Uhrauksia se ei ole juurikaan tehnyt, mutta jollain tavalla ammattisotilaiden ja rikollisten yhteistyö on saatu toimimaan.
Enkä puhu nyt siitä, että Krimin johtoon on valittu tunnettuja rikollisia. Epämääräisiä taustoja on myös separatisteilla Itä-Ukrainassa.
Julkisuudessa olevan aineiston perusteella on mahdotonta nähdä mitä Ukrainassa tapahtuu. Monelle riittää jommankumman osapuolen leimaaminen. Yhteisömedia paljastaa ja peittää.
(Tuntematon tekijä)
Taustalla on monimutkainen diplomaattinen peli. Neuvottelut ja jopa vaalit ovat vaakalaudalla. EU on vastahakoinen ja Yhdysvallat haluton toimimaan. Venäjä saa tilaa tehdä Ukrainassa mitä haluaa, tosin ”salassa”.
Venäjän turvallisuuspalvelu on ottanut yhteen Ukrainan turvallisuusviranomaisten kanssa. Toistaiseksi tiedämme, että verkkoon on levitetty videoita ja puhelinkeskusteluja avattu.
Keskustelua kuin elokuvasta
Yksi tarina vaikuttaa erityisen kiinnostavalta. Viikonvaihteessa YouTubessa oli videoita tulitaistelusta Donetskin liepeillä. Lisää aineistoa ilmestyi maanantaina nettiin. Illan aikana keskustelu videolla käännettiin englanniksi.
Videokaappauksessa puhutaan Ukrainan turvallisuuspalvelun upseerin ampumisesta.
Sotilaiden puheesta jää vaikutelma siitä, että tilanne yllätti. Miehet ampuivat, koska niin piti tehdä, mutta ihan varmoja ei voitu olla kohteesta.
Tapahtumasta on ollut useita uutisia
Kiinnostava yksityiskohta on se, että videolla venäläiskomentaja käskee toimimaan tiedotusvälineen – LifeNewsin kautta. Puhelimeen käsketään panna ukrainalaisittain murtava mies. LifeNews on venäläisten luottokanava.
Uutispätkässä näytetään tiellä olleita panssaroituja ajoneuvoja. Mies ihmettelee autojen rekisterikilpiä ja henkilöautoja, joissa oli luodinreikiä. Uutisissa puhutaan provokaattoreista.
Tiedotusvälineiden käyttö sopii hyvin kuvioon. LifeNews kasvaa Kremlin suojeluksessa. Se toimii kuten aikoinaan suosittu sivusto Kompromat.ru, joka kesyyntyi omistajan vaihdosten myötä.
LifeNews kutsuu kaikki tiedustelijoiksi
LifeNewsia seuraa koko Venäjä. Siis myös turvallisuuspalvelu FSB ja maan poliittinen eliitti. Pääomistaja on liikemies, ei journalisti.
Viimeisimpänä temppuna LifeNews pyytää ihmisiltä videoita Ukrainan armeijan liikkeistä ja lupaa vihjepalkkion 15 000 ruplaa.
Kuten YLEn Levan Tvaltadze kirjoitti, valtiolliset uutistoimistot ovat luotettavia. ”Kremliä lähellä olevat viestimet käyttävät valtiollisten uutistoimistojen kieltä, ja riippumattomat julkaisut viittaavat ukrainalaisiin ja ulkomaisiin lähteisiin.”
Uutiskilpailu on kuitenkin luonnollinen motiivi ja moottori, johon ei toimittajiakaan tarvitse motivoida erikseen, rahalla.
Yhdysvaltojen kongressin rahoittamalla RFE/RL –sivustolla on nähtävissä alkuperäinen video, jossa on mukana ammuskelussa haavoittunut ja kaatunut.
http://www.rferl.org/content/ukraine-slovyansk-operation-launched/25331132.html
Vertailemalla netissä olevaa aineistoa saa vahvan epäilyn aikaiseksi. Mutta faktat ovat silti se, jota emme nyt näe. Uutistoimituksissa kännykällä kuvatuista videoista voidaan muokata aineistoa, jota voidaan käsitellä halutulla tavalla.
Ukrainan tapahtumista tehtyjä pidempiä analyyseja julkaistaan koko ajan, mutta niiden vaikutusta on vielä vaikeampi arvioida. Informaatiota ei jaeta tiedon vaan vaikuttamisen vuoksi.
