Minulta on monesti kysytty miksi minulla on omat ruoat mukana ja miten minä jaksan ottaa niitä mukaan joka paikkaan. Mietin asiaa tässä pari päivää sitten ja tajusin, että tämähän on minulle paljon helpompaa kuin se, että söisin mitä vain milloin vain. Kun omat ruoat on mukana, ateriarytmi pysyy säännöllisenä, syön terveellistä sekä ravintopitoista ruokaa enkä osta kaupasta suklaapatukkaa tai croissantia vain sen takia kun on niin kauhea nälkä koska unohdin syödä lounasta.

Mitä tapahtuu kun aterioita jätetään väliin?

– voimakas näläntunne iskee ja tekee mieli kaikkea hyvää (johtaa usein naposteluun)

– vastustuskyky heikkenee kun syöt epäsäännöllisesti

– päänsärkyä ja alkaa väsyttää

– noradrenaliini nousee => ärsyynnyt helpommin

– aineenvaihdunta hidastuu (syötyäsi kroppa joutuu töihin kun se rupeaa sulattaa ruokaa, mikä tarkoittaa että aineenvaihdunta kiihtyy ja energiaa palaa enemmän. Säännöllinen syömininen pitää aineenvaihduntaa käynnissä)

Nyt en tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi tehdä omat ruoat kotona ja roudata ruokabokseja joka paikkaan. Kaikki ymmärtää varmaan sen, että säännöllinen ja terveellinen ruokailu on se mikä tässä on tärkein juttu. Hyvinhän me pystymme esim. koulussa itse valitsemaan mitä me syömme ja ruoka on terveellistä sekä ravintorikasta. Lähikaupasta saa helposti myös terveellistä välipalaa. Ostat vaikka maitorahkan ja hedelmän, pähkinöitä, purkin raejuustoa, proteiinipatukan tai muuta. Ei sitä omaa heraproteiinipulveria ole pakko pitää mukana.

Minun on tässä vaiheessa ehkä jopa vähän pakkokin ottaa omat ruoat mukaan nyt kun noudatan niin tarkkaa ruokavaliota ja kisoihin on enää 4kk. Ruokaa pitää saada 3-4h välein. Eli mitä minä teen jos olen menossa kaverin luo ja tiedän, että kahden tunnin päästä pitäisi syödä päivällistä? No, laitan omat ruoat boksiin ja mukaan vaan. Ei se sen vaikeampaa ole!

Tarkka ja säännöllinen ruokailu kuuluu tähän lajiin ja se on iso osa tätä koko projektia. Sanoisin, että ruoka on 70% lopputuloksesta ja treeni 30%. Kyllähän ihminen joka haluaa laihtua pystyy laihtumaan ja paljonkin ilman yhtäkään treeniä. Eri asia sitten jos haluaa kiinteytyä niin silloin treeniä pitää myös tehdä. Mutta ruokailu on laihdutuksen A ja O.

Muistan miten huonosti söin esim yläasteella. En syönyt aamupalaa enkä koulussa muuta kuin näkkileipää ja jonkun hedelmän. Söin yleensä vain silloin kun tarjolla oli pinaattilättyjä. Joskus käytiin välitunnilla kaupassa ja sieltä ostettiin suklaata, karkkia tai muuta shaibaa. Koulun jälkeen iski kauhea nälkä (ylläri, ylläri) ja päänsärkyä oli melkein joka päivä. No, välipalaksi sitten kaakaota ja paahtoleipää ja kurkistus herkkukaapin jospa siellä olisi ollut jotain hyvää. Päivällinen oli se ainoa, terveellinen ja hyvä ateria koko päivän aikana. Onneksi äiti ja isä on aina osannut tehdä terveellistä ruokaa. Kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä opetettiin syömään jo ihan pienenä ja siitä olen todella kiitollinen vaikkei aina maistunutkaan… Kiitos kuitenkin mamma ja pappa!

Iltaisin iski aina kauhea herkkunälkä kun monta ateriaa oli jätetty väliin ja jos kotona oli jotain hyvää niin sitä sitten söin, joskus jopa salaa… Kaikki perheenjäsenet tiesi kuitenkin kuka se meidän talon herkkuperse on joten ei siinä mitään. Minua syytettiin aina kun karkit oli loppu!

