Itse pyrin aina tietoisesti suosimaan brittienkkua, asunhan täällä – mutta lisäksi se vielä kuulostaa mun korvaan kivoimmalta. Glasgow’n ”aksentti” on myös aivan ihanaa, mutta sen matkiminen taitaa olla ainakin näin ulkkarina ihan mahdoton tehtävä! Ääntämyksen lisäksi englannin eri muotojen välillä on kuitenkin myös sanastollisia ja jopa kieliopillisia eroavaisuuksia. Täällä voit testata, millaista englantia itse osaat. Viitisen minuuttia kestävä testi yrittää vastaustesi perusteella päätellä myös äidinkielesi. Minä sain tulokseksi seuraavaa:
Olen itse tietysti tyytyväinen, että kokeen tekijät arvioivat mun puhuvan enkkua äidinkielenäni – ja vielä tyytyväisempi siitä, että ykköseksi päättyi nimenomaan brittienkku. ;) Mutta olen myös todella hämmentynyt: miten testi saattoi tajuta, että puhun suomea? Onko englannissani jotain suomalaisen kieliopin vivahteita? Voiko tavastani käyttää englannin kielioppia todella jotenkin huomata sen, mitä muita kieliä osaan? Ja jos voi, miksei venäjän ja viron vaikutus sitten näkynyt tuloksissa?
Millaisia tuloksia te saitte? Osaako joku kielitieteilijä selittää, mihin testin ”native language guessit” perustuvat?
]]>Olenkohan mä vähän hidas bloggaaja? Kun valitsen kuvia tätä vuosikoostetta varten, jään selaamaan niitä ja hups, postauksen kirjoittaminen pääsikin unohtumaan. Koitan kuitenkin saada sarjan valmiiksi vielä tammikuun puolella. :) Eka osa löytyy täältä ja toka täältä.
Heinäkuu sujui oikein lämpimissä merkeissä. Olin saanut graduni kvantitatiivisen aineiston kerättyä, ja nyt oli aika siirtyä tilastollisen analyysin pariin. Istuin tunnin jos toisenkin pihallamme auringossa herkkuja napostellen ja paksua SPSS-ohjekirjaa lukien. Opiskelun lomassa leikin uudella puhelimellani, ihanalla pinkillä Nokiallani, josta olen edelleen aivan fiiliksissä <3 :).
Kun oli aika siirtyä lukemisesta kirjoittamiseen, kannoin tietokoneen pihalle. Paras tapa pitää työmotivaatio korkealla! Tässä vaiheessa työtahtini oli kuitenkin vielä aika normaali, ja kävin melkein joka päivä joko T:n tai ystävien kanssa puistoissa ottamassa aurinkoa, ihailemassa kukkaloistoa, pelaamassa palloa tai valtaamassa leikkikenttiä. Rekisteröidyin British Libraryn jäseneksi, vaeltelin pitkin kesäistä Lontoota ja kävin leffassa katsomassa Bling Ringin.
Eräänä aurinkoisena päivänä saimme ex tempore idean lähteä retkelle St. Albansiin. Kiersimme pikkukapungin tärkeimmät nähtävyydet, ostimme ison boksin jäätelöitä ja asetuimme puistoon nauttimaan ilta-auringosta. Heinäkuun aikaavievin aktiviteetti tuntuikin sekä kuvien että päiväkirjamerkintöjeni perusteella olevan auringosta nauttiminen, hihi.
Kuun puolivälissä lähdimme kolmeksi viikoksi Suomeen. Oli ihanaa viettää pk-seudulla vaihteeksi pidempi aika: sen lisäksi, että sain kerättyä lopun gradua varten tarvitsemani haastattelumatskun, ehdin myös nauttia kesäisestä suomalaisesta arjesta. Siihen kuului rakkaiden seurasta nauttimista <3, Tuomiokirkon portailla istumista, kaverien tapaamisia Espalla, Itämeressä uimista, grillailua, saunomista, brunssaamista ulkoilmassa, leffassa käymistä (katsottin Lone Ranger, Pilvikartasto ja Now You See Me, kaikki kolme aivan huippuja!) ja varmaan useamman kilon verran Makuuni-karkkeja, haha.
Teimme retken Hankoon. Kiipeilimme kallioilla, kävelimme pitkin rantoja (joskin vesi oli sen verran viileää, ettei uimaan tehnyt edes mieli!) ja söimme saaristolaispöydässä, slurps. Matkalla takaisin stadiin pysähdyimme keskellä mustikkametsää, söimme marjoja ja ihailimme paikasta kumpuavaa kylmää lähdettä. Kyllä Suomi on kesällä kaunis!
Ohjelmaan kuului tietysti myös illallista ystäväporukassa, kotibileitä ja tyttöjen iltoja. Taisin käydä klubilla vain kerran (yaiks!) ja silloin huomasin, etten ehkä enää tunne Helsinkiä ihan niin hyvin kuin aiemmin – lähdimme ystäväni kanssa Tigeriin, jossa en ollut aiemmin käynyt, mutta saavuimme paikalle niin aikaisin, että koko klubi oli tyhjä. Meillä oli joka tapauksessa hauskaa.
Tein paljon kävelyretkiä rantaa pitkin ja yhdellä niistä löysin kaupungin ylläpitämän laiturin. Palasin sinne useamman kerran ottamaan aurinkoa, ja paikalla ei ikinä ollut ketään muuta, eli sain yksityislaiturin ihan omaan käyttöön. Hengasin tietysti paljon koiramme kanssa, ja yksi lempparileikeistämme oli lähteä pimeän tultua metsään leikkimään piilosta.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Decided I absolutely need to fix my computer before I can continue writing my dissertation. The funny thing is that it has been broken since last April, and only now do I suddenly find the time to do something about it. What a coincidence :P
To swim or not to swim? That is the question.
