Tiiättekö sen tunteen, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa? Ei kiinnosta, eikä vaan todellakaan huvita? Veikkaan, että aika moni tietää. Noh, kuvitelkaa seuraavaks, että se tunne jatkuis kuukausi kaupalla. Siinä lyhyesti tiivistettynä mun kulunut syksy. Oon vajaa puol vuotta virunut omassa epäonnessani ja turhautuneisuudessani ja ihmetellyt, että mikä mulle on tullut, kun kaikki tuntuu niin uskomattoman hankalalta ja mikään ei huvita. Ei työn teko, ei treenaaminen, ei ystävien näkeminen, ei oikeestaan mikään. En saa otetta mistään, aloitekyky ja motivaatio on täysin kadoksissa ja pienimmätkin jutut tuntuu uskomattoman työläiltä. Oon ollut järjettömän väsynyt, jokseenkin alakuloinen ja aivot on kuin sumupilvessä päivästä toiseen. Oon skarpannut ihan hulluna sosiaalisissa tilanteissa ja töissä, näyttääkseni että ”oon se sama ylipirteä, megapositiivinen, elämän iloinen Laura, kuin aina ennenkin”, vaikka oikeesti tekis mieli pyllistää kaikille ja kaikelle ja käpertyy sänkyyn. Oon väkisin vääntänyt itteeni lenkkipolulle ja salille, vaikka ei ois pätkän vertaa kiinnostunut, vaan siks että oon pitänyt itteeni jokseenkin huonompana ihmisenä jos en treenaa. Treenaaminen taas on pahentanut oloa kahta kauheammaksi, koska palautuminen treenistä on kestänyt kauan, ja kroppa on muutenkin tuntunut kipeältä ja huonolta, erityisesti nivelet on kipuilleet. Välillä huimaa ja välillä oksettaa, vaikka olen syönyt normaalisti ja terveellisesti. Paino nousee, vaikka syön alle kulutuksen. Oon ajatellut, että tällanen mä sitten nykyään oon. En vaan oo enää semmonen iloinen ja sosiaalinen ihminen mitä olin ennen, ihmiset muuttuu ja musta on nyt tullut tämmönen. Ja nyt kun olo on entisestään huonontunut, oon ajatellut että ”no nyt on marraskuu, nyt kuuluukin ketuttaa”, vaikka en ikinä aikaisemmin oo kokenut mitään kaamosmasennusta, vaan enemmänkin nauttinut siitä rauhan tunteesta minkä syksy ja talvi on mulle tähän asti aina tuonut. Painon nousunkin on selitellyt sillä etten enää punnitse ruokiani. No, parisen viikkoa sitten aloin huolestumaan, kun syke heitteli härän pyllyä. Oon muutaman kerran herännyt siihen että syke on korkeella ja sydän hakkaa, kun sitten taas muuten tuntuu että pulssi on alhainen ja hengästyn nopeasti. Juttelin oireista äitini ja muutaman ystävän kanssa, jotka huolestuneina kehottivat lääkäriin. Lähete labraan ja verikokeista tulos, jota tässä vaiheessa osasinkin jo epäillä:

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Toisaalta diagnoosi tuntuu ihan järkyttävältä. Siis LOPPUELÄMÄN sairaus. Todennäköisesti loppuelämän lääkitys. Huh. Mutta sitten taas toisaalta diagnoosi oli helpotus: nyt sain syyn sille, miksi en ole tuntenut oloani normaaliksi tai ollut oma itseni. Kilpirauhasen vajaatoiminta on kuitenkin tavallaan ”aika helppo sairaus”, vaikka sairaus onkin – siihen on lääkkeet, jotka toimiessaan ja annostuksen ollessa oikea toimivat niin hyvin, että mitään vaivoja tai oireita ei enää tule olemaan. Voisihan sitä olla asiat aika paljon huonomminkin.

Yksi asia mikä kuitenkin tällä hetkellä mietityttää on, että mistä tämä johtuu? Kilpirauhasen vajaatoiminta on periytyvää, ja tiedän, että meillä on sitä suvussa eli taipumusta sille oli, mutta olisiko vajaatoiminta puhjennut ilman rankkaa kisadieettiä? Alhainen rasvaprosentti kuitenkin vaikuttaa hormonitasapainoon ja kilpparin toimintaan, onhan tästä asiasta käyty mediassa jos jonkinnäköisiä keskusteluja viime aikoina. Mietityttää erityisesti, kun tiedän että eräällä mun kanssa samassa sarjassa kilpailleella on todettu nyt sama vaiva. Olenko minä itse sairastuttanut itseni? Mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla, että tältä olisi vältytty? Toisaalta turha jossitella ja murehtia, kun vahinko on jo tapahtunut. Enää ei auta muuta kuin katsoa eteenpäin, En missään nimessä kadu sitä että kilpailin – se on kuitenkin suurinta mitä oon tähän astisen elämäni aikana saavuttanut ja oon äärettömän ylpeä siitä, mutta toisaalta… Noh whats done is done, nyt nokka kohti uusia haasteita.

Oon potenut vähän huonoa omatuntoa siitä, etten oo jaksanut tätä blogiakaan kirjoittaa nyt pitkään aikaan ja ne pari hassua postausta, jotka tänne oon saanut aikaiseksi, on ollut niin väkisin väännettyjä ja epäaitoja etten viitti niitä edes lukea. Oon potenut huonoa omatuntoa monesta muustakin asiasta, mitä en vaan oo jaksanut tehdä, tai olla esimerkiksi niin hyvä ystävä viime aikoina, kuin haluaisin oikeasti olla. Tän selviämisen myötä voin kuitenkin ehkä olla armollisempi itselleni ja lakata soimaamasta itteeni koko ajan, ja pakottamasta asioihin mitkä ei tunnu oikeilta ja hyviltä. Kun lääkitys saadaan kohdilleen niin toivottavasti pikkuhiljaa olo helpottuu. Ehkä siinä vaiheessa alan taas blogiakin enemmän kirjoittamaan. Nyt kuitenkin kroppa kuntoon,

Kiitos ja anteeks.

Laura

Viime viikonloppuna pääsin vierailemaan messukeskuksessa I Love Me-messuilla. Lidl kutsui minut tutustumaan uuteen lisäravinnesarjaansa, joka lanseerattiin kaikkiin Lidl-myymälöihin samalla viikolla. Uusi Sportyfeel-sarja on suunniteltu ja osittain myös valmistettu Suomessa (osa tuotteista tehdään Ruotsissa, Saksassa ja Belgiassa), ja valikoimaan kuuluu mm. proteiinipatukat, -juomat, -vanukkaat, proteiini- ja palautusjuomajauheet ja L-karnitiinijuomat.

Messuilla maistatuksessa oli erilaisia patukoita, joista kuitenkin valitettavasti vaan yksi oli gluteeniton, eli muut jäi multa testaamatta. Protein+ Bar Lactose Free – tuplasuklaa patukka oli hyvän makuinen, ja tykkäsin sen koostumuksesta. Tässä patukassa proteiinia ja hiilaria on molempia 22g/patukka. Proteiini tulee soijaproteiinista, joka on esim heraa hitaammin imeytyvä vaihtoehto, ja siks esimerkiks välipalana ihan hyvä, koska antaa energiaa pidempään. Mä oon ite kuitenkin jättänyt noiden patukoiden popsimisen vähemmälle, niiden sisältämien sokeri- ja lisäainemäärien takia.

Ainesosat: makeutusaine (maltitolisiirappi), soijaproteiini, tumman suklaan makuinen kuorrute [kovetettu palmurasva, hedelmäsokeri, kaakaojauhe, emulgointiaine (soijalesitiini), vaniljauute, suola, happamuudensäätöaine (sitruunahappo)], hydrolysoitu kollageeni, täyteaine (polydekstroosi), tumma suklaa 3 % [kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, emulgointiaine (soijalesitiini), vaniljauute], kosteudensäilyttäjä (glyseroli), palmuöljy, kaakaojauhe (1,5 %), emulgointiaine (soijalesitiini), rypsiöljy, kerma-aromi, aromi (valkoinen suklaa), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), suola, makeutusaine (sukraloosi).
Laktoositon ja gluteeniton. Sisältää runsaasti proteiinia.

Ravintoarvo /100 g
Energiaa (kJ/kcal) 1441 / 343
Rasvaa (g) 10,1
josta tyydyttynyttä rasvaa (g) 5,6
Hiilihydraatteja (g) 36,4
josta sokereita (g) 6,6
Proteiinia (g) 35,8
Suolaa (g) 0,80

Mä sanoisin, että tää on parempi vaihtoehto kuin monet karkit ja herkut jne, mut muuten ainesosaluettelon perusteella jäis itseltä kyllä hyllyyn.

