Silloin kun peruskunto alkaa olemaan niin huono, että hengästyy ja alkaa hikoilemaan kun sängynpohjasta katselee urheiluohjelmia on aika pysähtyä miettimään itseään ja omaa terveyttään. Viime vuonna kävin kuntosalilla muutaman kerran ja tänä vuonna on ollut tuon kuntoilun suhteen hieman hiljaisempaa. Päättäväisesti menen Kunnantalolle ostamaan kolmen kuukauden kuntosalikortin. On aika ryhtyä elämään terveellisesti ja kuntoilemaan! Ehdin käydä kerran salilla, ennen kuin leikkaan ison haavan vasempaan käteni kun katkaisulaikan terä halkeaa ja lähes läpäisee koko käden. Onneksi kädessä on paksu teräskello, johon laikka ensin osuu ja syvät uurteet kellossa kertovat terän voimasta. Päätän ensin käydä lääkärissä ompelemassa haavan, mutta koska pelkään injektioneuloja en viitsi mennä, vaan kaivan veitsellä pahimmat roskat ja romut kädestä pois. Muutaman päivän kuluttua haava kuitenkin hieman tulehtuu ja on pakko käydä lääkärin luona puhdistamassa haavan. Muutaman viikon kuluttua astun vasemalla jalalla neljän tai viiden tuuman rautanaulaan, joka uppoaa keskelle jalkapohjaa. Onneksi olen astunut niin monta kertaa ennestään nauloihin, ettei se enää pahemmin haittaa. Niin hullulta kuin asia kuullostaakin. Mutta vihdoin ja viimeinen pääsen salille!

Aloitin painoilla treenaamisen 1976 työntelemällä autoja ja nostelemalla ensin pieniä kärrynpyörien akseleita pääni päälle ja muutaman vuoden kuluttua jaksoin nostaa akselit pyörineen ylös. Silloin ei tiedetty lisäravinteista mitään, nyt se on miljardibisnestä. Ei myöskään tiedetty sitä, että rasva tappaa ja lihottaa ihmistä ja vihanneksia pitää syödä niin ja niin paljon, muuten sairastuu ja kuolee. Kyllä nykyajan lääkärit ja terveysgurut tietävät! Eikä sitä vieläkään tiedä Eskimot ja muut jäätiköillä asuvat kansat ja sen vuoksi suurin  osa heistä ovat iloisia ja meitä huomattavasti terveimpiä, vaikka syövät vain lihaa ja rasvaa päivät pitkät:) Jäällä kun ei pahemmin retiisit, tomaatit ja muut vihannekset ja juurekset kasva.

Jätän pois turhat treenijupinat ja toistomäärät, koska jokainen ihminen on yksilö ja se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi muille. Olo sen sijaan kun kävelee treenisalin ovesta ulos on niin sanoinkuvaamattoman hyvä ja onnellinen, että tuskin mikään maailmassa vetää vertoja sille fiilikselle. Sen täytyy jokaisen ihmisen itse kokea ymmärtääkseen, mistä puhun. Meneminen salille on aina aluksi vain yhtä vaikeata, mutta sitten kun on käynyt muutaman kerran, kuten minä nyt, niin alkaa jo malttamattomana odottamaan seuraavaa treeniä!

Ps. laitoin mukaan muutaman treenikuvan, mutta hyvän maun nimissä jätin haavakuvat pois, koska niiden katseleminen ei välttämättä paranna lukijan oloa!

Tämä kirjoitus on kirjoitettu 1993 .

Ahdistaa, en saa kunnolla henkeä. Vajoan väkisin pinnan alle. Juoksen, pääsemättä kunnolla eteenpäin. Jalat ovat kuin kiinni liimautuneet, johonkin outoon ja luokseensa vetävään aineeseen. Näen pirstaleita: huomisesta, tulevasta, ajasta jolloin kaikki loppuu, myös hyvä ja paha. Yritän pysähtyä miettimään, mikä minua pelottaa, mutta en pysty. On pakko jatkaa, muuten se tavoittaa minut. Jotakin pahaa se on, suunnatonta, muinaisista ajoista. Aistin sen läsnäoloa selkeästi ja tiedän sen myös tiedostavan minun läsnäoloa. Tunnen kuinka taivaanranta puristuu kasaan, vai onko se katto, en ole ihan varma. Painoni kasvaa koko ajan ja puristus rinnassani lisääntyy. Kuolema, tiedän kuolevani kohta. Näen reunan tulevan. yritän hidastaa, jarruttaa, pysähtyä, mutta en pysty. Jalat vievät minua väkisin kohti kuilua. Putoan, putous jatkuu loputtomiin kohti synkkää ja loputonta mustuutta