Elokuussa jouduin vastahakoisesti lähtemään Suomesta aivan ihanan ja rentouttavan loman jälkeen. Lentokoneen laskeutuessa Lontooseen saimme nauttia fantastisista näkymistä. Kotiin päästyäni oli kuitenkin aika tarttua ihan kunnolla toimeen, ja koko kuukauden voisikin tiivistää kahteen sanaan: kirjoitin gradua.
Elokuussa tein myös ison periaatteellisen päätöksen: taas yhden eläinten julmaa kohtelua käsitelleen videon jälkeen päätin, ettei mulla enää riitä tekosyitä olla ryhtymättä kasvissyöjäksi. T lähti tietysti mukaan projektiin. Tapasimme kasvissyöjäystäviämme intialaisessa vegeravintolassa ja saimme paljon hyviä vinkkejä urakan helpottamiseksi. Jälkiviisaana sanoisin kuitenkin, ettei välttämättä ole fiksua tehdä näin isoa muutosta ruokavalioon kesken palavan gradukiireen: muistan, että olin monena päivänä aivan supernälkäinen.
Koska kuukausi sujui niin intensiivisesti tietsikan, muistiinpanovihkojen ja akateemisen kirjallisuuden parissa, ovat kaikki poikkeukset sääntöön jääneet vahvasti mieleeni. Yksi tällaisista oli koko iltapäivän ja illan vienyt kävely East Endistä Tower Bridgelle, ja matkan aikana sekä määränpäässä meitä ihastuttaneet fantastiset maisemat.
Vedin graduprosessin aikana ainakin kolme allnighteria poikaystäväni yliopistolla. Ylläolevat kuvat on otettu yhtenä tällaisista öistä. Aloitimme yleensä illan wasabi-ruoalla, energiajuomalla ja Scrabblen pelaamisella. Mitä pidemmälle yö eteni, sen kovemmaksi kävi kirjoitustahti. Poikaystäväni nukahti ainakin kerran sohvalle mun jatkaessa kirjoittamista aamuseiskaan, hänen väitöskirjansa palautuspäivä kun oli huomattavasti kauempana kuin mun gradun.
Unirytmini oli ymmärrrettävistä syistä ihan mitä sattuu, mutten edes ottanut asiasta mitään stressiä. Kävimme melkein joka ilta pitkillä kävelylenkeillä, tai sitten hengasin puutarhassamme lämmöstä nauttien. Oikeasti, jopa puutarhatyöt tuntuivat tässä vaiheessa kivalta tauolta gradusta. Mun on kuitenkin pakko myöntää, että vaikka 24/7-tyylinen työskentely oli tietysti väsyttävää ja vaativaa, niin oikeasti nautin siitä aivan superpaljon. Oli ihana saada omistautua kuukaudeksi mua kiinnostavalle aiheelle, ja siksi päätin heti elokuun alusta, että otan tästä mahdollisuudesta kaiken irti – ja niin otinkin. :)
Kuukauden statuspäivityksiä:
First week of veggie diet: I’m constantly hungry and, consequently, grumpy. I really hope this gets easier, soon!
Trying to calculate effect sizes for non-parametric data = I’m clueless.
Syyskuun kolmantena päivänä olikin sitten aika palauttaa gradu. En muista palautusta edeltävistä päivistä hirveästi muuta kuin sen, että aloin olla niin väsynyt, etten ihan oikeasti pysynyt hereillä. Viimeistelin kaavioita, väsäsin lähdeluettelon ja tietysti oikoluin graduni ainakin kymmenen kertaa. Olin samalla iloinen ja ylpeä itsestäni, ja samalla salaa vähän harmistunut siitä, että työ piti palauttaa jo nyt – olisin mielelläni jatkanut gradukuplassani vielä vähän pidempään!
Varsinaisena palautuspäivänä lähdin ajoissa yliopistolle printtaamaan ja sitomaan työni. Siitä huolimatta, että olin varannut näihin n. 45 minuuttia vieviin operaatioihin monta tuntia aikaa, pelkäsin koko ajan, etten ehdi ajoissa. Huoli osoittautui onneksi turhaksi, ja vein kaksi kaunista, punakantista opinnäytetyöni leveästi hymyilevälle administraattorille. Tämän jälkeen olisin rehellisesti sanottuna halunnut lähteä kotiin nukkumaan, mutta unirytmistäni huolissaan ollut poikaystäväni ”pakotti mut ensin kanssaan kävelylle, puistoon, sushille ja elokuviin.
Palautuksen jälkeen olin niin väsynyt, että en tehnyt viikkoon mitään muuta kuin hengaillut puistossa, tavannut kavereita ja nukkunut pihalla. Sitten oli aika aktivoitua: lähdin taas käymään Suomessa <3. Kävin ekaa kertaa moneen vuoteen Heurekassa, kirjauduin takaisin stadin yliopistoon, shoppailin, käytiin leffassa katsomassa Rush (yksi vuoden parhaista leffoista!) ja uskaltauduin kahden vuoden tauon jälkeen taas hammaslääkäriin, auts.
Palattuani Lontooseen rupesin hoitamaa opintojen lopettamiseen liittyviä velvollisuuksia: palautin paksun pinon kirjoja yliopiston kirjastoon ja kävin satapäisen yleisön edessä rekrytoimassa uusia opiskelijoita laitoksemme lehden toimituskuntaan. Juhlimme poikaystäväni kanssa vuosipäiväämme – tuntui hassulta ajatella, että olimme olleet yhdessä jo kuuden vuoden ajan. Meidän piti lähteä kotiseutumatkailemaan, mutta päädyimmekin viettämään ihanan päivän Lontoossa hengaillen.
Syyskuun lopulla aloitin työnhaun ja kävin ensimmäisessä haastattelussani. Se meni todella hyvin ja oli yleisesti tosi posiitiivinen kokemus, vaikken saanutkaan paikkaa. Tapasin ystäviä, nautin alkusyksyn auringosta ja varasin matkan ihanaan Moskovaan!