Testiin sain myös appelsiinin makuisen L-karnitiini-juoman, joka sisältää 3200mg L-karnitiinia per pullo. Karnitiini on aminohappo, joka kuljettaa rasvahappoja solujen mitokondrioihin, jossa ne muuttuu keholle energiaa antavaksi polttoaineeksi. Eli yksinkertaisemmin edistää siis rasvanpolttoa. Juoma oli tosi vahvasti appelsiinin makuinen, ehkä jopa vähän turhankin voimakas mun makuun, mutta ajaa varmasti hyvin asiansa, jos haluaa L-karnitiinia käyttää ja sitä kautta rasvanpolttoa kiihdyttää.

Sain matkaan myös purkillisen RecoPro+ palkkaria suklaan makuisena, jossa annoksessa (70g) 24g prodea ja 35g hiilihydraattia. Sekoitin jauheen veteen, ja lopputulos maistui omasta mielestäni ihan hyvältä, sellaiselta hieman laimealta kaakaolta, niinkuin noi proteiinijuomat yleensäkin. Ainesosaluettelon läpi käytyäni päädyin kuitenkin laittamaan purkin kaapin perälle ”vaan pahan päivän varalle”.

Ainesosat: rypälesokeri, maltodekstriini, heraproteiini-isolaatti (maidosta), kalsiumkaseinaatti (maidosta), soijaproteiini-isolaatti, kreatiinimonohydraatti, kaakaojauhe (5 %) L-glutamiini, muunnettu tärkkelys, emulgointiaine (soijalesitiini), aromit, suola, makeutusaine (sukraloosi). Sisältää runsaasti proteiinia.

Ravintoarvo/100 g
Energiaa (kJ/kcal)1450 / 345
Rasvaa (g) 0,8
josta tyydyttynyttä rasvaa (g)0,4
Hiilihydraatteja (g)50,2
josta sokereita (g)24,5
Ravintokuitua (g)1,6
Proteiinia (g)33,5
Suolaa (g)1,33

Musta on hyvä, että tähän on lisätty valmiiksi sekä glutamiinia, että kreatiinia, jotka on molemmat oikeesti tosi hyviä jokaiselle tavoitteellisemmin treenaavalle. Mun mielestä kuitenkin tuotteesta kertoo melko paljon se, kun ensimmäisenä ainesosana on mainittu rypälesokeri. Heran ja soijaproteiinin suhteita tuotteessa ei kerrota, mutta itse haluan palautusjuomani proteiinin tulevan nimenomaan herasta, sen ollessa paremmin imeytyvää.

Mun mielestä on hienoa, että ihmiset on nykyään kiinnostuneempia ja tietoisempia terveydestään, ja se on asia mihin halutaan panostaa, sekä liikunta, että ruokavalio puolella. Tuntuu että ”proteiini” sana tulee vastaan ihan mihin tahansa menee tai kuulee tai katsoo, ja sitä lisätään jos jonkinlaisiin tuotteisiin ja markkinoidaan lauseilla ”nyt tuplasti proteiinia” yms. Ihmiset on kuulleet että proteiini on hyvä juttu ja sit napataan hyllystä se ”runsaasti proteiinia” sisältävä purkki, sen kummemmin kyseenalaistamatta mitä kaikkea muuta tuote sisältää, tai että mistä se proteiini siihen tuotteeseen tulee. Hyvänä esimerkkinä tosi monet ”proteiinipatukat” ja ”proteiinijugurtit” yms, joissa sokeria ja lisäaineita on melkeen yhtä paljon, kun sitä proteiinia. Samoin ollaan naureskeltu joskus tuotteille, joista yritetään luoda terveellisempi mielikuva länttäämällä päälle lappu ”rasvaton”, mut sit ne on pääasiassa sokeria. Esim joku karkkipussi kaupassa, ”rasvaton hedelmäkarkki” ohhoh. Onhan se ihan loistavaa markkinointia tietysti, kun kuluttaja mieltää tuotteen terveelliseksi näin. Eli hereillä kaupassa, kun valkkailee mitä sinne kärryyn pudottaa.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.. Nyt loppupäivä ihan vaan iisiä ja lepoa. Energian keräystä seuraavaan viikkoon.

Ihanaa sunnuntaita kaikki <3

Halauksin,

Laura

Huippu viikko takana ja paljon kivoja juttuja. Saanut olla menossa koko viikon, joten tällainen rauhallinen sunnuntaipäivä tulee tarpeeseen. Ei haittaa edes että ulkona sataa kaatamalla, kun vetäsee villasukat jalkaan, viltin niskaan, poikaystävän kainaloon ja käy sohvalle köllimään. Vaikka enhän mä sohvalla kauaa malttanut pysyä, oon niin tottunut treenaamaan, että ahistus iskee jos ei pääse salille tai lenkkipolulle purkamaan energiaa. Kävin iltapäivällä salilla treenaamassa rinnan, olkapäät ja kädet, jonka jälkeen loppuverryttelyksi puunasin kämpän joka nurkkaa myöten ja pesin vielä saunankin lattiasta kattoon.

Kävin keskiviikkona Lihashuoltamon Tuijalla hakemassa helpotusta näihin lonkkavaivoihini. Huomasin edellisviikolla, että jalkatreenin jälkeen lonkat kipuili ja päättelin sen johtuneen siitä, että kokeilin tehä osan liikkeistä, esim. prässin jalat leveällä. Vietettiin myös yks päivä poikaystäväni siskon kanssa kaupungilla pyörien ja shoppaillen ja käveleskeltiin ympäriinsä n. 8 tuntia. Illalla ja seuraavana yönä kiristi ja särki lonkkia ja alaselkää. :/ Lihashuoltamon vastaanotto on Töölössä, ja olin kuullut siitä paljon positiivista jo etukäteen, ja täytyy myöntää ettei heitä turhaan ole hehkutettu. Tuija alkoi ekana selvittämään mistä mun vaivat johtuu, ja sitä kautta hakemaan niihin helpotusta. Sain heti kineesioteippaukset kinttuihin korjaamaan jalkojen asentoa, ja sitten alkoi tuskainen käsittely. Vaikka oon tottunut melko kovakouraiseen hierontaan, oli tää ensimmäinen kerta, kun oikeasti hengästyin hierottaessa. Vedet silmissä koitin hengitellä, kun Tuijan kyynerpäät runnoi piriformista ja muita järjettömän kipeitä kohtia auki. Jaiks! Mutta koin jo yhdestä kerrasta olleen apua, joten varasinpa heti uutta aikaa jo seuraavalle viikolle. Sain Tuijalta kotiin mukaan kineesioteippiä ja kotiläksyks teipata isovarpaat yöksi yhteen. Mulla on lonkat koko ajan vahvasti aukikierrossa ja jalkaterät osottaa sivuille sekä seistessä, kävellessä, että maatessa, jos en kiinnitä niihin erikseen huomiota. Tällä pyrittiin korjaamaan sitä niin, että yöllä kun rentoutuu ja lihakset relaksoituu ei jalat pääse kuitenkaan kääntymään. Tuntui muuten tosi oudolta käydä nukkumaan jalat yhdessä ja selinmakuulla, kun oon tottunut yleensä nukkumaan joko kyljellään tai masullaan, toinen jalka Remin tai peiton päällä. Kaikkea sitä kokeilee…

Illan hieronta vetäisi jotenkin kaikki mehut kropasta. Olin sen jälkeen niin rättiväsynyt, että sänkyyn päästyäni sammahdin samantien ja nukuin sikeästi reilut 12 tuntia. Tämänkin jälkeen tuntui että oisin voinut vaan jatkaa nukkumista, mutta päätin nousta ja käydä kävelyllä virkistäytymässä. Yleensä herään raittiissa ilmassa saman tien, mutta nyt ei siitäkään ollut apua. Väsymys ei tuntunut niinkään kehossa, vaan enemmänkin mielessä ja koko päivä meni jotenkin utuisessa tunnelmassa. Kai kroppa vaan toimii niin kokonaisuutena, että kun joku fyysinen lihasjumi aukeaa, lähtee lukkoja mielessäkin liikkeelle.

