Kiitos selkeistä mielipiteistäsi. Olen pahoillani, mutta epäilen, että viestiinne on pujahtanut muutama väärinkäsitys:
1) en ole täti,
2) Eviralla ei ole hallitusta,
3) pienimuotoiset teurastamot eivät tietääkseni kuulu K-ketjuun sen enempää kuin S-ketjuunkaan,
4) elintarvikehuoneistojen käymälälöitä koskevat vaatimukset on annettu terveydensuojelulain nojalla, joka on sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema, Eviralla ei roolia näiden vaatimusten toimeenpanossa,
5) mainitsemanne elintarvikehuoneistojen valvojat ovat paikallisen kunnan terveystarkastajia – eivät Eviran tarkastajia, Evira vastaa valvonnasta teurastamoissa, yhteistä on toki mainitsemanne valvontaa säätelevä lainsäädäntö, joka on – kuten toteatte – poliittisen päätöksentekijän yksinomaisessa toimivallassa.

Autan mielelläni, jos tarvitsette lisätietoa elintarvikevalvonnan toiminnasta tai erinomaisista tuloksista, joita olemme saavuttaneet – yhdessä toimijoiden kanssa.

Vielä 20 vuotta sitten maassamme oli kymmenittäin pieniä teurastamoita. Evira alkoi kiristämään hygieniasäädöksiä niin että ainoastaan suuren kapasiteetin laitoksilla on mahdollisuuksia noudattaa niitä ja silti toimia voitollisesti. Nykyään teurastamoita on maassamme alle puolenkymmentä, kaikki K-ketjun omistuksessa.

Ja lisäksi valvominen on hyvin tasapainotonta. Eviran edustajat totesivat medialle pari vuotta sitten että onhan heidän luotettava S- ja K-ketjujen ”omavalvontaan”. Tästä syystä tarkistuksia noihin ketjuun kuuluviin liikkeisiin ei juuri tehdä.

Suosimani pääasiassa kuivatavaraa ja säilykkeitä myyvä pieni luomukauppa on sen sijaan ratsattu perustamisestaan lähtien (kolmisen vuotta sitten) viikoittain. Välillä jopa useammin kuin kerran viikossa. Koskaan ei ole löytynyt huomautettavaa, mutta sekös ei Eviran tätejä lannista.

Erään tuttuni pikkukaupan Eviran tädit vainosivat kuoliaaksi kasaamalla kasapäin täysin älyttömiä säädöksiä (Elintarvikkeita ja työkaluja ei saa myydä samassa tilassa. Porkkanaa ja palsternakkaa saa käsitellä vain niille sertifioiduissa tiloissa – jotka ovat erilliset). Lopulta möi kauppansa K-ketjulle.

Keskustelupalstalla eräs nainen kirosi sitä miten hän yritti perustaa pienen kahvilan. Eviran tätien mukaan kahvilassa pitäisi olla 1) miestenvessa asiakkaille, 2) naistenvessa asiakkaille, 3) invavessa asiakkaille, 4) työntekijävessa ja 5) invavessa työntekijöille. Asiakastilaa ei olisi jäänyt yhtään, joten suunnitelma kaatui siihen. Ilman noita tiloja lupia ei olisi tullut. Sittemmin tiloihin muutti kiinalainen ravintola, jonka yksipuolinen vessatarjonta ei jostain syystä haittaa Eviraa lainkaan.

Tämä tuntuu olevan laajempikin trendi, sillä muistan nähneeni uusisissa haastateltavan pienen suomalaisen hampurilaisketjun johtajaa, joka valitti siitä miten Evira kohtelee heitä eriarvoisesti verrattuna esimerkiksi juuri etnisiin ravintoloihin: heiltä vaaditaan jos jonkinlaista tilaa, prosessia ja lupaa, mutta etnisiltä ravintoloilta moisia ei vaadita.

En tiedä johtuuko tämä rasistiksi leimautumisen pelosta, siitä ettei tätejä huvista vängätä huonosti kieltä osaavien kanssa, vai siitä etteivät Eviran hallituksessa istuvat K- ja S-ketjujen edustajat koe etnisiä ravintoloita ja kauppoja tarpeeksi laajentumiskykyisiksi ollakseen koskaan uhka itselleen.

Joka tapauksessa kyseessä on törkeä vääryys, jonka ylläpitämisestä Evira on vastuussa. Lakien on oltava samat kaikille. Tämä ei ole oikeusvaltio, jos Eviralla on toisaalta valta vaatia yrityksiä noudattamaan tiettyjä standardeja ja toisaalta valta vapauttaa mielivaltaisesti toiset tahot niiden noudattamisesta. Tämä on se standarditoimintatapa nimenomaan korruptoituneissa kehitysmaissa, jollaiseksi Evira on toimillaan Suomen nyt alentanut.

Käytännössä elintarviketurvallisuuden varmistamisen tärkein yksittäinen tekijä on toimijoiden osaaminen. Koko maassa vertailukelpoiset OIVA-tarkastustulokset osoittavat, että suomalaisten elintarvikealan toimijoiden osaaminen on perin hyvällä tolalla.