Kuukauden statuspäivityksiä:
flights to Moscow – check!!!
London today, +20 degrees. Oh yes.
*********
Aika gradupainotteista tosiaan, mutta onneksi ehdin myös nauttia kesästä – ja, kuten varmasti tuli selväksi – auringosta. Ensi kerralla vuorossa loppuvuoden kertausta, jeii! :)
]]>Itse mainitsen videoilla Glasgow’n, Belgradin – ja italialaisen ruoan. Nauratti katsoa innostustani Italiasta puhuessani – itse asiassa mun piti olla haastattelutilanteessa tarkkana, etten olisi vastannut jokaiseen kysymykseen jotain Italiaan liittyvää, hahaha. Mut voi siis lyhyesti bongata ekalta videolta suunnilleen 2:18 ja 4:23 ja toiselta 1:01 alkaen.
Oli muuten todella kiinnostavaa jutella Rantapallon toimittajan Marian kanssa – hän on asunut ulkomailla useita vuosia, ja meillä oli paljon samanlaisia kokemuksia ulkosuomalaisuudesta ja tietynlaisesta ”nomadiudesta”, minkä useassa paikassa asuminen tuo mukanaan. Oli muutenkin upeaa tavata Messuilla paljon kansainvälisesti suuntautunutta porukkaa ja oppia lisää paitsi eri maista ja kulttuureista, myös bloggaamisesta. Messut ovat tänään avoinna kuuteen asti, eli vielä ehtii mukaan.
Kävikö joku muu Matkamessuilla? Mitä tykkäsitte videoista ja vinkeistä?
]]>Maailmassa on tuhansia kieliä. Minä puhun niistä seitsemää ja ymmärrän jollain tasolla vielä muutamaa muuta. Aika pieni prosenttiosuus. Mutta kuinka monta pystyn tunnistamaan?
Tykkään kaikenlaisista testeistä, ja tämän postauksen kommenttiboksin perusteella niin tykkäätte tekin. Siksi päätin vinkata teille The Great Language Gamesta, koukuttavasta nettipelistä, jossa pitää tunnistaa kieliä lyhyen ääninäytteen perusteella. Varoituksen sana: kun sanon koukuttava, myös tarkoitan sitä. Sain ensimmäisellä (no okei, toisella) kokeilulla tulokseksi 650 pistettä, mutta voi olla, etten malta mennä nukkumaan, ennen kuin pisteitä on saatu korotettua ainakin parilla sadalla. :P
Peliin pääsee täältä. Kuulisin mielelläni kommenttiboksissa, mihin pistemäärään pääsit ja myös, mitkä kielet osoittautuivat erityisen hankalaksi. Mä huomaan itse, että eurooppalaiset kielet menee helposti, mutta kun siirrytään muille mantereille, joudun aika nopeasti turvautumaan arvailun jaloon taitoon.
Kuka muu jäi tähän koukkuun? :)
]]>
Huhtikuun alun vietin Suomessa. Sitten tulin muutamaksi päiväksi Lontooseen ennen pikalähtöä Ranskaan – osallistuin Rennesissä kahden viikon mittaiseen rikollisuutta, mielisairautta ja vangitsemiskäytäntöjä käsittelevään seminaariin. Meidän koko yliopistostamme osallitujiksi oli hakemusten perusteella valittu vain viisi ihmistä eri aloilta ja laitoksilta, joten olin tosi ylpeä saadessani olla mukana.
Innostustani ei hälventänyt edes se, että kaikki opiskelivat jakoivat seminaarin ajan pienen pienet hotellihuoneet muiden osallistujien kanssa. Omassa huoneessani oli itseni lisäksi kaksi entuudestaan mulle aivan tuntematonta naista, ja jännitin etukäteen vähän, mitenköhän se sujuisi. Turhaan – tulimme kaikki kolme aivan loistavasti toimeen ja olemme edelleen yhteyksissä. Oli muutenkin tosi hauska saada viettää kaksi viikkoa ranskalaista yliopistoelämää, hengata kampuksella ja käydä paikallisissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa vaikka mun on pakko myöntää, että tämän reissun jälkeen en pitkään aikaan halunnut koskeakaan patonkeihin tai croissanteihin, hahaha.
Tiivis ja mielenkiintoinen ohjelma piti sisällään tavanomaisten luentojen lisäksi myös kenttätyötä ja tutustumiskäyntejä – vierailimme esimerkiksi nuorisovankilassa. Aikaa jäi kuitenkin myös kaupungilla pyörimiselle sekä retkeilylle: pääsin suureksi riemukseni käymään Mt. Saint Michelissä ja Saint Malossa. Retkipäivä oli kaiken kukkuraksi niin aurinkoinen, että sain nauttia kevään lämmöstä minimekossa. Ihana aloitus kesäkauteen!
Seminaarin jälkeen astuin väsyneenä mutta tyytyväisenä junaan, joka kiidätti mut Pariisiin ja siellä odotelleen T:n syliin. Vietimme aivan täydellisen pitkän viikonlopun Seinen rannoilla auringosta nauttien, Musee d’Orsayn impressionistitaidetta ihaillen, ravintoloissa ja kahviloissa hengaillen, katutaidetta bongaillen ja yleisesti Pariisin bulevardeja ja pikkukujia samoillen. Lomailun ohessa kirjoitin väitöskirjasuunnitelmaani, jolle potentiaalinen ohjaaja näytti suureksi riemukseni vihreää valoa.
Huhtikuun lopussa olikin jo ekojen tenttien aika. Niiden lisäksi keskityin tiiviisti valmennustunteihin, esseiden suunnitteluun, väitöskirjahakemukseen ja gradutyöhön. Tenttikausi aiheutti aika kovaa stressiä, mutta onneksi sää suosi Lontoota ja pääsin rentoutumaan pihatöiden ja puistohengailun parissa kauniista auringonpaisteesta nauttien.
