Olenkohan mä vähän hidas bloggaaja? Kun valitsen kuvia tätä vuosikoostetta varten, jään selaamaan niitä ja hups, postauksen kirjoittaminen pääsikin unohtumaan. Koitan kuitenkin saada sarjan valmiiksi vielä tammikuun puolella. :) Eka osa löytyy täältä ja toka täältä.
Heinäkuu sujui oikein lämpimissä merkeissä. Olin saanut graduni kvantitatiivisen aineiston kerättyä, ja nyt oli aika siirtyä tilastollisen analyysin pariin. Istuin tunnin jos toisenkin pihallamme auringossa herkkuja napostellen ja paksua SPSS-ohjekirjaa lukien. Opiskelun lomassa leikin uudella puhelimellani, ihanalla pinkillä Nokiallani, josta olen edelleen aivan fiiliksissä <3 :).
Kun oli aika siirtyä lukemisesta kirjoittamiseen, kannoin tietokoneen pihalle. Paras tapa pitää työmotivaatio korkealla! Tässä vaiheessa työtahtini oli kuitenkin vielä aika normaali, ja kävin melkein joka päivä joko T:n tai ystävien kanssa puistoissa ottamassa aurinkoa, ihailemassa kukkaloistoa, pelaamassa palloa tai valtaamassa leikkikenttiä. Rekisteröidyin British Libraryn jäseneksi, vaeltelin pitkin kesäistä Lontoota ja kävin leffassa katsomassa Bling Ringin.
Eräänä aurinkoisena päivänä saimme ex tempore idean lähteä retkelle St. Albansiin. Kiersimme pikkukapungin tärkeimmät nähtävyydet, ostimme ison boksin jäätelöitä ja asetuimme puistoon nauttimaan ilta-auringosta. Heinäkuun aikaavievin aktiviteetti tuntuikin sekä kuvien että päiväkirjamerkintöjeni perusteella olevan auringosta nauttiminen, hihi.
Kuun puolivälissä lähdimme kolmeksi viikoksi Suomeen. Oli ihanaa viettää pk-seudulla vaihteeksi pidempi aika: sen lisäksi, että sain kerättyä lopun gradua varten tarvitsemani haastattelumatskun, ehdin myös nauttia kesäisestä suomalaisesta arjesta. Siihen kuului rakkaiden seurasta nauttimista <3, Tuomiokirkon portailla istumista, kaverien tapaamisia Espalla, Itämeressä uimista, grillailua, saunomista, brunssaamista ulkoilmassa, leffassa käymistä (katsottin Lone Ranger, Pilvikartasto ja Now You See Me, kaikki kolme aivan huippuja!) ja varmaan useamman kilon verran Makuuni-karkkeja, haha.
Teimme retken Hankoon. Kiipeilimme kallioilla, kävelimme pitkin rantoja (joskin vesi oli sen verran viileää, ettei uimaan tehnyt edes mieli!) ja söimme saaristolaispöydässä, slurps. Matkalla takaisin stadiin pysähdyimme keskellä mustikkametsää, söimme marjoja ja ihailimme paikasta kumpuavaa kylmää lähdettä. Kyllä Suomi on kesällä kaunis!
Ohjelmaan kuului tietysti myös illallista ystäväporukassa, kotibileitä ja tyttöjen iltoja. Taisin käydä klubilla vain kerran (yaiks!) ja silloin huomasin, etten ehkä enää tunne Helsinkiä ihan niin hyvin kuin aiemmin – lähdimme ystäväni kanssa Tigeriin, jossa en ollut aiemmin käynyt, mutta saavuimme paikalle niin aikaisin, että koko klubi oli tyhjä. Meillä oli joka tapauksessa hauskaa.
Tein paljon kävelyretkiä rantaa pitkin ja yhdellä niistä löysin kaupungin ylläpitämän laiturin. Palasin sinne useamman kerran ottamaan aurinkoa, ja paikalla ei ikinä ollut ketään muuta, eli sain yksityislaiturin ihan omaan käyttöön. Hengasin tietysti paljon koiramme kanssa, ja yksi lempparileikeistämme oli lähteä pimeän tultua metsään leikkimään piilosta.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Decided I absolutely need to fix my computer before I can continue writing my dissertation. The funny thing is that it has been broken since last April, and only now do I suddenly find the time to do something about it. What a coincidence :P
To swim or not to swim? That is the question.
Elokuussa jouduin vastahakoisesti lähtemään Suomesta aivan ihanan ja rentouttavan loman jälkeen. Lentokoneen laskeutuessa Lontooseen saimme nauttia fantastisista näkymistä. Kotiin päästyäni oli kuitenkin aika tarttua ihan kunnolla toimeen, ja koko kuukauden voisikin tiivistää kahteen sanaan: kirjoitin gradua.