.- Sinä osaat lentää! Miksi et lennä? huutaa minulle alitajunta ja minä tiedän osaavani. Muistan selkeästi kuinka olen lentänyt, tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Suoristanut käteni sivuille, ottanut hieman vauhtia, hypännyt ilmaan – lentäen sitten tuulen mukana. Tuntenut oloni nuoreksi, voittamattomaksi, tietoinen muinaisuudestani ja siitä, että olen aina ollut olemasa ja tulen aina olemaan, koska se on maailmankaikkeuden perimmäinen tarkoitus. Elämä ja atomit sen luomiseen vaan kierrätetään ja kaikki alkaa taas uudestaan. Muistin sen ja kertojan, joka oli 25- vuotta aikaisemmin kertonut minulle siitä eräässä toisessa unessa, ja samalla paljon muutakin. Olin silloin 4-vuotias lapsi!

-Se on valetta, kaikki maailmassa on pelkkää valetta, ja kohta myös Sinä olet, huutaa ääni pääni sisällä täynnä ivaa ja minä uskon, vaikka en haluakaan. Putoan ja vauhti kiihtyy, samalla kuin pimeys sakenee. Tunnen niin voimakasta surua, että sydämeni on pakahtua siihen. Silloin tajuan yhtäkkiä. Uni, tämähän on pelkkä uni, eikä unessa voi koskaan kuolla. Herään siis ennen kun osun maahan, kuten unessa aina tekee jos putoaa jostakin.

- Se on valetta. Älä valehtele itsellesi, huutaa ääni sisälläni. – Kohta Sinä kuolet, sillä tämä on totta eikä mitään unta, jatkaa ääni täynnä vahingoniloista riemua, samalla kun ruumiini osuu maahan. Tunnen suunnatonta kipua, sellaista mitä syntyy kun suuri määrä luita katkeaa kehos sisällä ja tunnen kuinka osa kylkiluista lävistävät keuhkot ja sydämen. Tunnen myös, miten pääni sisällä hajoaa jotakin ja tiedän kuolevani. Ennen lopullista pimeyttä kuulen pääni sisällä olevan äänen sanovan korostetun virallisella äänensävyllä - tervetuloa minun maailmaani.

On ihmiskunnan viimeinen aamu, aistin sen. Olen vapaa pyytämään, tekemään ja myös saamaan mitä ikinä haluan. Mieleni täyttää suunnaton riemu kun alan pohtimaan, mitä kaikkea olen aina toivonut haluavani.Maailma on oudon oloinen ja värinen. Mitä siinä oikein on vikana, sitä en tiedä vaikka kuinka yritän miettiä. Ilo vaihtuu ensin suruun ja sitten voimakkaaseen ahdistukseen. Samalla myös taivas muuttuu, ensin tulipunaiseksi, sitten täysin harmaaksi ja elottomaksi. Suljen äkkiä silmäni pelosta: pelkään kuolemaa, pelkään myös myrkkykäärmeitä ja paljon, paljon muuta. Ja minun on pelättävä ihan kaikkia asioita maailmassa, koska muuten käy huonosti. Tunnen taas olevani pieni lapsi, juuri syntynyt, mutta kuitenkin ympäristöä tiedostava. En halua avata silmiäni, koska tiedän, että jos avaan ne joudun kohtaamaan pahimmat pelkoni, ja vielä aivan yksin, sillä ketään muuta ei ole. Mutta, vaikka kuinka yritän pitää silmäni kiinni, avaan ne kuitenkin. Samalla hetkellä tunnen kuinka joku tempaisee minua ylöspäin niin voimakkaasti ja nopeasti, että menetän tajuntani.