Mä oon mielestäni aina panostanut suht hyvin kehonhuoltoon, mutta viime aikoina kiinnittänyt siihen erityisen paljon huomiota. Mä rakastan joogaa, ja venyttely on musta oikeesti kivaa, erityisesti ohjattuna. Vuorotyön ja muutenkin melko täyden kalenterin takia harvoin löytyy kuitenkaan aikaa ohjatuille tunneille sillon kun niitä olisi tarjolla. Luin MeNaiset Sport-lehdestä arvostelun joogavideoita tarjoavista nettisivuista ja päätin kokeilla Yogobe:n tarjontaa. Otin kolmen päivän ilmaisen kokeilun ja ehdin testata puolen tunnin syvävenyttelyä ja tunnin Yin-Joogaa. Molemmissa oli mun mielestä hyviä liikkeitä ja ohjaus oli selkeää. Ja niin helppoa joogata olkkarin lattialla pyjama päällä, jonka jälkeen voi kaatua suoraan sänkyyn. Pissatauon voi pitää silloin kun siltä tuntuu tai johonkin liikkeeseen voi jäädä pidemmäksi aikaa jos haluaa. Ajattelin testata vielä Yoogaian myös ja jompaankumpaan luon sitten tilin. Ois kiva kuulla, jos jollain on näistä jo kokemuksia!

Nyt jos malttais hetken aikaa kölliä vielä, ennen kuin painun pehkuihin. Kiitos kun luit ja superhuippua alkavaa viikkoaa!

Laura

Kisakuvia selatessa oma treenimotivaatio sai taas sellasta boostia, että oksat pois. Treeni on maistunut tällä viikolla jotenkin erityisen hyvin. Jokainen joka kaipaa lisäpotkua salille raahautumiseen, voi kurkata vaikka Body-Lehden galleriasta kuvia esimerkiksi yhdestä mun suosikista Iina Levanojasta. Tohon hartia-linjaan tähdätään.

Treenit on muutenkin sujuneet nyt tosi hyvin. Tällä viikolla haen vähän erilaista ärsytystä lihakseen tekemällä osan liikkeistä pitkinä sarjoina pienemmillä painoilla. Eilinen jalkatreeni tällä tyylillä napsahti ihan super hyvin ja nyt tuntee kyllä eilen tehneensä.

• Reiden ojennus 4 x 50
• Sissy-kyykky 4 x 15
• Prässi kapealla 4 x 50
• Reiden koukistus maaten + istuen 4 x 25 +25
• Reiden ojennus pidoilla 4 x 15
• Loppuun vatsat pallolla ja jalannostot 4 x 20 + 20

Pitkään samalla tyylillä treenatessa lihas tottuu liikkeeseen ja kehitys hidastuu, jos ei se saa uudenlaista ärsykettä. Hyviä vinkkejä eri erikoistekniikoihin löytyy esimerkiksi tästä Marko Savolaisen treenivinkkipätkästä. Sieltä vaan testailemaan, toki sitten vasta, kun oikeat perustekniikat on hallussa.

Lempibyysat, Spartan Gearin huipputrikoot. Ja ofcourse, BW Posse for life ;)

Meillä oli viikonlopun ajan mun ystävän ihana Kultainen noutaja Neo hoidossa ja käytiin tekemässä pitkiä lenkkejä ympäriinsä. Mä oon päässyt parin viime viikon aikana taas lenkkeilyyn kiinni jotenkin eri tavalla ja käynyt juoksemassa monta kertaa viikossa. Päivä käynnistyy niiiiiin paljon paremmin ja mieli virkoaa, kun aamusta saa heti raitista ilmaa. Meillä BeGoodissa vaan aamuvuorot alkaa 7.00, joten aamuvuoro päivinä, kun herätys on muutenkin 5.30, oon jättänyt lenkit juoksematta – niin ihanaa se ei musta kuitenkaan oo, et heräisin jo 4.30. Hyi.

Tällaista tällä kertaa…

Kiitos kun eksyit lukemaan ja ihanaa illan jatkoa ja hyvää yötä. <3

Halauksin,

Laura

Levi-hupparilla tarkenee vaikka kelit viilenee, kiitos!

Ootteko kuullut Tough Vikingista? Esteratakilpailu, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa 6.9 ja paikkana oli Kaisaniemi-Hakaniemi akseli. Rata oli 12km pitkä ja sen varrella oli 16 erilaista haastavaa estettä. Eka skaba oli menestys, juoksijoita oli lähes 2000 ja meininki ihan huikea. Tunnelma paikan päällä oli niin mieletön, kun omaa lähtöään odottavat möyrivät jännityksessä ja adrenaliinissa, ja maaliviivalla se onnistumisen riemu, kun kilpailija toisensa jälkeen ylitti omat rajansa. Se fiilis kun juoksijat isketään karsinaan lähtöviivalle odottamaan lähtölaukausta, ja ensimmäisenä esteenä olleet jenkkifutarit tuli juoksijoiden naaman eteen uhoamaan… Jännityksen aisti niiin vahvasti yleisöön, että mullakin sydän tykytti! Yleisin kommentti mitä sivusta seuraajien suusta kuuli oli ”miksi mä en osallistunut, mä haluan myös!” Noh, rakkaat rannalle jääneet ruikuttajat, tässä on tilaisuutenne (ja toki myös te kaikki, jotka jo upeasti kävitte todistamassa oman viikinki sielun sisällänne):

WINTER TOUGH VIKING

Eli Tough Viking järjestetään seuraavan kerran 14.3.2015 LEVILLÄ! Rata on Kaisaniemen rataa lyhyempi, ilmeisesti n. 5km, mutta maasto sitäkin hankalampi. Eli korkeuserot verrattuna Helsingin tasaiseen maastoon on huomattavat ja oman pikkulisänsä tähän tuo lumi ja hyytävä kylmyys. Levi Events on järjestänyt nyt skaban, jossa voit voittaa osallistumiset winter tough viking-kilpailuun, majoitukset, hissiliput ja välinevuokraukset kahdelle kilpailuviikonlopuksi. Ota Levi Viikinki-kuva, postaa se instagramiin, Facebookiin, Pinterestiin tai twitteriin hashtageilla #levilapland ja #toughvikinglevi , paras kuva voittaa Levi Viikinki-viikonlopun! Hyvä tsäänssi voittaa arjen piristys viikonloppu keskelle maaliskuun synkkiä loskakelejä ja osallistuminenkin on super helppoa. Osallistumisaikaa syyskuun loppuun asti, eli muutama päivä vielä. Are you tough enough?

-Laura

Niinkuin otsikkokin kertoi niin taas on blogi muuttanut uuteen osoitteeseen. Te jotka nyt hyppäätte matkaan mukaan- tervetuloa. Pidin aikaisemmin blogia kehonrakennusjafitness.blogspot.com osoitteessa. Sieltä tekstit siirtyivätkin kätevästi tänne, joten jos ihmettelet kuka täällä oikein kirjoittelee, voit selata aikaisempia postauksiani alempaa. Olin ensimmäinen Kehonrakennus ja Fitness-yhteisön bloggari, mistä syystä blogi oli tuolla nimellä, eikä omallani. En siis kuitenkaan kuvittelekaan olevani millään tapaa ammattilainen tai asiantuntija kehonrakennuksessa tai fitneksessä, ja siitä syystä toi blogin nimi alkoikin vähän ehkä ahdistaa. Mähän oon vaan mä. Siksi aloin kirjoittaa blogia toisessa osoitteessa laurapukkila.blogspot.com. En ehtinyt montaa tekstiä sinne kuitenkaan kirjoittaa (mut kannattaa silti lukea ne tietty ), kun sainkin jo kutsun siirtyä tänne BlogBookiin. Tässä sitä nyt sitten ihmetellään, että mikäs se tämä sivu onkaan.