Elokuussa tein myös ison periaatteellisen päätöksen: taas yhden eläinten julmaa kohtelua käsitelleen videon jälkeen päätin, ettei mulla enää riitä tekosyitä olla ryhtymättä kasvissyöjäksi. T lähti tietysti mukaan projektiin. Tapasimme kasvissyöjäystäviämme intialaisessa vegeravintolassa ja saimme paljon hyviä vinkkejä urakan helpottamiseksi. Jälkiviisaana sanoisin kuitenkin, ettei välttämättä ole fiksua tehdä näin isoa muutosta ruokavalioon kesken palavan gradukiireen: muistan, että olin monena päivänä aivan supernälkäinen.
Koska kuukausi sujui niin intensiivisesti tietsikan, muistiinpanovihkojen ja akateemisen kirjallisuuden parissa, ovat kaikki poikkeukset sääntöön jääneet vahvasti mieleeni. Yksi tällaisista oli koko iltapäivän ja illan vienyt kävely East Endistä Tower Bridgelle, ja matkan aikana sekä määränpäässä meitä ihastuttaneet fantastiset maisemat.
Vedin graduprosessin aikana ainakin kolme allnighteria poikaystäväni yliopistolla. Ylläolevat kuvat on otettu yhtenä tällaisista öistä. Aloitimme yleensä illan wasabi-ruoalla, energiajuomalla ja Scrabblen pelaamisella. Mitä pidemmälle yö eteni, sen kovemmaksi kävi kirjoitustahti. Poikaystäväni nukahti ainakin kerran sohvalle mun jatkaessa kirjoittamista aamuseiskaan, hänen väitöskirjansa palautuspäivä kun oli huomattavasti kauempana kuin mun gradun.
Unirytmini oli ymmärrrettävistä syistä ihan mitä sattuu, mutten edes ottanut asiasta mitään stressiä. Kävimme melkein joka ilta pitkillä kävelylenkeillä, tai sitten hengasin puutarhassamme lämmöstä nauttien. Oikeasti, jopa puutarhatyöt tuntuivat tässä vaiheessa kivalta tauolta gradusta. Mun on kuitenkin pakko myöntää, että vaikka 24/7-tyylinen työskentely oli tietysti väsyttävää ja vaativaa, niin oikeasti nautin siitä aivan superpaljon. Oli ihana saada omistautua kuukaudeksi mua kiinnostavalle aiheelle, ja siksi päätin heti elokuun alusta, että otan tästä mahdollisuudesta kaiken irti – ja niin otinkin. :)
Kuukauden statuspäivityksiä:
First week of veggie diet: I’m constantly hungry and, consequently, grumpy. I really hope this gets easier, soon!
Trying to calculate effect sizes for non-parametric data = I’m clueless.
Syyskuun kolmantena päivänä olikin sitten aika palauttaa gradu. En muista palautusta edeltävistä päivistä hirveästi muuta kuin sen, että aloin olla niin väsynyt, etten ihan oikeasti pysynyt hereillä. Viimeistelin kaavioita, väsäsin lähdeluettelon ja tietysti oikoluin graduni ainakin kymmenen kertaa. Olin samalla iloinen ja ylpeä itsestäni, ja samalla salaa vähän harmistunut siitä, että työ piti palauttaa jo nyt – olisin mielelläni jatkanut gradukuplassani vielä vähän pidempään!
Varsinaisena palautuspäivänä lähdin ajoissa yliopistolle printtaamaan ja sitomaan työni. Siitä huolimatta, että olin varannut näihin n. 45 minuuttia vieviin operaatioihin monta tuntia aikaa, pelkäsin koko ajan, etten ehdi ajoissa. Huoli osoittautui onneksi turhaksi, ja vein kaksi kaunista, punakantista opinnäytetyöni leveästi hymyilevälle administraattorille. Tämän jälkeen olisin rehellisesti sanottuna halunnut lähteä kotiin nukkumaan, mutta unirytmistäni huolissaan ollut poikaystäväni ”pakotti mut ensin kanssaan kävelylle, puistoon, sushille ja elokuviin.
Palautuksen jälkeen olin niin väsynyt, että en tehnyt viikkoon mitään muuta kuin hengaillut puistossa, tavannut kavereita ja nukkunut pihalla. Sitten oli aika aktivoitua: lähdin taas käymään Suomessa <3. Kävin ekaa kertaa moneen vuoteen Heurekassa, kirjauduin takaisin stadin yliopistoon, shoppailin, käytiin leffassa katsomassa Rush (yksi vuoden parhaista leffoista!) ja uskaltauduin kahden vuoden tauon jälkeen taas hammaslääkäriin, auts.
Palattuani Lontooseen rupesin hoitamaa opintojen lopettamiseen liittyviä velvollisuuksia: palautin paksun pinon kirjoja yliopiston kirjastoon ja kävin satapäisen yleisön edessä rekrytoimassa uusia opiskelijoita laitoksemme lehden toimituskuntaan. Juhlimme poikaystäväni kanssa vuosipäiväämme – tuntui hassulta ajatella, että olimme olleet yhdessä jo kuuden vuoden ajan. Meidän piti lähteä kotiseutumatkailemaan, mutta päädyimmekin viettämään ihanan päivän Lontoossa hengaillen.
