It's never too late » muuta

Yksi suuri unelma

Sun, 06 Jul 2014 10:42:53 +0000

Nyt tulee jotain hyvin hyvin alkutekijoillä olevaa tietoa ja se on vasta ajattelutasolla, mutta mä haluaisin lähteä aupairiksi jenkkeihin!

kuva kuva

Mä oon itseasiassa miettinyt tätä jo aika kauan, mutta jotenkin aina oon ajatellut että en mä voi. Mulla on vakituinen työpaikka – mitä sen kanssa kävis? Hyvä kämppä ja paljon tavaroita – mihin mä ne heivaisin?? Mulla on kaks ihanaa riiviöö – mihin mä ne saisin vuodeks hoitoon? Tai ylipäätään että pärjäisinkö mä siellä?

Nyt musta tuntuu että olisin niin valmis lähteämään ja että kaikki nämä on vaan järjestelykysymyksiä jotka saa kyllä jotenkin järjestettyä. Musta tuntuu että mun elämä on vaan tylsää peruskauraa päivästä toiseen ja haluan tehdä jotain tämmöistä vielä kun se on mahdollista – toteuttaa mun haaveita ja unelmia.

Mä oon enemmänkin semmonen fiilispohjalla elävä tyyppi, etten koskaan oikeesti tee mitään sponttaania tai radikaalia, koska pelkään. Okei, pelottaa mua nytkin ihan sikana koko ajatus, mutta samalla mietin että jos mä en nyt lähtis niin mä varmasti katuisin sitä koko lopun elämäni. Olin 2011 keväällä kaverin kanssa saksassa työssoppimassa ja se oli jo niin huikea kokemus että en oo kyllä ajatellut kertaakaan että olipas tyhmä reissu.

Mä haluan oppia puhumaan englantia hyvin. Mä ymmärrän normikirjotusta ja puhetta ihan hyvin, mutta oon tosi ujo puhumaan. Haluan saada tähän rohkeutta lisää ja muutenkin tosiaan haluan saada lisää kokemuksia. Mä myös tykkään lapsista tosi paljon ja oikeastaan alunperin lähihoitajakouluun lähtiessäni olin ajatellut että aion tehdä lasten kanssa töitä, mutta sitten jotenkin päädyin vammaistyöhön. Edelleen lapset siis kiinnostaa ja näin saisin tehdä töitä lasten kanssa.

Palava halu olisi siis lähteä. Ennen sitä on vaan niin paljon tutkittavaa ja asioita hoidettavana, että koska oon aikaanasaamaton ihminen niin en tiedä miten tää asia tulee etenemään vai tuleeko ollenkaan..

Nyt haluisinkin kuulla kaikkien teidän aupairien kokemukset yms!

]]>

More tattoos please

Wed, 14 May 2014 18:29:05 +0000

Käytiin tänään Saran kanssa pyörähtämässä keskustassa ja samalla kävin tatuointiliikkeessä mittauttamassa mun käden. Kyllä. Tämä tyttö on taas menossa ottamaan uutta leimaa. Edellistä tatuointia tehdessä varasin uuden ajan, sillä keksin vihdoin kivan näköisen idean yhdelle kauan päässä pyörineelle idealle. Enään tähän aikaan on vajaa pari viikkoa ja mua hieman jännittää, mutta hyvällä tavalla vaan. En malttais yhtään odottaa.

kuva kuva

Tatuointi tulee olemaan isoin ja varmastikkin näyttävin tähän mennessä, mutta sitähän mä oon jo kauan halunnutkin. Oon jo kauan ihaillut hihatatuointia ja nyt aion sen kuva kuvalta toteuttaa. Siinä vaan tulee kestämään että se on kokonaisuudessaan valmis, nimittäin haluan että kuvalla on joku merkitys. Koska musta vaan tuntuu, että jos jollain kuvalla on merkitys, niin en tuu koskaan kyllästymään siihen. Sitten taas, jos joskus otan jonkun kuvan koska se on kiva, niin se ei välttämättä olekaan enään joskus.

kuva kuva

Nykyään tatuoinnit ovat todella yleisiä ja varmaan joka toisella vastaantulijalla on tatuointi. Hirveen moni – ainakaan vanhempi ihminen ei välttämättä ymmärrä niiden päälle, mutta eipä mua kauheesti muiden mielipiteet kiinnosta :)

Mites te? Tykkäättekö / haluaisitteko? Kertokaa!

