhiljaa jo houkutella, hihi. ;) Tänään on kuitenkin vielä paljon tehtävää kaupassa käynnistä ruoanlaittoon ja suursiivoukseen. Totta puhuen mä haluaisin jopa lähteä kaupungille katsomaan, onnistuisinko löytämään vielä jotain kivaa lahjapaperiin käärittäväksi. Katsotaan, mitä kaikkea ehditään. :) Kuusen ainakin koristelimme jo viime viikolla, ja se on tuonut meille paljon iloa ja joulumieltä heti siitä lähtien (tai oikeastaan jo ennen koristeluaan – tämä puu on jo itsessään niin kaunis). Joulu on todellakin jo ovella!!!!

ILOISTA JOULUA!!!

]]>

Instagram Travel Thursday: Lontoon monta luonnetta

Thu, 28 Nov 2013 14:28:00 +0000

NELJÄ ERI LONTOOTA.

Mitä pidempään täällä asun, sen paremmin ymmärrän, ettei Lontoo oikeastaan ole yksi iso kaupunki, vaan kokoelma pienempiä keskuksia, jotka yhdessä muodostavat tämän ihanan metropolin. Koska Brittien pääkaupungista löytyy niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa, on suosikkialueiden valitseminen melkein mahdotonta. Tänään esittelen neljä erilaista, mutta yhtä kiinnostavaa lontoolaista paikkaa ja hetkeä..

1. Värikkäitä taloja Notting Hillissä

Tämä on hauska Lontoo. Tänne tulen elokuviin, tai karnevaleille, tai markkinoille, tai ihan vain syömään popcornia ja juomaan kuplateetä. Vilkkaita katuja kulkiessani en voi olla miettimättä, millä värillä maalaisin ulkoseinäni, jos minulla olisi oma talo täältä.

2. Iltahämärä Tower Bridgella

Tämä Lontoo yllättää joka kerta: asunko oikeasti vain lyhyen matkan päässä näistä elokuvissa, kirjojen kansissa ja turistioppaissa kuvatuista maisemista? Vanhoja tehtaita ja vastavalmistunutta Shardia katsellessani muistan myös, että Lontoo on sekoitus uutta ja vanhaa, historiaa ja nykypäivää, ylellisyyttä ja karheutta.

3. Kuuma syyspäivä British Museumilla

Tämä Lontoo on sivistynyt ja kansainvälinen, ja samalla ihanan tuttu ja kotoisa. Tänne voin poiketa milloin vain, vaikka ohimennen ruokatunnillani. Penkillä istuessani katselen ohi kiiruhtavia ihmisiä ja mietin, onko joku heistä kenties tunnettu arkeologi, menossa ratkaisemaan museon suuriin saleihin edelleen kätkeytyviä salaisuuksia.

4. Sumuinen talviaamu Regent’s Canalilla

Tämä Lontoo on karhean kaunis. Kanaalia pitkin kävellessään saattaa yht’äkkiä huomata siirtyneensä kalliilta asuinalueelta köyhälle ja samalla ymmärtää, että vaikka Lontoo on täynnä mahdollisuuksia, ne eivät jakaudu tasaisesti kaikille.

**************************************

Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.

]]>

Snapshots from Palermo

Tue, 19 Nov 2013 19:10:00 +0000

KYMMENEN IHANAA ASIAA PALERMOSSA.

Tein tällaisen listauksen myös Napolista, ja Sisilian pääkaupunki ansaitsee ehdottomasti omansa. Palermossa vietimme muutaman päivä kokonaisuudessaan biitsillä, eli snapshotteja on sen takia vähän vähemmän, mutta postauksia tästä kauniista ja eksoottisesta paikasta on ehdottomasti vielä tulossa. Alkupalaksi minun listani Palermon kymmenestä helmestä.

Rannat, ja ihanan lämmin, kirkas meri.
Upea katedraali ja sen edustalla avautuva puutarha, jonka varjossa voi levähtää kirjaa lukien.
Paninit ja muu katuruoka.
Puutarhat.
Cappella Palatina.
Pitkät iltakävelyt pitkin kaupungin hämyisiä kujia.
Gelato. Okei, tää kuuluu kyllä listalle missä päin Italiaa tahansa.
Järjestäytynyttä rikollisuutta vastustavan addiopizzo-liikkeen rohkeus ja solidaarisuus.
Suuret, sokkeloiset torit, joilta löytää niin meren antimia kuin toinen toistaan herkullisempia hedelmiäkin.
Kulttuurien ja arkkitehtuurityylien sekoittuminen katukuvassa.

Ps. jouduin poistamaan aamuisen postauksen, mutta suurkiitos kommenteista niille, jotka ehtivät niitä jättää. Julkaisen jutun varmasti uudestaan jossain vaiheessa, kun oikeuskäsittely on ohitse. Tähän iltaan Italiassa napsittujen kuvien katselu oli kyllä juuri sellaista terapiaa, jota tarvitsinkin. :)

]]>