Kuukauden statuspäivityksiä:
This morning, we went through some anger management techniques. They came in handy later in the day, when our Belgian lecturer, before starting his performance, which we were promised would be in English, said: ’French is my mother tongue and I will speak French. Unfortunately for our English colleagues. But you can always ask questions in your mother tongue’. FYI, I am not English, English is not my mother tongue, and unfortunately I am not able to ask questions in any of my native languages, because no one else here speaks Finnish, Russian or Estonian – so please don’t make me feel like an evil British imperialist. Anyway, tonight I decided to show my respect for the local culture by going to see a theatre performance – 1,5 hours of pure French. Oui!
After a lovely, sunny day of sightseeing at St. Malo and Mont Saint Michel yesterday, today I got the chance to visit the forensic institute, Centre for sex offenders, autopsy theatre and an adolescent prison. It’s really strange walking through a prison courtyard, just a couple of steps from barred windows, seeing the young boys (aged 13-17!!!!) behind the bars and hearing them talk, shout and bang the windows. For some of us, word ’freedom’ has quite a literal meaning.
Toukokuun ensimmäiset viikot menivät koulutöiden, kokeiden ja esseiden parissa. Huomasin, että ajankäytössäni on vielä paljon parantamisen varaa, sillä jouduin palauttamaan yhden esseen päivän myöhässä, kun en yksinkertaisesti ehtinyt saamaan sitä valmiiksi eräpäivään mennessä. Vaikka tässä vaiheessa en sitä vielä tiennytkään, menivät esseet ja kokeet kuitenkin onneksi tosi hyvin.
Maaliskuun juhlahumun ja suureksi osin Ranskassa vietetyn huhtikuun jälkeen nautin myös ihan tavallisesta lontoolaisesta arjesta: tapasin ystäviä, kävin urheilemassa, heitin talviturkin maauimalassa ja pidin hauskaa illanvietoissa.
Kuukauden puolivälissä lähdin käymään Suomessa. Nautin maailman parhaasta seurasta, ulkoilin, rentouduin, samoilin pitkin stadia, katsoin jokavuotisen perinteen mukaisesti Euroviisut ja tapasin kavereita. Aloitin graduhaastattelut, ja jännityksestä huolimatta ne sujuivat tosi hyvin. Olin Skype-haastattelussa King’s Collegeen ja sain kuulla tulleeni hyväksytyksi arvostettuun väitöskirjaohjelmaan.
Toukokuun lopulla lähdimme poikaystäväni kanssa Belgradiin. Hän oli työreissulla ja minä taas sain maistiaisia siitä, millaista trophy-vaimoilu saattaisi olla ;) No ei kai, vaan oli tosi hauskaa, että pystyin lähtemään mukaan ja tutustumaan minulle ennestään aivan tuntemattomaan kaupunkiin ja maahan. Miehen ahkeroidessa kiertelin kaupunkia yksinäni. Eräänä iltapäivänä tulin kaatosateen yllättämäksi ja kastuin niin pahasti, että puhelimeni sanoi sopimuksensa irti. Toisina päivinä taas iloittiin 30 asteen helteistä.
T:n vapauduttua jatkoimme lomailua yhdessä esimerkiksi illallisilla tämän kollegoiden kanssa. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme tutustumaan lähisseutuihin. Oli aivan huippua, ja Serbian siisteys ja kiinnostavuus sekä paikallisten ihmisten ystävällisyys teki meihin kumpaankin todella suuren vaikutuksen.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Why did I not pay attention in math class at school… and why, oh why, did I then decide to use quantitative methods in my dissertation?
Okei. Olen liittänyt tv:n scart-johdolla digiboksiin. Olen liittänyt digiboksin kaapelijohdolla seinään. Olen liittänyt sekä tv:n että digiboksin virtajohdolla seinään. Miksi TV edelleen sanoo ”Ei signaalia”? Nimim. en ole teekkari, mutta haluan katsoa Euroviisut
Kesäkuu alkoi Serbiassa, ja melkein heti Lontooseen palattuamme oli seuraavan reissun vuoro: lähdimme viikonlopuksi mökille engantilaiselle maaseudulle. Tämä pieni, mutta sitäkin ihanampi breikki on jäänyt mieleeni yhtenä koko vuoden kohokohdista: oli ihanaa viettää aikaa metsän keskellä keskittyen ihan vain yhteen asiaan rentoutumiseen.
Kaiken chillailun, porealtaassa polskuttelun (aaaah, mun ensi kämpässä on oltava tällainen!:p) ja leffojen katselun vastapainoksi vuokrasimme pyörät ja vietimme tuntikausia satulassa metsäteitä ja pellon reunaa polkien. Ajoimme läheiseen Winchesteriin asti ja vietimme ihanan illan kaupungin upean katedraalin edustalla ruohikolla makaillen.
Lontoossa suurin osa ajastani meni gradun kvantitatiivista puolta hioessa ja potentiaalisia vastaajia etsiessä. Sen lisäksi tapasin kavereita, kävin leffassa (Great Gatsby rokkasi!) ja nauroin stand up -illoissa. Kävin myös hieronnassa, jonka ihanat ystävät olivat mulle jo maaliskuussa synttärilahjaksi ostaneet – tämänkin voisi ottaa tavaksi. Pääsin myös kokeilemaan jotain ihan uutta, kun tankotanssia ihan kunnolla harrastava ystäväni kutsui minut ja toisen ystävämme luokseen kokeilemaan lajia. Vitsi, miten vaativaa mutta hauskaa!
Kuukauden puolivälissä oli aika lähteä kauan odotetulle matkalle Italiaan. En ollut käynyt siellä kertaakaan oman vaihtoni jälkeen, eli melkein kahteen vuoteen – oli siis jo korkea aika palata takaisin. Lensimme ensin Napoliin, jossa vietimme viikon, ja matkasimme sieltä laivalla toiseksi viikoksi Palermoon.