Syyskuun lopulla aloitin työnhaun ja kävin ensimmäisessä haastattelussani. Se meni todella hyvin ja oli yleisesti tosi posiitiivinen kokemus, vaikken saanutkaan paikkaa. Tapasin ystäviä, nautin alkusyksyn auringosta ja varasin matkan ihanaan Moskovaan!
Kuukauden statuspäivityksiä:
flights to Moscow – check!!!
London today, +20 degrees. Oh yes.
*********
Aika gradupainotteista tosiaan, mutta onneksi ehdin myös nauttia kesästä – ja, kuten varmasti tuli selväksi – auringosta. Ensi kerralla vuorossa loppuvuoden kertausta, jeii! :)
]]>Tulen vähän myöhässä näihin juhliin, mutta haluan silti kerrata vielä täällä bloginkin puolella ihanaa vuotta 2013. Pidemmittä puheita, aloitetaan tammi-, helmi- ja maaliskuusta.
Rauhallisesti vietetyn UV:n jälkeen tammikuu alkoi kenttätyöllä: tein ensimmäiset antropologiset tutkimushaastatteluni koskien Lontoossa asuvien kreikkalaisten suhtautumista talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Mua jännitti todella paljon, mutta selviydyin tehtävästä kai ihan kunnialla, sain paljon uutta tietoa ja keräsin tärkeää kokemusta gradua varten. Pian tämän jälkeen olikin aika lähteä vauhdikkaalla opintomatkalle Israeliin. Vietimme kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa ensin puoli viikkoa Tel Avivissa, jossa pääsin muun muassa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä segwaylla ajelua. Retki ei mennyt ihan kunniakkaasti, mutta hauskaa oli silti.
Reissun keskivaiheilla siirryimme – pikaisen aavikolle poikkeamisen jälkeen – Jerusalemiin. Ehdimme kierrellä hienoa ja historiallista kaupunkia ja vierailla esimerkiksi Pyhä Haudan Kirkossa, mikä oli itselleni koko reissun kohokohta. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oli ihana tuijotella upeita maisemia hotellimme ikkunoista tai rentoutua sen hammamissa ja porealtaassa. Talven keskellä pikkuinen kylpyläbreikki tekee niin hyvää!
Matkan varsinainen tarkoitus oli kuitenkin hammamissa istuskelun tai nähtävyyksien ihastelun sijasta journalistisen ammattitaitoni kehittäminen. Tästä syystä vierailimme myös Palestiinan puolella, ja pakko sanoa, ettei Lähi-itää koskevia uutisia ole sen jälkeen pystynyt lukemaan samalla tavalla kuin ennen. Ennen Länsirannalle lähtöä saimme tosi tiukat turvallisuusbriiffaukset ja jouduimme itse asiassa keskeyttämään visiitin – emme onneksi minkään turvallisuusuhan vuoksi, vaan siksi, että maahan satoi lunta, jolla ei alueella ole ihan niin totuttu kuin Pohjolassa.
Paluumatkalla Lontooseen pysähdyin Frankfurtissa. Bestikseni oli viettänyt syksyn 2012 tässä ihastuttavassa saksalaisessa kaupungissa, ja vaikka hän oli jo lähtenyt jatkamaan seikkailujaan muualle, sain majoittua E:n entisen kämppiksen luona. Emme siis J:n kanssa tunteneet toisiamme lainkaan tavatessamme, mutta päädyimme istumaan olkkarin lattialla ja juttelemaan yömyöhään – joidenkin tyyppien kanssa synkkaa heti. Seuraavana päivänä hostini kierrätti mua kaupungilla, ja ihastuin täysin Frankfurtin eurooppalaiseen tunnelmaan.
Matkalta palattuani vietin muutaman päivän kotona ihan yksin uppoutuen reissun aikana rästiin jääneisiin koulutehtäviin, tuliaisherkkujen maisteluun – ja unirytmin epäsäännöllistämiseen. Kiertelin kaunista kotikaupunkiani, ostin juustokakkuja Borough Marketin kojuista, poikkesin mieleen painuneella visiitillä Tate Modernissa, osallistuin opastetuille kiertokäveluille, kävin frendien kanssa laulamassa karaokea ja vietin pubi-iltoja opiskelukavereiden kanssa. Lontooseen satoi taas lunta, ja pakko myöntää että muun kaupungin tavoin minäkin olin asiasta aivan innoissani.
Kaiken kaupunkikulttuurin, koulun ja kaverikivan (apua, toi kuulostaa joltain muulta kuin sen oli tarkoitus) lisäksi talviseen arkeen mahtui kirjakaupassa hengailua, lukemista, sarjojen fiilistelyä ja koti-iltoja poikaystävän seurassa. Join myös innokkasti täydellistä sesonkijuomaa kaakaota - ehkä vähän turhankin innokkaasti. ;) Tässä kuussa varasimme myös T:n kanssa kesälomalennot Italiaan.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Today: Palestine, hammam, jacuzzi and Jerusalem. And some essay-writing, of course!