]]>

RUTIINIT

Wed, 19 Feb 2014 18:15:00 +0000

Herätyskello soi 5.45. Selaan ig ja facebook + kaikki viestit mitä on tullu ja vastaan niihin. Moikkaan kisuja, käyn vessassa, meikkaan, laitan hiukset ja etin vaatteet. Kello on 6.20 ruokin kisut, puen ulkovaatteet ja lähen töihin. Pyöräilen ja oon töissä 6.55. Teen itelleni aamupalaa ja istahdan toimistoon. Työpäivä kestää 15.30 asti, joka on poikkeukselliseti hieman pidempään, koska meillä oli palaveripäivä. 15.45 oon salilla ja 17.15 kotona. Tässä vaiheessa mä hengähdän. Päivän rutiinit on suoritettu ja saan istahtaa ja löhöillä koko illan jos haluan! Miten nää päivät vaan hujahtaa silmissä? Joka päivä eletään saman kaavan mukaan.. Tykkään mun rutiineista, mutta samalla kuitenkin kokoajan odotan jotain.. vapaapäiviä, viikonloppuja, kesää, lomaa..

Kun mulla on vapaapäivä tai hieman ylimääräistä aikaa niin en osaa vaan istua paikallani vaan tykkään tehdä kaikkee. Näin takaan ettei vapaa-aika mee hukkaan. Viime viikonloppuna mulla oli pitkät vapaat joten halusin Vimpeliin. Vaikkei siellä oo oikeesti mitään siistiä (sori vimpeliläiset <3), niin tykkään niin paljon olla siellä. Kävin jopa luistelemassa jota en normaalisti oikeesti ikinä tee :D

Tykkään myös arjen keskellä hieman panostaa ja tehdä jotain muksaa. Tänään mun ilta näytti tältä;

Aika jees sanon minä! Nyt oon niin nuutunut että taidan vetästä iltapalan naamariin ja käydä untenmaille. Jaksan sitten huomenna taas herätä saman kaavan mukaan kuin tänään.. no mutta joo pienet poikkeuset rutiineista piristää, muistakaa se <3

]]>

Mun vuosi 2013

Sun, 29 Dec 2013 18:47:00 +0000

Kohta vaihtuu vuosi ja vaikka tää vuosi on ollut yks hirveimmistä (ainakin osittain) niin ajattelin silti vähän muistella sitä teidän kanssa.

TAMMIKUU

Kävin Helsingissä Satu Kalmin juttusilla ja sain hyvää palautetta mun kunnosta. Tässä vaiheessa vielä mulla oli tavotteena osallistua niihin fitnessmallikisoihin. Muistan että mulle oli kertynyt bloggeriin sen reissun aikana tasan 1000 lukijaa ja olin niiiin iloinen! Motivaatioo löyty kyl treenailuihin ja voin hyvin. Varattiin Juulin kans matka egyptiin ja rakastuin bataattiin.

HELMIKUU

Tein siihen mennessä parhaimman käsitreenin ikinä jost olin ihan kikseis ja kävin ekaa kertaa treenaamassa (mulle) myöhään (klo21). Mulle ilmoitettiin iloinen uutinen, että oon saanut vakituisen työpaikan. Oli tosi kylmiä kelejä mutte silti jaksoin herätä aamulenkille. Kokeilin ensimäistä kertaa kananmuna-banaanilettuja ja oli namia!

MAALISKUU

EGYPTI ♥ Kävin työhöntulo tarkastuksessa ja lekuri totes että oon lievästi ylipainoinen XD

HUHTIKUU

Aloitin alkoholilakon joka on päällä vieläkin. Aloitin yhteistyön fitnessgurun kanssa. Kokeilin ensimäistä kertaa täytettyi kesäkurpitsoi ja tykästyin namnam. Käytiin Saran kanssa helsingissä Justin Bieberin keikalla joka on ehdottomasti edelleen yks mun parhaimmista kokemuksista <3

TOUKOKUU

Leivoin äidille äitienpäiväkakun, päätin etten aio osallistua fitnessmallikisoihin että treenaan vaan omaksi iloksi. Treenimotivaatioo kyllä löytyi ja terveellisellä linjalla mentiin. Löydettiin unelma kämppä johon myös muutettiin!

KESÄKUU

Kävin ottamassa mun toisen tatuoinnin. Käytiin Saran kans satamanyössä kuuntelemassa Isac Elliottia ja Cheekkiä ja söin mun kesän ekat ja vikat muikut <3 Alotin dietin. Erosin.

HEINÄKUU

Kävin virossa, jonka aikana tiputin mun puhelimen vessanpönttöön. Reissun aikan en lipsunut mun dietistä yhtään kertaa. NO EXCUSES -jos vaan haluaa. Kävin myös ruotsissa jonka jälkeen dietti alkoikin kusta.. Muutin taas. Yksin.