Mitä tästä unelmien matkasta oikein voisi sanoa? Se täytti ja ylitti kaikki odotuksemme. Saimme nauttia täydellisestä ilmastosta, maailman herkullisimmasta ruoasta, ihanasta arkkitehtuurista, lämpimästä vedestä, kauniista kielestä, ihmisten ystävällisyydestä, puistoista, kaduista, auringonlaskuista… Italia hurmaa mut uudestaan, ihan joka kerta. Tästä huolimatta oli kiva palata kuun lopussa takaisin Lontooseen. Se kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, miten ihanassa kaupungissa oikein asunkaan. :)
Kuukauden statuspäivityksiä:
Mountain biking,wildlife spotting…and now jacuzzi time!!
Nine hours on the bike today England is such a beautiful country!
*********
Vuoden toinen neljännes oli siis hyvin matkapainotteinen ja hyvin ihana :). Ensi kerralla vuorossa heinä-syyskuun muistelua, ja voin jo etukäteen varoittaa, että gradu tulee olemaan aika tärkeässä roolissa. :P
]]>Tulen vähän myöhässä näihin juhliin, mutta haluan silti kerrata vielä täällä bloginkin puolella ihanaa vuotta 2013. Pidemmittä puheita, aloitetaan tammi-, helmi- ja maaliskuusta.
Rauhallisesti vietetyn UV:n jälkeen tammikuu alkoi kenttätyöllä: tein ensimmäiset antropologiset tutkimushaastatteluni koskien Lontoossa asuvien kreikkalaisten suhtautumista talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Mua jännitti todella paljon, mutta selviydyin tehtävästä kai ihan kunnialla, sain paljon uutta tietoa ja keräsin tärkeää kokemusta gradua varten. Pian tämän jälkeen olikin aika lähteä vauhdikkaalla opintomatkalle Israeliin. Vietimme kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa ensin puoli viikkoa Tel Avivissa, jossa pääsin muun muassa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä segwaylla ajelua. Retki ei mennyt ihan kunniakkaasti, mutta hauskaa oli silti.
Reissun keskivaiheilla siirryimme – pikaisen aavikolle poikkeamisen jälkeen – Jerusalemiin. Ehdimme kierrellä hienoa ja historiallista kaupunkia ja vierailla esimerkiksi Pyhä Haudan Kirkossa, mikä oli itselleni koko reissun kohokohta. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oli ihana tuijotella upeita maisemia hotellimme ikkunoista tai rentoutua sen hammamissa ja porealtaassa. Talven keskellä pikkuinen kylpyläbreikki tekee niin hyvää!
Matkan varsinainen tarkoitus oli kuitenkin hammamissa istuskelun tai nähtävyyksien ihastelun sijasta journalistisen ammattitaitoni kehittäminen. Tästä syystä vierailimme myös Palestiinan puolella, ja pakko sanoa, ettei Lähi-itää koskevia uutisia ole sen jälkeen pystynyt lukemaan samalla tavalla kuin ennen. Ennen Länsirannalle lähtöä saimme tosi tiukat turvallisuusbriiffaukset ja jouduimme itse asiassa keskeyttämään visiitin – emme onneksi minkään turvallisuusuhan vuoksi, vaan siksi, että maahan satoi lunta, jolla ei alueella ole ihan niin totuttu kuin Pohjolassa.
Paluumatkalla Lontooseen pysähdyin Frankfurtissa. Bestikseni oli viettänyt syksyn 2012 tässä ihastuttavassa saksalaisessa kaupungissa, ja vaikka hän oli jo lähtenyt jatkamaan seikkailujaan muualle, sain majoittua E:n entisen kämppiksen luona. Emme siis J:n kanssa tunteneet toisiamme lainkaan tavatessamme, mutta päädyimme istumaan olkkarin lattialla ja juttelemaan yömyöhään – joidenkin tyyppien kanssa synkkaa heti. Seuraavana päivänä hostini kierrätti mua kaupungilla, ja ihastuin täysin Frankfurtin eurooppalaiseen tunnelmaan.
Matkalta palattuani vietin muutaman päivän kotona ihan yksin uppoutuen reissun aikana rästiin jääneisiin koulutehtäviin, tuliaisherkkujen maisteluun – ja unirytmin epäsäännöllistämiseen. Kiertelin kaunista kotikaupunkiani, ostin juustokakkuja Borough Marketin kojuista, poikkesin mieleen painuneella visiitillä Tate Modernissa, osallistuin opastetuille kiertokäveluille, kävin frendien kanssa laulamassa karaokea ja vietin pubi-iltoja opiskelukavereiden kanssa. Lontooseen satoi taas lunta, ja pakko myöntää että muun kaupungin tavoin minäkin olin asiasta aivan innoissani.
Kaiken kaupunkikulttuurin, koulun ja kaverikivan (apua, toi kuulostaa joltain muulta kuin sen oli tarkoitus) lisäksi talviseen arkeen mahtui kirjakaupassa hengailua, lukemista, sarjojen fiilistelyä ja koti-iltoja poikaystävän seurassa. Join myös innokkasti täydellistä sesonkijuomaa kaakaota - ehkä vähän turhankin innokkaasti. ;) Tässä kuussa varasimme myös T:n kanssa kesälomalennot Italiaan.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Today: Palestine, hammam, jacuzzi and Jerusalem. And some essay-writing, of course!
Just conducted my first proper anthropological interviews – now I just need to find the courage to listen to the recordings!