Just conducted my first proper anthropological interviews – now I just need to find the courage to listen to the recordings!
Helmikuun tahti määräytyi aika pitkälti koulun mukaan. Tein myös tietoisen päätöksen nauttia koululla käynnistä nyt, kun se vielä oli lähes jokapäiväistä huvia, enkä edes lähtenyt reissuun väliviikolla. Kuukauden ekana päivänä sain graduaiheeni hyväksyttyä, ja olin todella tyytyväinen ja helpottunut. Yliopistotehtävät ja gradun suunnittelu pitivät mut kiireisenä, ja erilaisia esitelmiä ja projekteja riitti kiitettävässä määrin. Yksi parhaiten mieleen jääneistä koulujutuista oli venäjän tunnille tekemäni alustus feminismistä Venäjällä – uskon, että moni maan ongelmista parantuisi naisten asemaa parentamalla. Kiireen ja kirjastopäivien vastapainoksi kaivoin vesivärit kaapin perältä ja vietin pari rauhallista iltaa sivellin kädessä.
Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä.
Tapasin ystäviä ja kävin ahkerasti leffassa sekä erilaisissa ravintoloissa. Vietin viini-iltoja ja illanistujaisia kavereiden kanssa ja biletin Zebranossa. Kokeilin Early Doors Discoa eli ”yöklubia”, joka avaa ovensa jo alkuillasta ja sulkeutuu puoliltaöin – voisin käydä tällaisissa vaikka joka toinen päivä. Kävin museossa, osallistuin akateemisia haastatteluja käsittelvään seminaariin ja sain kukkia ystävänpäiväksi. Vietin aikaa myös akateemista lehteämme editoiden ja sen julkkareita valmistellen.
Kuukauden statuspäivityksiä:
I finally have my final and APPROVED dissertation topic as well as some questionnaires and good instructions, so I’m ready to start the proper work. SO RELIEVED! Bye-bye dissertation stress!
Reading about gender equality and feminism in Russia… I don’t even know what to say.
Työpainotteisen helmikuun vastapainoksi maaliskuuhun mahtui paljon kivaa. Täytin 25 vuotta ja juhlistin synttäreitäni pinkissä :). Varsinaisena synttäripäivänäni poikaystäväni valmisti mulle herkkuillallisen, johon kuului mm. jälkiruokana tiramisua. Järkkäsin myös synttärijuhlat Lontoo-kavereilleni. Tarjoilin itse koristelemiani (mutten sentään leipomiani, ahahaha) kuppikakkuja ja samaten kotitekoista risottoa. Yllättävää kyllä, kukaan ei paennut paikalta, vaan meillä oli tosi hauska ilta, jota jatkoimme yökerhossa pikkutunneille asti.
Maaliskuussa olivat myös ne lehdenjulkistusjuhlat. Yli sadan hengen bileiden järjestäminen sujui yllättävän hyvin. Meillä oli alan huippuasiantuntijoihin kuuluva puhuja ja balkanilainen bändi sekä paljon ruokatarjoituluja. Kiireisen ja vähän stressaavankin julkkari-illan jälkeen oli ihana mennä tanssimaan stressi pois yliopiston discoon. Tanssia sai myös laitoksemme laivabileissä, joissa saimme juhlia iltapuvuissa Thamesia pitkin seilaten ja aina välillä kaiken bailauksen ja naurun lomassa kauniita maisemia kannelta ihaillen.
Nautin myös vähän arkisemmista sosiaalisista menoista. Eräänä iltana kävimme T:n ja ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand upia ja syömässä hampurilaisia. Kahvittelin ystävien kanssa, osallistuin seminaareihin ja lisäkoulutuksiin ja nautin hyvistä ilmoista puistoissa ja kaupungin kaduilla. Sain ystävältäni synttärilahjaksi liput Singing in the Rain -musikaaliin, jonka kävin katsomassa yhdessä T:n kanssa. Kenttätyöhön kevään ja kesän ajaksi lähtenyt ystäväni järkkäsi meille farewell dinnerin ravintolassa.
Viimeiset luennot menivät aika haikein mielin. Kurssien päätyttyä järjestimme ystävieni ja opettajan kanssa tapas-illan pienessä pubissa Bloomsburyssa. Sieltä siirryimme vielä yhteen pubiin, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme yht’äkkiä drinkeillä hienossa (ja kalliissa) St. Pancras -hotellissa.
Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona.
Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.
Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.
Kuukauden statuspäivityksiä:
On the phone with granny:
’Happy birthday, my dear! Hope you’ve had a nice day. Oh, by the way, I got tired of people bothering me with questions about when will you find a husband,
so I told them you got married.’
Weekend full of friends and fun: boat party on Thursday, my BD celebrations on Friday, stand up comedy yesterday and lunch with some lovely people today. Next up – work, work, work!!!