Herään. Huomaan, että yli sata vuotta vanha filtti on kietoutunut ympärilleni ja olen hiestä märkänä, vaikka sisällä on tuskin kymmentä astetta enemmän lämmintä. Katselen pelokkaasti ympärilleni, ikään kuin kuolemaa tai myrkkykäärmeitä etsien, mutta mitään ei näy. Kuulen heikkoa ääntä ulkoa, mutta en pysty näkemään ulos, koska ikkunaa peittää paksujen kaltereiden liskäksi teräslevy, johon on porattu pieniä reikiä, että sellitä ei loppuisi happi ihan kokonaan. Muistini palaa kokonaan ja muistan, että minut on eristetty määrämättömäksi ajaksi Turun keskusvankilan, eli Kakolan pohjoisselliosastolle karkaamisten takia. Nousen ylös sängystä ja katselen sellini seiniä, jotka ovat yli metrin paksuista harmaa graniittia. Sellissä on myös tavallisen metallioven lisäksi kalteriovi, jossa on pieni luukku, jotta vartijat voivat tuoda minulle ruuan avaamatta ovea. Tämä sen vuoksi, että en vain saisi päähäni karata. Hymähdän itsekseni ja kävelen kohti seinällä olevaa kalenteria, johon vedän uuden ruksin.

- Onneksi olkoon, sanoo sama ivallinen ääni päässäni kuin unessakin. – Olet nyt ollut yhtensä tasan tuhat päivää eristettynä ja tiedätkö mitä, Sinulla on vielä neljätuhatta päivää jäljellä – jos selviät hengissä!

Minulle voi laittaa erilaisia ehdotuksia siitä, mitä haluatte lukea: karkumatkoilta, vankiloista, lähes mistä tahansa. Ystv: Jan Jalutsi

Suomessa polisii käyttää mielellään sanoja, kuten  ammati- ja taparikollisisuutta, joka kasvaa rajojen poistuessa räjähdysmaisesti. Ainakin silloin kun on kysymys seuraavan  vuoden budjetista. Ja kun lukee ja näkee  viime aikana esillä olleita tapauksista on pakko olla samaa mieltä heidän kanssa. Poliisi ei pelkästään tiedä mistä hän puhuu, hän näyttää jopa olevan niissä kategorioissa  ns. primus motor. Kiistäen tietysti kaiken järjestelmällisesti, vaikka ko. porukan toimista ja metodeista on jo tiedetty vuosia, pöydän molemmin puolin. Outoa on se, että kukaan esimiehistä ei ole tiennyt mitään, vaikka järjestäytynyttä rikollista toimintaa on jatkettu vuosikaupalla.  Vielä kumallisemmaksi asian tekee sen, että kaikki tieto tallennetaan nykyään ja käyttäjästä jää sähköinen sormenjälki aina kun hän avaa tai käyttää tietokoneita jne. Luulisi aika monekin tietäneen ja antaneen sitten hiljaisen siunauksensa toiminnalle, koska myös tuloksia syntyi ja konnia jäi kiinni. Ilkeämielinen voisi sanoa, että siinä tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kilpailu alalla väheni ja virka-arvo yleni.Toisalta pitäisi pystyä toimimaan maltillisesti, eikä tuomita ketään etukäteen, kuten Suomen laissa sanotaan ja kyseistä  neuvoja joskus, kauan, kauan sitten myös  sovellettiin oikeusjärjestelmässä. Nyt todistustaakka on kääntynyt päälaailleen ja epäillyn on aina todistettava olevansa syytön, mikä on jos hyvin vaiketa. Varsikin silloin kun kysymyksssä on  rikoksenuusia ja poliisin vanha tuttu.