Sanoisin kyllä, että elän niin paljon terveellisempää elämää nyt kuin yläasteaikoina. Tunnen itseni energisemmäksi, herkkuja ei tee mieli melkein ollenkaan, päänsärkyä on nykyään tosi harvoin ja kroppa voi kaikin tavoin paremmin. Se, että fitness-elämäntapa olisi epäterveellistä ei ainakaan sovi minun tilanteeseeni ollenkaan. Minä en ole koskaan ennen elänyt näin terveellisesti, PISTE.

Tätä en kyllä suosittele kenellekään…! Never eat and drive.

Kerran viikossa SAA ja PITÄÄ herkutella! (kisadieetillä ei)

Ja joo, kyllä minä syön muutakin kuin punaista lihaa…

Nail Care Lis-kynsisalonki sijaitsee Stockmannin seitsemännessä kerroksessa ja toimisto sekä noutotukku Etelärannassa. Siellä (Eteläranta 10) alkaa muuten maanantaina ystävämyynti ja sieltä löytyy paljon kynsilakkoja, kynsien hoitotuotteita, käsivoiteita jne tukkuhinnoin sekä erikoistarjouksia poistotuotteista! Kannattaa mennä katsomaan. Tapahtuma löytyy nyt myös facebookista https://www.facebook.com/events/1603763809859663/ . Voin lämpimästi suositella ORLY:n kynsilakkoja (tuli käytettyä paljon ennen rakennekynsiä) ja käsivoiteita!

Katsoin tässä pari päivää sitten läpi vähän kuvia viime keväältä ja hitsi oli kyllä kivaa aikaa! Mä oikeasti tykkäsin dieetistä ja oli jotenkin niin siistiä huomata miten se kroppa muuttui. Muistan myös kuinka paljon loppuvaiheessa teki mieli kaikkea hyvää, suklaata, karkkia, jäätelöä, pihviä, pastaa, pizzaaa… Oli niin jännää loppuvaiheessa laskea montako päivää on jäljellä kunnes vihdoinkin saa laittaa suklaata suuhun! Tämä kuuden kuukauden ms fitness challenge loppui valokuvaukseen ja sen jälkeen sain syödä mitä halusin. Taisin ekaksi vetästä susu-suklaapatukan ja ai että….

Maailman onnellisin typy kun sai pitkän tauon jälkeen maistaa vähän suklaata! Siinä näkyy myös Annen tekemät turkoosit rakennekynnet.

Välillä mietin miten minä, joka oikeasti R_A_K_A_S_T_A_N kaikkea hyvää pystyn pysymään erossa kaikista ”kielletyistä” herkuista. Kesällä, dieetin jälkeen söin karkkia ja kaikkea muuta hyvää kerran viikossa. Silloin oli myös kauhea himo koko ajan. Nyt kun olen ollut 3 kuukautta ilman MITÄÄN ruokavaliosta poikkeavaa, minun ei edes tee mieli mitään nannaa? Ei ole kertaakaan tullut semmoista pakkosaadakarkkianytjaheti-fiilistä. Tässä huomaa sen, että kroppa ei oikeasti tarvitse niitä herkkuja. Kun olet ollut vähän aikaa ilman, sinun ei enää edes tee mieli. Eikö se jo kerro aika paljon?

Välillä tulee semmoisia päiviä että tekee pikkaisen mieli, tai en tiedä voiko edes sanoa, että tekee mieli, mutta ajatus siitä että saisi syödä vähän irtokarkkeja on kiva. Ei kuitenkaan niin kiva, että menisin sitä ostamaan. Nopeasti se irtokarkkihaaveilu häviää, kun tietää ettei se vain kuulu tähän hommaan. Enhän minä sitä oikeasti halua.

Katsotaan miten jouluna käy, jos sitä saisi syödä edes vähän jouluruokia niin jaksaisi sitten dieetata 4kk täysillä, vai….?

Jep, myönnän, olen julkaissut puolialastomia kuvia nettiin ja monta kertaakin, mutta en ole koskaan ajatellut, että niissä olisi jotain seksikästä. Onhan se vähän eri asia, oletko ihan viimeisen päälle laittautunut (meikit, hiukset), seksikkäissä Victoria’s Secret pitsialushousissa ja poseeraat samalla tavalla kuin esim. joku pornotähti tai jos otat kuntokuvan heti aamulla herättyäsi urheilurintiskoilla ja normi alushousuilla ja poseeraat niin että olkapäät näyttäisi isoimmilta ja flexaat reisiä, jotta nekin näyttäisi lihaksikkaamilta. Siinä on omasta mielestäni kaksi ihan eri asiaa.