Kaks viikkoa hurahtanut uudessa duunissa, ja aika on mennyt niin nopsaa, ettei meinaa tahdissa pysyä. Miettikää, tasan 3 kuukautta, että on joulu! Tajusin sen tässä kun aamusin kuuden jälkeen duuniin lähtiessä on ollut aivan järkyttävän kylmä. Mä oon horoskoopilta Leijona, ja sille tyypilliseen tyyliin auringon lapsi, joka nauttii lämmöstä ja kesästä. Mutta. Mä RAKASTAN joulua. <3 Sitä fiilistä ja tunnelmaa, rauhallisuutta, perheen kanssa yhteen kerääntymistä, lahjojen antamista ja saamista, JOULURUOKAA, kynttilöitä, koristeita(jotka on muuten ihan ok laittaa jo marraskuussa) ja oikeestaan kaikkea mikä liittyy jouluun. Ihan parasta. Mut yritän nyt hillitä tätä hypetystä vielä hetkeksi. NIIN uus duuni! BeGood Wellness Bar! Sinä, terveelisistä ja kropalle hyvää tekevistä herkuista kiinnostunut, joka et ole vielä käynyt testaamassa esim. meidän herkku smoothieita tai raakakakkua, oot missannut niiiin paljon! Eli kipinkapin Citycenteriin. Viihdyn BeGoodissa ihan super hyvin, kiitos huippu porukan ja työkavereiden, ja tietysti sen että saan tehdä töitä asian parissa, josta oon oikeesti kiinnostunut. Siistiä että pääsen yhdistämään mun työkokemuksen ja koulutuksen ravintola-alalta ja intohimon terveellistä ruokaa kohtaan. Jos BeGood ei oo vielä tuttu, niin muutamalla sanalla se on siis yhdistelmä kahvilaa, lounasravintolaa ja sporttibaaria (meillä on screenit ja tv:t joista näkyy kaikki urheilukanavat jne. eli kisakatsomot pystyyn ),  jossa tarjolla on puhdasta ja elimistölle hyvää tekevää ruokaa ja juomaa. Kaikki on mahdollisuuksien mukaan myös luomua, ja ennenkaikkea tärkeintä on se, että missään ei oo mitään ylimääräistä, vaan kaikki mitä meillä syöt, menee elimistön hyötykäyttöön, ei siis turhia kaloreita. BeGoodissa terveelliset ruuat on haluttu tehdä myös helposti lähestyttäviksi. Normaalistihan kaikki terveellinen mielletään pahan makuiseksi, mutta meidän tuotteet maistuukin hyvältä. Eikä hintatasokaan poikkea normi pullamössö kahviloista. Toisin sanoen siis – rakastan työpaikkaani ja olen ylpeä siitä, jee.

Treenin makuun on päästy taas kesän pitkän pakkopaussin jälkeen ja jumatsuikkeli, miten sitä saa itsensä kipeäksi! Mutta siis sellaista hyvää lihaskipua. Uskon että treenikielto teki mulle loppujen lopuksi ihan hyvää. Kroppa varsinkin kaipasi lepoa, ja vaikka tuntui että pääkoppa ja usko itseen oli koetuksella, opin ainakin kuuntelemaan kehoani paremmin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis – näinhän se on. Mutta nyt uudella asenteella kohti tulevaa. Kisasuunnitelmia ei toistaiseksi ole, nyt vaan treenaan kehittyäkseni, ja yksinkertaisesti siksi, että se on mun juttu. Liikunnan ilosta. Treenit onkin sujuneet ihan super hyvin, ja napsahtaneet oikein kunnolla perille! Varsinkin joka jumppa, jonka oon tehnyt jonkun ystäväni kanssa. Ennen treenasin aina yksinäni, mutta nyt oon käynyt paljon kavereiden kanssa. On se vaan siistiä tehä esim peppujumppa yhessä neljän jumppapirkon porukassa. Nää neitokaiset on vielä kaikki liikunta-alalla, eli sen lisäks että on hauskaa yhdessä, tulee tehtyä hyvällä tekniikalla ja loppuun saakka, kun on piiskureita rivissä. Ja voin kertoa, että mun takalisto ei oo ikinä ollut yhtä kipee, kun se on nyt. En ihan oikeasti pysty istumaan kovalla alustalla. Tässä meidän peppujumppa:

• Balettikyykky kahvakuulalla + lantionnosto toinen jalka penkillä, toinen suorana ilmassa 4 x 15-20
• Prässi + kyykkypito 4 x 15 (eli kun yksi teki prässissä, muut odottaa vuoroaan kyykyssä)
• Reiden koukistus 3 x 15 + loitontajat laitteessa 3 x 3 x 10 (ekat 10 peppu irti penkistä, tokat 10 norm. Istuen ja vikat 10 peppu ilmassa etunojassa)
• Pakarapotkut taljassa 3 x 15 per jalka
• Loppuun vielä askelkyykkykävelyä salin ympäri

Kokeilkaapa tätä! Hankala selittää noita liikkeitä näin, kysy jos jäi joku mietityttämään! Tehtiin tää tosiaan toissa päivänä ja nyt tuntuu! Parasta.

Eilen oli vuorossa käpälät ja kiduttajana vanha frendi Mikke. Käsi treenin jälkeen syvävenyttelyä Yin-joogassa, joka tarkoittaa siis avauksia erityisesti lonkan alueelle. Asanoissa ollaan useita minuutteja paikallaan, jolloin liikeratoja saadaan paremmin auki. Salilla treenatessa huomaan lonkkien ja pakaralihasten kesäisiä rasitusvammoja enää ihan muutamissa liikkeissä ja voimatason laskemisessa, mutta joogassa ero vanhaan on todella selkeä. Mulla on aina ollut hyvä liikkuvuus erityisesti lonkissa ja selässä, ja olen melko notkea, mutta eilen huomasin että tietyt liikkeet teki pahaa, enkä kaikkea pystynyt kunnolla tekemään. Lonkankoukistajat kaipaa vieläkin erityishuomiota ja niitä täytyy varoa. Viime viikolla vatsatreenin kierrot myös kipeytti lonkankoukistajat. Mutta niinhän joku sanontakin on, että Urrheilija ei tervettä päivää nää. Näinhän se menee, aina vähän jotain kohtaa kolottaa. Se mikä munkin pitää oppia on tulkitsemaan mistä se johtuu, ja oppia reagoimaan siihen oikein.

Oiskohan tässä tarpeeksi ekaksi postaukseksi Blogbookiin.. Nyt häärimään keittiöön pinaattikeiton ja raakasuklaan pariin! Myöhemmin tänään vielä hierontaa mun huippu fyssarin Jonna Huotarin hellässä huomassa ja ihania ystäviä! Täydellinen vapaapäivä

Sit vaan kaikille rapsakkaa syksyistä keskiviikkoa ja kiitos kun luit.

Halauksin,

Laura

Ps. Nyt on se aika kun maataan kotona villasukat jalassa kynttilänvalossa. Nää on mun lempparit! <3

Edellisessäkin tekstissä mainitsemani päänsisäinen myllerrys jatkuu edelleen ja oon enemmän hukassa itseni kanssa, kuin oon koskaan aikaisemmin ollut. Mä olen niin tottunut siihen, että on joku selkeä tavoite tai määränpää, jota kohti menen, että on vaikeaa vaan olla. Musta tuntuu että käyn tällä hetkellä läpi omaa kolmen kympin kriisiäni (täytin siis tiistaina 22, hehe..) kun kyseenalaistan kaikki tähän mennessä elämässäni saavuttamani asiat ja panikoin siitä mitä tulevaisuus mulle tarkoittaa. Kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää, mutta kun mä niin kovasti haluisin tietää!!!!!!!!!!!!!! hehe… Mä tiedän että olen vielä nuori. Ja että mulla on (jos hyvä lykky käy) vielä kymmeniäkin vuosia elämää edessä ja aikaa saavuttaa vaikka mitä ja toteuttaa unelmia. Mutta entä jos en edes tiedä mistä tällä hetkellä unelmoin? Kaikki käskee seurata omia unelmiaan, mutta entä jos ei oo harmainta hajua siitä mitä haluaa? Mä oon aina halunnut erottua joukosta, olla erilainen, toteuttaa itseäni ja seurata omaa polkua. MUTTA MIKÄ SE ON SE MUN POLKU? Ääh..

