Viime viikonloppuna Lontoossa järkättiin Bloomsbury Festival, ilmaiset kaupunkifestarit, jotka toivat Russel Squaren ympäristöön kaikenlaisia mielenkiintoista tapahtumia: konsertteja, kiertokävelyitä, näyttelyitä ja runoiltoja. Kävin itse paikalla sunnuntaina, ja tunnelma aukiolla oli syksyisen juhlava. Tykkäsin erityisesti tästä lampuin koristellusta lehtikäytävästä, joka oli mielestäni kuin suoraan vanhan ajan Pariisista. :)

Käyntini ensisijaisena tarkoituksena oli päästä kuulemaan kuoroa, joka oli herättänyt mielenkiintoni taustaltaan löytyvän tarinan vuoksi. The Choir With No Name järjestää kuoroja kodittomille tai joskus kodittomuudesta kärsineille sekö muille yhteiskunnan laidoille joutuneille näiden ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai kansallisuuteen katsomatta (ja noiden juttujen mainitseminen on paikallaan siksi, että täällä toimii paljon järjestöjä, jotka on tarkoitettu juuri tietyille ryhmille, esimerkiksi tietyn ikäisille tai tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluville). Kuoron kotisivuilta voi lukea lisää sen toiminnasta ja myös sen jäsenten tarinoista, joista osa on aika rankkoja. 

Kodittomuus on täällä Lontoossa todella iso ongelma, ja viimeksi tiistaina metrossa yksi mies pyysi kanssamatkustajien huomion, kertoi, ettei ole päässyt peseytymään kolmeen päivään vaikka on kastunut siinä ajassa monta kertaa litimäräksi, ja pyysi lahjoituksia saadakseen kasaan tarpeeksi rahaa hotellihuonetta varten, tai jotain ruokaa tai juomaa, jos jollain olisi ollut ylimääräistä. Mulla ei ollut mukana käteistä eikä mitään syötävääkään, ja rupesin melkein itkemään siinä metrovaunussa, niin syyllinen olo tuli siitä, ettei voinut auttaa apua tarvitsevaa ihmistä. Viime talvena taas yksi koditon, jolle annoimme rahaa, kertoi meille tarinansa ja ohjeisti, ettemme ikinä rupeaisi käyttämään paljon alkoholia, sillä se oli tuhonnut hänen elämänsä. Ihan turistinakin voi Lontoossa nähdä katusyvennyksissä ihmisiä ”sleeping rough” eli nukkumassa ilman kattoa pään päällä. Kaiken tämän tietäen tuntui upealta kuunnelta kuoron ehkä epätäydellistä, mutta sitäkin koskettavampaa laulua, ja kun se päätti esityksensä Whitney Houstonin I wanna Dance With Somebodyyn, yksi jos toinenkin yleisössä ollut taisi pyyhkiä silmäkulmiaan. 

Oliko joku muu käymässä Bloomsburyn festareilla? Tai kuullut tästä kuorosta aiemminkin? Yllä mainitulta nettisivuilta löytyy myös biisinäytteitä sekä infoja tulevista konserteista, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata, jos projektin tukeminen kiinnostaa!