Fitnesslaji on arvostelulaji ja kuvia otetaan koko ajan sen takia, että voisi seurata omaa kehitystä (kun ei muuten itse huomaa peilistä minkäänlaista muutosta). Minä julkaisen kuvia instagramissa ja facebook-sivullani sen takia koska tiedän, että ne jotka minua seuraa on varmaan kiinnostuneita kehityksestäni ja varmaan niitäkin löytyy, jotka oikeasti todella innoissaan seuraavat matkaani kohti kisoja. Minulle on ihan se ja sama, näkeekö joku puolialastoman kuvan minusta, koska tiedän itse, että olen ihan Dina vaan enkä mikään wannabe pornotähti. Varmaankin ilman meikkiä, seison normaalissa asennossa ja yritän ainoastaan esitellä minun lihaksiani, enkä esim tissejäni tai jotain muuta…

Kisalavalla seison kuitenkin puolialastomana koko yleisön edessä ja kuvia otetaan siellä koko ajan, niin ei kai se niin iso juttu ole jos välillä tulee näitä vähävaatteisia kuntokuvia? Teksti ei ole tarkoitettu kenellekään, enkä minä ole saanut minkäänlaista palautetta siitä kun olen julkaissut puolialastomia kuvia nettiin. Halusin vain ottaa asian esille ja kertoa oman mielipiteeni asiasta ja JOS joku on luullut, että haluan sen tyyppistä huomiota minun half-naked kuntokuvilla niin olette väärässä, I mean, katsokaapa vaikka naamaani näissä kuvissa tai asentoani. Onko eroottisen näköistä, hmm… ei.

Sitten vähän muuta asiaa. Minulta on viime aikoina kysytty, miten minulla on niin valkoiset hampaat. Omasta mielestäni ne eivät ole mitenkään tosi valkoiset, mutta huomasin kyllä kesällä kun olin käyttänyt Shinewhite hampaidenvalkaisuliuskoja, että hampaat näyttivät valkoisimmilta melkein heti ensimmäisen käytön jälkeen. Käytin yhden testipaketin loppuun ja sen jälkeen pidin sitten taukoa. Nyt posti toi yllätyksenä pari pakettia lisää ja innoissani alan taas käyttämään näitä liuskoja. En yleensä itsekään usko tämmöisiin tuotteisiin, mutta pakko sanoa, että tämä toimii!

Tässä vähän infoa tuotteesta: ”Vihdoin Suomessa – Hammaslääkäreiden kehittämät Shinewhite-hampaidenvalkaisuliuskat ovat helppokäyttöinen, turvallinen ja täysin kivuton tapa valkaista hampaat kotona. Erikoistarjous, kokeile tehokuuria ilmaiseksi. Maksat vain toimitusmaksun

Keltaisista hampaista valkoisiin hampaisiin vain 14 päivässä – ilmainen kokeilu!”

Luiskat laitetaan tunniksi ylähampaisiin ja alahampaisiin ja sitten ne poistetaan. Helppoa puuhaa. Ensimmäinen kokeilusetti ilmaiseksi täältä: http://tc.tradetracker.net/?c=14735&m=525167&a=166805&r=&u=

TILAUS JATKUU AUTOMAATTISESTI ELLET PERU TILAUSTA VIIMEISTÄÄN 14 VUOROKAUTTA NÄYTEPAKKAUKSEN VASTAANOTTAMISESTA. LUKEKAA TOIMITUSEHDOT

Kyllä sen myös huomaa, että kun jokin asia kiinnostaa, niin siitä haluaa vain saada lisää tietoa koko ajan. En väitä, että tiedän kaiken tänä päivänä, hah, en todellakaan! Mutta olen fiksumpi kuin mitä minä olin vuosi sitten. Huomaan myös sen, että kehitystä tulee ja keho voi paremmin kun itse tiedän mitä teen, miksi teen ja milloin teen.

