It's never too late » avautumista

Onnellinen

Tue, 03 Jun 2014 20:28:17 +0000

Se mä oon.. ONNELLINEN!! ♥

Mä ennen ajattelin ettei onnellinen voi olla ilman rakkautta. Mä ajattelin että oon kokonainen vasta kun mulla on joku mun rinnalla. Oon myös aina miettinyt että miten kaverit pystyy olla sinkkuja vuodesta toiseen, kun ite oon tyyliin seurustellut koko elämäni :D Nyt kun me Jeren kanssa erottiin niin myönnetään, hetken ajan mulle iski paniikki että miten mä pärjään kun jään ihan yksin eikä mulla oo ketään. Nyt kun oon ajatellut asiaa enempi niin en mä oo edes yksin. Mulla on ihana perhe ja ihan parhaat kaverit. Oon myös ajatellut että en mä edes tarvii ketään nyt. Eikä mulla oo kiire uuteen suhteeseen. Tietty jos se oikee nyt astelee tässä vastaan niin tervetuloa vaan, mutta en mä sitä ettimällä eti. Mun on ihan hyvä näin. Saapahan ajatella asioita ihan rauhassa että mitä oikeesti haluun elämältä. Voi tutustua uusiin ihmisiin eikä tarvii mennä toisten menojen mukaan.

Mut tekee myös onnelliseksi terveys, oma koti, työ jossa tykkään olla, mun kissat, KESÄ, hyvä musiikki ja se, että mulla on viimeinkin hyvä olla minä. Oon sinut itteni kanssa ja kun katon peiliin niin hymyilen ja oon tyytyväinen itteeni. Mitä parista ylimääräisestä kun pahemminkin vois olla? Miks pilata koko elämänsä murehtimalla itteensä? Miks harmitella jokaista herkkupalaa? Miksi stressata liikunnasta? Niimpä! Toistan vähän itteeni, mutta nytkun oon oikeesti lopettanut murehtimisen niin mä en voi muuta kun vaan hymyillä :) Olkaa tyytyväisiä itteenne, niin luonto hoitaa loput <3

Melkein itkin onnesta tätä kirjottaes, mutta en voi mitään tälle hyvälle ololle :)

]]>

Bikinkuvaa ja ristiriitaisia ajatuksia itsestä

Fri, 25 Apr 2014 18:19:05 +0000

Löysin ne uudet bikinit ja oli pakko nappasta kuva! Sovituskopissa kyllä meinasin taas vajota masennukseen, mutta yritin ajatella että ne on vaan ne valot, ne on vaan ne valot. Kotona sitten tuli ihan ristiriitasia ajatuksia. Näytän hyvältä. En näytä. Näytän? En? En tiedä!! Mulla on itestäni niin paljon erilaisia ajatuksia että en oikein tiedä että mitä kuuntelis.

Mä oon koko ajan ollut sitä mieltä etten tykkää itestäni enkä mä voi näyttää hyvältä tällaisena. Päässä pyörii vaan kuva siitä Ennasta joka olin joskus 17vuotiaana ja ajattelen että mun pitäis näyttää siltä. Vertaan itteeni siihen koko ajan enkä tajua sitä että hyvältä voi näyttää näinkin. Mulle myös tuli äsken semmonen mieleen, että ajattelenkohan etten voi tykätä itestäni koska en voi myöntää muille että mä tykkäänkin itestäni? Tajusitteko?? Kun kaikki ulkonäköön muodostuvat jutut lehdissä ja muussa mediassa ylistää kuinka fitnesskunto on se paras ja koska oon itekin ollut sitä mieltä, niin onko noloa olla sittenkin eri mieltä?

Jutta Gustafsberg oli lisännyt omalle facebook sivulleen kuvan Me Naiset lehdestä vissiinkin hänen tekemästä jutusta ( en oo sitä lukenut ) ja siinä kuvassa luki näin; ”Vaikka olisi kuinka lihava tai laiha tai rapakuntoinen, voi aina ajatella positiivisesti omasta vartalostaan. Silloin on kaunis” . Mä niin allekirjoitan tämän ja haluisin itsekin osata ajatela noin. Kauneus lähtee sisältä ja mä oon nähny mun elämän aikana niin paljon sisäisesti kauniita ihmisiä, että ne näyttää ulkoisestikin kauniilta, oli koko ja näkö sitten mikä tahansa.