(Suosittelen vilpittömästi katsomaan A2 Venäjä-iltaa!)
https://www.youtube.com/watch?v=jjFiYJwk-jA
https://www.youtube.com/watch?v=w2nGLiBzWZc&feature=youtu.be
https://www.youtube.com/watch?v=DneaGabhsAI
http://www.faz.net/aktuell/politik/die-gegenwart/ukraine-putins-projekt-12893812.html
]]>Sanotaan, että punkryhmä on jakanut venäläisiä kahteen leiriin enemmän kuin mikään viime vuosina. Heitä on ihailtu ja kadehdittu. Kun Mashalta ja Nadjalta kysyttiin Tallinnassa, eivätkö he lähtisi kiertueelle ympäri maailmaa, naiset vastasivat: ei kiitos.
Bändi, jolla ei ole musiikillisia tavoitteita on silti ansainnut paikkansa historiassa ja ennätystenkirjassa, kuten tilaisuutta Tallinnassa juontanut musiikkikriitikko Artjom Troitsky sanoo. Naiset osallistuivat Tallinn Music Week -tapahtumiin. Youtubesta löytyy pressitilaisuus.
https://www.youtube.com/watch?v=PPdOWHU8-h4#t=21
Kadehtijoiden joukkoon lukeutuu myös monia venäläisen rockin supernimiä. Syy on selvä. Vaatii rohkeutta esiintyä kuten naiset tekevät. Eikä punkryhmää pidetä Venäjällä varsinaisesti musiikintekijöinä. He eivät ole koskaan levyttäneet, eivätkä esittäneet musiikkiaan keikkailemalla.
Kuva Twitter nadja@tolokno
Viime viikolla PR-naiset nähtiin Yhdysvalloissa. Puhujina paikalla olivat paitsi Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Hillary Clinton myös näyttelijä Meryl Streep ja Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Christine Lagarde.
Rock on kapinaa
Kristus Vapahtajan kirkossa kuvatun ja videolle jälkeenpäin askarrellun esityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Naiset ehtivät istua vankilassakin melkein kaksi vuotta. Huliganismista langetettua tuomiota voi hyvin pitää poliittisena. Politiikkaa on myös naisten kokema vastustus. Monen mielestä Pussy Riot loukkaa esiintymisillään kaikkia venäläisiä.
Pussy Riot on ilmiö. Se on tavaramerkki. Alunperinkin ryhmästä tehtiin helposti kokoonpanoaan vaihteleva. Monen kriitikon on vaikea nähdä esityksissä mitään muuta kuin mautonta rienausta.
Kirjoitin pari vuotta sitten, että ”Pussy Riot on ollut tyyppiesimerkki siitä, että poliittinen aktivismi on helppo leimata lännestä tulleeksi hapatukseksi. Toimittaja Masha Gessen, joka on sekä Venäjän että Yhdysvaltojen kansalainen ja sukujuuriltaan venäläinen, on lukenut naisten oikeudessa esittämiä tekstejä niin venäjäksi kuin englanniksi ja huomannut, että tekstit ovat venäjäksi vieraita, mutta englanniksi iskeviä.”
-Kyse on siitä, että ne ovat nykyistä poliittista kieltä. Kieli on vierasta Venäjällä. Kuten Occupy Wall Street Venäjällä. Venäläisten oma kieli on kuin noitavainoista, mutta tuttua Venäjällä, Gessen analysoi vuonna 2012.
Pyssy Riotin esitykset ovat enemmän kuin ”musiikkia”. Naiset ovat valmiita ottamaan riskin esiintyessään.
Näin kävi muun muassa Sotshissa, jossa ryhmä joutui useamman kerran pidätetyksi. Pussy Riot tavoittelee huomiota, mutta Sotshiin naiset lähtivät vailla pitkää valmistautumista.
Tallinnassa he kertoivat lähteneensä olympialaisten kisapaikoille vasta huomattuaan Moskovassa, että pienet mielenosoitukset eivät kantaneet. Sotshin kisojen aikaan myös Venäjän epäkohdista oli mahdollista saada tietoa leviämään.