Muistan kuinka epävarma olo minulla oli kolme vuotta sitten kun aloin käymään salilla. Tuli semmoinen fiilis, että apua kaikki tuijottaa varmaan minua ja nauraa minulle ja minun treenaamiselle. Onneksi pääsin aika nopeasti kuitenkin bodarikaverin kanssa treenaamaan ja pikkuhiljaa epävarma aloittelija alkoi muuttumaan itsevarmemmaksi salitypyksi. Nykyään sali on se paikka, missä tunnen itseni itsevarmemmaksi kuin missään muualla. Se on vaan niin minun paikkani <3

Tässä olisi pari vinkkiä miten uskaltautua salille:

- ota kaveri mukaan tai käy kokeneemman kaverin kanssa treenaamassa

- voit aloittaa niin, että käyt heti aamulla kun siellä ei ole kauheasti muita ihmisiä

- aloita treenaaminen pt:n kanssa niin opit tekemään liikkeet puhtaalla tekniikalla/käyttää laitteita oikein

Sitten vielä pari juttua… Laita semmoiset treenivaatteet päälle, joissa tunnet olosi mukavaksi. Ei kannata mennä salille naama täysin meikattuna ja liian pienissä vaatteissa. Silloin voit olla varma, että ihmiset tuijottavat ja se tekee omasta treenistäsi vielä vaikeamman jos et oikein tiedä mitä tehdä tai mitä treenata. Äläkä ajattele sitä, että et voi mennä salille koska olet ylipainoinen tai et ole urheilullisen näköinen jne. Mitä väliä sillä on? Älä missään nimessä häpeä, ole mielummin ylpeä siitä, että teet asialle jotakin! Lopuksi haluan vielä sanoa, että täysillä treenaavaa ihmistä ei varmaan hirveästi kiinnosta mitä vierustoveri tekee, koska keskittyminen on sataprosenttisesti siinä omassa treenissä.

Muistakaa, että jokainen aloittaa jostakin

Tähän kohtaan haluan näyttää tämän kuvan. Lähdin viime marraskuussa mukaan Bodycampin 6kk kestävään ms. fitness challengeen. 6kk jälkeen kaikki jotka halusivat osallistua kilpailuun laittoivat aloituskuvat sekä loppukuvat edestä ja takaa (vähissä vaatteissa) vierekkäin. Muistan viime keväänä, kun ajattelin, että uskallanko julkaista tuota kuvaa kun aloituskuva näyttää niin kauhealta. Mietin sitä niin kauan. Lopuksi kuitenkin päätin, että what the hell, menköön. Ei tossa ole mitään hävettävää. Eikö minun pitäisi olla ylpeä siitä, että olen saanut kroppaani muokattua parempaan suuntaan? No joo, todellakin! Tässä vielä kuvateksi joka kuuluu tuohon kuvaan:

”Puoli vuotta sitten en missään nimessä olisi julkaissut noita marraskuu-kuvia koska ne suoraan sanottuna ällötti minua. En ollut tyytyväinen ja päätin tehdä asialle jotain. Nyt julkaisen tämän näyttääkseni teille että kaikki on mahdollista kunhan vain uskoo itseensä ja tekee sitä duunia tavoitteidensa eteen. Ja ei, en enää häpeä marraskuu-kuvia, se on ihan selvä että jostainhan on vain aloitettava.”

Olkaa ihmiset ylpeitä siitä, mitä olette tähän mennessä saavuttaneet! Välillä pitää pysähtyä ja ajatella kuinka pitkälle on päässyt, koska sitä ei meinaa itse oikein huomata. Älkää olko liian ankaria itsellenne, olkaa mielummin ylpeitä ja antakaa itsellenne vähän krediittiä!

