Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä. 

Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona. 

Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.

Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.

Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)

Päiväkirjan pitäminen on fiksua monestakin syystä. Yksi niistä on se, että muistaa, mitä on milloinkin tehnyt. Sen unohtaminen kun on yllättävän helppoa. Tänäänkin aamulla mietin, miten olen taas viettänyt kokonaisen viikon työhakemusten parissa, mitään ”kivaa” ja ”sivistävää” tekemättä. Sitten tajusin, että olen kyllä puuhaillut viikon aikana aika paljon kaikkea. Maanantaina, jolloin nämä kuvat on otettu, hengailin yliopistollani kirjastossa ja keskustassa tapaamassa Marikaa. Tiistaina kävin nauttimassa ihanista syyskeleistä ja nauramassa uudelle Jackass-leffalle. Keskiviikkona vietin kaupungilla kaksitoista tuntia turistia leikkien ja lehtisateessa pelleillen. Torstaina juhlin Halloweenia pikkutunneille asti. Perjantainakin kävin kaupungilla, herkuttelemassa korealaisella bibimbapilla ja nauramassa mahtavalle komedialle. Okei, lauantai sujui kyllä aamuista postireissua lukuun ottamatta visusti kotona, vaikka pakko myöntää, että työhakemusten täyttämisen lomassa ehdin myös katsoa koneelta yhden leffan ja pari sarjaa. Sunnuntaina kävimme taas katsomassa stand up -keikkaa. Nyt mietin ennemminkin sitä, olenhan muistanut käyttää tarpeeksi aikaa myös niihin hakemuksiin! :D

Tämä maanantaisen sadepäivän asu oli kyllä helposti koko viikon lemppari. Sen keskipisteenä komeilivat nämä ihanat pinkit kumpparit, joita olen tainnut kehua täällä monta aikasemminkin – mun ehdottomat lempparikengät <3 :D! Kumpparit ja paksu neule ovat juuri sopivan lämpöinen ja rento yhdistelmä syksyiseen kaupunkihengailuun, ja pukeutuisin niihin varmaan joka päivä, jos voisin! :) Esimerkiksi sunnuntaina, teatterissa järjestetylle stand up -keikalle suunnatessani vedin kuitenkin automaattisesti päälleni  (tai siis oikeastaan jalkoihini) korkkarit. Hienosta lokaatiosta huolimatta illan show, Lewis Schafferin American in London, oli kuitenkin ennen kaikkea ronski. Ehdottoman hyvällä tavalla (!), mutta en vain keksi parempaa adjektiivia kuvailemaan hauskaa ja omituista esitystä, joka pursusi odottamattomia, varomattomia ja epäsovinnaisia vitsejä.

Omasta mielestäni näytöksen ehdottomasti hauskin vitsi oli  kuitenkin suoraan minuun ja poikaystävääni kohdistunut pila. Illan isäntä kyseli vierailta, mistä he ovat kotoisin, ja minä sanoin meidän olevan Suomesta. Myöhemmin yksi pariskunta kertoi olevansa Venäjältä. No, jossain vaiheessa Lewis pyysi jengiä kertomaan, mikä on kenenkin kotimaan paras piirre (esimerkkinä, israelilainen vastasi, että älykkyys, etelä-afrikkalainen, että kansan keskinäisten erimielisyyksien voittaminen.) Sitten tuli meidän vuoromme mainostaa Suomea.

Lewis: So, you guys are from Finland?

Me: Yep!

Lewis: What’s the best thing about Finland?

T: I would say egalitarianism.

Lewis: Egalitarianism!? Apologize to the Russians for making them feel bad!

T (pointing to me): She’s actually Russian.

Lewis: Aha! Sixty years ago Russia invaded Finland, and now Finland is invading Russia!