Yksi asia mikä kanssa on vaivannut mieltä jonkun verran on se, että kisoihin valmistautuessani sain jatkuvasti kehuja siitä kuinka hyvältä kroppani näytti. Sain arvostusta siitä, miten paljon tein töitä kehoni eteen, ja miten kurinalaisesti elin. Nyt kun on joutunut olemaan treenaamatta ja syönyt jäätelöä niin paljon kun napa vetää, on ylläripylläri tullut kiloja lisää. Eipä erotu enää jokainen vatsapala ja säikeet olkapäissä. Ja voin kertoa, että nyt on itsetunto koetuksella.. ”Sain arvostusta, koska olin fitnesskilpailija. Miksi kukaan arvostaisi minua nyt, kun enhän mä ole siis enää mitään?” -tällainen ajattelu on tietysti typerää, olenhan mä vaikka mitä muuta, mutta tällaisia ajatuksia on pää täynnä. Ja sekin on ihan hullua, että vaikka tiedostan olevani edelleen hyvässä kunnossa, häpeän kuitenkin sitä miltä näytän. Joku ääni alitajunnasta huutelee koko ajan että ”jos dieetti ei olisi jäänyt kesken niin mieti miltä näyttäisit nyt” tai ”hitsi tää paita näyttäis hyvältä, jos oisin siin kunnossa kun ennen kisoja”. MIKSI!? Miksi en ole tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen? Miksi arvotan itseni sen mukaan miltä näytän ja miten selkeesti ne lihakset erottuu? Onko mulla aina ollut näin huono itsetunto? Ennen mä olin mielestäni ihan tyytyväinen siihen miltä näytin ja viihdyin kehossani. Miks mä nyt flippailen näin? Mä en halua elää elämääni stressaamalla koko ajan ulkonäöstäni. Haluan olla terve ja voida hyvin, ulkoisesti tietysti, mut ennen kaikkea sisäisesti…

Nyt on treenit starttailtu taas pikkuhiljaa, kevyemmin mutta kumminkin. Lähinnä yläkroppaa olen tehnyt, ja jalkoja sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Hitsi miten ärsyttävää huomata voimatasojen laskeneen treenikiellon aikana… Mut ei auta kun vaan alkaa kerätä sitä voimaa taas uudestaan. Ja on muuten niiiiiin raastavaa nähdä syksyn kilpailijoita. Oon käynyt treenaamassa lähinnä aamuisin, välttääkseni törmäämästä heihin, (Älkää rakkaat tiimiläiseni loukkaantuko tästä<3) sillä joka kerta kun näen jonkun, joka hiki hatussa treenaa viimeisillä voimillaan näyttääkseen uskomattoman upealta kuukauden kuluttua, kun karsinnat pyörähtää käyntiin, mä koen epäonnistuneeni.

Tällä hetkellä mä yritän pysyä positiivisena, uskoa siihen että mä löydän oman paikkani ja ennen kaikkea opettelen nauttimaan elämästä. Maailmalla on mulle suuria suunnitelmia, mutta ne muhii vielä jossain etsiskellen oikeaa muotoaan.

Suurin syy miksen mä ole päivitellyt blogia tänne viime aikoina on ollut se että mua on vähän ahdistanut tää ”kehonrakennus ja fitness – laura pukkila”.Mä haluan olla muutakin. Mä haluan olla Laura, jolle osa elämää on fitness. Ja älkää kukaan ymmärtäkö että tää tarkottais etten mä haluais ikinä kilpailla body fitneksessä enää. Mä haluan vaan olla muutakin. Musta tää kirjoittaminen on kuitenkin jollain tapaa terapeuttista (tämänkin tekstin kirjoittamiseen on tähän mennessä tirautettu kahdet itkut ja kulutettu aikaa 4h, ihan vaan siksi, että oikeasti joutuu pohtimaan mitä siellä pään sisällä liikkuu) ja haluun kirjoittaa. Mun blogin löytää siis jatkossa täältä.  Kesä alkaa olla takana päin, ja syksyä kohden voi kääntää uuden lehden. Aloittaa vähän kuin alusta. Kun vaan tietäisi mitä aloittaa..

Kiitos kun luit ja olet lukenut mun tekstejä. Totta puhuakseni – vaikka tietysti toivon että joku näitä lukee, mä kirjoitan vaikka ei lukisikaan. Niinkuin sanoin jo, tää on terapeuttista.

Halauksin,

Laura

Pientä hiljaiseloa ollut blogin tiimoilla viime aikoina, pahoittelut siitä. Mutta rehellisesti sanottuna ei vaan ole ollut motivaatiota tai energiaa kirjoittaa. Viime postauksessa kerroin kuinka olin juuri aloittanut dieetin kohti syksyn Nordic Fitness Expoa ja MM-karsintoja. Dieetti lähti käyntiin jopa yllättävänkin hyvin ja tuntui menevän suunnitelmien mukaan. Paino putosi parin ekan viikon aikana heti hyvin ja treeni kulki. 

Kirjoitin jokin aika sitten yhdessä tekstissäni kivuista lonkkien, lonkankoukistajien ja pakaroiden alueella, joka alkoi muutama viikko ennen kevään kisoja. Kisojen jälkeen levättyäni hetken, pahin paine jaloista helpotti ja tuntui että kipu vähän laantui. Ajattelin kipuilun johtuneen siitä että kroppa oli rasvaton ja kuiva viimeisillä dieettiviikoilla, enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kun aloin treenaamaan taas kovempaa lyhyen levon jälkeen, tuntui jalat ja nimenomaan lonkkien alue kuitenkin taas tosi aralta, ja treenien aikana ja jälkeen kivut yltyivät tosi koviksikin. Rakastan treenaamista, nautin siitä ja saan siitä oikeesti mielettömän paljon iloa ja energiaa, ja siitä syystä jatkoin treenaamista tiukalla ohjelmalla kipuilusta huolimatta, ja kertomatta oikeastaan kenellekään että treenien kanssa on mitään ongelmaa. Treenien jälkeen olo on kuitenkin ollut jo pitkään voimaton ja huono, ja nyt jälkikäteen tajuan ajatelleeni jo jonkin aikaa että ”ihan sama vaikken pystyis tehdä mitään muuta, kunhan jaksan treenata”. Pari viikkoa sitten aamulenkin jälkeen tuntui että jalat ei enää kanna. Pidin pakastepusseja lonkilla ja makasin lattialla itkeä pillittäen, kunnes helpotti sen verran että pystyin kävelemään. Seuraava päivä meni täysin vaakatasossa ja paine taas hieman hellitti. Siitä seuraavana aamuna lähdin aamutreenille salille, jonka jälkeen lonkat oli ihan tulessa ja joka paikkaa kiristi ja särki. Illalla pakotin itseni vielä salille, sivuuttaen kivun, tarkoituksenani treenata jalkoja.. Voitte kuvitella että eihän siitä mitään tullut. Itkua tihrustaen kotiin ja jouduin vihdoin itselleni myöntämään ettei ole kaikki ihan kunnossa. Sain ajan seuraavalle päivälle työterveyslääkärillemme, joka ohjasi minut eteenpäin Omasairaalaan

ortopedille (Tähän väliin hehkutus Omasairaalalle, josta sain parempaa hoitoa ja palvelua kuin ikinä mistään aiemmin, sekä ylistystä koko maailman parhaista työnantajista, jotka ovat turvanneet työntekijöidensä terveyden myös kattavilla vapaa-ajan vakuutuksilla. Ei tällaista etua varmasti ole monessa työpaikassa. Tomi, Matti, Minka <3). Sain sinne ajan taas heti seuraavalle illalle ja kävin sekä röntgen-, että magneettikuvauksissa. Molemmissa pakaroissani ja reisilihaksissani oli rasitusvammat, lihasten kiinnityskohdissa näkyi jonkin sortin värimuutoksia johtuen ilmeisesti tulehduksesta jänteissä tms, ja sekä reisiluun päässä, että istuinkyhmyissä näkyi kulumaa luissa. Lepoa treeneistä 6 viikkoa oli käsky tohtorilta. Pelottavinta omasta mielestäni tässä on se, että luun kuluma ei palaudu ikinä, eikä sitä voi korjata. Se on ja pysyy sellaisena, jollei kulu lisää. Mulla on ollut aina normaalia hauraammat luut, ns. osteopenia, eli osteoporoosin esiaste, ja ollut elämäni aikana melko paljon murtumia. Mutta tästä treenikiellossa johtuen en tule kilpailemaan syksyn Nordic Fitness Expossa.

Mikä mua on fitneksessä ja kilpailemisessa aina viehättänyt, on tavoitteellinen ja kova treenaaminen. Mä rakastan treenaamista ja saan siitä hulluna energiaa. Viimeseen reiluun kuukauteen en oo enää kuitenkaan nauttinut treeneistä, ehkä siksi että on todella raskasta ja energiaa syövää, kun joutuu psyykkaamaan itseään hulluna, että saa treenit tehtyä mukisematta ja vielä niin ettei näyttäisi kenellekään kuinka hemmetin kipeetä välillä tekee. Mä oon todella jääräpäinen, enkä suostu myöntämään kenellekään, varsinkaan itselleni, etten pystyisi johonkin. Mun heikkous on etten osaa näyttää heikkouttani. Mä kärsin ongelmani itse, enkä haluu vaivata niillä muita. Esitän että kaikki on hyvin, vaikka ei olisi, ja hymyilen vaikka kuinka tekis pahaa tai sattuisi. Vaikeista asioista puhuminen on mulle äärettömän hankalaa. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee raja vastaan. Mulla on ollut ehkä jo pidempään takaraivossa fiilis, että pitäis höllätä ja että kintut ei kestä, mutta halu näyttää ja todistaa jotain on ollut liian kova antaakseni periks. Ja suurin virhe jonka tein, oli etten kertonut kivuista ja ongelmista valmentajalleni. Sitä vartenhan mulla kokenut, ammattivalmentaja on, että hän kertoo mitä tehdä tällaisessa tilanteessa. Kai halusin todistaa hänellekin pystyväni mihin vaan..