*********
Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)
]]>Huomenta! Suomessa Joulua vietetään yleisesti tänään, Briteissä vasta varsinaisena Joulupäivänä. Meidän olisi tarkoitus juhlia asuinmaamme perinteiden mukaisesti, mutta pakko sanoa, että kauniin kuusemme alle kootut lahjapaketit alkavat pikkuhiljaa jo houkutella, hihi. ;) Tänään on kuitenkin vielä paljon tehtävää kaupassa käynnistä ruoanlaittoon ja suursiivoukseen. Totta puhuen mä haluaisin jopa lähteä kaupungille katsomaan, onnistuisinko löytämään vielä jotain kivaa lahjapaperiin käärittäväksi. Katsotaan, mitä kaikkea ehditään. :) Kuusen ainakin koristelimme jo viime viikolla, ja se on tuonut meille paljon iloa ja joulumieltä heti siitä lähtien (tai oikeastaan jo ennen koristeluaan – tämä puu on jo itsessään niin kaunis). Joulu on todellakin jo ovella!!!!
ILOISTA JOULUA!!!
]]>
Tarvitset:
- tähti- ja lumihiutaletarroja
- ikkunoita
ja ei kun koristelemaan!
Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että liimaat tarrat ikkunoihin, hihi. Ei voi paljon hauskemmaksi – ja helpommaksi – koristelu mennä. Ostin omat kimallekoristeeni jostain pienestä paperikaupasta, kerralla kolme arkkia, jossa on kaiken muotoisia ja -kokoisia tähtiä ja hiutaleita, ja niitä on kiva miksata yhteen. I’m that creative. ;) Pakkauksessa luki, että tarrat on tarkoitettu käytettäväksi vain kerran, mutta mä laitoin ne juuri viikonloppuna ikkunoihin jo kolmannen Joulun kunniaksi, ja hyvin pysyy! :)
Ja lopputulos näyttää sitten tältä:
Tosi kiva näköistä mun mielestä. Poikaystäväni rupeaa tosin usein irrottelemaan näitä jo heti loppiaisen jälkeen, etten tiedä, onko hän samaa mieltä. :P
Millaisia joulukoristeita teillä on? Ja ovatko kaikki jo paikoillaan, vai vieläkö on valmistelut kesken? :)
]]>
Nyt kun omasta rantautumisestani saarivaltioon on jo melkein vuosi aikaa, ja seuraava lasti innokkaita ylioppilaita, au paireja ja seikkailijoita alkaa pikkuhiljaa saapumaan maahan, lienee oikea aika kirjata ylös muutamia muuton kannalta tärkeitä asioita. Aihe on laaja, ja kaikkea on mahdoton käsitella yhdessä postauksessa, joten päätin tarttua aiheeseen aakkosten avulla.
Taustatietoina sen verran, että muutin siis tänne yhtä aikaa avomieheni kanssa, mikä oli luonnollisesti iso plussa: ongelmia ei tarvinnut hoitaa yksin, ja joku muu oli jakamassa vastuuta kanssani. Saavuimme maahan syyskuun loppupuolella ja aika viime tingassa: oma uusille opiskelijoille tarkoitettu ohjelmani alkoi jo parin päivän päästä muutosta, mikä tietysti osaltaan lisäsi stressiä, kun sekä käytännön hommia että koulujuttuja joutui hoitamaan samaan aikaan. Ensimmäinen vinkkini voisikin olla se, että kannattaa varata tarpeeksi aikaa asunnon etsimiseen sekä kaupunkiin sopeutumiseen ennen yliopiston / töiden alkua, vaikka kävi se tietysti näinkin! :)
Toinen vinkkini on se, ettei asioista kannata ottaa turhaa stressiä. Uuteen maahan muuttaminen on iso juttu, eikä pieniä mokia voi välttää, mutta oikealla asenteella Lontoossa pärjää kyllä!
Ja nyt niihin aakkosiin. :)
Asunnon löytäminen on varmasti jokaisen maahanmuuttajan tärkeimpiä tehtäviä. Minä ja poikaystäväni jouduimme asumaan kaksi viikkoa eri tasoisissa hotelleissa ja hostelleissa ennen kuin pääsimme muuttamaan asuntoomme. Asunnon hakemista mutkisti se, ettei meillä ollut ketään paikallista palkkatyössä olevaa aikuista suosittelijaa, eikä toisaalta varaa maksaa vuoden tai puolen vuoden vuokria etukäteen: tätä käytäntöä yritetään usein silloin, kun vuokralaisten kelpoisuudesta ei ole mitään ”takeita”. Opiskelijat voivat hakea asuntolapaikkaa niin yliopistolta kuin yksityisiltä järjestöiltä, mutta huoneiden hinnat ovat usein niin korkeita, että asunnon jakaminen kavereiden kanssa saattaa tulla halvemmaksi. Kilpailu asuntomarkkinoilla on kovaa, mutta Lontoon kokoisessa kaupungissa on tietysti myös paljon kämppiä tarjolla.
 |
| Just arrived! Eka päivä Lontoossa, eka asuntonäyttö takana, ja vielä muutama edessä. |
Bills eli laskut sisältyvät joissain sopimuksissa vuokraan, toisissa taas eivät. Tämän kanssa kannattaa olla tarkkana, koska vesi, sähkö, kaasu ja netti saattavat yhdessä tarkoittaa reilusti yli sadan punnan lisäystä vuokrakämpän kuukausihintaan.