:DDDDD

Jep. Tämän jälkeen meille pidettiin pikainen historian oppitunti ja muistutettiin, että Suomi oli ollut sodan aikana natsien liittolainen. ”They were willing to collaborate with the Nazis. That’s how much they hate the Russians”. Auts. :P

Tänään mulla on tiedossa – yllätys, yllätys – haastattelu. Käsitykseni mukaan vähän tavallisesta poikkeava, sillä mun pitäisi tilaisuudessa muun muassa kuvata video-CV. Lontoon työnhakuprosesseja ei ainakaan voi kuvata tylsiksi, tai nopeiksi, hahahahaha. Olen itse asiassa (osittain yleisön pyynnöstä, osittain terapeuttisista syistä :P) aloitellut aiheesta omaa postaustaan, ja heitänkin siksi nyt pallon teille. Kiinnostaako duuninhaku Lontoossa? Mitä haluaisitte tietää aiheesta?

Vietimme tosiaan poikaystäväni kanssa pari viikkoa sitten neljä päivää Pariisissa. Majoituimme 13. arrondissementin Chinatownin holleilla, ja olimme valintaamme enemmän kuin tyytyväisiä: metroyhteydet olivat erinomaiset, ja keskustaan jaksoi myös kävellä tosi hyvin (matka ehkä sellaiset 5-7 km?). Lisäksi ympärillä oli toinen toistaan herkullisempia itämaisia ravintoloita, joiden avulla pystyimme välttämään Pariisin kauniin, mutta kalliin keskustan ranskalaiset ruokapaikat – erityisesti sen jälkeen, kun olin viettänyt kaksi viikkoa Rennesissä patonkeja, creppejä ja kroisantteja nauttien, ei samojen herkkujen maisteluun tuplasti Bretagnen hintoja kalliimalla ollut mikään välttämättömyys. ;) Valitsimme hotelliin alunperin opiskelijaystävällisten hintojen vuoksi, mutta nyt sanoin T:lle, että haluan, jos en samaan majataloon, niin ainakin samalle alueelle myös ensi kerralla.

Tämä on varmaan sanomattakin selvää, mutta jos Lontoosta tai jostain muualta lähialueilta mielii rakkauden kaupunkiin matkustaa, kannattaa tehdä kuten me teimme ja käyttää hyväkseen Eurostar-yhteyttä. Okei, junat eivät ole mitään luksusvetureita, ja lentäminen saattaa joissain tapauksissa tulla jopa edullisemmaksi, mutta raidematkaaminen on paitsi monta kertaa ympäristöystävällisempää, myös huomattavasti mukavampaa.

Taas kerran tuli todettua myös se, miten älyttömän monipuolinen kaupunki Pariisi onkaan. Tämä oli kolmas kertani maailmankuulussa metropolissa, ja edelleen to do -listoille jäi kymmeniä kivoja ja mielenkiintoisia aktiviteetteja.

Tällä kertaa tosin nautimme kaupugista ilman mitään listoja, täysin vapaasti ja ilman mitään nähtävyyspaineita. Työpaineita kummallakin taas oli sitäkin enemmän, eli rentouttavan päivän päätteeksi sekä aamulla ennen kaupungille lähtöä vietimme aina pari tuntia projektiemme parissa. Ajatuksena työnteko Pariisissa kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta meidän tapauksessamme se oli ainoa keino päästä matkaan – ja aika harva jaksaa oikeasti kuitenkaan hengailla ulkona kuuttatoista tuntia päivässä, eli periaatteessa monenkaan tunnin duunit eivät ole välttämättä nähtävyyksien tai kaupunkitunnelman ihastelusta pois. :)

Yksi pakko käydä -kohde meilläkin tosi oli: upeasta 1800- ja 1900-luvun taiteen kokoelmastaan tunnettu Musee D’Orsay. Sen tsekkaamisen lisäksi kiersimme puutarhoja, bongailimme modernia arkkitehtuuria, kävelimme pitkin Seinen rantaa, ihastelimme Eiffel-tornia (maalta käsin), matkustimme metrolla, nauroimme hauskalle katutaiteelle, kävelimme ympäriinsä ilman mitään selkeää suunnitelmaa – ja ai niin, kuten alimmasta kuvasta huomaatte, kävimme jopa Helsingissä. ;)

