Kouluun pitäisi saada kiusaajien vanhemmat. Ja koulun viestin heille tulisi olla selvä. Jos kiusaaminen ei lopu, kiusaaja siirretään erityisopetukseen, erityisluokalle ja lopuksi toiseen kouluun, jos lempeämmät keinot eivät tehoa. Nythän näillä keinoilla painostetaan vain kiusattua.

Pahimmat väkivaltatilanteet olivat sellaisia, että iso joukko hyökkäsi poikani kimppuun ja häntä potkittiin silloinkin, kun hän makasi maassa anellen armoa.Lisäksi oli väkivallalla uhkaamista, lastani ja hänen perhettään vahingoittavien huhujen levittämistä, haukkumista jne. Kuvaavaa on ns. ”hyvinä päivinä” tapahtunut vain ”pieni kiusa”. Kun poikani oli tunnin alussa istumaisillaan eturiviin, tuoli otettiin hänen altaan pois ja hän kaatui maahan. Tuoliin tarttunut oppilas alkoi huutaa suureen ääneen, että poikani oli yrittänyt väkivalloin viedä hänen paikkansa. Opettaja torui poikaani ja määräsi hänet luokan perälle istumaan, jossa muut pojat sitten kiusasivat häntä loppu tunnin. Tätä toistettiin usein. Tuloksena oli, että muutaman opettajan mielestä poikani häiriköi.

Poikani sairastui monella tapaa kiusaamisen seurauksena. Lisäksi poikani koulumenestys laski huomattavasti. Vaikka hän sai kokeista kiitettäviä, poissaolojen ja luokan yleisen rauhattomuuden (josta muutama opettaja syytti poikaani) takia hänelle annattiin jopa viitosia arvosanoiksi. Pahinta oli se, että koulu suhtautui poikaani milloin vihamielisesti milloin välinpitämättömästi. Koulu ei puuttunut tehokkaasti kiusaamiseen. Sen sijaan koulu käytti paljon aikaa esimerkiksi kiusaamiskyselyn tulosten tulkintaan poikaani vastaan. Kiusaamiskyselyssä selvästi suurin osa piti poikaani kiusattuna, mutta yksi oppilas oli nimennyt poikani kiusaajaksi. Tätä koulu piti loppuun saakka selvänä merkkinä siitä, että poikani onkin se kiusaaja. Poikani ei saanut mahdollisuutta vastata tuohon kyselyyn, Kiusaajat saivat siihen vastata,

Kiusaamiseen liittyvät yhteydenottoni saivat koulun opettajat hysteerisiksi, vaikka yhteydenottoni olivat asiallisia ja tapahtuivat virallisia yhteydenottokanavia pitkin virka-aikaan. Jostakin syystä myös sivistystoimen virkamiehet keskittyivät kiusaamiseen puuttumisen sijasta todistelemaan, ettei kiusaamista ole ja että koulu toimii ihan oikein. Kuraattorin esimies taisi olla ainoa, joka oli kiusatun puolella ja tulkitsi kiusaamiskyselyn tulosta niin, että poikaani kiusattiin. En tiedä kuka hänen suunsa tukki, mutta hän ei lupauksistaan huolimatta auttanut kiusattua poikaani tai perhettämme löytämään ratkaisua tilanteeseen. Viimeinen puhelinkeskustelumme päättyi siihen, että hän hieman tuskastuneen kuuloisena sanoi ”Miksi tähän puututtiin näin myöhään?”.

Meidän ei auttanut muu kuin siirtää poikamme toiseen kouluun toisen kunnan alueelle, Se onkin jo toinen traumaattinen ja pitkä tarina. Edes koulun vaihtoa ei tehty helpoksi. Se onnistui vain pakoilemalla viranomaisia kotikunnassamme ja valehtelemalla toisen kunnan alueella sijaitsevan koulun rehtorille.