Mä jatkuvasti valitan itteäni ja ”huonoo kroppaani” muille ja saan siitä vaan itelleni pahan mielen. Mulla on omien korvien välissä tämä kamala itseinho ja tavoitteena olisikin päästä siitä pois. Mä tulen rakastamaan itseäni vielä. PISTE ♥

]]>

Huonoja treenejä ja plussapallo

Tue, 15 Apr 2014 19:25:59 +0000

Jee treenijuttuja! Mulla oli eilen koutsin kanssa treenit… ne ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan :D Mulla oli takana siis kolmen viikon treenitauko. Ekana olin kipee ja sitten otin tatuoinnin jota piti parannella. Takana oli myös tämä gaalaviikonloppu, jolloin lauantaina tuli hieman nautittua alkoholia ja muutenkin syötyä paljon kaikkia herkkuja. Reissaaminen myös väsyttää mua aikalailla aina, joten silläkin oli osuutta asiaan. No treeni meni sitten kaikessa komeudessaan niin, että kaks sarjaa ja peli poikki. Oli vaan niin mehut poissa tästä muijasta että eihän siitä mitään tullu. Makoilin lattialla ja pidättelin oksennusta. Tämän päivän treenikään ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta siitä lisää kohta :D

Mua eilen illalla rupes niin masentaa kun näin itestäni tämän kuvan:

kuvaaja Krista Luoma / Ready for Fashion / Indiedays

Mä itkin koko työmatkan kotiin koska mulle vaan tuli ihan hirveä olo. Tuli jotenkin niin pettynyt olo itteeni ja ajattelin että oon maailman rumin ja isoin ihminen. Sen lisäks haukuin itteeni ihan pystyyn. Pyydän muuten anteeksi sitä avautumista siellä facebookissa. Kaveri tuli sen jälkeen puhumaan mulle, ettei itsensä haukkumisessa ole mitään järkeä, joten poistin sen päivityksen. Mutta niin, voin ihan suoraan sanoa että en halua näyttää tältä, enkä rakasta itseäni tällaisena kuin olen. Kuullostaa todella todella hurjalta, mutta tosiasia ja YRITÄN tehdä sen eteen kaikkeni että vielä joskus rakastaisin.. Ainakin kuva tuo motivaatiota jos jotain! Tämän asian takia mun itsetuntokin on aika nollassa. Mua hieman myös pelottaa että millainen tuo kolmen viikon päästä oleva ulkomaanreissu on kun täytyy pikkupikkubikineissä keikistellä.. ei mulle mahu varmaan mitkään kesävaatteetkaan päälle :(

Noh nyt siihen treeniin sitten. Mulla oli vuorossa lenkki, mutta halusin käydä pitkästä aikaa kokeilemassa ryhmäliikuntatuntia ja mun iloksi siellä meni bodycomat joka oli aikoinaan mun lemppari! :D Sain itteni raahattua sinne tunnille ja oli kyllä raskasta, mutta NIIN huippua!! Se fiilis siellä kun annat niin pataa omalle peilikuvalles. Sua hapottaa, mutta pakko vaan jatkaa koska et halua luovuttaa. Mä kyllä tälläkertaa taisin hävitä, oli sen verran kovat tappelut :(

Katotaas sitten huomenna että miten ne treenit tulee sujumaan.. Onnistuiskohan ne sit vihdoin nappiin :D

]]>

Mietteitä fitneksestä ja muusta

Wed, 26 Mar 2014 10:17:48 +0000

Moikka, meitsi on täällä kipeenä. Turhauttaa vaan tää makaaminen ja kotona oleminen.. Onneks pääsen jo huomenna töihin jos tää olo ei tästä enään huonone.