Olin etukäteen lukemieni arvioiden perusteella arvannut, että tunnelma teatterissa olisi oikein rento, ja uskalsin siksi pukeutua sään vaatimalla tavalla. Onneksi pinkit kumpparini ovat niin ihanat, että voin hyvillä mielin käyttää niitä kaupungilla. Yleensä ne ovat myös sateenvarjoon yhdistettynä täydellinen suoja sadekelejä vastaan. Eilen mulla ei kuitenkaan ollut käytössäni sateenvarjoa, jonka olin onnistunut rikkomaan maanantaina, ja tiesin, että kastusin litimäräksi jo ennen juna-asemalle ehtimistä, jos lähtisin tavallisessa takissa siihen kaatosateesen. Onneksi poikaystäväni kehotti minua lainaamaan hänen vedenpitävää takkiaan. Hetken empimisen jälkeen tajusin, että käytännöllisyys menee tällä kertaa tyylikkyyden ohitse, ja vaikka T:n takki oli mulle aivan liian suuri, piti se mut lämpimänä ja kuivana ja oli niin mukava, että ihastuin siihen täysin! Itse asiassa, harkitsen samasta matskusta tehdyn takin hankkimista myös itselleni – mieluusti pinkkinä ja sellaiset kymmenen kokoa pienempänä. ;)

Vaikka kuvasin teatterin tunnelmaa rennoksi, käsittelee esitys todella vaikeita aiheita, ja sen neljä näyttelijää laittoivat itsensä täysillä likoon tulkitessaan henkilöhahmojensa tunteita. Donny’s Brain alkaa tilanteesta, jossa aivovamman saanut mies ei tunnista sänkynsä vieressä istuvaa vaimoaan, vaan rakastaa edelleen entistä puolisoaan ja tämän tytärtä, jotka on itse aikanaan jättänyt ilkeällä tavalla – ainakin entisen kumppanin mielestä. Soppaa hämmentää tutkimusta tekevä nuori lääkäriopiskelija, joka yrittää auttaa potilasta ja tähän liittyviä naisia. Sivujuonena tarinassa seurataan myös Donnyn entisen avovaimon ja tämän tyttären suhdetta. Enempää en paljasta! Lontoossa asuville tai tänne matkustaville tiedoksi, että näytelmän pyörii vielä reilun viikon ajan ja niin minä kuin mukana olleet ystäväni tykkäsimme siitä kaikki!

Vaikka ette ehtisi katsastamaan juuri tätä nimenomaista näytelmää, suosittelen kuitenkin tutustumaan Hampstead Downstairsiin josssain vaiheessa. Tila on tarkoitettu kokeilevalle ja tuoreelle näytelmätaiteelle ja tarjoaa alan ammattilaisille paikan kokeilla siipiään ilman paineita kaupallisesta menestyksestä tai kriittisistä arvioista: kriitikoita ei kutsuta suurimpaan osaan esityksistä. Kaupungissa, jossa monet teatterit tuottavat loppuunmyytyjä esityksiä toisensa perään, on tällaiselle paikalle varmasti tilausta. Ja oman kokemukseni mukaan, menipä Lontoossa katsomaan isoa musikaalia tai pientä kellarinäytelmää, voi laadusta olla varma.

Ei mennyt kuin neljä kuukautta, niin saan aikaiseksi blogipostauksen keväisestä Espanjan matkastamme! Kävimme siis ihanalla kesänaloittamislomalla Barcelonan seuduilla jo toukokuussa. Viikon kestäneen loman aikana majailimme Blanesin pienessä kalastajakaupungissa ja vierailimme tietysti pariinkiin otteeseen Katalonian upeassa pääkaupungissa. Yhtenä päivänä päätimme lähteä retkelle läheiseen Gironaan. Kuvankauniissa kaupungissa järjestettiin käyntimme aikaan fantastinen kukkafestivaali: kerron tästä Temps de Flors -nimisestä tapahtumasta lisää omassa postauksessaan ja keskityn tällä kertaa fiilistelemään itse kaupunkia.