Council Tax on paikallishallinolle eli councilille maksettava tasavero, jolla rahoitetaan esimerkiksi kierrätyksen, puistojen kunnossapidon ja katusiivouksen kaltaisia palveluja. Maksun suuruus vaihtelee asuinpaikan mukaan – brittien keskimääräinen council tax on vähän yli tuhat puntaa vuodessa. Summa sisältyy joidenkin vuokrasopimusten hintaan, mutta täysipäiväisille opiskelijoille myönnetään maksusta joka tapauksessa täysi vapautus.
Deittailu Lontoossa on aihe, josta mulla ei sattuneesta syystä ole paljon kokemusta. Mielikuvani kuitenkin on, että seuraelämä on Briteissä ylipäätään paljon Suomea vilkkaampaa. Tapahtumia on paljon ja tuntemattomillekin jutellaan aika helposti, varsinkin, jos kyseessä ovat yhteisen tutun tai yliopiston juhlat. Brittimiehet ovat oman kokemukseni mukaan hillittyjä ja kohteliaita, joskaan eivät yhtä avuliaita kuin Venäjällä (eli miehet eivät automaattisesti tarjoa tytöille paikaansa julkisissa), yhtä innokkaita kuin Italiassa (eli tyttö voi viettää vaikka kokonaisen päivän kaupungilla ilman yhtään perään huudettua kohteliaisuutta) tai yhtä hiljaisia kuin Suomessa (eli treffikutsuja tulee kyllä muutenkin kuin miesten otettua pari rohkaisevaa). Yliopiston tai töiden kautta saattaa tavata kiinnostavia ihmisiä, mutta mua on esimerkiksi lähestytty puhelinnumeron toivossa myös metron rullaportaissa. Lontoo on miljoonien mahdollisuuksien kaupunki myös deittailun saralla!
English is the official language of Great Britain, surprise, surprise! Britit ovat todella kohteliaita kielen suhteen: aksenteista ei välitetä ja ulkkareiden kielitaitoa kehutaan helposti. Englannin käyttämistä ei siis tosiaankaan ole syytä jännittää. Paras neuvo jonka voin kielen suhteen antaa on ehkä se, että Lontooseen muuttavan kannattaa valmistautua aksenteihin ja ääntämyseroihin – monikulttuurisessa miljoonakaupungissa englannista kuulee paljon muitakin versioita kuin sen Oxfordissa käytetyn. Varoituksen sana: jo muutaman täällä vietetyn kuukauden jälkeen jenkkienglanti alkoi ainakin mun korvaan kuulostaa todella, todella oudolta.
 |
| Kivat näkymät. |
F niin kuin fun. Huvittelu on Lontoossa todella helppoa. Kaupunki on täynnä teattereita, kirjakauppoja, baareja, pubeja ja yökerhoja, puhumattakaan Lontoon ja Englannin lukuisista nähtävyyksistä. Joitain vinkkejä aiheeseen voi saada esimerkiksi tämän blogin matkavinkki-, kulttuuri- tai nights out- tunnisteiden alta.
Guardian on mun mielestä yksi paitsi Britannian, myös koko maailman parhaita sanomalehtiä. Sen lisäksi että lehti edustaa kivempia arvoja kuin suurimmat kilpailijansa ja on tämän vuoksi luotettavampi lähde silloin kun kaipaan selvennystä ja näkökantaa maan poliittisiin kiemuroihin, tarjoaa se myös paljon laadukasta viihdettä kolumnien, muotiliitteiden ja tapahtumalistausten muodossa. Guardianin lisäksi luen täällä tosi paljon metrossa jaettavia ilmaisjakelulehtiä, erityisesti The Evening Standardia, joka on hyvä joskin välillä hieman sensaatiohakuinen katsaus pääkaupungin uutisiin.
Hintataso on mielestäni Briteissä aika suoraan verrannollinen Suomeen. Joissain jutuissa eron kuitenkin huomaa selvästi: Suomessa esimerkiksi ruoka tuntuu olevan paljon kalliimpaa, tai sitten se johtuu vain siitä että nappaan aina siellä ollessani kärryihini niin paljon salmiakkia ja ruisleipää kun siihen kerran on mahdollisuus. ;)
Ikea löytyy myös täältä, itse asiassa kahtena kappaleena: yksi Wembleyn lähellä Länsi-Lontoossa, yksi Tottenhamissa pohjoisessa. Olemme itse käyneet jälkimmäisessä kaksi kertaa. Ekalla kerralla tänne vasta muutettuamme raahasimme kotiin varmaan viisi sinistä jättikassia täynnä tavaraa, toisella vierailukerralla viikko sitten täydensimme kotimme sisustusta. Kummallakin kerralla olemme olleet todella tyytyväisiä ruotsalaisen huonekalujätin hinta-laatusuhteeseen, mutta ehkä mukaan olisi kannattanut ottaa vaikkapa iso matkalaukku, koska ostosten kuljetus määränpäähänsä on ollut varsinainen haaste.