Kun treenikielto lyötiin päälle, lopahti kiinnostus koko hommaan. Ei todellakaan kiinnosta noudattaa ruokavaliota ja laskea kaloreita, kun ei pääse treenaamaan. Mä oon luonteeltani kaikki tai ei mitään-tyyppi, eli jos ei voi tehdä täysillä, niin ei huvita tehdä ollenkaan. Mun fiilikset ja ajatukset on kuin vuoristoradassa tällä hetkellä. Treenaaminen ja kaikki siihen liittyvä on ollut nyt pari vuotta niin iso osa mua ja koko mun identiteettiä, että tuntuu et oon tällä hetkellä hukassa itseni kanssa. Oon pyöritellyt päässäni kauheesti kysymyksiä siitä et kuka mä oikeesti edes olen. Katsoin kuvia parin vuoden takaa ja mietin asioita mitkä on olleet mulle silloin tärkeitä, ja tajusin että kilpailutavoitteellisen treenaamisen aloitettuani oon sivuuttanut kaikki ne asiat mistä silloin pidin. Esimerkiks lukeminen, mä olin ennen kunnon lukutoukka ja nenä kiinni kirjoissa. Nyt en ole melkeen kahteen vuoteen lukenut kirjan kirjaa. Tai jooga, mä rakastin joogaa, mutta viimesen vuoden joogaharjoitukset voi laskea yhden käden sormilla. Tai mun ystävät ja läheiset. Missä vaiheessa mä päätin että mun treenaaminen on tärkeempää kuin rakkaat ihmiset mun ympärillä? Ja se on ollut ihan tietoinen valinta laittaa treenit etusijalle, mutta nyt mietin että millä mä oon oikeen perustellut sen itselleni? En keksi tällä hetkellä yhtään tarpeeksi hyvää syytä. Nyt kun ajatukset on pakotettu pois treenistä ja ruokavaliosta, tuntuu niinkuin sumu kaiken muun edestä olisi hälvennyt ja silmät olisi aukaistu uudestaan. Minkälainen ihminen mä oikeasti olen tai haluan olla? Ja tekeekö mut onnelliseksi se että käännän selkäni kaikelle muulle kuin treenaamiselle? Oonko muuttunut itsekkääksi ja itsekeskeiseksi? Onko ulkonäkö mulle niin tärkeää? Niinkuin jo sanoin – rakastan treenaamista, ja kun tää pakkolepo on ohi aion kyllä jatkaa treenaamista, mutta samalla lailla ja samoilla tavoitteilla? – En tiedä. Eikä mun onneksi tarvitsekaan sitä tietää juuri nyt, eikä edes viikon tai kuukaudenkaan päästä. Keskustelen ensin fysioterapeutin, ortopedin ja tietysti rakkaan valmentajani Sami Maaniemen kanssa siitä mikä on järkevää. Terveys edellä aina, kroppia on yksi, ja mieluusti kävelisin omien lonkkanivelteni kanssa vielä toisetkin melkein kaksikymmentäkaksi vuotta.

Sunmasummarum – levolla tästä selvitään ja päivä kerrallaan mennään. Nyt on ainakin aikaa nauttia kesästä, lämmöstä, auringosta, ystävistä, jäätelöstä, mansikoista, kiireettömistä illoista parvekkeella ahmien kirjoja, jotka on kahden vuoden aikana jääneet lukematta. Joogatakkin aion, heti elokuussa. Tää ei ole maailman loppu, ja uskon että tällä on tarkoitus, pysäyttää ja saada miettimään elämän arvoja. Ja mitä tästä opimme: kroppa on viisas koneisto ja kertoo, kun kaikki ei ole kunnossa. On äärettömän tärkeää kuunnella sen lähettämiä signaaleja ajoissa, vaikka se mälsältä tuntuisikin.

Mä haastan jokaisen tän lukeneen miettimään ja kommentoimaan alle omia arvojaan ja niitä asioita mitkä on elämässä itselle tärkeitä. Ja miettimään ja listaamaan omia vahvuuksia ja myös niitä omia heikkouksia, ja millä niitä vois kehittää. Mä aion tsempata jatkossa omien heikkouksieni myöntämisessä, ensinnäkin itselleni, mutta myös muille. Aion jatkossa puhua avoimemmin jos joku painaa mun mieltä, ja aion arvostaa itseäni siinä määrin, että pidän omia ongelmiani yhtä tärkeinä kuin muiden.

Nyt siis jonkun aikaa ainakin kirjoitukseni tulevat olemaan kaikkea muuta kuin ”kehonrakennus ja fitness”, pahoittelut harhaan johtavaa otsikkoa. Haluan kuitenkin kirjoittaa, ja nythän siihen pitäisi olla aikaakin..

Kiitos kun jaksoit lukea mun avautumisen, toivottavasti herätti ajatuksia.

Nautitaan kesästä, otetaan ilo irti

jokaisesta päivästä <3 ”its not the years in life that matters, its the life in years”

xx

Laura

Lisään tähän loppuun vielä kommentin valmentajaltani Sami Maaniemeltä:

”Tässä Lauran tekstissä hyvää purtavaa kaikille uusille fitness / kehorakennus kilpailuihin tähtääville. Tämä laji on todella vaativa ja mukaansa tempaava, mutta sovittakaa se muukin elämä (läheiset, ystävät ja muut mielenkiinnon kohteet) treenien ja diettaamisen ympärille mukaan. Näin vaativaa kilpaurheilua, jota fitness-lajit todellakin ovat, voi jatkaa pitkään ilman katumusta. Tämä laji antaa myös vanhojen ystävien lisäksi paljon uusia ystäviä siihen rinnalle. Lisäksi saa paljon uusia kokemuksia ja oppii myös paljon itsestään. Loukkaantumisia ja vastoinkäymisiä tulee lajissa kuin lajissa, mutta yleensä järkevästi suunniteltu ja toteutettu kuntoutus auttaa takaisin kilpailuihin mikäli oma motivaatio ja halu riittää siihen. Toinen asia mikä tulee ottaa huomioon on kuunnella omaa kehoaan ja sen antamia merkkejä. Välillä näitä merkkejä on vaikea itse tulkita, sen takia on tärkeää kertoa kaikki tuntemukset omalle valmentajalleen, jos sellainen on. Tässä Lauran tapauksessa minä esimerkiksi en tiennyt näistä alaraajojen säryistä mitään tällä dietillä. Olin juuri tehnyt Lauralle treeniohjelman minkälaista en TODELLAKAAN olisi tehnyt jos olisin tilanteesta tiennyt. Kun sain kuulla Lauralta oli jo tilanne mennyt aika pitkälle. Laitoinkin lomaltani viestin Lauralle, että voi kun olisit kertonut, niin olisin tehnyt aivan erillaiset suunnitelmat treenien osalta. Voi olla että olisin myös näyttänyt punaista valoa nyt syksyn kisoihin ennen kuin on varmasti paluduttu edellisestä dietistä..  Valmentajahan on sitä varten että hän auttaa ja neuvoo omien kykyjensä mukaisesti. Jos hän ei tiedä asioista ei hän myöskään voi niihin puuttua millään tavalla. Tämä on viesti nyt myös kaikille omille valmennettavilleni ja muillekin kilpailijoille joilla on valmentaja. Kommunikoikaa sen valmentajan kanssa! Tässä meidän lajissa kun on vielä niin monta osa-aluetta esim dietti, treenit, psyyke ja henkilökohtaiset asiatkin jos ne vaikuttavat kilpailuihin valmistautumiseen.  Laurasta on niin vahva nuori nainen monellakin osa-alueella että tämä on vain pieni mutka hänen matkassaan.”

<3

Sateista tiistai-iltaa sohvan pohjalta Nyt se on alkanut, nimittäin uusi kisadieetti kohti syksyn Nordic Fitness Expoa ja Jyväskylässä pidettäviä MM-karsintoja! Fiilis on hyvä ja motivoitunut, mutta täytyy sanoa että todella erilainen kuin viimeksi dieetille lähdettäessä.