Mä oon tässä miettinyt semmosta asiaa, että nykyään kun toi fitness on aika suuressa suosiossa, niin ihannevartalo naisella on myös muuttunut siihen suuntaan. Ennen oli thinspo ja nykyään fitspo. Voin ihan itsekin myöntää, että kuulun siihen samaan massaan joilla se on tässä parin vuoden aikana muuttunut. Hienoahan se on kun syödään kunnolla ja urheillaan, mut silti se tulee ainakin itellä jo korvista ulos. Sitä hehkutetaan ihan liikaa. Tuntuu myös että nykyään joka toinen treenaa kisoja varten. Mul ei oo siis mitään vastaan fitness kisaajia, ei todellakaan. Ihannoin heitä että he pystyvät syömään ja liikkumaan kurinalaisesti ja hohtamaan sitten lavalla. Itse kurinalaista ruokavaliota kokeilleena voin kertoa että ei toiminut mulla.. Mulla sekos pää siitä jokapäiväisestä punnitsemisesta ja gramman tarkalleen syömisestä. Ei herkkuja, ei edes hedelmiä, ei mitään!! Samaa ruokaa päivästä toiseen. Tottakai sillä tuloksia tuli, mutta haluan saada tuloksia mielummin niin, että pää pysyy mukana. En edes silloin tajunut kuinka hyvältä näytän. Tässä esim kuva jota en julkassut ikinä missään koska ajattelin että oon läski.

Mulle on fitneksen myötä tullut semmoinen olo, että mä vaan en voi näyttää hyvältä tän näkösenä millainen oon nyt. Sittenkun mulla on 6päkki ja kovat pakarat niin oon jees! Mut järki käteen Enna hei.. hyvält voi näyttää vähän rasvaisempanakin, mutta se vaan ei mee mun jakeluun. Kokoajan tuo media muistuttaa noista hyvistä treenatuista vartaloista.. yhyy minäkin haluan semmoisen!! Harmi vaan että I LOVE FOOD ja syön vissiin sitä ihan liikaa. Tai sitten syön huonosti että toi mussa oleva rasvaa ei suostu lähtemään pois. Mä haluan jo erota susta rasva.. joten voisitko vaan lähtee?? On tässä jo pari vuotta yritetty tuota eroa tehdä, mutta aina se on palannut mun luokse. Oon vissiin niin viehättävä. Hitsi sanon minä! Jos saisin toivoo niin vielä jokupäivä Ennaa ja rasvaa ei vaan oo enään..

]]>

It’s not a diet, It’s a lifestyle

Sun, 09 Feb 2014 19:31:00 +0000

Mä oon miettinyt tässä yhtä asiaa.. miksi ihmeessä mä oikeesti motivoin teitä? Ihanaahan se on jos mua pidetään motivoivana, mutta en vaan ymmärrä että miksi. En oo mielestäni niin huikea että musta sais motivaatiota. Nettihän on ihan pullollaan kaikkia mahtavia fitnesskuvia joista ainakin itse saan motivaatiota. Pakko myöntää, että joskus tää blogi aiheuttaa mulle paineita, enkä tuskin oo ainoo bloggaaja. Mun paineet ei liity niinkään siihen postaamiseen vaan siihen, että välillä mulle tulee sellainen olo, että te lukijat odotatte multa ihan liikoja. Tää voi tietty olla jotain mun omaa mielikuvaa, mutta tuntuu että odotatte joitain huikeita tuloksia ja jotkut tietty ilkeyttään odottaa että epäonnistun. Mut mä en olekaan mikään supermuija enkä aiokaan olla. Se on käynyt ihan liian hyvin täältä esille :D

Oon koittanut pussikeittodiettiä, karppaamista, 1000kcal diettiä, go fat go -diettiä jne. MIKÄÄN EI OLE TOIMINUT!! Hetkellisesti kyllä, mutta sitten kun on palannut siihen normaaliin niin tottakai ne kilot on tullut takas :D Reilu kaks vuotta mulla kesti tajuta että mä en voi elää millään dieteillä koko elämää. Mun täytyy oikeesti muuttaa elämäntavat pysyviks jotta saan pysyviä tuloksia. Tällä hetkellä mulla onkin menossa elämäni paras ”dietti”, nimittäin vihdoin se viho viimeinen elämäntapamuutos. Mä en ole herkku, karkki tai leipälakossa. Mä en laske kaloreita. Mä saan syödä mitä haluan. Kuullostaa ihanalta ja parhaalta ikinä!! Ja siltä tuntuukin :) Ei oo mitään mielitekoja, koska en oo kieltänyt iteltäni mitään. Mä kokoajan opin uutta ja muutan mun aterioita terveellisemmiks ja sitä kautta siitä tulee tapa ja sit ne tavat jää pysyviks. SUOSITTELEN KAIKILLE <3