Girona on ihastuttavan vehreä ja värikäs kaupunki varmasti myös muulloinkin kuin festariaikaan. Kaupungissa näytti olevan paljon puistotilaa, vaikka mun on tietysti paikkaa ennestään tuntemattomana vähän vaikea arvioida, mitkä puutarhoista ja puistoista oli avattu yleisölle vain juhlallisuuksien ajaksi ja mitkä ilahduttavat turisteja ja kaupunkilaisia myös muulloin.

Puistojen ja kukkien lisäksi omaa mielikuvaani Gironasta hallitsevat keskiaikaiset kadut – ja korkealla kulkevat muurit! Kaupunki on perustettu vuonna 79 eKr. ja se kukoisti läpi keskiajan, eli historiaa tämä paikka on todella nähnyt. Osa muureista on säilynyt ihan alkuperäisinä, osa taas ehti tuhoutua lukuisten kaupunkiin suuntautuneiden hyökkäysten aikana, mutta nyt ne on kunnostettu ja avattu kaikessa komeudessaan turistireitiksi. En osaa tarkkaan arvioida, kuinka pitkään muurien päällä kuljimme, mutta kyseessä on yksi pisimmistä muurikävelyistä, joita olen lukuisten matkojeni aikana päässyt kulkemaan. (Ja jos joku ihmettelee intoa, jolla kirjoitan tästä Passeig de la Murallasta, voin kertoa, että olen suuri muurien, tornien ja näköalatasanteiden fani. Kuten T sanoo, jos kaupungissa on joku paikka, jonne voi kiivetä, mä oon ensimmäisenä jonossa).

Mutta kun näkymät on näin kauniita, can you blame me?

Näkymien lisäksi muurien päällä kiipeilyssä mua viehättää seikkailun tunne. Okei, okei, päästiin perille ihan vain portaita nousemalla, ja vihollisten sotajoukkoja muistutti meidän vierailumme aikana vain ampiaiset ja nekin vain hyvin etäisesti, mutta onhan noissa keskiaikaisissa rakennelmissa oma fiiliksensä, eikö?

Olin ostanut vähän ennen matkaa kuvassa näkyvän hameen, joka pääsi ensimmäistä kertaa päälle Espanjassa. Olin ihan vakuuttunut, että kyseessä on todella espanjalaistyylinen vaatekappale. Hameen röyhelöt tuovat siihen kieltämättä tiettyä flamencon henkeä, mutta totuus lienee se, että olisin ihastunut hameen tyttömäiseen tyyliin myös ihan ilman edessä siintänyttä matkaa Iberian niemimaalle. ;)

Näissä kuvissa Girona näyttää todella pieneltä, kun taustalla siintää jo metsä, ja historiallisessa keskustassa olikin vähän keskiaikaisen kylän tuntua – vaikka ihan joka kylällä ei ole niin upeaa katedraalia! Todellisuudessa kaupungissa asuu kuitenkin nykyään lähes 100 000 ihmistä, ja historiallisen osan lisäksi siihen kuuluu myös uudempia alueita, joilla esim. bussipysäkki sijaitsee.

Tällaiset kujat on ihan mun suosikkeja! Etelä-Euroopasta näitä löytyy mielin määrin, Lontoosta jonkun verran, mutta Suomesta tällaiset pittoreskit salareitit taitavat puuttua kokonaan. Ilmastollakin saattaa tietysti olla jotain vaikutusta asiaan.

Yleensä en julkaise täällä kuvia, joissa T esiintyy, mutta yllä olevan foton kohdalla tein poikkeuksen. ;)

Tämä katu oli aivan ihastuttava. Vieri viereen rakennetut, kauniisti rapatut talot, kukkakoreja koristeina, eikä ketään muita mailla halmeilla. Tällainen näkymä liittyy mun mielessä todella vahvasti juuri Etelä-Eurooppaan.

Keskustassa kävelyn, katedraalissa vierailun ja kukkafestareiden ihastelun jälkeen kiipesimme seuraaville muureille, toisella puolella kaupunkia. Tällä kertaa mukana oli entistä enemmän seikkailun makua, kun emme löytäneet muurille johtavia portaita ”mistään” ja päätimme kiivetä ylös ihan itse. Olimme niin ylpeitä muurille päästyämme, kunnes käveltyämme noin sata metriä eteenpäin huomasimme kadoksissa olleen portaikon, ahahaha.

