Taas tulee joulu…Mä olen ikävä kyllä saanut pienestä pitäen tuntea sen kovimman kaipauksen, ikävän, haikeuden ja puristavan tunteen rinnassani. Viimeiset muistot isästäni on pian 14 vuotta sitten jouluna. Sen jälkeen joka vuosi joulukuu on ollut mulle kovin kuukausi vuodessa. Sillä onko muuten kaikki hyvin elämässä ei ole merkitystä. Sieltä se ikävä taas on hiipinyt mun päiviin mukaan ja toivoin vieläkin, että saisin jakaa isäni kanssa elämän ilot ja surut.

En ymmärtänyt vuosiin, että isä on oikeasti poissa. Saatoin istua kotitalon kuistilla kirjoittaen isälle kirjettä vaan kysyäkseni koska palaa meidän luokse kotiin. Niin surulliselta kun se kuulostaakin minä 12 vuotta en halunnut uskoa, että maailma on paha ja rakkaista joutuu joskus luopumaan vasten tahtoaan. Vuosi toisensa jälkeen jaksoin uskoa, että vielä joku päivä nään isän.

Kului 10 vuotta isän lähdöstä ja huomasin hetki hetkeltä muistojen haurastuneen vaan samaan aikaan ikävä vahvistui. Tiesin todella mitä kaipaus on.

Oon niin pirun herkkä ihminen, mutta useasti olen sen tavalla tai toisella joutunut peittämään, sen mitä tunnen. En mä halunnut että kukaan näkee kuinka palasina ihminen voi olla ikävästä. Niitä palasia olen kerännyt vuosien varrella, vaan en saa itsestäni enää täysin kokonaista. Tuskin koskaan.. Puolet minusta on tuolla jossain ja mulla on vain ne muistot jäljellä. Niistä en luovu koskaan, ne on mulle kultaakin kalliimpia, niin rakkaita etten pysty sitä sanoin kuvailemaan.

”Minä haluan tietää, miksi kauan sitten sä et palannutkaan? Pian kadotin suunnan, helppo polku kaltevana vietti mutkaan..”

Kuinka pienistä asioista olenkaan rakentanut aina oman onnellisuuteni. Nautin niistä pienistä asioista elämässäni, mutta mitä teen kun vihdoin ymmärrän etten enää tiedä mitä on olla onnellinen.

Voiko se vaan kadota, mihin se hävisi ja kuinka vaikeaa se on saada takaisin. Miksi niin yksinkertainen asia kuin olla onnellinen on joskus niin pirun hankalaa.

Mulle sanottiin vuosi toisensa jälkeen, yritä vielä, et oo tehnyt kaikkeasi. Ethän sä voi tehdä niin, kun sitten käy näin ja noin eikä kukaan ole onnellinen.

Kyse oli kuitenkin kaikkina näinä vuosina siitä, että en itse ollut onnellinen. Mun piti vaan olla onnellinen ettei kenenkään muun onni katoaisi.

Tämä vuosi on pian ohi, ja en oo eläessäni oppinut näin paljoa elämästä vuodessa. Kuten ennenkin teen sen vieläkin kantapään kautta.

Sitten kun sulta kysytään: ”ootko sä onnellinen?” Vastaa rehellisesti. Mä ymmärsin muutama viikko sitten miten paljon mun elämäni tulee muuttumaan, kun alan huolehtimaan siitä, että olen vielä tulevaisuudessa onnellinen. Mä aion olla.

Viimeset 3 kuukautta on ollu mulle elämäni rankinta aikaa, mutta samalla olen saanut huomata, ettei elämässä kannata tinkiä ainakaan onnesta. Olen sairastellut, treenit on olleet niin vähäisiä ja naurettavia että hyvä jos vielä pystyn itselleni väittämään että olin kisakunnossa vielä lokakuussa. Mieli on ollut maassa, ruoka ei maistu ja töitäkin on painettava kunnolla.

Rutiinit. Joku inhoo niitä, mutta mä rakastan niitä. En ole saanut kiinni mistään pariin kuukauteen, motivaatio on hävinnyt pitkittyneen sairastelun takia ja päätin pistää loputkin elämästäni palasiksi.