ELOKUU

Otin ensimäistä kertaa ripsienpidennykset. Noudatin ruokavaliota sillon tällön.. ei se oikeen kiinnostanut mua enää. Pyöristyin.. masennuin.. ärsyynnyin

SYYSKUU

Olin surullinen. Ostin uuden puhelimen. Hain Emilyn kotiin <3 Päätin etten noudata minkäänlaista TARKKAA ruokavaliota enään koska se ahisti mua. Söin ihan liikaa kaikkea ja paisuin

LOKAKUU

Olin tosi paljon vaan yksin kotona. En jaksanut tehdä / käydä missään. En käynyt varmaan koko kuussa kertaakaan salilla. Olin ihan hukassa itteni kanssa et kuka mä oon. Kävin psykologille juttelemassa asioista. Täytin 21.

MARRASKUU

Yritin taas ruveta käymään treenailemassa ja kävin sillon kun jaksoin. En ottanut siitä mitään stressiä. Tehtiin ihana viikonloppu reissu parhaalla porukalla Helsinkiin jossa oli Indiedaysin inspiration day ja blog awards. Kävin kotkassa moikkaamassa mun Emmimurua ja vimpelissä viihdyin yhden viikonlopun. Rakastuin palavasti tuon hellokittypipon omistajaan ja tunsin itteni pitkästä aikaa onnelliseksi <3

JOULUKUU

Kävin vaihtelevasti salilla ja vaihtelevasti söin terveellisesti. Ostin kotiin kivoja uusia juttuja. Olin kipeä. Aloitin yhteistyön Fitnesstukun kanssa. Musta tuli onnellinen tyttöystävä ja päätin että 2014 vuodesta tulee muutosten vuosi!

Tämmöinen oli mun vuosi kaikkineen iloineen, suruineen, epäonnistumisineen ja onnistumisineen :) Loppuu kohden en jaksanut enään kunnolla keskittyy noihin kollaaseihin, joten älkää pliis välittäkö :D

]]>

Tiesitkös nää jutut musta? part2

Fri, 20 Dec 2013 21:08:00 +0000

Noniin nyt tulis jatkoa edelliseen.. Katsotaan löytyykös näistä samiksia? :D

- Oon soittanu pianoo 10vuotta. 6-16vuotiaana. Mul on oma piano mut se on porukoil

- Mul on parturifobia… en oo käyny kohta kolmeen vuoteen parturissa :D Ja sen kolmen vuoden aikana vaan kaks kertaa mun kaveri on laittanu mulle raitoja. Mä en vaan uskalla mennä parturiin koska oon niin monesti lähteny sieltä itku silmässä kun on tullu ruma tukka :D Sen takia harvoin uskallan tälle kuontalollekaan mitään tehdä koska lopputulos pelottaa..

- Harjaan ehk kerran vuodes hiuksii. Must on tyhmää jos ne on ihan suorat ja sileät niinkun viimekerralla kerroin niin siks en myöskään niitä kauheesti harjaa. Nyt tosin toivoin saralta joululahjaks sitä ihme harjaa (enosaakirjottaanimeä) niin voi olla et rupeen harjailee enemmän ;)

- Tukkaan viel semmonen juttu että tykkään ihan sikana tehä kaikkii erilaisii kampauksii! Äiti kerto mulle että olin pienenä soittanu sille töihin itkien (ja sen pomo oli vastannut), että en saa laitettuu mun hiuksii kiinni. Jep, en osannut laittaa edes perus ponnaria :D Äitin pomo oli sitten yrittänyt pojan/poikien äitinä neuvoo mua puhelimessa miten sen tukan saan kiinni. En tiedä millainen loppu tolla surullisella tarinalla oli, mutta on ihmeellistä miten nykyään osaan kaikenmaailman lettejä ja muita tsydeemejä ;) Toivottavavasti saan tyttölapsen joskus!

- Mä oon paljon ennemmin lökärit jalassa kun farkut. Ne on vaan on paljon kivemmat ah

- Mä haluisin tatuoida mulle hihan, mut siin kestää kyl ennenkun se valmistuis koska oon niin huono keksimään kuvia vaikka pari ideaa mulla jo onkin

- Sara opetti mulle pakkomielteen, että pöntön kansi on aina suljettava ennen sen vetämistä…………… mun kämpil se vaan on kyl vähän mahdotonta koska mun pöntön kannesta puuttuu puolet XD

- Toinen pakkomielle on, että mikron ovi ei saa jäädä auki. Se pitää aina sulkea :D Mulla ei oo siis vieläkään mikroa, mutta esim porukoil jos huomaan se olevan auki ja vaikka en millään jaksais nousta pödästä ja kävellä mikron luo, niin mun on vaan pakko :D