Kuten alusta asti lukeneet tietävät, niin ennen mä oon tehnyt kaikkeni, että mulla olis hyvä kroppa. Semmonen johon oon tyytyväinen. Siksi oon koittanut noita kaikkia ihme diettejä, koska ajattelin että niillä saa. Ei ei ei. Oon jo monesti jauhanu tästä samasta aiheest, mutta nyt oikeesti ymmärrän mitä se vaatii. Kyllä, mä haluan muokata mun kroppaa ja tehdä siitä paremman. Nyt vihdoin teen sen terveellä tavalla. HYVÄÄ terveellistä ruokaa ja välillä herkkuja <3 Vielä en oo näkyviä tuloksia nähnyt mun kehossa, mutta uskon siihen, että kun muutatte elämäntapoja ja liikutte, niin kroppa muuttuu huomaamatta :) Mä en ota paineita, mä vaan elän ja teen sitä mitä tykkään! Tää ei oo enään kroppa kuntoon blogi – niinkuin se kauan oli, vaan normaalin nuoren naisen blogi, joka haluaa muuttaa elämäntavat pysyviks koska välittää kropastaan ja harrastaa liikuntaa koska rakastaa sitä! <3

]]>

Mun vuosi 2013

Sun, 29 Dec 2013 18:47:00 +0000

Kohta vaihtuu vuosi ja vaikka tää vuosi on ollut yks hirveimmistä (ainakin osittain) niin ajattelin silti vähän muistella sitä teidän kanssa.

TAMMIKUU

Kävin Helsingissä Satu Kalmin juttusilla ja sain hyvää palautetta mun kunnosta. Tässä vaiheessa vielä mulla oli tavotteena osallistua niihin fitnessmallikisoihin. Muistan että mulle oli kertynyt bloggeriin sen reissun aikana tasan 1000 lukijaa ja olin niiiin iloinen! Motivaatioo löyty kyl treenailuihin ja voin hyvin. Varattiin Juulin kans matka egyptiin ja rakastuin bataattiin.

HELMIKUU

Tein siihen mennessä parhaimman käsitreenin ikinä jost olin ihan kikseis ja kävin ekaa kertaa treenaamassa (mulle) myöhään (klo21). Mulle ilmoitettiin iloinen uutinen, että oon saanut vakituisen työpaikan. Oli tosi kylmiä kelejä mutte silti jaksoin herätä aamulenkille. Kokeilin ensimäistä kertaa kananmuna-banaanilettuja ja oli namia!

MAALISKUU

EGYPTI ♥ Kävin työhöntulo tarkastuksessa ja lekuri totes että oon lievästi ylipainoinen XD

HUHTIKUU

Aloitin alkoholilakon joka on päällä vieläkin. Aloitin yhteistyön fitnessgurun kanssa. Kokeilin ensimäistä kertaa täytettyi kesäkurpitsoi ja tykästyin namnam. Käytiin Saran kanssa helsingissä Justin Bieberin keikalla joka on ehdottomasti edelleen yks mun parhaimmista kokemuksista <3

TOUKOKUU

Leivoin äidille äitienpäiväkakun, päätin etten aio osallistua fitnessmallikisoihin että treenaan vaan omaksi iloksi. Treenimotivaatioo kyllä löytyi ja terveellisellä linjalla mentiin. Löydettiin unelma kämppä johon myös muutettiin!

KESÄKUU

Kävin ottamassa mun toisen tatuoinnin. Käytiin Saran kans satamanyössä kuuntelemassa Isac Elliottia ja Cheekkiä ja söin mun kesän ekat ja vikat muikut <3 Alotin dietin. Erosin.