Vihdoin oli aika ymmärtää, etten voi enää olla onnellinen vain sen takia että perheeni on onnellinen. Nyt mulla ei ole enää perhettä, on poika ja minä.

7 vuoden suhde ja kaikki ne hyvät hetket siinä on aika tallettaa muistoihin, jotta saan oman onnellisuuteni takaisin. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta uskon selviäväni tästäkin.

Isojen päätösten tekeminen on hemmetin vaikeeta. Oon nyt joutunut päättämään kahdesta suuresta asiasta, oon tyytyväinen että vihdoin sain ne tehtyä.

Mitä mulle tästä vuodesta jää käteen? Paljon. Mulle jää niin paljon ja mikä tärkeintä tiedän että tuleva vuosi tulee olemaan jotain mitä oon kaivannut jo pidemmän aikaa.

Saan olla jälleen onnellinen ja olen ainoastaan itse vastuussa omasta elämästäni. Tulee aikoja jollon saan oikeasti keskittyä tekemään just sitä mitä itse haluan.

Viimeset päivät tästä vuodesta vietän rakentamalla pohjaa kadonneelle onnelle. Mä tiedän sen tulevan vielä ja ilman että mun täytyy siitä kovaa hintaa maksaa. Ennen en tiennyt, miten tärkeää on se että olet oikeasti onnellinen etkä vain sano olevasi.

On aika aloittaa uusi elämä, elää vieläkin enemmän hetkessä. ❤️

Tervehtynyt en ole vieläkään täysin, pian jo 8 viikkoa menty niin, että aina tulee takapakkia ja olen koittanut miettiä mistä tämä sairastelukierre johtuu. Kisadieetti ei mielestäni ollut niin rankka, että kroppa reagoisi siihen näin heti, kun päästiin siirtymään offille. Tällä viikolla mennään verikokeisiin selvitteleen lisää, jos sairastelu jatkuu.

Viime viikolla kävin riskillä tekemässä 3 treeniä. Salitreenin osalta treenit ovat olleet todella kevyitä ja olen keskittynyt hakemaan uudella tekniikalla kunnon tuntumaa. Tekniikalla haetaan räjähtävyyttä, jota tulen tarvitsemaan paljon vapaaohjelmassa.. Lisäksi tein yhden hyppytreenin, hieman akrobatiaa, tasapainoa ja tietysti sitä tanssillista puolta. Näiden treenien jälkeen olo meni taas pahemmaksi ja olen muutaman päivän taas lepäillyt. Viikonloppu meni niin kovassa hulinassa töissä, että ruokavalio oli osittain vapaampaa.

Kunnostani en ole ottanut stressiä, peilikuva ei ole se paras mahdollinen, mutta ei tässä vaiheessa kuulukkaan olla vatsapalikat näkyvissä ;)Paino ei ole Fitness Expon jälkeen noussut kuin vajaat 4,5 kg ja jopa näillä heikoilla treeneillä olen saanut hieman pyöreyttä takaisin olkapäihin..:) Voimatasot ei vielä päätä huimaa ja tästä päästäänkin tekstini otsikkoon. Olen kaikissa niissä muutamissa treeneissä mitä olen päässyt tekemään vaatinut itseltäni paljon. Niin paljon, että monen treenin jälkeen se huippufiilis on ollut kadoksissa ja olen keskittynyt liikaa soivaamaan itseäni  kun en taaskaan pystynyt tekemään jotain. Ymmärrän täysin, ettei puolikuntoisena ole mahdollista tehdä parasta suoritusta, mutta joku kovin vaativa urheilijaminä on ottanut mussa vallan.

Mulla on niin paljon visioita ja erilaisia ideoita vapaaohjelmaani sekä itseni kehittämiseen urheilijana, mutta viime aikoina liian useasti oon ollut todella pettynyt itseeni ja siihen, että en ole pystynyt tekemään kaikkia liikkeitä kuten pitäisi. Tuskin olen ainut, jolla tulee tällainen kausi, mutta en tiedä onko treenaamisessa silloin järkeä jos 3 tunnin treenin jälkeen tuut kotiin ja ainoastaan itket, koska et pystynyt tekemään jotain liikettä puhtaasti. 