Muutamat muutkin uskalsivat ja uhmasivat
Punaisella torilla pidätettiin ihmisiä, jotka kantoivat pieniä sateenkaarilippuja homojen oikeuksien puolustamiseksi. Yhtenä päivänä torilla pidätettiin sateenvarjot avanneet ihmiset. Sateenvarjot symboloivat tv-kanava Dozhdia eli sadetta. Sen lähetysvirta on ollut taloudellisissa vaikeuksissa sen jälkeen kun yhtiön ohjelmat vedettiin pois kaapeliverkoista. Nykyisin kanavan ohjelma on ilmeisesti mahdollista nähdä Ukrainassa Venäjän ykköskanavan siijaan.
Putin kritiikin sydän
Tapahtumien satunnaisuutta ja vaikutusten arvaamattomuutta kuvaa hyvin se, että Pussy Riotin esityksestä tuli voimakkain vastanäytös Putinin olympialaisille, joita on kyllä arvosteltu muun muassa siitä, että ne maksoivat enemmän kuin kaikki tähänastiset talviolympialaiset yhteensä.
”Putin opettaa sinulle, miten sinun tulee rakastaa isänmaatasi.”
Naiset kertoivat, että heidän pidätysten yhteydessä tapaamansa poliisit olivat lopen kyllästyneitä olympialaisiin. Ihmisten elämä oli sotkettu vuosiksi kisojen takia. Pikantti yksityiskohta oli se, että naisten kanssa pidätysaikana keskustelleet poliisit halusivat vapautuksen jälkeen välittömästi yhteiskuviin.
Ihan niin kuin Hillary Clinton, Bill Browder ja moni, moni muu.
https://twitter.com/gruppa_voina
]]>Yleisenä totuutena on pidetty, että Venäjällä television pääkanavat saavat poliittisen johdon ohjeet erinäisten ajankohtaisaiheiden käsittelystä. Viikonvaihteessa julkaistiin Twitterissä ohjeisto, jossa selvitetään miten toimittajien pitää käsitellä Ukrainaa ja Krimiä. Toimittajia ohjeistetaan korostamaan Ukrainan hallinnon laittomuutta ja valtataisteluja, esittämään Venäjän toimet vakauttavina ja elintasoa kohottavina ja lisäksi mainostamaan Krimiä hyvänä turistikohteena.
2000-luvulla televisio on totalitarismia, televisiokanava on kuin taktinen ydinase.
Krimin kriisi osoittaa, että Venäjää tukevat omanlaisensa valtiot, hylkiöt. YK:n äänestyksessä naapurimaamme taakse asettui enää kourallinen maita. Suurin uutinen äänestyksessä oli Kazakstanin pysytteleminen puolueettomana.
Tuloksena on se, että Venäjä (siis sen poliittinen johto) sulkee itsensä paitsi länsimaiden, myös omien kaltaistensa ilkimysten ulkopuolelle.
Venäjä on ulkona teollisuusmaiden klubista, mutta onko siitä hyötyä muille. (Tuntemattoman tekijän kollaasi)
Tunnelmat Kazakstanissa ovat jäätävät: maassa on suuri venäjänkielinen vähemmistö ja pitkä raja Venäjän kanssa. Muidenkin Keski-Aasian maiden katseet kääntyvät varmasti Kiinaan, jonka politiikan kulmakiviä on rajojen koskemattomuus. Tavoite entisen Neuvostoliiton vahvistamisesta Venäjän vaikutusvallan mukaisesti herättää huolta. Kazakstan ei ole tunnustanut täysin rinnoin Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäistymistäkään.
On arveltu, että Putin heitti roskiin niin suunnitelmat Euraasian liiton nopeasta muotoutumisesta kuin mahdollisuutensa neuvotella Venäjälle uusi turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa. EU ei varmaan sitten vuoden 1989 ole ollut yhtä yhtenäinen.
Venäjän talous on kuralla
Venäjä on energian viejä, joka saa valtaosan tuloistaan öljyn ja kaasun kaupasta. Se tarvitsee budjetissaan pysyäkseen noin 100 dollarin tynnyrihinnan.
Kirjoituksellaan yhden teollisuudenalan monokaupunkien tuhojen seurauksista aikoinaan hämmentänyt sosiologi Jevgeni Gontmaher oli jo muutama viikko sitten kirjoituksessaan hyvin pessimistinen. Eikä tilanne ole Venäjällä yhtään parantunut pakoteuhan leijuessa maassa.