Treeniohjelma on viime kuukausien aikana perustunut volyymitreeniin eli nopeaa ja pumppaavaa tempoa, lihasten maksimaalista hapettamista ja lepoaika on melko lyhyt. Toistomäärät on 10-20 liikkeestä ja lihasryhmästä riippuen. No, nyt vaihdettiin push-pull-systeemiin (työntö-veto-treeni). Treeni perustuu siis siihen, että työntöliikkeet (rinta, olkapää, ojentaja) tehdään yhtenä päivänä ja vetoliikkeet (selkä, hauis) tehdään sitten toisena päivänä ja kolmantena päivänä jalat. Kolmijakoinen ohjelma ja treenejä tulee viikossa yhteensä 6 (3 päivää treeniä, lepo, kolme päivää treeniä, lepo jne…). Eli nyt mennään tämmöisellä:

1. rinta/olkapää/ojentaja

2. selkä/hauis + vatsat

3. jalat/pohkeet

Viime aikoina minulle on tullut paljon kysymyksiä tästä elämäntavasta ja koko fitnesshommasta. Joku kysyi esim. miten sä pystyt olemaan noin kurinalainen ruoan kanssa ja onko se vaikeeta? Aloin miettiä ja tajusin, että enhän minä edes mieti tätä hommaa sillä tavalla. Minä syön niin kuin minun pitää syödä ja se on ihan selvä juttu. En minä sitä sen enempää ajattele, minä syön ruokaboksista omat ruoat silloin kun kello näyttää ruoka-aikaa. Tämä on minulle jotenkin vaan niin selvä homma. Tiedän, että tuloksia tulee kun ruokavalio on kunnossa. Minä pärjään ilman karkkia, suklaata, hampparia ja kaikkea muuta hyvää. Välillä tekee mieli (oonhan mä kuitenkin ihan normaali ihminen :D) mutta nopeasti ajatus siitä suklaapatukasta katoaa kun tavoite tulee mieleen.

Pointtini tässä on se, että ruokavalio ja treeni on minulle niin itsestäänselviä asioita, että en edes mieti niitä sillä tavalla.”Hitsi jos olis sallittua syödä noi ruisleivät rahkan sijaan” tai ”ei helvetti tää kana-riisi-mössö maistuu pahalle, no pakko nyt vaan pistää suuhun…”. Minä en ajattele tuolla tavalla. Kukaan ei pakota minua tähän hommaan. Jos kana ja riisi ei maistu, then don’t eat it! Ei tästä hommasta tule yhtään mitään jos ei pysty nauttimaan ja ajatuksissa on koko ajan vain ne kielletyt ruoat, mistä jää paitsi kun tekee tätä jne.

Myönnän, että kana ja riisi ei ole minun lemppariruokaa, mutta ei se pahaakaan ole. Olen tottunut näihin ruokiin ja nautin siitä kun tiedän, että kroppa saa puhdasta ruokaa ja voi hyvin. Tässä tulee myös toinen asia esille: kenen takia minä teen tätä? Minä syön terveellisesti omieni tavoitteideni eteen sekä oman hyvinvoinnin takia. En sen takia, että haluan näyttää jollekin jotain tai olla samanlainen kuin kaikki muut nykyään. Kyllä se jossain vaiheessa sitten näkyy ja tulee esille, teetkö tätä itsesi vai muiden takia.

No, lopuksi vielä, mikä saa minut jatkamaan tätä hommaa epäonnistumisista ja huonoista päivistä riippumatta? Miten minä jaksan rampata salilla ja syödä ohjeiden mukaan joka päivä? Helppo vastaus: MOTIVAATIO ja ELÄMÄNTAPA. Sanoisin, että motivaatiolla kaikki alkoi ja sitten siitä tuli tapa. Minä olen valinnut elää elämääni tällä tavalla, eikä kukaan voi viedä sitä minulta pois. Kaikki päättää itse, miten he haluavat elää. Pääasia, että tekee jotain, mistä nauttii ja tykkää!

”Motivation is what gets you started, habit is what keeps you going”

Viime viikolla meillä oli koulussa luento jossa tämä video näytettiin. Itse olen nähnyt tämän videoklipin aika monta kertaa, mutta nyt se tuli kyllä juuri oikeaan aikaan (a little reminder). Arnoldin kuusi sääntöä menestykseen. Nyt en tarkoita pelkästään treenin suhteen, vaan elämää ylipäätänsä. Koulu, työ, treeni… Kaikkea mitä teet!

1. Usko itseesi

Et tule koskaan pärjäämään elämässäsi ellet usko itseesi. Sillä ei ole mitään väliä uskooko kukaan muu sinuun, kunhan itse uskot. Usko siihen, että pystyt tekemään mitä haluat. Kun uskot itseesi ja uskot, että tulet onnistumaan, olet jo puolessavälissä. Kun itseluottamus on kunnossa, sinun ainoa huolesi on duunin paiskiminen.