Ensimmäisen dieetin uutuuden viehätys on kadonnut, ja se tietynlainen uudenkokemisen into. Viimeksi kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että mielenkiinnolla odotti sitä muutosta mikä kropassa tapahtuu ja kaikkea kisoihin liittyvää hulinaa. Nyt ne on kerran jo koettu, joten huomaan suhtautumiseni olevan aika erilainen. Mä näen tässä kaksi puolta. Viimeksi olin todella fokusoitunut ja koko maailmani pyöri dieetin ympärillä, tein ehdoitta kaiken mitä käskettiin ja vielä vähän enemmän, sivuuttaen kaiken muun. Nyt, vaikka olen erittäin motivoitunut ja tiedän tasan mihin tähtään ja mitä tavoitteeni saavuttaminen vaatii, ja aion ehdottomasti tehdä kaikkeni sen eteen, pyrin tekemään kaiken tällä kertaa omalla tavallani. Tietysti noudatan ruokavaliotani yhtä tarkkaan ja teen määrätyt treenit niinkuin kuuluu, mutta aion pitää elämässäni muutkin minulle tärkeät asiat. Tällä kertaa dieetti menee Lauran ehdoilla, eikä toisin päin. Olen kuitenkin superinnoisaani dieetin alkamisesta, koska se on selvä merkki kisojen lähestymisestä  En malta odottaa skaboja ja sitä fiilistä, kun pääsee taas nousemaan yleisön eteen! Paljon työtä on kuitenkin tehtävä sitä ennen. Treenit ei tuu tästä oikeestaan muuttumaan, vaan samalla ohjelmalla mennään ja muutokset tehdään ruokavaliolla. Edellisistä kisoista on aikaa nyt puolitoista kuukautta, ja tuntuu että kroppa on palautunut hyvin. Painoa on tullut jonkin verran tietysti lisää, tarkkaa määrää en osaa sanoa, kun en tiedä paljonko painoin kisoissa. Veikkaisin ehkä n. 4-5 kiloa? Pudotettavaa on nyt kumminkin jonkin verran vähemmän, kuin edelliselle dieetille lähtiessä, jolloin paino putosi dieetin aikana ehkä n. 10 kiloa.

Mut on kyllä niin paljon siistimpää dieettaa kesällä, kun voi treenata ja tehdä aamuaerobisia ulkona ilman pakkasta ja lumisadetta. Tietty vähän harmittaa että jää osa grilliherkuista ja jäätelöt tänä kesänä syömättä, mut ’nothing tastes as good as being fit feels like’. ja viime viikolla tankkasin hyvin varastoon kaikkea mitä epäilin kesällä tekevän mieli

Kesädieetin hyviä puolia on myös se että vihannekset ja marjat, jotka on dieetillä tietyissä määrin sallittuja, on nyt parhaimmillaan. Pikkasen eri syödä puuron kanssa tuoreita mansikoita ja vadelmia kuin pakastettuja.

Kesä on muutenkin kyllä parasta aikaa. Ihanaa kun on paljon tapahtumia ja häppeninkiä, ja elo on jotenkin vaan iisimpää. aamupuuro puistossa tai torilla hyvän treenin tai lenkin jälkeen on paras tapa aloittaa päivä! Mun suosikki on Hakiksen torin kahvisiskojen riisipuuro ja lasi kylmää maitoa, nam!  

Mä oon aamulenkin yhteydessä käynyt muutamia kertoja juoksemassa majavatien portaita Vanhassa Hertsikassa, joka on muuten todella upee paikka! Ihan kuin jostain sadusta. Portaat on ehkä vanhat, vähän lahot ja pikkasen huterat, mut tuopahan sopivasti jännitystä treeniin porrasjuoksu on yks mun lempparitreeneistä, siinä jos jossain syke nousee ja jalat ja peppu saa kyytiä! Ylös alas, askelkyykkyjä, kylki edellä, hyppyjä ja mitä vaan keksii! Pyöreät pakarat täältä tullaan  

Oon nyt pari viikkoa tehnyt kaikissa treeneissäni osan liikkeistä ’rest-pause’ tekniikalla, eli teen tietyissä liikkeissä sarjat painoilla, joilla saan max 10-12 toistoa, pidän 10-15sek tauon ja jatkan uudestaan, niin monta toistoa kuin tulee. Sen jälkeen taas uus breikki ja perään niin monta toistoa kuin pystyn. Eli n. 12-8-6 toistoa ja tämä rundi aina kaks kertaa läpi per liike. Oon saanut treeneistä tosi paljon irti, varsinkin rinta- ja jalkajumpat on mennyt ihan eri tavalla perille. Lihaksille on hyvä antaa erilaista ärsykettä juti esim erikoistekniikoita hyödyntämällä, tai lihas tottuu liikkeeseen. Paljon hyviä vinkkejä erikoistekniikoista löytyy esim BODY-lehdessä julkaistussa Marko Savolaisen tekstissä. Kannattaa lukaista läpi, jos treeni alkaa tuntumaan puuduttavalta.

Ja sitten loppuun vielä jännittäviä uutisia… Ylpeänä esittelen uuden yhteistyökumppanini: Spartan Gear!

Tulen testaamaan Spartanin laadukkaita urheiluvälineitä ja -vaatteita, ja raportoin niistä sitten tänne! Syksymmällä toivottavasti pääsen osallistumaan myös heidän ohjaajakoulutuksiinsa, ja syventämään osaamistani liikunnan ja hyvinvoinnin parissa Huippua, olen superinnoisani! Käykäähän tutustumassa Spartan Gearin valikoimaan heidän verkkokaupassaan! Sieltä saa mm. foamrollereita, joiden käytöstä oon jo parissakin postauksessa kirjoitellut

Nyt kokkailemaan huomisia eväitä. Huomenna mut löytää Töölö Gymiltä, jossa olen illalla maistattamassa Trec Nutritionin tuotteita! Tervetuloa joko ennen treeniä kokeilemaan treeniboosteri SAWia tai treenin jälkeen maistelemaan proteiinipirtelöitä ja patukoita! Leppoisaa iltaa ja tsemppiä loppuviikkoon..

xx

Laura

Hitsi sentään, mitä aurinko tekee ihmismielelle! Mä oon ainakin herännyt eloon uudestaan, kun mittarit on nousseet 20 asteen paremmalle puolelle! Mun puolesta talvi sais kestää 2 viikkoa, joulun ja uuden vuoden yli, ja muuten voisi olla aina tällaista. Mun suuri haave on joskus muuttaa jonnekin aurinkoon, missä lämpöä riittää ja palmut huojuu tuulessa. Someday… Mut nyt nautitaan helteistä täällä

Tänään päivä alkoi upeasti aamutreenillä auringonpaisteessa, kun pääsin ihanan ystäväni Millan kanssa ammattinyrkkeilijä Niklas Räsäsen rääkättäväksi. Niklas veti meille sika hyvän treenin, jossa tehtiin erilaisia loikkia, spurtteja, hyppyjä jne, eli treenattiin räjähtävyyttä ja nopeutta. Tällä hetkellä mun treenit on pääasiassa ollut punttia, juoksulenkkejä ja pyöräilyä, eli tää oli jotain todella erilaista, ja oli niin siistiä haastaa itseä vähän uudella tavalla.

Aika hankalalta tuntui osa jutuista joita tehtiin, mutta harjoitus tekee mestarin, kun oppii hahmottaan kunnolla mitä tekee. Eli näitä siis lisää, ja uskon että tästä on paljon hyötyä myös salitreeneissä! Ulkona treenaaminen on myös ihan must-juttuja kesällä, ihan toista treenata auringossa kuin kellarissa, vaikka sielläkin hyvin kyllä viihdyn. Niklas alkaa vetää kesällä puisto-kuntonyrkkeilyä, eli jos kaipaat kovaa treeniä ulkoilmassa ammattilaisen opissa, niin stay tune for more info!

Olen saanut jonkin verran kyselyitä itse käyttämistäni lisäravinteista, ja ajattelin kirjoitella niistä nyt. En väitä olevani asiantuntija, tai tietäväni paljoakaan lisäravinteiden superlaajasta skaalasta, mutta jaan nyt kanssanne sen mitä tiedän. suurimman osan tiedoista olen löytänyt netistä itse tutkimalla ja selvittämällä, eli Googlea kaivelemaan vaan, netti on pullollaan tietoa! Lisäravinteita ja niiden valmistajia on markkinoilla pilvin pimein. On kotimaista ja muualta tuotua, halpaa ja kallista ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka valmisteissa lukisi päällä sama teksti, se ei suinkaan tarkoita että ne olisi sisällöltään samoja. On hurjia eroja siinä, kuinka paljon minkäkin valmistajan tuote sisältää mainittuja ravinteita, ja kuinka puhtaita tuotteet ovat. Kannattaa siis vertailla, lukea purkkien kyljet tarkkaan ja jos olet epävarma, kysyä apua ammattilaiselta.