Jos ihmisiltä viedään vielä poliittiset vaikutusmahdollisuudet, olisi tuloksena Gontmaherin mukaan joukkopako. ”Jäljelle jäävät ovatkin sitten tuomitut näköalattomaan olemiseen, joka perustuu totaaliseen huijaukseen, kuin Hugo Chavezin öljyvaltio Venezuelan ja Fidel Castron zombiutuneen Kuuban välimuoto.”
-Minun on vain sääli maatani. Ei se ole ansainnut tällaista surkeaa kohtaloa, Gontmaher arvioi Vedomosti-lehdessä.
Propaganda turruttaa
Venäjällä propagandan turruttama kotiyleisö saattaa vielä uskoa johtajiinsa, mutta tilanne voi arvaamatta muuttua ja kansan tunteet kääntyä halveksunnaksi ja vihaksi.
Tätä minun ei tarvitse ottaa omiin nimiini, arveluja voi lukea verkosta venäjäksi.
-Valtavaa, arvaamatonta ja vaarallista Venäjää karttavat kaikki, kirjoittaa Georgi Satarov. Satarov on tunnettu Jeltsinin aikainen Kremlin neuvonantaja.
”Esitän selvän esimerkin: kenenkään mieleen ei pälkähdä tällä hetkellä konsultoida Venäjän kanssa mistään kansainvälisistä operaatioista.”
Käytännössä tämä tarkoittaa Satarovin mukaan sitä, että Venäjä ei puolusta enää mitään inhottavaa diktatuuria. Näin Putin on vapauttanut länsimaiden kädet.
Twitterissä Valko-Venäjän diktaattorin kerrotaan vitsinä sanoneen, ettei hän ole enää ainoa Euroopassa. Mutta Aleksandr Lukashenka on outo ukko, kuten tuttuni Facebookissa totesi.
Venäjän arvovalta laskee
Venäjä käy tarpeettomaksi diktatuureille. Tahattomat seuraukset syntyvät seuraavanlaisen syy/seuraus-ketjun keskinäisestä vaikutuksesta: Länsi ottaa askelia, joita se ei tulkitse Venäjän taholta kohdistetun uhan estämiseksi, mutta joihin Venäjän hallinto kuitenkin reagoi aiheuttaen taas vastatoimia.
Satarov ennustaa Facebookissa, ettei tule mitään imperiumin palauttamista, vaan eristys ja tarkka taloudellinen tukahduttaminen. Ei ole vaikea arvioida, että se tehtävä on paljon helpompi kuin Reaganin aikanaan päättämät toimet Pahan imperiumia vastaan olivat.
Lauantaina Venäjä ilmoitti, että se ei aio julkaista listaa uusista talouspakotteista, jotka se on ottanut käyttöön länttä vastaan. Venäjän ulkoministeriö kertoi perjantaina vastanneensa EU:n ja Yhdysvaltojen talouspakotteisiin asettamalla joukon ihmisiä maahantulokieltoon.
-Se ei enää puolusta diktatuureja, sen ei anneta käydä asekauppaa niiden kanssa ja rahat se tarvitsee itse, Satarov kirjoittaa.
Venäjän talouden surkeus näkyy sijoittaja miljardööri Georg Soroksen mukaan siinä, etteivät maan oligarkit luota hallintoon. Eliitti kouluttaa lapsensa ulkomailla ja sijoittaa muualle. Soroksen mukaan Putinin on tehnyt aggressiiviseksi hänen heikkoutensa. Itsepuolustusta. Putin voi Soroksen mielestä olla julma, mutta ei hän sadisti ole – taloudellisesta heikkoudesta aiheutuva aggressiivisuus on täysin luonnollista.
Venäjä tarvitsee kumppanin Euroopassa, Putin on tehnyt itsestään kilpailijan. Tietyt tahot Venäjällä ovat kriittisiä Putinin toimille.
Mutta, kuten kirjailija ja lakimies Vladimir Pastuhov sanoo, Venäjällä eliitti ei ole tiedostanut tapahtunutta. Se on vähätellyt historian luomaa haastetta eikä ole ymmärtänyt tapahtuneen syvintä olemusta. Samaan aikaan kun venäläinen eliitti pyrkii sopeutumaan elämiseen autoritarismissa, Venäjä valuu pikku hiljaa vääjäämättä totalitarismiin.