2. Riko sääntöjä

Kuka on sanonut, että kaikki pitää tehdä just niin kuin muut ihmiset olettaa? Sinusta ei koskaan voi tulla mitään suurta, ellet riko sääntöjä ja tee asioita eri tavalla kuin muut. Uskalla olla erilainen.

3. Älä pelkää epäonnistumista

Et koskaan uskalla kokeilla mitään uutta jos aina vaan pelkäät epäonnistumista. Uskalla ottaa riskejä. Elämä ei kaadu siihen jos epäonnistut. Epäonnistumisen kautta oppii uusia asioita, etkä silloin ainakaan voi sanoa että, ”hitsi kun en uskaltanut kokeilla sitä ja tätä”. Jatka yrittämistä vaikka viimeksi epäonnistuit. Kyllä se tavoite jossain vaiheessa toteutuu kunhan vaan jaksat jatkaa yrittämistä.

4. Älä kuuntele negatiivisia ihmisiä

Negatiivisia ja katkeria ihmisiä tulee aina olemaan ympärilläsi. Jos kuuntelet niitä ja otat itseesi, et tule pärjäämään. Itseluottamuksesi romahtaa ja tunnet itsesi nollaksi. Älä anna negatiivisten kommenttien vaikuttaa sinuun. Sulje korvasi ja uskottele itsellesi, että sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat ja sanovat, tämä on sinun elämäsi ja teet mitä haluat, vaikka muut nauraisivat sinulle. (Voit myös käyttää negatiivisia kommentteja motivaationa ;))

5. Tee duunia!!

Sehän on ihan selvä juttu, ettet tule saavuttamaan mitään ellet paisko duunia ja kovaa. Tee asiat kunnolla loppuun asti äläkä tee vähän sinne päin. Välillä sinun täytyy luopua hauskanpidosta ja muusta, mutta kun olet saavuttanut tavoitteesi, et varmasti kadu sitä, että teit duunia sinä iltana kun muut olivat bilettämässä.

6. Anna takaisin

Muista aina antaa jotain takaisin. Antamalla takaisin tulet saavuttamaan paljon enemmän mitä ikinä olet saavuttanut. Kun uskallat tehdä uhrauksia muille, muut uskaltavat uhrautua sinun vuoksesi. Jos kaikki tekisivät näin, kaikkien ihmisten elämät paranisi. Win – win.

Halusin jakaa tämän juuri sen takia, että tämä on hyvä muistutus siitä, miten elämässä pärjää ja onnistuu. Älkää unohtako näitä sääntöjä!

Treenaan viisi kertaa viikossa, jäljelle jää kaksi lepopäivää. Tarkoitus olisi, että treenit vedetään ma-pe ja la-su olisi pelkkää lepoa. Kaksi lepopäivää peräkkäin, tästä pitäisi nauttia, mutta se on minulle erittäin vaikeaa. Yksi lepopäivä on ok ja siitä pystyn vielä nauttimaan, mutta kaksi lepopäivää peräkkäin on todella haastavaa. Päivän kohokohta on treeni ja lepopäivinä kun ei ole treeniä, tulee jotenkin tyhjä fiilis. Joskus sitä ajattelee, että kaikki on ihan päin peetä eikä mikään enää kiinnosta, jos vaan pääsisi treenaamaan niin kaikki olisi taas hyvin.

Eilen vietin siis toista lepopäivää ja koko päivän ajan mietin salia. Kannattaisiko sinne mennä tekemään vähän pumppitreeniä? Ihan kevyttä vaan..? Ei, ei, ei Dina et mene! NYT annat kropan levätä ihan rauhassa… Olin niin huonolla tuulella koko päivän, alkoi heti aamusta ja vasta illalla alkoi tuntua ihan ok:lta kun tiesin, että huomenna pääsen taas rautojen kimppuun! Parit raivarit tuli vedettyä ja tiedän, että se myös johtuu koulustressistä, mutta olen satavarma siitä, että treeni olisi tehnyt pääkopalle ihan hyvää… Keskittyminen koulutehtävien kanssa olisi varmaan ollut parempi.

