Maanantaina vietimme ihanan päivän Lontoon eläintarhassa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, siispä ihan täydellinen ulkona oleskeluun. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja puin päälleni Espanjasta taannoisella reissulla ostetun farkkupaidan. Bongasin tämän Barcelonan Zarassa, jonne poikkesimme ihan ohimennen etsiessämme poikaystävälleni uusia kenkiä. Se oli niin söpö, että halusin käydä sovittamassa sitä, vaikka olinkin vähän skeptinen: farkkupaidat on usein leikattu joko liian tiukoiksi tai sitten turhan telttamaisiksi. Yllätyin kuitenkin iloisesti, kun tämä olikin kauniisti istuva ja juuri sopivan kokoinen. Poikaystävänikin tykkäsi sen verran, että osti tämän minulle saman tien, jee. :) Mutta nyt itse asiaan: niin söpö kuin uusi farkkupaitani ainakin omasta mielestäni onkin, oli eläintarhan asukeilla vielä huomattavasti suloisempia asukokonaisuuksia! ;)

Reissu oli todella onnistunut, ja meillä oli niin kivaa! Eläimien touhuja katsellessa tuli naurettua aika paljon, ja saatiinkiin tarhasta tuliaisiksi hyvä mieli ja paljon energiaa koko loppupäiväksi. :) Kaikkia eläimiä oli hauska katsella, mutta itselleni käynnin kohokohtia oli pingviinien, maasikojen, loriksien sekä gorilloiden seuraaminen. Pingviinit uiskentelivat tyytyväisinä isossa altaassaan, maasiat taas tuhisivat aivan supersöpöinä sylikkäin, aawww. Lorikset bongasimme tarhan night animals -osastolta, jolla oli lähes täysin pimeää: siellä ne jättisilmäiset söpöläiset vaeltelivat hitaasti ympäriinsä. Gorilla-aitaus on selvästi yksi zoon ykkösnähtävyyksiä, ja näistä komeista kädellisistä sekä niiden suojelusta oli esillä tosi paljon tietoa. 

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten aitaus oli toteutettu. Laajalla alueella oli sekä yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvä iso ”ruohokenttä”, jossa eläimillä oli paljon tilaa telmiä, että pienempi, lasein yleisöltä rajattu ”kuntosali”, jossa oli paljon liaaneja ja muita ”kuntosalilaitteita” (joo, mulla on terminologia ihan vähän hakusessa, hahaha). Pääsimme siis observoimaan gorilloita sekä ihan läheltä lasin läpi, että vähän kauempaa ilman mitään esteitä. Ja pakko kyllä sanoa, että on suorastaan ihmeellistä, miten ihmismäisiä ne ovat! Liikkeet, eleet, ilmeet, kaikki. Tietysti eroja on runsaasti, mutta kun apinoita vertaa esimerkiksi koiriin tai kissoihin, tulee ensiksi mainittujen ihmismäisyys todella kirkkaasti esille. Kaikella kunnioituksella kotieläimiä kohtaan! ;)

Parasta puistossa vierailijan näkökulmasta oli se, miten lähelle eläimiä pääsi. Gorilla-aitauksesta meitä erotti lasin sijasta aita, ja moneen pienempään eläimeen taas pääsi tutustumaan vieläkin lähempää. Esimerkiksi perhostarhauksessa perhoset lentelivät vapaina ja jopa istuutuivat ihmisten vaatteille. Apinakävelyllä taas nämä alla näkyvät pienet ja vilkkaat söpöläiset pomppivat ja roikkuivat puissa ja aidoilla aivan meidän vieressämme. Eläimiin ei kuitenkaan saanut koskea, eikä niitä tietenkään saanut itse ruokkia.