Mä rakastan sitä tunnetta juuri sillä hetkellä, kun olen yksin salissa ja pääsen ilmaisemaan itseäni koreokrafioiden, kaikkien ilmeiden, liikkeiden ja eleiden kautta. Se antaa mulle niin paljon, että en pysty sitä sanoin kertomaan, mutta mieli voi tehdä joskus tepposet. Viime viikolla, kun vihdoin ymmärsin kuinka vaativa olen ollut päätin tehdä itselleni lyhyemmälle aikavälille tavotteita. Aloittaa ihan perusasioista ja keskittyä treenaamaan itseni voimakkaaksi.. Voima, räjähtävyys, notkeus, esiintyminen ja viimeistellyt liikket on kaikki mitä tulen vapaaohjelmassani tarvitsemaan. Aloitan siis voimasta, joka siinä sivussa tuo mulle jo pienen palasen räjähtävyyttä. Siitä on hyvä jatkaa pala palalta kohti unelmia. <3

Eli joulukuun kunniaksi lähden tänään tekemään treenejä sen enempää niitä miettimättä. Annan kaikkeni, teen kaiken kunnialla loppuun ja aion olla tyytyväinen treenin päätteeksi.

Eiköhän meistä jokaisen pitäisi joskus elämässä antaa itsellemme enemmän aikaa päästä tavotteisiin? Voitais olla enemmän tyytyväisiä siihen mihin ollaan päästy, sillä siitä on aina parempi jatkaa eteenpäin, kun tietää ettei tarvitse aina aloittaa alusta <3 

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

<3:lla Sanni

Tilailin viime viikolla Gazoz-verkkokaupasta uudet rannetuet ja polvisiteet. Tukia tuun tarvitsemaan todella paljon, kun harjottelen vaparia ja kehonhallintaa. Näin oon vielä ainakin välttynyt suuremmilta vammoilta. Polvisiteet tukee myös hyvin mun heikompaa vasenta polvea raskaita kyykkyjä tehdessä Hyppytreeneissä kokeilin polvisiteitä ensimmäisen kerran ja tuntui kyllä paljon turvallisemmalta hyppiä polvet tukevasti tuettuina Gazoz rannetuet on myös tukevammat kuin aiemmin mulla käytössä olleet tuet. Nilkoissa käytän toistaiseksi vain ideaalisiteitä, mutta myöhemmin tarkotus olisi ostaa nilkkatuet, jotka on helppo ”pukea” ja tukee hyvin. Kaikille blogini lukijoille  – 15% Gazoz-verkkokaupasta koodilla ALE. Alla olevan linkin kautta pääset tilamaan tuotteita

http://www.gazoz.fi/tradetracker/?tt=16704_602893_161273_&r=

Tässä on nyt ollut melko pitkä tauko todellisesta treenaamisesta ja oon käyttänyt kaiken mahdollisen ajan teemani miettimiseen, sillä huomasin että yksi syksyn kilpailijoista oli käyttänyt samaa musiikkia mikä mulla oli ajatuksena sillä olin kehittänyt jo teeman ja tarinan sen ympärille. Mulle on tärkeää vapaaohjelmassa, että rakennan koko paketin tietyn teeman ympärille Ispiraatioita etsin paljon elokuvista, ohjelmista, tarinoista ja tietysti myös omasta elämästä voi löytyä pala tarinaa jonka haluaa kertoa muille. Se jääkin nyt nähtäväksi mihin päädyn, sillä olen saanut muutaman hyvän idean viime viikkoina

Ensi viikolla olis tarkoitus käydä kokeilemassa ilma akrobatiaa, kunhan vaan paranen ennen sitä. Haluan kehittää itseäni mahdollisimman monipuolisesti enkä keskity enää pelkkään salilla treenaamiseen. Aina kun aikaa riittää pyrin käymää erilaisilla tunneilla jotka tukevat vapaaohjelmassa tarvittavien taitojen kehittämistä.