Ihminen voi olla riippuvainen huonoista sekä hyvistä asioista. Treeni on hyvä asia, mutta ei kai se nyt kuitenkaan voi olla niin, että koko päivä on pilalla kun sinulla lukee lepopäivä treenikalenterissa? Vertaan tätä treeniriippuvuutta sokeririippuvuuteen. Tekee niin mieli irtokarkkeja, on ihan pakko saada ja jos et saa – olet huonolla tuulella ja kärttyinen. Mutta jos saat, niin ai että, maistuu niin hyvälle!

Omasta mielestäni riippuvuus ei koskaan ole positiivinen asia ja sen takia aion tsempata ja päästä tästä riippuvuudesta eroon. Riippuvuus ei kuulu terveelliseen elämäntapaan. En jatkossa jaksa sitä, että joka sunnuntai on yhtä h*lvettiä (anteeksi kielenkäyttöni) vain sen takia, että en pääse treenaamaan. Kroppa tarvitsee lepoa ja tiedän sen, mutta kun se salitreeni vaan on niin koukuttavaa ja varsinkin se fiilis treenin jälkeen. Kai se on vaan pakko nauttia siitä tunteesta ma-pe ja yrittää nauttia la-su, kun kroppa saa levätä. La ja su toistan itsekseni koko ajan: lihas kasvaa levossa, lihas kasvaa levossa, lihas kasvaa levossa niin ehkä se pikkuhiljaa rupee helpottumaan.

Sitten hieman muuta asiaa. Kisapäivämäärä on lyöty lukkoon ja ensimmäiset kisani tulevat olemaan huhtikuun alussa. Tapen kanssa käytiin eilen läpi miten me tässä hommassa edetään ja milloin varsinainen kisadieetti alkaa. Kuukauden ajan olen tarkasti noudattanut Tapen laatimaa ruokavaliota ja sillä jatketaan joulukuun loppuun asti kunnes kisadieetti alkaa 29.12. Tämän hetkisellä ruokavaliolla yritetään muokata kehonkoostumusta (vähemmän rasvaa ja enemmän lihasta). Kalorit on yli 2000 ja treenit kulkee erittäin hyvin. Nyt kun kaikki on suunniteltu ja motivaatiota riittää niin ei muuta kuin duunia vaan!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Treenatkaa kovaa!!

Huomenna on tämän viikon kaikki treenit pulkassa ja viikonloppuna huilataan. Treenit kulkee aivan loistavasti ja poweria riittää. Eilen rääkkäsin itseäni niin että en enää pystynyt pidätellä itkua. Ensimmäinen kerta kun minä purskahdan itkuun salilla. Kuulostaa varmaan hieman sairaalta, mutta uskokaa tai ei, minä nautin siitä ja se tunne treenien jälkeen oli aivan mahtava. Kunnon voittajafiilis!

Mitäs muuta.. Meikä täytti tiistaina 21 vuotta. Oli tosi kivat synttärit. Koulua minulla ei ollut sinä päivänä lainkaan, ainoastaan 2h töitä Sportsnutritionin myymälässä  (kiitos teille synttärilahjasta!) ja sen jälkeen lähdettiin parhaiden tyttöjen kanssa lätkämatsiin.  Parkkisakot tuli, mutta ei haitannut ollenkaan koska olin jotenkin niin onnellinen ja tyytyväinen koko päivään. Mulla on ihan parhaat kaverit ja tottakai perhe myös. Ja iso kiitos vielä kaikille onnittelijoille!

Löysin muuten sportsnutritionin myymälästä semmoisen ”vitamiinikotelon” johon mahtuu kaikki tarvittavat pillerit. Tämmöistä olin jo vähän aikaa etsinyt. Nyt ei tarvii enää joka aamu ottaa kaikista purkeista erikseen ne vitamiinit (onhan sekin joo niin raskasta…) kun kaikki löytyy samasta kotelosta. Tällä hetkellä minulla on käytössä D-vitamiini, multivitamiini, biotiini, magnesiumi ja omega3 sekä CLA:t. Silloin kun jaksan otan myös poretabletin aamupalan yhteydessä. No nyt jää ainakin minuutti aikaa johonkin muuhun kiireisinä aamuina!

Ja ruoka maistuu..