- Haluisin smileyn takas ja harkitsen sen ottoa kyllä

- Mä haluisin alottaa tanssin. Oon pienempänä tanssinu jossain ihme ryhmän ja sit harrastin jazzia ja cheerleadingiä ja sit olin koulun tanssiryhmässäki. Se on niin hienon näköstä ja niin kivaa. Aina kaikis tanssileffois mul tulee ihan kylmät väreet ja kuvittelen et ite olisin sielä tanssimas. Nyt mun täytyy ottaa itteeni niskast kii ja ilmottautuu johonkin tunnille. Nyt kun vaihtuu vuosikin niin alkaa uus lukukausi eli tää olis mahtava mahdollisuus!

]]>

Höpötyksiä part.25958

Tue, 17 Dec 2013 14:00:00 +0000

Multa kysyttiin että urheilenko mä enään ollenkaan kun postaukset ei paljoo niihin liity..

Kyllä mä urheilen :) Mun urheilu on vaan nykyään erilaista! Mun elämä ei pyöri enään treenien ympärillä vaan treenit on osa mun elämää. Tajuutteko? Sama homma on ruokien kanssa. Mä en oo enään niin tarkka. Mä en oo enään niin ankara ja kriittinen itelleni kun ennen olin. Ja tiedättekö mitä?? Vaikken näytä miltään täydelliseltä fitnessmimmiltä niin mä oon silti onnellinen etten oo tätä isompi. On mulla edelleen se tavote tuolla, mut se ei oo tärkeintä mun elämässä. Me eletään täällä vaan kerran niin miks pitää iteltä viedä pois kaikki hauskanpito? En todellakaan tarkota sitä että
herkutellaan 24/7 eikä jakseta liikkua ku sohvalta jääkaapille. Tarkotan sitä että vaikka pitää yllä terveellisiä elämäntapoja niin osaa silti poiketa niistä ja sitten taas palata takas siihen.

Sitkun sun elämä on balanssissa ja niin SITTEN vasta pystyt muokkaamaan jotain osa-aluetta ja pystyt keskittymään täysillä siihen. Mun valmennus ja nimenomaan se dietti kusi siihen etten pystynyt keskittyy siihen satanen lasis, koska mulla oli elämässä muita huolia. Vaikka mulla on nyt kaikki hyvin, niin en kyllä usko pystyväni siihen siltikään. Mä uskon. että hyvään kuntoon voi päästä ilman mitään diettejäkin. Kun syö oikein, herkuttelee joskus, treenaa, mutta muistaa antaa itelle armoa ja levätä välillä niin voi silti päästä omaan unelmakuntoon. Mulle se kurinalainen tapa ei toiminut, mutta tietty toisille se toimii.

Mulle tarjottiin pari kk sitten erästä yhteistyötä ja olin jo aloittamassa sen kunnes tajusin että mun täytyy korjata ensin muut asiat elämässäni kuntoon ennenkun pystyisin keskittymään siihen.. Nyt mä tässä mietiskelen että voisin tarttua siihen vuodenvaihteen jälkeen. Se olisi hieno tilaisuus oppia paljon uutta.. mutta kerron teille siitä myöhemmin lisää! ;)

Mä rupesin höpöttelemään taas vähän kaikenlaista ja aiheesta poikkeavaa mutta ehkä te saitte mun ajatuksista kiinni :D

]]>

VIIKONLOPPU

Sun, 17 Nov 2013 21:02:00 +0000

Oli paras aikoihin! Oli niin mukava tehä reissua tolla kyseisellä porukalla ja muutekin oli tosi kiva vaihtaa vähän maisemaa.. :) Mulla ei ollut kameraa mukana, enkä sen kummemmin ottanut kännykälläkään kuvia joten kunnollisen postauksen väsään huomenna, tai sitten ensviikolla kun palaan kotia ;D

1. Menos päivätapahtumaan 2. jätskii nam 3. SARAparas 4. martsiiiii

Oli tosi jännää nähä kaikkia bloggaajia ketkä tiedän, mut ne ei tiedä mua :D Kokoajan olin nostamassa kättä ja moikkaamassa. Noh kuitenkin näin myös paljon semmosia tuttuja bloggaajia jotka ties minut ja kaikki oli kyllä hirmu iloisia ja ihania! <3

1. Olette ihania! 2. päivätapahtumasta 3. HEAVEN 4. shoppailemas ilosena

ps. Sara: KATO ENNA LÖYSIN SUN KUVAN NETISTÄ!! Sit se käski mun laittaa tukan nutturalle ja tehä saman ilmeen :D

Hahaha :D Mutta palaillaan ihanuudet ♥

]]>

Jätä nämä 30 asiaa tekemättä, niin huomaat elämänlaatusi kohenevan merkittävästi.