HEINÄKUU

Kävin virossa, jonka aikana tiputin mun puhelimen vessanpönttöön. Reissun aikan en lipsunut mun dietistä yhtään kertaa. NO EXCUSES -jos vaan haluaa. Kävin myös ruotsissa jonka jälkeen dietti alkoikin kusta.. Muutin taas. Yksin.

ELOKUU

Otin ensimäistä kertaa ripsienpidennykset. Noudatin ruokavaliota sillon tällön.. ei se oikeen kiinnostanut mua enää. Pyöristyin.. masennuin.. ärsyynnyin

SYYSKUU

Olin surullinen. Ostin uuden puhelimen. Hain Emilyn kotiin <3 Päätin etten noudata minkäänlaista TARKKAA ruokavaliota enään koska se ahisti mua. Söin ihan liikaa kaikkea ja paisuin

LOKAKUU

Olin tosi paljon vaan yksin kotona. En jaksanut tehdä / käydä missään. En käynyt varmaan koko kuussa kertaakaan salilla. Olin ihan hukassa itteni kanssa et kuka mä oon. Kävin psykologille juttelemassa asioista. Täytin 21.

MARRASKUU

Yritin taas ruveta käymään treenailemassa ja kävin sillon kun jaksoin. En ottanut siitä mitään stressiä. Tehtiin ihana viikonloppu reissu parhaalla porukalla Helsinkiin jossa oli Indiedaysin inspiration day ja blog awards. Kävin kotkassa moikkaamassa mun Emmimurua ja vimpelissä viihdyin yhden viikonlopun. Rakastuin palavasti tuon hellokittypipon omistajaan ja tunsin itteni pitkästä aikaa onnelliseksi <3

JOULUKUU

Kävin vaihtelevasti salilla ja vaihtelevasti söin terveellisesti. Ostin kotiin kivoja uusia juttuja. Olin kipeä. Aloitin yhteistyön Fitnesstukun kanssa. Musta tuli onnellinen tyttöystävä ja päätin että 2014 vuodesta tulee muutosten vuosi!

Tämmöinen oli mun vuosi kaikkineen iloineen, suruineen, epäonnistumisineen ja onnistumisineen :) Loppuu kohden en jaksanut enään kunnolla keskittyy noihin kollaaseihin, joten älkää pliis välittäkö :D

]]>

Höpötyksiä part.25958

Tue, 17 Dec 2013 14:00:00 +0000

Multa kysyttiin että urheilenko mä enään ollenkaan kun postaukset ei paljoo niihin liity..

Kyllä mä urheilen :) Mun urheilu on vaan nykyään erilaista! Mun elämä ei pyöri enään treenien ympärillä vaan treenit on osa mun elämää. Tajuutteko? Sama homma on ruokien kanssa. Mä en oo enään niin tarkka. Mä en oo enään niin ankara ja kriittinen itelleni kun ennen olin. Ja tiedättekö mitä?? Vaikken näytä miltään täydelliseltä fitnessmimmiltä niin mä oon silti onnellinen etten oo tätä isompi. On mulla edelleen se tavote tuolla, mut se ei oo tärkeintä mun elämässä. Me eletään täällä vaan kerran niin miks pitää iteltä viedä pois kaikki hauskanpito? En todellakaan tarkota sitä että
herkutellaan 24/7 eikä jakseta liikkua ku sohvalta jääkaapille. Tarkotan sitä että vaikka pitää yllä terveellisiä elämäntapoja niin osaa silti poiketa niistä ja sitten taas palata takas siihen.

Sitkun sun elämä on balanssissa ja niin SITTEN vasta pystyt muokkaamaan jotain osa-aluetta ja pystyt keskittymään täysillä siihen. Mun valmennus ja nimenomaan se dietti kusi siihen etten pystynyt keskittyy siihen satanen lasis, koska mulla oli elämässä muita huolia. Vaikka mulla on nyt kaikki hyvin, niin en kyllä usko pystyväni siihen siltikään. Mä uskon. että hyvään kuntoon voi päästä ilman mitään diettejäkin. Kun syö oikein, herkuttelee joskus, treenaa, mutta muistaa antaa itelle armoa ja levätä välillä niin voi silti päästä omaan unelmakuntoon. Mulle se kurinalainen tapa ei toiminut, mutta tietty toisille se toimii.