1. Venyttely

Käyn yleensä pikaisesti läpi koko kropan ennen salitreeniä. Teen lyhyitä venytyksiä sarjojen välissä ja treenin lopussa vähän lisää. Lepopäivinä yritän käydä koko kropan läpi ja teen pidempiä venytyksiä. Aloitettuani huomasin aika nopeasti, että erityiesti takareisien kireys oli vähentynyt ja keho tuntui kevyemmältä. Lihaskivut eivät ole yhtä pahoja enää ja kroppa palautuu nopeammin.

2. Putkirullaus

Putkirullaus ei ole kivaa, we all know that, mutta on se vaan niin pirun tehokasta! Minulla se toimii parhaiten etu- ja takareisiin sekä yläselkään. Minulla on käytössä lyhyt rulla ja hieman pidempi rulla jonka sain Spartan Gearilta . Paras olisi rumble roller , eli rulla jossa on nystyröitä, mutta kannattaa aloittaa sileämmällä rullalla jotta siihen ”kipuun” tottuu!

3. Hieronta

Hierontaan aloin käydä yläselän ja olkapään takia ja kappas vain, hetihän se auttoi. Seuraavassa selkätreenissä tuntuma olikin sitten jo ihan erilainen. Viime keväänä kävin aina kaksi kertaa kuussa ja kyllä auttoi! Löysin Kauniaisista todella hyvän paikan jossa todellakin on hinta-laatusuhde kohdallaan, käykäähän kurkkaamassa Fysione. Nykyään yritän käydä ainakin kerran kuussa, mutta olishan se hyvä jos ehtisi pari kertaa kuussa.

4. Yoogaia

Nyt on kyllä pakko hehkuttaa, Yoogaia on minulle vielä aika uusi juttu, mutta onhan sitä kuitenkin tullut käytettyä jo jonkin aikaa. Lempparit on ehdottomasti Yin-jooga ja syvävenyttely. Yin-joogassa yritetään avata sidekudoksia ja olla aktivoimatta lihaksia. Todella hyvää kehonhuoltoa salitreenaajille. Täältä voi lukea Yin-joogasta lisää. Syvävenyttelyä ei varmaan tarvitse mitenkään selitellä, rauhallista venytystä lihasten syvimpiin kerroksiin. Erittäin rentouttava tunti. Näitä Yoogaian tunteja tehdään siis netissä livetunteina tai jälkeenpäin tallenteilta. Suosittelen!

Viikot menee  jotenkin taas niin nopeasti. Koulua, töitä ja treeniä… Onneksi lauantaina kuitenkin ehti käydä katsomassa vähän lätkää! Jalat on ollut piiiikkasen kipeät Tapen treenin jälkeen. Saa nähdä tuntuisiko kävely huomenna jo normaalilta. Olkapäät sai myös kivasti kyytiä perjantaina kun oltiin Rikun ja Heinosen Tommin kanssa tekemässä olkapäätreeni. Huikea treeni! On se vaan niin eri juttu mennä porukan tai jonkun kanssa treenaamaan. Siinä saa kyllä vedettyä itsensä ihan piippuun.

Sitten vielä pikku muistutus. Instagramissa tulee päivityksiä melkein joka päivä ja sieltä löydätte minut nimimerkillä DKASPI. Facebookissa voi myös käydä tykkäämässä FitnessDina-sivustosta. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuvien välillä on tasan vuoden ero. Selkään tullut vähän leveyttä ja olkapäihin pyöreyttä, ja matka sen kuin jatkuu!

Tänään meinasi joo oksennus sekä itku tulla, mutta niin kuin Mertsi sanoo ”vaikka tekee kipeää niin ei haittaa”. Tämä on just tätä miksi mä pidän tästä niin paljon. Se tunne kun olet antanut kaikkesi, olet niin väsynyt että jalat pettää alta, etkä näin jälkeenpäin edes muista mitä olet ajatellut treenin aikana muuta kuin PAINA! PAINA! – se on vaan niin huikee fiilis!!

Hyvin valmentaja piti huolen, että treenin jälkeen saadaan ruokaa. Käytiin Kampin Pippurissa syömässä ja saatiin siis ihan kunnon fitnessfoodia! Tonnikalaa, riisiä ja vähän jugurttikastiketta ja oli kyllä hyvvväää Iso kiitos Tapelle treenistä ja ruoasta, tästä se lähtee!

Dina 2012 vs Dina 2014. Miltäköhän Dina 2015 näyttää..?