Lasten leikkipaikan vieressä sijaitsi mangustiaitaus. Aikuiset kuitenkin vaikuttivat aika vaivaantuneilta näitä söpöjä eläimiä katsellessaan. Miksiköhän? ;)

Nämä allaolevat kuvat on otettu sademetsä-huoneesta. Kyseessä oli siis iso, lämmin ja kostea tila, johon kuljettiin erillisestä ovesta ja jonka laidoilla oli muutamia aitauksia sekä keskellä iso, metsämäinen ja eristämätön puistikko, jossa hyppeli apinoita ja tepasteli lintuja. Kurkimme sinne kävelytieltä, kun yhtäkkiä huomasimme että ihan meidän vieressämme loikki pikkuinen apina, joka suuntasi päättäväisesti ovea kohti. Tuijotin pientä karkulaista suu auki miettien, mitä tässä oikein pitäisi tehdä, kunnes tilassa vartioiva hoitaja huudahti ”JUANITA!!!!” ja kävi hakemassa apinan syliinsä. Voi Juanitaa. ;)

Käytännön vinkkinä sen verran, että eläintarha on kooltaan aika pieni. Me vietimme paikalla kolme tuntia, emmekä ehtineet kiertämään ihan kaikkea, suurimman osan kyllä. Toisaalta, vietimme varmaan puoli tuntia gorilloiden seurassa ja kiersimme puistoa muutenkin aika lailla omaan tahtiin: päämäärätietoisesti etenevä ehtinee kyllä kurkata kaikkiin aitauksiin reilussa parissa tunnissa, mutta esimerkiksi lapsiperheen tai erityisen eläinrakkaan yksilön kannattaisi mun mielestä saapua paikalle ainakin neljä tuntia ennen sulkemisaikaa. 

Vierailun aikana mieleen tuli tietysti monta kertaa myös eläintarhojen eettinen puoli. Niitä tulee usein ajateltua eläinten vankilana, vaikka niinhän asia ei yksiselitteisesti ole. Tosiasiassa monet eläinpuistot tekevät tärkeää luonnonsuojelutyötä, hoivaavat erityistä tukea tarvitsevia eläimiä sekä auttavat uhanalaisia lajeja. Tämän lisäksi myös tietoisuuden lisääminen on yksi tarhojen keskeisiä tehtäviä. 

Tästä huolimatta mulle itselleni tuli usein mieleen se, viihtyvätkö eläimet tarhassa. Tässäkin suhteessa uskon Lontoon Zoon pärjäävän hyvin, koska se oli selkesti todella eläinystävällinen ja aitausten koot vaikuttivat sopivilta. Olen käynyt monessa eläintarhassa Venäjällä ja Virossa, ja siellä meininki tarhoissa on usein aika erilaista. Esimerkiksi häkkikoot ovat jossain paikoissa niin pieniä, että  tarhan asukkaita käy ihan oikeasti sääliksi. Mutta toisaalta, on vähän tekopyhää kauhistella sitä, etteivät esimerkiksi Itä-Euroopan eläimillä ole tarhoissa yhtä hyviä oltavia kuin Länsi-Euroopassa, kun samaan aikaan monilla paikallisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta samanlaiseen elintasoon kuin muissa länsimaissa.

Vierailu ihanien eläinten luona London Zoossa kuitenkin muistutti meitä luonnonsuojelun tärkeydestä. En itse ole tällä saralla, noloa kyllä, erityisen valveutunut, ja siksi pyytäisinkin vinkkejä teiltä, hyvät lukijat. Mikä on teidän tapanne suojella luontoa? Mitkä ovat juttuja, jotka kannattaa ehdottomasti pitää mielessä? Onko teillä jotain konsteja siihen, miten vähällä vaivalla tai pienellä budjetilla saa parannettua eläinten asemaa? Kaikki vinkit kiinnostavat mua tosi paljon, sillä maanantainen eläintarhakäynti todisti taas kerran yhden jutun: luonnon monimuotoisuus on aivan ihana juttu, jota todella kannattaa suojella ja jonka eteen kannattaa tehdä töitä.