Mulle tarjottiin pari kk sitten erästä yhteistyötä ja olin jo aloittamassa sen kunnes tajusin että mun täytyy korjata ensin muut asiat elämässäni kuntoon ennenkun pystyisin keskittymään siihen.. Nyt mä tässä mietiskelen että voisin tarttua siihen vuodenvaihteen jälkeen. Se olisi hieno tilaisuus oppia paljon uutta.. mutta kerron teille siitä myöhemmin lisää! ;)

Mä rupesin höpöttelemään taas vähän kaikenlaista ja aiheesta poikkeavaa mutta ehkä te saitte mun ajatuksista kiinni :D

]]>

LOST

Thu, 24 Oct 2013 06:59:00 +0000

Jokainen epäonnistuu joskus elämässään ja mulla se epäonnistuminen tapahtui nyt. Erosin 3 vuoden parisuhteesta ja aluks se ei tuntunut missään nimittäin mulla oli heti uus kiikarissa ja se tuntu ihan pirun hyvältä. Kuitenkin parin kk päästä totuus iski päin kasvoja ja tajusin että mitä oikein on tapahtunu. Mä sorruin ja murruin ihan täysin. Pistin uuden suhteen jäihin koska en pystynytkään siihen. Sain haukut niskaani ja kuulin monesti kuinka hirveä ja sairas ihminen olen enkä ansaitse ketään. Vaikka hän oli varautunut siihen että en välttämättä mihinkään vakavampaan pystyisi niin silti. Mä en kestä sitä jos mulle ollaan vihasia koska oikeesti oon niin hyvätahtonen ihminen ja haluan vaan kaikille hyvää. Käännyin itteeni vastaan ja ajattelin oikeesti etten ketään ansaitse. Pidin itteeni ihan kamalana ihmisenä ja itkin kuukauden ajan joka päivä. En jaksanut liikkua eikä mua kiinnostanut yhtään mikään. Kontrolloin mun surua syömällä ja pelkäsin jo että mulla on joku fucking syömishäiriö. En oo kyllä sitä diagnoosia pois sulkenut mutta ainakaan vielä ei oo mitään todettu.

Kaikista pahin on varmaan se, että oon niin pettynyt itteeni. Suhde mille oli jo tulevaisuuden osalta hyvät suunnitelmat ja lasten nimet valmiina keksittynä ja sitä ei tuukaan tapahtumaan niin siinä kestää hetki ennenkun sä osaat käsitellä sen ja selviät siitä. Vaikka tiiän että se oli mun päätös, niin siltikään se ei oo yhtään sen helpompaa.

Oon myös pettynyt itteeni mun projektin suhteen. Oon 2 vuotta yrittänyt saada itteni semmoseen kuntoon missä viihdyn, mutta niin ei oo vieläkään tapahtunut. Tiedän että mulla on ongelmia niiden syömisten kanssa koska aina oon ollut jollain dietillä tai herkkulakossa yms. Mä haluan oppia syömään oikein, mutta en tiedä pystynkö siihen yksin. Mulla ei oo enään minkäänlaista itseluottamusta että mä johonkin pystyisin. Siltikään luovuttaminen ei oo vaihtoehto. Joko mä opin rakastamaan itseäni tämmöisenä tai sitten mä vaan jatkan taistelua.

Oon siis solmussa ihan jokaisessa asiassa mun elämässä enkä löydä tietä ulos. Mä oon saanut lähetteen psykologille jonka uskon mua auttavan. Mä oon uskaltanut puhua näistä asioista mun perheelle ja en oo ennen tätä tilannetta ymmärtänyt kuinka tärkeä merkitys sillä on, onko mun tukena perhe vai kaverit. Ihanaa kun ne jaksaa pitää musta huolta. Tulee edes hieman semmoinen olo että ehkä mä olenkin jollekin tärkeä.