Mon, 11 Nov 2013 20:46:00 +0000

Mun on pakko tulla teille tänne blogin puolelle jakamaan yksi törkeän hyvä blogikirjoitus! Oon jakanut tän jo mun omalla facebook -sivulla sekä myös mun blogin facebook -sivulla.

Älä vietä aikaa väärien ihmisten kanssa.

Elämä on aivan liian lyhyt, jotta viettäisimme sen väärien ihmisten parissa. Negatiiviset ihmiset imevät kaiken energian, vetävät sinua taaksepäin ja estävät etenemisen. Tarkkaile millaisessa porukassa vietät aikaasi, ovatko he sinulle hyväksi vai eivät – ja tee omat johtopäätöksesi.

Älä pakene ongelmiasi.

Kohtaa ongelmasi silmästä silmään. Ongelmat eivät katoa vaikka laittaisit pääsi puskaan. Ne pysyvät ja kasvavat, joten ole rohkea ja kohtaa ongelmasi. Tee parhaasi, opi ja jatka matkaasi.

Älä valehtele itsellesi.

Voit valehdella kenelle tahansa, mutta itsellesi et voi valehdella. Valheet tulevat eteen tavalla tai toisella, joten ota riski ja ole rehellinen itsellesi.

Älä jätä omia tarpeitasi jonon viimeiseksi.

Vaikeimpia asioita on hukata itsensä kun on niin kiireinen auttaessaan muita. Toki muut tarvitsevat myös apua ja huomiota, mutta huolehdi ensin itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Voit auttaa muita, mutta auta ensin itseäsi, olet sen arvoinen!

Älä yritä olla joku muu.

Yritämme niin kovasti olla joku muu, sopia porukkaan, että unohdamme olla oma itsemme. Joku on aina kauniimpi, seksikkäämpi, menestyvämpi tai nuorempi kuin sinä, mutta he eivät koskaan tule olemaan SINÄ. Älä muutu joksikin muuksi jotta ihmiset pitäisivät sinusta. Ole oma itsesi, ja vedät puoleesi oikeat ihmiset, jotka rakastavat todellista sinua.

Älä roiku menneisyydessä.

Et voi aloittaa uutta lukua elämässäsi, jos jatkat edellisen luvun lukemista.

Älä pelkää virheiden tekemistä.

Se että teemme jotain ja se epäonnistuu on kymmenen kertaa tehokkaampaa kuin olla tekemättä mitään. Jokaisen menestystarinan takana on liuta epäonnistumisia, ja jokainen epäonnistuminen johtaa kohti onnistumista. Tulet katumaan enemmän asioita joita ET tehnyt kuin niitä, jotka teit.

Älä moiti itseäsi vanhoista virheistä.

Saatamme rakastaa väärää ihmistä ja itkeä väärien asioiden vuoksi. Sillä ei ole väliä miten asiat menevät metsään, virheet kuitenkin johtavat meidät oikeiden ihmisten ja asioiden luokse. Me kaikki teemme virheitä, koemme vastoinkäymisiä ja kadumme jotakin menneisyydessämme. Et ole virheesi, etkä ole vastoinkäymisesi, voit NYT tällä hetkellä vaikuttaa tulevaisuuteesi ja muokata siitä erilaisen. Kaikki mitä elämässäsi on tapahtunut, on valmistanut sinua hetkeen joka on vasta tulossa.

Älä yritä ostaa onnellisuutta.

Monet haluamamme asiat ovat kalliita. Todellisuudessa asiat, jotka todella tyydyttävät meitä ovat ilmaisia – nauru, läheisyys, rakkaus ja oman intohimon toteuttaminen.

Älä odota muiden tuovan sinulle onnellisuutta.

Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, et tule olemaan onnellinen pitkäaikaisessa suhteessakaan. Jos onnesi on kiinni jostakin ulkopuolisesta ihmisestä tai asiasta, se voidaan ottaa pois silmänräpäyksessä. Rakenna siis ensin vakautta omaan elämääsi, löydä onni sisältäsi, sitten voit jakaa sen jonkun toisen kanssa.

Älä ole saamaton.

Älä ajattele liikaa, tai luot ongelmia joita ei aluperin ollut olemassakaan. Arvioi tilanne ja toimi sen mukaisesti. Et voi muuttaa asiaa, jota et tiedosta. Jos haluat päästä eteenpäin, lähde liikkeelle ja ota ensimmäinen askel.