Medialla on kuitenkin kaikista suurin valta myös tuomitsemisasian suhteen, mutta unohtaa usein mitä hyvään lehtimiesmoraaliin kuuluu, kuten asian todenperäisyyden tarkistamista muualtakin kun omalta ”luotettavalta” lähteeltä. 1991 ja 1992 kun jäin kiinni Ruotsissa epäiltynä törkeistä ryöstöistä sain huomata median mahdin vaikutuksen ja voiman suuruutta, jopa viranomaisiin. Nyköpinkiläinen lööppilehti kun kirjoitti minusta kissan kokoisin kirjaimin seuraavaa: ”Jan Jalutsi (ent. Moilanen) on paetessaan Tampereen keskusvankilasta viime talvena vartijoiden yrittäessään ottaa hänet kiinni, pysähtynyt ja puukottanut yhden vartijan hebgiltä ja haavoittanut toisen vakavasti. Sen lisäksi hän on vain muutamaa vuotta aikaisemmin ampunut poliisin kuoliaaksi. Ja paikallinen poliisipäällikkö onkin sanonut medialle, että Moilanen tappaa silmiä räpyttämättä ihan kenet vain ja on täten pidettävä Pohjoismaiden vaarallisempana henkilönä koskaan”. Tämän täysin tuulesta temmatun jutun takia, istuin jatkuvasti eristettynä, kirjeeni ei lähetetty eteenpäin, enkä myöskään saanut niitä, vaikka en silloin vielä tiennyt sitä. Olin niin vaarallinen lehtien ja median mukaan, että kun sellin oveani avattiin, piti paikalla olla yhteensä kuusi henkilöä: neljä aseistaututta poliisia ja kaksi vanginvartijaa. Kun lehdet sitten vihdoin ja viimein peruivat väitteen, mutta eivät suostuneet kertomaan kuka ”luotettava” lähde oli ollut. Tapahtui tämä noin kaksi kuukautta kiinniottoni jälkeen ja teksti oli kirjoitettu niin pienellä, että sen lukemiseen olisi tarvittu ainakin +4 lukulasit.

Ja vieläkin jotkut kysyvät minulta, että olenko murhannut montakin polisia ja vartijaa aikoinaan kun muistavat lukeneen siitä myös Suomalaisissa lehdissä, mutta hiukan eri versiona. jja kuitenkin totuus on se, että vaikka olenkin tehnyt paljon ilkeitä ja tyhmiä asioita, en koskaan ole ryöstöjen taikka pakojeni yhteydessä vahingoittanut ketään fyysisesti. Douglas Adam, joka on kirjoittanut Linnunradankäsikirjan liftareille ym. on sanonut, että ainoa mikä kulkee valoa nopeammin ovat huonot uutiset ja ilkeät huhut. Ja tähän minäkin yhdyn! Ystv: Jan Jalutsi

Viisas oppii toisten virheistä ja älykäs ihminen ei yleensä tee samaa virhettä kahdesti. Näin sanotaan. En ole viisas saati kovinkaan älykäs, koska kun suhteutetaan virheitteni määrää vankilassa vietettyihin vuosiin, niin niitä kertyy yhteensä kaksikymmentä vuotta, josta kuusi vietin eristyksessä karkailujeni takia. Siellä joko oppii tulemaan toimeen ja hyväksymään itseeän, tai sitten ei. Siinä yksi syy, miksi Suomi on vankilassa tehtyjen itsemurhien kohdalla maailman kärkiryhmässä. Kun ihminen on paitsiossa hänellä on aikaa ajatella ja katsella maailmaa, ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana.

Jokainen ihminen haluaa olla vapaa, niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Tämän vuoksi sellaiset hallintomuodot, kuten depotismi,nepotismi, ja nyt viimeksi nähty sosialismi, eivät koskaan voi olla pysyviä, koska tyranismi,  johon kuuluu väkivalta, eriarvoisuus ja orjuuttaminen ovat aivan liian näkyviä. Kun puhutaan vapaudesta mennä, ilmaista itseään ja elää, käytetään sanaa Demokratia. Hallintomuoto, joka sai alkuunsa n.2500 vuotta sitten antiikin-Kreikan Atenassa, jossa jokaisella yli 20-vuotiaalla miehellä oli mahdollisuus tulla valituksi, siihen viidensadan ryhmään, joka muodosti silloisen hallituksen. Mutta, onko demokratisessa järjestelmässä eläävä ihminen todella vapaa ja onko hänellä mahdollisuus tehdä itsenäisiä valintoja elämänsä suhteen? Vastaus on: EI!