Kehittymiskausi on mulle nyt tärkeää aikaa, enkä aio hosua kilpailemaan ennen kuin olen todella valmis. Koko ensi vuosi menee ainakin offilla eli ei ole kilpailuja tiedossa ennen vuotta 2016. Paljon on luvassa materiaalia eri treeneistä kunhan vaan pääsen alottelemaan treenit taas kunnolla. Ehkä parempi sairastaa nyt, niin saa taas vuoden toivottavasti olla terveenä

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

<3 Sanni

Mitä sitten? Kaikkia ei voi miellyttää ja mitä tähän asti olen oppinut niin ei todellakaan tarvitse. Mä teen tätä yhä edelleen itselleni, mun kroppa ja minä itse voin päättää miltä se milloinkin näyttää

Nyt kun viimesistä kilpailuista on kolmisen viikkoa niin oon koittanut pikku hiljaa saada kiinni taas kovaa treenaamisesta. Yritys hyvä, vaan ei ole  onnistunut, kun kohta viikko oltu kipeenä. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole lyöty vielä lukkoon ja sen huomaa.. Mä selkeästi tarvitsen tavoitteita, sillä ruokien syöminen on ollut hankalaa ja en vaan ole saanut rutiineja kohdilleen. Painoa on tullut muutama kilo ja ruokahalu on edelleen kadoksissa. Tämä ei nyt tarkota mitään syömishäiriö ongelmaa vaan kulutusta ei tällä hetkellä ole tarpeeksi ruokamääriin nähden. Ehkäpä sekin pian korjaantuu kun pääsee treenaan kunnolla

Oon ollut melko rennoin mielin ja oon pyrkinyt tekemään paljon sellaisia asioita mitä en kisadieetin aikana ehtinyt tai jaksanut. Kävin viime viikolla permannolla fiilistelemässä erilaisia akrotemppuja ja tarkotus olis mennä heti uudestaan kunhan tää tauti helpottais. Muutama viikko mennään vanhemmalla saliohjelmalla, jossa on kovaa perus treeniä. Haetaan tuntumaa ja vähän pääsee kokeileen niitä maksimejakin! Sitä oonkin odottanut, sillä dieetin aikana painojen kanssa tuli lähinnä jumpattua

Tässä nyt hieman pika kuulumisia ja seuraavassa tekstissä ihmetellään niitä uusia tuulia ja ehkä pääsen jo paljstaan koska olis seuraavat kilpailut tiedossa

Muistakaa huolehtia vitaamiinien saannista, että vältytte tältä sitkeältä taudilta!

Tää lähtee töihin haaveileen treenaamisesta

<3 Sanni

Perjantaina kävin rekisteröitymässä Lahdessa ja ajelin vielä illalla kotiin yöksi. Laitettiin eka kerros Protania ja se tuoksu sai mut kisahuumaan:D

Lauantai aamuna toinen kerros väriä ja tavaroiden pakkaaminen. Minä kun jätän sen aina viime hetkille..:) Mun huippu huoltaja Laura lähti taas mun matkaan mukaan ja sain olla huoleton kaikesta kunhan muistin syödä ruokani ajallaan..

Hotellilla oltiin viiden aikaan ja huone oli kyllä maailman pienin, mutta hyvin me sielä selvittiin. Mietittiin sunnuntai aamu valmiiks ja käytiin Lahden keskustassa vähän tekemässä viime hetken hankintoja.

illalla olikin taas aika kuivatella viinillä kroppaa. Uni tuli hyvin ja nukuinkin sikeesti aamu viiteen asti..

Sunnuntaina alko jo vähän jännittään.. Aamupalan jälkeen lisää väriä ja seuraavaksi alkoikin jo meikkaaminen.

Meikistä tuli taas hyvä ja olin todella tyytyväinen. Kiitos Laura❤️ Vielä hiukset ja lähdettiin messuille.

Messuilla oli paljon väkee ja hetken pystyin sielä pyöriin kunnes mua alko jotenkin ahdistaan ja päätettiinkin odottaa ulkona siihen asti, että pääsin lavan taakse odotteleen.