Helmikuun tahti määräytyi aika pitkälti koulun mukaan. Tein myös tietoisen päätöksen nauttia koululla käynnistä nyt, kun se vielä oli lähes jokapäiväistä huvia, enkä edes lähtenyt reissuun väliviikolla. Kuukauden ekana päivänä sain graduaiheeni hyväksyttyä, ja olin todella tyytyväinen ja helpottunut. Yliopistotehtävät ja gradun suunnittelu pitivät mut kiireisenä, ja erilaisia esitelmiä ja projekteja riitti kiitettävässä määrin. Yksi parhaiten mieleen jääneistä koulujutuista oli venäjän tunnille tekemäni alustus feminismistä Venäjällä – uskon, että moni maan ongelmista parantuisi naisten asemaa parentamalla. Kiireen ja kirjastopäivien vastapainoksi kaivoin vesivärit kaapin perältä ja vietin pari rauhallista iltaa sivellin kädessä.
Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä.
Tapasin ystäviä ja kävin ahkerasti leffassa sekä erilaisissa ravintoloissa. Vietin viini-iltoja ja illanistujaisia kavereiden kanssa ja biletin Zebranossa. Kokeilin Early Doors Discoa eli ”yöklubia”, joka avaa ovensa jo alkuillasta ja sulkeutuu puoliltaöin – voisin käydä tällaisissa vaikka joka toinen päivä. Kävin museossa, osallistuin akateemisia haastatteluja käsittelvään seminaariin ja sain kukkia ystävänpäiväksi. Vietin aikaa myös akateemista lehteämme editoiden ja sen julkkareita valmistellen.
Kuukauden statuspäivityksiä:
I finally have my final and APPROVED dissertation topic as well as some questionnaires and good instructions, so I’m ready to start the proper work. SO RELIEVED! Bye-bye dissertation stress!
Reading about gender equality and feminism in Russia… I don’t even know what to say.
Työpainotteisen helmikuun vastapainoksi maaliskuuhun mahtui paljon kivaa. Täytin 25 vuotta ja juhlistin synttäreitäni pinkissä :). Varsinaisena synttäripäivänäni poikaystäväni valmisti mulle herkkuillallisen, johon kuului mm. jälkiruokana tiramisua. Järkkäsin myös synttärijuhlat Lontoo-kavereilleni. Tarjoilin itse koristelemiani (mutten sentään leipomiani, ahahaha) kuppikakkuja ja samaten kotitekoista risottoa. Yllättävää kyllä, kukaan ei paennut paikalta, vaan meillä oli tosi hauska ilta, jota jatkoimme yökerhossa pikkutunneille asti.
Maaliskuussa olivat myös ne lehdenjulkistusjuhlat. Yli sadan hengen bileiden järjestäminen sujui yllättävän hyvin. Meillä oli alan huippuasiantuntijoihin kuuluva puhuja ja balkanilainen bändi sekä paljon ruokatarjoituluja. Kiireisen ja vähän stressaavankin julkkari-illan jälkeen oli ihana mennä tanssimaan stressi pois yliopiston discoon. Tanssia sai myös laitoksemme laivabileissä, joissa saimme juhlia iltapuvuissa Thamesia pitkin seilaten ja aina välillä kaiken bailauksen ja naurun lomassa kauniita maisemia kannelta ihaillen.
Nautin myös vähän arkisemmista sosiaalisista menoista. Eräänä iltana kävimme T:n ja ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand upia ja syömässä hampurilaisia. Kahvittelin ystävien kanssa, osallistuin seminaareihin ja lisäkoulutuksiin ja nautin hyvistä ilmoista puistoissa ja kaupungin kaduilla. Sain ystävältäni synttärilahjaksi liput Singing in the Rain -musikaaliin, jonka kävin katsomassa yhdessä T:n kanssa. Kenttätyöhön kevään ja kesän ajaksi lähtenyt ystäväni järkkäsi meille farewell dinnerin ravintolassa.
Viimeiset luennot menivät aika haikein mielin. Kurssien päätyttyä järjestimme ystävieni ja opettajan kanssa tapas-illan pienessä pubissa Bloomsburyssa. Sieltä siirryimme vielä yhteen pubiin, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme yht’äkkiä drinkeillä hienossa (ja kalliissa) St. Pancras -hotellissa.
Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona.
Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.
Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.
Kuukauden statuspäivityksiä:
On the phone with granny:
’Happy birthday, my dear! Hope you’ve had a nice day. Oh, by the way, I got tired of people bothering me with questions about when will you find a husband,
so I told them you got married.’
Weekend full of friends and fun: boat party on Thursday, my BD celebrations on Friday, stand up comedy yesterday and lunch with some lovely people today. Next up – work, work, work!!!
*********
Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)
]]>Tämä joululoma on meillä mennyt tosi energisissä merkeissä, ollaan tehty kaikkea hauskaa ja ihanaa <3. Yhtenä "välipäivänä" otettiin suunnaksi yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyksistä, London Eye. Valmistuessaan ennen vuosituhannen vaihdetta London Eye oli koko maailman suurin maailmanpyörä. Vaikka se nykyisin sijoittuu tässä kategoriassa pronssisijalle, on se edelleen maapallon korkein vain yhdeltä puolelta tuettu pyörä – ja tietysti Euroopan suurin ja varmasti tunnetuin ferris wheel. Aivan viime aikoihin eli Länsi-Euroopan korkeimman pilvenpiirtäjän Shardin valmistumiseen asti piti se hallussaan myös Lontoon korkeimman ”näköalatasanteen” titteliä. Speksit ovat siis oikein vaikuttavat – mutta edes ne eivät vedä vertoja niille näkymille, jotka 120 metrin korkeudesta avautuvat.
Yksi 360 asteen kierros kauniin maamerkin kyydissa kestaa noin 25 minuuttia. Paikan päällä matka tuntuu menevän ihan silmänräpäyksessä; ensin jännitystä herättää astuminen yhteen pyörän suljetuista ”kapseleista” sen jatkaessa pysahtymatta rauhallista liikettään, sitten saa aloittaa kuuluisien maamerkkien bongailun ja pian sitä huomaakin lähestyvänsä jo uudelleen maan pintaa. Tylsyys ei siis missään vaiheessa pääse iskemään, jos joku sellaista olisi edes epäillyt. Lontoo ja tylsyys eivät tosin muutenkaan sovi samaan lauseeseen.