Joki on tärkeä osa lontoolaista kaupunkikuvaa. Thamesin rannalla leikitään, lenkkeillään, nautitaan maisemista. rentoudutaan puistossa tai syödään lounasta, sitä käyttävät niin turistiveneet, liikennelaivat kuin bileristeilytkin, ja jokea halkovilta silloilta on usein parhaat näkymät kaupunkiin. Thames on myös tärkeässä roolissa kansallisissa juhlissa, kuten tämän kesän bileet osoittivat koko maailmalle.
Kulttuurieroista tärkeimpänä nostaisin esiin kohteliaisuussäännöt ja small talkin. Titteleitä käytetään paljon, ja esimerkiksi sähköpostit noudattavat muotoseikkoja paljon tarkemmin kuin Suomessa. Tuttuja tavatessa on kohteliasta jäädä juttelemaan ainakin joksikin aikaa. Naapureita todellakin moikataan, ja esimerkiksi me olemme vaihtaneet omamme kanssa lahjoja suurimpina juhlapyhinä. Ei kannata hämmentyä, jos kaupan myyjä tai tietä pyytävä ohikulkija viittaa nuoreen naiseen sanoilla darling ja love ja mieheen ilmauksella mate. Ja ai niin, vielä yksi juttu: rullaportaissa ei saa seisoa väärällä puolella! ;)
Liikenne on Lontoossa järjestetty hämmästyttävän hyvin. Busseista, metrosta, junista ja jokiveneistä koostuvan verkoston ansiosta liikkuminen kaupungin yhdestä nurkasta toiseen on varsin vaivatonta, vaikka ruuhkatunnon aikana visiitti metroon vaatii rautaisia hermoja ja joskus jopa teräviä kyynärpäitä. Kertalippujen hinnat ovat aika edullisia, mutta kausikortin hankkiminen ei ole halpaa huvia. Pakko tosin sanoa, että Lontoon julkisesta liikenteestä maksaa.. no, jos ei nyt mielellään, niin ainakin hyvillä mielin: nykyisin Suomessa lähinnä ärsyynnyn julkisilla matkustaessani. Ai miten niin busseja tulee kerran tunnissa? Ai miten niin metroa joutuu odottamaan kahdeksan minuuttia? Ai miten niin yötaksasta joutuu vielä maksamaan ekstraa?
 |
| Sovituskopissa! |
M niin kuin muoti. Pukeutuminen on taas yksi asia, jota Lontoossa ei kannata stressata: tule sellaisena kuin olet, ja olitpa millainen tahansa, kaupungista löytyy varmasti useampikin sinua erikoisemmin koristautunut tyyppi. :) Ja jos oma tyyli ei ole vielä löytynyt, ei hätää: kaupungin superlaaja valikoima erilaisia ja -hintaisia kauppoja varmasti auttaa tässä ongelmassa.
Nhs on brittiläinen julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, jota myös opiskelijoilla on oikeus käyttää. Ensiksi tulee reksiteröityä kodin, koulun tai työpaikan lähellä sijaitsevalle asemalle, jossa jokaiselle nimetään myös omalääkäri. Täällä toimii myös NHS Direct eli Suomestakin tuttu terveysneuvontapuhelin. Myös lafkan nettisivuihin kannattaa tutustua, ne ovat toimivat ja hyvät!
Oyster Card on elektroninen matkakortti, jolla voi (ja kannattaa!) maksaa matkansa Lontoon julkisessa liikenteessä. Kortin hankkimista suositellaan yleensä jo turisteille, mutta pääkaupungin asukkaille se on ihan must, niin merkittäviä alennuksia Oysterilla lippujen perushinnoista saa. Opiskelijat saavat lisäksi Oysteriinsa kolmasosan alennuksen kausilipun hinnasta.
Pankkitilin avaaminen kuuluu itseoikeutetusti Britteihin muuttavan to do -listan kärkeen. Paikallinen pankkitili saattaa nimittäin olla vaatimuksena asunnon saamiseen – ja asunto taas ehto pankkitilin avaamiseen… lyhyesti sanottuna, prosessi on aika monimutkainen, eli kannattaa marssia pankkiin kaikki mahdolliset paperit mukana ja antaa henkilökunnan auttaa parhaimman tilin löytämisessä ja avaamisessa. Opiskelijat saattavat tarvita hommaan todistuksen student statuksesta, mutta tämä järjestyy helposti yliopiston kautta.
 |
| Patrioottista katutaidetta Itä-Lontoossa. |
Queen eli Elisabet II ja koko kuningashuone on aihe, josta ei kannata lähteä väittelemään brittien kanssa. Olin eräissä illanistujaisissa Firenzessä vähän viime vuoden kuninkaallisten häiden jälkeen. Paikalla oli minun ja illan italialaisen isännän lisäksi pelkkiä brittejä, ja alkupalojen jälkeen puhe kääntyi brittimonarkiaan. Sanotaan vaikka niin, että illan aikana minä ja italialainen ystäväni opimme kerralla, että teema on meille Commonwealthiin kuulumattomille aika lailla off limits.
