Lissabon. On kulunut jo kuukausi siitä, kun kuljin pitkin sen kauniita katuja, ja nyt uskallan jo sanoa, että Portugalin pääkaupunki onnistui todella tekemään muhun suuren vaikutuksen.
Miksi? Mikä tekee juuri Lissabonista niin erityisen, etten saa sitä mielestäni? Miksi haluan palata sinne, kun tiedän, että maapallo on täynnä toinen toistaan kauniimpia paikkoja?
En osaa vastata itse asettamiini kysymyksiin, tai selittää Lissabonin taikaa sanoiksi. Ehkä se on juuri sopiva yhdistelmä kauneutta ja karuutta. Ehkä se on tarpeeksi eksoottinen tuntuakseen jännittävältä, mutta tarpeeksi eurooppalainen tuntuakseen tutulta. Ehkä se on tarpeeksi iso ja vilkas pitääkseen matkailijan mielenkiinnon yllä, mutta tarpeeksi pieni ja rauhallinen sopiakseen jalan valloitettavaksi.
Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin jostain muusta, tunnelmasta ja henkilokohtaisista mieltymyksistä. Kauniita siiltoja, hämyisiä kujia, kulman takaa paljastuvia pieniä aukioita… Lissabon tarjosi kaikkea sitä, mitä kaupungeissa rakastan.
Värikkäitä taloja unohtamatta. Onhan omistajien nyt pakko olla aika kivoja, jos he maalaavat ulkoseinänsä pääsiäistipunkeltaisiksi tai hattaranpinkiksi.. :)
Tai istuttavat ikkunalaudalle kukkia… mutta niin fiiliksissä kun sitä itse turistina tällaisista pienistä yksityiskohdista on, ja niin mielellään kuin sitä matkabloggaajana omistaisikin kaikki postaukset niiden jakamiselle, tiedän, että reissua suunnitellessa haluan lukea myos niistä isoista linjoista: mitä kohteessa voi tehdä? Mitä siellä on pakko tsekata? Millaista paikallinen keittio on? Kuinka ison budjetin lomalle tarvitsee?
Jos haluaa saada vähän paremman yleiskuvan Lissabonista, kannattaa kavuta mäelle. Kaupunki ei ole turhaan saanut lempinimeä cidade das sete colinas, seitsemän kukkulan kaupunki. Niiltä loytyy useampi mirador eli näköalapaikka, joilta avautuvat huikeat maisemat tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin.
Ratikan kyytiin kiipeäminen on toinen hyvä tapa tututua Portugalin pääkaupunkiin. Epävirallisena turistiratikkanakin tunnettu reitti 28 kiertää tärkeimmät turistinähtävyydet. Emme tämän matkan aikana ehtineet raitiovaunuajelulle – vielä yksi juttu jonka haluan tehdä jos KUN palaan Lissaboniin!
Ruoka on Lissabonissa paitsi superherkkullista, myos superedullista, ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita on ihan joka kulmassa. Pakko tosin myontää, että itse ihastuimme heti ekana päivänä bongaamaamme tavernaan niin totaalisesti, että emme edes testanneet muita paikkoja. Nam!
Itselleni yksi muutenkin mahtavan reissun ehdottomia kohokohtia oli ”eksyminen” vanhaan kaupunkiin. Vaeltelin päämäärättomasti toinen toistaan suloisemmilla mukulakivikaduilla, poikkesin aina välillä johonkin kaupungin lukuisista kauniista kirkoista, ihastelin vapaana kulkevia koiria ja muistelin joskus kauan sitten kuulemaani teoriaa, joiden mukaan ihmiset viihtyvät parhaiten juuri tiiviisti rakennetuissa, keskiaikaisissa kaupungeissa.
Jos teoria pitää paikkansa, ei ole ihme että minä ja oikeastaan kaikki paikan päällä vierailleet kaverini ovat ihastuneet Lissaboniin. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on todella kompakti kaupunki, jossa kaikkialle voi kävellä. Me vieläpä majoituimme aivan ydinkeskustassa, Rossion torin kupeessa. Ihan asunntomme vieressä sijaitsi monta mielenkiintoista vierailukohdetta, muiden muassa yksi kaupungin kuuluisimmista maamerkeistä, Elevador de Santa Justa. Nimensä mukaisesti rakennelma tosiaan toimii hissinä ja vie matkalaiset kauniille ylätasanteelle ihailemaan alle avautuvia maisemia. Mulle tuli tästä heti ekaksi mieleen Tour de Eiffel, ja vähän myöhemmin luin paikallisesta turistioppaasta, että elevadoria pidetäänkin Lissabonin omana Eiffel-tornina! :)
IHANA PAIKKA, eikö?
Mikä teille on matkustaessa se juttu, joka erottaa jyvät akanoista tai kertakäyntikohteet sellaisista, jonne tekee aina mieli palata? Onko lukijoiden joukossa muita Lissaboniin hullaantuneita?
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Voin yrittää kuvailla sitä sanoin, tai koittaa vangita sen valokuviin. Mutta kyllähän kaikki tietävät: ei se kuitenkaan ihan onnistu. Tämän postauksen kuvat tuovat näytöille ehkä pienen osan Lissabonin charmista, mutta eivät lähellekään sen täyttä loistoa. Ja vaikka valitsisin liudan adjektiiveja – ihana, värikäs, omalaatuinen, historiallinen, hauska, taianomainen, kansainvälinen, avoin, lämmin – jotka jokainen kuvaavat kaupunkia täydellisesti, eivät nekään pysty selittämään sitä fiilistä, joka mulla oli Lissabonin katuja kulkiessani. Kaupunki sai mut hymyilemään leveästi ja tuntui yksinkertaisesti erityiseltä.
.
Vietin kaupungissa vain kolme päivää – kaksi yötä – ja haluan ehdottomasti palata sinne pidemmäksi aikaa. Vaikka kuukaudeksi. Katsottavaa ja tehtävää varmasti riittäisi. Lissabon on täynnä historian lehtien havinaa, pitkiä bulevardeja, kaunista kaupunkimaisemaa ja edullisia, mutta ah-niin-herkullisia ruokapaikkoja. Mutta ennen kaikkea: millaisia ihmisiä! Okei, mulla on ehkä omat syyni siihen, että haluan tykätä portugalilaisista, mutta jopa ilman mitään positiivisia ennakkoluuloja: wou. Ihmiset ovat ystävällisiä, seurallisia, aurinkoisia, mutta rauhallisella tavalla. En valitettavasti puhu ollenkaan portugalia bom diaa ja obrigadaa lukuun ottamatta (se on kyllä listalla, niin kaunis kieli!), mutta kaikki puhuivat mielellään englantia tai italiaa.
Kaikessa lyhykäisyydessään: Jotkut matkakohteet vaativat aikaa. Toisiin rakastuu heti. Ihana Lissabon kuuluu ehdottomasti jälkimmaiseen kategoriaan.
Oletko itse vieraillut Portugalissa? Kuinka nopeasti huomaat, onko ennalta tuntematon matkakohde mieleesi vai ei?
**************************************