Tällä hetkellä mennään siis pahasti alamäessä mutta ei tänne olla jäämässä. Mä aion kyllä nousta jyrkemmänkin mounteverestin. Aivan sama kauanko siinä kestää niin aion silti löytää itselleni sen onnen vielä minkä joskus omistin!

]]>

A, fuck you

Wed, 25 Sep 2013 13:58:00 +0000

Mä olin tänään salilla ja mua suoraan sanottuna vitutti olla siellä. Päässä pyöri koko ajan anonyymien sanat (joista kerron alempana) ja mun olis tehny mieli vaan jättää treeni kesken ja mennä kotiin. Laitoin sitten viestiä mun tukihenkilölle joka vastas että ”TAPA SE RAUTA” ja aij että kun sain näistä sanoista voimaa :D Viimeset sarjat meni sitten melkein kirjaimellisesti rautaa tappaen ja hyvin sain lopputreenin tuntumaan :D Onneks on ihmisiä ketkä tukee tilanteessa kuin tilanteessa ♥

Mulla meni nyt pari viikkoa hyvin. Söin mitä halusin, mutta söin kuitenkin hyvän pohjan mukaan ja kohtuudella. Saatoin töissä syödä yhden pullan tai välillä ostaa yhden pienen kamupussin kun katoin leffaa. Se tuntu hyvältä ratkasulta ja normaalilta!! Sain vähän tyydytettyä mun herkkuhimoja, mutta en tuntenut ällötysoloa tai hirveetä morkkista siitä. Olin tyytyväinen itseeni ja tunsin vihdoin, että tästä seuraa jotain hyvää. Sitten rupesin saamaan anonyymeiltä komenttia; ”sä et pysty siihen”, ”oot vaan lihonut”, ”taas herkuttelet” ”näytit paljon paremmalta ennen” tai että ”sussa ei oo tapahtunut mitään muutosta”. Sen jälkeen romahdin. Yleensä en oo anonyymeistä sen kummemmin välittänyt. Oon vaan lähinnä naureskellut niille ja saanut lisää motivaatiota, mutta tällä kertaa ne sattu. Ne sattu sen takia, koska tiedostan itsekin että osa noista sanoista on totta. En oo hyvässä kunnossa, enkä mä enään kohta itsekään usko siihen, että pääsen niihin omiin tavoitteisiin. Mä en jaksais enään yrittää vaan halusin vihdoin onnistua!!

Musta on ihan ok saada kritiikkiä, mut se että yritetään paiskata toinen maan rakoon niin sitä mä en siedä. Onko teillä jotka tuntee nyt piston sydämessään niin tosiaan omassa elämässä jotain niin pahasti pielessä että täytyy se purkaa toiseen? Miks ette voi vaan antaa mun hoitaa asioitani omalla tavalla ja mielummin vaikka tsempata tai antaa vinkkejä mulle? Mä en vaan ymmärrä. Meinasin jo poistaa anonyymien kommentointimahdollisuuden, mutta sitten tajusin että mulla on siellä ruudun toisella puolella ihan hirmuinen tukijoukko ihania ihmisiä ja ihania kommentteja laittamassa etten haluu antaa niille typerille anonyymielle valtaa! Tästä lähin en aio julkaista mun mielestä ”ilkeitä” kommentteja vaan heivaan ne samantien postilaatikkoon enkä anna enään yhdenkään idiootin pilata mun päivää!

kuva

]]>

Aivot meinaa seota

Mon, 09 Sep 2013 10:54:00 +0000

Varotan jo nytten että saattaa olla sekavaa tekstiä, että toivottavasti ymmärrätte! :D Oon nyt hiljattain tajunnut asioita ja niitä ei oo mitenkään helppo kertoo koska mä en haluais kertoa omista heikkouksista. Mulla vaan on kova tarve jakaa teille tämä koska tää on aika suuri juttu mulle nyt.