Älä ajattele että et ole valmis.

Tilaisuuden tullen kukaan ei ole 100%:n valmis. Useimmat mahdollisuudet pakottavat meidät kasvamaan mukavuusalueemme ulkopuolle, joten alku voi tuntua hankalalta tai pelottavalta.

Älä ryhdy suhteisiin vääristä syistä.

Suhteet tulee valita tarkoin. On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Meillä ei ole mitään kiirettä. Jos jokin on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu – oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa ja parhaista syistä. Rakastu silloin kun olet valmis, älä silloin kun olet yksinäinen.

Älä tyrmää uusia suhteita koska edelliset eivät toimineet.

Jokaisella ihmisellä joka tulee elämäämme, on tarkoitus. Joku testaa sinua, joku käyttää sinua ja joku opettaa sinua. Mutta tärkeimpänä, joku tuo esiin parhaat puolesi.

Älä yritä kilpailla kaikkien kanssa.

Älä huolehdi siitä, että muut pärjäävät paremmin kuin sinä. Keskity voittamaan itsesi ja omat saavutuksesi. Menestys on kilpailua vain SINUN ja ITSESI kanssa.

Älä ole kateellinen muille.

Kateellinen laskee kaiken mitä toisilla on, sen sijaan että näkisi kiitollisena kaiken mitä itsellä on. Kysy itseltäsi ”Mitä sellaista minulla on, mitä kaikki haluavat?”

Älä valita ja sääli itseäsi.

Elämän haasteet tulevat tiellemme tarkoituksella – ohjaamaan meitä polullamme siihen suuntaan, johon meidän on tarkoitettu kulkevan. Et ehkä näe tai ymmärrä syitä juuri silloin kun haasteet tulevat, ja ne saattavat olla hyvin kipeitä. Mutta mieti aiemmin kokemiasi vastoinkäymisiä ja mitä niistä on lopulta seurannut. Ehkä olet päätynyt parempaan elämäntilanteeseen, seuraan, olotilaan tai paikkaan. Joten hymyile! Näytä kaikille, että olet tänään paljon vahvempi ihminen kuin olit eilen!

Älä ole vihainen.

Älä elä viha sydämessäsi, koska siten lopulta satutat enemmän itseäsi kuin vihasi kohdetta. Anteeksiantaminen ei tarkoita ”Hyväksyn sen mitä teit minulle.” Se tarkoittaa ”En anna sen mitä teit, pilata onnellisuuttani ikuisesti.” Anteeksianto on vapautus, päästä irti, löydä rauha ja vapauta itsesi! Muista että anteeksianto ei koske pelkästään muita ihmisiä, vaan myös sinua itseäsi. Jos tarve vaatii, anna itsellesi anteeksi, jatka matkaa ja toimi seuraavalla kerralla toisin.

Älä anna muiden vetää sinua heidän tasolleen.

Älä alenna rimaasi niiden vuoksi, jotka eivät halua nostaa omaa rimaansa.

Älä tuhlaa aikaasi selittämällä itseäsi muille.

Ystäville ei tarvitse selittää, viholliset eivät usko sinua kuitenkaan. Toimi niin kuin tiedät sydämessäsi olevan oikein.

Älä tee jatkuvasti samoja asioita uudelleen ja uudelleen ilman taukoja.

Juuri oikea hetki pysähtymiseen ja syvään hengittämiseen on silloin kun sinulla ei ole siihen aikaa. Jos teet jatkuvasti samoin kuin ennenkin, saat myös samat tulokset kuin ennenkin. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä nähdäkseen selkeästi.

Älä jätä huomioimatta pienien hetkien kauneutta.

Nauti pienistä asioista sillä jonain päivänä saatat katsoa taaksepäin ja ymmärtää, että ne olivatkin suuria asioita. Parhaat elämäsi hetket ovat pieniä, nimettömiä hetkiä jotka vietät hymyillen jonkun sinulle tärkeä ihmisen kanssa.

Älä yritä olla täydellinen.

Todellinen maailma ei palkitse perfektionisteja, se palkitsee ne jotka saavat asiat tehtyä.

Älä mene sieltä missä aita on matalin.

Elämä ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun haluat saavuttaa jotain mielekästä. Älä mene helpoimman kautta vaan tee jotain erikoista!

Älä esitä että asiasi ovat kunnossa jos ne eivät ole.