Lavantakana oltiin Fitfarmin tyttöjen kanssa ringissä pötköttelemässä ja pian alkoikin jo liiman ja öljyn laittaminen. Meidän tytöt oli kaikki niin ihanan tsemppaavia vaikka varmasti kaikkia jännitti:)

Siinä sitten kippisteltiin pikku pullot ja ei kun lavalle! Lavalla mulla oli kivaa! Oli paljon rennompi olo kun Jyväskylän karsinnoissa.

Koitin parhaani mukaan vaan hymyillä ja keskittyä siihen omaan tekemiseen. Onnistuinkin ihan hyvin, mutta etupose ei vieläkään ollut siten kuin piti. Kaikista kuvista huomasin, että poseerauksissa oli parannettavaa vaikka niitä treenasinkin kovasti.

Toiseen vertailuun pääsin eli en finaaliin. En ollut yhtään pettynyt. Ihmettelin hieman itsekkin suhtautumistani siihen. Iloisena pakkasin tavarat ja lähdin ulos odotteleen ystävääni.

Ennemmin näin, kun että olisin jäänyt itkupotku raivareiden kera rikkomaan biksujani:D

Mä nautin lavalla, voitin itseni tekemällä paremman suorituksen kuin karsinnoissa. Mulla oli kivaa ja onhan se saavutus ensimmäisenä vuotena päästä SM- kilpailuihin! Ei mulla ollut mitään syytä olla pettynyt. Olin tehnyt parhaani ja lopullinen sijoitukseni oli 8.

Lisäksi ymmärsin heti kotiinpäästyäni, että eipä ne nesteet kroppaan jääneet muuta kun sen takia, että kuukautiset alkoi juuri sunnuntaina! Sen riskin otin kun en hakenut siirtopillereitä mutta pääasia että hormoonitoiminta on kunnossa:D Nehän oli vaan yhdet sm kilpailut..:)Sijoitus ei ollut huono ja varmasti voisin kehittyä ja kisata vielä bikinissä, mutta kyllä mua nyt vihdoin odottaa se laji mistä piti aloittaa vuosi sitten..;)

Kuvia en nyt lisäile sillä ne kaikki on nähtävissä bodygalleriassa ainakin.

Tässä nyt lyhyttä tekstiä viikonlopusta ja pahoittelut että tekstit tulee viiveellä. Mulla on ollut koko viikko niin paljon töitä ja tekemistä palautumisen kanssa ettei vaan ole ehtinyt.

Seuraavassa tekstissä lisää tulevista suunnitelmista ja niitä kuviakin matkan varrelta! Aika lähtee taas töihin ja aamulla meen valmentajien kanssa purkaan dieetin läpi sekä katsotaan mitä sanovat mun suunnitelmista;)

Pika kuulumisia.. Viimeistely viikko on kohta pulkassa ja huomena on näytön paikka. Oon päättänyt etten ota mitään paineita mistään, teen oman suoritukseni ja keskityn vaan tekemään sen paremmin kuin Jyväskylässä. Lavalla on oltava läsnä ja jännitystä ei sais yhtään näyttää.

Mulla on ollut mahavaivoja riesana kohta kuukauden verran ja melkein pahimmillaan vielä viimeistelyiden aikana. Oon ehkä hullu, kun lähden silti kisaan, mutta en jättäis kisoja väliin ellei olis pää kainalossa:D

Varsinasta syytä ei kivuille ja ongelmille oo löytynyt vielä, mutta mulla on ollut näitä samoja aaltoilevia kipuja vasemmassa kyljessä ja mahassa ennenkin. Sillon tutkittiin munuaiset ja olihan sielä pieni kivi. Meillä on ilmeisesti suvussa taipumusta näihin koska nuorena mulla oli myös virtsatiekivet.. Jeps se siitä sairashistoriasta:D Pointti oli se, että tän viikonlopun jälkeen mulle on kaikkein tärkeintä antaa kropan levätä ja vähän selvittää mikä kivut aiheuttaa.