No, vaativan ”urheilusuorituksen” jälkeen oli hyvä rentoutua näin kauniiden maisemien keskellä. Alla olevassa kuvassa suoraan takanani näkyy majesteetillinen katedraali, joka on todella vaikuttava myös sisältä. Ihmettelimme katedraalissa istuessamme siellä vallinnutta avaruuden tunnetta, ja pikainen googletus paljasti, että Catedral de Santa Maria de Geronan laiva on maailman toisiksi levein, heti Pietarinkirkon jälkeen. :)

Päivä oli hyvä päättää iltakävelyyn ja paikallisesta torikojusta ostettuihin churro-herkkuihin. Ihanaa!

Maanantaina vietimme ihanan päivän Lontoon eläintarhassa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, siispä ihan täydellinen ulkona oleskeluun. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja puin päälleni Espanjasta taannoisella reissulla ostetun farkkupaidan. Bongasin tämän Barcelonan Zarassa, jonne poikkesimme ihan ohimennen etsiessämme poikaystävälleni uusia kenkiä. Se oli niin söpö, että halusin käydä sovittamassa sitä, vaikka olinkin vähän skeptinen: farkkupaidat on usein leikattu joko liian tiukoiksi tai sitten turhan telttamaisiksi. Yllätyin kuitenkin iloisesti, kun tämä olikin kauniisti istuva ja juuri sopivan kokoinen. Poikaystävänikin tykkäsi sen verran, että osti tämän minulle saman tien, jee. :) Mutta nyt itse asiaan: niin söpö kuin uusi farkkupaitani ainakin omasta mielestäni onkin, oli eläintarhan asukeilla vielä huomattavasti suloisempia asukokonaisuuksia! ;)

Reissu oli todella onnistunut, ja meillä oli niin kivaa! Eläimien touhuja katsellessa tuli naurettua aika paljon, ja saatiinkiin tarhasta tuliaisiksi hyvä mieli ja paljon energiaa koko loppupäiväksi. :) Kaikkia eläimiä oli hauska katsella, mutta itselleni käynnin kohokohtia oli pingviinien, maasikojen, loriksien sekä gorilloiden seuraaminen. Pingviinit uiskentelivat tyytyväisinä isossa altaassaan, maasiat taas tuhisivat aivan supersöpöinä sylikkäin, aawww. Lorikset bongasimme tarhan night animals -osastolta, jolla oli lähes täysin pimeää: siellä ne jättisilmäiset söpöläiset vaeltelivat hitaasti ympäriinsä. Gorilla-aitaus on selvästi yksi zoon ykkösnähtävyyksiä, ja näistä komeista kädellisistä sekä niiden suojelusta oli esillä tosi paljon tietoa. 

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten aitaus oli toteutettu. Laajalla alueella oli sekä yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvä iso ”ruohokenttä”, jossa eläimillä oli paljon tilaa telmiä, että pienempi, lasein yleisöltä rajattu ”kuntosali”, jossa oli paljon liaaneja ja muita ”kuntosalilaitteita” (joo, mulla on terminologia ihan vähän hakusessa, hahaha). Pääsimme siis observoimaan gorilloita sekä ihan läheltä lasin läpi, että vähän kauempaa ilman mitään esteitä. Ja pakko kyllä sanoa, että on suorastaan ihmeellistä, miten ihmismäisiä ne ovat! Liikkeet, eleet, ilmeet, kaikki. Tietysti eroja on runsaasti, mutta kun apinoita vertaa esimerkiksi koiriin tai kissoihin, tulee ensiksi mainittujen ihmismäisyys todella kirkkaasti esille. Kaikella kunnioituksella kotieläimiä kohtaan! ;)

Parasta puistossa vierailijan näkökulmasta oli se, miten lähelle eläimiä pääsi. Gorilla-aitauksesta meitä erotti lasin sijasta aita, ja moneen pienempään eläimeen taas pääsi tutustumaan vieläkin lähempää. Esimerkiksi perhostarhauksessa perhoset lentelivät vapaina ja jopa istuutuivat ihmisten vaatteille. Apinakävelyllä taas nämä alla näkyvät pienet ja vilkkaat söpöläiset pomppivat ja roikkuivat puissa ja aidoilla aivan meidän vieressämme. Eläimiin ei kuitenkaan saanut koskea, eikä niitä tietenkään saanut itse ruokkia.