Välillä on ihan hyvä romahtaa. Sinun ei tarvitse aina esittää olevasi vahva, eikä ole mitään tarvetta jatkuvasti todistella että kaikki on hyvin. Älä myöskään mieti mitä muut ajattelevat – itke jos siltä tuntuu – itkeminen on terveellistä. Mitä nopeammin sen teet, sitä nopeammin olet taas valmiina hymyilemään.

Älä syytä muita ongelmistasi.

Se kuinka hyvin kykenet saavuttamaan unelmasi, riippuu siitä kuinka kykenevä olet ottamaan vastuun omasta elämästäsi. Kun syytät muita ihmisiä vastoinkäymisistäsi, välttelet vastuuta – annat vallan elämästäsi muille ihmisille.

Älä yritä olla kaikkea kaikille.

Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta ja sen yrittäminen vie sinulta voimat. Mutta jos saat yhden ihmisen hymyilemään, VOIT muuttaa maailmaa. Ehkä et koko maailmaa, mutta ainakin tuon ihmisen maailman.

Älä murehdi niin paljon.

Murehtiminen ei poista huomisen taakkaa, se poistaa ilon tältä päivältä. Voit testata onko murehtiminen sen väärti kysymällä nämä kysymykset: ”Onko tällä väliä vuoden päästä?” Kolmen vuoden? Viiden vuoden?” Jos ei, sitten sitä ei kannata murehtia.

Älä keskity asioihin, joiden et halua tapahtuvan.

Keskity niihin asioihin joiden haluat tapahtuvan. Kaikkien menestystarinoiden takana on positiivinen ajattelu. Jos heräämme joka aamu ajatellen, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa ja upeaa, ja todella kiinnität huomiosi siihen, tulet huomaamaan että olet oikeassa.

Älä ole kiittämätön.

Riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti asiasi ovat, herää joka aamu kiitollisena elämästäsi. Jossakin muualla joku taistelee epätoivoisesti omasta elämästään. Sen sijaan että miettisit kaikkea mitä sinulta puuttuu, mieti mitä sellaista sinulla on, mikä puuttuu kaikilta muilta.

Kuva ja teksti kopioitu suoraan täältä: http://elamanmuutos.fi/jata-nama-30-asiaa-tekematta-niin-huomaat-elamanlaatusi-kohenevan-merkittavasti/

Oon niin onnellinen että törmäsin tähän kyseiseen kirjotukseen! Tää sai mut tajuumaan asioita ja anto tosi paljon voimaa mun vaikeiden aikojen keskellä. Tän ansiosta myös rupesin tekemään muutoksia mun elämässä niissä kohdissa missä pystyin. Huomasin nimittäin että samastun tosi moneen kohtaan ja teen ihan päin vastoin :D

Mitä et ootte mieltä tästä?

]]>

LOST

Thu, 24 Oct 2013 06:59:00 +0000

Jokainen epäonnistuu joskus elämässään ja mulla se epäonnistuminen tapahtui nyt. Erosin 3 vuoden parisuhteesta ja aluks se ei tuntunut missään nimittäin mulla oli heti uus kiikarissa ja se tuntu ihan pirun hyvältä. Kuitenkin parin kk päästä totuus iski päin kasvoja ja tajusin että mitä oikein on tapahtunu. Mä sorruin ja murruin ihan täysin. Pistin uuden suhteen jäihin koska en pystynytkään siihen. Sain haukut niskaani ja kuulin monesti kuinka hirveä ja sairas ihminen olen enkä ansaitse ketään. Vaikka hän oli varautunut siihen että en välttämättä mihinkään vakavampaan pystyisi niin silti. Mä en kestä sitä jos mulle ollaan vihasia koska oikeesti oon niin hyvätahtonen ihminen ja haluan vaan kaikille hyvää. Käännyin itteeni vastaan ja ajattelin oikeesti etten ketään ansaitse. Pidin itteeni ihan kamalana ihmisenä ja itkin kuukauden ajan joka päivä. En jaksanut liikkua eikä mua kiinnostanut yhtään mikään. Kontrolloin mun surua syömällä ja pelkäsin jo että mulla on joku fucking syömishäiriö. En oo kyllä sitä diagnoosia pois sulkenut mutta ainakaan vielä ei oo mitään todettu.

Kaikista pahin on varmaan se, että oon niin pettynyt itteeni. Suhde mille oli jo tulevaisuuden osalta hyvät suunnitelmat ja lasten nimet valmiina keksittynä ja sitä ei tuukaan tapahtumaan niin siinä kestää hetki ennenkun sä osaat käsitellä sen ja selviät siitä. Vaikka tiiän että se oli mun päätös, niin siltikään se ei oo yhtään sen helpompaa.