Kyllä, mua jännittää mutta oon vihdoin niin innoissani etten edes huomaa jännitystäni. Eilen laitettiin eka Protan kerros ja ajelin Lahteen rekisteröityyn. Asu meni läpi ja sarja vaihtui! On kutistunu neljän viikon aikana 2cm:D

Tänään viimenen aamulenkki, tavarat pitää vielä pakata ja iltapäivällä Lahteen.

Kävi miten kävi, oon hemmetin tyytyväinen siihen, että oon päässyt tähän asti:) Se, että nousen huomena lavalle on jo oikeasti saavutus tämmöselle tavalliselle maanläheiselle haaveilijalle. Ei siihen aina vaadita sitä isointa pystiä:) Jalat maassa ja sydän paikallaan.

Oon niin kiitollinen kaikille tsemppareille! Varsinkin mun rakkaalle perheelleni joka uskoo mun tekemiseen sillon kun en itse usko.<3

Nähdään Lahdessa! Muistakaa huutaa! ☺️☺️

<3 Sanni

Aiemmin jo kerroin, että lavalla ollessa jäin odottamaan sitä fiilistä mikä puuttui kuitenkin koko lavaesiintymisen ajan. Se fiilis on selkeästi se mitä saan, kun teen varsinaista urheilusuoritusta. Sitä ei tullut, eikä sitä tulekkaan mutta nyt osaan olla odottamatta sitä ja revin sen fiiliksen rippeitä SM kilpailujen lavaesiintymisessä. Koitan opetella eläytymään poseeraamalla sekä tuomaan oman itseni selkeämmin esille.

Poseerauksia on treenattu ja pienillä muutoksilla saan fysiikkani tuotua paremmin esille. Ainakin toivon niin ja se nähdään Nordick Fitness Expossa reilun viikon päästä;)

Jokatapauksessa nyt alkaa oleen mulla ne ajat kun alan henkisesti valmisteleen itseeni pitkään off- kauteen. Edessä on paljon uusia haasteita ja tiedän valmiiksi, että mulle ei ehdi edes tuleen sitä ”tyhjyyttä” kisojen jälkeen. Lepoa on tiedossa ja mulle on todella tärkeetä, että mun kroppani on mahdollisimman hyvin palautunut kisadieetistä ennen kun aletaan täysillä taas hommiin.

Ensimmäinen kisadieetti on mennyt opetellessa. Opetellessa erilaisia tuntemuksia, miten kroppa reagoi mihinkin ja tulevaisuudessa diettaaminen on varmasti helpompaa vaikka kisadieetti tulee olemaan rankempi lajin vaihtuessa..:) Se on varmasti haaste, mutta jos jotain oikeasti haluaa niin kyllä siihen pystyy siitä oon varma.

Loppu viikosta olis tarkoitus saada viimeistely ohjeet ja tämä viikko menee vielä kovia treenejä tehtäessä. Ensi viikolla vaan kevyttä pumppailus että saadaan nesteet pois. Toivon ettei mun kropasta tuu liian kuiva ja karsinnoissa mun kunto oli omasta mielestä sopivan pehmee mut nyt jää nähtäväksi miten käy. Eiköhän tuo valmennustiimi taas tiedä millä tapaa mun kuntoni saa parhaimmilleen:)

Tänään oli tarkotus treenata selkä ja hauikset, mutta mulla on yläkroppa ottanu niin kovasti osumaa kokonaisvaltasissa treeneissä että en yksinkertaisesti pystynyt kun treenaan jalkoja ja keskivartaloo. Loppuun puolen tunnin venyttelyt ja putkirullailu. Nyt pystyy jo koskeen hartioihin;D

Huomena sitten selkää ja poseerausta. Vähiin käy jo treenit, mutta täysillä treenataan loppuun asti..;)

Aurinkoista loppuviikkoa sulle:)