Lasten leikkipaikan vieressä sijaitsi mangustiaitaus. Aikuiset kuitenkin vaikuttivat aika vaivaantuneilta näitä söpöjä eläimiä katsellessaan. Miksiköhän? ;)

Nämä allaolevat kuvat on otettu sademetsä-huoneesta. Kyseessä oli siis iso, lämmin ja kostea tila, johon kuljettiin erillisestä ovesta ja jonka laidoilla oli muutamia aitauksia sekä keskellä iso, metsämäinen ja eristämätön puistikko, jossa hyppeli apinoita ja tepasteli lintuja. Kurkimme sinne kävelytieltä, kun yhtäkkiä huomasimme että ihan meidän vieressämme loikki pikkuinen apina, joka suuntasi päättäväisesti ovea kohti. Tuijotin pientä karkulaista suu auki miettien, mitä tässä oikein pitäisi tehdä, kunnes tilassa vartioiva hoitaja huudahti ”JUANITA!!!!” ja kävi hakemassa apinan syliinsä. Voi Juanitaa. ;)

Käytännön vinkkinä sen verran, että eläintarha on kooltaan aika pieni. Me vietimme paikalla kolme tuntia, emmekä ehtineet kiertämään ihan kaikkea, suurimman osan kyllä. Toisaalta, vietimme varmaan puoli tuntia gorilloiden seurassa ja kiersimme puistoa muutenkin aika lailla omaan tahtiin: päämäärätietoisesti etenevä ehtinee kyllä kurkata kaikkiin aitauksiin reilussa parissa tunnissa, mutta esimerkiksi lapsiperheen tai erityisen eläinrakkaan yksilön kannattaisi mun mielestä saapua paikalle ainakin neljä tuntia ennen sulkemisaikaa. 

Vierailun aikana mieleen tuli tietysti monta kertaa myös eläintarhojen eettinen puoli. Niitä tulee usein ajateltua eläinten vankilana, vaikka niinhän asia ei yksiselitteisesti ole. Tosiasiassa monet eläinpuistot tekevät tärkeää luonnonsuojelutyötä, hoivaavat erityistä tukea tarvitsevia eläimiä sekä auttavat uhanalaisia lajeja. Tämän lisäksi myös tietoisuuden lisääminen on yksi tarhojen keskeisiä tehtäviä. 

Tästä huolimatta mulle itselleni tuli usein mieleen se, viihtyvätkö eläimet tarhassa. Tässäkin suhteessa uskon Lontoon Zoon pärjäävän hyvin, koska se oli selkesti todella eläinystävällinen ja aitausten koot vaikuttivat sopivilta. Olen käynyt monessa eläintarhassa Venäjällä ja Virossa, ja siellä meininki tarhoissa on usein aika erilaista. Esimerkiksi häkkikoot ovat jossain paikoissa niin pieniä, että  tarhan asukkaita käy ihan oikeasti sääliksi. Mutta toisaalta, on vähän tekopyhää kauhistella sitä, etteivät esimerkiksi Itä-Euroopan eläimillä ole tarhoissa yhtä hyviä oltavia kuin Länsi-Euroopassa, kun samaan aikaan monilla paikallisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta samanlaiseen elintasoon kuin muissa länsimaissa.