Oon myös pettynyt itteeni mun projektin suhteen. Oon 2 vuotta yrittänyt saada itteni semmoseen kuntoon missä viihdyn, mutta niin ei oo vieläkään tapahtunut. Tiedän että mulla on ongelmia niiden syömisten kanssa koska aina oon ollut jollain dietillä tai herkkulakossa yms. Mä haluan oppia syömään oikein, mutta en tiedä pystynkö siihen yksin. Mulla ei oo enään minkäänlaista itseluottamusta että mä johonkin pystyisin. Siltikään luovuttaminen ei oo vaihtoehto. Joko mä opin rakastamaan itseäni tämmöisenä tai sitten mä vaan jatkan taistelua.

Oon siis solmussa ihan jokaisessa asiassa mun elämässä enkä löydä tietä ulos. Mä oon saanut lähetteen psykologille jonka uskon mua auttavan. Mä oon uskaltanut puhua näistä asioista mun perheelle ja en oo ennen tätä tilannetta ymmärtänyt kuinka tärkeä merkitys sillä on, onko mun tukena perhe vai kaverit. Ihanaa kun ne jaksaa pitää musta huolta. Tulee edes hieman semmoinen olo että ehkä mä olenkin jollekin tärkeä.

Tällä hetkellä mennään siis pahasti alamäessä mutta ei tänne olla jäämässä. Mä aion kyllä nousta jyrkemmänkin mounteverestin. Aivan sama kauanko siinä kestää niin aion silti löytää itselleni sen onnen vielä minkä joskus omistin!

]]>

A, fuck you

Wed, 25 Sep 2013 13:58:00 +0000

Mä olin tänään salilla ja mua suoraan sanottuna vitutti olla siellä. Päässä pyöri koko ajan anonyymien sanat (joista kerron alempana) ja mun olis tehny mieli vaan jättää treeni kesken ja mennä kotiin. Laitoin sitten viestiä mun tukihenkilölle joka vastas että ”TAPA SE RAUTA” ja aij että kun sain näistä sanoista voimaa :D Viimeset sarjat meni sitten melkein kirjaimellisesti rautaa tappaen ja hyvin sain lopputreenin tuntumaan :D Onneks on ihmisiä ketkä tukee tilanteessa kuin tilanteessa ♥

Mulla meni nyt pari viikkoa hyvin. Söin mitä halusin, mutta söin kuitenkin hyvän pohjan mukaan ja kohtuudella. Saatoin töissä syödä yhden pullan tai välillä ostaa yhden pienen kamupussin kun katoin leffaa. Se tuntu hyvältä ratkasulta ja normaalilta!! Sain vähän tyydytettyä mun herkkuhimoja, mutta en tuntenut ällötysoloa tai hirveetä morkkista siitä. Olin tyytyväinen itseeni ja tunsin vihdoin, että tästä seuraa jotain hyvää. Sitten rupesin saamaan anonyymeiltä komenttia; ”sä et pysty siihen”, ”oot vaan lihonut”, ”taas herkuttelet” ”näytit paljon paremmalta ennen” tai että ”sussa ei oo tapahtunut mitään muutosta”. Sen jälkeen romahdin. Yleensä en oo anonyymeistä sen kummemmin välittänyt. Oon vaan lähinnä naureskellut niille ja saanut lisää motivaatiota, mutta tällä kertaa ne sattu. Ne sattu sen takia, koska tiedostan itsekin että osa noista sanoista on totta. En oo hyvässä kunnossa, enkä mä enään kohta itsekään usko siihen, että pääsen niihin omiin tavoitteisiin. Mä en jaksais enään yrittää vaan halusin vihdoin onnistua!!

Musta on ihan ok saada kritiikkiä, mut se että yritetään paiskata toinen maan rakoon niin sitä mä en siedä. Onko teillä jotka tuntee nyt piston sydämessään niin tosiaan omassa elämässä jotain niin pahasti pielessä että täytyy se purkaa toiseen? Miks ette voi vaan antaa mun hoitaa asioitani omalla tavalla ja mielummin vaikka tsempata tai antaa vinkkejä mulle? Mä en vaan ymmärrä. Meinasin jo poistaa anonyymien kommentointimahdollisuuden, mutta sitten tajusin että mulla on siellä ruudun toisella puolella ihan hirmuinen tukijoukko ihania ihmisiä ja ihania kommentteja laittamassa etten haluu antaa niille typerille anonyymielle valtaa! Tästä lähin en aio julkaista mun mielestä ”ilkeitä” kommentteja vaan heivaan ne samantien postilaatikkoon enkä anna enään yhdenkään idiootin pilata mun päivää!

kuva

]]>