]]>Sota muuallakin kuin verkossa olisi todellinen maailmanluokan katastrofi. Poliittisesti, geopoliittisesti, inhimillisesti ja ylipäänsä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna.
Sekä Ukrainan että Venäjän vallanpitäjien kuin myös maailmanyhteisön tärkein tehtävä on estää sota Itä-Ukrainassa, kirjoitetaan Novaya Gazetan pohdinnassa Mitä Krimin jälkeen. Joku kevyt versio kylmästä sodasta, ehkä?
Vai olisiko vaan tunnustettava useampi Venäjä, joista yksi on koko ajan sodassa. Historian valossa kehitys on professori Timo Vihavaisen mukaan ymmärrettävä myös siten, että Venäjä on valtio, jolla on suuri itäinen naapuri ja joukko ikäviä ja vihamielisiä alamaisia Kaukasuksella.
Toinen Venäjä
Mutta pohjoismaisesta vinkkelistä katsottuna Venäjä eristäytyy ja ajaa itsensä yhä kauemmas siitä arvoyhteisöstä, johon me suomalaisetkin katsomme kuuluvamme. Ja arvojen vuoksi keskustelu Natosta on välttämätöntä.
Tosiasioita ei käy kiistäminen vaan kaikkien on totuteltava ajatukseen, vaikka samaan aikaan on hyreksittävä mielessään yleismaailmallista toivetta, joka on kovin tuttu muilta aikakausilta: ”Kunhan vain ei tulisi sotaa”.
Tuntemattoman taiteilijan näkemys Venäjän eristäytymisestä.
Krimin miehitys on johtamassa Ukrainan ja Euroopan loittonemiseen Venäjästä. Näkemys on saanut tilaa Venäjällä, jossa autoritaarisuuden aikaan tottuneita on ravisteltu toden teolla.
Slon.ru -verkkolehdessä toimittaja Aleksandr Baunov arvioi: ”Nyt se [Venäjä] myös uhkaa jäädä yksin läntisessä maailmassa, jossa esiintyy halua pudottaa se sivistysmaiden joukosta.”
Onko uhraus sen arvoinen, kysyy puolestaan Sobesednikissa kirjailija Dmitri Bykov.
Suomessa ollaan kovasti ihastuttu ajatukseen geopolitiikan merkityksestä. Bykov sanoo sen näin: Krimin palauttamisella menetetään Ukraina, ja todennäköisesti koko Eurooppa – onko vaihtokauppa tarpeellinen?
Ukrainan puolustajista on laadittu listoja. Venäjän johdon tukijoiksi on haalittu jopa kuolleita. Kulttuurityöntekijät ymmärsivät onneksi poistaa kuolleen listoiltaan.
Valheen verkko
Putinin miljardiomaisuudet vuosia sitten paljastanut Stanislaw Belkovski letkautti presidentin puhetta arvioidessaan, että voisi anoa Ukrainan kansalaisuutta päästäkseen osaksi eurooppalaisuutta.
”Olen asunut Putinin Venäjällä sen verran pitkään, että kuten kaikki muutkin tiedän millaisesta maasta on kyse. Totaalisen korruption ja rahanpesijöiden maasta, jossa ei kunnioiteta ihmistä. Krimin liitttäminen Venäjään on tappio, ei voitto”, Belkovski kirjoittaa blogissaan Snobissa.
”Tänään se mitä puhun, voi vaikuttaa hullulta ja hämmentävältä, mutta niin toimii profetia: aluksi sinua kivitetään, mutta sitten selviää, että olet oikeassa. Nyt olen kivittämisvaiheessa ja se minun on käytävä läpi, koska muuten profetiaa ei ole olemassa. No, ennustan: hyvin pian edessämme on valinta Venäjän ja Ukrainan välillä, sananmukaisesti Etelä- ja Pohjois-Korean välillä, Belkovski sanoo.
Sotapsykoosin uhrit
Venäjällä vallanpitäjät käyvät uutta ”pahan akselia” vastaan tasapainoillen ”kuuman sodan” ja hermosodan välillä.