Tää valmennus on sekottanut mun pään ihan totaalisesti. Ajattelen, että se mitä ei lue jääkaapinoven listassa on huonoa ruokaa ja kiellettyä mulle. Asiahan olisi näin jos treenaisin kisoihin, muttakun mä en niin tee, niin mulla ei ole mitään tarvetta olla niin tarkka. Säälittävää myöntää, mutta mä tunnen itseni epäonnistujaks jos syön esim yhden ylimääräisen leivän koska listassa ei lue sitä. Tai jos vaikka syön töissä päivälliseks tullutta riisipuuroa enkä kanaa, riisiä ja parsakaalia niin sitten päivä on pilalla. Näin mä ajattelen ja oon tajunnut nyt (vasta) että se on väärä tapa ajatella. Tosiasiahan on se, että nuo ei pilaa omaa projektia millään tapaa eikä varsinkaan ole huonoa ruokaa!! Oon syönyt niin kauan tuon saman kaavan mukaan että se on oikeesti haaste muuttaa sitä. Siitä on tullut tapa.

Sitten mulla on myös sellainen huono tapa että se on joko kaikki tai ei mitään. Eli jos mielestäni epäonnistun niin se on menoa sitten syömisten osalta ja sitten se päivä vasta onkin pilalla. Annan siis itelleni luvan syödä ja syön ja syön vaikkei tekiskään mieli. Sen takia mun projekti on ollut jo tosi kauan plus miinus nolla. Mun pitäis osata ajatella että nyt kävi näin ja ens ateria sitten paremmin.

kuva täältä

Tää tulee olemaan haaste pahimmasta päästä koska tapoja on vaikee muuttaa. Mutta muutos lähtee siitä kun myöntää virheet itellensä.

Mulla olis vielä valmennusta joku 2kk jäljellä mutta jos jatkan sitä näin niin mä sekoan ihan totaalisesti ja siihen mä en ala. Mä en halua tehdä enään yhtään hallaa itelleni vaan haluan muuttua. Haluan joku päivä vielä elää huolettomasti ja olla pelleilemättä ruuan kanssa. Haluan elää terveellisesti miettimättä kokoajan että en mä nyt voi syödä tuota koska se ei ole sallittua. Tai että en voi mennä perheen kanssa ravintolaan koska mulla ei ole herkkupäivä.

kuva täältä

Tässä pieni lista mitä asoita mä aion tästä päivästä lähtien opetella..

1. Syödä ruokaa ilman vaakaa
- lopettaa tarkka ruuan seuraaminen

2. Syödä mitä haluan
- jos haluan esim. laittaa ketsuppia ruokaan niin mä hitsi vie teen niin!!

3. Opettella syömään herkkuja kohtuudella

- tää on varmasti vaikein kohta näistä, mutta ei mahdoton. Jos mun tekee mieli vaikka jäätelöä niin mä ostan yhden pienen jäätelön enkä kokonaista pakettia. Opetan itteni siihen, että ei aina tarvii syödä ihan mielttömiä määriä.

4. En kiellä iteltäni mitään

- se on fatka että jos kiellät iteltäs jotain, niin sitä tekee vaan enemmän mieli. Nyt jää kaikki lakot yms (paitsi tän tsemppikuun oon luvannu itelleni olla herkuitta ;))

5. En oo itelleni liian ankara

- Jokainen tekee virheitä eikä kukaan ole täydellinen. Elikkä jos tulee ’lipsumisia’ niin tsemppaan itteeni vaan kovemmin enkä luovuta!

6. Annan itelleni aikaa

- Kiitos Anna! Sun ansiosta oon tajunnut taas että mä oon vaatinut iteltäni ihan liikaa ja liian nopealla ajalla. Tottakai tavotteita saa olla, mutta ne täytyy olla realistisia itelle ja juuri semmosia mitkä sä tiedät että voit tavottaa. Nyt siis annan itelleni aikaa. En luovuta, en masennu jos projekti saa takapakkia, opin virheistä, nautin elämästä samalla enkä stressaa liikaa.

kuva täältä

Liian rento en kuitenkaan aio olla, koska jos menee sieltä mistä aita on matalin niin tuloksia ei tule. Nyt kuitenkin aion löysätä otetta ihan toden teolla ja mennä niin kun itestä parhaalta tuntuu. Kukaan ei voi määrää mua miten mä syön ja puuttua siihen että miten mä etenen omassa projektissani. Tää on mun kroppa ja mun elämä joten mä elän sen niinkuin haluan :)

]]>