Ruokakauppojen hintoja ja valikoimia kannattaa vertailla. Yleisesti voisi sanoa, että Waitrose ja M&S ovat ”hienompia” kauppoja, Sainsburys tarjoaa vakaata ja taattua laatua ja Tesco ja Morrisons ovat halvempia vaihtoehtoja. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että Waitrose saattaa olla halvempi kuin Tesco, ja Morrisonista saattaa saada parempia leivoksia kuin Mark and Sparksista. Ketjun nimeä enemmän kauppojen laatuun tuntuu vaikuttavan kunkin paikan omistaja ja henkilökunta, ja samankin ketjun liikkeet voivat poiketa toisistaan aika lailla – ihan niin kuin Suomessa siis.
Sim cardin hankkiminen on samaten asia, joka kannattaa hoitaa heti ensi tinkaan. Me avasimme brittiliittymät heti Paddingtonin asemalle saavuttuamme, ja Google Maps -sovellus pääsi kovaan käyttöön heti alusta alkaen. Itse asiassa kävelin kaupungilla kännykkä kädessä, karttasovellus auki varmaan ekat pari kuukautta hahaha.
Työn löytäminen Lontoossa on aikaa vievää puuhaa, koska kilpailu on todella kovaa. Kuten tämä postaus osoittaa, se on kuitenkin mahdollista! Kannattaa painottaa hakemuksessa kielitaitoa, koska suomalaisilla se on yleensä huomattavasti brittejä laajempaa.
Urheilu on täällä tosi helppoa: ei muuta kuin tossut jalkaan ja lenkille johonkin kaupungin kymmenistä puistoista! Myös yllä mainitut councilit tarjoavat aika kattavan valikoiman liikuntapalveluita, ja monet yliopistot ylläpitävät kohtuuhintaisia kuntosaleja.
Vaalit ovat hyvä tapa tutustua brittien poliittiseen järjestelmään ja päivänpolttaviin kysymyksin. Muistakaa, että lontoolaisina saatte osallistua kunnallisvaaleihin, vaikka ette olisikaan Britannian kansalaisia. Kävin itse äänestämässä tämän kevään Mayor of London -vaaleissa, ja vaikka oma ehdokkaanni ei pormestariksi tällä kertaa päässyt, tunsin suurta ylpeyttä siitä, että sain olla mukana päättämässä näinkin tärkeästä asiasta muiden lontoolaisten kanssa.
Weather on vitsien mukaan brittien suosikkipuheenaihe. Ei ihan niinkään, mutta kyllä lontoolaiset valittavat säästä kiitettävän usein. Ja vieläpä ihan turhaan: ainakin näin Suomen säihin tottuneena saarivaltion ilmastosta on vaikea löytää mitään vikaa. Talvet ovat lauhempia, kesät lämpimämpiä kuin Helsingissä, ja sateestakin pääsee nauttimaan paljon harvemmin, kuin legendojen perusteella luulisi. Pakko tosin myöntää, ettei paikallinen sää kuitenkaan vedä vertoja Italian ihanille helteille. ;)
Xenophobiaa ei Lontoossa tarvitse pelätä. Rasismia valitettavasti ilmenee jonkin verran maassa kuin maassa, mutta en ole ikinä kuullut sen koskettaneen suomalaisia. Päinvastoin, pohjoiseurooppalaisuutta tunnutaan pitävän täällä plussana.
Ystävien löytäminen on helppoa ainakin yliopistopiireissä. Mun on myönnettävä, että itselläni on täällä enemmän ulkomaalaisia kuin brittikavereita, mutta tuntemani britit ovat sitäkin ystävällisempiä ja (rauhallisella tavallaan) seurallisempia. Myös työkaveruus tuntuu täällä olevan arvossaan, ja on aika tyyppillistä lähteä kollegoiden kanssa vaikkapa teatteriin, ostoksille tai after work -drinkeille.
Z niin kuin zone. Lopuksi vielä yksi liikenteeseen liittyvä juttu: Lontoo on jaettu zoneihin eli alueisiin, joiden perusteella joukkoliikenteen hinnat määräytyvät. Se, millä zonella alue sijaitsee, kertoo yleensä paljon myös siitä, minkä tyyppinen paikka on kyseessä. Zonet ilmoitetaankin usein asuntoilmoituksissa. Zone 1 on keskustaa, ja asuntojen hinnat täällä ovat tähtitieteelliset. Zone 2, jolla itse asun, on hyvä kompromissi hinnan ja sijainnin puolesta, ja suurin osa paikoista on kävelyetäisyyden päässä keskustasta (kävelyetäisyydellä tosin tarkoitan alle puolentoista tunnin kävelyä, haha). Joltain zone 6 taas voi löytyä ihan maaseutumaisia paikkoja :).
Ja vielä kerran: jos jokin askarruttaa Lontooseen liittyen, kysykää pois, vastaan mielelläni! :)
]]>