Matkaa tehdään siis lasisissa kapseleista, joista avautuu upeat näkymät aivan joka suuntaan. Meidän vaunussamme ihmiset kokoontuivat aika tiivisti Big Benille ja perinteisen turistikeskustan puoleen avautuvien ikkunoiden luo. Huomiotta ei kuitenkaan kannata jättää myöskään vaunun ”takaikkunoita” – sieltä nimittäin näkee esimerkiksi St. Paulsin katedraalin, Cityn korkeat rakennukset sekä edellä mainitus Shardin.
Tama oli muuten mun eka kerta London Eyessa, vaikka olen asunut taalla jo reilut kaksi vuotta. Hassua, kun ottaa huomioon, että kyseessä on kaupungin suosituin maksullinen nahtavyys. Jutellessamme paikalla työskennelleen tytön kanssa tämä tosin paljasti, että on itsekin matkannut maailmanpörällä vain kerran. Tiedän jo nyt, että haluaisin ehdottomasti kokea London Eyen taian uudestaan: tämä kierros sijoittui iltaan, joten ensi kerralla olisi kiva tulla paikalle keskipäivän tai hämärän aikaan. Olen tosin lukenut, että iltaisin London Eyesta avautuvat maisemat ovat parhaimmillaan – siltikin, Lontoo on kaunis valaistuksella kuin valaistuksella ja säällä kuin säällä.
Ja hei, iso kiitos kaikille, jotka osallistuitte Matkamessu-arvontaan. Arpaonni (eli satunnaisnumerogeneraattori, haha) suosi tällä kertaa Giassia ja Noraa. Nähdään messuilla! :)
Oletko sinäkin pääsyt ihailemaan Lontoota London Eyen kyydistä? Tai oletko harkinnut sen lisäämistä seuraavan Lontoo-reissun ohjelmistoon?
]]>Oletko sinäkin pääsyt ihailemaan Lontoota London Eyen kyydistä? Tai oletko harkinnut sen lisäämistä seuraavan Lontoo-reissun ohjelmistoon?
YSTÄVÄN VALMISTUJAISISSA. And the award for the most creative headline, like, ever, goes to me. Oikeasti otsikko ei saanut alkuaan vain siksi, että meillä oli lauantaina hauska ilta, vaan siksi, että kuuntelen tätä kirjoittaessani Youtubesta Cindy Lauperia. Tämä taas johtaa yllättäen siihen, että joudun hillitsemään itseni, etten nousisi koneelta ja rupeaisi tanssahtelemaan ympäri asuntoamme (T ei onnekseen ole kotona ja välttyy siten tämän prima ballerinan mestariesitykseltä :P).
Tanssimista sain harrastaa myös lauantaina. Kuten arvelinkin, päädyin kuin päädyinkin pukemaan tälläkin kertaa tanssimiseen hyvin sopivan mekon, ja olin valintaani todella tyytyväinen. Tanssiminen on kuitenkin mulle ulkona käymisessä se ehdoton juttu, joten tanssikäytännöllisyys on aina korkealla listallani, kun pohdin bileillan asuja. Se tarkoittaa myös sitä, että yleensä lähden bailaamaan ilman korkkareita, tennarit kun sopivat tarkoitukseen paljon paremmin. Tällä kertaa olin kuitenkin liikkeellä korkkareissa, ja jaksoin silti sheikata, jee! :)
Tietysti näissä juhlissa tuli tanssimisen lisäksi tehtyä myös paljon muuta, ennen kaikkea juteltua vanhojen ystävien kanssa ja tutustuttua myös uusiin ihmisiin. Ulkomailla asuessa Suomen reissut ovat aina niin täynnä ohjelmaa, että on tosi kätevää, kun voi tavata monta kaveria samalla iskulla, hahaha. Bileet järkättiin Kallessa, jossa olin itse ensimmäistä kertaa. Sen tilat sopivat oikein hyvin yksityisjuhliin: aluksi baarissa oli tarpeeksi rauhallista juttelua varten, ja parin tunnin päästä ”yleisen puolen” tanssilattialla alkoikin olla jo menoa. Olin muuten yllättynyt siitä, miten aikuista porukka oli: luulisi, että valmistujaisjuhlien sankarit ja vieraat eivät ainakaan olisi minkään yökerhon nuorinta porukkaa, mutta tanssilattialla tajusin, että olimme paikan muihin bilettäjiin verrattuna ihan junnuja. :)
Aamuyöllä bussille kävellessäni tajusin, että olin unohtanut antaa illan sankarille tämän lahjan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä korjasin tilanteen seuraavana päivänä, kun näimme E:n kanssa heti aamulla uudestaan ja jatkoimme juhlimista kahvilabrunssilla.