Suomessa ei ole mitään syytä innostua liikaa. Sotapsykoosiin vaipuminen veisi mahdollisuuden ajatella selkeästi. Mediakritiikkiä tarvitaan paljon, eikä ketään ole syytä demonisoida.
Ratkaisevaa ei ole todellisuus vaan koettu todellisuus, joka on luotavissa mediatykistöllä, kirjoitti Hesarin mielipidekirjoituksessaan emeritus tutkimusprofessori Kari Mannermaa.
Venäjän eristäytyminen
Putinin kannattajien, etenkin niiden, jotka kannattavat häntä tavan vuoksi tai vahvistaakseen perinteitä, on ymmärrettävä, että tämä Venäjän johtaja näyttäytyy muulle maailmalle toisin kuin ennen Krimin miehitystä.
Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokosken kirjoittamassa artikkelissa käydään läpi viime vuosien murroskohtia. Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen lainaukset ovat kuvaavia: ”Georgia oli herätys, jonka jälkeen olemme vain painaneet torkkunappia”; ”Euroopan tulevaisuus on mennyt perustavanlaatuisesti uusiksi.”
Venäjällä on ymmärretty, että kun henki muuttuu, ei ruumis, on tehtävä muutosta vastaavia johtopäätöksiä. Taloudessa tämä tarkoittaa, että maassa edessä on pitkä tuulinen kausi osittaisessa eristyksessä muulta maailmalta.
Baunov kirjoittaa, että on huomattavaa, että niin kauan kuin [Venäjällä] on jäljellä kansalaisten vapaa matkustusoikeus, eristys on osittainen. Kansalaisilla ovat edessä taloudellisesti kovat ajat.
”Nyt toimitaan myös maan sisällä ja kiristetään ruuvia edelleen. Venäjällä on edessä ruplan arvon lasku suhteessa muiden maiden valuuttoihin, inflaatio, reaalitulojen lasku, valtion budjetin tasapaino-ongelmat ja vaikeudet täyttää sosiaalisia velvoitteita.”
Militaristinen diktaattori
Tuntuu siltä, että Putineita oli aiemmin useita. Nyt näemme vaan sotaisen militaristisen diktaattorin. Aiemmin esillä oli myös eurooppalainen Italian ystävä ja Saksan liittokanslerin kanssa suoraan juttuun tullut Putin. Baunov arvelee, ettei eurooppalaisuus ole ollutkaan pelkkä tehokeino, vaan Putin on uskonut tähän vankasti.
”Omasta mielestään eurooppalainen Putin kokosi joka vuosi keskustelukerhoonsa Valdaihin länsimaisia kuulijoita kertoakseen heille, mistä kannattaa etsiä eurooppalaisia arvoja. Venäjältä. Lisäksi päätellen Berlusconia ja saatanaa koskeneesta kappaleesta tärkein eurooppalainen arvo on kouria naisia.”
Valta on kaukana
Politiikkaan ei ole Venäjällä ollut valtakunnan tasolla kansalaisilla pääsyä, talouselämään he ovat päässeet mukaan valvotusti. Kremlin ratkaisut ovat kaukana, kuten tietysti isossa maassa valtakunnan asioissa on pakko tehdä. Ongelmallista on se, että myös tasavaltojen ja pienimpienkin alueiden virkamieseliitti on uskollinen Putinille.
Kansalaisten tasolla edellisten vuosien aikana Venäjällä on kaikkinainen henkinen toiminta, yksityiselämä, vapaata ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa.
Baunov katsoo, että vain hetkeä aiemmin venäläiset olivat siinä uskossa, että maassa vallitsee ”aiemmin tuntematon olemisen keveys: hallinto ilman ideologiaa ja valtava yksityinen elintila, jossa henkilökohtainen alue on täysin suljettu. Venäläisen yksityisyyden rajaton aava.” Ajateltiin, että ensimmäistä kertaa historiassa synnyinmaa on todella laaja.
(Vrt. suosittu neuvostoajan laulu Laaja on mun kaunis synnyinmaani, Shirokaja strana moja rodnaja).
Lauluntekijä Boris Grebenshtshikov kirjoitti vielä kolme vuotta sitten sanomalehdessä: elämme käsittämättömän vapauden aikaa. Mitä luulette hänen tarkoittaneen, Baunov kysyy ja vastaa itse, ”Samaa kuin minäkin – ulkomaalaisten vapautta.”
]]>