Tosi harva ihminen, todella tietää, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu, koska valtaväestön saamaa tietoa voidaan suodattaa hyvin tehokkaasti median avulla. Tsetsenian sotaa, tai paremmin sanottuna verilöylyä on käyty kaksikymmentä vuotta. Venäjä on pommittanut Tsetsenian pääkaupungin Groznyn aivan raunioiksi, naiset ja lapset on teurastettu, puhumattakaan miehistä. Sodasta ei kuitenkaan enää ole puhuttu vuosiin.

Kun suuret maat hyökkävät pienen maan kimppuun haluten vallatta maan ja alistaa kansan luonnonrikkauden takia, he käyttävät sanoja, kuten terrorismi,likaisia pommeja, hirmuhallitsija, ja sokerina pohjalla, uhka demokratia ja muita maita vastaan, joka lopettaa kaikki vastaväitteet .Jo nämä sanat riittävät antamaan heille oikeuden tehdä mitä he haluavat. Tilanteita,  jossa Venäjä itse kylmästi tappaa kaikki panttivankeja myöten Geneven rauhansopimuksen vastaisilla kemiaillisilla aseilla, kuten Beslan koulun verilöyly, jossa tekijät vielä uhkaavat tappaa  henkiinjääneitä perheineen, jos he paljastavat totuuden. Sama koskee Irakia ja Saddam Husseinia, jolle Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan antoi kemiallisia aseita käytettäväksi Iranin kurdeja vastaan. Ja kun kukaan ei osanut koota saati kohdistaa kyseisiä ohjuksia siiloineeen, lähetti Ronny Irakiin tutka kordinaattoreita, jotka osasivat kohdistaa ohjukset kurdileireihin.Unohtamatta rakennusmiehiä ja ohjusalan asiantuntijoita tekemään työn. Lopputulos oli sitten se, että noin 800.000 kurdia sai maksaa siitä omalla hengellään. Mutta se eiollut mikään suuri ongelma kenekään omatunnolle. Ongelma syntyi vasta sitten kun Hussein ei enää halunnut pelata samaa peliä kuin jenkit, silloin hän muuttui viholliseksi. Bandera Bush vanhempi, eli veli Bush, joka työskentelee Saudi-arabialaiselle öljy-yhtiölle, jonka omistavat Bin Ladenit,teki aikoinaan sopimuksen öljyputken rakentamisesta Afganistanissa. Sopimusta juhlittiin siten,että hän kutsui noin sata ”vaarallista” talibania Texasiin ja siellä oleviin ilotaloihin. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes pirulainen nimeltään Bill Clintontuli presidentti ja hän mitätöi kaikki sopimukset talibanien kanssa. Sen päivän jälkeen hänen jokaista liikettä seurasi yli sata FBI ja CIA:n agentteja vain ja ainoastaan yhtä tarkoitusta varten. Saada hänet kiikkiin jostakin ja pois virasta. Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tätä kutsutaan  nyky-yhteiskunnassa demokratiaksi.

Olisi varsin mielenkiintoista tietää se prosenttuaalinen määrä  ihmisiä Suomessa, joka todella voi sanoa olevansa vapaita. Määrä, jota ei velka- ja lainajärjestelmä ohjaa ja joka voi halutessaan pakata tavaransa ja lähteä milloin ja mihin haluaa. He ovat oikeasti vapaita kansalaisia siihen asti, kunnes he  rohkenevat astua vapauden tielle. Siitä päivästä lähtien he muuttuvat yhteiskunnan näkökannalta vaarallisiksi, koska he voivat omalla esimerkillään rohkaista muita vastaavaan ja osoittavat samalla, että ihminen voi elää aitoa elämää, ilman alituista isoveljen valvontaa ja ohjausta.

Ps: ehkä tämä roomalaisten käyttämä vanha sanonta pätee yhteiskunnassa vieläkin:  oderint dum metuant( vihatkoon, kunhan pelkäävät) Toivoo: Jan Jalutsi 3.3.2014