Menestyneet yhteiskunnat ovat niitä, joissa työnteko ja riskinotto kannattaa rahallisesti. Ahkerasti töitä tekevä menestyjä luo lisäarvoa ja sitä kautta myös töitä muille.

Pysyvään limboon jääneet kehitysmaat tai sellaiseksi vajonneet, ovat niitä joissa työn tekeminen ei kannata, koska korkeiden verojen takia yhtä paljon saa paljon vähemmälläkin. Toisissa vastaavaan jamaan joutuneissa maissa riskinotto ei kannata (tai ole koskaan kannattanut), koska menestyessäänkin yritys voi tuhoutua virkamiehen mielivallan alle. Näissä maissa ainoat menestyvät tahot ovat niitä, joilla on hyvät suhteet hallintoon ja jotka osaavat pyörittää puolueiden johtohenkilöitä ja virkamiehiä miten haluavat.

Ääriesimerkkinä joku Bangladeshin kaltainen maa, jossa paikallinen virkamies voi vain ilmoittaa että sinun yrityksesi kuuluu nyt hänen veljenpojalleen, eikä valituskanavia ole.

Suomi on nykyään pikemminkin jälkimmäinen yhteiskunta. Olemme hitaasti mutta varmasti vajoamassa uudeksi Argentiinaksi. Olemme jo nyt lähellä rajaa, jonka ylitettyämme ainoastaan virka-aseman väärinkäytöllä ja korruptiolla pystyy rikastumaan. Voit olla ahkera ja innovatiivinen, mutta kun kilpailijasi lobbaa virkamiestä tuhoamaan bisneksesi… voi voi. Räikeimpänä esimerkkinä Suomessa on Evira, jota S- ja K-ketjut käyttävät tuhoamaan hyvinkin pienten kilpailijoidensa onnistumisen edellytykset mielivaltaisilla säädöksillä, joiden noudattaminen kannattavasti onnistuu vain tietyn tuotantovolyymin ylittäviltä laitoksilta.

Tämä maa on tosiaankin menossa luokkayhteiskuntaan. Mutta ne luokat eivät ole porvarit vastaan työläiset, vaan julkisen sektorin vallan väärinkäyttäjät vastaan muut. Julkisen sektorin keskipalkat ovat menneet yksityisen puolen palkkojen ohi. Meillä on jo nyt enemmän virkamiesmiljonäärejä kuin yksityisen puolen miljonäärejä, mikä kertonee kaiken tarpeellisen yhteiskunnan nykytilasta.

Rikastuaksesi sinun ei pidä keksiä uutta tuotetta, työllistää ihmisiä, tarjota parasta palvelua kustannustehokkaimpaan hintaan, tai tehdä niska limassa töitä. Sinun tulee liittyä puolueeseen, opiskella sopivaksi virkamieheksi, pyrkiä johonkin virastoon ja ylentyä siellä poliittisin virkanimityksin johonkin näppärän rahakkaaseen asemaan, jossa voit yhdessä samanmielisten kanssa jakaa toisillenne verorahoja ”kannustimiksi”. Jos pidät virkamiehenä huolta suuryritysten eduista, pääset palkkioksi näiden hallitukseen nauttimaan rahakkaasta eläkevirasta tekemättä mitään.

Terve yhteiskunta on rakennettu toimivan yksityisen sektorin varaan, jossa yritykset ja ideat kilpailevat keskenään niin että vain parhaimmat konseptit pärjäävät ja huonot konseptit kuolevat resursseja tuhlaamasta. Tämä tukijalka luo varallisuutta yllinkyllin niin että sitä riittää myös julkiselle sektorille jaettavaksi yhteishyödyllisiin asioihin. Tällä hetkellä julkinen sektori on kasvanut jatkuvan perseilyn johdosta niin valtavaksi, että se on tappamassa tämän tukijalan viimeiset rippeet.

Stubb on oikeassa – ylivoimaisen enemmistön etujen mukaista on että loisen kokoa kutistetaan ennen kuin totaalinen romahdus iskee ja meillä on IMF sanelemassa mitä pitää tehdä. Nimenomaan IMF:llä on tapana ajaa maat epästabiiliin tilaan, jossa syntyy kapinoita ja jossa jopa armeija pakotetaan ampumaan omia kansalaisiaan IMF:n käskystä, ehtona lisärahan saamiselle.

Mutta mutta… Tässä on ensimmäinen vakavasti otettavan poliitikon esitys vuosiin, joka edes mahtuu samalle kartalle sen kanssa joka meidän on vääjäämättä tehtävä tässä maassa, jos aiomme välttää täydellisen romahduksen.

Vaikka Stubb vain suorastaan valehtelisi päästäkseen valtaan, on tämänkaltaisten asioiden puheeksi ottaminen sen luokan urotyö, että myönnän vihaavani Stubbia vähän vähemmän.