Miten teidän kaveriporukassa on juhlittu valmistujaisia? Ja kertokaa, eivätkö nuoret enää käy stadissa ulkona, vai onko toi Kalle vaan vanhempien paikka? Olen ihan pihalla Helsingin yöelämästä, haha. Pitää siis ehdottomasti lähteä ulos taas ensi Suomen-lomallani. Hauskaa iltaa! :)
]]>
Päiväkirjan pitäminen on fiksua monestakin syystä. Yksi niistä on se, että muistaa, mitä on milloinkin tehnyt. Sen unohtaminen kun on yllättävän helppoa. Tänäänkin aamulla mietin, miten olen taas viettänyt kokonaisen viikon työhakemusten parissa, mitään ”kivaa” ja ”sivistävää” tekemättä. Sitten tajusin, että olen kyllä puuhaillut viikon aikana aika paljon kaikkea. Maanantaina, jolloin nämä kuvat on otettu, hengailin yliopistollani kirjastossa ja keskustassa tapaamassa Marikaa. Tiistaina kävin nauttimassa ihanista syyskeleistä ja nauramassa uudelle Jackass-leffalle. Keskiviikkona vietin kaupungilla kaksitoista tuntia turistia leikkien ja lehtisateessa pelleillen. Torstaina juhlin Halloweenia pikkutunneille asti. Perjantainakin kävin kaupungilla, herkuttelemassa korealaisella bibimbapilla ja nauramassa mahtavalle komedialle. Okei, lauantai sujui kyllä aamuista postireissua lukuun ottamatta visusti kotona, vaikka pakko myöntää, että työhakemusten täyttämisen lomassa ehdin myös katsoa koneelta yhden leffan ja pari sarjaa. Sunnuntaina kävimme taas katsomassa stand up -keikkaa. Nyt mietin ennemminkin sitä, olenhan muistanut käyttää tarpeeksi aikaa myös niihin hakemuksiin! :D
Tämä maanantaisen sadepäivän asu oli kyllä helposti koko viikon lemppari. Sen keskipisteenä komeilivat nämä ihanat pinkit kumpparit, joita olen tainnut kehua täällä monta aikasemminkin – mun ehdottomat lempparikengät <3 :D! Kumpparit ja paksu neule ovat juuri sopivan lämpöinen ja rento yhdistelmä syksyiseen kaupunkihengailuun, ja pukeutuisin niihin varmaan joka päivä, jos voisin! :) Esimerkiksi sunnuntaina, teatterissa järjestetylle stand up -keikalle suunnatessani vedin kuitenkin automaattisesti päälleni (tai siis oikeastaan jalkoihini) korkkarit. Hienosta lokaatiosta huolimatta illan show, Lewis Schafferin American in London, oli kuitenkin ennen kaikkea ronski. Ehdottoman hyvällä tavalla (!), mutta en vain keksi parempaa adjektiivia kuvailemaan hauskaa ja omituista esitystä, joka pursusi odottamattomia, varomattomia ja epäsovinnaisia vitsejä.
Omasta mielestäni näytöksen ehdottomasti hauskin vitsi oli kuitenkin suoraan minuun ja poikaystävääni kohdistunut pila. Illan isäntä kyseli vierailta, mistä he ovat kotoisin, ja minä sanoin meidän olevan Suomesta. Myöhemmin yksi pariskunta kertoi olevansa Venäjältä. No, jossain vaiheessa Lewis pyysi jengiä kertomaan, mikä on kenenkin kotimaan paras piirre (esimerkkinä, israelilainen vastasi, että älykkyys, etelä-afrikkalainen, että kansan keskinäisten erimielisyyksien voittaminen.) Sitten tuli meidän vuoromme mainostaa Suomea.
Lewis: So, you guys are from Finland?
Me: Yep!
Lewis: What’s the best thing about Finland?
T: I would say egalitarianism.
Lewis: Egalitarianism!? Apologize to the Russians for making them feel bad!
T (pointing to me): She’s actually Russian.
Lewis: Aha! Sixty years ago Russia invaded Finland, and now Finland is invading Russia!
:DDDDD
Jep. Tämän jälkeen meille pidettiin pikainen historian oppitunti ja muistutettiin, että Suomi oli ollut sodan aikana natsien liittolainen. ”They were willing to collaborate with the Nazis. That’s how much they hate the Russians”. Auts. :P
Tänään mulla on tiedossa – yllätys, yllätys – haastattelu. Käsitykseni mukaan vähän tavallisesta poikkeava, sillä mun pitäisi tilaisuudessa muun muassa kuvata video-CV. Lontoon työnhakuprosesseja ei ainakaan voi kuvata tylsiksi, tai nopeiksi, hahahahaha. Olen itse asiassa (osittain yleisön pyynnöstä, osittain terapeuttisista syistä :P) aloitellut aiheesta omaa postaustaan, ja heitänkin siksi nyt pallon teille. Kiinnostaako duuninhaku Lontoossa? Mitä haluaisitte tietää aiheesta?
Tälle viikolle olen muuten ideoinut myös pari muuta (ainakin itseäni suuresti) kiinnostavaa postausta: aiheena kesäinen Italian-matkamme (tyylikkäästi vain muutaman kuukauden myöhässä). Työn alla on myös käytännön monikielisyydestä kertova kirjoitus, eli siihenkin liittyviä kysymyksiä saa mielellään esittää. Palataan pian! :)
]]>
Boooo! Eilen täällä Lontoossa vietettiin Halloweenia. Kävin ensin katsomassa Annan ja Annikan uutta kämppää, ja sitten lähdimme tyttöporukalla baariin. Asianmukaisessa varustuksessa, tietysti. ;) Itse mietin vielä ihan puoli tuntia ennen lähtöä, että mitä oikein laitan päälle, mutta nämä haamukorvat osoittautuivat hauskaksi valinnaksi. En edes jaksanut laskea, kuinka monta kertaa illan aikana joku tuli ohimennen leikkimään näillä, hahaha.
Haamukorvien lisäksi päälläni oli teemaan sopivasti mustaa – musta mekko, mustat sukkikset, mustat kengät. En ”yllättäen” ollut ainoa, joka noudatti tummaa pukukoodia, ja nauroimme Marikan kanssa, että mekkomme ja kenkämme ovat aika samansävyisiä, ahahahaha. Oikeasti sekä baarissa että kaduilla kyllä näkyi paljon muutakin kuin mustaa – hirviönaamareita, pelottavia meikkejä ja ”verisiä” paitoja. Metrossa vastapäätäni istui tyttö, jolla oli zombie-silmät. Yaiks!
Juhlitteko te eilen Halloweenia, tai ovatko selkäpiitä karmivat bileet tiedossa viikonloppuna? Suomessa Halloweenin ei taideta panostaa ihan samalla tapaa, kuin täällä, vai olenko väärässä? Ja hei, kertokaa totta kai, mitä tykkäsitte asuvalinnastani! ;)
]]>