Vierailu ihanien eläinten luona London Zoossa kuitenkin muistutti meitä luonnonsuojelun tärkeydestä. En itse ole tällä saralla, noloa kyllä, erityisen valveutunut, ja siksi pyytäisinkin vinkkejä teiltä, hyvät lukijat. Mikä on teidän tapanne suojella luontoa? Mitkä ovat juttuja, jotka kannattaa ehdottomasti pitää mielessä? Onko teillä jotain konsteja siihen, miten vähällä vaivalla tai pienellä budjetilla saa parannettua eläinten asemaa? Kaikki vinkit kiinnostavat mua tosi paljon, sillä maanantainen eläintarhakäynti todisti taas kerran yhden jutun: luonnon monimuotoisuus on aivan ihana juttu, jota todella kannattaa suojella ja jonka eteen kannattaa tehdä töitä.

Ciao! Tulin juuri kotiin shoppailureissulta Primarkista: alun perin mun oli tarkoitus mennä vain poikaystävän seuraksi, mutta loppujen lopuksi T päätyi ostamaan useamman jutun mulle kuin itselleen, hihi. Vaikka uusia vaatteita, esimerkiksi tämä kuvissa näkyvä toppi, on kiva saada, ja Primarkin huokeat hinnat sopivat myös budjettishoppailijalle, ei tunnelma ainakaan Marble Archin jättiliikkeessä useinkaan ole katossa. Kuvitelkaa itse – paljon jengiä heittelemässä vaatteita kasasta toiseen, henkareita lattialla, pitkät jonot, tönimistä… Tässä viisi vinkkiä siihen, miten Primarkissa voi tungoksesta huolimatta viihtyä.

1. Vältä ruuhka-aikoja
Ensin pitäisi vain tietää, mika ei olisi ruuhka-aikaa. Tänään me mentiin paikalle kolmelta, ja tungosta oli aika paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin esimerkiksi myöhemmin illalla tai viikonloppuna. En ole ikinä testannut liikettä ihan aamulla, mutta voisi kuvitella, että silloin käytävillä on väljempää.

2. Keep calm and carry on shopping 
Joo, osa kanssashoppailijoista on teroittanut kyynärpäänsä terävimmilleen ihan vain napatakseen itselle ne viimeiset viiden punnan leopardikuvioiset ballerinat koossa 38. Koska yksi vilkaisu sivulle, eteen tai taakse riittää paljastamaan, että samaisia ballerinoja on jäljellä vielä ainakin kuoseissa gepardi, tiikeri ja kotikissa, ei asiasta hermostuminen kannata. Mummoni, joka muistaa vielä hyvin, miten pitkään Neuvostoliitossa joutui jonottamaan mitä tahansa vaatetta (ja jossain vaiheessa jopa ruokaa), jaksaa aina ihmetellä, miten huonosti jotkut yltäkylläisyydessä elävät ihmiset viitsivätkin alennusmyynneissä käyttäytyä. Älä siis nolaa itseäsi repimällä kolmen punnan paitaa kassanaapurin ostoskorista. ;)

3. Tarkista, tarvitsetko perustuotteita
Primarkista saa pompuloita punnalla, toppeja kahdella ja perusballerinoja neljällä, eli vaatekaapin taydennys pienten perustarvikkeiden osalta on helppo ja halpa hoitaa täällä. Tokassa kerroksessa on aika kiva sisustusosio, josta saa esimerkiksi koristeita, tekstiilejä ja liinavaatteita. Ei Primark mikään Ikea ole, mutta edulliset hinnat kannattaa kayttaa hyodyksi.

4. Tee lista
Ainakin Marble Archin Primark on sen verran laaja, että vilinän keskellä on helppo unohtaa, mitä tulikaan hakemaan. Listan avulla voi paitsi pitää mielessä, mitä onkaan etsimässä, myös välttää turhat heräteostokset. Jos haluaa. ;)

5. Tarkista laatu
Mun mielestä Primarkin vaatteet ovat olleet hintaansa nähden ihan hyviä, mutta esimerkiksi poikaystäväni kengistä kului pohja loppuun todella nopeasti. Koska edullinen hinta ehkä Primarkissa korvaa laadun, kannattaa ennen korin kassalle kiikuttamista tarkistaa, ettei missään valitsemissaan tuotteissa ole jo valmiiksi joku helposti bongattava vika.