Mä itse käytän yhteistyökumppanini Trec Nutritionsin tuotteita. Tällä hetkellä mulla on käytössä:

Hera-Isolaatti, eli siis kaikkien rakastama proteiini. Monille varmaan jo selvää, että proteiini on lihasten päärakennusaine. Hera on jonkun tutkimuksen mukaan nopeiten imeytyvä proteiinin lähde, joten se on loistava valinta korjaamaan harjoituksen aikana lihakseen aiheutetut vauriot treenin jälkeisessä juomassa. Isolaatti on heraproteiineista puhtain muoto, mikä tarkoittaa sitä, että mukana ei ole hiilihydraattia eikä rasvaa, vaan tuote on ihan sitä itseään. Mä käytän tätä n. 25-30g heti treenin jälkeen juotavassa palkkarissa.

Vitargo, eli ohratärkkelyksestä valmistettu puhdas hiilihydraatti. Hiilihydraattijauheita on myös erilaisia maltosta dextroosiin jne. Vitargo on rakenteeltaan iso, ja siksi kulkeutuu hyvin vatsalaukun läpi ohutsuoleen ja sitä kautta verenkiertoon, eli imeytyy nopeasti. Hiilihydraateista saa lisäenergiaa ja ne auttavat myös lihasvaurioiden korjaamisessa. Vähä-hiilihydraattinen ruokavalio on ollut hitti jo muutaman vuoden, ja se onkin monelle hyvä tapa pudottaa painoa. Treenin ympärillä eli ennen, aikana ja/tai jälkeen nautitut, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit menevät kuitenkin suoraan käyttöön tukemaan lihaksenkehitystä ja palautumista. Vähä hh dieetti ei toimi kaikilla yhtä hyvin, esim omalla kohdallani kisadieetillä paino putosi, kun ruokavaliossa oli hiilareita, mutta kun ne jätettiin pois, paino junnasi paikallaan. Jokainen kroppa on yksilö, eikä voi siis sanoa että yhdenlainen dieetti toimisi kaikilla. mä käytän vitargoa 20g latausjuomassa, 20g treenin aikana ja 30g palautusjuomassa.

Glutamiini, on aminohappo, jota keho tarvitsee ehkä kaikista eniten. Lihasstressi, eli esim tulehdukset ja kova treeni vähentävät glutamiini-varastoja lihassoluissa, joka hidastaa immunologisia toimintoja ja kudosten parantumista. Glutamiini myös auttaa parantamaan suorituskykyä ja kestävyyttä, tasaa energiansaantia vähä hh dieetillä, ja auttaa ylläpitämään suolen limakalvon kuntoa. Keliaakikoille glutamiinista on myös hyötyä sillä se korjaa suolinukka vaurioita! Lisäks vielä vähentää makeanhimoa, ja auttaa väsymykseen ja stressiin. Keksitkö jonkun syyn olla käyttämättä? Mä en. Käytän itse 5g latausjuomassa, 5g treenin aikana ja 5g palautusjuomassa.

BCAA, eli branched chain amino acids, eli haaraketjuiset aminohapot, joihin kuuluu leusiini, isoleusiini ja valiini. Ne on lihaksen rakennusaineita ja niistä saadaan suoraan energiaa lihaksen käyttöön. Kovan kuormituksen alla keho tyhjentää ekana glykogeenivarastot ja sitten siirtyy käyttämään haaraketjuisia aminohappoja. Jos niitä ei ole tarpeeksi tarjolla, keho menee kataboliseen, eli lihaksia supistavaan ja kuluttavaan tilaan. Kun lihaksille on koko harjoituksen ajan tarjolla rakennusaineita, kroppa pysyy anabolisessa tilassa, ja lihas ei kulu treenin aikana. Mä käytän n. 15g ennen treeniä ja 15g treenin aikana.

Kreatiini, eli yhdiste, jota myöskin löytyy meillä jokaisessa kropassa. Se on ravinne, joka varastoi energiaa lihassoluihin ja sitä kautta edistää palautumista ja tehostaa lihaskasvua. Kreatiini on ehkä kaikkein tutkituin lisäravinne, ja todettu hyväksi monessa tutkimuksessa. Kreatiinista löytyy useita eri muotoja, mä itse käytän kreatiini-monohydraattia 5g sekä lataus- että palautusjuomassa, ja suosittelen lämpimästi.

Beta-alaniini, on osa karnosiinia, jota esiintyy luontaisesti lihas- ja aivokudoksissa. Sen käyttäminen ravintolisänä nostaa kehon karnosiinitasoja, joka taas lisää kestävyyttä ja estää lihasta menemästä maitohapoille. Karnosiinitason nouseminen merkittävästi ei tapahdu yhdestä kerrasta, joten beta-alaniinia suositellaan käytettäväksi päivittäin parin viikon ajan, ennen kuin siitä saa todella hyödyn. Beta-alaniini aiheuttaa sivuoireena alkuun kihelmöintiä yleensä käsissä ja kasvoissa, ei kannata säikähtää, se loppuu muutamien käyttökertojen jälkeen. mä käytän n. 3g lataus- ja palautusjuomassa.

Spirulina, joka on mikrolevä, ja oikee supeefoodien superfood.  Sisältää mm. kalsiumia, b-, k-, a- ja e-vitamiineja, beetakaroteenia, seleeniä, rasvahappoja, aminohappoja, magnesiumia, rautaa ja vaikka mitä muuta! Se puhdistaa haitallisia myrkkyjä kehostamme, estää tulehduksia, parantaa ihon kuntoa, parantaa näköä and the list goes on and on. Mm NASA:n astronautit käyttää spirulinaa avaruusmatkoillaan. Tää on tuote johon kandee tutustua, mä olen syönyt spirulinaa viime syksystä saakka, ja aion käyttää aivan varmasti lopun elämääni.

Grape Seed Oil, eli rypälesiemenöljy, joka on erittäin vahva antioksidantti. Antioksidantit suojaavat kehoa hapetusreaktiolta, joka on osa aineenvaihduntaa. Ne estävät sitä kautta kehon stressitilaa ja edistävät terveyttä. Grape seed oli myös sisältää kolesterolia laskevia, hyviä rasvahappoja.

Tauriini, joka on vapaa aminohappo, mikä tarkoittaa että se ei esim BCAAn tavoin sitoudu lihaksiin, vaan on vapaana veressä. Keho tuottaa tauriinia itse, joskin melko hitaasti kropan tarpeisiin nähden. Sitä tarvitaan mm kuona-aineiden ja erilaisten aineenvaihduntatuotteiden poistamiseen elimistöstä sapen mukana. Parantaa aivojen, sydämen ja lihasten toimintaa, ehkäisee tulehduksia ja parantaa näköä. Mä otan tauriinia aamulla, ennen treeniä ja illalla.

Lisäksi vielä tietty C-, D-, E- ja monivitamiinit, Omega 3-6-9- valmiste, sinkki ja magnesium.

Lisäravinteet on nimensä mukaisesti ravintolisiä, eikä millään voi korvata terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Ne eivät myöskään ole ilmaisia, joten kannattaa miettiä kuinka tavoitteellista treenaamisesi on, ja kuinka paljon oikeasti liikut. Normaalisti pari kertaa viikossa salilla treenaava pärjää minun henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan laadukkaalla aminohappovalmisteella, prodella ja hiilarilla, mutta jos treenimääriä on viikossa useampia ja palautumisen tulee olla nopeampaa, suosittelen käytettäväksi myös just esim kreatiinia ja glutamiinia. Ensisijaisesti tulisi opetella kuuntelemaan omaa kehoa, ja mitä se tarvitsee, tai tarvitseeko mitään.

Toivottavasti tästä oli apua purkkiviidakkoon eksyneille!

Sit ei muuta kuin etsimään lemppari prodemaut Trec Nutritionin verkkokaupasta tilatessa, kun käytät koodia laura20999, saat alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista

Aurinkoista viikkoa kaikki ihanaiset ja nautitaanhan kesästä ja lämmöstä! kiitos kun luit!

xx

Laura

P.s. Kokeilin pari viikkoa sitten CoCovin sivuilta löytämääni raakasuklaakakku reseptiä. Namskis sentään, suosittelen!!