<3 Sanni

Tuntuu, että on raapastu sitä pohjaa rankasti ja leijuttu myös pilvissä. Kisadieetti jatkui normaalisti heti maanantaina ja ensimmäinen viikko meni nopeasti. Saatoin jopa olla tyytyväinen suoritukseeni Jyväskylässä kunnes… Hormoonitoiminta tuskin on tasaisimmillaan ja kylläpä ne mielialat heittelikin oikein urakalla. Tiesin heti Jyväskylän jälkeen, että jotain tästä nyt puuttui edelleen. Ei se lavalla poseeraaminen tuonut mulle sitä tunnetta ja paloa jota oon etsinyt jo useita vuosia. Se oma fiiliksensä minkä mä aikanaan sain mm. Tanssiessa ja sitä kautta esiintymisessä. Vaikka en olis jännittänyt niin paljoa niin missä hemmetissä se kauan kaivattu fiilis oli? Mitä mä siellä lavalla tein? No en ainakaan näyttänyt nauttivan vaan olin niinkun orpo prinsessojen joukossa. Erotuin varmasti vaisulla lavaolemuksella mutta en tippaakaan edukseni. Hyvä minä! Näinkö sen piti mennä, että pitkään tehty työ pilataan sielä lavalla jännittämällä ja näyttämällä siltä ettei oo hajuakaan mitä pitäis tehdä. Okei, on mulla pari kuvaa missä hymyilen, vau!:D

Se siitä säteilemisestä lavalla..

Tiistaina kävin ekaa kertaa valmentajaa tapaamassa kisojen jälkeen ja sieltähän se sama palaute tulikin. Hyvä niin, koska nyt mä tiedän mitä mun pitää parantaa. Sillä hetkellä musta vaan tuntu et kaikki romahti ja minä herkkänahka en pystyny pidätteleen itkua. Sillä hetkellä tuntu vaan siltä, että vaikka jo tiesin esiintymiseni menneen metsään, niin nyt myös mun tiimi on pettynyt mun suoritukseen.

Eihän se niin mustavalkoista ole, ja hyvällä tsempillä mä silti lähdin kotiin. Toki mietin vielä enemmän SM- kilpailuja ja sitä etten voi sielä tehdä samoja virheitä. Mitä jos teen kuitenkin? Tiedän tasan tarkkaan mitä parantaa ja on mulla myös aikaa siihen. Nyt on myös paineita miten selviytyä ilman jännitystä

ja esiintyä säteillen. Noh se jää nähtäväksi mutta parhaani teen ja se saa riittää.

Moni on kysynyt mitkä on mun tavoitteet ja fiilikset mennä SM:iin..?

Mä en oo asettanut tavoitetta. Ihan syystä. Mulle tavoite on tehdä parhaani. Yksi tavoite täyttyi jo kun nousin Jyväskylässä lavalle. Ylitin tavoitteeni sijottumalla ja ansaitsemalla SM- paikan. Moni varmaan ajattelee, että mitä järkeä on lähteä kisaamaan ilman tavoitetta. Tässä tilanteessa se auttaa mua siinä etten tuu tippumaan korkeelta ja taas pettymään suoritukseeni.

Mulla on kivana lisänä tässä valmistautumisessa ollut mahan kanssa vielä enemmän ongelmia kuin ennen Jyväskylää.

Stressi on ollut pahimmillaan viimeiset 1,5 viikkoa ja varmasti sekin vaikuttaa mahan toimintaan. Stressi ei johdu kisoista vaan joskus ihan vaan siitä, että elämässä tapahtuu niin paljon muutoksia samaan aikaan. Ajatukset on hankala pitää kasassa ja harvoin on niitä hetkiä kun voi vaan koittaa rentoutua, olla ajattelematta.

Tänään vihdoin on ollut aamu jolloin ei oo ollut mitään mahakipua ja mieli on paljon virkeämpi kun viikkoihin:) Nyt täytyy vaan toivoa että tämä tarmo riittää seuraavat viikot ja SM:iin saan kaikki palikat kohdilleen;)

Nyt aurinkoista lauantaita viettämään! Tässäkin päivässä on paljon hyvää kunhan unohtaa ne negatiiviset asiat<3

Viime tekstistä onkin aikaa, sillä loppu dieetti oli täynnä ohjelmaa. Viimeisillä viikoilla mahani ei toiminut kuten piti ja aiheutti hieman ylimääräistä ohjelmaa sekä stressiä. Kivut oli kovat, olo oli tukala ja ruokahalu katosi siinä samassa..

Onneks on keinot kaikkeen ja tästäkin ongelmasta selvittiin, mutta mielialat ei meinannut tasaantua millään…

Vielä viimeistely viikolla mietin lähteekö musta nestettä tarpeeksi, koska stressiä riitti vielä sillekkin viikolle.

Jyväskylään lähdettiin melko myöhään vasta perjantai iltana, mutta kiitos luottokuski Lauran ehdin hyvin rekisteröitymään ja väritsekkiin.

Väritsekissä värini oli tasainen ja kunto kuulemma kohdillaan. Tämä tais olla ensimmäinen kerta sillä viikolla kun huokasin helpotuksesta. Viimeistely viikolla mulla oli normaalisti töitä eli tein 8-10h päiviä sekä kokoajan stressasin että sain syötyä oikeat ruuat oikeaan aikaan..

Ei koskaan pitäis stressata näitä asioita mutta ensimmäinen viimeistely viikko oli aivan uutta ja ohjeet saatuani mun oli tarkoitus toteuttaa ne..:)

Noh perjantai iltana oli tarkotus juoda iso lasillinen kuivaa valkkaria, en olis uskonut että viini voi siinä tilanteessa olla hyvää mutta se oli! Joinkin 2 lasillista ja kaikki stressi oli tiessään. Nukuin todella hyvin ja aamulla herättiin pirteenä jo 7 aikaan.

Laura oli onneks niin paras huoltaja et kärsi päänsärkyäkin mun puolesta..:)

Aamulla syötiin aamupala ja lähdettiin Jyväskylän keskustaan kävelylle.. Mun jännitys unohtui paremmin kun sain vähän muuta ajateltavaa.. Iltapäivällä alotettiin toinen värikerros ja meikki..;)

15:00 luovutettiin huone ja odoteltiin että pääsen lavan taakse. Takahuoneessa tunnelma oli tiivis ja mun mahani meni tietysti viime hetkillä ihan sekasin.. Sielä mä sit pähkäilin et miten käydä vessassa sotkematta värejä ja mitä jos maha menee sekaisin lavalla..?

Ensimmäinen kierros lavalla ja mä jännitin kun hullu! En osannut odottaa, että yleisö on vaisu kuin mikä ja siinä jännittäessä unohdin täysin, että nythän oli se näytön paikka. Fysiikkani oli kunnossa, mutta esiintymiselle jäi paljon parannettavaa. Takahuoneessa olin jo aivan varma, etten päässyt finaaliin sillä näytin lavalla varmasti puiselta nukelta ja hymy unohtui tämän tästä..

Fiinaaliin kuitenkin mentiin ja T- kävelyssä olin jo hieman rennompi, mutta tulipahan sieläkin selkeästi hosuttua. Jännitys on jännä kun se vie aivan mukanaan., lopulta palkintojen jakoon ja aloin olla jo todella väsynyt. Viides sija ja olin kuitenkin pettynyt itseeni. Alkuun olin onnellinen, mutta kaikki läheisemmät ystäväni sanoivat heti, että musta huomas jo lavalla etten ollut tyytyväinen sijoitukseeni. Olinhan mä jo voittanut itseni selviämällä lavalle asti.. joten.. tästä on hyvä ottaa opiksi ja kehittyä

Ansaitsin sijoitukseni ehkä juuri fysiikallani, mutta melkein hävettää mihin se lavaolemus jäi? No sitä on turha nyt jossitella. SM:iin on vielä muutama viikko aikaa ja oonkin parhaani mukaan keskittynyt esiintymiseen.

Ensimmäiset kisat ja pokaali kotiin, olihan se kuitenkin jo saavutus!

Nyt jatkuu rokki ja seuraavassa tekstissä vähän pintaa syvemmälle mun dieetissä. Luvassa vastoinkäymisiä ja selviytymistarinaa

Aurinkoista viikonloppua!!